Tällä viikolla olen…

Tämä viikko on hujahtanut melko aktiivisissa merkeissä. Tiistaina olin valmentamassa esimieheni kanssa vaikuttajamarkkinoinnista, keskiviikkona pitämässä asiakkaalle workshopia, eilen tapaamassa asiakasta ja vaikka mitä muuta. Ja iik, tuo tiistain valmennuksen presis oli muuten ensimmäinen aikoihin ja olin aluksi siitä ehkä aavistuksen kauhuissani. Osaan kyllä luennoida ja kuulen aina palautetta sitä, ettei esiintymisjännitys näy ulospäin, mutta esiintyminen suurelle yleisölle on itselleni edelleen yksi horror-momenteista. Kun siis puhutaan kymmenistä tai sadoista kuuntelijoista, siihen verrattuna oli tämän viikkoinen vielä aivan lastenleikkiä ja btw tosi kivaa, heh.

Näiden kolmen viikon aikana olen ollut kyllä aivan intona töissä. Tekemisen vaihtelevuus, inspiroituminen ja haastavuus sopivissa määrin ovat itselleni tärkeitä juttuja työssä. Toki myös se, että saa itse vaikuttaa tekemiseensä ja äänensä kuuluviin ilman, että jokaista ideaa torpataan huonona (vain koska vastapuoli ei ehkä vain tiedä asiasta tarpeeksi) tai byrokratian kynnykselle heti alkuunsa, näitäkin on tullut koettua työelämässä ja varsinkin suurimmissa yrityksissä on omaan tekemiseen vaikuttaminen (tai siis enemmänkin se, ettei siihen ole voinut vaikuttaa) huomattavasti vaikeampaa. Toki on fakta, ettei suuressa organisaatiossa yksinkertaisesti ole mahdollista, että jokainen tekisi omat säännöt omalle tekemiselleen. Itseäni turhauttaa eniten työssä tilanne, jossa asiat junnaavat ja seisovat itsestäni riippumattomista syistä. Tai juuri se kun haluaisit edistää asioita ja tehdä niistä toimivampia, mutta se ei ole mahdollista. Onko teille tärkeää se, että on mahdollisuus vaikuttaa omaan tekemiseensä?

Eniten takaisin osittaisiin päivätöihin palussa jännitti juurikin aikaiset aamut uhmaikäisen taaperon kanssa tai yleisesti se, kuinka kiireisiä ja kaoottisia meidän aamuista taas tulee. Jotenkin muuten hassua puhua jatkuvasti ”paluusta töihin”, aivan kun en olisi ennen tätä tehnyt koko vuonna mukamas mitään, hehe. Täytyy kuitenkin todeta, että aamut ovat menneet todella kivuttomasti, vaikkakin havahdun aamu toisensa jälkeen siihen, että juoksen hiki valuen pysäkille tai juna-asemalle. Aamuisin tulee nykyään aina kiire. Nyt kun miettii niitä aamuja joskus muinoin kun piti huolehtia vain itsestään ja siitä, että käytit koirat ulkona, niin oli kyllä melkoisen paljon helpompaa. Tähän väliin täytyy mainita myös ne tulevat haalarikelit ja säkkipimeät aamut, joita innolla odotan (NOT) tuon aamu-unisen lapsukaisen kanssa.

Lähdemme tänään tosiaan sinne Tukholman risteilylle, jee! Päätin olla hurja ja jättää läppärin kotiin, en edes muista milloin olisin ollut jossain enemmän kuin yhden yön ilman läppäriä mukana. En varmaan vuosiin, haha. Varasin myös alkuviikosta meille pojan kanssa sen syysreissun Pyhä-Luostolle, majoitusta en tosin ole vielä lukkoon ja täytyypi vielä tuumailla sitä. Ja hei arvatkaa, meillä on tosiaan nyt suunnittelun asteella myös koko perheen reissu Ivaloon, josta olen NÄIN INNOISSANI! Ensi viikolla kuitenkin risteilypostausta ja raporttia ehkä myös buffa-ähkyistä. Saa nähdä hairahdanko taas ketodietiltä herkkujen edessä 😀 Kivaa myös päästä ensimmäistä kertaa ikuisuuteen kiertelemään vähän kauppoihin. Ihan kamalasti en ajatellut shoppailla, mutta joitakin juttuja olen listannut syksyn hankintalistalle, kuten uudet lenkkarit, farkut ja nilkkurit. Saa nähdä löytyykö mitään.

En tiedä kuinka paljon teitä kiinnostaa nämä työaiheiset postaukset? Toivotteko näitä lisää? Jos teitä kiinnostaa, niin voisin jossain välissä tehdä esimerkiksi postauksen työpäivästäni?

 

Kivaa viikonloppua! ✨

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Tuleeko taantuma?

Kirjoitin kesällä ajatuksiani ja pelkojani tulevaisuudesta, sekä talouden nykytilasta, joka on saavuttanut pisteen, jollaista ei ole aikaisemmin maailmantalouden historiassa nähty (postaus täällä). Pitkä jakso kasvua ja nousukautta, jonka on pitkälti perustunut markkinoille pumpattuun valtioiden lainarahaan. Ah, rakastan puhua taloudesta ja katsottuani viime viikolla Nordnetin Traders Clubin jakson 14: ”Taantuma tulee, oletko valmis?” (suosittelen!!) nyökkäilin itsekseni, koska olen jo pitkään ollut monen seikan suhteen täysin samoilla linjoilla.

Osakkeiden nousukausi, josta parhaillaan olemme saaneet ”nauttia” on ollut pisin sitten 90-luvun nousukauden ennen IT-kuplaa. Ja jos historiaan on katsominen, seuraa osakemarkkinoilla nousukautta aina laskukausi. Joku saattanee muistaa viime joulukuussa kun tuumailin aihetta lyhyesti IG-storiesissa. Olimme juuri aloittaneet maailmanympärysmatkamme kun markkina heilahti rajusti ja taantuman merkit olivat vahvasti ilmassa. Mietinkin tuolloin, että lunastanko sijoitukseni pois vai jatkanko sinnittelyä? Loppupeleissähän taantuma onnistuttiin tuolloin estämään ja kurssit lähtivät taas nousuun, joka nähtiin koko kevään aikana. Onneksi pidin sijoitukseni sisällä ja pään kylmänä.

Täytyy sanoa, että koko tämä velkakeskeisen maailmantalouden miettiminen saa aivoni totaalisen solmuun. Nousukauden pitkittäminen sillä, että otetaan lisää valtionvelkaa ja pumpataan sitä pörssiyhtiöihin nousun tuottamiseksi ei voi olla kestävää. Oikeastaanhan se on vain vääjäämättömän lykkäämistä, kuten ollaan nähty korkotason suhteen. Jo viisi vuotta takaperin puhuttiin siitä, kuinka korot lähtevät nousuun ”ihan jo varmasti ensi vuonna”, mutta tilanne on vielä vuonna 2019 se, että niitä lasketaan edelleen. Mitä tapahtuu sitten kun valtiot ovat korviaan myöten ylivelkaantuneita (heh, mielestäni ollaan jo nyt siinä pisteessä) ja kaikki lässähtää hallitsemattomasti?

En oikeasti haluaisi olla pessimisti tai mikään maailmanlopun manaaja, mutta tämä on mietityttänyt jo vuosia. Koko ajatus siitä, että koko maailmantalous perustuu pitkälti lainarahaan, tuntuu käsittämättömältä. Kuka tahansa ymmärtää, ettei lainaa voi ottaa loputtomiin ja mitä sitten tapahtuu? Laina on aina laina ja takaisinmaksun aika koittaa aina joskus. Nyt on oletuksena, että otetaan lainaa ja investoidaan (oletettuun) kasvuun, joka takaa pääoman tuoton ja lainan takaisinmaksun ”sitten joskus”. Mutta entä jos sitä toivottua kasvua ei koskaan tule?

Toki sijoitan itsekin, enkä nyt tietysti aio lopettaa seinään taantuman pelossa. Tietysti tämä on kuitenkin mietinnän paikka sen suhteen, mihin haluan rahani laittaa. Tänä vuonna olen sijoittanut määrällisesti eniten Yhdysvaltojen markkinoille, pariin osakkeeseen, mutta pääasiassa hyvin hajautettuihin rahastoihin, jotka eivät useinkaan reagoi markkinoiden notkahteluihin ollenkaan niin radikaalisti, kuin osakkeet, koska salkun sisältö on hajautettu tehokkaasti eri aloille ja instrumentteihin. Kesän aikana sijoitin myös muutamiin kotimaisiin osakkeisiin, jotka nyt tuottojen suhteen ovat sahanneet aikalailla plusmiinusnollaa. Vielä kuukausi takaperin ajattelin sijoittavani erääseen pieneen kotimaiseen aurinkoenergiayhtiöön, mutta asia on ollut vielä mietinnän alla.

En haluaisi sanoa näin, mutta tällä hetkellä erityisesti kotimaisiin pörssiosakkeisiin sijoittaminen oikeasti pelottaa. Jos vertaa osakkeiden kehitystä tämän vuoden aikana esimerkiksi Suomen ja Yhdysvaltojen kesken, on osakevuosi Suomen osalta ollut todella huono. Mikä myös huolestuttaa (PALJON, anteeksi vaan) on se, millainen valta esimerkiksi nyt vaikkapa Trumpin mielivaltaisilla Tweeteillä voi hetkellisesti olla koko maailman osakemarkkinoihin. Ihan totta, jos saan sanoa suoraan, pitäisi tältä tyypiltä blokata kaikki mahdolliset sosiaalisen median kanavat. Anteeksi nyt vaan hänen kannattajilleen. Mielestäni häikäilemätön ja mielivaltainen somekäyttäytyminen ei kuulu politiikkaan 😀

Ah, nyt päästäänkin suosikki-puheenaiheeseeni, joka myös tuli puheeksi Traders Clubissa. Olen useaan otteeseen kirjoittanut aiheesta ja siitä, millä toimenpiteillä Suomen talous voisi minun (=maallikon :D) mielestäni kohentua ja synnyttää niitä kaivattuja innovaatioita. Juuri viikko takaperin kirjoitin esimerkiksi siitä, kuinka perustulo voisi ajaa tätä asiaa. Suomen ja Yhdysvaltojen ero talouden ja markkinoiden kehityksessä on juuri se, että Yhdysvalloissa on nähty juuri niitä kaivattuja innovaatioita, jotka ovat vaikuttaneet talouteen suotuisasti, vaikkei taloustilanne aina niin vakaa olekaan ollut.

Näen itse suomalaisissa start-upeissa niin paljon potentiaalia, kunhan nämä innovaatiot saataisiin maailmalle. Totuus on kuitenkin, että se vaatii rahaa, paljon. Yhtenä esimerkkinä nyt vaikkapa erilaiset kasviproteiinivalmisteet, härkäpapu- ja nyhtökauratuotteet, jotka olisivat aivan loistavia tuotteita ja edelläkävijöitä myös kansainväliseen jakeluun. Mielessäni olisi myös pari muuta idea Suomen talouden kohentamiseen uusien tuotannon alojen kautta, mutta taitavat mennä sen verran epäsuosittujen mielipiteide puolelle, että jätän tällä kertaa avaamatta asiaa sen enempää.

Ja niin, nämä nyt olivat vain omia mielipiteitäni aiheesta. Moni voi olla asioista hyvin eri kannalla tai pitää taantuman uhkaa turhana hössötyksenä, mutta itse olen todella skeptinen tämän hetkisen tilanteen suhteen.

 

Huolettaako teitä taantuma?

Mihin suuntaan ajattelette Suomen tai maailman talouden kehittyvän?

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Elokuun parhaimmat

Elokuu alkaa pikkuhiljaa lähennellä loppuaan ja halusin koota muutamia sekalaisia parhaita juttuja ja vinkkejäni viikkojen varrelta. Kirjavinkkejä, dokumentteja ja muuta! En voi uskoa, että ensi viikolla mennään jo syyskuussa ja ainakin jollain tasolla ”virallisesti syksyssä”. Syksy ja sen myötä uudet jutut, mutta vielä ehtii koota yhteen elokuun parhaimpia.

Dokumentit: Jos ketogeeninen ruokavalio kiinnostaa, suosittelen todella lämpimästi Netflixin dokumenttia The Magic Pill – ketogeeninen ruokavalio, joka kertoo runsashiilihydraattisen ruokavalion haitoista kansanterveydelle, sekä ketogeenisestä ruokavaliosta mm. lasten autismin hoidossa. Toinen dokkarivinkki on Yle Areenan kolmiosainen sarja Matka Tyynenmeren taiteeseen, joka kertoo Australian ja Polynesian kulttuurista, sekä taiteesta ja kuinka länsimainen kulttuuri on vaikuttanut alkuperäiskulttuureihin. Katsoin kaikki kolme jaksoa Polynesia-hulluna ja suosittelen!! (Aloitin muuten juuri viikonloppuna katsomaan myös Netflixistä hyvää dokkaria mustista aukoista, haha:D)

Kirjat: Kuuntelin heinäkuussa äänikirjana Neil De Grasse Tysonin Tähtitiedettä Kiireisille ja Stephen Hawkinin Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin, jotka olivat molemmat AIVAN HUIPPUJA! Kirjat käsittelivät noin pääpiirteittäin melko samoja aiheita, tähtitieteen ja astrofysiikan kehitystä, alkuräjähdyksen teoriaa, sekä avaruuden laajenemista, mutta hyvin ymmärrettävällä kielellä. Itse olen ollut aina ”avaruushullu” ja kaikki maailmankaikkeuteen liittyvä on kiinnostanut valtavasti, eli mikäli aihe kiinnostaa, niin suosittelen todella lämpimästi näitä kahta!

Vastikään luin läpi kirjastosta lainaamani Taija ja Jani Sompin Parantavat Hormonit, joka käsittelee hyvinvointia varsin kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Kirja lähti lainaan, koska olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut siitä, miten elämäntavat ja ruokavalio vaikuttavat kehon hormonitasoihin (esimerkiksi kortisoliin). Jos semmoinen ”uudemman ajan” näkemys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kiinnostaa, niin suositus tälle. Kirjassa sivuttiin ohimennen myös ketogeenistä ruokavaliota, joka ei siis ollut syy miksi tämän lainasin, vaan tuli aivan yllärinä, heh.

Ruoka: Kesän jälkeen maistuu lohturuoka ja suosikkini vähähiilarisista ”mättöruoista” on uunifetapasta niin, että vuokaan tulee pastan lisukkeeksi myös pitkiksi suikaleiksi pilkottua kesäkurpitsaa. Ihan superhyvää!! Kesäkurpitsaa on tosin tullut lähiviikkoina syötyä melkoisesti, mutta kerrankos sitä kun saa kotimaista. Uunifetapastaa taas voisin syödä about joka päivä.

Toinen suosikkini on ollut paistetut munat lehtikaalin kanssa: Laita kuumalle pannulle varsiosan ympäriltä revitty lehtikaalin lehti. Riko päälle kaksi munaa, itse olen todella tarkka siitä, että rikon munan koostumuksen pannulla 😀 Halutessasi voit ripotella munien päälle jääkaapista esimerkiksi jämäjuustoa. Itse laitan juustoraastetta jos sattuu löytymään. Kun munat ovat hetken paistuneet, taita munakas pannulla puolikuun muotoon niin, että juusto jää munakkaan sisään. Käännä vielä ja paista hetki miedolla lämmöllä.

Käsityöt: Koska villasukkakausi on pian täällä (tai on omalla kohdallani ollut jo varmaan viikkoja) on nyt hyvä aika pistää sukat aluilleen! Itse neulon parhaillani helmikuussa aloittamiani polvisukkia, mutta toivon mukaan saan sukat (ehkä :D) valmiiksi viimeistään ensi viikolla. Ohjetta sukkiin tulossa sitten joskus. Jos sukat tuntuvat liian haastavalta työltä, kannattaa aloittaa kokeilu esimerkiksi näistä vastasyntyneen villatöppösistä, jotka neuloin viime talvena ystävälleni.

Linnanmäki: Kävin muutama viikko takaperin ystäväni kanssa viettämässä vanhan kunnon hurvittelupäivän Lintsillä. Aivan parasta! Tunnen itseni huvipuistoissa taas lapseksi, aina. En pelkää oikeastaan mitään laitteita, mutta nykyään en tykkää ollenkaan liian lujaa menevistä laitteista (esim. Ukko), joissa päällimmäinen fiilis on vain epämiellyttävä tunne siitä kovasta vauhdista. Olin odottanut Taigaa keväästä saakka ja vihdoin pääsin testaamaan senkin, tosin 45 minuutin jonottamisen jälkeen. Oma arvioni: Ei jatkoon. Ehdottomasti hurja, mutta enemmänkin sillä tavalla, että joudut kaikilla voimillasi keskittymään siihen, että pidät pääsi kiinni penkissä. Mulla on varmaan jotain vikaa niskalihaksissa, koska tämä on muutamissa laitteissa todellinen ongelma. Tai se, että pää kolisee inhottavasti. Haha. Tekisi kuitenkin mieli käydä vielä toisen kerran Linnanmäellä nyt kun elokuun loppuun riittää vielä hyviä kelejä ja varmasti on huomattavasti lyhyemmät jonotkin!

 

Tuliko listauksessa tuttuja juttuja tai vinkkejä? ✨

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Lappi-haaveita ja syksyn matkasuunnitelmia

Huhhei, toivottavasti viikonloppu meni teillä kivasti? Viikko alkoi minulla tänään niin perinteisissä maanantai-fiiliksissä, että kieltämättä kävi mielessä se perinteinen peiton alle hautautuminen kaihtimet suljettuna sen sijaan, että olisi lähtenyt ovesta ulos. Peruin perjantaina sopivasti päättyneen Whim-tilaukseni, jotta voisin aktivoida sen taas uudelleen maanantaina (koska jos voi säästää kausikortista kaksi päivää, niin miksei sitä tekisi, hehheh. Nimim. Säästeliäs87) ja en edelleenkään ymmärrä miten jokin niin yksinkertainen asia voi mennä mönkään.

 AB-zonen sijaan ostin lipun jostain kumman syystä BC-zonelle, koska maanantai. Yritin perua tilausta (ei onnistunut) ja onnistuin vielä sähläämään perään toisen kauden sitä oikeaa AB-lippua, älkää edes kysykö miten. Seisoin lähes hapettomassa ruuhkajunassa aamulla hiki valuen ja pelkäsin koko matkan ajan, että lipuntarkastajat tulevat ja joudun selittämään koko tämän sekavan tarinan aamun kommelluksista. Onneksi Whimiltä vastattiin nopeasti viestiini ja homma vihdoin korjattu. Enpä edes tiedä miksi päätin jakaa tämän mielenkiintoisen tarinan tänne, mutta semmoista tänään 😀

En muista mainitsinko täällä jo keväällä varaamastani Tukholman risteilystä? Risteily kuitenkin lähestyy ja kuukausien odottelun jälkeen täytyy kyllä hämmästellä sitä, kuinka innoissaan voi ylinpäänsä olla Tukholman risteilystä, haha. Edellisestä kerrasta laivalla taitaa olla jo muutama vuosi ja olemme jo pitkään puhuneet Tommin kanssa himotuksista päästä laivan buffaan. Toki, ensimmäinen risteily perheenä jänskää myös sen suhteen, että mitä poika tulee tuumaamaan laivasta ja leikkipaikasta! Emme kesän aikana tehneet yhteistä kesälomareissua, joten siitäkin syystä olemme innolla odottaneet päästä laivalle. Ensi viikolla tulossa siis raporttia siitä, mitä 3-vuotias tuumaa laivareissusta. Buffat on tietty varattu jo ennakkoon (ettei nyt vain kävisi hassusti, ettei päästäisi sinne :D) ja kiva päästä pitkästä aikaa myös kiertelemään Tukholmaan, vaikkei nyt mitään sen kummempaa ohjelmaa päivälle olekaan. Haluaisin käydä Acnella vilkaisemassa uusia farkkuja, mutta noin muuten mennään varmasti ihan fiiliksen mukaan.

Tiedätte, että olen maailman innokkain matkakohteiden ja majoitusten selailija. Jos yleensä rentoudun viikonloppuiltoina tutkien vaikkapa Tyynenmeren saaria, tein viikonloppuna jotain aivan päinvastaista. Käytin nimittäin useamman tunnin siihen, että urkin kuvia Lapista ja kivoja majoituksia sieltä. Nyt on nimittäin iskenyt päälle semmoinen Lappi-himotus, että huhheijaa. Eniten tuli urkittua Pyhä-Luoston seutua ja Inari-Saariselkä-akselia. Haaveeni on jo muutaman vuoden ajan ollut päästä yöpymään talvella iglussa ja hyvällä tuurilla bongailla revintulia, mutta voi jösses kuinka paljon Lapin majoituksista saa sydäntalvella maksaa! Hyvä herätä näin syyskuun kynnyksellä ideaan siitä, että haluaisi viettää joulun Lapissa kun majoitustarjonnan perusteella olisi ilmeisesti pitänyt herätä asiaan jo alkuvuodesta.

Näillä näkymin saatamme lähteä taas ensi kuussa Pyhä-Luostolle pojan kanssa ”mini-syyslomalle”, olen nimittäin haikaillut takaisin Pyhälle ja Luostolle aina viime syksyisen reissumme jälkeen. Toki myös ametistikaivoksella tekisi mieli taas piipahtaa, unohtamatta lenkkejä tunturissa, ihan parasta! Olen jo nyt aivan innoissani 🙂 Kuvituksena siis syksyisiä Lappi-kuvia viime vuoden reissulta. Täytyy vielä suunnitella mahdollista talven reissua Pohjoiseen! Onko teillä suunniteltuna reissua Lappiin syksyksi tai talveksi? Minne päin?

Onko teidän joukossa Lappi-tietäjiä? Onko esimerkiksi marraskuu kovin ankeaa aikaa vierailla Lapissa?

 

Entä onko teillä antaa kivoja vinkkejä Lappi-kohteista tai iglu-majoituksista?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Keto-ohje: Vähähiilariset sämpylät

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

 

Lupailin aikaisemmin julkaista ohjetta keto-sämpylöihin ja unohdin viime viikolla koko homman. Viikko takaperin tosin julkaisin chia-tuorepuuron ohjeen, joten ettei menisi aivan ruokaohjeiden jakamiseksi, niin ehkä näin kerta viikkoon on passeli väli resepteille. Tässäpä siis vähähiilarista leipomisinspistä viikonlopulle!

Tein näitä (todella helppoja) ketosämpylöitä pari viikkoa sitten ja siihen asti olin syönyt tämän vajaan parin kuukauden ketoilun aikana vain siellä Santorinin herkkulomalla ja huh kuinka oudolta tuntuikaan syödä leipää! Pidän leivästä, mutta en ole koskaan ollut kuitenkaan mikään leivän suurkuluttaja. Ennen ketodiettiä ostin kaupasta todella harvoin leipää, mutta toki se silloin tällöin uppoaa. Olen itse enemmänkin esimerkiksi näkkäreiden ystävä ja täytyykin yrittää kaivella jos löytyisi joku ohje esimerkiksi siemennäkkileipään, jota voisi kokeilla tai muokata keto-ystävälliseksi. Seuraavaksi olisi myös tarkoitus testata tehdä sämpylöitä keto-hamppareihin. Tämä postauksen sämpylöiden ohje on napattu Keto Kickstart- Keto reseptejä – kirjasta. Jätin alkuperäisestä ohjeesta pois ksantaanikumin (1/2 tl), koska edes Ruohonjuuri ei tiennyt kyseisestä ainesosasta ja ajattelin, että antaapi olla. Tällä ohjeella syntyy noin 8 sämpylää.

Ainekset:

 

230g juustoraastetta

100g Philadelphia-tuorejuustoa

1/2tl psylliumia

120g mantelijauhoja

1 rkl hamppujauhoja (itse käytin hampunsiemenrouhetta)

2 tl leivinjauhoja

1 kananmuna

hyppysellinen suolaa

Ohje: Sekoita kaikki muut ainekset kulhossa ja laita sulamaan mikroon, kananmunaa lukuunottamatta. Kun ainekset ovat aavustuksen sulaneet, sekoita huolellisesti. Anna jäähtyä hetki ja lisää mukaan kananmuna. Laita taikina jääkaappiin noin 15-20 minuutiksi. Esilämmitä uuni noin 180 asteeseen. Muotoile taikina sämpylöiksi ja paista uunin keskitasolla noin 20-30min, kunnes sämpylät ovat saaneet hieman väriä pintaan. Herkuttele lämpimänä voin kanssa! 🙂

Oletteko jo testanneet keto-sämpylöitä? Lähteekö resepti toteutukseen?

 

Jos teillä on vinkkailla muista ohjeista keto-leipään niin otan mielelläni ohjeita vastaan 🙂

 

Kivaa viikonloppua 💕

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.