Tässä aamukahvia litkiessä selailin koneelta vanhoja kuvia ja uppouduin samalla miettimään kuinka kulutuskäyttäytymiseni on muutaman vuoden aikana muuttunut. Ja toki sinne parempaan suuntaan! Blogistakin varmasti huomaa, että ostoksia tulee esiteltyä aivan äärimmäisen harvoin ja itseasiassa syy siihen on aikalailla se, ettei nykyään tule enää kovin usein mitään uutta ostettua, vaan ennemminkin laitettua ne rahat suoraan palkasta säästöön.
Ostokset oli blogissakin aikanaan todella suuressa osassa ja oli aina kivaa ja ”helppoa” postata uusista ostoksista, jossei nyt muusta olisi jutun juurta keksinyt. Välillä vähän oikeastaan harmittaa ettei ole mitään mistä voisi tylsyyksissään räpsiä kuvia 😀 Nykyään blogissa vilisee melko paljon yhteystyönä saatua pääasiassa kosmetiikkaa ja syy miksi nuo saadut tuotteet ovat melko suuressa osassa täällä on se, että ne ovat suurilta osin aidosti niitä tuotteita joita nykyään käytän ja kannatan! Miksi ostaa uutta kun kaapit tursuavat vanhaa ja käyttökelpoista tavaraa.
Tietyt asiat ovat kuitenkin niitä joista en tingi. Esimerkiksi ulkona illallistaminen, lounastaminen, kampaajakäynnit tai tietysti matkustelu on niitä, joihin ilomielin voin ansaitsemiani pennosia kuluttaa ja nämä ovat niitä pieniä valintoja. Omasta mielestäni ystävien kanssa illallistamiseen tuhlaaminen on moninverroin hyödyllisempää kun parin kertakäyttövaatteen ostaminen, joista ei pidemmällä tähtäimellä jää oikeastaan mitään käteen. Illallisesta sentään ne muistot ja sosiaaliset suhteet. Myös matkustelusta saadut kokemukset ovat aivan ehdottomasti rahalla korvaamattomia! Ihminen voisi säästää aivan mielettömiä summia elämällä päivittäin säästeliäästi ja tekemällä taloudellisia valintoja, mutta omasta mielestäni elämästä kuitenkin täytyy osata nauttia, koska huomisista ei voi koskaan ennustaa.
Nykyään oikeastaan kauhistuttaa ettei koskaan oikeastaan saanut kotoa kunnon ohjeistusta säästämiseen ja rahan käyttö oli muutenkin todella rankalla kädellä säänneltyä, joka taas helposti johti tuhlailuun siinä vaiheessa kun sitä omaa rahaa sai.. Ehkä huonoin idea ikinä on oman kokemukseni opettaa kasvamaan ”kitupiikkioloissa”, jolloin helposti vääristyy kuva rahaan eikä opi normaalisti käyttämään sitä. Tottuu siihen, että kun saa pienen summan, on se automaattisesti tuhlattava jonnekkin kun taas kohtuullista viikkorahaa saamalla on helpompi oppia esimerkiksi siihen ajatukseen että puolet tulee säästää ja loput on lupa kuluttaa.
Ahdistaa miettiä että vielä 3-4 vuotta sitten tuli oikeastaan joka kuu tuhlattua koko palkka ilman että olisi aina tullut edes mieleen laittaa siitä osaa säästöön. Toki esimerkiksi matkat olivat aina asia joihin tuli tavoitteellisesti säästettyä, mutta ei mitenkään pidemmällä tähtäimellä tai tulevaisuuden varalle. Ja todella monet oman ikäiseni oikeasti elävät näin. Tarkoitus ei ole tietysti kritisoida kenenkään elämäntyyliä, mutta itseäni ainakin nykyään huolettaa se, että miten pärjää jos tulee suuria menoja eteen, koska ei pitäisi olla itsestäänselvyys joutua aina käyttämään sitä luottokorttiakaan. Sekin on jo todella huomattavaa säästämistä, että maksaa omaa asuntoaan pois vaikkei muulla tavalla palkasta säästäisikään ja on ehdottomasti sijoitus tulevaan.
Kaikkein suurin pelko itselläni jostain syystä on se, että havahtuisi parinkymmenen vuoden päästä siitä, ettei vieläkään pääse nauttimaan työntekonsa hedelmistä, eli ei olisi poismaksettua kotia (eli vuokraan verrattuna naurettavan edullisia asumiskustannuksia) tai säästöjä joita voisi käyttää itselleen tärkeisiin asioihin ja unelmien toteuttamiseen. Tai, että olisi tulevaisuudessa omia lapsia ja havahtuisi jossain vaiheessa, ettei ole millään tavalla turvannut taloudellisesti lastensa tulevaisuutta. Omissa silmissäni se olisi kertakaikkiaan itsekkäin teko ikinä! Monet elävät toki vain itseään varten, mutta siinä vaiheessa kun ei enää olekaan vain yksin, niin on pakko alkaa ajattelemaan myös omaa napaansa pidemmälle ja sitä että ”mitä jos käykin köpelösti”.
Kieltämättä välillä (tai aika useinkin) tulee semmoisia hetkellisiä ”pakko päästä ostamaan jotain kivaa ja tuhlaamaan”-olotiloja varsinkin silloin kun tajuaa, ettei oikeastaan ole ostanut muutamaan vuoteen oikein mitään kivoja syyssaappaita tai kun aamulla kriiseilee sitä ettei kaapista mukamas löydy taaskaan mitään päällepantavaa. Kyllähän se ostelu tuo hetkellisesti hyvää oloa kunnes niihin vaatteisiin parin käyttökerran jälkeen kyllästyy ja iskee morkkis.
Ihmisellehän on täysin normaalia ostaa aika ajoin jotain, enkä tietysti itsekkään missään ostosblokissa ole, mutta ajoin lähinnä tällä ajatuksella takaa semmoista yltiömäistä shoppailurumbaa, jolla ei enää täytetä mitään todellista tarvetta vaan jotain ihan muuta ja joka varsinkin vaatteiden suhteen pyörii lähinnä semmoisessa ”kertakäyttömeiningissä”. Kohtuus kaikessa. Tiedättekö mitä tarkoitan? En ymmärrä miten kertakaikkiaan raaskin joskus kävellä liikkeeseen ja ostaa palkasta hetken mielijohteesta 400 euron lompakon?? Onhan se lompakko tietysti edelleen yhtä ihana, mutta.. 😀
Eikä se kuluttaminen mikään synti tietenkään ole. Jokainen varmasti tienaa rahansa juurikin siihen tarkoitukseen kun itse valitsee ja on tyytyväinen juurikin niihin omiin valintoihinsa.
Itse olen tosin iloinen että on päässyt semmoisesta ylimääräisestä ex-tempore-shoppailusta eroon ja ennemmin nykyään harkitsee pitkään ennen suurempia hankintoja 🙂
Ps. Siitä Balenciagan Giant 12:sta kolmatta vuotta haaveillen 😀 Ei vaan raaski.
Fiksuja ajatuksia! Mä olen valmistunut vasta tänä vuonna tradenomiksi ja opiskeluaikoina oli vaikea säästää, kun tulot olivat se pelkkä opintotuki ja asumislisä, joka ei oikeasti riitä edes asumiskustannusten ja ruuan kustantamiseen. Mutta nyt kun olen työelämässä, niin säästän kyllä ihan joka palkasta, vähintään 500 €. Tavoitteena on säästää enemmän, mutta toi on siis ihan minimi mitä laitan aina säästötilille, kun palkka tulee, enkä sitten kajoa siihen (tai siis tietenkin kajoan jos on PAKKO, mutta en esimerkiksi sen takia, että "olisi niin kiva shoppailla tänään vaikka 300 eurolla, vaikka tarvetta ei tosiasiassa edes ole). Koitan myös olla tekemättä niitä kuuluisia heräteostoksia ja ostan vaan silloin kun tarvitsen jotain. Tietenkin tästä tulee hiukan lipsuttua, mutta aika harvoin. Tuhlaan joskus ulkona syömiseen ja kosmetiikkatuotteissa esimerkiksi olen merkkiuskollinen, mutta yleisesti ottaen en ole kova tuhlaamaan.
Mut on opetettu jo lapsuudesta lähtien säästeliääksi muutenkin, ja siitä olen tosi iloinen. Silloinkin kun aloitin opinnot amk:ssa ja muutin pois kotoa, oli mulla kertynyt monta tonnia säästöä, mikä oli ihan mahtavaa! Ei tarvinnut tehdä töitä opintojen ohella, vaikkakin noi säästöt kyllä hupeni opiskelujen aikana ihan kokonaisuudessaan, vaikka elinkin niukasti. Mun motto olikin tuolloin "ei ne suuret tulot vaan pienet menot" :DD Töissä käydessä on tietenkin ihan huikeasti rahaa käytettävissä kun vertaa opiskelijan budjettia ja esimerkiksi ruokaan voi panostaa eri tavalla, mutta kohtuus kaikessa edelleen.
Ehkä juuri opiskelun jälkeen onkin helpompi alkaa säästämään kun automaattisestikin jää varmasti heti enemmän syrjään rahaa kun on tottunut säästeliäämpään elintapaan ja 500e on kyllä tosi loistava summa, itse usein pyrin melko samaan! 🙂
Nostan kyllä hattua että olit saanut jo pelkästään opintoihin säästettyä noin hyvin! Itsehän siis nostin opintolainaa..
Mutta nimenomaan kohtuus kaikessa ja tietty hyvään ja laadukkaaseen ruokaan on aina kiva panostaa! 🙂
En tiedä, onko tämä pahuus vai hyve, mutta olen aina ollut äärimmäisen pihi. Olen aina ostanut vaatteita ja/tai kenkiä vain, kun olen niitä ihan oikeasti tarvinnut. Ainoat jutut, joita saatan ostaa hetken mielijohteesta, ovat elokuvat ja cd-levyt – ja nekin ostan yleensä kirpparilta tai muuten tarjouksesta…
No kai se on pääasia että on itse tyytyväinen! Eihän se varmasti itseäänkään häiritse kun on siihen "pihiyteen" tottunut, säästäminen on silloin varmaan itsestäänselvyys! 😀 Ja kyllä ne dvd:t ja cd:tkin on järkevä ostaa aleista sun muista, tekniikka vanhenee niin nopeasti ettei niissä arvo säily muutenkaan 🙂
Kiitos hyvästä postauksesta! 🙂
Olen melko samoilla linjoilla näissä jutuissa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jokainen saa hoitaa raha-asiansa niinkuin parhaaksi näkee. Näen silti huolestuttavana, jos laittaa aina kaiken rahan menemään ja mitään ei jää säästöön. Sitten heti pesukoneen rikkoutuessa pitää turvautua luottokorttiin tai vielä pahemmassa tapauksessa pikavippiin.
Ymmärrän, että on myös oikeasti tosi pienillä tuloilla eläviä, mutta suurin osa ihmisistä pystyy kyllä säästämään edes vähäsen. Jos kuukausittain laittaa säästöön muutaman kympin, niin siitä kertyy äkkiä jo ihan mukava summa pahan päivän varalle.
Ärsyttää, kun tuntuu olevan jokin ylpeydenaihe, jos törsää kaikki rahansa. Sitten katsotaan jotenkin pahalla sitä, jos joku ihan oikeasti pärjää mukavasti tuloillaan ja laittaa säästöönkin jotain. Eikö sen pitäisi olla toisinpäin?
Olen aivan samaa mieltä monesta asiasta kommentissasi! Ensinnäkin juuri, että varmasti melkeinpä kaikilla työssäkäyvillä ihmisillä on mahdollisuus säästää edes pieni summa, vaikkapa nyt sitten 50 euroa kuussa. Eihän se lyhyellä aikavälillä tietty paljoa tee, mutta vuosien tähtäimellä kylläkin ja pitkäjänteisyys tässäkin kunniaan! Itsekin olen juuri säännöllisellä säästämisellä saanut varakassan säästettyä, eikä sieltä nyt sitten edes raaski mitään nostaa kun on saanut kerrytettyä 😀
Musta tuntuu, että suomalaiset ovat vain yleisesti huonoja säästämään, koska esimerkiksi ruotsalaiset ovat hurjasti aktiivisempia esimerkiksi rahastosäästämisen kanssa! Musta on kyllä enemmän noloa se, että kaikki menee mitä tulee ja kyllähän itsekin toki alkaa palkkapäivän lähetessä tili huutaa tyhjyyttään, mutta siinä vaiheessa voi ainakin huojentautua sillä että on siitä huolimatta saanut siinä kuussa säästöön asuntolainan muodossa "omaan asuntovarallisuuteen" ja muuten vaan toiseen jemmaan käyttötililtä säästöön 🙂
Mä en edes ehdi shoppailla kauheasti kun on päivät töissä 😀 Tai jotenkin ainakin tuntuu siltä mutta ihan hyvä niin. Oon tosi säästäväinen ja ihan kiitollinen siitä. En kauheesti ymmärrä että miten se voi olla ylpeyden aihe että tuhlailee tilin tyhjäksi. Tosin kröhöm nyt tuli vähän käytyä hulluilla päivillä mutta eipä sinnekään mennyt kuin joku 60 euroa kun ei vaan kestä sitä tungosta 😀