Mielipiteeni lapsen some-yksityisyydestä ja oma linjaukseni aiheeseen

Kivaa lokakuun ekaa! Syksy tekee kovaa vauhtia tuloaan ja viikot vierivät ennätysvauhtia. Vastahan olimme kesäkuussa ja nyt olen havahtunut siihen, että aamuisin tarvitsee jo melkein sormikkaat. Anyway, tänään ajttelin kirjoitella muutaman sanan somesta ja lapsen yksityisyydestä. Olette saattaneet huomata, että olen jo pitkään vähentänyt poikamme kuvia somessa. Joskus saatan intoutua kuvailemaan IG-storiesiin jotain otteita meidän arjen hullutuksista, mutta olemme päättäneet jättää pojan kasvokuvien julkaisun kunnioittaaksemme hänen yksityisyyttään. Tämän vuoden aikana olen julkaissut somessa pojan kasvokuvia ehkä maksimissaan muutaman, enkä enää edes aikoihin. Tämä on ollut meidän yhteinen päätös (siis minun ja Tommin, ei minun ja pojan :D) ja niin kauan kun hän ei itse osaa päättää halustaan olla runsain määrin kasvoineen sosiaalisessa mediassa, noudatamme tätä päätöstämme.

Ja kyllä, moni teistäkin tietää, että poikamme kuva koristi aiemmin tänä vuonna erään lehden kantta ja usea lukija olikin tuon bongannut. Tiedän, että tämän toki voisi tulkita tietynlaisena ristiriitana. Miksi julkaisemme lapsemme kuvan koko kansalle nähtäväksi jossen ole valmis tekemään sitä blogissani? Meille tarjoutui aikaisemmin tänä vuonna mieletön mahdollisuus tuon kansikuvauksen tiimoilta ja olisi jotenkin tuntunut hölmöltä jättää se kokemuksena väliin. Toisaalta, en näe että hän kansivauvana edusti meidän perhettämme, kuten taas täällä blogissa. Mielestäni on eri asia yksityisyyden kannalta olla päivittäin läsnä äidin somessa ”omana itsenään” kaikkine kommelluksineen, uusine taitoineen ja sattumuksineen kuin se, että edustaa lehdessä tavallaan anonyyminä vauvana irrallaan siitä, että oliko tämän äiti somesta tuttu vai ei. En siis itse lähtisi vertailemaan asiaa siltä kantilta, mutta halusin tuoda tämän seikan esille, koska se olisi varmasti jotakuta mietityttänyt.
Monelle perhebloggaajalle lapset ovat somen vakiosisältöä. Enkä itse halua millään muotoa tuomita kenenkään muun valintoja tai tapoja toimia. Jokainen äiti tekee aivan varmasti omat valinnat sen mukaan mitä järkeväksi kokee ja ovathan lapset somessa arkipäivää huolimatta siitä, oliko postaaja bloggaaja tai kuka tahansa muukin. On se vaan jännä juttu kuinka lapsen saatuaan sitä ei kertakaikkiaan voi vastustaa räpsimästä kuvia siitä pienoksisestaan ja ylpeänä äitinä niitä sitten lähettelee ympäri whatsappia ja facebookia, lisäilee someen ja näyttää työkavereilleen. Toki nyt lähettelen niitä kuvia edelleen whatsapissa kavereille ja kummeille, näyttelen työkavereille, mutta mielestäni se on kuitenkin eri asia.

Lapsen piirteet muuttuvat jatkuvasti. Meidänkään pienokainen ei ole enää ollenkaan sen näköinen kuin vauvana, taaperoiässä omat piirteet alkavat muodostua ja tulla enemmän esille. Siksi tuo yhden vuoden rajapyykki on viimeistään ollut hyvä sauma vähentää lapsen kuvia. En ole kovin aktiivinen Facebookissa, joten varsin harvoin lisään edes sinne mitään kuvamateriaalia. Postailinhan itsekin pitkään vauvakuvia blogin ja somen täydeltä, kunnes jossain vaiheessa heräsin siihen, että pitäisikö sittenkin jarrutella. Kylmä fakta on, että kun kerran jotain lisää someen tai yleisesti nettiin, ei sitä välttämättä enää saa sieltä pois. Kehottaisin jokaista mammaa muistamaan tämän!


Valitettava asia on, että olen itse suureksi harmikseni saanut paljon äärimmäisen rumia ja ilkeitä kommentteja, jotka juurikin ovat kohdistuneet poikaamme. Pieneen lapseen joka on täysin viaton ja altistunut näille vihasanoille vain sen vuoksi, että tämän oma äiti on lisännyt tästä kuvia nettiin. Ihan kamalaa ajatella miten joku kertakaikkiaan voi olla niin julma ja sairas, että kohdistaa vihansa lapseen. En varmasti ole ainoa bloggaaja joka on joutunut saman asian eteen, mutta ymmärrätte varmasti, että omalla kohdallani tuo oli viimeinen niitti noille kasvokuville. Ja koska blogialustani on koodattu näyttämään yllättävän paljon tietoa kommenteista tiedän, että kaiken takana on yksi ja sama henkilö. Silti se on saanut minut myös tajuamaan kuinka paljon netistä ja tästä maailmasta löytyy oikeasti pahoja ihmisiä, joiden ajatuksia ja tarkoitusperiä en kaikessa kauheudessaan edes haluaisi tietää. Siksi pyytäisin jokaista äitiä miettimään edes jollain tasolla mitä tietoa on valmis julkaisemaan lapsestaan sosiaaliseen mediaan.

Itse en ole maininnut blogissa kertakaan lapsemme nimeä, enkä aio sitä jatkossakaan tehdä. Sillä ei ole väliä, vaikka osa sen jotain kautta tietäisikin. En ole mitenkään erityisemmin salaillut nimeä, mutta pyrkinyt pitämään sen poissa täältä asiaa sen koommin korostamatta, koska asia ei mielestäni kuulu tänne blogiin. Kuten eivät myöskään poikamme kasvokuvat. On kuitenkin (minun mielestäni) eri asia, onko lapsen jokainen elämän virstaanpylväs kaikkine kommelluksineen ja kakkajuttuineen raportoitu sosiaaliseen mediaan kuin se, että lapsiarkea sivutaan ohimennen yleisellä tasolla. Jatkossakin aion käsitellä täällä näitä asioita ja laajempia aiheita, kuten päivähoidon aloittamista, unijuttuja ja ”yleisiä asioita”, joista tekin olette kiinnostuneita, mutta miettiä tarkemmin yksityisempiä asioita ja mitä haluan niistä kertoa.


En halua tuoda täällä sen tarkemmin ilmi juuri lapsemme koko nimeä, terveyteen liittyviä asioita, muita yksityisempiä juttuja, kuten niitä vatsantoimintaan liittyviä seikkoja tai edes kovin tarkkaan sitä, missä tahdissa opimme uusia juttuja, koska kaikki nuo ovat melko yksityisiä ja ennen kaikkea yksilöllisiä seikkoja, jotka eivät ole aina vertailukelpoisia. Joku oppii asiat aikaisemmin, joku myöhemmin. Se ei tee yhdestäkään lapsesta sen parempaa tai huonompaa. Enpä nyt varmasti itsekään tahtoisi, että koko elämäni olisi raportoituna nettiin lähtien siitä millainen on kakan koostumukseni, minä päivänä opin ryömimään/konttaamaan/kävelemään/puhumaan, unohtamatta kymmeniä vaippakuvia tai muita hassuja kommelluksia, joita myöhemmin voisi olla helppo käyttää lasta vastaan esimerkiksi kiusaamistarkoituksessa.

Ja tämä on ainoastaan oma mielipiteeni ja asenteeni asiaan omalla kohdallani. En silti tuomitse äitejä, jotka päättävät tehdä toisin tai julkaista lapsensa kuvia netissä, sehän on nykyään ihan arkipäivää. Itse olen kuitenkin asian suhteen nykyään huomattavasti tarkempi, enkä esimerkiksi halua kertoa täällä edes sitä, missä kaupunginosassa asumme. En salaillut sitä Käpylän kohdalla, koska olin toitottanut asuinseutuamme jo siitä saakka kun sinne muutimme. Lapsen myötä haluan tosin pitää senkin yksityisenä asiana. Erityistä varovaisuutta pitäisi mielestäni jokaisen noudattaa somessa kuitenkin esimerkiksi nakukuvien, perheen kotiosoitteen tai päivähoitopaikan suhteen. Niitä ei itselläni tulisi mieleenkään täällä paljastaa, enkä suosittele kenellekään muullekaan.

Mikä on teidän mielipide aiheeseen? Ovatko somen lapsikuvat ok vai eivät?

12 vastausta artikkeliin “Mielipiteeni lapsen some-yksityisyydestä ja oma linjaukseni aiheeseen”

  1. Oon sun kanssa aika samoilla linjoilla. Itselläni ei ole lapsia, mutta luen paljon perheblogeja ja lapsia tulee somessa muutenkin vastaan paljon ja asiaa on tullut mietittyä. Itse varmaan haluaisin julkaista lapsestani joitakin kuvia esim yksityisessä instagramissa tutuille, mut faceen en taas laittaisi välttämättä koska kaverina on niin paljon random tyyppejä. Ja instasta varmaan poistaisin niitä hyvänpäivän tuttuja ennen lapsen kuvan lisäämistä.

    Teen töitä lasten parissa ja nyt on kovassa nosteessa some ja digitalisaatio yms. Esim lapsiryhmille tulis johdon mielestä tehdä omia instatilejä joita vanhemmat vois seurata…en oikeen tiedä mitä mieltä oon noista. Vanhempienkin isoon joukkoon mahtuu niin monenlaista eikä kaikilla ole sama suhtautuminen someen ja kuviin et vois tulla helposti erimielisyyksiä, jos joku päättääkin esim jakaa niitä kuvia vaikka lupaa ei olisi.

    Ja muuten yhden kerran itse hätkähdin tän asian tiimoilta, kun ikeassa tunnistin teidän vauvan ennemmin kuin sinut. Oli jotenkin hassua tunnistaa pieni vauva siksi et hän on ollut netissä näkyvillä. Ja tää ei oo yhtään mitään kritiikkiä sua tai perheblogeja kohtaan! Se vaan yllätti itsenikin et oikeasti tunnistin pojan. Toki hän on jo nyt niin eri näköinen ja muutaman vuoden päästä häntä ei varmasti vauvakuvan nähnyt tunnista.

    Ja yks juttu kyllä pakko vielä mainita, bloggarit ja vanhemmat jotka jakaa lapsistaan alastonkuvia niin en ymmärrä…vaikka olis miten söpö ja omasta mielestä vaan kaunis kuva niin no way. En uskaltaisi asettaa omaa lasta sellaseen tilanteeseen et joku pedari noukkii kuvat vaikka jollekin sivustolle tai et lapsi myöhemmin kysyy multa et minkä takia hänestä on tuollaisia kuvia netissä yleensäkään.

    1. Onpa ollut hauska tilanne, että ollaan törmätty! Pelottavaa kyllä miettiä, että olet tunnistanut meidän pienokaisen ennen meitä. Tosin itsekin kyllä tunnistaisin helposti muut ”somevauvat”. Tuo digitalisaatio on kyllä kaksipiippuinen juttu, toisten mielestä on hyvä, että ollaan somessa ja sitten taas se lapset+some-ilmiön kääntöpuoli. Kukin vanhempi tekee omalla kohdallaan sen päätöksen ja on varmasti oikea, en halua itse tuomita ketään, lisäsi sitten someen lapsen kuvia tai ei 🙂 Mutta en kyllä itsekään tahtoisi meidän naperon kuvia mihinkään päiväkodin Instatilille! Onneksi nakukuvia harvemmin tulee vastaan, mutta on niitäkin jossain mammojen faceryhmissä ollut :/

  2. Vaikken ole itse äiti, olen kanssasi samoilla linjoilla. Jos siis saisin lapsen jossain vaiheessa, en julkaisisi hänestä kasvokuvia sosiaalisessa mediassa. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että vanhempien, jotka julkaisevat sosiaalisessa mediassa (kasvo)kuvia lapsistaan, tuomitseminen – varsinkin julkisesti – on typerää. Se on loppujen lopuksi jokaisen vanhemman oma, henkilökohtainen valinta.

    1. No juuri näin! En itse halua tuomita ketään missään nimessä. Se on niin arkipäivää lisäillä niitä kasvokuvia ja jokainen vanhempi ihan varmasti tekee sen päätöksen asiasta omalla kohdallaan. Tietty raja pitäisi kyllä olla, juuri kotiosoitteen, hoitopaikan, nakukuvien yms suhteen, ettei nämä kaikki nyt ainakaan olisi yhdessä löydettävissä netistä!

  3. Erittäin hyvä kirjoitus aiheesta. Käsittelin itse samaa asiaa juuri blogissani ja olen ihan täysin samoilla linjoilla kanssasi. Tämä aihe puhuttaa paljon ja tosiaan kukin tekee oman valintansa asian suhteen, mutta minä ainakin koen, että en omista lapseni yksityisyyttä. Netti on pullollaan anonyymejä keskustelijoita, joilla ei tunnu olevan kaikki omassa elämässään ihan kohdallaan, jolloin pitää purkaa sitä pahaa oloa milloin kenenkin haukkumiseen. En tosiaankaan halua, että minun lapseni joutuu moisen kohteeksi. Sitä paitsi maailma on täynnä kaikenlaista sakkia, enkä todellakaan uskaltaisi tuoda julki lapseni koko nimeä, asuinpaikkaa, päiväkotia tai yksityiskohtia tämän kehitykseen liittyen ihan jo turvallisuussyistä.

    1. Kiva jos tykkäsit! Siis ehdottomasti nuo turvallisuussyyt ovat ihan nr1! Pitäisi enemmän kyllä ottaa asiaa esille, monethan saattavat jakaa somessa KAIKEN, ihan siis päikkärimatkasta lähtien. Jotenkin karmivaa! :/ Ymmärrän kyllä jos joku haluaa jakaa niitä kasvokuvia, mutta tosiaan tietyt jutut täytyy pitää omana tietonaan. Kuten juuri kotiosoite, koko nimi, hoitopaikka tai nämä kaikki yhdessä.

  4. Joo, olemme jo miehen kanssa yhteisesti päättäneet, että emme laita lastamme nettiin, siis kasvoja. On tosiaan tyypin oma päätös, haluaako somessa olla tai mikä se sitten ikinä onkaan siinä vaiheessa kun asiasta jotain ymmärtää. :’D

  5. Oon sun kanssa samoilla linjoilla lapsen yksityisyydestä. Tosin mä en ole edes facebookkiin laittanut kuvaa kuin yhden jossa ei edes näy kasvot. Ja jos olisin bloggaaja niin varmaan suht saman lailla toimisin sun kanssa eli ei nimeä julkisuuteen, ei kasvokuvia yms. Toki mä kyllä whatappissa jaan kuvia aina silloin tällöin mutta niitäkin vain silleen läheisille ihmisille kuten kummit, mun meiän vanhemmat yms.

  6. Julkisessa tilassa otetun kuvan saa julkaista. Sinusta, minusta, lapsestasi, lapsestani. Ilman erillistä lupaa. Tämä on osaltaan vaikuttanut päätökseeni julkaista kuvia pojastani. Kriteerinä on, etteivät kuvat ole noloja. Ei pottailukuvia. Ei itkupotkuraivarikuvia. Ei kuvia heikoista hetkistä. Ei tarinoita takapakeista tai känkkäränkkäpäivistä. Ja aina haluan etukäteen tietää, mikäli joku sukulainen on pojastamme kuvaa julkaisemassa. Muuten ei haittaa, jos kasvot näkyvät. Tai jos kerron, että pojan lempijuttu tänään tulleessa paketissa oli pakkauspaperi, ei lelusetti. 🙂

    1. Ymmärrän täysin pointtisi! Kyllähän itsekin kerron meidän elämästämme ja toisaalta vähän myös niistä känkkispäivistä. Ja yleisesti tuommoisista perusjutuista, mutta sitten jos mennään siihen että joku oiekasti tietää teistä kaiken; osoitteen, nimet, hoitopsiksn, niin onhan se vähän jo pelottavaa. En haluaisi edes omalta osaltani, että kukaan tietäisi missä asun, vaikka olisin lapseton. Ehkä itse olen sattumusten kautta kuitenkin alkanut miettiä, että millaisia sekoja tästä maailmasta löytyy ja se on osaltani ollut se viks niitti :/ Kiitos mukavasta kommentista ja omista näkemyksistäsi! Ihanaa syksyä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *