Paikka, joka tuntuu kodilta

Olen potenut viime päivät ihan kamalaa lomaltapaluumasista. Aina se vaan iskee, vaikka kuinka odottaisi kotona kivat kelit ja muutenkin mukavat jutut. Joskus pahempana, joskus lievempänä. Myönnettäköön, että pidän kyllä kotona olosta ja niistä tutuista arjen rutiineista, mutta kukapa nyt ei nauttisi lomailusta.

Voi syödä huolettomasti missä milloinkin mieli tekee, hotellin siivooja siistii puolestasi ja elämä on muutenkin huoletonta ilman sitä tavallista arjen juttujen pyöritystä. Toki elämä on lapsen kanssa tietyllä tapaa helpompaa kotioloissa. Ja eiköhän tässä jo ole lomailtu aivan riittämiin. Olen aivan todella innoissani töihin paluusta, mutta matkailu ja matkahaaveilu kun ovat se elämän suola. Ei varmasti ole teillekään epäselvää! 😀

Olenhan matkailun suhteen semmoinen ikuinen haaveilija ja ihannetilanteessa on seuraava loma jo lyöty lukkoon siinä vaiheessa kun palaa edelliseltä kotiin. Nyt ei kuitenkaan ole seuraavasta reissusta tietoakaan ja toki syksylle ei muutenkaan voi mitään vielä suunnitella työkuvioiden vuoksi. Naperokin on näillä näkymin aloittamassa hoidon syksyllä, paikasta kylläkään ei vielä ole mitään tietoa..

Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta ihan kamalan monessa paikassa reissatessa ei ole tullut semmoista tunnetta, että tuonne minä kuulun. Ainakaan siis täysin tosissaan. Rehellisyyden nimissä Biarritzissä tuntuu siltä. Tunne oli läsnä jo viime vuoden ekalla reissulle, mutta myös nyt tuntui siltä. Toki sanoin Seychelleilläkin, että haluaisin muuttaa sinne, mutta ihan täysin realistinen ei tuo haave kuitenkaan ollut. Lähinnä nyt semmoista höpötystä.

Samoinhan olen aina salaa haaveillut elämästä esimerkiksi Loseissa, mutta sitten taas elämä noin kaukana, EU:n ulkopuolella ja suuressa metropolissa ei ehkä kuitenkaan olisi minun juttuni. Arjen rakentaminen, töiden hankkiminen sun muu olisi niin paljon haastavampaa. Lapsen kouluista, hoidosta tai terveydenhuollosta puhumattakaan! Ei nyt tietysti mahdotontakaan.

Kerrottakoon tähän väliin pieni salaisuus.. Lapsesta saakka olen jollain tapaa kokenut oloni jollain tapaa juurettomaksi Suomessa. Asuinhan lapsena muutaman vuoden Tukholmassa, jonka jälkeen varsinkin oli alkuun vähän outoa asettua takaisin huomattavasti pienempään kaupunkiin Jyväskylään. Tokihan nyt Ruotsin ja Suomen välillä ei voi mistään varsinaisesta kulttuurishokista puhua, mutta kyllä niitä eroja loppupeleissä löytyy yllättävän paljon.

Myös sitä rasismia suomalaisia kohtaan, jota yllättävää kyllä jouduin jo tuolloin ihan pikkutyttönä kokemaan Ruotsissa ”ulkomaalaisena” sen koommin tässä postauksessa asiaa yksityiskohtaisesti avaamatta. Valtaosa ystävistänikin toki olivat muuta kuin ruotsalaista alkuperää, jolloin oltiin toki samaa ”ulkkisporukkaa” joka antoi tietynlaista yhteenkuuluvuutta, mutta onhan se pöyristyttävää kuinka jo ekaluokkalaisillakin on ennakkoluuloja ulkomaalaisista.

Ja Ruotsin ja Suomen välillä kun tuo syrjintä menee usein juuri vain toiseen suuntaan. Ainakin näin oman kokemukseni mukaan. Suomessa kun sitävastoin Ruotsissa asumista enemmänkin ihailtiin. Ehkä tuokin on jollain tapaa alitajuisesti tehnyt sen, että jotenkin ei virallisesti ole tuntenut kuuluvansa tännekään, kun on jollain tapaa joutunut häpeämään alkuperäänsä. En varmaan ollutkaan aikaisemmin aiheesta täällä puhunutkaan.

Toki aina on ollut paljon ystäviä ja olen viihtynyt tavallaan missä milloinkin olen asunut, mutta aina se mieli on kuitenkin harhaillut ulkomaille. Ihan jo pikkutytöstä saakka. Päivänselvää oli aina, että muutto tulee vähintään Helsinkiin töiden perässä. Toisaalta, nyt taas äitinä haluaisi lapselle mahdollisimman rauhallisen paikan kasvaa.

Ehkä juuri runsas matkustelu on vaikuttanut siihen, että on nähnyt enemmän elämää muualla ja saanut hahmoteltua, että millaista elämä ja arki voisivat olla Suomen ulkopuolella. Vielä lukiossa olin sataprosenttisen varma, etten ikinä jäisi Suomeen asustelemaan, mutta kuinkas kävikään.

Toisaalta, viihdyn kyllä Helsingissä ja Suomi on toki loistava paikka asua, mutta tiedättekö, eihän kaikkien kuulu viihtyä koko elämäänsä jossain paikassa vain sen tähden, että on syntynyt sinne. Yksi suurimmista haaveistani on, että voisin joskus tehdä töitä, jotka onnistuisivat edes osittain etänä Suomeen. Edes hetken. Toki se arki tulee vastaan missä tahansa ja ainahan loma eroaa siitä normaalista arjesta, mutta kyllä se asuinpaikka silti vaikuttaa elämään paljon.

Nyt ei ole kyse mistään ”Suomi on nolo paikka”-jänkäyksestä tai pätemisestä sen suhteen, kuinka paljon parempi muualla on, päinvastoin. Maailmasta ei varmasti löydy turvallisempaa paikkaa asua kuin Suomi, enkä kyllä muihin paikkoihin verraten keksi asioita, jotka täällä olisi huonosti. Mutta silti en osaa selittää, ehkä kyse on enemmän juuri kulttuurista tai infrastruktuurista, jotenkin vaan siitä yleisestä fiiliksestä. Tai oikeastaan tunteesta, jota on vaikea selittää. Siitä, että mikä paikka tuntuu omalta.

Sitten muihin juttuihin! En varmaan ole tainnutkaan mainita täällä haaveestani päästä Köpikseen! Se on ollut parin vuoden ajan takaraivossa semmoinen ”olisi kiva käydä”-kohde, vähän samaan tyyliin kuin Islanti. Toki Islanti kiehtoo huomattavasti enemmän. Köpiksessä ja Tanskassa ylinpäänsä on taidettu käydä ainoastaan lentokentän verran muutamaan otteeseen.

Kuten olen ehkä aikaisemmin tainnutkin mainita, niin on tavoitteeni jatkossa pyrkiä matkustamaan enemmän juurikin minireissuja. Käydä paikoissa, joissa ei ole aikaisemmin tullut käytyä, esimerkiksi viikonlopun ajan. Toki rakastan aurinkolomilla löhöilystä, mutta en kuitenkaan ole tyyppi, joka haluaisi matkoilla nähdä vain ja ainoastaan sen hotellin altaan.

Tykkään kokea uusien paikkojen fiilistä, paikallisia arjen juttuja, kuten paikallisesta leipomosta ostettua pullaa, kävelyä rauhallisilla kujilla ihan vain ihastellen ja semmoisia loppupeleissä varsin simppeleitä juttuja. Asioita, jotka synnyttävät muistoja ja kokemuksia. Mikään superahkera nähtävyyksissä ravaaja en kuitenkaan ole ja lomilla tykkään rennoista jutuista ja fiiliksen mukaan menosta. Aikatauluttaminen ja liika etukäteen suunnittelu eivät ole minun juttujani.

Nyt olenkin suunnitellut 1-2 yön viikonloppureissua Köpikseen ennen töiden alkua. Olisi niin ihana päästä! Myönnettäköön, että yksi motiivi on lähin Isabel Marantin liike, joka löytyy juuri Köpiksestä 😀 Saa nähdä tuleeko reissusta mitään! Jostain syystä myös Sveitsi on alkanut kiehtoa.  

En ollut ennen juurikaan kiinnostunut mistään minireissuista, puhumattakaan lähikohteisiin. Oli päästävä mahdollisimman kauas ja pitkäksi aikaa, mielellään 3-4viikoksi aina putkeen, kaikki lomat siis kerralla sileäksi. Ehkä nyt iän myötä on alkanut jotenkin enemmän arvostaa myös semmoisia pienempiä arjen irtiottoja ja muutakin kuin niitä trooppisia rantakohteita. Jos Köpis on loppukesän kohde, on Islantiin päästävä ihan viimeistään ensi vuonna! Myöskään sen Italian suhteen (Sardinia tai Amalfi) en todellakaan aio jahkailla ensi vuotta pidempään 🙂

Joitain kuvia sain järkkärilläkin otettua reissussa ja tässäpä aikalailla se koko saldo niiden asukuvien lisäksi. Parina päivänä kävin kameran kanssa kiertelemässä muutamalla kujalla ja koukutuin aivan täysin noiden talojen kuvaamiseen 😀 Niin kauniita!

Haaveiltiin jo kuinka asusteltaisiin tuolla ja käytäisiin tekemässä ruokaostokset aina tuolta kylän kauppahallista. En uskonut, että sanoisin näin, mutta kamala ikävä niitä patonki- ja croissant-aamiaisia, vaikkeivät todella olleet muuta kuin vehnää ja voita. Kylkeen vielä lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua, niin kylläpä kelpasi!

Joskus Pariisin kentillä lentoa vaihtaessa on saanut ranskalaisista jollain tapaa epäkohteliaan kuvan ja ehkä se on ollut yksi syy, miksei Ranskan matkustelu pitkään aikaan ihan kamalasti kiinnostanut.  Ennen näitä kahta Biarritzin reissua. Alkuunhan ajattelin Biarritzistäkin, että njääh, katsotaan nyt millainen se on.. Ja sitten rakastuin aivan täysillä! Nyt toki nuo turistimassat hieman ärsyttivät, mutta kauden ulkopuolellahan paikallisten asukasluku on vain reilu 25 000.

Ei tietysti koskaan saisi yleistää muutaman kokemuksen perusteella, mutta usein se ennakkokäsitys syntyy vahvana tuommoisten perusteella. Biarritzissä kaikki ovat kuitenkin todella mukavia ja Enkkukin sujuu pääasiassa melko hyvin paikallisilta. Olette ehkä saattaneetkin huomata kuinka tohkeissani olen ollut tästä meidän viikon reissusta! 😀 Ensi vuonna taas ehdottomasti Biarritziin! Eiköhän nämä reissupostaukset ole nyt hetkeksi loppuunkäsitelty, heheh. Alunperin piti tulla vain pikaisesti höpöttelemään tuosta lomamasiksesta, mutta näköjään ajatus vähän karkasi.

 

Onko ketään sieluntovereita tuon ”juurettomuuden” suhteen? Oletteko löytäneet sen ”oman paikkanne”?

 

Ps. Olkaa muuten kuulolla, myöhemmin tänään tai viimeistään huomenna on luvassa arvontaa!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.

Muutama luonnollinen lemppari kesäiholle

Tänä kesänä on kulunut ennätyspaljon aurinkorasvaa meidän taloudessa. Ensinnäkin tietysti siksi, että olen lomaillut kesän ja toisekseen, että olen halunnut suojata ihoni erityisen huolellisesti. Uusina juttuina olenkin kesän aikana kokeillut luonnollisia aurinkotuotteita ja pääasiassa ovatkin olleet käytössäni aivan erinomaisiksi todetut Algamarisin aurinkovoiteet, joista postailin aikaisemmin täällä. Se lasten SK50 itseasiassa oli Nompulla mukana nyt reissussa, pari kertaa tuli käyttöä kämmeniin ja jalkateriin levitettynä. Paikkoihin, joita UV-asu ei peittänyt hiekkaleikeissä.

Ennen Algamarisin tuotteita en ollut kokeillut aurinkotuotteiden osalta mitään luonnonkosmetiikkaa ja itseasiassa kuulinkin ystävältäni joistain luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista, jotka olivat jättäneet ihon todella sinertäväksi. Samaa en ole noilla Algamarisin voiteilla huomannut, tosin iholle ehkä jää aavistuksen siniseen taittava sävy, jos voiteilla mällää suuret määrät. Sen tosin saa (ainakin Algamariksissa) pois levittämällä voiteen huolellisesti.

Ystäväni mukaan tuo sävy ei kylläkään ollut mitään verrattuna siihen, mitä sillä hänen kokeilemallaan toisella merkillä oli tullut. Sinkkipohjaisiahan nämä luonnolliset aurinkovoiteet ovat, joten se selittää asiaa. Itse ainakin olen huomannut, että mitä korkeampi suojakerroin (kuten lasten SK50), sitä enemmän voidetta saa levittää ihoon.

No sitten muihin juttuihin! Testailin nimittäin joku aika takaperin ensimmäistä luonnonkosmetiikan aurinkoöljyä, tuota kuvien Biosolisin öljysuihketta suojakertoimella 20, joka on karanjaöljypohjainen. Tämä on siitä erikoinen aurinkoöljy, että karanjaöljyssä on luontaisesti korkea suojakerroin ja kun voidemaiset luonnonkosmetiikan aurinkosuojat ovat usein sinkkipohjaisia, tulee tässä taas suojaus tuon öljyn luontaisen suojakertoimen puolesta. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto jos on hakusessa luonnollinen aurinkosuoja ilman minkäänlaisia valkoisia jäämiä ihossa.

Olen kyllä tykännyt tästä hurjasti! Aurinkoöljyt ovat myös jääneet viime vuosina melko vähälle käytölle kun on päässyt yli semmoisesta överistä auringonpalvonnasta, mutta ennen ostin öljyjä ahkerasti. Koostumukseltaan tämä on öljyksi melko tuhtia, mutta olen itse kyllä pitänyt tuosta aavistuksen ”vähemmän öljyisestä” koostumuksesta. Hieman tuhdimpi koostumus tekee tästä myös riittoisan. Levitys on helppoa suihkepullolla ja tämä jättää iholle kauniin kullan hohteen. Oli mukana Biarritzin reissulla, vaikkei loppupeleissä ihan kamalasti sadesäällä tullutkaan käyttöä 😀 Parina päivänä kuitenkin! Suomen oloissa olen hyvin pärjännyt tällä hetken pihassa chillaten, mutta reissussa oli mukana myös korkeampi suoja.

Olen myös kokeillut tuota Biosolisin after sun-voidetta, joka kosteuttaa ihoa tehokkaasti auringonoton jälkeen ja sopii luonnonmukaisena tuotteena koko perheelle käytettäväksi. Tämän lisäksi olen kesän aikana kokeillut myös Algamarisin luonnonmukaista after-sunia, enkä kyllä osaa sanoa kumpi on parempi. Tykkään kummastakin! Eivät lähmää, vaan imeytyvät tehokkaasti. Hinnaltaan ovat melko samoissa, tosin nyt nuo Algamarisin tuotteet ovat näköjään Hyvinvoinnilla tuntuvassa alessa.

Sain testiin myös FLOW kosmetiikan luonnollisen kuorinnan, jolla kuorin ihoni pariin otteeseen ennen reissua, jotta sain kuolleen ihosolukon pois iholta tasaisempaa rusketusta varten. Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt ehdottomasti parhaimmat vartalokuorinnat luonnonkosmetiikan parista, enkä kyllä muita enää hankkisi.

Olen muutenkin innostunut kuorinnoista aivan valtavasti, kun taas ennen olin maailman huonoin kuorimaan ihoani. Ehkä syy oli myös huonoissa kuorintatuotteissa.. Pakko kyllä hehkuttaa myös tätä mansikka-lime himalajansuolakuorintaa, joka on kertakaikkiaan aivan ihana. Koukutuin tähän jo pelkästään tuon karkkimaisen tuoksun puolesta!

Ensimmäinen kokeilemani luonnonkosmetiikan kuorinta oli Patykan suolakuorinta, joka on todella tehokas ja riittoisa. Nyt olen kuitenkin kokeillut paria kuorintaa, jotka sisältävät kookosöljyä ja kokenut paremmaksi vaihtoehdoksi kuivalle iholle. Tuo FLOW:n kuorinta jättää ihon ihanan ravituksi ja pehmeäksi.

Purkin kanssa vaan täytyy varoa ja olla päästämättä sinne vettä, kuorinta ei nimittäin sisällä lisäaineita ja kastuminen voi saada tuotteen pilaantumaan. Flow kosmetiikan tuotteet muuten ovat kotimaisia ja valmistetaan Suomessa. Suuri suositus näille siis senkin puolesta!! Merkiltä löytyy vaikka mitä muitakin kuorintoja, sekä laaja valikoima kosmetiikkaa noin yleisesti.

Sitäpaitsi! Vielä on aurinkoisia päiviä jäljellä 😉

 

Tuotteet saatu. Postaus sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Loma-asua panamahatussa ja silkkimekossa

Teen nykyään aina reissuilla jokin sortin ennätyksen asukuvien suhteen. Harvemmin niitä nimittäin tulee jostain syystä nykyään kotioloissa otettua. Ehkäpä asia muuttuu sitten töihin palatessa, jolloin toki tulee vähän enemmän katsottua peiliinkin kotoa lähtiessä. Nykyään kun mennään enemmän mukavuus edellä. Lomalla nyt on kuitenkin aina tietysti kiva pukeutua nätisti.

Ehdin jo haaveilla kuinka ihania asukuvia tulisi jos asuisi Biarritzissä! Tuolta on nimittäin vaikea edes löytää rumaa kadunkulmaa. Saati sitten tyylitöntä ranskalaista! Kaikki, vauvasta vaariin pukeutuvat tyylikkäästi ja ranskalaisilla on jotenkin se tyyli yksinkertaisesti vaan veressä. Näyttävät niin hyviltä ilman minkäänlaista yritystä, täysin simppeleillä vaatteilla ja asusteilla! Ei voi kuin ihailla 🙂 Tässäpä kuitenkin muutama asukuva Ranskan maisemista.

Ihan kamalasti ei tullut reissussa shoppailtua, mutta muutamia erityisempää hankintaa tuli kuitenkin tehtyä. Kävin muutamana päivänä paikallisilla markkinoilla pyörimässä, jossa hypistelin panamahattu-kojulla tuota hattua. Olen jo vuosia etsiskellyt kunnon panamahattua, ei mitään semmoista ketjuliikkeiden rämää, vaan ihan kunnon laadukasta käsintehtyä, joka pysyisi hyvänä ikuisuuden. Joskus olen reissuissa moisia tiiraillut, mutta silloin on hintakin ollut melko hulppea ja jopa parisataa euroa.

Nyt semmoinen täydellinen hattu kuitenkin löytyi! Ja vieläpä omaan päähäni sopiva. Omistan äärimmäisen pienen pään ja tähän saakka olen kokenut todellisia hankaluuksia löytää itselleni hattuja, jotka olisivat sopivia. Pyysin kojulla heti pienimmän mahdollisen hatun eli tämän koon 54 panamahatun, jota omistaja vielä kustomoi minulle entistäkin pienemmäksi, jonka jälkeen hattu istui päähän kuin nakutettu! Olen aivan hurjan tyytyväinen! Tuo on siis valmistettu käsin Equadorissa.

Esittelinkin aiemmin jo Instagramissa pikaisesti tuon nuden värisen silkkimekon, joka on kuvissa päälläni. Kaliforniassa asunut ystävämme perusti joku aika sitten oman vaatemerkin Asuyaman ja kävi meillä ennen reissuamme kyläilemässä ja esittelemässä mallistonsa vaatteita, joita olin itseasiassa jo ihastellut verkkokaupan puolelta. Päädyin ostamaan kaksi vaatekappaletta, joista toinen oli tuo nude mekko silkkiä. Virallisesti tuo ei yöpaita ole, mutta haaveilen vähän myös käyttäväni tuota ylellisenä yöpaitana talvella 😀 Tuo oma mekkoni on siis tämä Mimosa slip dress. Olen nyt myös haaveillut tästä mustasta, vähän pidemmästä Leilani silkkimekosta.

Malliston vaatteet ovat ihanan rentoja ja juuri materiaaleihin on panostettu. Tuon silkkmekon lisäksi ostin tämän Elysa Crop sweaterin 100% ohutta merinovillaa, joka on tämän reilun kuukauden aikana ollut ehkä eniten käyttämäni vaate. Aivan mielettömän mukava päällä ja sopii helposti yhdistää rentoihin asuihin. Tuo on päälläni edellisen postauksen raitahousu-asussa.

Hihat ovat tuossa tarkoituksella melko pitkät ja olen itse aina niitä käärinyt rennosti. Tekisi mieli pukea tuo jokaisena päivänä, ehdoton luottovaate siis! Kyseessä ei siis ole mikään yhteistyö, vaan puhdas halu suosia ja tukea kotimaista yrittäjyyttä 🙂 Itse nimittäin pidän juuri tämmöisistä selkeistä linjoista ja laadukkaat materiaalit ovat itselleni ihan ehdoton, jotta vaate kestää käyttöä. Asuyaman koko tuotevalikoima löytyy verkkokaupasta täältä.

Reissuun nappaan aina mukaan tuon aikonaan H&M:ltä tilatun nahkaisen bucket bagin. Se on siis ihan vakio reissukassi, jotenkin en raaski matkoille kantaa mitään kalliimpaa laukkua mukaan, nytkin kun oltiin melko sään armoilla ja kamat joutuvat aina hiekkaan yms. Tuo on ekoja juttuja, joita ostin Hennesin Premium-mallistosta ja pakko kyllä sanoa, että on kestänyt vallan mainiosti käyttöä! Toinen hapsuista irtosi jo ensi metreillä joskus Brysselin lentokentällä, mutta noin muuten olen ollut tosi tyytyväinen.

Myöskin nuo Sam Edelmanin hapsu-pampulasandaalit ovat olleet tänä kesänä kovalla käytöllä ja vaikka tuo pampula- ja hapsujuttu nyt meni jo vähän ohi jo viimeistään viime kesänä, niin tykkään noista aivan hurjasti! Ostin myös reissusta kullatun Delphine Parianten rannekorun samaa sarjaa sen edellisvuotena ostetun kaulakorun kanssa, mutta ikäväkseni huomasin kotiin palattua, että se oli pudonnut ranteestani lennolla tai jossain vaiheessa matkaa. Vielä näissä kuvissa se vilkkuu kädessä, möö. Harmittaa kyllä pirusti, mutta taas yksi syy mennä uudelleen Biarritziin! 😀

Ainiin ja kommenteissa tuli puhetta niistä aikaisemmin mainitsemistani retrovaatteista, joita kaivelin äitini kätköistä! En muistanut aiemmassa postauksessa mainita, mutta juuri Biarritz-postauksen mustaruskea-raidallinen Marimekon retrohame, sekä nuo pitkät mustavalkoraidalliset Nanson liehuhousut ovat niitä löytämiäni aarteita! Samoin pari postausta taaksepäin vilkkunut harmaa college. Tarkoitus olisi vielä väkertää johonkin välein asua noista muistakin, mutta nuo olivat osa parhaimmista poiminnoista! Sanokaa äidillenne, että ”vanhojen retkujen” pois heittäminen ei ole sallittua, niiden seasta voi löytyä vaikka mitä aarteita!!

Mitäs tuumaatte asusta?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Reissuturinoita ja paluu blogin ääreen

Hei pitkästä aikaa! Reissupostailut eivät sitten sujuneetkaan ihan niin kuin olin ajatellut. Hotellin netti toimi läppärilläni jotenkin todella huonosti ja loppupeleissä oltiinkin lähes koko aika menossa, joten enpä ihan kamalasti olisi edes ehtinyt koneella olemaan. Eli pienen lomapaussin jälkeen ollaan siis täällä taas! Toinen juttu, joka jäi reissussa vähemmälle oli järkkärillä kuvaaminen. Jotenkin muistin koko kameran vasta loppulomasta kun en ollut sitä jaksanut rahjata mukana, mutta puhelimella tulikin kohtuullisesti räpsittyä kuvia kuitenkin.

Eilen tosiaan tulimme takaisin kotiin ja täytyy myöntää, että ihan kamala kaipuu takaisin Biarritziin! Haluaisin muuttaa sinne 😀 Toinen lento meni vallan mainiosti, se nimittäin ajoittui juuri sopivasti päikkäriaikaan ja napero nukkui käytännössä koko lennon vöissä välissämme olevalla tyhjällä paikalla. Ei meinannut herätä vaikka nostettiin laskun ajaksi syliin. Melko vaivaton tosiaan tuo vajaan 4h lento lapsen kanssa, varsinkin kun Biarritzin päässä on todella lyhyt matka kentälle.

     

Meillä kävi lomasäiden kanssa maailman huonoin tuuri! Aurinko paistoi nimittäin muutamana päivänä hetken, kunnes sitten viimeinen päivä oli iltapäivästä eteenpäin aurinkoinen ja tietty lähtöaamuna ei ollut taivaalla ainuttakaan pilveä. Valtaosan ajasta siis satoi ajoittain kaatamalla ja tuuli pirusti, joka tarkoitti, ettei sen koommin tullut otettua aurinkoa, surffikin oli huonoa ja kurja liikkua sateella ulkona, mutta syötyä tuli senkin edestä ja kierreltyä sateenkin uhalla kaikki mahdolliset kaupat läpi. Napero vaan sade- ja tuulisuojien alle makoisasti nukkumaan rattaisiin ja itse tarpomaan. Haha 😀 No mutta eipä säille mitään voi, toki reissu oli kuitenkin kiva.

Tämänkertainen majoituksemme oli Booking.comin kautta varattu Hotel Gardenia, joka oli eri puolella kylää kun edellinen majoituksemme, rauhallisemmalla puolella kivojen ravintoloiden lähettyvillä. Totesimme, ettei hotelli ollut lapsen kanssa ehkä maailman parhain, huone oli todella ahdas, ei hissiä ja jotenkin outo tunnelma. Viimeksi kun meillä oli parveke merelle, keittiö, todella helppo pääsy hissillä suoraan kadulle. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua jotain vähän erilaista. Sijainti oli kyllä erinomainen!

Biarritzissä oli juuri päällä pahin mahdollinen turistikausi ja myönnetään, että ihmisiä oli jo vähän liikaakin, syyskuu olisi varmasti ollut otollisempi ajankohta reissulle sesongin ollessa jo ohi! Maksoimme tuosta viikon kahden tähden  majoituksesta kuitenkin lähes 1000e viikolta kun samalla hinnalla majoittuu sesongin ulkopuolella hyvällä tuurilla neljän-viiden tähden hotelliin. Tähän aikaan vuodesta hotellien hinnat ovat siis todella korkeita. Viime vuonna ei heinäkuun lopulla ollut läheskään noin paljoa ihmisiä, joten tosissaan pahin ryysis ajoittuu Etelä-Euroopassa juuri elokuuhun.

En kotona syö oikeastaan koskaan leipää, mutta tuolla tuli maan tapaan vedettyä lähestulkoon jokaisena aamuna tämä hyvin vehnäpainotteinen aamiainen. Huh, alkoi olla hieman turvonnut olo, joten ihan kiva päästä kotona normaalin ravinnon pariin taas. Totesin, että jatkossakin kannattavaa ottaa siis ehdottomasti majoitus, jossa on edes suppea keittiövarustus. Jääkaappi ja mikrokin auttaa hurjasti kun voi ostaa omia aamiaisjuttuja ja lämmittää soseita. Nyt söimme aina ulkona ja lämmitimme pojan ruoat ravintoloissa tai kuumavesihauteessa. Taisi olla jopa eka kerta kun oli majoitus ilman minkäänlaista keittiövarustusta.

Otin kotoa pojalle mukaan Piltin maustettua puurojauhetta, jossa oli maitojauhetta ja joka oli helppo valmistaa aina veteen. Ennen reissua pähkäilin tosiaan noiden lastenruokien kanssa ja loppupeleissä kannoimme kotoa mukana muutaman päivän ruoat ja ostimme loput sieltä. Valikoima oli yllättävän hyvä ja poika tykkäsi hurjasti paikallisista suolaisista ruoista. Valtaosa makeista soseista ja vauvojen juguista oli kyllä melkoista sokerihuttua ja huomaa, että lasten ravitsemussuositukset ovat vähän erilaisia tuolla 😀

Löysin sattumalta aivan ihanan vintage-liikkeen Harold et Maudin, harmikseni vasta loman loppupuolella! Siellä tulikin sitten käytyä jokaisena päivänä loppuloman ajan ja ostin pari ihanaa vintage-takkia syksyksi! En malta odottaa, että pääsen käyttämään niitä. Liikkeessä oli myynnissä vaatteita, kenkiä ja asusteita laadukkailta merkeiltä. Sovitin ekalla kerralla Isabel Marantin jakkutakkia, joka olisi maksanut 130e ja kun jäin pähkäilemään sitä ja laskin käsistäni, niin oli jo seuraava asiakas napannut sen ja osti pois. Jos asuisin Biarritzissä niin olisin varmasti kyttäämässä tuolla päivittäin 😀

Tarkoitus olisi kuitenkin palata taas normaaliin postaustahtiin tämän lomailun jälkeen. Kivaa! Tällä kertaa en varmaankaan tee sen kummempaa matkapostasta tämän lisäksi, koska tein semmoisen viime vuonna. Aiempi Biarritzin matkapostaus voden takaa löytyy siis täältä! 🙂

Palataan taas. Kivaa sunnuntaita!!

 

Sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Biarritz!

Huhhei! Nyt vihdoin perillä kohteessa. Biarritzissä tihutti vettä saapuessamme, mutta eipä maailma siihen kaatunut kun puitteet ovat noin muuten varsin mukavat. Tänään kuitenkin paistaa aurinko ja tulimme juuri pikkuherran kanssa aamiaiselta. Patonkia ja croissanttia, melko ranskalaiseen tyyliin 😀

Poika (ja kylläkin me myös) nukkui todella huonosti lähtöä edeltävän yön ja sen vuoksi lento sitten menikin varsin kiukkuisissa merkeissä. Onneksi lento oli melko tyhjä niin saimme keskipaikan vapaaksi ja naperon siihen tunniksi nukkumaan. Unien lisäksi vierähti tuo nelituntinen aikalailla käytävällä kontaten ja iPadia räpläten (=pelastus). Saa nähdä kuinka paluulento menee, luulen kuitenkin, että pääasiassa väsymyksen piikkiin voi laittaa. Lähdimmehän kotoa kentälle jo aamuviideltä.

Eniten olen odottanut Biarritzissä ruokaa ja pieniä putiikkeja, semmoista yleistä chillailua siis ja arjen pieniä luksusjuttuja. Kävin heti ostamassa pienestä kujaleipomosta kaksi suklaalla täytettyä vehnäsämpylää 50sentillä, miten joku noin pieni ja yksinkertainen juttu voikin olla niin luksusta (ja tietty hyvää) 😀 Pelottaa, että kuinka monta pain au chocolatia tämän viikon aikana tulee mutustettua. Toisaalta, väliäkö sillä kun kerran lomalla ollaan!

Biarritz on ollut kyllä aivan niin ihana kun muistinkin ja pakko sanoa, että ihan lempparikohteeni Euroopassa. Juuri tuo tunnelma on täällä jotenkin niin mukavan rento, kadut täynnä ihania kahvioita ja putiikkeja, eikä tietoakaan Mc Donaldsista tai ketjuliikkeistä. Tommi sanoi, että näytän mukamas ranskalaiselta, eikä kyllä kieltämättä kävisi pahitteeksi asustella täällä!

Nyt kuitenkin rantsuun! Kivaa päivää!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.