Vaikka näitä jo ajat sitten bloggeriin ladattuja instakuvia vielä täällä riittääkin, on karu totuus se että kotona on tullut möllöteltyä reissun jäljiltä jo viisi päivää. En silti missään nimessä valita, koska onhan kotiinkin aina mukava palata, varsinkin nyt kun tuli oltua poissa kokonainen kuukausi. Ihan kamalaa kuinka ihanalta tuntui päästä kuukauden Indoilun jälkeen Hong Kongin lentokentälle sivistyshoppailemaan ja ihailemaan (yllättäen) Balenciagan laukkuja sen jälkeen kun on kuukauden tinkinyt sarongeista ja käsikoruista rannalla 😀 😀
Reissuun tosin mahtui pieniä kommelluksia joilta nyt ei varmaan säästy ikinä.. Kuten Lombokin tuhkaa syöksevä tulivuori, joka vähän hankaloitti meidän paluuta lentäen Jaavalta Balille, oma korvatulehdus (!!! siis en ikinä saa korvatulehdusta), polven kolhiminen ja puhelimen lentäminen uima-altaan pohjaan, mitä näitä nyt olikaan. Eihän se reissu nyt ole mitään ilman pientä jännitystä ja actioniä 😉
Allaolevat kuvat ovat muuten reissun alusta Jaavalta. Kirjoittelinkin jo viime Indoreissun postauksessa siitä paikasta jossa opettelin ensimmäistä kertaa surffaamaan ja tulihan siellä taas muutama aalto otettua, tosin ilman kuvatodisteita ;D Tuo paikkahan oli siis Batu Karasin kylä Jaavan Etelärannikolla.
Pannukakut on itselläni ihan joka reissussa vakkarijuttu 😀
Mustahiekkaranta!
Ja vielä ihan kalpeina alkureissusta.
Viikonloppuna laitetaan sitten kameran kuvia koneelle, niin saa jotain muutakin sisältöä kun näitä instakuvia. Vaikka tulikin kuvailtua kameralla oikeastaan vaan pelkkiä rantoja :D:D
Kivaa keskiviikkoa!!
Ps. Yksi asia kyllä ärsyttää! Yritin eilen ottaa kuvaa meillä kotona ja totesin, että se on valonpuutteen vuoksi aivan mahdotonta! Meillä on huono valaistus joka paikassa. Ei kai sitä auta muuta kun kai lähteä lamppuostoksille..
