DIY: Helppo ja nopea chunky-villapaita (yksinkertainen ohje)

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen , virkattujen minikorien ohjeen ja muita helppoja ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Sisältää affiliate-linkkejä

Toivoitte ohjetta tähän viime viikolla valmistuneeseen villapaitaan, jonka neuloin itseasiassa aivan ennätysvauhtia yhden viikonlopun ja parin illan aikana. Yksi syy saattoi myös olla se, että olin melko innoissani villapaidasta ja sen valmistumisesta, heh. Olin jo pitkään miettinyt neulovani villapaidan 12mm puikoilla, tavoitteenani oli siis rento ja simppeli oversized-villapaita suurta chunky-neulosta. Ohjeena tämä on aivan valtavan helppo ja jos minä suoriuduin tästä, suoriudut myös sinä 🙂 Mikäli villapaidan neulominen on aikaisemmin tuntunut liian työläältä projektilta, kokeile tätä! Jättipuikoilla neulominen on nimittäin todella ripeää ja mielekästä hommaa.

Mitä tarvitset? 12mm pyöröpuikot, esimerkiksi nämä Dropsin koivuiset. Lisäksi käytin 12mm suoria puikkoja hihojen neulomiseen tasona, mutta sama homma onnistuu hyvin myös pyöröpuikoilla. Lankana käytin Dale Garnin Pure Eco Wool – ekovillalankaa kahdessa sävyssä (Lakserosa & Dus gammelrosa), näitä meni muistaakseni kumpaakin noin 3 kerää (olen edelleen maailman huonoin pysymään perillä lankamenekistä). HUOM! Lankaa ei enää valikoimissa, mutta myös muut villa- tai alpakkalangat käyvät. Villapaita neulotaan tuplalangalla, eli käytin koko työssä villalangan kanssa Dale Garn Line Langmo Påfugl-mohairlankaa (sävyt Roosa ja Koralli), niin että sävyt ja langat vaihtelivat liukuväri-tyylisesti raitoina. Mohair-langan menekki oli aavistuksen villalankaa enemmän.

Vaihdoin villalankaa aina suunnilleen kerän loppuessa toiseen sävyyn ja mohair-lankaa vähän fiiliksen mukaan. Kuvista ei tule kovin selkeästi esille pohjalangan sävyeroja, mutta luonnossa näkyy tuo villalangan vaihtumisen ”liukuvärjäys” kivasti. Ja jos haluaa pitää paidan mahdollisimman yksinkertaisena, voi käyttää vain yhtä lankaa pohjalla yhdessä mohair-langan kanssa, joka tuo paitaan kivasti pörröisyyttä.

Koko: Oma neuleeni on noin kokoa S/M.

Ohje: Luo puikoille 100 silmukkaa. Aloita neulominen suljettuna neuleena ja neulo 2 oikein 2 nurin-joustinneuletta resoriksi noin 3cm. Tämän jälkeen neulotaan sileää neuletta (ainaoikeaa) aina kainaloon saakka, eli 33cm. Työn kokonaispituus on nyt noin 36cm.

Kainalon kohdalla jaetaan villapaita etu- ja takaosaan. Poimi isolla neulalla puolet silmukoista (50s) langalle odottamaan. Neulo kukin puoli vuorollaan sileää neuletta tasona, jokatoinen kerros oikeaa, jokatoinen nurjaa.

Etupuoli: Neulo etupuolta 17cm ja päättele keskimmäiset 20s pääntieksi. Neulo hartioita vielä 4cm puoli kerrallaan ja päättele.

Takapuoli: Neulo takapuolta noin 19cm ja päättele keskimmäiset 20s pääntieksi. Neulo hartioita vielä 2cm ja päättele.

Villapaidan ”ydin” on nyt valmis!

 

Hihat: Luo 26s. Neulo tasona, ensin 2 oikein 2 nurin-joustinneuletta noin 4cm. Tämän jälkeen neulo yksi kerros normaalisti sileää. Seuraavilla 8:lla (oikealla) kerroksella lisätään hihaan silmukoita aina 2 / rivi aina yksi silmukka rivin alussa ja lopussa, eli nurjalla kerroksella ei tehdä lisäyksiä. Lisäysten jälkeen neulotaan sileää, kunnes hihan pituus on 31cm. Nyt lisätään jälleen 3:lla (oikealla) kerroksella 2s/ kerros, eli yhteensä 6 silmukkaa lisää samaan tyyliin kerroksen alussa ja lopussa. Jatka sileää neuletta, kunnes hihan pituus on 43cm ja päättele löyhästi. HUOM! Omassa neuleessa on tarkoituksella hieman vajaamittaiset hihat, kannattaa hieman mallailla hihoja tekovaiheessa 🙂

Parsi osat kasaan isolla neulalla käyttäen samaa kahden langan yhdistelmää kuin itse työssä. Kun kaikki osat on yhdistetty, viimeistellään villapaita kaulus-resorilla.

Kaulus: Poimi 12mm pyöröpuikoilla silmukoita kaula-aukosta. Pyri poimimaan ennemmin enemmän kuin liian vähän, jotta pääntiestä ei tule liian pientä. Neulo poimittuja silmukoita 2 oikein 2 nurin-resoriksi noin 3-4cm ja päättele löyhästi.

Päättele langat ja villapaita on nyt valmis! 💕✨

 

Suunnitteilla olisi jossain vaiheessa tehdä tästä myös cropped-versio hieman pienemmällä silmukkamäärällä. Olen nimittäin jo pari vuotta harkinnut neulovani jonkun todella simppelin mustan luottoneuleen, mutta nämä värikkäät ovat aina vieneet voiton 😉 Ja heh, talven suunnitelma on vihdoinkin pyrkiä opettelemaan myös tästä hieman haastavamman villapaidan ohje!

 

Mitäs tuumaatte? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Sunnuntain syksyinen luontoretki

Huippua maanantaita! Viikonloppu vierähti taas ohi hurjaa vauhtia, vaikkakin kaikessa rauhassa. Jotenkin tuntuu oudolta, että lokakuu on jo puolessavälissä. Vaikka olenkin vähän manaillut syksyä täällä blogissa, täytyy todeta näiden viikkojen olevan niitä syksyn kauneimpia, varsinkin jos poikkeaa kaupungista pois ruskan keskelle luontoon. Viime viikolla ihmettelin useampaankin otteeseen tuulenpuuskassa pyöriviä lehtiä ja totesin haikeana, että kohta koittaa harmaan marraskuiset päivät, joita en kertakaikkiaan odota yhtään. Onneksi vielä ehtii kuitenkin retkeillä syksyisessä luonnossa ja ihmetellä ruskaa.

Eilen oli lämmin syyssää ja hurautimme autolla koko perhe Vantaan Kuusijärvelle retkeilemään. Kuusijärvi on aivan ihana ja vähän jopa harmittaa, että käydään siellä niin harvoin. Pääasiassa kesäisin uimassa, mutta näin kesän ulkopuolella oli tämä eka retki Kuusijärvelle. Voisin itse ulkoilla tuolla vaikka päivittäin, mutta nämä ovat taas näitä ajokortittoman ongelmia kun kaikkialle ei tosiaan ilman kuskia pääse 😀

Pitäisi muutenkin kartoittaa PK-seudun / Sipoon / Porvoon seudun kivoja ulkoilualueita, sekä kansallispuistoja ja kunnostautua niiden suhteen. Vaikka olenkin toitottanut Lapin kauneudesta, löytyy aivan lyhyen ajomatkan päästä Helsingistäkin valtavan kauniita paikkoja. Olen myös iloinnut siitä kuinka myös poika on alkanut nauttia luonnossa ulkoilusta ja lyhyehköjen matkojen kävelystä ilman mitään maahan heittäytymisiä. Vielä hetkeen ei olla mihinkään vaelluksille lähdössä, mutta lyhyet ulkoilureitit ovat hyvää harjoittelua ja luonnosta löytyy pienelle aina ihmeteltävää!

Sain eilen sunnuntain kunniaksi alaselkään ikävän noidannuolen, joka onneksi on nyt yön jäljiltä jo paljon parempi. Alaselkävaivat ovat pysyneet hetken poissa, syyskuun Lapin reissulla tosin sain Rovaniemen lentokentällä jonkun äkillisen krampin ja ehdin jo tuumata, että kaikista hetkistäkö tämä iskee nyt kun olen lähdössä väsyneen taaperon kanssa kaksin lennolle. Kipu onneksi väistyi, kunnes eilen istuessani juomassa aamukahvia aivastin ja alaselkä kramppasi sen seurauksena aivan tyystin. En pystynyt koko päivänä kumartamaan, mutta kevyt kävely onneksi enemmänkin helpottaa kipua kuin se, että löhöäisi sohvalla. Toissa kesänä kärsin vastaavista vaivoista, itseasiassa ensimmäistä kertaa ikinä sitten raskausaikojen. Sen kun tietäisi minkä vuoksi nämä nyt taas yhtäkkiä päättivät ilmaantua.

Tänään vietän kotitoimistopäivää ja tavoitteeni on kerrankin saada päivän hommat heti aamusta pois alta ja lepäillä. Viikonloppuna alkoi nimittäin pieni flunssa, jota on taas vaihteeksi pyörinyt meidän perheessä, joten treenit sun muut menevät nyt hyvästä syystä parin päivän tauolle kurkkukivun ja orastavan yskän vuoksi. Ei varmasti yllätä, että ihan kamala matkakuume on ollut päällä jo jonkin aikaa. Selasin eilisillan lentoja ja sama jatkui tänään aamulla. Olin jo varailemassa erästä reissua joululle, mutta se nyt sitten peruuntuikin ja kartoitan tässä muita kohteita.

Olen jopa miettinyt todella radikaalia vetoa, nimittäin lähteä välipäivinä soolomatkalle. En totisesti ole mikään yksin reissaaja, mutta toisaalta hankala sanoa kun ei juurikaan ole yksinään matkustanut. Olen monesti toki lentänyt yksin ja ollut kerran viikon yksin Havaijilla olosuhteiden pakosta, mutta kaikkein mieluisinta on kuitenkin jakaa matkakokemukset jonkun kanssa. Rasittavaa kun kaikkialle maksaa lähteä jouluna niin hemmetisti!

Semmoisia ajatuksia tähän aamuun. Ja hei! Ilmiantakaa ihmeessä PK-seudun kivoja ulkoilualueita!

 

Ja oletteko käyneet Kuusijärvellä ulkoilemassa? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

DIY: Pinkin Roosa nauha-pörröpipon ohje

Postaus sisältää affiliate-linkkejä

EDIT: Kurkkaathan päivitetyn aikuisten chunky beanien ohjeen ja muita ohjeita verkkokaupastani Iines DIY!

Sain viime viikolla valmiiksi pipon, jonka mainitsinkin tekeväni pinkistä höttölangasta edellisen pipo-ohjeen postauksessa. Hassu sattuma, että juuri perjantaina vietettiin Roosa Nauha-päivää ja sattumoisin molemmat tähän pipoon käyttämäni langat ovat Roosa Nauha-kampanjan lankoja. Sopii siis erinomaisesti tämän viikonlopun teemaan 🌸

Alunperin mietin tekeväni langasta pienin parannuksin tuon ”Samuji-tyylisen” pipon kuten edellinenkin, mutta sitten kuitenkin lähdin neulomaan jotain aivan muuta! Tuloksena tämmöinen pörröpipo kääntöresorilla. Ohje on äärimmäisen helppo. Pipo neulotaan siis pitkäksi pötköksi ja muhkeuden idea on siinä, että resori käännetään kaksinkerroin.

Mitä tarvitset? 7mm (40cm) pyöröpuikot,  Dale Garn Alpakka Magic-lankaa (reilu 1 kerä) ja Dale Garn Line Langmo Påfugl Mohair Mix-lankaa (noin 2 kerää).

Ohje: Luo 64 silmukkaa. Neulo 2 oikein, 2 nurin suljettuna neuleena kunnes pipon mitta on noin 38 cm. Aloita kavennukset niin, että ensimmäisellä kavennuskerroksella neulot oikein yhteen ”2 oikein, 2 nurin- sarjan” oikein neulotut. Nurjat neulotaan kerroksen ajan normaalisti. Seuraavalla kavennuskerroksella neulotaan 2 nurin yhteen nurjat silmukat, eli 2 nurin, 1 oikein (edellisellä kerrosella oikein yhteen neulotut). Näiden kahden kavennuskerroksen jälkeen neulotaan kerros 1 oikein, 1 nurin, jonka jälkeen neulotaan kaikki silmukat 2 oikein yhteen, kunnes puikoilla on jäljellä noin 8 silmukkaa. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele pipo. Koko pipon pituus on 42cm.

Pinkillä ei mene koskaan pieleen!

 

Lähteekö tämä ohje toteutukseen? 🌸

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Keto-ohje: Mustikka-jogurttimuffinit

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

Näistä keto-resepteistä on muodostunut melkeinpä viikottainen rutiini! Viime viikonloppuna testasin ensimmäistä kertaa leipoa keto-muffinseja, jotka syntyivät marjoista ja kreikkalaisesta jogurtista. Käytin mukana myös mascarponea, koska halusin käyttää purkin pois jääkaapista, mutta se ei ole ainesosana välttämätön. (EDIT: Nyt kun tein näitä toisen kerran, olivat parempia juurikin pelkällä jugulla!) Näiden jälkeen haluaisin testailla myös muita keto-muffinseja, tuleeko teille mieleen hyviä täytteitä? Milläköhän voisi korvata suklaan? Joku suklaa-maapähkinä-yhdistelmä voisi kuulostaa oikein hyvältä. Mutta sitten näihin mustikka-jogurttimuffinseihin. Tällä ohjeella tuli muistaakseni noin 16 isohkoa muffinsia.

Ainekset:

50g voita

3 munaa

1 dl erytritolia

200g Kreikkalaista jugua

5dl mantelijauhoja

1 rkl leivinjauhetta

1 rkl psylliumia

hyppysellinen kardemummaa

hyppysellinen suolaa

100g Mustikoita (laitoin itse sekaan myös vähän vadelmia)

Ohje: Sulata voi. Vatkaa keskenään kulhossa voisula ja erytritol. Lisää munat, kreikkalainen jugu (ja halutessasi mascarpone), sekoita tasaiseksi seokseksi. Sekoita keskenään kuiva-ainekset (leivinjauhe, psyllium, suola, kardemumma ja mantelijauhot) ja lisää mukaan samalla sekoittaen. Lisää viimeisenä mukaan mustikat ja sekoita ne tasaisesti taikinan sekaan. Annostele muffinivuokiin lusikalla ja paista uunissa 175c noin 30minuuttia, kunnes ovat saaneet kauniin pinnan.

 

Ihanaa viikonloppua! ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.

Hius-update: Luonnollisen hiusvärin kasvatusprojekti

En ole tainnut hetkeen postailla tänne mitään hiuskuulumisten tyylisiä juttuja, mutta tiedätte varmasti, että tuskallisen hidas hiustenkasvatusprojektini jatkuu, edelleen. Tänään siis luvassa hieman enemmän hömppä-kategoriaa, vaikka täysin rehellisesti myönnänkin hiusten olevan minulle tärkeä juttu, oli sitten pinnallista tai ei. Kärsin muutaman viikon ihan kamalasta hiuskriisistä, joka väistyi viime viikolla kampaajakäynnin jälkeen. Vaikka kuinka moni kehuisi omia hiuksiani tai kertoisi lyhyen tukan sopivan minulle, en vain yksinkertaisesti jostain syystä koe niitä omakseni. Kaikkien näiden vuosien jälkeen täytyy vain todeta, että iso tukka on yksinkertaisesti juttuni 😀

Tällä hetkellä on tilanne hiusten kanssa itseasiassa todella hyvä. Oma tukka alkaa olla jo reippaasti yli leukalinjan ja latvojen auringossa vaalentunutta osaa huolimatta on tukka jo täysin oma luonnollinen hiussävyni. Onhan tämä projekti vaatinut melkoisesti kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea aikaa, mutta fiilis on juuri nyt lähinnä se, että miksi edes olen kaikki nämä vuodet värjännyt ja vaalentanut hiuksiani? Eniten on kuitenkin yllättänyt, kuinka tumma oma hiukseni onkaan. Vaalentamatta ja värjäämättä pääsee myös niin ihanan helpolla! Ah, miksen hoksannut tätä 10 vuotta sitten?

Täytyy tässä itsekin todeta, että tämä projekti totisesti on kestänyt ikuisuuden 😀 Olen viimeksi raidoittanut hiuksiani 2018 kesäkuussa ja jo silloin olin hyvää matkaa kiinni kasvatuksessa. Muutama vuosi takaperin totesin viimeistään, ettei oma hiuslaatuni yksinkertaisesti kestä vaalentamista ja hiusteni kannalta ehdottomasti paras päätös oli luopua siitä kokonaan. Hius lähti aina haperoitumaan vaalentamisen jälkeen, eikä tähän oikein tepsinyt mikään. Vaikken kovinkaan usein leikannut hiuksiani, pysyivät ne aina saman mittaisena siksi, että huono latva karisi aina jossain vaiheessa pois syöden kokonaispituutta. Ja tämä tapahtui aina, jos vain hiusta oli vaalennettu.

En edes muista milloin hiukseni olisivat viimeksi olleet näin hyvässä kunnossa, varmasti joskus yläasteella tai lukiossa. Vaalentaminen siis todellakin vaikuttaa hiuksen kuntoon! Edes viime talven 2,5kk auringossa eivät vaikuttaneet hiusten kuntoon yhtä paljoa kuin vaalentaminen kemikaaleilla, vaikka tosin parhaani mukaan pyrinkin suojaamaan hiukset suoralta auringolta. Välillä olen jopa tuskaillut sitä, kuinka hiukseni ovat liian hyvässä kunnossa verrattuna siihen mihin olen tottunut. Johan on ongelmat, haha! Tavoitteeni on kasvattaa omien hiusteni pituutta ainakin vielä 20-30cm ja luopua pidennyksistä heti kun omien hiusten pituus alkaa olla yli hartioiden. Jatkossa on haaveeni tummanvaalea tukka ”luonnollisessa tilassa”, kenties itsekseen auringossa vaalentuneilla raidoilla. Unelmatukkani! Olen myös alustavasti jutellut kampaajani kanssa, että saatamme jossain vaiheessa kokeilla kevyttä raitaa tukkaan kun kasvatustilanne on stabiili 😀

Vinkkejäni hiusten kasvatusprojektiin:

Kärsivällisyys! Hius kasvaa todella hitaasti, joten kasvatusprojekti voi kestää jopa vuosia. Hiusten kasvatusprojekti on erityisen piinallista juuri siksi, koska hius kasvaa hitaasti. Omien hiusteni kasvuvauhti on aikalailla sen perinteisen 1-1,5cm kuukaudessa.

Lisäravinteet ja hiuspohjan hoito. En itse usko siihen, että hiustenkasvua voisi vauhdittaa ainakaan merkittävästi tuotteilla tai lisäravinteilla. Toki vähän, mutta semmoisiin ”hiukseni kasvoivat 5cm kuukaudessa”-väitteisiin en jaksa uskoa (ellen omin silmin näe :D). Itse käytän kuitenkin lähes säännöllisesti hiusten hyvinvointia tukevia lisäravinteita vahvistamaan uutta kasvavaa hiusta ja siinä huomaan kyllä eron. Sinkki, biotiini ja rasvahapot toimivat omalla kohdallani. Myös hiuspohjan hoitaminen on tärkeä seikka, joka luo hyvät edellytykset uudelle hiukselle kasvaa terveenä.

Ylimääräisen käsittelyn välttäminen. Föönaan hiukset enintään kahdesti viikossa ja samalla teen latvoihin kevyttä lainetta kiharapuikolla (föönauksen jälkeisenä aamuna). Näiden muotoilujen välissä teen lettikiharoita, eli letitän hiukset aina yöksi, jolloin niiden laittamiseen ei mene juurikaan aikaa aamulla. Noin yleisesti pesen hiukset yleensä 2-3 kertaa viikossa, ajoitan pesut aina salitreenin jälkeen. En pese hiuksia oikeastaan koskaan yli 3 kertaa viikossa. Ja pesun + föönauksen teen yleensä aina iltaisin satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta.

Älä vaalenna. Itse ”kasvatin” hiuksia vuosikausia ennen vaalentamisen lopettamista ja vasta siitä luovuttuani huomasin, että ainakin omalle hiuslaadulleni oli vaalentamisesta luopuminen ratkaiseva tekijä. Aikaisemmin ostin purkki kaupalla kalliita hiustuotteita toivoen niiden tuovan apua hiusten kuntoon – tuloksetta. Luovuttuani vaalentamisesta olen pärjännyt melko simppeleillä hiustenhoidon tuotteilla, vaikkakin kosteutus on tuotteissa edelleen tärkeää. Itsekin kärsin alkuun ”juurikasvukriiseistä”, mutta tilanne helpottui viimeistään 6kk jälkeen. Ja onneksi luonnollinen hiusmuoti suosii tällä hetkellä vahvasti kasvattamista, eikä juurikasvu ole mikään maailmanloppu senkään puolesta, heh.

Muita oman luonnollisen sävyn kasvattajia? Onko teillä lisätä hyviä vinkkejä kasvatusprojektiin? 💫

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.