Minä ja juokseminen

Kellekään ei varmasti liene epäselvää, että rakastan juoksemista. Rehellisesti sanottuna se ei aina ollut niin, vaan lyhytkin juoksulenkki oli joskus jotenkin täyttä verta ja tuskaa. Yläasteella ja lukiossa rakastin kävelylenkkejä ja saatoin lähteä koulun jälkeen pariksi tunniksi yksikseni ulos kävelemään. Pari cd:tä ja kannettava soitin mukaan, niiden säestyksellä oli mukava vaan viettää aikaa yksikseen ja mietiskellä kaikenlaista.

Yksi vakkarireiteistä taisi olla lenkki Jyväsjärven ympäri, mutta aika vaihdellen kävelin ympäriinsä vähän kaikkialle. Jossain vaiheessa aloin harjoitella lyhyitä juoksuja, jotain siis kilometrin pätkiä, jotka silloin tuntuivat niin kamalilta! Toisaalta aloittelijana eivät kaikki jutut, kuten hengitystekniikat ehkä olleet vielä aivan päivänselviä. Pikkuhiljaa vuosien saatossa intouduin kuitenkin enemmän ja enemmän juoksemaan ja sanoisinko, että siitä kun virallisesti päätin aloittaa juoksemisen kunnolla (ehkäpä vuonna 2009), meni kuukausikaupalla kunnes homma kunnolla alkoi sujua.

Ensin juoksin semmoisia parin kilometrin matkoja, sitten pikkuhiljaa viittä kilometriä ja siitä ylöspäin. Kävin säännöllisesti kuitenkin edelleen reippailla vähintään tunnin kävelyillä, jotka tietysti nekin kohottavat kuntoa jonkin verran. Melko nopeasti kuitenkin rakastuin juoksemiseen, sen makuun kun kuitenkin pääsee nopeasti eikä enää juurikaan edes malta kävellä, vaikka yrittäisikin kävelylenkille lähteä.

Kevät on aina juoksuharrastuksen kulta-aikaa ja ajattelinkin jakaa omat vinkkini aloittelevalle juoksijalle:

 

Pikkuhiljaa hyvä tulee. Aloita siis matalalla tempolla ja lyhyillä matkoilla. Hölkäten siis ensin kilometrin-pari, ei ole mitään hyötyä vetää itseään henkihieveriin vaan parempi tehdä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Hengitystekniikka myös vaatii harjoittelua, ideanahan on pitää hengitys juostessa tasaisena, jolloin jaksaa pysähtymättä pidempiäkin matkoja kun hapensaanti on tasaista, eikä tarvitse pysähtyä haukkomaan henkeään.

Panosta hyviin varusteisiin. Tai varsinkin hyviin juoksulenkkareihin! Huonoilla, muuhun tarkoitukseen suunnatuilla kengillä ei kannata juosta, siinä vaan tekee jaloilleen hallaa. Hyvillä kengillä juokseminen tuntuu kevyeltä ja varsinkin ekojen kunnon lenkkareiden hankinnassa kannattaa konsultoida urheiluliikkeen myyjiä, jolloin löytyy kenkä oman askeleen ja jalan mukaan. En itsekään ole mikään ihan kamala hifistelijä juoksukamppeiden kanssa, mutta lenkkareihin kyllä panostan ja ne kannattaa uusia ainakin parin vuoden välein jos juoksee ahkerasti.

Haasta itseäsi. Seuraa juoksujasi jonkun appsin avulla ja pyri parempiin tuloksiin. Välillä on parempia ja välillä huonompia lenkkejä, mutta itse haastan itseäni esimerkiksi spurteilla, jolloin juoksen jonkun tietyn matkan todella kovaa ja sitten taas tasoitan vauhtia. Kehityksen huomaa kyllä selvästi kun seurailee matkojaan ja etäisyyksiä. Kun huomaa juoksevansa aina vaikkapa 6km matkoja, voi pikkuhiljaa haastaa itsensä juoksemaan 7-8 km matkoja. Itse käytän juoksujen trackaamiseen Sportstrackeriä ja Suunnon Movescountia, nykyään pääasiassa jälkimmäistä kun toimii yhdessä sykevyöni kanssa.

Viikolla käyn hölkkä/kävelylenkeillä vaunuilla ja viikonloppuisin ihan virallisesti juoksemassa. Tarkoitus olisi saada nyt aikaiseksi lähteä juoksemaan myös arkisin illalla ja eilen itseasiassa kävinkin jo. Olen pikkuhiljaa lisännyt matkaa juoksujen kanssa, alkuun noita 9-10km pätkiä ja nyt viime viikkoina ollaan päästy sinne 10-11km. Kesällä olisi tarkoitus juosta pitkästä aikaa semmoisia 12km matkoja.

Hyvä musiikki on ainakin itselläni ihan avainasemassa! En ikinä jaksaisi juosta tuntia ilman musaa. Yleensä kuuntelen oman Spotify-listan lisäksi myös Viikon suositukset-listaa, joka päivittyy aina maanantaisin ja sieltä saattaa löytää vanhoja lemppareita tai uusia hyviä biisejä. Hauskaa vaihtelua siis! Tällä hetkellä mulla ei ole mitään virallista erillistä soittolistaa treenibiiseille, mutta on kyllä aikaisemmin ollut ja pitäisi kyllä tehdä taas 🙂 Mutta anyway, hyvää musiikkia kuunnellen pitkäkin lenkki taittuu varsin rattoisasti!

Sykkeiden mittailu on itselläni nykyään arkipäivää juoksulenkeillä, aina en kävelylenkeille (eli siis vaunulenkeille) jaksa sitä ottaa mukaan. En ehkä keskittyisi heti alkuun tutkailemaan sykkeitä jos juoksu jo itsessään on uusi juttu, mutta kokeneelle harrastajalle se voi tuoda lisämaustetta.

Myös kivat juoksureitit ovat tärkeä juttu! Maailman tylsintä on juosta esimerkiksi pitkää asfalttisuoraa ja aina samaa reittiä (jonka pituuden lisäksi vielä tietää aina tarkalleen), joten vaihtelu virkstää senkin suhteen. Välillä on kiva lähteä juoksemaan jonnekin, missä ei ole vielä ikinä käynyt. Aika kuluu rattoisammin jo senkin puolesta, että voi ihmetellä uusia maisemia.

Mullakin on ehdottomasti välillä semmoisia känkkäränkkä-juoksuja kun tuntuu ettei suju ollenkaan! Juuri sunnuntain juoksu oli jotenkin täyttä tuskaa ja reilu normilenkkiin kului noin 5min pidempään kun yleensä.

Kuitenkin se aina palkitsee kun on saanut itsensä ylös, ulos ja juoksemaan! Juoksumaton ja ulkojuoksun välillä tykkään ehdottomasti enemmän ulkona juoksemisesta. Lempparini onkin ehdottomasti juosta metsässä!

10 vastausta artikkeliin “Minä ja juokseminen”

  1. Hei, kiitos. Tosi kiva aihe tämä juokseminen blogissasi. Otatko joskus jotain kivoja luontokuvia juoksumatkoiltasi. Tuli tosi hyvä mieli.

  2. Olipa kiva postaus 🙂 mä aina unelmoin et juoksen tuolla ihanan kevyesti ja katselen vaan maisemia, mut toteutus ei oikein onnistu 😀 miten toi hengitys voi siis olla niin hankalaa, tuntuu että itse ihan suoranaisesti unohdan hengittää 😂

    Mut tosiaan, tästä sai taas motivaatiota 😀 lenkkariostoksille täytyis ihan ekana mennä!!

    1. Haha 😀 Mutta siis meneehän siihen aikaa ennenkö siitä hengityksestä tulee automaatio. Varmaan just alkuun paras keskittyä mahdollisimman tasaiseen juoksunopeuteen niin pysyy hengityskin melko tasaisena. Kiva jos oli hyötyä, itsekin pitäisi raahautua lenkkariostoksille ;D

  3. Vitsit odotan kyllä ihan hulluna että pääsee juoksemaan ulos! Mulla tää alkukevät on aina vähän haastavaa siitepölyallergian takia. Nyt varsinki ku koivu on alottanu kukkimisen, niin ei oo kyllä mitään asiaa juoksemaan :’D Mut sit kun koivu rauhoittuu, niin pääsen mäkin ulos kirmailemaan! <3

    1. Mullakin on järkyt allergiat just ja varmaan siksi varmaan tuntunutkin jotenkin niin tuskalta se juoksu :/ Ottaa henkeen, eikä meinaa jaksaa, blaah!

  4. Hyvin samanlainen tarina täällä! Paitsi mulle katulamppujen välikin oli aluksi aivan tuskaa… Mutta se tunne, kun jaksoi ensimmäistä kertaa juosta koko Jyväsjärven ison puolen ympäri! Kävelisin kyllä edelleen vaikka kaikki päivät, rakastan sitä, mutta kun huomasi silloin joskus vuosia pelkkiä kävelylenkkejä tehneenä, kuinka huonossa kunnossa sitä kuitenkin oli, että mieluummin nykyään harrastaa monipuolisesti ja hieman raskaammin.

    1. Olinkin unohtanut tuon, että niitä katulampun välejä tuli tosiaan aina laskettua 😀 Ja samaa mieltä olen, että nykyään ehdottomasti monipuolisesti ja raskaammin nykyään! Vitsi kun pääsisi juoksemaan Jyväsjärven ympäri <3

  5. Voi juoksisin niin mielelläni, mutta polvi ei vaan kestä. 🙁 Pari vuotta sitten innostuin kunnolla juoksemisesta, jolloin polvi pikkuhiljaa kipeytyi. Pitkään pidin sitten lääkärin kehoituksesta taukoa, mutta parannusta ei tullut. Edelleen lenkillä käydessä polvi aina kipeytyy, eikä fyssariltakaan oikein saanut kunnon apua. Kuntosalit, kyykyt ja muut sujuu ongelmitta, samoin pyöräily, juoksun kanssa vaan aina sama juttu. Ehkä pitää suosiolla vaihtaa kokonaan esim. pyöräilyyn, onneksi sekin on itselle mieluisaa! Sitä vaan en uskalla talvisin tehdä liukkailla keleillä.

    1. Voi kurjuus! Mikäköhän siihen on tullut? Onneksi lajeja on muitakin, mutta olisi kyllä kamalaa jos tulisi tuommoinen pysyvä vaiva :/ Toivottavasti se pikkuhiljaa lähtisi pois!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *