Mihin pyrin elämässä?

Otsikko voi olla hieman hölmö tähän postaukseen. Sehän nyt on täysin selvää, että kaikki pyrkivät elämässään ainakin yhteen asiaan; olemaan onnellinen tavalla tai toisella. Jollakulla se onni voidaan saavuttaa kotiäitinä taloutta ja lapsia hoitaen, toisella taas unelmien työssä tehden asioita, jotka inspiroivat ja tuovat onnistumisen tunnetta. Meitä kun on niin moneen junaan, joten mahdotonta sitä on mennä yleistämään, että mikä juuri sinulle tuo onnea elämään.

Toki jokaisella on tiettyjä päämääriä elämässään vaikkei välttämättä elämäänsä niin tarkkaan suunnittelisikaan tai laatisi mitään sen kummempia ”viisivuotissuunnitelmia”. Aikaisemmin elin itse enemmän niiden virstanpylväiden mukaan ja olin elämässä huomattavasti suunnitelmallisempi kaiken suhteen. Nykyään en oikein edes jaksa. Tai siis ajattelumallini on tavallaan muokkautunut erilaiseksi, tietty minulla on tavoitteita ja pyrin niihin, mutta en jaksa suunnitella liikaa. Olen oppinut, että elämä kyllä vie eteenpäin ja usein ne juuri oikeat ratkaisut loksahtavat paikoilleen huolimatta siitä, olivatko sitten listattuna mukaan viisivuotisplääniin vai ei.

Tässäpä muutama asia, joihin pyrin omassa elämässäni..

Olemaan mahdollisimman hyvä äiti. Tämähän on täysin itsestäänselvää, tokikaan äitiys ei aina ole kovin helppoa, saati sitten pelkkää ruusuilla tanssimista. On osattava olla kärsivällinen, esikuva, asettaa rajoja ja jaksaa herätä öisin lohduttamaan kun pikkuinen herää pahaan uneen. Eikä tämä kaikki lopu edes siihen 18-vuoden ikään, koska äitiys on ikuista, eikä katso mitään tiettyä ikää. Haluan itse pyrkiä olemaan äiti, joka sietää ja arvostaa erilaisuutta, kannustaa asioihin ja harrastuksiin, jotka kiinnostavat, mutta silti olla tarvittavan tiukka tiettyjen asioiden suhteen. En halua olla äiti, joka kieltää kaiken tai toisaalta sekään, joka antaa tehdä mitä lystää, mutta jotain siltä väliltä. Tasapainottelu se onkin yksi äitiyden kinkkisimpiä juttuja! Arvioida, mikä on missäkin asiassa tarpeeksi, muttei liian vähän tai liikaa?

Ymmärtämään muita ihmisiä, heidän erilaisia mielipiteitä ja ajattelutapojaan. Nuorempana en osannut niin hyvin ymmärtää erilaisia ajattelutapoja ja toimintaa kuin tänä päivänä. Saattoi ajatella, että se oma mielipide oli ainut oikea ja asioita oli hankala käsitellä eri näkövinkkelistä. Miksi joku toinen käyttäytyy tietyllä tavalla tai tekee jotain, mikä ei ehkä välttämättä olisi juuri sinulle se luontaisin juttu. Olemme kukin yksilöitä ja se, että joku toinen nyt ei satu tykkäämään kissoista tai rantalomista, vaikka itse niitä rakastaisit, ei tee toisesta sen huonompaa tai oudompaa.idnosto

Näkemään maailmaa ja laajentamaan maailmankuvaani entisestään. Matkailu ehdottomasti avartaa ja on yksi elämäni suurimmista intohimoista. Nykyään pyrinkin enemmän juuri kokemuksiin ja elämyksiin sen sijaan, että lomailu ja matkailu olisi vaan auringossa makoilua. Näkemistä, kokemista, fiilistelyä ja asioista nauttimista. Oli se sitten se Ranskan reissullani hehkuttama vaatimaton 50 sentin pain au chocolat tai muu todella simppeli juttu, joka tuo hyvää mieltä.

College / vintage (äidin vanha)

Housut / Gina tricot

Laukku / Miu Miu

Tennarit / Nike (nämä, juuri -20% alessa :))

Kehittämään itseäni ammatillisesti, juuri siis niiden aihealueiden parissa, jotka itseäni kiinnostavat. Eikä se itsensä kehittäminen tietysti tarvitse olla aina ammatillista, pääasia että aihe kiinnostaa itseään. Sehän nyt voi olla vaikka käsityöt! Itseäni ainakin tulee onnistumisen tunteita kun koen oppivani uusia asioita ja kehittyväni jossain. Sinänsä on kurjaa, että moni ei välttämättä ikinä keksi elämässä työn saralla sitä juuri sinun juttuasi, mutta olen itse onnellinen siitä, että olen uskaltanut heittäytyä, ottaa riskejä ja tehdä töitä unelmieni eteen.

Olemaan ystävällinen muille ihmisille, koska inhottava asenne ei kannata. Ystävällisyydellä ei ainakaan menetä mitään, päinvastoin! Toisten ihmisten huono kohtelu kertoo ennemmin vain itsestään ja omasta pahasta olosta tai epävarmuudesta. Eihän aina voi kaikista tykätä, mutta perus käytöstavat ovat mielestäni ihan itsestäänselvyys.

 

Mihin te pyritte elämässänne? Löytyykö samoja juttuja?

 

Sisältää kaupallisen linkin. Kuvakreditti Jutta Hirsimäki.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Syksyn lempparitakki ja ajatuksia päivähoidon aloittamisesta

Lupasin ryhdistäytyä asukuvien suhteen ja pakko sanoa, että tähän saakka on pysytty melko hyvin tässä lupauksessa! Nyt olisi luvassa asua syksyn lempparitakissa. Ehdinkin jo aiemmin kertoa myös tuosta toisesta Biarritzin 2nd hand takkilöydöstä ja nyt olisi sen esittelyn paikka! Tässäpä siis tämän hetken ehdottomasti lempparitakkini 😉

Bongasin tuon heti ekalla käynnillä siellä Harold & Maud vintageliikkeessä, itseasiassa ehdin koluta rekkejä ja hyllyjä hetken, kunnes sitten spottasin tuon takin näyteikkunan mallinukelta. Siitäpä se sitten lähtikin mukaan! Takki on villasekoitetta ja sillä pärjää varmasti pitkälle syksyyn lämmittävyyden suhteen. Edelleen vähän harmittaa, että laskin käsistäni täydellisesti istuvan Isabel Marantin jakkutakin, jonka eräs tyttö samantien nappasi itselleen. Mitä tästä siis opimme? Jos löytää jotain hyvää, niin ei todella kannata jäädä aikailemaan, haha.

Meillä on tällä viikolla edessä tulevan päikkärin kanssa paltsu ja vähän kieltämättä jännittää! Tai siis eihän siellä nyt varmasti sen kummempaa, mutta tietysti kaikki hoitojutut on ihan uutta. Mitä lapselle täytyy hommata päikkäriin, onko yksilölliset tarpeet esimerkiksi ruokailun suhteen jotenkin mahdollista huomioida, millaisia hoitotädit ovat, toisista lapsista puhumattakaan.. Ja siis tottakai se tärkein: Miten oma napero sopeutuu hoitoarkeen ja viihtyy muiden saman ikäisten lasten kanssa? Kuten kerroinkin, niin eka viikko mennään kevennetyllä osapäivä-hoitosysteemillä ja eiköhän se sitten siitä lähde rullaamaan 🙂

Varmasti samat ajatukset pyörivät kaikilla vanhemmilla mielessä päivähoidon suhteen. Pisin aika mitä olemme molemmat olleet pojasta erossa on kolmisen tuntia kun silloin yhden kerran heinäkuussa olimme siellä dinnerillä kaksin 😀 Toki olemme molemmat olleet pojasta erossa työpäivien ajan ja vähän pidempäänkin, mutta aina on jompikumpi ollut naperon kanssa. Nyt sitä miettiikin, että miten tämä pieni muka pärjää ilman meitä? Hienosti siis tietysti, vaikka moni vanhempi varmasti ajatteleekin, ettei lapsi päivän aikana muuta teekään kun ikävöi vanhempiaan. Kun totuus on varmasti se, ettei tämä suurimpaa osaa ajastaan edes mieti isiä ja äitiä kun on niin paljon muuta kivaa puuhaa 😀 Silti sitä miettii, että apua, mitäs jos pieni oppii jotain uusia juttuja, emmekä kumpikaan ole sitä todistamassa?

Eipä muuten ole vaikea sanoa mitkä ovat tämän hetken lempparikengät. Nuo uudet Vansit ovat olleet jalassa melkeinpä joka päivä sen jälkeen kun hain paketin postista, aivan parhaat 🙂 Omani tilasin Zalandolta, josta löytyvät täältä.

Aivan pakko muuten antaa supersuositus tuolle kaulaliinalle, joka on kestänyt todella kovaa käyttöä jo useamman talven. Ostin tuon muistaakseni 3v taaksepäin H&M:n Premium-mallistosta ja silloin jotenkin hampaat irvessä maksoin 50e Hennesin kashmirkaulaliinasta. Jokaisen sentin arvoinen on kyllä ollut! Tuo on mielettömän lämmin, pehmeä ja erinomaista laatua. Voisin todeta, että eniten käyttämäni huivi näiden kuluneiden vuosien aikana. Tuota on tullut kannettua mukaan reissuille, lenkeille, arkeen.. Ja on edelleen kuin uusi! Omalla kohdallani kaikki Hennesin Premium-tuotteet ovat olleet todella hyviä, tosin ei nyt pariin vuoteen ole muistaakseni tullut mitään hommattua. Toivottavasti ei ole laatu heikentynyt, kuten joskus tuppaa käymään! En enää löytänyt tuota valikoimista, mutta tulisipa taas 🙂

Takki / 2nd hand

Musta paita / H&M

Farkut / Zara

Tennarit / Vans (nämä)

Laukku / Balenciaga

Kashmirhuivi / H&M Premium

Kello / Swatch

Palataan taas!

Kuvat Jutta Hirsimäki

Postaus sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Testiin uusi luonnollinen ripsiseerumi

Kerroin jo ajat sitten uudesta tilaamastani ripsiseerumista, mutta vasta viime viikolla ehdin vihdoin ja viimein ottaa siihen liittyen ennen-kuvat. En ole ehtinyt tässä kaikessa tohinassa edes aloittaa koko kuuria ennen tätä, mutta nyt siis viimeinkin korkattu tuo uusi luonnollinen ripsiseerumi! Viime talvena koin tosiaan todella positiivisen yllätyksen kuinka tehokas aiemmin kokeilemani luonnonkosmetiikan ripsiseerumi oli ja myös tämän uuden Lashfoodin kohdalla löytyi netistä ties millä mitalla hyviä kokemuksia 🙂 Innolla siis odotan mitä tulemaan pitää seuraavien kuukausien aikana!idkuvaaa

Ripseni kokivat taas vaihteeksi (onko nyt enää edes mikään yllätys..) jonkun joukkouusiutumisen hetki takaperin. En tiedä olivatko syynä ne pidennykset vai kenties joku hormonaalinen juttu (kuten imetyksen lopetus), mutta nyt ripseni alkavat itseasiassa ekaa kertaa pariin vuoteen saada vanhaa vahvuuttaan takaisin. Seerumi siis tulee tosiaan tarpeeseen ja mielenkiintoista kokeilla, että onko tästä mihinkään. Varsinkin kun sen edellisen kohdalla ero oli aivan huomattava.

Pituutta ei ole omissa ripsissä vielä läheskään niin paljoa kun ennen, mutta sen huomaa selvästi, etteivät ripset enää ole semmoiset suorat ja hennot rimpulat kun esimerkiksi raskauden ja imetyksen aikana. Itselläni hormonit vaikuttivat todella vahvasti juuri ripsiin! Omat ripseni ovat helposti kaartuvaa sorttia ja ripsien ”palautumisen” huomaa juuri siitä kun ne ovat taas entiseen tapaansa alkaneet kaartua pelkällä ripsivärin laitolla ilman taivutinta. Kunto on siis ripsissä hyvä tällä hetkellä, mutta tosiaan pituutta kaipailisin lisää.

Olenkin antanut loppujen pidennysten putoilla pois ja nyt toistaiseksi mennä ihan näillä omilla. Jospa niihin nyt kuitenkin saisi lisää pituutta ja siksi onkin nyt korkeat odotukset tämän seerumin suhteen. Olen lähiviikkoina tehnyt paljon ylärajauksia, jotta ripset näyttäisivät pidemmiltä. Tällä hetkellä nuo ripsien pituudet menevät jotenkin ihan hujan hajan, osa ulkonurkkien ripsistä on tosi pitkiä, mutta sitten taas löytyy ihme tynkä-kohtia.. Ja näyttääpä jotenkin normaalia pidemmille näin lähikuvattuna, haha 😀

Tällä Lashfoodillahan on Ecocert-sertifikaatti ja sen pitäisi sisältää ainoastaan luonnollisia ainesosia. Vaikuttavia ainesosia tässä on esimerkiksi sekoitus lääketieteellisiä yrttiuutteita, joiden on tutkittu nopeuttavan karvojen kasvua (kuulostaa melko erikoiselta kyllä), arginiiniä (jonka pitäisi lisätä kasvuhormonien tuotantoa), pioninjuuriuutetta, adenosiinia, soijaproteiinia, riisiproteiinia ja laventelivettä.

Aikamoinen pläjäys siis kaikkea mielenkiintoista 😀 Kiteytetysti ainesosien pitäisi ravita ripsien juuria ja stimuloida niiden kasvua. Tuloksena siis pidemmät, tuuheammat ja vahvemmat ripset. Omani tilasin Ellokselta, josta löytyy valikoimista myös saman merkin kulmakarvaseerumi, sekä ripsivärejä. Nuo ripsivärit houkuttelisivat myös hurjasti.

Mitkäs sitten olivat ekat fiilikset tästä seerumista?

Hylsy on jämäkkää tekoa ja laadukkaan oloinen. Ulkoasu antaa siis ainakin kuvan uskottavasta tuotteesta, tyylikäskin vielä! Sivellinosa on mielestäni melko perus, seerumin levitys onnistuu yhtä yksinkertaisesti kuin millä tahansa muullakin seerumisiveltimellä. Verraten esimeriksi siihen aiempaan Plumen seerumiin, on koostumus tässä juoksevampaa, eikä ainetta tule siveltimeen liikaa tai klimppejä. Plume oli melko jähmeää ja sitä tuli välillä melko reippaasti yhdellä kertaa. Sen perusteella ainakin kuvittelisin, että tämä voisi olla vähän riittoisampi tuote. Ilmeisesti ainakin ainesosat ovat paljolti eri näissä kahdessa jo ihan koostumuksenkin perusteella. Koostumus ei kuitenkaan ole sillä tavalla liian juokseva, että valuisi silmiin tai aiheuttaisi muutenkaan mitään silmäoireita, kuten kirvelyä.

Kuuri lähti siis käyntiin, joten tulosten syynäystä olisi luvassa sitten 2-3 kuukauden kuluttua. Jotain väliraporttia kuitenkin tulossa varmasti johonkin väliin, mutta toiveikkaat fiilikset tämän suhteen! Tervetuloa taas pitkät ripset! 😀

Onko joku testannut Lashfoodia? Toimiko?

 

   Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mustavalkoinen maanantai

Maanantaina pitäisi lätkäistä blogiin ehkä jotain muuta kun mustavalkoisia ankeita kuvia, mutta näillä viime viikon asukuvilla nyt mennään kohti uutta viikkoa. Eilinen meni jotenkin niin koomaillessa, etten lähtenyt koko päivänä mihinkään kotoa. Yritin nukkua päikkäritkin, mutta uni vaan ei tullut kun mielessä pyöri sata asiaa, muttei silti saa mitään aikaiseksi. No, ehkäpä tuli nukuttua yksinkertaisesti liian pitkät yöunet kun koko perhe noustiin vasta vähän ennen yhdeksää 😀 Nyt kuitenkin virkeänä kohti uutta viikkoa, eheh..

idkuvaa

Onko kellään muulla semmoisia ”rumapäiviä” kun mikään ei vaan tunnu menevän putkeen aina hiuksista ja vaatteista lähtien? Kun tekisi vaan mieli vetäytyä kotiin, pestä meikit pois, vaihtaa päälle kotivaatteet ja mennä kyhnöttämään sohvalle. Ainakin toivon, etten ole ihan ainoa. Viime viikolla kärsin juuri moisesta rumuuspäivästä ja melkein jätin nämä kuvatkin julkaisematta kun jotenkin ärsytti kaikki tässä tyylissä 😀 Hiukset eivät suostuneet menemään hyvin, vaatevalinta tuntui jotenkin epäonnistuneelta ja kaikki huonosti. Huoh. Noin yleisesti oli todella onnistunut päivä, mutta ärsytti heti kun näki itsensä peilistä. Sitten meninkin töiden jälkeen kotiin ja revin kaikki pidennykset päästäni kun meni niihinkin hermo. Ja peruin vielä pidennyshuollonkin. Haha.

Nyt olen sitten opetellut elämään omalla tukalla. Muhittelin lauantaina päässä niitä kaiken maailman päänahkakuorintoja ja muuta kivaa, onhan se kyllä ihanan helppoa olla omalla tukalla, vaikken kyllä näillä paljoa hiukset auki-päiviä viettäisi. No jokatapauksessa, välillä itselläni ainakin on niitä päiviä kun kaikki on jotenkin niin kamalan vaikeaa mukamas. Se on kamalaa, vaikka tiedän koko ajatuksen olevan ihan vaan siellä omassa päässä, tuskinpa kukaan muu kiinnittää mitään huomioita niihin rumatuskailuihin.

Kerroin niistä parista vintage-takista, jotka löysin Biarritzistä 2nd handinä. Tämä Marellan villasekoitetakki siis toinen niistä. Olen kyllä kertakaikkisen tyytyväinen löytööni! Kunto on tässä erinomainen ja maksoin takista vähän reilut 100e. Kävin juuri Stockalla sattumalta ohikulkiessa kyyläilemässä samaisen merkin takkeja, jotka maksavat uutena noin 400-500e. Kuvaa tulossa pian myös siitä toisesta takista, joka on ehkäpä vieläkin ihanampi 🙂

Näiden onnistuneiden kirppislöytöjen jälkeen olen jotenkin täysin intoutunut uudella tavalla kirpputoreista ja käynyt jopa kahteen otteeseen tonkimassa kirppiksillä. Toisaalta innostuin myös hurjasti niistä äitini kätköistä löytyneistä retrovaatteista ja sen jälkeen on katsastellut kierrätettyjä vaatteita ihan uusin silmin. Nimimerkillä tänään taas päälle se kaikkein lempparein retrocollege.. Todellinen luottovaate nykyään!

Tarkoituksena olisi yrittää bongailla kirppikseltä esimerkiksi joku ihanan muhkea villapaita talveksi! Saa nähdä jos onnestaaa. Jos joku osaa heittää erityisen hyviä vinkkejä Helsingissä moisten bongailuun, niin saa ehdottomasti ilmiantaa lempparipaikat! Nyt olen käynyt Fredan Uffilla ja Pitkänsillan kupeessa Krunikan puolella siinä yhdessä kirppiskaupassa (onkohan nimi Rekki tai jotain?).

Takki / Marella Sport

Neule / Gina tricot

Farkut / H&M

Nilkkurit / Acne

Laukku / Balenciaga

idkuva

 

Nyt meikit naamaan, tukka kuntoon ja kova yritys välttää tänään ugly day 😀

Kivaa maanantaita!

 

kuvat Jutta Hirsimäki

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Takaisin töihin mammalomalta!

Nyt on virallisesti viikko takana töitä mammalaiffin jälkeen ja toki ihmettelemistä löytyy edelleen. Kaiken kaikkiaan kaikki on mennyt kyllä valtavan hyvin ja tietysti kohdallamme tätä sopeutumista auttaa vähän se, että mies on vielä hetken kotona pikkuisen kanssa. Eli ei tarvitse vielä kylmiltään heittäytyä siihen työt- ja tarharumbaan, joka varmasti jossain määrin tulee vaatimaan meiltä kaikilta alkuun totuttelua.

Reippaasti yli vuosi tuli vietettyä kotona, mikä nyt toisaalta on loppupeleissä varsin lyhyt aika työelämässä.. Aikansa kuitenkin kaikella ja siitä huolimatta, että olen kovin ollut innostunut työhön paluusta, oli myös kotona vietetty aika ehdottomasti kullan arvoista. Sitä kun näkee oman pienokaisen kehittymisen ja jokaisen hetken vierestä, tuota kun ei vuosien päästä enää saa takaisin. En olisi muutenkaan uskonut äitiyden kasvattavan näin paljon myös niitä työelämätaitoja; ennen kaikkea kärsivällisyyttä, tehokkuutta ja sitten myös tietynlaista armollisuutta itseään kohtaan. Itsensä ja tulevaisuuden haaveet, sekä tavoitteet näkee nyt aivan eri tavalla kun on ehtinyt ajan kanssa pohtia, että mitä sitä oikeasti haluaa tulevaisuudelta.

Alunperinhän olin melkein varma, että haluan palata takaisin töihin heti vanhempainvapaan päättyessä. No, mielihän muuttui melko nopeasti kun virallinen töihinpaluu alkoi häämöttää, eihän sitä olisi itse vielä raaskinut niin pientä hoitoon lykätä jos kerran on vielä mahdollisuus jatkaa kotona olemista. Eihän sillä KHT:llä mitään leveää elämää elä ja toki lainat ovat olleet hoitovapaan ajan lyhennysvapaalla, mutta ei tässä kuitenkaan ole joutunut nälkääkään näkemään. Mielestäni kotihoidon tuki on aivan mielettömän hyvä systeemi ja eihän sen tarkoituskaan ole tietysti rahallisesti palkan tai työttömyysturvan vastine, vaan enemmänkin juuri pieni kannustin viettää pidemmän aikaa kotona talouden niin salliessa.

Itse olin säästänyt rahaa hoitovapaalle jo kauan ennakkoon ja tavallaan ennakoinut jo hyvissä ajoin mahdolliset tulevat ja yllättävät kuluerät. Suosittelen kaikille asiaan varautumista ennakkoon, esimerkiksi jo raskauden aikana voi aloittaa säästämisen, vielä kun talous rullaa sitä normaalia. Eihän se säästäminen ja varautuminen koskaan ole pahasta, vaikka sitten sattuisikin pärjäämään kotona ilman säästöihin kajoamista 🙂 Meillä kriittinen tekijä oli se, että laitoimme asuntolainan lyhennysvapaalle siinä vaiheessa kun jäin kodinhoidontuelle. Siinä säästi jo heti satoja euroja kuussa pakollisista menoista. Ensi kuussa alkaa taas sitten asuntolainan maksu.

Omalla kohdallani totesin kuitenkin, että tämä puolitoista vuotta on melko hyvä aika viettää kotona ja kyllä sen sitten vaan tuntee milloin aika on kypsä töihin paluun, sekä yleisesti myös sen hoidon aloittamisen suhteen. Uskon, että päivähoito tulee pienellekin ihan hyvään saumaan, välillä on tuntunut siltä, että poika on jopa kyllästynyt meihin täällä kotona, joten ehkä eri ihmiset, erilaiset puuhailut ja uudet lekit tulevat uudessa ympäristössä tulevat myös hänelle ihan mukavana vaihteluna.

Kuten olen täällä kertonutkin, pitkän harkinnan jälkeen päätin vaihtaa kokonaan alaa ja jättää vanhan rahoitusalan asiantuntijan pestini. Hyppääminen uuteen ja tuntemattomaan on ollut ehkä siinä mielessä ”rankempaa”, että joutuu uuden arkirytmin lisäksi totuttelemaan täysin erilaiseen työhön, järjestelmiin ja moniin muihin juttuihin, jotka vanhaan työhön palatessa olisivat tulleet vanhasta muistista. Toki työelämä kehittyy nykyään semmoista vauhtia, että muutoksia olisi varmasti ollut vanhaan tehtäväänkin palatessa ihan riittämiin. Tuntuu, että kaikki kehittyy nykypäivänä semmoista vauhtia, ettei muutamaa kuukauttakaan enää ehdi pysyä samassa, puhumattakaan nyt siitä, että olisi useita vuosia pois työstään.

Päivähoidon alkaminen lokakuussa muuttaa toki vähän tätä arkirytmiämme, mutten kuitenkaan usko, että kovinkaan paljoa. Pidän itse töistä etäviikon ekan päivähoitoviikon ajan, jolloin vien naperon aina hetkeksi hoitoon yksinään. Jatkossa pyrin muutenkin yrittämään systeemiä, jossa voisin välillä aamuisin tehdä kotoa pari tuntia töitä, mikäli poikaa nukuttaa aamulla vähän pidempään. Tällöin ei tulisi niin pitkiä hoitopäiviä.  Jokatapauksessa tulen pyrkimään siihen, että herään itse aikaisemmin puuhailemaan omat juttuni ensin alta pois, sitten herätän pojan, tehdään aamuhommat ja lähdetään tarhan kautta töihin. Tommilla taas sitten tulee olemaan vastuullaan tarhasta hakeminen. Meillä kävi aivan mieletön tuuri päivähoitopaikan suhteen ja saimme paikan juuri sieltä, josta halusimme! Kamalan säädön jälkeen tietysti, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Asia, jota eniten ”pelkäsin” töihin paluussa on osoittautunut ehkä kaikkein pienimmäksi huolenaiheeksi. Tai siis eipä niitä huolenaiheita muutenkaan kamalasti ole ollut tämän aiheen suhteen, mutta kuitenkin.. Olen kotimammaillessa tietyllä tapaa pitänyt blogin kautta yllä sosiaalisuuttani, yllättävän paljon nimittäin vetristää aivoja ihan sekin, että tuottaa kirjallista sisältöä. Töissä raporttien, sähköpostien ja erilaisten juttujen kirjoittaminen on ollut arkipäivää. Tulee toki jatkossakin olemaan ihan avainjuttu osata muotoilla ja esittää asioita selkeästi kirjallisena.

idkuva

     Tämä asia, jonka huomasin kuitenkin kotiäiteillessä nousseen jossain vaiheessa pintaan oli tietynlainen ujous sosiaalisia tilanteita kohtaan. Se on oikeasti varmaan se petollisin juttu kotimammailussa, että oikeasti jäisi vuosiksi vaan sinne kotiympyröihin, jolloin helposti alkaa jopa pelätä sosiaalisia tilanteita ja ahdistua siitä, että joutuukin aikuisten joukkoon tai joutuu olemaan jollain tapaa esillä. En nyt tarkoita, että tämä välttämättä kaikilla tulisi eteen, koska on kuitenkin paljon itsestään kiinni mitä arkena tekee. Melko helppoa on kuitenkin varsinkin pikkuvauvan kanssa jäädä välillä kotiympyröihin junnaamaan päiväkausiksi, jopa viikoiksi. Itse huomasin tämän etenkin talvella kun kaikkialle lähteminen oli sen pukeutumisrumban kanssa jotenkin niin työlästä, että ennemmin hoiti vaan ne pakolliset lenkkeilyt ja kauppareissut.

Omalla kohdallani tämä tietynlainen uusi ”ujous” tuli ilmi lievänä esimerkiksi blogitapahtumissa, kotona möllöttämisen jälkeen small talk ei enää luonnistunutkaan vanhaan malliin ja tuntui tavallaan kun olisi ollut uusi, ujompi ja arempi minä. Se oli asia, jota pelkäsin. Että olisin muuttunut jännittäjäksi tai alkanut stressata asiakastapaamisia ja muita sosiaalisia juttuja, jotka ennen olivat olleet silkkaa arkipäivää ja päinvastoin kivoja juttuja. Toki koin, että sosiaalisuuteen vaikutti hurjasti esimerkiksi se, miten on saanut edellisinä öinä nukuttua. Jos yöunet olivat menneet plörinäksi, ei sitä jotenkin jaksanut sosialisoidakaan samalla tavalla kun normaalisti.

Pelkoni on onneksi osoittautunut turhaksi ja koenkin, että sen jälkeen kun olen saanut muuta mietittävää ja vaihtelua arkeen, olen ollut jopa täysin eri ihminen kun kuluneen vuoden aikana! Omalla kohdallani tämä oli juuri oikea aika palata töihin. Jonkin toisen kohdalla se voi taas olla pari vuotta myöhemmin tai paljon minua aikaisemmin. Uskon kuitenkin, että sen tuntee itse parhaiten kun ”aika on kypsä”.

Onko teillä ollut samoja ajatuksia mammaillessa tai töihin paluun suhteen?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.