Mielestäni äitiyden haasteita ovat..

Olen useaan otteeseen kirjoittanut äitiydestä ja samalla todennut, ettei äidin rooli aina ole se kaikkein helpoin. Silti äitiys on maailman paras asia, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Sen lisäksi, että äitiys on kasvattanut minua paljon henkisesti, on sanoinkuvailemattoman antoisaa nähdä oman pienokaisen kasvu ja kehitys. Äideille osoitetaan tietynlaisia paineita suoriutumisesta ja jatkuvasti miettii, että teenkö nyt tämän tarpeeksi hyvin, vietänkö riittävästi aikaa lapseni kanssa ja onko kaikki nyt varmasti kunnossa? Monelle naiselle on tyypillistä olla perfektionisti monissa asioissa, myös äitiydessä. Halutaan olla tietysti paras, mutta sitten taas samalla ollaan epävarmoja siitä, että ollanko tarpeeksi hyviä.

Äitiys tuntuu myös nykyään olevan jonkinlainen kilpailu. Kilpaillaan siitä kenen napero kontttaa/kävelee/puhuu ensin, kuka syö parhaiten tai eniten kiinteitä, kuka kasvaa nopeiten. Kaikessa halutaan osoittaa, että se oma lapsi on kaikkein paras. Tietysti ymmärrän itsekn, että sitä ylpeänä haluaa toitottaa niitä uusia taitoja ja tottakai jokaiselle se oma lapsi onkin se paras lapsi, mutta olen itse jo ajat sitten hoksannut, ettei itseään tai omaa lastaan kannata miltään kantilta verrata muihin. Kukin tekee asiat omalla tavallaan ja omaan tahtiin, olematta yhtään sen huonompi kuin toinen. En itse jaksa vertailua ja vaikka alkuun olinkin huolissani monista asioista, kuten kasvusta, syömisestä ja sadasta muusta asiasta, olen todennut ettei sillä ole väliä miten joku toinen tekee, jokainen lapsi on yksilö. Sen lisäksi, etten vertaile itseäni tai lastani muihin, en myöskään halua tuomita tai arvostella jonkun toisen valintoja tai tapoja toimia. Ei ole minulta pois jos jonkun muun kasvatusmetodit eroavat omistani.

Myös neuvola luo tietynlaisia paineita. Milloin ei tule tarpeeksi pituutta, sitten taas painoa, tuntuu että aina on joku asia, josta tehdään järkyttävä haloo. Ihan kun se lapsi olisi jollain tapaa huonompi, jossei nyt satu noudattamaan jotain byrokraattista käyrää ja sen keskiarvoa. Toki on hyvä asia, että meillä Suomessa on erinomainen nevolajärjestelmä ja terveydenhuolto yleisesti, mutta välillä kyllä totuuden nimissä jaksetaan myös niihin epäoleellisiin syynäämisiin. Varmasti asia ei kaikkien kohdalla ole näin, mutta itselläni on alusta alkaen ollut vähän ristiriitaisia kokemuksia neuvolasta. Sen sijaan, että olisi nimeenomaan saanut niitä neuvoja, on enemmänkin luotu niitä paineita ja huolta, vieläpä täysin turhista asioista. Onneksi olen tämän (toki varsin lyhyen) 1,5v äitiyden aikana oppinut käyttämään omaa järkeäni asioissa ja olemaan stressaamatta oikeasti turhista jutuista. Alkuun se ei ollut ihan niin helppoa, kun kaikki äitiydessä ja lapsessa oli uutta.

Asia, joka varmasti ottaa monilla äideillä koville on osittain omasta elämästään luopuminen. Hetkeksi siis. Kuulostaa kamalalta sanoa ääneen, että ”joutuisi lapsen tähden luopumaan jostain”, eihän se nyt niin mene ja toki aina menee lapsi edellä, mutta itse kuitenkin käsittäisin sen tietynlaisena luopumisena, että asettaa lapsen etusijalle ja omien tarpeiden edelle. Varsinkin vauvavuotena kuluu aikaa niin paljon pienokaisen kanssa iho iholla, että välillä jo ehtii unohtaa olevansa erillinen ihminen tästä pienestä. Monella äidillä voi iskeä identiteettikriisi kun tuntuu joutuvansa luopumaan omasta itsestään, vaikka se olisikin vain tilapäistä.

Asiat, jotka ovat ainakin itselleni olleet äitiydessä itsestäänselvyyksiä ovat mm: huonot tai katkonaiset yöunet, oman ajan väheneminen, asioiden uudelleen priorisointi ja suunnittelu. Koko pakka menee lapsen kanssa uusiksi ja on opeteltava uusia tapoja toimia, säästää aikaa ja soveltaa. Nämä ovat myös asioita, joiden suhteen en ole sen koommin stressaillut, koska siitä ei olisi mitään hyötyä. Jossain vaiheessa koittaa se aika kun yöt ovat taas kokonaisia, lapsi pukee itse ja menee omia menojaan. Silloin varmasti päinvastoin kaipaa niitä aikoja kun se pienokainen vielä oikeasti kaipasi äitiä.

Lappuhaalari / H&M

Polopaita / H&M

Pipo / Breden (saatu, tämä)

Kello / Suunto

Kengät / UGG mini (nämä)

Siten vielä mammajutuista ihan muihin aiheisiin. Pakko hehkuttaa tuota 100% merinovillaista pipoa! Sain keväällä pojalle virolaisen Breden Kidsin valikoimista muutaman tuotteen ja saman lähetyksen mukana myös itselleni tuon aikuisten pipon, joka onkin syksyn mittaan päässyt ahkerasti käyttöön. Voisin ehdottomasti ostaa muissakin väreissä, todella hyvä hinta-laatusuhde (25e) 🙂 Lappuhaalarit pääsivät tauon jälkeen taas käyttöön. Noista kysyttiin keväällä ahkerasti ja olivatkin silloin kovalla käytöllä, tosiaan siis lopputalvesta ostettu Hennesiltä. Vaaleanpunaiset UGGsit kaivoin myös kaapista, nuo ovat ihana ja ikumuistoinen synttärilahja Tommilta vuodelta 2014♥

Ja mikä tässä asussa oli koomisinta.. Että hiukset, kello ja kengät ovat kaikki samaa sävyä, hahah! 😀

Komppaatteko näitä äitiys-seikkoja tai onko omalta kohdaltanne jotain muita asioita?

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

8 vastausta artikkeliin “Mielestäni äitiyden haasteita ovat..”

  1. Joo, siis on kyllä tullut tunne myös että ihan kuin olisi jokin kilpailu että kenen lapsi juoksee ensin. Ymmärrän että on kiva huutaa koko maailmalle kun joku edistysaskel on tullut mutta en tavallaan sitä ymmärrä että miksi niitä pitää jakaa jonnekin fb:n vauvaryhmiin videoina yms. Itse kun en pahemmin julkaise vauvastani missään somessa mitään niin tuntuu vähän hassulta. Eikö niitä edistysaskelia voi iloita ihan perheen sisällä?

    Neuvolatkin menee jotenkin nykyisin niin jonkin tietyn kaavan mukaan että jos ei tee asiaa x tiettyyn ikään mennessä niin tulee ties mitä lähetteitä ties minne. Hyvä tietenkin että puututaan oikeesti hoitoa vaativiin tapauksiin mutta silti tuntuu että miten siinä neuvola-ajalla voidaan tehdä joku diagnoosi? Meillä ainakin poika on tosi tarkkaavainen ja tutkii ensin paikkoja ennen kuin lähtee menemään eteenpäin. Osa lapsista toki lähtee heti vieraassa paikassakin säntäilemään sinne tänne. Mä kyllä myönnän että sorrun vielä liian helposti vertailemaan. Täytyisi kyllä unohtaa tuo vertailu kokonaan.

    1. Niinpä ja meillä ihan sama tilanne, poika oli liikkumisen suhteen pitkään tosi varovainen, lähti konttaamaan ja kävelemään vasta sitten kun oli itse täysin varma, että handlaa sen. Nyt sama juttu puhumisen kanssa, kun ryhmien mukaan nämä meidän pojan kanssa samanikäiset pölöttää jo sitä sun tätä ja suurinpiirtein jo keskustelee kuulemma vanhempiensa kanssa ;D Mutta tosiaan, aina yritän itsekin pitää mielessä sen, ettei kannata vertailla ja siksi olen itsekin vähentänyt noiden faceryhmien lukemista 🙂

  2. Tajusin juuri eilen mikä meidän neuvolajärjestelmää vaivaa, nimittäin se on todella vanhanaikainen! Suositukset yms ihan kuin jostain 80-luvulta tai aiemmin ja mitään uutta tietoa ei suostuta ottamaan vastaan siellä. Itse olen raskaana ollessani suorastaan ärtynyt kun luen noita lappusia ruokasuosituksista: perunat on ehdottoman hyviä ja terveellisiä, ja jos haluaa jotain herkkuja syödä niin pullat ovat oikein hyviä, karkit yms ei 😀 Ihan kuin jostain 50-luvulta 😀 Kaiken huippuna vielä ihme neuvolalääkäri jonka mielestä parasetamoli on aivan huippu vaikka joka päivä vedettynä, mitään muuta ei suostu määräämään… Minulla on viha-rakkaussuhde neuvolaan ollut alusta alkaen.

    1. Siis sä veit sanat suustani!! Varsinkin nuo ravintosuositukset on niiiiin vanhanaikaisia! Huhheijaa 😀 Onneksi tosin löytyy niitäkin lääkäreitä ja terkkareita, jotka ovat ajantasalla ja osaavat oikeasti antaa ihan nykypäivänkin tietoa 😀 Mutta ongelma on juuri se neuvolasysteemin kankeus, terkkarit koulutetaan kaikki niiden samojen standardien mukaan, jotka ovat varmaan juuri sieltä 50-luvulta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *