Muutama #tbt-miete bloggaamisesta ja viikon kuulumisia

Jos viime viikko oli epäonnen viikko (vai oliko se sittenkin toissa viikko) niin tätä viikkoa voisi sitten kutsua joksikin ihme huonotuulisuuden viikoksi, haha 😀 Jostain syystä koko viikon on ollut känkkäränkkä-fiilis ja pienet jutut ärsyttävät. Nyt olen jumittanut koneella tämän tekstin kanssa vaikka kuinka kauan. Vietän tänään kotitoimistopäivää ja olisin sen kunniaksi saanut nukkua jopa seiskaan. Mitäs sitten käy? Herään tietty samaan aikaan kun aina ennenkin (05:45) saamatta enää unta. Onpahan nyt ainakin sitten aikaa istua ja ihmetellä tässä kahvin kera! No ei, ihan kiva viikko on ollut silti. Ei läheskään niin kiireinen kun pari aikaisempaa viikkoa ja ollut hyvin aikaa jopa pienelle chillailulle. Kerroin myös sunnuntaina joulun lomasuunnitelmista, jotka nyt tosin ovat kai muuttuneet jouluksi kotona, mutta eipä se mitään.

Selasin hakutoiminnon kautta eilen omia ikivanhoja matkapostauksiani. En nyt (tällä kertaa) sillä, että valittelisin taas matkakuumetta, vaan yritin etsiä erästä vanhaa postausta ja samalla havahduin, kuinka spontaania bloggaaminen on silloin ollut. En ikinä suunnitellut tulevia postauksia ja kuvatkin otin tyyliin edellisenä päivänä ennen julkaisua. Tämänkin postauksen kuvat ovat viikon takaa, joten mistään kovin reaaliaikaisesta päivittämisestä ei voisi puhua. Vaikka tänään kyllä aloitinkin itse tekstin kanssa ”puhtaalta pöydältä” ilman sen kummempaa aihetta mietittynä. Noin yleisesti pyrin kuitenkin nykyään olemaan melko systemaattinen bloggaamisen kanssa. Mietin aina postausten aiheet valmiiksi ainakin neljälle päivälle viikossa, sitten vähän tuumailen että mikä fiilis on minäkin päivänä toteuttaa niitä.

Eilen niitä postauksia selaillessa huomasin postanneeni milloin mistäkin: pikaterkut Waikikin Starbucksista webbikamerakuvan kera, Applen liikkeen ilmaisnetistä ja koneelta surffaten ja tuota rataa, nimenomaan spontaanisti. Mikä siinä onkin, ettei enää jollain tapaa kykene siihen? En tiedä kiinnostaisiko ketään edes jos julkaisisin tänne pikaotoksen kahvin kanssa, sitä vartenhan on nykyään esimerkiksi Snapchat ja IG stories. Silti jotenkin hassua ja jopa sympaattista, kuinka erilaista meininki on vuosia sitten ollut. Eihän silloin ollut tietoakaan Instagramista semmoisena, mikä se nykyään on. Tietyllä tavalla kuitenkin kaipaan tuota entistä menoa.

Sitten ihan muihin juttuihin! Viime aikojen ehdottomia huippujuttuja on esimerkiksi päikkäriaamut, jotka sujuvat tätä nykyä kun vettä vaan! Vielä joku aika sittenhän elettiin jotain kapinavaihetta ja aamut olivat pojalla niiin kiukkuisia. Hoidossa jäi hetkeksi itkeskelemään, mutta usein itku oli tiessään jo siinä vaiheessa kun olin saanut kengät jalkaan. Nyt kun hoitoa on takana tämä  noin 1,5kk niin pieni jää täysin tyytyväisenä hoitoon eikä enää edes itke perään. Tämä muutos on tullut ihan nyt viikon sisällä ja kuulemma on päässyt viimeaikoina varsin hienosti mukaan päikkäriarkeen! 

Yöt ovat edelleen menneet melko hulinoiden, viime yönä ei tosin tarvinnut ottaa viereen, mutta illalla nukutin pikkuisen viereeni sänkyyn kun ei meinannut millään rauhoittua. Pötköteltiin siinä vierekkäin peiton alla ja ihmeteltiin toisiamme. Sitten esitin nukkuvani ja pienikin nukahti jo pian. Ihan parhaita iltahetkiä. Haluaisin myös aloittaa iltasatujen lukemisen kirjoista, mutta meidän pieni hulivili ei kyllä välitä kirjoista sitten ollenkaan! Liian hidastempoista tekemistä! Eiköhän me tuosta vielä lukutoukka saada, vaikka toki haluan kannustaa lasta toteuttamaan juuri niitä juttuja, jotka itseään kiinnostavat 🙂

Pörröjakku / Gina Tricot

T-Paita / Monki

Farkut / Wrangler (Vintage)

Tennarit / Vans (nämä)

Huippua torstaita!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

2 vastausta artikkeliin “Muutama #tbt-miete bloggaamisesta ja viikon kuulumisia”

  1. Joo, mietin just että missäköhän vaiheessa pitäisi iltasadut ottaa kuvioihin mukaan. Mä kyllä yritän aina silloin tällöin lukea meiän pojalle mutta huomaa että ei kauan kyllä jaksa keskittyä. Pienempänä saattoi keskittyä pidempään mutta nyt on hulivilimeininkiä enemmän niin ei kauaa pysty kyllä lukea. No kaikki aikanaan! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *