Rakkaudesta liikuntaan

Huomenta teille! Nukuin tosi levottomat yöunet, kävin nimittäin eilen hot pilateksessa ja ainakin itsellä saattaa kroppa mennä iltaisin jotenkin aivan kierroksille noiden tuntien jälkeen. Joskus herään rankkojen tuntien jälkeen keskellä yötä outoihin kuumiin aaltoihin, varmaan aineenvaihdunta jyllää täyttä hikijumpan jäljiltä, joka siis ei ole huono asia ollenkaan. Joogatunneista oma lempparini on ehdottomasti bikram, jossa olen pyrkinyt käymään suunnilleen kerran viikkoon. Nyt en tosin päässyt mun vakkaritunnille, niin valkkasin tälle viikolle toisen tunnin. Mun pitäisikin raapustaa loppuun se varsinainen joogapostaus, jonka lupasin tehdä!

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan kehon muutoksista, joita olen
huomannut liikuntatottumusten muuttamisella. Kuntosalitreenit lopetin
joulukuun alussa ja siitä asti on tullut lisättyä juoksulenkkejä, sekä
tammikuussa aloitettua jooga. Vauvan kanssa tulee kyllä edelleen käytyä
reippailla vaunulenkeillä, mutta paljon mielummin (noin liikuntamielessä
siis) lähden juoksemaan kun kävelylenkille. Kävely on siinä mielessä
rattoisaa liikuntaa, että lenkkikaverin kanssa pitkäkin kävelylenkki
vierähtää kun vettä vaan, mutta välillä on ihana päästä sinne
lenkkipolulle ihan yksinkin omiin ajatuksiinsa, pois tästä arjesta. Tosin en kylläkään omista täällä uudella asuinseudulla ainuttakaan lenkkikaveria (pojan ja koirien lisäksi :D), Tommia nyt ei saa lenkkipolulle millään! Joogatunnit ajavat myös vähän saman asian arjesta irtauttajana. Tällä hetkellä pyrin liikkumaan semmoisen ehkä tunnin päivässä. Se voi olla reipas kävely, juoksulenkki tai sitten joogatunti. Jonkun verran olen tehnyt nyt myös jotain kotijumppajuttuja.

Kukaan teistä ei varmasti ole välttynyt jankutuksestani siitä jatkuvasta turvotuksesta, joka ei ole lähtenyt kertakaikkiaan millään. Välillä se on ollut jotenkin niin selkeää, etten ole meinannut tunnistaa itseäni peilistä kun kasvotkin ovat aivan pöhöttyneet. Jotain on kuitenkin tapahtunut tässä reilun kuukauden aikana. Turvotukset ovat nimittäin alkaneet pikkuhiljaa katoamaan ja kroppa kiinteytymään kunnolla. Vihdoinkin!! En oikein tiedä onko muutos tapahtunut siis noiden nesteiden poistuessa, onko rasva-aineenvaihdunta saanut jonkun megaboostin vai onko kyseessä näiden kahden yhteisvaikutus. Noiden nesteiden kertyminen on ollut selvästi hormonaalista, joten voipi olla että tämä on myös seurausta oman hormonitoiminnan palautumisesta pikkuhiljaa.  
En omista puntaria, joten kiloista ei ole tietoa, mutta muutos on kyllä selvästi peilistä nähtävissä! Pääasiahan on kuitenkin se miltä omassa kropassa tuntuu ja pakko kyllä myöntää, että olen nyt vajaat 9kk synnytyksen jälkeen elämäni kunnossa. Fyysisesti ainakin. En ole ikinä ollut (tai ainakaan vuosiin :D) näin notkea, vetreä ja yleisestikään yhtä aktiivinen. Työ on jotenkin syönyt energiat liikunnalta ja treenaaminen on välillä ollut arjessa semmoista pakkopullaa pitämään kropan edes jonkin verran kunnossa tasapainoksi puuduttavalle istumatyölle. Kontrastina olin raskaana elämäni huonoimmassa kunnossa fyysisesti, mutta onneksi nyt onkin sitten täysin päinvastaisesti.
Kuntosalitreeni on varmaan jossain määrin aikaisemmin edesauttanut nesteiden kertymistä ja turvotusten pysymistä. Väitän, että jokaiselle on olemassa ne juuri omalle kropalle sopivat liikuntamuodot. Vaikka itse olen jo vuosia enemmän tai vähemmän käynyt treenaamassa salilla, olen eniten pitänyt omasta kropastani silloin kun olen keskittynyt liikunnassa juuri esimerkiksi juoksemiseen. Tiedän kyllä varsin hyvin, ettei nainen saa hevillä treenattua itseään liian lihaksikkaaksi, mutta kyllä itse huomaan kropastani eron. Kroppa on nimittäin huomattavasti solakampi silloin kun keskityn treenissä aerobiseen ja jätän painoharjoittelun vähemmälle, eikä päinvastoin. Palaan varmasti kevään tullen salille, mutta ajattelin pitää voimaharjoittelun semmoisessa 2-3 kerran viikkotahdissa, jolloin treenaan aina koko kropan läpi. Toisaalta jooga ja varsinkin bikram vahvistavat lihaskuntoa jossain määrin, tietty eri tavalla kun kuntosali, mutta tällä hetkellä koen tuon itselleni mielekkäämmäksi lajiksi!

Edelleenkään en saa esimerkiksi sormuksia sormiin ja jalatkin ovat aamuisin kankeat kun rautapylväät nestekertymistä, mutta varmasti imetys on edelleen se pääsyy turvotuksiin. Toistaiseksi olen myös (taas) lykännyt ne vähentämis/lopettamisyritykset jonnekin kaukaisuuteen. Poika on lähiaikoina oppinut hörppimään mukista pieniä määriä vettä, joten jossain vaiheessa kun sujuu jo paremmin niin voi vaihtaa maitoon. Nyt on taas vaihteeksi semmoinen olo, että ei tässä mikään kiire ole 😀 Toisaalta enää muutama kuukausi siihen, että pieni täyttää 1v. Apua!!

Treenivaatteet tilasin Junkyardilta ja ovat Junkyardin XX-XY-mallistoa. Legginsit löytyvät täältä ja toppi täältä. Nuo Niken Huarachet ovat arkilenkkareista lemppareimmat ja esittelin nuo silloin viime kesänä kun ne tilasin. Löytyvät myös Junkyardin valikoimsta täältä.
Loppuun on todettava, että kaikkihan eivät välttämättä edes tykkää liikkua. Eihän liikunta ja treenaaminen ole mikään mittari sille kuinka hyvä tai reipas olet, vaan jokaisen pitäisi tehdä sitä vain oman itsensä vuoksi. Lajeja on vaikka millä mitalla ja siinä kun joku toinen nauttii rankasta salitreenistä, voi toisen intohimo olla ratsastus. Väitän kyllä, että jokaiselle löytyy kyllä laji, jonka parissa liikkuminen on oikeasti nautinto eikä pakkopullaa. En itsekään ole aina rakastanut liikuntaa. En ollut lapsena erityisen liikunnallinen vaan enemmänkin semmoinen laiha rimpula, jolle koululiikunta oli ahdistavaa pakkopullaa. 
Kaikkein eniten vihasin koulussa juuri liikuntatunteja, ahdisti liikkua ”pakosta” ja niitä lajeja, jotka eivät olisi vähempää voineet kiinnostaa. Koris, jalkapallo, jääkiekko, sähly. Yäk, ne eivät ole minua varten! Jos on pakko mainita kivoimmat, niin varmaankin yleisurheilu, sulkapallo ja ne ihanat päivät kun sai itse päättää mitä tekee eli sai vaikka lähteä itsekseen kävelylenkille. Uimistakin rakastan, mutta koulun uimatunnit oli aina ahdistavia, enkä kyllä ihan varmasti ole ainut kenen mielestä. Olen muutenkin aina ollut enemmänkin yksilösuorittaja joukkuelajien sijaan ja pikkuhiljaa löysin yksin liikkumisen kautta sitä iloa liikuntaan, pyöräilyn, uinnin ja lenkkeilyn muodossa.
Vaikka esimerkiksi kuntosali on mielestäni hauskaa ja pidän siitä kyllä sitten kun sinne salille pääsee treenien pariin, en koe että se kuitenkaan olisi itselleni varsinainen nautinto ainakaan samassa mielessä kuin vaikka juokseminen. Siksi olenkin nyt halunnut keskittyä vain niihin lajeihin, joista aidosti täysillä pidän 🙂
Mikäs on teidän lempparilaji?
Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.
 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Pari kirjavinkkiä

Lomalla sain pitkästä aikaa luettua pari kentältä ostettua kirjaa. Viimeksi taisinkin lukaista alkusyksystä sen Nainen junassa, jonka nyt sitten katsoinkin lentokoneessa myös leffana. Tällä hetkellä on kirjoista mielessä useampikin jotka kiinnostaisi lukea. Voisikin piipahtaa tällä viikolla kirjastoon ja lainailla samalla pojalle jotain hauskoja kuvakirjoja 😀
Täälläkin olen jankannut kuinka olen Pohjois-Korea-kirjojen perään. Muistaakseni tämä uusin on ehkä viides tai kuudes P-Korea-kirja jonka luen tai ostan. Aiempi taisi olla se Diktaattorin keittiömestari, joka kertoo Kim Jong-ilin sisäpiirikokin paljastuksia. Sitä ennen taas Pjongjangin akvaariot, Suljettu maa, Leiri 14 ja muistaakseni ehkä vielä joku? Noista paras on ehdottomasti ollut tuo Suljettu maa, jonka olen tainnut lukea tässä neljän vuoden aikana kolmesti. Tosin nuo kirjat eivät enää oikein tarjoa mitään uutta aspektia, koska kaiken tämän lukemisen jälkeen nuo kertomukset alkavat olla jo tuttuja. Kylläpä ne silti kiehtovat, löytyispä taas joku uusi hyvä P-Korea-kirja!

Tuo Pohjois-Korea- yhdeksän vuoden pakomatka kertoo pitkästä pakomatkasta Kiinan kautta Etelä-Koreaan, eikä tuokaan huono ollut. Kirja keskittyi ehkä enemmän itse pakomatkaan P-Korean ulkopuolella kun monet muut noista kirjoista kertovat pääasiassa oloista P-Koreassa. Ei ollenkaan huono silti!
Toisena kirjana nappasin reissuun tuon Carl-Johan Vallgrenin Siat, joka keikkui myydyimpien pokkareiden listalla. Superkoukuttava!! Ihmiskauppa on toinen juttu joka kiinnostaa ja haluaisi lukea aiheesta kaiken. Vihdoin on löytynyt myös oikeasti lupaava uusi lemppari-dekkaristi. En malttanut lopettaa tuota kun alkuun pääsi, vaikka olikin välillä tosi ahdistava. Tuosta on myös aiempi osa Varjopoika, joka on ihan pakko lukea myös 🙂 Jos on jännityksen perään, niin suosittelen kyllä tuota Carl-Johan Vallgreniä!
Onko joku teistä lukenut näistä jomman kumman tai molemmat? 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Mitä vauvalle mukaan kaukomatkalle?

Ennen reissua tuskailin useamman päivän ajan pojan matkatavaroiden pakkaamisen kanssa. Oli nimittäin niin paljon muistettavia ja mukaan otettavia asioita. Kunnes sitten päästiin perille kohteeseen ja tajusin, ettei se vauva siinä helteessä nyt ihan kamalasti olisi muuta tarvinnut kun muutaman lyhythihaisen bodyn, pyjaman, muutaman lelun ja vaippoja 😀 Tietysti myös soseet on varsin suositeltavaa kantaa mukana tai riippuu tietysti vähän minnepäin reissaa.

Oma pakkauslista vauvalle: 

– Vaippoja! Otettiin yksi kokonainen paketti mukaan kun ei oltu varmoja paikallisesta laadusta. Lisää joutui jokatapauksessa ostamaan.

– Vaihtovaatteita, tietysti. Oikeastaan kaikki pitkälahkeiset- ja hihaiset jäivät kohteessa käyttämättä kun poika viihtyi paljon vaippasiltaan, mutta useimmiten oli käytössä joku lyhythihainen body.

– Apteekkitavaraa, kuten desinfiointipyyhkeitä, kuumemittari, kynsisakset, kipulääkettä, vaippavoide, vanupuikkoja- ja lappuja..

– Aurinkolasit ja aurinkohattu!

– UV-asu. Ostettiin Helsinki Surf shopista semmoinen hupullinen vauvojen UV-asu, joka oli rannalla hyvä esimerkiksi uimiseen. Seychelleillä oli niin lämmin merivesi, että pienikin pääsi rantaan polskuttelemaan.

– Viltti/ makuupussi lentokoneeseen tai kohteeseen peitoksi. Meillä aina mukana äitiyspakkauksen makuupussi (koneeseen) ja sitten ohuempi viltti.

– Lempparilelut

– Kantoreppu. Välilaskuilla pelastus!!

– Gefilustipat. Just in case, eipä niistä haittaakaan ole! Harvemmin vauva ainakaan ruoasta mitään pöpöjä saa jos syö maitoa tai purkkiruokaa, mutta kun ne sormet aina kuitenkin työnnetään suuhun..

– Matkarattaat.

– Soseet + omat lusikat.

Imetyspiilo. Ihan must koneeseen ja rantsuun! Ehkä koko reissun käytetyin juttu 😀

Jotain varmasti taas unohtui tästä 😀

Lentokoneeseen pakkasin pojalle reippaasti vaippoja (noin 10 varulta :D), harso ja kahdet vaihtovaatteet. Matkustusaikahan meillä oli jotain melkein vuorokauden luokkaa, joten oli hyvä varautua ennemmin niin että tavaraa on liikaa kuin että vaipat tai vaihtovaatteet loppuisivat kesken. Ostin myös pienen paketin puhdistuspyyhkeitä, joka mahtui näppärästi mukaan kassiin. Lisäksi vielä muutama lelu viihdykkeeksi ja se äitiyspakkauksen makuupussi! Passia unohtamatta 😀 Kaikki muuten mahtui omien tavaroideni lisäksi varsin passelisti tuohon uuteen Minkoffin laukkuun! Tämmöiseen matkailuun aivan best. Tai siis juuri tähän tarkoitukseenhan sen ostinkin.

Edelleenkään poika ei muuten reagoinut lentoihin mitenkään erityisemmin. En oikein osaa sanoa missä vaiheessa se paine alkaa vaivaamaan (ehkä 1v hujakoilla?), mutta vissiin sen jälkeen kun pään aukile on sulkeutunut. Meillä on kaikenkaikkiaan takana nyt 12 lentoa vauvan kanssa ja kaikki meneet hienosti! Alkuun imetin aina nousut ja laskut, kunnes huomasin ettei poika ole moksiskaan vaikkei sitä tekisikään. Tuttia kun ei tosiaan syö, joka varmasti on monelle matkustelevalle pelastus. Poika on nyt lähiaikoina saanut välilllä kesken unien semmoisia hysteerisiä itkukohtauksia, jolloin ei meinaa hetkeen rauhoittua ja semmoinen tulikin yhdellä lennolla meidän kanssamatkustajien riemuksi. Itse lennon kanssa tuolla ei kyllä varmasti ollut mitään tekemistä. Muuta sen kummempaa ei kyllä ollut!

Noin yleisesti baby meni taas lennoilla sylissä paria lentoa lukuunottamatta kun saatiin baby bassinet, johon sai pistettyä hetkeksi nukkumaan. Nämä viimeisimmät lennot olivat kyllä huomattavasti helpompia aiempiin verrattuna siinä mielessä, että vauva jo istui itse sylissä ja tämän sai hetkeksi itsekseen istuskelemaan vaikka viereiselle vapaalle paikalle koneessa. Silloin pikkuvauvana kun tätä tuli pitää kokoajan makuulteen sylissä.

Poika on viimeinkin tottunut myös kantoreppuun. Meillä on ollut tuo Baby Björnin Baby carrier 1, joka soveltuu niskatuen kanssa ihan pikkuvauvasta alkaen, silloin ei toisaalta sitä vielä käytetty. Vauvan saa kyllä tosi tukevasti tuohon ja ainakin toistaiseksi jaksaa kyllä hyvin kantaa toista useitakin tunteja. Meillä oli mennessä 7h vaihto Berliinissä ja tuon kantorepun kanssa käytiin kaupungissa katselemassa nähtävyyksiä. Vauva kyllä viihtyi hyvin, tykkäsi kun näki samalla ympärilleen ja sai olla ihan lähellä 🙂 
Mulla on myös Tricot slenin kantoliina, mutta jotenkin tuo reppu on vaivattomampi kun vauvan saa suoraan sujautettua tuonne. Turvatarkastukset yms, olisi kiireessä raivostuttavaa alkaa jatkuvasti sitomaan uudelleen. Pikkuvauvalle liinalla saa varmasti hyvän tukevan sidonnan tehtyä, mutta itse ainakin nykyään koen tuon repun huomattavasti helpommaksi vaihtoehdoksi. Jos jotakuta kiinnostaa vihreä Tricot slen-kantoliina, niin olen pistämässä varmaan jossain vaiheessa myyntiin. Ostin itse myös käytettynä, mutta nyt kun koin tuon repun paremmaksi, ajattelin myydä pois varmaan 15 eurolla 🙂 Saa laittaa mailia jos kiinnostaa!

Abu Dhabin kentällä muuten sai lainaan vauvoille rattaita! Ihan superhyvä palvelu kyllä! Ja muutenkin pelastus meidän pitkälle vaihdolle paluumatkalla kun sai pojan makuulleen pötköttämään ja nukkumaan rattaisiin. En ole aikaisemmin nähnyt missään kentällä tuommoista palvelua. Tai sitten ei ole vaan kertakaikkiaan tullut kiinnitettyä huomiota 😀

Suurin painoerä matkalaukussa olivat nuo soseet 😀 Huhheijaa! Tämän ikäiselle ovat nuo purkkiruoat oikeastaan ainut vaihtoehto matkalle. Siis tietysti maidon lisäksi, mutta ihan säilyvyydenkin kannalta olisi täysi mahdottomuus ottaa kahdeksi viikoksi mukaan jotain itseväsättyjä soseita. Toisaalta meidän poika ei vielä ihan ”isojen ihmisten ruokaa” syökään, enkä olisi vielä muutenkaan uskaltanut paikallista ruokaa syöttää. Itse kuoritut hedelmät on yksi, jonka miellän turvalliseksi vaihtoehdoksi ja usein pieni saikin aamupalalla mutustaa aamiaispöydästä esimerkiksi banaania ja mössättyä papaijaa. Noin muuten mentiinkin sitten noilla purkkiruoilla ja rintamaidolla (jota muuten meni tuolla kuumuudessa ihan koko ajan, lisävettäkin tuli vähän annettua). Purkkiruokien ostaminen Seychelleillä olisi kyllä ollut täysi mahdottomuus 😀 Katsoin niitä korvikejauhepurkkejakin siellä ruokaputiikissa siihen malliin, että ovat kyllä jonkin aikaa seisoneet siinä hyllyssä. Jos meillä olisi ollut tarve korvikkeelle, niin en kyllä olisi uskaltanut niitä antaa!
Mainitsinkin jo aikaisemmin, että rokotteista otettiin hyvissä ajoin ennen reissua MPR ja influenssarokotus. Influenssarokote oli alunperin vähän kiikun kaakun tai siis en ole koskaan halunnut sitä itselleni ottaa ja jotenkin ajatus ylimääräisistä rokotuksista kauhistuttaa. Influenssa voi kuitenkin olla noin pienelle kovin raju, joten en halunnut ottaa mitään riskejä ja päädyin sen varmuuden vuoksi pojalle ottamaan. Tuolla reissussa sillä nyt ei sinänsä varmaan ollut merkitystä, koska rokote suojaa vaan tietyltä virustyypiltä, mutta ei missään nimessä haittaakaan. Hepatiittirokotteista aiotaan konsultoida lääkäriä sitten lähempänä vuoden ikää 🙂
Toistaiseksi vauvan kanssa reissaaminen onkin ollut tosi kivaa ja helppoa! Saapi nähdä millaiseksi se tästä muuttuu sitten kohta kun poika jo kävelee ja haluaa itse päästä joka paikkaan. En itse kokenut tätä kaukomatkaakaan mitenkään erityisen hankalaksi tai rankaksi, enkä koe että reissaaminen poikaakaan millään tapaa stressaisi. Tämä enemmänkin tykkää olla liikkeessä ja  nähdä uusia juttuja. Tietysti sekin on varmasti vähän vauvasta kiinni, miten nuo reissailut sujuvat. Nämä reissut ovat sujuneet niin ongelmitta, että voisin hyvinkin jo lähteä lentomatkoille pojan kanssa kahdestaankin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Pinkki barbiekello

Kerrankin tuli oltua lomalla, josta ei jäänyt käteen kertakaikkiaan mitään ostoksia. Paitsi yksi, se kylläkin Abu Dhabin lentokentältä. Kävin pikaisesti välilaskulla katsastamassa taxfree-valikoimat, mitään en kylläkään tarvinnut, mutta onhan se kiertely nyt aina hauskaa vaikkei olisikaan mitään ostamassa! Ajauduin kellojen pariin, vaikkei uuden kellon hankinta varsinaisesti olekaan ollut mielessä (ihme kyllä) yli vuoteen.
Havaijilta yritin kyllä viime vuonna etsiskellä sirompaa metallista rannekelloa hopean värisenä, olin esimerkiksi Marc by Marc Jacobsilla semmoisen nähnyt, mutta kaikkialla oli jotenkin yllättävän huonot valikoimat eikä etsimääni koskaan löytynyt. Eipä kyllä hätää, koska viimeisenä raskauskolmanneksena vihoviimeinen asia olisi ollut metallinen rannekello turvonneessa ranteessa. Yäk! Eipä tässä muutenkaan ole kotona tullut kamalasti käyttöä noille fiinimmille kelloille..

Hetken mielijohteesta kaarsin Swatchin osastolle ekaa kertaa vuosiin ja sielläpä se sitten oli, uusi pinkki kelloni! Elämäni aikana olen omistanut varmaan yli 10 Swatchia, ihkaensimmäinen kelloni lapsenakin oli Swatchin. Nyt melkein kymmeneen vuoteen en kuitenkaan ole noita käyttänyt tai edes sillä silmällä katsonut. En edes muistanut, että hinta noissa on itseasiassa varsin kohtuullinen.

Swatchin kellothan ovat varsinaisia väripommeja ja nimenomaan persoonallisia. Jos monen muun merkin kellot rinnastaa nykyisin massakelloiksi, niin näistä kyllä löytyy ainakin uniikkeja malleja. Itse bongailin juuri vähän sirompia malleja ja tämän pinkki-vihreän lisäksi oli toinenkin vaihtoehto, mutta oli tämä kyllä paljon kivempi 🙂

Ainakin omasta mielestäni varsin minun näköinen kello! Ne metalliset kellot riisun aina iltaisin, mutta tämä on niin mukava ja siro, että voi pitää ranteessa jatkuvasti. En ole pitänyt sitä Suunnon sporttikelloa lukuunottamatta aikoihin kädessä rannekelloa ja jotenkin tuntuisi typerältä koristautua täällä kotona semmoisen metallisen rannekellon kanssa. Tämä taas tuntuu nyt tällä hetkellä vähän tilanteeseen sopivammalta ja passaa muuten myös pyjamanhousujen kanssa yhteen ;D 
Hot or not?! 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Univajareissa

Viime aikoina on menty varsin katkoaisilla yöunilla ja se kyllä alkaa pikkuhiljaa myös tuntumaan kehossa. Jos näihin silmäpusseihin on katsomista, niin kirjaimellisesti väsymys myös näkyy 😀 Asiaa on pahentanut se, etten iltaisin ole saanut oikein unta vaan tulee valvottua yli yhteentoista, vaikka kuinka jo menisi ennen ysiä sänkyyn. Poikakin tosin nukahtaa ”kunnolla” vasta samoihin aikoihin, siihen saakka heräillään ehkä noin 20min välein ja pisin unipätkä on nykyään ehkä 2-3h, tämmöistä vaihetta on elelty nyt ehkäpä kuukauden päivät. Noin yleisesti alkoivat yöunet muistaakseni vähän huonontua pojalla siinä ehkäpä 4-5kk iässä, tosin ei kyllä näin pahaa tilannetta ollut silloin. Voipi olla, että pientä on alkanut vaivata eroahdistus tässä muiden kehitysmyllerrysten ohella.

Alunperin oli suunnitelmissani aloittaa unikoulu jo aikaisemmin, mutta suosiolla olen lykännyt sitä Seychellien matkan yli. En yksinkertaisesti jaksa alkaa huudattamaan toista ennen reissua, matkalla kun varmasti vielä haluaa mennä helpoimman kautta, ettei muilla menisi lomalla yöunet, joten vielä siellä saa poika tulla viereen aina kun tahtoo. Eihän tämä nyt muutenkaan ”turhasta” sitä läheisyyttä hae, joten en tietysti halua ottaa sitä turvaa toiselta pois ainakaan vielä vain sen tähden, että itse nukkuisin jatkossa vähän paremmin. Ehkä sitten pikkuhiljaa 9kk iässä voisi alkaa toteuttamaan tuota unikoulua, ehkäpä tämä vaihe on siinä vaiheessa mennyt muutenkin jo itsestään ohi ja helpottaa öitä jo sekin!

Kun on väsynyt, niin tuntuu kaikki pienetkin asiat jotenkin tosi ylitsepääsemättömiltä ja olen ollut muutamista jutuista tosi stressaantunut, joka on vaikuttanut niihin vähiin uniinkin kun kokoajan vaivaa mieltään ihan turhilla huolilla. Kaikkein kurjimmalta tuntuu kuitenkin se, että välillä tuntuu olevansa jotenkin velvollinen selittämään miksei nyt vaikkapa kotona saa kaikkea tehtyä entiseen malliin. Siinä vaiheessa kun on muutenkin kädet täynnä hommaa ja univelkaa, niin oikeasti viimeinen asia jonka haluaisi kuulla on ”Ai mitenniin et ole ehtinyt käydä kaupassa/laittaa pyykkejä/hakea postia? Olet koko päivän kotona”. Sitä ei jotenkin tajua itse kuinka univaje vaikuttaa vaikka suorittamiseen, hankalampi saada asioita tehtyä valmiiksi kun räpeltelee ympäriinsä, jää junnaamaan ihme asioiden kanssa ja unohtelee mitä olikaan tekemässä. Voisin sanoa, että olen itse väsyneenä puolet niin tehokas kun normaalisti.

Tällä
viikolla nukuin kuitenkin pitkästä aikaa vähän paremmat unet kun
vedettiin pojan kanssa sikeitä jopa yhdeksään asti!! Tosin unen päästä
sain kiinni vasta puolenyön aikoihin, mutta kaikenkaikkiaan varmaan
kuitenkin semmoiset 8h unta piiiitkästä aikaa. Ja tiedättekö, olo oli
aivan uudestisyntynyt! Nyt kun mietin noita ah-niin-kamalia
stressinaiheita niin tuntuvat nekin varsin vähäpätöisiltä. Mitä ihmettä
mahdoinkaan stressata noin pienistä.
Uni
vaikuttaa kyllä niin moneen juttuun ja unen tärkeyden huomaa vasta
sitten kun sitä ei saa tarpeeksi. Eron taas sitten kun oikeasti saa
nukuttua kunnolla. Tässä vaiheessa en kyllä voi edes vielä alkaa unelmoimaan ekasta yöstä erossa pojasta. Toisaalta nyt ei ole mitään sen kummempaa tarvetta olla toisesta erossa ja muutenkin se olisi vielä täysin mahdottomuus. Mahtaa kuitenkin olla melko outo tunne sitten joskus (kuukausien päästä) kun päästään siihen pisteeseen. Kylläpä kelpaisi vaikka joku yhden yön spa-keikka siinä vaiheessa kun pieni pärjää jo ilman minua ;D

Apua! Tänään on perjantai 13! Ja taisin myös lupautua siihen herkkulakkoon ennen reissua. Saapi nähdä kuinka menee 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.