Ajatuksia imetyksestä ja vauvan pulloruokinnasta

Alunperin kun aloin kirjoittamaan näitä raskaus- ja vauvajuttuja, lupasin itselleni etten kertakaikkiaan kirjoita aiheesta imetys tänne sanallakaan,
mutta näin sitä sitten kävi. Jotenkin koko imettäminen nimittäin ahdisti kovasti ennakkoon, vaikka olikin alusta alkaen ihan selvä juttu, että aion
tietysti ainakin yrittää imettää. Onneksi se onkin sitten sujunut varsin hyvin
pienistä alkuhaasteista huolimatta. Kuulin itse myös jatkuvasti sitä kuinka imetys esimerkiksi alussa
sattuu.. Itse en kyllä allekirjoita tätä väittämää, en ole
nimittäin tuntenut kertaakaan kipua.

Ymmärrän kyllä sen miksi moni meinaa alussa
heittää hanskat tiskiin, mutta toisaalta vaatiihan moni asia tässä
maailmassa kärsivällisyyttä ja harva asia nyt sujuu alusta alkaen ilman
mitään alkukankeuksia. Eihän sitä osata pyörälläkään ajaa ensimmäisellä kerralla, haha! Vaatiihan se opettelu alussa pitkiä hermoja ja useamman turhautumisen jouduin ainakin itse sairaalassa käymään läpi.

Voin kertoa, että se opettelu ja harjoittelu synnytyksen jälkeen oli kyllä yhtä helvettiä kun megaväsymys painaa ja jokapaikkaan sattuu niin kovasti, että jo sängyssä kääntyminen ja yleinen liikkuminen on täyttä tuskaa. Unohtamatta, että kaikki muukin siinä tilanteessa on uutta! Siinä vaiheessa salaa toivoi, että olisi ollut joku vauvanhoito-osasto jonne pistää pieni jemmaan edes muutaman tunnin unien ajaksi, että pääsisi itse toipumaan parin vuorokauden valvomisesta. Mutta eihän se nyt tietenkään niin mene, täytyyhän sen oman vauvan kanssa pärjätä!

Muistan ensimmäiset yöt sairaalassa kun vauva huusi ja huusi, ilmeisesti nälkäänsä, eikä rinta kelvannut vaikka kuinka sitä yritti tarjota. Nuo hetket olivat ainoita, jolloin olin lähellä purskahtaa itkuun, että mitä ihmettä teen väärin kun yritän parhaani, eikä sekään riitä. Seuraava imetyskerta ahdisti aina ennakkoon, että miten se nyt tulee sujumaan ja suorituspaineita lisäsi myös se, että sairaalassa (ainakin omalla kohdallani siis) haluttiin jatkuvasti seurata ja tulla tarkastamaan miten ruokinta sujuu. Onneksi nämä haasteet kuitenkin nyt takanapäin ja tuo alun haaste kesti vain sen pari päivää sairaalassa. Heti kotiutuessa alkoi kaikki sujua aivan oppikirjan mukaan, varmasti kun osasi rentoutua tutussa ympäristössä.

Vaikka itse imetänkin meidän poikaa, en missään nimessä halua tuomita niitä jotka syystä tai toisesta valitsevatkin (tai joutuvat valitsemaan) pulloruokinnan korvikemaidolla. Olen sitä mieltä, että kukin saa valita sen tavan jonka itse parhaaksi näkee tai yleisestikin ajatella koko imetysasiasta miten itse haluaa. Olen törmännyt netissä siihen kuinka ”korvikeäitejä” tuomitaan ja syyllistetään, itse en ymmärrä miten jonkun toisen valinnat ovat jollain tapaa itseltään pois? Itseäni ei oikeastaan edes kiinnosta niin paljoa toisen äidin (syystä tai toisesta tehtävät) valinnat. Toki rintaruokinnassa on useita etuja korvike-ja pulloruokintaan verrattuna, mutta en silti koe että jonkun toisen valinnat olisivat itseltäni pois. Kuten jossain aiemmassa postauksessa jo mainitsinkin, mielellään ruokin omaa vauvaani tarpeen tullessa missä vaan, mutta itseäni paljastelemaan en ala ja itse ainakin koen, että vähintään se harso on julkisella paikalla ehdoton juttu, oli sitten kuinka luonnollinen tapahtuma tahansa! Rintani eivät vilkkuneet julkisilla paikoilla ennen vauvaa, enkä täten koe että vauva olisi mikään tekosyy siihen vilautteluun omalla kohdallani.

Imettäessä pääsee omasta mielestäni loppupeleissä kuitenkin siinä mielessä helpommalla, ettei
tarvitse säätää korvikkeiden kanssa kun ruoka on kokoajan matkassa
mukana ilman pullojen sterilointeja tai lämmittelyitä. Muutenkin koen sen ehdottomana
juttuna jos ja kun aikoo matkustella ulkomailla, äidinmaito kun tuo lapselle
samalla sitä vastustuskykyä siinä vaiheessa kun ei vielä kaikkia
rokotuksia ole mahdollista ottaa. Eräs asia  on kuitenkin ollut meillä selvä juttu vauvan ruokinnan suhteen ja
se on myös isän osallistuminen siihen jossain määrin pullotetun äidinmaidon
muodossa. Toki tämä astui kuvioihin siinä vaiheessa kun imetys oli jo niin varmalla pohjalla että
uskalsi vauvan pulloon totuttaa.

Annoimme pojalle tuttia ensimmäisen kerran parin viikon iässä kovaan imuviettiin, tosin tämä ei koskaan kunnolla tuttia huolinut, joten ilman ollaan siis menty. Välillä kokeillaan aina uudelleen ja erilaisia tuttejakin on tullut testattua, mutta ei kertakaikkisesti vaan kelpaa. Ensimmäisen kerran testattiin pulloruokintaa muistaakseni 2-3viikon iässä, maksimissaan siis kerran päivässä enkä huomannut että pullon opettelulla olisi ollut negatiivista vaikutusta itse imetykseen tai imuotteeseen. Liian aikaisessa vaiheessa kun saattaa johtaa rinnan hylkimiseen, pikkuvauvat kun kuulemma oppivat kunnolla yhden imutekniikan kerrallaan. Tästä syystä en olisi ikimaailmassa uskaltanut tarjota esimerkiksi sitä tuttia vielä sairaalassa, seurauksena olisi varmasti ollut vielä suurempi alkufiasko 😀


Vaikka itse olenkin se joka öisin, sekä pääasiassa muutenkin 99% ajasta syöttää poikaa, on myös isä osallistunut nyt jo useamman viikon ajan ruokintaan silloin tällöin, juurikin pullotetun äidinmaidon muodossa minun ollessa asioilla. Pullo saatetaan ottaa mukaan myös kotoa lähtiessä ”ensihädäksi”, jos sattuu iskemään nälkä hankalassa paikassa.

Minulla on rintapumppuna käytössä Ainu Medela Swing Maxi-sähköpumppu (saatu blogin kautta) ja olen ollut todella tyytyväinen!  Sähkökäyttöinen rintapumppu on kyllä aivan ehdoton, varsinkin kun tuo jäljittelee vauvan imurytmiä, joka taas helpottaa ja nopeuttaa koko hommaa. Todella yksinkertainen käyttää ja tehokas. Ainut vaiva on tietty jatkuva osien keittely, joka nyt lähinnä on ongelma kaikkien pumppujen kohdalla. Rintapumpun hankkiminen pisti alkuun jostain syystä ahdistamaan, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna ei olisi kyllä ilman pärjännyt korvikkeisiin kajoamatta.

Itselleni
tuo maidon pumppaus ja minigrip-pusseihin pakastaminen on ollut ”pelastus” siinä mielessä,
että on pystynyt käymään asioilla ja olemaan pienestä erossa muutamia
tunteja. En siis tarkoita, että missään nimessä haluaisin olla vauvasta
erossa, mutta välillä on käytävä paikoissa, joihin vauvaa ei
kertakaikkisesti voi ottaa mukaan. Onhan se lisäksi totta, että sitä
omaa aikaakin välillä tarvitsee, edes tunnin-pari viikossa lenkin
muodossa. Pisin aika tähän mennessä pienestä erossa taitaa olla 5h.
Tällä pumppaus-pulloruokintametodilla ei ole vielä siis jouduttu
korvikkeisiin turvautumaan.

Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että
itseäni vähän ahdistaa ajatus etten voisi käydä missään ilman vauvaa.
Tai siis mikäli en olisi valmis turvautumaan pulloruokintaan edes ”oman
maidon turvin”. Jo pelkkä ajatus siitä, että joku toinen voi
hätätapauksessa hoitaa vauvan ruokinnan, on helpottava. Monissa
korvikeperheissä kun molemmat vanhemmat osallistuvat ruokintaan lähes
tasavertaisesti! Kyllähän myös
isän ja lapsen suhde syvenee aivan eri tavalla kun myös isä pääsee
kosketuksiin tuon ruokinnan kanssa. Juuri eilen illalla mietin kuinka oudolta tuntuisi, jos vanhemmat heräisivät vuorotellen öisin ruokkimaan. En nimittäin enää edes muista miltä tuntuu nukkua kokonainen yö putkeen! Olen itse ajatellut imettää ainakin puolen vuoden ikään saakka, turha kai sitä on etukäteen suunnitella. Niin kauan kuitenkin kun koen sen luonnolliseksi, tokihan tietty töihin paluu vaikuttaa asiaan. Itse en kuitenkaan henkilökohtaisesti kyllä taaperoimettäjäksi aio ryhtyä, aikalailla vuosi tuntuu omalla kohdallani ihan maksimilta, suosittelipa WHO sitten mitä tahansa.

Enkä itse koe, että olisin itsekäs
ajattelemalla että minulla on äitinä oikeus päästä kerran kahdessa kuukaudessa
yksin kampaajalle muutamaksi tunniksi tai hätätapauksessa lääkäriin tai muille
välttämättömille menoille ja siksi onkin hyvä, että myös isä voi ottaa
kopin ruokinnasta. Kyllä äideillä täytyy kuitenkin olla oikeus päästä
omille menoille edes joskus 😀

Ja ps.Syy siihen tämän viikon yöitkuun ei nyt ollutkaan se raaka sipuli, vaan luonnollisesti 6 viikon tiheän imun kausi. Juuri viikonloppuna mietin, että kohta se varmasti tulee, enkä ymmärrä miksen sitä heti hoksannut. Nyt on nimittäin menty jo kaksi päivää käytännössä ihan melkein täydessä symbioosissa vauvan kanssa. Kokoajan on syötävä, vähintään siis tunnin välein ja äidin on oltava kokoajan aivan vieressä tai tulee heti raivoitku! Onneksi nämä kestävät vain maksimissaan muutaman päivän 😀

8 vastausta artikkeliin “Ajatuksia imetyksestä ja vauvan pulloruokinnasta”

  1. Kiitos kun kirjoitit imetyksestä 🙂 Nämä kaikki ovat minulle tulossa (laskettuaika tammikuun alussa). En tiedä oletko kirjoittanut/maininnut miten teillä meni koirien ja vauvan tutustuttaminen. Minulla on myös kaksi koiraa ja vähän jännitän miten kaikki tulee sujumaan. Olisi kiva kuulla miten teillä meni 🙂

    1. Olen kaikille aina vastannut tänne kommenttiboksiin koirista! 😀 Eli hyvin meni, todella varovasti tutustutettiin vaikkei kyllä ollutkaan vaarana että hauvat vauvalle mitään tekisivät. Muistaa vaan samaan malliin helliä ja huomioida koiria, eikä tavallaan kieltää mitään vanhoja juttuja heti vauvan tultua, etteivät yhdistä juuri siihen lapsen tulemiseen ja suhtaudu mitenkään kielteisesti 😀 Varmasti sujuu tosi hyvin ja onnea odotukseen <3

  2. Tää imettäminen on kyllä tunteita herättävä aihe.. Raskausaikana mua ahdisti kaikki painostavat puheet imettämisestä, ajattelin kaiken menevän omallapainollaan. Synnärillä imettäminen oli hankalaa ja vauvan imuote huono. Monet itkut itkettiin vauva ja minä vuorotellen. Sairaalassa lopulta pumpattiin maitoa vauvalle ja kätilö lohdutti etten minä voisi mitään paremmin tehdä ja vauvalla sattuu olemaan hieman hankala ote rintaan. Kätilö sanoi että tutti voisi tässä tapauksessa jopa auttaa vauvaa oppimaan imemään paremmin, niinpä soitin kummeille että steriloikaa pari tuttia ja he kiikutti ne synnärille!:) viikon päästä imettäminen vihdoin alkoi sujua! Olin niiiin onnellinen ja kiitollinen.. Syyllisyys oli jotenkin niin kova kun en pientä alkuun pystynyt imettämään.

    1. Olen kyllä huomannut tässä saman! 😀 Tuo alku on kyllä varmasti melkein alkuun kaikille hankala, onneksi siitä kuitenkin selvitty. Ja hauska, että sulle tuo tutti olikin pelastus ! 🙂

  3. Mun resepti tiheän imun kausiin: jos vauva tuntui asuvan tissillä ja tuli tunne maidon vähyydestä, pyysin miestä hakemaan pizzan iltapalaksi. Aijai, kun aamulla oli tiiliskivet edessä ja tyytyväisesti nukkuva vauva ? -S

    1. Vähän veikkaan, että tuo kommentti oli melko pilke silmäkulmassa kirjoitettu 😉 Toki en kiistä, etteikö ihan varmasti runsaskalorinen ruoka tosissaan edistäisi!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.