Kuinka äitiys on ja ei ole muuttanut minua?

Monesti tulee lähiaikoina pohdiskeltua, että olenko nyt vauvan myötä ihmisenä jollain tapaa erilainen? Onko vauva tai ylinpäänsä äitiys jotenkin muuttanut minua? Sen lisäksi siis, että on aina nykyisin joko a) kiireinen tai b) väsynyt 😀 Moni siellä ruudun takana varmaan väittäisi, että näiden erilaisten pohdintojen myötä olisin jollain tapaa erilainen, mutta en kyllä ehkä sitäkään allekirjoittaisi. Kyse on ehkä enemmänkin siitä, että olen tämän vauvajutun myötä ehkä paljastanut itsestäni erilaisia piirteitä, koska postaukset ovat melko erilaisia kun aikaisemmat aihealueet. Normaalit kuulumispostauksetkin kun nykyään pohtivat monia juttuja vähän eri kantilta. Mutta tietystihän ihminen varmasti jossain määrin aina vähän muuttuu tai enemmänkin kasvaa (kaikissa sanan merkityksissä :D) lapsen myötä..

Millaisia piirteitä sitten olen itse huomannut?

No aivan ensimmäiseksi kyllä pakko mainita, että olen muuttunut hajamielisemmäksi!
Välillä tuntuu, että mun aivot ovat korvautuneet kaurapuurolla. Välillä
tulee mietittyä, että miten näillä aivotoiminnoilla pärjäisi
esimerkiksi töissä (ja ei siis mitenkään :D) kun kaupassakin tulee
katsottua 5 aineksen ostoslistaa oikeasti kymmenen kertaa ja silti
saattaa jotain unohtua. Ennen olin supertarkka kaikesta enkä oikeastaan
unohdellut mitään, joten nykyään onkin melko vastakohta entiseen. Samoin
jonkun järkevän keskustelun käyminen on hankalaa, koska usein
ymmärrettävien lauseiden muodostuksessa voi olla pieniä vaikeuksia.
Onneksi lässytys kuitenkin hallussa! Toivon mukaan tämä olisi joku
imetyshormonijuttu, eikä jatku ihan koko tätä pikkulapsi-ikää 😀 Välillä
oikein preppaan itseni kuuntelemaan jotain juttua keskittyneesti,
kunnes sitten tajuan että sanat vaan valuvat samantien toisesta korvasta
ulos vaikka kuinka yrittäisi keskittyä. Blaah! Todella turhauttavaa.

Toinen juttu, joka kylläkin on positiivisempi seikka ja se on pidempi pinna.
Arjessa kun mennään melkolailla vauvan ehdoilla, joten se on vähän
voivoi jos myöhästyy sporasta tai bussista, koska aina voi tulla
muuttuvia tekijöitä! Pikkuvauvalle ei tietysti voi olla vihainen
mistään, joten pitkää pinnaa oikeasti tarvitaan. Ennen vauvaa
esimerkiksi luulin, että vauvan itku ärsyttäisi tai saisi hermostumaan
kunnolla, mutta vielä ei kyllä ole käynyt niin. Ei meidän vauvan itku
edes ole ärsyttävää, ainakaan omasta mielestäni! Ehkä jokainen ajattelee
oman naperon itkustaan niin? Kyllä niitä oikeasti ärsyttäviä itkujakin
on tullut tuolla kuultua. Vauvat kun kuulostaa yllättävän erilaisilta
itkiessään! Kyllä se pinna välillä meinaa kieltämättä täällä päivisin
mennä kun tajuaa siivoavansa samat sotkut päivästä toiseen. Olen
vakavasti pohtinut lopettavani siivoamisen kokonaan! Oma vinkkini näihin arjen pieniin kriiseihin on istahtaa alas ja hengittää minuutti syvään. Helpottaa 😀

Seuraava kohta liittyykin vähän tuohon aiempaan. Nykyään on nimittäin aina myöhässä. Tai ainakin hilkulla. Olen oikeasti (tähän asti) ollut maailman täsmällisin ihminen ja paheeni on oikeastaan ollut se, että olen ollut kaikkialla liian ajoissa. Olin ala-asteella joskus koulussa odottamassa jo melkein tunnin aikaisemmin!! 😀 Yleensä olin ennen se, joka on kaikkialla ensimmäisenä, juuri koulussa, töissä.. Nyt taas sitten meinaa myöhästyä vaikka kuinka ajoissa lähtisi. Aina saattaa tulla vaippa-situation, kiukku, vaatteiden vaihto, joku juttu hukassa tai muuten vaan tajuaa, ettei ole tajunnut pakata jotain mukaan. Tai sitten tulee varastossa jotain säätämistä vaunujen kanssa ja myöhästyy bussista. Onneksi ei ole vielä tullut eteen sitä, ettei mahtuisi mukaan bussiin sen vuoksi että siellä on jo liian monet vaunut. Sitä nimittäin olen kauhulla odotellut varsinkin tässä talven kynnyksellä 😀
Osaa arvostaa eri tavalla niitä pieniä juttuja. Tietysti. Ja siis asioita, jotka ennen olivat ihan peruskauraa, kuten että voi illalla katsoa telkkarista (rauhassa) tunnin lempparisarjaa tai juoda aamukahvin kaikessa rauhassa. Tai tehdä yhden asian kerrallaan kunnolla alusta loppuun ilman että se keskeytyy viisi kertaa.

Yleisesti arvostaa eri tavalla kotiäitejä, koska kaikilla ei aina ole helppoa kotona ja vaikka vauva olisi kuinka helppo tapaus, niin aina tulee kausia jolloin on ”rankempaa”, enemmän valvottuja öitä ja voimat koetuksella. Pakko kyllä todeta, että mulla ei riittäisi hermot vuositolkulla tätä jatkuvaa kotihommien pyörittelyä päivästä toiseen. Kaikki siivoilut sun muut aloittaa joka päivä uudestaan puhtaalta pöydältä ja koskaan ei oikeastaan tule semmoista tunnetta, että on saanut jotain aikaiseksi. Vauvanhoidossa tietty eri juttu eivätkä ne samat rutiinit siinä häiritse, mutta sen olen nyt todennut, ettei mun elämäntehtävä kyllä ole pyykkäillä perheen vaatteita ja pyörittää niitä tiskejä kerta toisensa jälkeen. Olen kyllä muutenkin sitä mieltä, että kotityöt tulisi ainakin jossain määrin jakaa joka taloudessa. Toinen hoitaa pyykit, toinen tiskit ja toinen sitten kuitenkin jotain enemmissä määrin jos kotona on. Se on ehdoton, että omat jälkensä siivoaa kukin. Kokkailua vuorotellen. Useimmat ystäväpariskunnat ovatkin jakaneet kotihommat ”omiin hommiin”, usein juuri esim pyykit tai imurointi vs tiskit ja on sitten omalla vastuulla, että oma vastuualue hoituu.

Ja miten koen, että äitiys ei ole minua muuttanut on esimerkiksi:
Yleinen suhtautuminen vaikkapa vauvoihin. En koe, että raskaana tai nyt jälkeenpäin olisi mitään sen suurempaa mielenkiintoa muihin vauvoihin. Tai siis tiedättekö semmoista, että on vaan pakko päästä hypistelemään vierasta vauvaa jossain! Tai ehkä vähän enemmän on mielenkiintoa niihin ja saattaa enemmän kysellä muiden vauvojen äideiltä juttuja, mutta mikään vauva- tai lapsihullu en kyllä kai yhtään sen enempää ole. Ennen oli ”ongelmana”, että lähinnä vähän pelkäsin vauvoja ja lapsia siksi etten tiennyt niistä oikeastaan mitään. Nyt tämä ongelma on poissa ja tulee helpommin kyllä kommunikoitua vieraidenkin lasten kanssa 😀 Harva lapsi edelleenkään on minusta sen koommin kiinnostunut (paitsi tuo oma tietysti), haha.
 
Koen kaikesta huolimatta, että olen äitiydestä huolimatta kuitenkin sama Iines ja
kiinnostunut samoista omista jutuista kuin ennenkin. Vaikka kaikki
vauvajutut pelaavatkin päivissä suurta roolia, en koe että välttämättä
silti olisin pohjimmiltani kovinkaan kiinnostunut siitä, että mitkä
vaunut nyt ovat oikeasti parhaimmat tai mikä vaippa imukykyisin 😀
Toisaalta, joistain jutuista nyt vaan täytyy nykyään tietää jotain,
kiinnosti tai ei. Se onkin sitten eri juttu mitkä ne yleisimmät puheenaiheet ovat! Vauvasta tulee usein höpistyä. Tietysti, koska tämän kanssa on kokoajan kaiket päivät. Siksi onkin välillä niin ihanaa päästä pariksi tunniksi ystävän kanssa vaikka nyt jonnekin blogijuttuun, missä voi puida oikeasti niitä aikuisten asioita!

Ja jos joku kysyy sukista, niin olen tilannut nuo keväällä ennen beben syntymää eBaystä. Hakemalla infant socks tai infant shoes/socks löytyy vaikka mitä kivaa ja nuo maksoivat jonkun reilun euron postikulujen kanssa. Esim täällä on noita myyvä myyjä. Tulevat Kiinasta, joten pesin kahdesti 60c ennenkö käytettiin nyt 6kk myöhemmin 😀 Muuta en olekaan eBayn ihmeellisestä maailmasta innostunut vauvalle tilaamaan yksiä hapsumokkasiineja lukuunottamatta, mutta semmoisen söpön yövalon haluaisin! Tosin pelottaa, että se räjähtäisi tai jotain, vaikken nyt kyllä muutenkaan vauvan sängyn vierellä pitäisi. Hmm.

7 vastausta artikkeliin “Kuinka äitiys on ja ei ole muuttanut minua?”

  1. En ole ainakaan huomannut että olisit mitenkään erityisemmin muuttunut 🙂 Ainut vaan että kirjoitat samalla tavalla lapsesta kuin jotkut äidit esim meillä syödään, meillä nukutaan yms ? Mutta siis ei sillä ole väliä.
    Kotihommista puheen ollen, entäs jos se toinen (mies) ei vaan hoida sitä omaa osuutta vaikka ne olisi jaettu? Kerta toisensa jälkeen tuppaa vaan " unohtumaan" ja sanominenkaan ei auta kun aina on mukamas jotain..olen ajatellut, että maksan yhteisistä menoista kohta vaikka 20 vähemmän ja otan siivouspalkkani siitä kun en mikään piika jaksa omassa kotonani olla ?

    1. Niin mä tiedän sen tavan, se vaan tulee itsestään enkä voi sille mitään vaikka olen yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota :/ Pahoittelen jos se pahasti ärsyttää! Hoidatko sä sitten ne miehenkin jutut kun se jättää hoitamatta? Sun pitää keksiä sille joku sakko siitä, niin jos alkais kiinnostaa 😀 Vaikka just tuo palkka itsellesi haha! Tosi ärsyttävää kyllä!!

    2. Siis ei se ärsytä mitenkään 🙂 Itse olen ajatellut sitten tulevaisuudessa sanovani vaikka mun vauva teki tai nukkui, tai sitten vaan nimellä puhuu hänestä.Blogissa tietty vähän eri asia 🙂 Katotaan vaan niin muutaman vuoden päästä itse kovaan ääneen puhun että "meillä nukuttiin koko yö" 🙂
      Ja joo, hoidan sitten miehenkin jutut kun esim roskat alkaa haista niin helpommalla pääsee kun itse vie vaikka välillä raivostuneena tekisi mieli kipata koko roskaämpäri miehen huoneen lattialle 😀

  2. voisi alkaa omista kissoistakin puhua "meillä kiivettiin tänään kaapin päälle ja teroitettiin kynsiä mattoon!" 😀 hassua

    1. Mä oon yrittänyt välttää sitä, mutta se tulee niin luonnostaan :/ en mä nyt oikein tiedä muutakaan tapaa millä kukaan tuttukaan lapsestaan puhuisi, kai tuo on aika yleistä.

  3. Heh, pakko kommentoida tähän postaukseen vielä (luin vasta tänään, koska olen äiti :D). Mut mä oon ajatellut, että toi hajamielisyys johtuisi lähinnä katkonaisista yöunista ja siitä kotona olemisesta. Kun on vaan kotona, eikä joudu tavallaan haastamaan itseään minkään asian suhteen. Töissä kun joutuu kuitenkin ihan oikeasti ajattelemaan 😀 nyt kolmannen synnyttyä tää mun hajamielisyys ja huonomuistisuus on kivunnut jo ihan uusiin ulottuvuuksiin ja alan jo vähän huolestua itsestäni 😀 mutta eikös se tästä taas vuoden päästä kun palaa ihmisten ilmoille oikein kunnolla hahah!

    Mun mielestä sun postaustyyli on ainakin pysynyt kyllä ihan samana, tietty nyt vauvajutut tullut kuvioihin mut ihmettelisin jos et ikinä hänestä kirjoittelisi 🙂 söpöt sukat hänellä 🙂

    1. Voihan se johtua siitäkin, en siis tiedä? 🙂 Ymmärrän kyllä, että tuossa tilanteessa tämäkin ilmiö varmaan kipuaa sinne potenssiin kolme ;D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.