Kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen ja muita naisten hormonijuttuja

Alkaa olla käsillä kuukausi aikaa imetyksen lopettamisesta ja ajattelin kirjoittaa aiheesta, kiinnostuneita kun varmasti löytyy! Ja mikäli imetys aiheena ällöttää, eivätkä yksityiskohdat tämän suhteen kiinnosta, niin suosittelen klikkailemaan muille sivustoille heti paikalla! 😀

Itse lopettamisesta olen jo kertonut muutamaan otteeseen, enkä siitä syystä jaksa enää toistaa itseäni. Ensin loppui unikoulun yhteydessä yösyötöt ja siitä edettiin sitten pikkuhiljaa vähentäen. Kunnes silloin noin kuukausi takaperin vietimme sitä ikimuistoista viimeistä imetyshetkeämme. Noh, poikahan unohti koko homman todella nopeasti, eikä ole sen koommin yrittänyt hamuilla rintaa kuin ehkä pari hassua kertaa ja suorastaan naurahtanut vaan kun olen ”estellyt”.

Meillähän imetys oli koko tämän reilun vuoden ajan melko runsasta ja jos pitäisi nimetä joku virallinen tissiaddikti (tai nyttemmin ”raitistunut” :D) , niin täällä meillä asusteli kyllä yhdenlainen. Jopa niin rintaan kiintynyt, ettei kiinteiden opettelusta tullut meillä pitkään aikaan yhtikäs mitään. Menimme siis käytännössä pelkällä rintamaidolla jonnekin 8. kuulle saakka, toki siis päivittäin yritimme maistella erilaisia soseita, mutta eipä niitä uponnut juurikaan ehkä teelusikallista enempää. Rintamaito oli se juttu. Ja omalla kohdallani maitoa tuli aina tosi hyvin, ehkäpä osittain myös siitä syystä, että pidin vauvaa todella ahkerasti rinnalla tilaamassa maitoa ja muutenkin söin reippaasti monipuolista ruokaa ja join paljon vettä.

Pikkuhiljaa saimme kiinteätkin lisääntymään ahkeralla tarjoamisella ja vuoden tienoilla (tai vähän ennen, silloin kun yösyötöt loppuivat) niin alkoivat kiinteätkin maistumaan aivan eri tavalla ja nyt menee ruokailu jo tottakai varsin mallikkaasti! Osaan kyllä niin samaistua vauvan ruokaongelmiin, esimerkiksi syömistä pitää niin itsestäänselvänä juttuna, tiedättekö kun ystävän vauva sormiruokailee suorastaan riemuissaan ja suu auki hamuaa lisää sosetta kun taas oma napero kääntää päänsä pois ja sormiruoat osuvat ihan kaikkialle muualle paitsi sinne suuhun.

Vuoden jälkeen olen kyllä vihdoinkin helpottunut sen suhteen, että suurimmat ruokailuongelmat ovat takanapäin, vaikka äärimmäisen nirsohan tuo poika edelleen on ja kaiken ruoan täytyy olla mahdollisimman kökkö-vapaata. Vaikka ruokailu sujuukin mainiosti nykyään, niin ongelma on edelleen juominen! Muki kun ei meinaa kelvata, toki nestettä tulee ruoan mukana reippaasti ja vaipat ovat aina märkiä, joten voipi olla ettei toisella sitten ole kovin jano, mutta useimmiten joudutaan satunnaisia hörppyjä lukuunottamatta juottamaan nestettä lusikan kanssa.

Pointtini oli lähteä kirjoittamaan ihan eri asiaa, mutta näköjään juttu vähän karkasi.. Reippaan imetyksen vuoksi rintani oli hitaasta vähentämisestä huolimatta ilmeisesti tottunut jonkinlaiseen yliaktiivisuuteen ja rinta oli täysin pakkautunut kolme viikkoa viimeisen imetyskerran jälkeen. Olin kuullut muilta, kuinka maidot pikkuhiljaa viikon-parin sisään haihtuu pois, mutta itse pelkäsin rintatulehduksen puolesta vielä 2,5 viikkoa lopetuksen jälkeen. Rinta oli siis kuin tiiliskivi.

Rintojen tyhjennys ja pumppaushan voivat vaan tehdä hallaa entisestään, koska maidon tilaus jatkuu ja jatkuu. Itse taisin muutaman kerran tyhjentää rintaa vähän olon ollessa todella tukala, rintaan tuli siis kovia ja arkoja paukamia ja tuntui rinnan vielä parin viikon jälkeenkin pakkautuvan päivä päivältä vain enemmän ja enemmän. Mutta nyt viikkoja jälkeenpäin on tilanne jo parempi ja maito lähtenyt viimeinkin katoamaan tai siis kadonnut jo kokonaan! Joillain saattaa käydä juuri noin, että maito pakkautuu rintoihin pitkäksikin aikaa, useimmiten siis jos imetyksen lopettaa äkillisesti, mutta näköjään kyllä muutenkin 😀

Imetyksen loppuminen on ollut itselleni myös tietynlainen henkinen juttu. Olen tavallaan saanut pitkästä aikaa itseni takaisin kaiken tämän raskaanaolon ja ahkeran imettämisen jälkeen. Se kun loppupeleissä on kuitenkin todella sitovaa hommaa ja tuntuu, että meidän aika kului pääasiassa imetyksen ympärillä ja miettiessä, että milloin on seuraava imetyskerta. You know. Sen varmasti tietää jokainen saman kokenut.

Sitten muihin juttuihin! Olen nimittäin todella pitkän harkinnan jälkeen päättänyt taas aloittaa hormonaalisen ehkäisyn, siis yhdistelmäehkäisypillerit. Muutama vuosi sitten vannoin, etten enää ikinä halua pumpata itseeni synteettisiä hormoneita, mutta tähän on tultu. Ensimmäiset menkathan tulivat vasta tasan vuosi synnytyksen jälkeen, heti siis imetyksen loppuessa. Olen siis juuri aloittanut uudelleen Yasminellen, joka on valmisteena melko matalahormoninen.

En siis ole käyttänyt mitään hormonaalista ehkäisyä sitten vuoden 2013. Kävin joku aika takaperin ihotautilääkärillä juttelemassa luomi-asian lisäksi myös niistä iän ikuisusta hiustenlähtöhuolistani, omat hiusongelmanihan alkoivat juuri tuon vuoden 2013 jälkeen. Ensin tietysti laitoin pillereiden lopetuksen piikkiin, mutta sitten kun homma jatkui kuitenkin vuodesta toiseen. Toki synnytyksen jälkeinen hiustenlähtö oli sitten ihan oma juttunsa, mutta sekin oli varsin pientä verraten menneisiin hiuskriiseihini. Ripsetkin ovat taas kerran varisseet ja olen tässä vakavasti harkinnut palaamista ripsenpidennyksiin siihen saakka kunnes tilanne palautuu entiselleen.

Omalla kohdallani syy voi siis olla jollain tapaa hormonaalinen tai joku hormonihäiriön tapainen, esimerkiksi keltarauhashormonin vähäinen tuotanto tai mitä ikinä. Kiertonihan ovat olleet jo vuosia melko pitkiä, joten voisi mennä yksiin tuon kanssa. Jokatapauksessa, aloitan tuon Yasminellen nyt siis lääkkeenä hormonaaliseen hiustenlähtöön. Olen todennut tätä asiaa puntaroidessa, että ennemmin valitsen sen hormonaalisen valmisteen kun kärsin puolen vuoden välein varisevista ripsistä ja roppakaupalla putoavista hiuksista.

Itselläni pillerit aiheuttivat jossan määrin mielialavaihteluita, joka ilmeni esimerkiksi itkuherkkyytenä. Nyt tätä asiaa harkinneena olen kuitenkin todennut, että tuo ajoittainen itkuherkkyys on kuitenkin pientä varraten niihin itkettyihin tunteihin vessan lattialla hiustupot kädessä, joten saapi nähdä, että olisiko tämä hiusdilemma vihdoin ja viimein käsitelty juttu. Ainakin siis testaamisen arvoinen juttu!

Onko siellä muita pillereihin palanneita?

 

8 vastausta artikkeliin “Kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen ja muita naisten hormonijuttuja”

  1. Kiitos hyvästä tekstistä 🙂 Imetyksen lopettaminen on itsellä ajankohtainen ihan näillä näppäimillä. Tuohon juomisasiaan, oletteko koittaneet pillipulloa? Meillä uppoo siitä vesi tosi hyvin.

    1. Kiva jos tekstistä on jotain hyötyä! Pillipullo pitäisikin käydä ostamassa, siitä juuri on moni sanonut, että voisi toimia 🙂

  2. Itse en enää pillereihin palaa lukuisten sivuvaikutusten vuoksi. Mitta kaksi lasta synnyttäneenä olen harkinnut hormonikierukkaa. En tiedä onko siinä samanlaisia haittavaikutuksia.

  3. Mulle laitettiin marraskuussa jälkitarkastuksessa hormonikierukka. Se on tosi vaivaton, mut silti mietin et olisko ollut parempi vaihtoehto ottaa se kuparikierukka. Mulla meni melkein puoli vuotta, että kierukka ylipäätään ”asettui” kunnolla, oli jos jonkinnäköistä pahoinvointia ja huimausta ja mitälie. Ja nyt pelkään että unohdan sen kokonaan enkä muista viidennen vuoden jälkeen uusia sitä 😀

    Toivottavasti sulla nuo pillerit nyt auttaa! On siinä hormonaalisessa ehkäisyssä paljon niitä hyviäkin puolia 🙂

    1. Aijaa! Onhan se kyllä vaivaton kun on kertaheitolla pois päiväjärjestyksestä vuosiksi. Mua itseäni jotenkin ahdistaa ajatus siitä asennuksesta :/ Toisaalta, kerranhan se vaan kirpaisee!

  4. Kiitos että jaat kokemuksia teidän perheen imetystaipaleesta, hyvä kirjoitus. Meillä vauva 4kk ja imetystä edessä vielä toivottavasti pitkän aikaa. Kiva kuitenkin kuulla kokemuksia imetyksen sujumisesta ja myös imetyksen lopettamisesta.

    1. Kiva jos tykkäsit! 🙂 Imetyksen tueksi löytyy kyllä vaikka mitä foorumeita ja ryhmiä, mutta itse ainakin totesin, että sen lopettamisen suhteen ei taas sitten löytynytkään yhtä paljoa tietoa. Onnea imetystaipaleelle! 🙂

Vastaa käyttäjälle Tiia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.