Paikka, joka tuntuu kodilta

Olen potenut viime päivät ihan kamalaa lomaltapaluumasista. Aina se vaan iskee, vaikka kuinka odottaisi kotona kivat kelit ja muutenkin mukavat jutut. Joskus pahempana, joskus lievempänä. Myönnettäköön, että pidän kyllä kotona olosta ja niistä tutuista arjen rutiineista, mutta kukapa nyt ei nauttisi lomailusta.

Voi syödä huolettomasti missä milloinkin mieli tekee, hotellin siivooja siistii puolestasi ja elämä on muutenkin huoletonta ilman sitä tavallista arjen juttujen pyöritystä. Toki elämä on lapsen kanssa tietyllä tapaa helpompaa kotioloissa. Ja eiköhän tässä jo ole lomailtu aivan riittämiin. Olen aivan todella innoissani töihin paluusta, mutta matkailu ja matkahaaveilu kun ovat se elämän suola. Ei varmasti ole teillekään epäselvää! 😀

Olenhan matkailun suhteen semmoinen ikuinen haaveilija ja ihannetilanteessa on seuraava loma jo lyöty lukkoon siinä vaiheessa kun palaa edelliseltä kotiin. Nyt ei kuitenkaan ole seuraavasta reissusta tietoakaan ja toki syksylle ei muutenkaan voi mitään vielä suunnitella työkuvioiden vuoksi. Naperokin on näillä näkymin aloittamassa hoidon syksyllä, paikasta kylläkään ei vielä ole mitään tietoa..

Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta ihan kamalan monessa paikassa reissatessa ei ole tullut semmoista tunnetta, että tuonne minä kuulun. Ainakaan siis täysin tosissaan. Rehellisyyden nimissä Biarritzissä tuntuu siltä. Tunne oli läsnä jo viime vuoden ekalla reissulle, mutta myös nyt tuntui siltä. Toki sanoin Seychelleilläkin, että haluaisin muuttaa sinne, mutta ihan täysin realistinen ei tuo haave kuitenkaan ollut. Lähinnä nyt semmoista höpötystä.

Samoinhan olen aina salaa haaveillut elämästä esimerkiksi Loseissa, mutta sitten taas elämä noin kaukana, EU:n ulkopuolella ja suuressa metropolissa ei ehkä kuitenkaan olisi minun juttuni. Arjen rakentaminen, töiden hankkiminen sun muu olisi niin paljon haastavampaa. Lapsen kouluista, hoidosta tai terveydenhuollosta puhumattakaan! Ei nyt tietysti mahdotontakaan.

Kerrottakoon tähän väliin pieni salaisuus.. Lapsesta saakka olen jollain tapaa kokenut oloni jollain tapaa juurettomaksi Suomessa. Asuinhan lapsena muutaman vuoden Tukholmassa, jonka jälkeen varsinkin oli alkuun vähän outoa asettua takaisin huomattavasti pienempään kaupunkiin Jyväskylään. Tokihan nyt Ruotsin ja Suomen välillä ei voi mistään varsinaisesta kulttuurishokista puhua, mutta kyllä niitä eroja loppupeleissä löytyy yllättävän paljon.

Myös sitä rasismia suomalaisia kohtaan, jota yllättävää kyllä jouduin jo tuolloin ihan pikkutyttönä kokemaan Ruotsissa ”ulkomaalaisena” sen koommin tässä postauksessa asiaa yksityiskohtaisesti avaamatta. Valtaosa ystävistänikin toki olivat muuta kuin ruotsalaista alkuperää, jolloin oltiin toki samaa ”ulkkisporukkaa” joka antoi tietynlaista yhteenkuuluvuutta, mutta onhan se pöyristyttävää kuinka jo ekaluokkalaisillakin on ennakkoluuloja ulkomaalaisista.

Ja Ruotsin ja Suomen välillä kun tuo syrjintä menee usein juuri vain toiseen suuntaan. Ainakin näin oman kokemukseni mukaan. Suomessa kun sitävastoin Ruotsissa asumista enemmänkin ihailtiin. Ehkä tuokin on jollain tapaa alitajuisesti tehnyt sen, että jotenkin ei virallisesti ole tuntenut kuuluvansa tännekään, kun on jollain tapaa joutunut häpeämään alkuperäänsä. En varmaan ollutkaan aikaisemmin aiheesta täällä puhunutkaan.

Toki aina on ollut paljon ystäviä ja olen viihtynyt tavallaan missä milloinkin olen asunut, mutta aina se mieli on kuitenkin harhaillut ulkomaille. Ihan jo pikkutytöstä saakka. Päivänselvää oli aina, että muutto tulee vähintään Helsinkiin töiden perässä. Toisaalta, nyt taas äitinä haluaisi lapselle mahdollisimman rauhallisen paikan kasvaa.

Ehkä juuri runsas matkustelu on vaikuttanut siihen, että on nähnyt enemmän elämää muualla ja saanut hahmoteltua, että millaista elämä ja arki voisivat olla Suomen ulkopuolella. Vielä lukiossa olin sataprosenttisen varma, etten ikinä jäisi Suomeen asustelemaan, mutta kuinkas kävikään.

Toisaalta, viihdyn kyllä Helsingissä ja Suomi on toki loistava paikka asua, mutta tiedättekö, eihän kaikkien kuulu viihtyä koko elämäänsä jossain paikassa vain sen tähden, että on syntynyt sinne. Yksi suurimmista haaveistani on, että voisin joskus tehdä töitä, jotka onnistuisivat edes osittain etänä Suomeen. Edes hetken. Toki se arki tulee vastaan missä tahansa ja ainahan loma eroaa siitä normaalista arjesta, mutta kyllä se asuinpaikka silti vaikuttaa elämään paljon.

Nyt ei ole kyse mistään ”Suomi on nolo paikka”-jänkäyksestä tai pätemisestä sen suhteen, kuinka paljon parempi muualla on, päinvastoin. Maailmasta ei varmasti löydy turvallisempaa paikkaa asua kuin Suomi, enkä kyllä muihin paikkoihin verraten keksi asioita, jotka täällä olisi huonosti. Mutta silti en osaa selittää, ehkä kyse on enemmän juuri kulttuurista tai infrastruktuurista, jotenkin vaan siitä yleisestä fiiliksestä. Tai oikeastaan tunteesta, jota on vaikea selittää. Siitä, että mikä paikka tuntuu omalta.

Sitten muihin juttuihin! En varmaan ole tainnutkaan mainita täällä haaveestani päästä Köpikseen! Se on ollut parin vuoden ajan takaraivossa semmoinen ”olisi kiva käydä”-kohde, vähän samaan tyyliin kuin Islanti. Toki Islanti kiehtoo huomattavasti enemmän. Köpiksessä ja Tanskassa ylinpäänsä on taidettu käydä ainoastaan lentokentän verran muutamaan otteeseen.

Kuten olen ehkä aikaisemmin tainnutkin mainita, niin on tavoitteeni jatkossa pyrkiä matkustamaan enemmän juurikin minireissuja. Käydä paikoissa, joissa ei ole aikaisemmin tullut käytyä, esimerkiksi viikonlopun ajan. Toki rakastan aurinkolomilla löhöilystä, mutta en kuitenkaan ole tyyppi, joka haluaisi matkoilla nähdä vain ja ainoastaan sen hotellin altaan.

Tykkään kokea uusien paikkojen fiilistä, paikallisia arjen juttuja, kuten paikallisesta leipomosta ostettua pullaa, kävelyä rauhallisilla kujilla ihan vain ihastellen ja semmoisia loppupeleissä varsin simppeleitä juttuja. Asioita, jotka synnyttävät muistoja ja kokemuksia. Mikään superahkera nähtävyyksissä ravaaja en kuitenkaan ole ja lomilla tykkään rennoista jutuista ja fiiliksen mukaan menosta. Aikatauluttaminen ja liika etukäteen suunnittelu eivät ole minun juttujani.

Nyt olenkin suunnitellut 1-2 yön viikonloppureissua Köpikseen ennen töiden alkua. Olisi niin ihana päästä! Myönnettäköön, että yksi motiivi on lähin Isabel Marantin liike, joka löytyy juuri Köpiksestä 😀 Saa nähdä tuleeko reissusta mitään! Jostain syystä myös Sveitsi on alkanut kiehtoa.  

En ollut ennen juurikaan kiinnostunut mistään minireissuista, puhumattakaan lähikohteisiin. Oli päästävä mahdollisimman kauas ja pitkäksi aikaa, mielellään 3-4viikoksi aina putkeen, kaikki lomat siis kerralla sileäksi. Ehkä nyt iän myötä on alkanut jotenkin enemmän arvostaa myös semmoisia pienempiä arjen irtiottoja ja muutakin kuin niitä trooppisia rantakohteita. Jos Köpis on loppukesän kohde, on Islantiin päästävä ihan viimeistään ensi vuonna! Myöskään sen Italian suhteen (Sardinia tai Amalfi) en todellakaan aio jahkailla ensi vuotta pidempään 🙂

Joitain kuvia sain järkkärilläkin otettua reissussa ja tässäpä aikalailla se koko saldo niiden asukuvien lisäksi. Parina päivänä kävin kameran kanssa kiertelemässä muutamalla kujalla ja koukutuin aivan täysin noiden talojen kuvaamiseen 😀 Niin kauniita!

Haaveiltiin jo kuinka asusteltaisiin tuolla ja käytäisiin tekemässä ruokaostokset aina tuolta kylän kauppahallista. En uskonut, että sanoisin näin, mutta kamala ikävä niitä patonki- ja croissant-aamiaisia, vaikkeivät todella olleet muuta kuin vehnää ja voita. Kylkeen vielä lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua, niin kylläpä kelpasi!

Joskus Pariisin kentillä lentoa vaihtaessa on saanut ranskalaisista jollain tapaa epäkohteliaan kuvan ja ehkä se on ollut yksi syy, miksei Ranskan matkustelu pitkään aikaan ihan kamalasti kiinnostanut.  Ennen näitä kahta Biarritzin reissua. Alkuunhan ajattelin Biarritzistäkin, että njääh, katsotaan nyt millainen se on.. Ja sitten rakastuin aivan täysillä! Nyt toki nuo turistimassat hieman ärsyttivät, mutta kauden ulkopuolellahan paikallisten asukasluku on vain reilu 25 000.

Ei tietysti koskaan saisi yleistää muutaman kokemuksen perusteella, mutta usein se ennakkokäsitys syntyy vahvana tuommoisten perusteella. Biarritzissä kaikki ovat kuitenkin todella mukavia ja Enkkukin sujuu pääasiassa melko hyvin paikallisilta. Olette ehkä saattaneetkin huomata kuinka tohkeissani olen ollut tästä meidän viikon reissusta! 😀 Ensi vuonna taas ehdottomasti Biarritziin! Eiköhän nämä reissupostaukset ole nyt hetkeksi loppuunkäsitelty, heheh. Alunperin piti tulla vain pikaisesti höpöttelemään tuosta lomamasiksesta, mutta näköjään ajatus vähän karkasi.

 

Onko ketään sieluntovereita tuon ”juurettomuuden” suhteen? Oletteko löytäneet sen ”oman paikkanne”?

 

Ps. Olkaa muuten kuulolla, myöhemmin tänään tai viimeistään huomenna on luvassa arvontaa!

13 vastausta artikkeliin “Paikka, joka tuntuu kodilta”

  1. Mulla on vähän samanlainen kuva Ranskasta kuin sulla oli ennen ja siksi ei oo pahemmin sinne tullu reissailtua. Lisäksi mulla on joku inho ranskan kieltä kohtaan. Muutenhan siis rakastan kaikkia kieliä mutta ranska on yksi niistä joita inhoan. Pitäisi kait päästä näistäkin vaan yli 😀 Toisaalta, meille taas Espanja on se maa jonne ”kuulutaan” 😀
    Köpis on muuten ihan kiva myös, käytiin siellä viime vuonna. Yllätyin jotenkin positiivisesti kuinka lähellä ja kiva onkaan. Olin pitänyt myös sitä suht kalliina, jota se kyllä toisaalta olikin tai suht Suomen hintatasoa. Ja siellä on tivoli, näin niinku lapsiperheystävällisenä kaupunkina toimii myös.

    1. Voi tosiaan olla, että kun ilmapiiri tuolla Ranskan rannikolla on muutenkin rennompi, niin ihmisetkin ovat! 😀 Aika jännä tuo kieli, mulle Ranskan kieli nimittäin on yksi niistä harvoista, jotka taas ei aiheuta minkäänlaisia ärsytyksen tunteita! Olisi ihana osata puhua ;D Ja sun Köpis-kokemukset eivät tosiaan ainakaan vähentäneet mun intoa päästä sinne <3

  2. Moikka! Mulla on tällä hetkellä toinen koti Sveitsissä ja pakko sanoa, että on tämä on aivan tajuttoman kaunis maa ja vienyt kyllä meikäläisen sydämen. En siis yhtään ihmettele että kiinnostuksesi on Sveitsiä kohtaan herännyt.
    Erityisesti alppikylät ovat käymisen arvoisia kohteita. Kuitenkin kannattaa varautua niin henkisesti kuin myös rahallisestikin, että täällä kaikki on melko kalliista.. Mutta ehdottomasti peukku Sveitsille, täällä sielu lepää 😀

    1. Uskon, olen muutamaan otteeseen googlannut niitä pikkukyliä siellä ja olisi aivan ihanaa päästä 🙂 Ja hyvä huomio tuo hintataso! Ihanaa varmasti asustella siellä <3

  3. Tällä hetkellä haluan pysytellä Suomessa. En kuitenkaan pidä mahdottomana, että eläkeläisenä muuttaisin ulkomaille ainakin talveksi.

  4. Mä oon myös kokenut tuota juurettomuutta Suomessa ajoittain aika vahvasti. Mulla on jostain syystä ollut aina vahva tunne siitä, että kuuluisin Ruotsiin asumaan. Ehkä johtuu siitä, että juuri Ruotsissa tuli kaikista maista reissattua lapsena eniten ja jokin siellä vei mun sydämen. Kuten sanoit, ei Ruotsi loppujen lopuksi eroa Suomesta paljoa, mutta jotain erilaista siinä fiiliksessä on, ainakin näin reissaajan näkökulmasta. Rakastan Suomessa monia asioita: luontoa, puhtautta ja turvallisuutta, mutta moni näistä asioista on myös Ruotsissa melko samalla tolalla kuin täällä.

    Ensimmäistä kertaa taisin yläasteella tuntea tätä tunnetta, että Ruotsi olisi kotimaani, ja lukioiässä olin varma, että muutan Ruotsiin opiskelemaan. Noh, edelleen 24-vuotiaana asun Suomessa, mutta haave Ruotsiin muuttamisesta elää vieläkin. Hauskinta tässä on se, että myös äidilläni ja pikkusiskollani on tämä sama tunne. 😀 Ehkä joskus me kaikki vielä joskus muutetaan Ruotsiin, saa nähdä!!

    1. Ihanaa kun löytyy kohtalontovereita! Teidän perhe on salettiin ollut edellisessä elämässä ruotsalaisia ;D Mutta tiedän siis tasan mitä tarkoitat, ei tarvitse tosiaan mennä kun Ruotsiin niin kokee jo ihan eri fiiliksen! Itse rakastan ruokauppoja Ruotsissa, niissä on niin paljon parempia ruoka-aineksia ja herkut varsinkin täyttä priimaa! Sun täytyy ehdottomasti ottaa härkää sarvista tuon muuton suhteen, sieltä kun on suomalaisena helppo löytää töitäkin verrattuna moniin muihin maihin 🙂

  5. Täällä on koettu samaa juurettomuutta Suomea kohtaan! Itse olen kyllä täällä koko ikäni asunut, joten en tiedä mistä oma juurettomuuteni on peräisin ? Mutta tulevaisuuden suunnitelmana on aina ollut lähteä rakentamaan elämää muualle ja sitten kävikin niin että tapasin miehen joka on kotoisin maailman toiselta puolelta ja löysin kodin ja uudet juuret hänen kotimaastaan ja perheestään 🙂 mulla on itsellä ollut aiemmin reissatessa muutamia kaupunkeja joissa jo ensi hetkiltä tuntui kuin olisi kotiinpalannut ja suunnitelmissa on tulevaisuudessa päästä asumaan näistä ainakin yhteen. Suosittelen siis muuttoa ulkomaille, ainahan sitä pääsee tarvittaessa takaisin! Pitkää talvea ja pimeyttä ei kyllä itsellä ole tullut ikävä enkä ainakaan toistaiseksi haaveile paluusta kotimaahn muuta kuin lomille 🙂

    1. Ai niin ja kärsin myös ihan hirveistä lomalta paluu masiksista aina joka reissun jälkeen joten yksin et ole senkään suhteen!

    2. Ihanaa, etten ole yksin noiden lomaltapaluumasisten kanssa! Ne on kyllä ihan kauheita! Musta tuntuu, että mitä enemmän reissaa, niin sitä helpommin se iskee ja ehkä juuri matkustelu voi olla syy tuohon juurettomuuteenkin. Sulla on kuitenkin käynyt ihanasti ja koti löytynyt, en voi kuin ihailla! 🙂 Eihän se tosiaan vaadi kuin organisointia ja omaa tahtoa! Ehkä jonain päivänä on semmoinen tilanne, että voi lähteä!! 😉

  6. Voi, I feel you. Juurettomuus, vaikkakin Suomessa syntyneenä, on niin tuttu tunne! ”When you travel, you will never be completely at home again, because part of your heart always will be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place.” Tää lause on yks mun lemppareista. Pala sydäntä jää sinne, missä käy, eikä entiseen ole paluuta. Monesti tätä oloa on vaikea selittää muille, niille, jotka haluavat asettua. Rakentaa, pysyä, jäädä. Itsekkin tavallaan haluan, ja perheen perustaminen on ehkä hieman rauhoittanut levotonta sielua (plus Suomen turvallisuus vauvan kannalta), mutta silti se ajatus lähtemisestä käy niin useesti mielessä! Vaikka vuosi jossain muualla, ainahan sitä voi tulla maitojunalla takas jos siltä tuntuu 😀 mulle Espanja on se koti 2, ja on muitakin paikkoja joissa tuntuu tutulta ja hyvältä. Ranskasta pakko sanoa että just tuo töykeys ja kalleus ym Pariisin lentokentällä on jättänyt mullekin nihkeän kuvan enkä Pariisia pidä kuvien perusteella muutenkaan houkuttelevana, mutta oishan se aika must Ranskassa käydä ja nähdä muuttuuko käsitys! Kieltä itsekin inhosin ennen, nykyään pidän kauniina. Ranskalaisten enkkuaksentti on kyllä huikea 😀

    1. Huh, tuo lause kyllä ehdottomasti osui ja upposi! 🙂 Tuo on kyllä se matkailun ainut ”huono puoli”, että osa sydäntä aina jää sinne reissuun.. Ja tuo on kyllä niin totta, että Suomeen on kuitenkin aina niin helppo palata. Suosittelen ehdottomasti esim tuota rannikko-Ranskaa, siellä on ihanan rento tunnelma! 🙂

Vastaa käyttäjälle Em Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.