Saanko esitellä uudet arkiaamujeni pelastajat – ripsenpidennysten paluu!

Kuten aiemmin kerroinkin, ”sorruin” viime viikolla taas ripsenpidennyksiin. Vaikka olen hyvin omilla ripsilläni viihtynytkin, olen tässä kuukausien saatossa töihin palattuani todennut, että jos voin pienillä asioilla säästää aamuistani minuutteja, olen sen valmis tekemään. Tiedättekö, laittamalla kahvinkeittimen valmiiksi, pakkaamalla laukun, etsimällä vaatteet aamuksi.. Ja sitten tietty myös ripsarin laitossa. Siihen sitä vasta meneekin aamuisin aikaa. Tai siis eipä mene enää, haha!

Ongelmani on aikaisemmin ollut se, etteivät ripset yksinkertaisesti pysy. Tämä viimeisin laittaja on ollut neljäs jolla olen käynyt ja oli onnekseni valmis ottamaan haasteen vastaan ripsieni suhteen. Olen aikaisemminkin toki käynyt ammattitaitoisilla ripsiteknikoilla ja uskonkin vahvasti (he myöskin), että ”vika” on yksinkertaisesti jossain omassa arkirutiinissani. Ehkä pyörin liikaa unissani, hieron silmiä, luomeni rasvoittuvat normaalia herkemmin tai yksinkertaisesti vain hylkivät ripsiä, syitä voi olla monia. Saa nähdä miten käy!

Kävin tällä kertaa ottamassa ripset Ullanlinnassa Beauty Anniinassa, jota ystäväni on suositellut jo vuosia. Olenkin monesti miettinyt jo aikaisemmin meneväni Anniinalle, mutta jotenkin sitten varannut tohinalla jonkun viime hetken ajan muualta. Pakko kyllä myöntää, että olen ollut hurjan tyytyväinen! Tommikin kertoi, että tykkää näistä ripsistä enemmän aikaisempiin verrattuna, koska ovat juurikin ohuempina volyymeina luonnollisemmat. Voin itsekin suositella Anniinaa todella lämpimästi! Aivan ihana tyyppi ja erittäin asiantuntevaa ripsipalvelua 🙂

Yleensä ripset ovat olleet jo viikon päästä laitosta huoltoa vailla, vaikka olen oikeasti yrittänyt kaikkeni. Vältän alkuun kastelua, en hiero öljyjä tai voiteita silmiin ja pyrin nukkumaan varoen. Välillä ripset ovat pysyneet paremmin, joskus huonommin. Aiemmin olen käyttänyt pituuksia 12-14 kaarevuudesta C. Nyt taas laitoimme pituutta 13mm ja D-kaarevuutta, jota olinkin halunnut kokeilla! Ripsenä Anniina laittoi ohuempaa ripseä, joka on huomattavasti kevyempi omalle ripselle kannattaa. Tällöin myös yleisilme on hieman luonnollisempi. Omani ovat siis volyymit ja seuraavaksi ajattelin mennä ehkä 12mm pituudella, tämä D kun antaa huomattavasti pidemmän vaikutelman, koska on kaarevempi.

Nyt takana on vähän reilu viikko laitosta ja ripset edelleen tuuheina paikoillaan. Aamut ovat olleet kyllä niin paljon helpompia näiden kanssa! Välillä olen tällä viikolla jopa istua ihmetellyt, että mitäs tässä tekisi, kun meikki hoituu oikeasti alle 10minuutissa. Ekoina aamuina jopa huokaisin helpotuksesta aamulla kun tajusin kuinka helpolla pääsee meikin suhteen. Tällä viikolla olenkin mennyt muutenkin normaalia kevyemmällä super-pikameikillä: Sävyttävää päivävoidetta sekoitettuna muutamaan tippaan heleyttäjää, peiteinetta silmien alle ja aurinkopuuteria poskipäille. Näin voin käyttää aamuista tehokkaasti aikaa esimerkiksi työmailien vastailuun samalla kun juon kahvia ja poika vielä nukkuu 🙂

Ripsien lisäksi Anniina tekee mm. kasvohoitoja ja sokerointeja. Itseäni kiinnostaisi kokeilla ennen reissua ekaa kertaa ikinä juurikin sokerointia!! Beauty Anniinan sivut ja hinnasto löytyvät täältä.

 

Ripsenpidennys toteutettu blogiyhteistyönä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kuinka tienaan rahaa blogillani + muutamia faktoja aiheesta

Ne päivät ovat olleet jo ikuisuuden historiaa kun blogien tai somen kaupallisuudesta ei vielä ollut tietoakaan. Nykyään kun ala on elinkeino ja ammatti yhä useammalle suomalaisellekin ja mielestäni se on aivan mielettömän hieno asia. Vaikka olen itse koko blogiurani ajan tehnytkin ohella muita töitä, olen itse tienannut blogillani rahaa enemmän tai vähemmän nyt noin seitsemän vuoden ajan. Alkuvuosina tein ainoastaan affiliatemainontaa, jossa tuloni kertyivät postausteni mainoslinkeistä ja bannereistä. Viime vuosina olen tehnyt myös kaupallisia rahaa vastaan tapahtuvia yhteistöitä. Ennen vanhaan kun blogimainonta oli vielä ihan alkutekijöissään, antoivat yritykset bloggaajille tuotteita näkyvyyttä vastaan, useinhan bloggaajat myös näistä kirjoittivat. Tuolloin päästiin kyllä yritysten taholta melko helpolla! Nykyään kun joutuu lähes poikkeuksetta laittamaan rahaa peliin, mikäli haluaa taatun näkyvyden suuressa blogissa ja vieläpä toivotun viestin kera.

Edelleen teen itse pääasiassa affiliatea ja voin rehellisesti kertoa, etten kyllä elättäisi itseäni  pelkästään blogillani. Toisaalta en myöskään haluaisi viedä blogiani siihen pisteeseen, jossa tämä olisi sisällöltään vain yhtä mainospaikkaa. Sanoisinko, että saan blogini kautta kuukausittain noin muutaman sadan euron tulot. Riippuu siis todella paljon kuukaudesta, yhteistöistä ja kaikesta muustakin. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Keskimäärin pyöritään ehkä jossain 500 euron tuntumassa, mikä sekin on toki ihan kivaa pientä korvausta tekemästäni ”työstä”. Mutta sitten taas kun miettii sitä, kuinka monta tuntia oikeasti käytän blogiini kuukaudessa.. Nopeasti laskettuna varmaankin noin 50-70h, joka loppupeleissä on melko paljon ottaen huomioon, että teen ohella myös täyspäiväisesti muita töitä. Tuntimäärän kun jakaa noilla tuloilla, niin eipä tuolla tuntipalkalla juhlita. Ja ei sillä, toki tämä on oma valintani ja siksi teen ohella myös päivätyötä, pääasia kuitenkin, että saan tehdä jotain josta nautin.

Asia, joka minua välillä harmittaa on se, etteivät bloggaajat vielä välttämättä osaa hinnoitella työtään järkevästi. Nyt ei puhuta kaikista bloggaajista, toki työkseen bloggaavat varmasti tietävät työnsä arvon. Eihän hullukaan tee työtä riistopalkalla tai ilmaiseksi. Varsinkaan siis jos tekee sitä oikeasti työkseen. Tällöin se on elantosi, jolla maksat vuokran, ruoan ja muut päivittäiset kulusi. Verrattuna muihin mainoskanaviin, on blogimainonta oikeasti halpaa verraten sen tehokkuuteen. Silti on pöyristyttävää, etteivät läheskään kaikki yritykset ole vieläkään heränneet siihen. Olen täällä aiemminkin kertonut, että silloin tällöin saa kuulla kyllä varsin naurettavia yhteistyöehdotuksia. Bloggaajalle tarjotaan nimetön rahapalkkio tai kenties vain tuotepalkkio sitä vastaan, että sinulle käytännössä syötetään suuhun se, mitä tuotteesta täytyy kertoa. Ei kiitos! Itse olen ehdottomasti ennemmin ilman sitäkin pientä rahasummaa, kuin alennun alipalkatuksi. Usein sääntö on se, että jos vastaanotat tuotteita testiin, ei sinulla ole niistä postauspakkoa. Jossei sinulle erikseen makseta sisällöstä, ei ole perusteltua esittää miten ja mitä kerrot tuotteesta. Vai kerrotko ollenkaan. Kerrot sitten jos oikeasti siihen tykästyt ja luulet aiheen kiinnostavan myös lukijoitasi.

Niin kauan, kun riittää myös niitä, jotka suostuvat yhteistöihin alihintaan, riittää myös niitä yrityksiä ja toimistoja, jotka kinnaavat palkkioiden nousua vastaan ja joiden tilipussiin suurin osa mainospalkkioista valuu. Toki suurimmassa osassa tapauksia viestintä- ja mediatoimistojen palkkiot ovat täysin perusteltuja. Hehän tekevät asiakashankinnan, neuvottelevat hinnat, ideoivat kampanjat ja hoitavat niiden jälkeen myös mahdollisen raportoinnin. Tottakai kaikki haluavat tehdä bisnestä ja rahaa. Silti väittäisin, että jos palkkiosuhde on enemmänkin 90/10 kuin 50/50, on tilanne hieman epäreilu. Ja puhutaan siis tilanteesta, jossa toimisto vetää välistä sen 90% ja bloggaajalle maksetaan tämän tekemästä työstä se 10% viipale. Itsekin noudatan nykyään yhteistöiden suhteen tiettyä hinnastoa. En lähde tekemään kaupallista, rahaa vastaan tapahtuvaa yhteistyötä ilman tiettyä x hintaa. Minulla on myös laadittu hinnat sille, mitä esimerkiksi veloitan IG-näkyvyydestä. Ainoastaan silloin kun olen merkinnyt postauksen ”kaupallinen yhteistyö x kanssa” saan rahallisen korvauksen postauksesta. Tällöin postaus on toteutettu ja suunniteltu yhdessä asiakasyrityksen kanssa. Muulloin toteutan postaukset omasta tahdostani tai esimerkiksi tuotetestauksen muodossa. Minulla on useita yhteistyökumppaneita, joiden kanssa homma sujuu ja pelaa, joiden kanssa haluan tehdä pitkäaikaista yhteistyötä, vaikken siitä varsinaista rahallista korvausta saisikaan. Toki mainitsen yhteistyöstä aina erikseen.

Miksi blogi tai yleisesti some sitten on oiva mainostila yrityksille?

Tuotteen tai palvelun mainostaminen luonnollisessa ympäristössä on aina tehokkaampaa, kuin perinteinen printtimainonta. Verratkaapa itse, ostatteko mielummin kalliin kasvovoiteen sen perusteella, että joku oikea ihminen kehuu sitä toimivaksi vai siksi, että naistenlehden koko aukeaman kokoinen mainos väittää sitä kymmenen eri faktan kera parhaimmaksi voiteeksi ikinä? Itselläni on ainakin tapana melko tehokkaasti jättää huomioimatta suurin osa mainoksista. Usein kiinnitän esimerkiksi tuotteisiin huomiota silloin jos joku mainitsee niistä somessa, esimerkiksi IG-feedissäni. Koen ainakin omalla kohdallani, että tuotteet ovat huomattavasti kiinnostavampia silloin kun joku oikea ihminen kertoo niistä. Ja jos yhteistyö on toteutettu kuten pitää, täytyisi niihin kokemuksiin osata myös luottaa. En itse ainakaan haluaisi tai suostuisi sanomaan susihuonoa tuotetta hyväksi rahasta. Toki mielipiteitä on aina monia, eivätkä kaikki välttämättä esimerkiksi kosmetiikan suhteen pidä samoista asioista. Lisäksi blogimainonta antaa yrityksille ja verkkokaupoille valtavan hakukone-hyödyn, usein kun blogit rankaavat aika korkealle esimerkiksi googlen haulla. Jos olen itse kiinnostunut jostain tuotteesta tai palvelusta, tottakai googlaan sen ensin. On yritykselle suuri hyöty, jos heidän tuotteista tai palveluista on löydettävissä hakukoneissa kivoja kokemuksia. Blogipostaukset ja artikkelit kuitenkin pysyvät netissä käytännössä ”ikuisesti” löydettävänä julkaisun jälkeen.

Täytyy myös muistaa, että usein kohdeyleisö on somemainonnassa tehokkaasti kohdennettua. Eli kun esimerkiksi mammabloggaaja mainostaa raskausvitamiinia tai lastenvaatteita, voidaan olettaa suurimman osan seuraajista olevan niitä, joita nämä aihealueet oikeasti kiinnostavat ja jotka ovat potentiaalista asiakaskuntaa. Kun tuote ja blogi on valittu oikein, voidaan tehokkaasti edesauttaa tuotteen brändäämistä. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että tuote on valittu tarkasti mainostajalle sopivaksi tämän omaan imagoon ja on todettavissa, että tämä on aidosti tuotteesta kiinnostunut. En itse lähtisi erävaatteiden lähettilääksi tai mainostajaksi, koska tiedätte varmasti itsekin, ettei se lainkaan olisi minua, kuten sitten taas esimerkiksi joku kauneuteen tai matkailuun liittyvä asia, jonka tiedätte muutenkin olevan kiinnostuksen kohteeni. Yhteensopivuus ja uskottavuus on siis kaiken perusta.

Kuten olen aiemmin maininnutkin, ehdotan itse paljon yhteistöitä yritysten kanssa. Tällöin saan tehdä yhteistyötä juuri semmoisten tuotteiden ja brändien kanssa, jotka oikeasti kiinnostavat. Joihinkin ehdotuksiin joudun kiittämään ei, koska en halua kirjoittaa mistään epäkiinnostavasta aiheesta vain sen tähden, että saisin rahaa tai ilmaista tavaraa. Olisihan sekin naurettavaa joutua keksimään päästään, että miten voisi tuotteesta x kertoa. Mielestäni yhteistyöjuttuihin täytyy olla itsellään jo valmiina jonkinlainen kiinnostus tai edes mielenkiinto sen testaukseen. Valtaosan kosmetiikkatuotteistani tulee blogin kautta PR-lahjoina ja toki aina mainitsenkin asian postausten yhteydessä. Niitäkin tapauksia löytyy, kun lukija ei itsepäisesti halua uskoa blogin käyttökokemuksia jostain tuotteesta vain siksi, että tuote on saatu. Miten se vähentää kokemusten uskottavuutta? Varsinkin kun mitään postauspakkoa tuotteista ei ole. Jossei jokin tuote miellytä, ennemmin sitten jättää siitä postaamisen väliin. Tuskin yksikään yritys tahtoo tuotteistaan huonojakaan kokemuksia ilmoille.

Itselläni on blogin kautta suhteita eri maahantuojiin ja pr-toimistoihin, joiden työ on nimenomaan saada heidän edustamilleen tuotteille näkyvyyttä lehdistössä ja somessa. Jos minua kiinnostaa tietyt brändit, joiden kanssa teen yhteistyötä, miksi ostaisin näitä tuotteita kun on mahdollisuus saada samoja tuotteita testiin, nähdä vaivaa siihen, että otan niistä kuvat, kerron tuotetietoja ja omia kokemuksiani? Vastineeksi tuotteista, saatan toiminnallani edistää niiden myyntiä, antaa näkyvyyttä, sekä auttaa teitä lukijoita mahdollisesti löytämään sopivia ja kiinnostavia tuotteita. Toki edelleen tulee paljon testituotteita, joiden tiimoilta lähestytään minua, mutta paljon tiedustelen myös itse tuotteita testiin ja tämä on itseasiassa melko yleistä. Onhan sekin järkevää, että bloggaaja valikoi tuotteita aidon kiinnostuksen siivittämänä, verrattuna siihen, että saat postissa jonkun random-lähetyksen. Eihän yrityksillekään ole kannattavaa lähettää tavaraa sokkona olematta täysin varma siitä, että tuote oikeasti kiinnostaa kyseistä vaikuttajaa.

Kuinka kuka tahansa sitten voi tehdä blogillaan rahaa?

Sitten takaisin tämän postauksen alkutekijöihin eli siihen kumppanuusmarkkinointiin, jota kerroin itse pääasiassa tekeväni. Olette varmasti huomanneet esimerkiksi kauneuspostausteni sisältävän kaupallisia affiliatelinkkejä, joiden avulla voin tienata rahaa. Vaikka joku ehkä voisi ajatella toisin, en kuitenkaan tienaa senttiäkään sillä, että joku klikkaa linkkejäni. Mielestäni ei ole keneltäkään pois, että bloggaaja saattaa tienata jotain sillä, että suosittelee lukijoilleen tuotteita, joista ajattelee näiden pitävän ja joita suosittelisi ihan ilman niitä mainoslinkkejäkin. Hommahan menee niin, että jos joku teistä ajautuu ostamaan linkkini kautta jonkin linkittämäni tuotteen, saan ostoksesta komissiona jonkun pienen osan, esimerkikisi 10%. Eli jos joku tilaa kauttani 15 euron kasvovoiteen, saan siitä ehkä parhaimmillaan euron-parin luokkaa. Vaikkei suurista summista olekaan kyse, on mielestäni kyseessä todella reilu ansiomalli bloggaajille, jotka jokatapauksessa suosittelisi niitä samoja tuotteita. Ottaen huomioon, että blogien lukeminen on kaikille ilmaista. Ei kukaan valita siitä, että joutuu maksamaan lehtitilauksesta, joka on pullollaan maksettua mainosta, sisältäen huomattavasti vähemmän oikeaa ja aitoa sisältöä blogeihin verrattuna.

Oma tuntumani on, että bloggaajien työpanosta saatetaan pitää itsestäänselvyytenä, eikä ehkä ajatella kuinka paljon hommaan oikeasti kuluu bloggaajan aikaa ja nimenomaan välttämättä ilman mitään korvausta tästä työstä. Siksi esimerkiksi mainoslinkkien tulot eivät oikeasti ole konkreettisesti kenenkään pussista pois. Jos joku lukee mielellään blogin kauneustuotevinkkejä, mutta ihan silkasta periaatteesta välttää linkkejä ”ettei bloggaaja vain saisi mitään” ja näpyttelee samaiseen verkkokauppaan jotain muuta kautta, on mielestäni hieman syytä mennä itseensä. Miksi joku toimisi näin? Onko sekään reilua, että mielellään hyödyntää kaiken blogin tuottaman sisällön, vieläpä ilmaiseksi ja yritetään viime hetkeen asti taistella sitä vastaan, että bloggaaja saisi euroakaan tekemästään tuntien työstä (joka ei kuitenkaan oikeasti ole keneltäkään pois). Mielestäni jokaisen pitäisi miettiä tätä. Itse teen affiliatea pääasiassa kahden verkoston kautta: Performission ja Awin.. Kuka tahansa voi liittyä näihin verkostoihin mukaan ja tienata blogillaan tai somellaan. Itse teen Performissionin kautta yhteistyötä kauneuden, sekä hyvinvoinnin ohjelmien, kuten eleven, Jolie, Naturelle, NaturalGoodsCompany, Hyvinvoinnin tavaratalo ja sitten Stockmannin kanssa, Awinin kautta taas pitkäaikaista yhteistyötä Zalandon ja Elloksen kanssa. Olen tehnyt kumppanuusmarkkinointia niin monia vuosia, että itselleni se on jo täysin selkeä juttu ja pidän tästä toimintatavasta. Ostolakossa-Virve itseasiassa kirjoitti mielenkiintoisen postauksen samaisesta aiheesta ja toimi inspiraationani tähän postaukseen. Käykää lukaisemassa myös hänen ajatuksensa aiheesta 🙂

Ja jos kuvien kalenteri herätti mielenkiintonne, niin on Nunucon juuri ilmestynyt ensi vuoden kalenteri (saatu). Minullahan oli tuo samainen kalenteri myös tälle vuodelle ja on kulkenut mukana laukussani suunnilleen vuoden jokaisena päivänä. Vuosi sitten jo hehkutin, että Nunucon kalenteri on kaunein kalenteri, jonka olen omistanut!

Herättääkö blogilla tienaaminen teissä minkälaisia ajatuksia? Nyt saa kertoa mielipiteitään anonyyminä tai omalla nimellään.

Ansaitsevatko bloggaajat mielestänne palkkansa tämän postauksen luettuanne? 😀

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Jollyroom Blackweek

Yhteistyössä Jollyroom.fi

Avaruus… tuo viimeinen rajaseutu. Kaksi tarjoustenmetsästäjää on jättänyt maapallon taakseen tutkiakseen uusia vieraita maailmoja, etsiäkseen tuotteita äärimmäisen edullisiin hintoihin ja matkustaakseen rohkeasti sinne, minne yksikään ihminen ei ole aiemmin mennyt. Lähtölaskenta vuoden Blackweekiin on alkanut. Uusia Black Friday – hintoja, joka päivä, koko viikon ajan. Matka alkaa 20. marraskuuta klo 00.01 osoitteessa www.jollyroom.fi/blackweek

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Jee, nyt se on varattu!

Heippa ja kivaa alkuviikkoa! Jotenkin tuntuu siltä, että olisin pitänyt viimeaikoina etäisyyttä blogista. On tullut turistua enemmän aihepitoisesti täällä, eikä juurikaan kuulumisia ja niitä näitä. Sitten vielä viikonlopun serverikatkos, jonka myötä piti pakostikin pitää blogitaukoa. Sitä kyllä välillä kaipaakin. En sinänsä koe, että tarvitsisin blogista lomaa, mutta eihän pieni sometauko koskaan ole huonosta. Jos olette seurannut minua lähipäinä instan storiesissa (@iines), saatoitte ehkä salakavalasti huomata, että reissusuunnitelmat ovat edenneet. Yayy! Tammikuussa suunnataan siis perhelomalle ja lomahehkutusta varmaan tulossa täällä ihan kyllästymiseen saakka.

Tammikuussa suuntaamme siis koko perheen voimin Loseihin ja Havaijille. Kyllä, nyt on vihdoin ja viimein koittanut se päivä, kun saan Tomminkin mukaan! En malta odottaa. En muista milloin olisin odottanut mitään reissua näin paljoa. Nyt olen suunnilleen päivittäin selaillut meille kivoja hotelleja, miettinyt mihin kaikkialle menemme syömään, selaillut omia vanhoja Havaiji-postauksiani, tehnyt jo päässäni ostoslistaa. Jee! Vaikka aiemmat Havaijin reissut ovatkin olleet ihan mielettömän ihania, niin kaikkein ihaninta on saada tällä kertaa omat murut mukaan. Viimeksihän reissasin Oahulle pieni Oahu baby masussa. Ihan jo senkin vuoksihan meidän on pakko päästä sinne naperon kanssa vielä ihan ”oikeastikin”. Olen niin iloinen 🙂

Lennämme Tukholman kautta suoralla lennolla Loseihin, vietämme siellä alkuun muutaman päivän ja sitten jatkamme Oahulle. Lapsen kanssa tuo reitti kuulostaa omassa mielessäni varsin helpolta. Helsingistä Tukholmaan yksi hujaus ja siitä yksi pitkä lento, josta (toivon mukaan) osa menee nukkuessa. Lapsen kanssa lennot ovat vähän arpapeliä, koskaan ei voi tietää miten menee. Viimeksi toinen kitisi Biarritziin lentäessä melkein koko lennon (huonosti nukutut yöunet aikaisen lähdön vuoksi) ja paluun taas nukkui ihan koko lennon.

Toisaalta, ei meidän kohdalle ole kai yhtään totaalista katastrofilentoa osunut. Sitten pääseekin perillä onneksi huilimaan muutamaksi päiväksi. Losit ja Havaiji ovat minulle ehdottomasti lempparikohteeni. Noin yleisesti olen tottunut siihen, että olen reissannut Jenkkeihin ainakin kerran vuoteen, mutta nyt tuleekin kahden vuoden tauko. Ehkä siksi olenkin niin täpinöissäni. Tämä on toinen kaukomatkamme pojan kanssa, vajaa vuosi sittenhän olimme Seychelleillä (matkapostaus täällä) ja noin muuten ollaankin sitten reissailtu naperon kanssa täällä Euroopan sisällä.

Saanko muuten esitellä uudet timanttifarkkuni! 😀 Todella harvoin ostan mitään oikeasti erikoista vaatteiden suhteen, vaan ennemminkin niitä mahdollisimman neutraaleja juttuja. Joku aika takaperin kuitenkin eksyin H&M:lle ja tuli semmoinen olo, että nuo timanttihousut on yksinkertaisesti nyt vaan saatava! On meinaan aika hienot. Poikakin ihmetteli noita kimmeltäviä ”timantteja” silmät pyöreänä, haha. Eivät ehkä ole ihan jokapäivän housut, mutta pientä kimmellystä muuten harmaaseen marraskuiseen päivään.

Nyt parin kuukauden jälkeen voin sanoa myös olleeni äärimmäisen tyytyväinen noihin pidennyksiin. B*Longin Pro-pidennyshiuksesta postailinkin aiemmin tässä postauksessa. Varasin parin viikon päähän huoltoajan ja tällä kertaa valikoituu varmaankin taas vähän lyhyempi hiusmalli. Jotenkin tuntuu, että tämä rasittava latvojen katkeilu on vaan jatkunut. Olen niin onnellinen sitten (joskus) kun olen saanut kaikki päällishiukset kasvatettua sinne tasamittaan, huoh!

Vaarinpaita / Sisley

Timanttifarkut / H&M

Tennarit / Vans (nämä)

Riipus / Delphine Pariente

Nyt kuitenkin loput aamuhommat ja kipin kapin töihin.

Kivaa tiistaita!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.

Korealaisen ihonhoidon ihmeellisyydet ja luonnollinen K-beauty

Korealainen kauneudenhoito, eli K-Beauty on ollut jo jonkin aikaa valtaamassa myös Suomen markkinoita ja olenkin myös itse seuraillut ilmiötä innolla. Veikkaan, ettei varmasti löydy montaa kauneusintoilijaa, joka ei ainakaan kerran olisi kuullut puhuttavan K-Beautystä. Erityisesti kankaiset sheet maskit ovat tällä hetkellä lähes kirjaimellisesti kaikkien huulilla. Luonnonkosmetiikan ystäville myös hyviä uutisia: Korealainen Whamisa nimittäin rantautui äskettän myös meille Suomeen ja olikin varsin odotettu uutuus luonnollisen K-Beautyn saralla. Luonnonkosmetiikaksi sertifioituja K-Beauty sarjoja kun ei vielä oikein tunnu löytyvän. Onneksi nyt sentään! Olen itse tykästynyt hurjasti Whamisaan ja yleisesti korealaisiin kauneusnikseihin, joten jos nämä kiinnostavat, niin kannataa lukea eteenpäin! 🙂

Millaista kauneudenhoito on Koreassa ja millainen on korealainen kauneusihanne?

Korealainen kauneusihanne poikkeaa paljon suomalaisesta. Halutaan, että iho on mahdollisimman vaalea ja kuulas, jolloin se suojataan huolellisesti auringolta. Kaiken perusta korealaisessa kauneudenhoidossa onkin ehdottomasti juuri kaunis iho. Ihonhoitoon panostetaan oikeasti paljon ja kokonaisvaltaisesti. Tärkeässä osassa tässä onkin myös ruokavalio, jota pidetään tärkeänä osa-alueena myös ihonhoidon ja yleisesti kauneudenhoin näkökulmasta. Ihoa ei pyritä korjaamaan tai peittämään paksulla meikillä, vaan päinvastoin tuomaan esille tervettä ja hyvinvoivaa ihoa sellaisenaan. Ja onhan se totta, että ravintorikas ruoka ja riittävä vedensaanti ovat asioita, jotka vaikuttavat myös ihoon. Tämän ihohypetyksen vuoksi Etelä-Korea kai onkin noiden kasvonaamioiden ihmemaa!

Kaiken perustana toimii siis perusteellinen puhdistus, eli ”kaksoispuhdistus”, tonerit ja juurikin ne kosteuttavat naamiot. Puhdistus on kuitenkin ihan ykkösjuttu ja korealaisille täysin itsestäänselvä asia. Vähän kun meille suomalaisille hampaiden pesu. Se on niin arkeen juurtunut rutiini, ettei ole edes erikoista käyttää koko prosessiin ihan reippaastikin aikaa. Kummallista on ennemminkin se, ettei ihoa puhdisteta perusteellisesti. Itsekin myönnän olleeni ennen todella huono ihon puhdistuksen suhteen, mutta nyt parin vuoden aikana oppinut ehdottomasti oikeille raiteille asian suhteen!

 Mikä ihmeen kaksoispuhdistus?

Kaksoispuhdistuksessa iho puhdistetaan kirjaimellisesti kahteen keraan ja se on korealaisen ihonhoidon a ja o. Puhdistus tapahtuu ensin öljypohjaisella puhdistustuotteella, joka liottaa ihon pinnalta meikin ihoa kuivattamatta. Kun meikki ja pinnalliset epäpuhtaudet on puhdistettu ihon pintakerroksista, voidaan siirtyä kevyen geelimäiseen ja mielellään vaahtoavaan puhdistuaineeseen, joka syväpuhdistaa ihohuokoset, sekä loputkin epäpuhtaudet. Jutun juju on se, että iho on kaksoispuhdistuksen jäljiltä täysin puhdas. Ajattelin ensin, että kaksoispuhdistus olisi omalle herkälle ja kuivalle iholleni liian rankka, mutta olen täysin hurahtanut siihen! Iho tuntuu puhdistuksen jälkeen todella puhtaalta, muttei lainkaan natisevan kuivalta ja ”liian puhtaalta”, tiedättekö kuin saippualla pesun jälkeen. Hellävaraiset puhdistustuotteet ovatkin tässäkin tärkeässä osassa. Olen itse tehnyt puhdistusta käyttäen Whamisan Organic Flowers Cleansing Oil-öljypuhdistusta ja Organic Flowers Foaming Gel-puhdistusgeeliä, joka syväpuhdistaa ihohuokoset.

7 Skin Method ja tonerit

Kasvovedet ja tonerit ovat Koreassa kovalla käytöllä,  mutta niiden käyttötapa eroaa paljon siitä, mihin me olemme tottuneet. Kasvot usein pyyhitään kasvoveteen kastetulla vanulla, jolloin epäpuhtaudet toki saadaan ihon pinnalta pois, mutta pääasiassa kasvovesi jää vanuun. Olen itse todella ahkera lotrailemaan voiteilla, joten itselleni oli alkuun outo ajatus, että ihoon ajettaisiin kosteutta kerrostamalla kasvovettä, eikä niinkään voiteiden muodossa. Koreassa idea onkin se, että iho on kaksoispuhdistuksen jäljiltä tarpeeksi puhdas, jolloin kasvovettä voidaan käyttää ennemmin seerumin tapaan kosteuttamaan ihoa ja ajamaan siihen aktiiviset ainesosat. Onkin yleistä, että kasvovesi taputellaan ihoon useaan kertaan, jolloin ainesosat nimenomaan imeytyvät ihoon. Ehdoton no-no siis vanulla pyyhkimiselle. Kasvovesi tehostaa lisäksi myös kosteusvoiteen imeytymistä!

7 Skin Method on uusimpia kauneudenhoiton trendejä ja siinä toneria taputellaan ihoon seitsemän (!!) kertaa puhdistuksen jälkeen. Jotta kasvovesi imeytyisi kunnolla, on hyvä aloittaa kerrostaminen pienissä erissä. Tätä tapaa käyttäessä on myös hyvä tarkastaa, että käyttää alkoholitonta kasvovettä. Hyvänä huomiona myös, että kevyt taputtelu aktivoi samalla ihon pintaverenkiertoa. Tämän jälkeen iholle levitetään ohut kerros kasvovoidetta, UV-suoja tai BB-voide. Paksun meikin sijaan onkin korealaisten fokus nimenomaan luonnollisissa ja kaunista ihoa korostavissa BB-voiteissa (jotka muuten alunperin ovat juuri Koreasta lähtöisin!)

Olin itse alkuun todella skeptinen myös tämän 7-kertaisen tonerin suhteen. Ajattelin, ettei tuo metodi olisi iholleni tarpeeksi kosteuttava ja muutenkin eka reaktioni oli lähinnä, mitä ihmettä, kasvovettä seitsemän kertaa? Kenellä on semmoiseen aikaa?! Tommikin naureskeli kun kerroin taputtelevani kasvovettä seitsemän kerrosta naamaani. Mutta onhan siinä järkeä! Sen jälkeen kun olen itse hurahtanut facemisteihin, olen alkanut tarkemmin ajattelemaan, että miksi kasvovesi pitäisi pyrkiä pyyhkimään iholta pois, jolloin ravintoaineet vähimmissä määrin päätyvät sinne ihoon, mihin on tarkoitus? Sehän on vain loogista puhdistaa iho ensin kunnolla puhdistusaineella epäpuhtauksista ja sitten keskittyä siihen perusteelliseen kosteutukseen. Ja oma ihonikin on ollut todella hyvinvoiva näiden uusien hoitorutiinien myötä! Olen jopa vähän jäänyt koukkuun tuohon kasvoveden taputteluun. Ja kyllä! Ihoni on kyllä ollut todella kosteutettu 7 Skin Methodin myötä, vaikkei edes lotraisi öljyllä 🙂 Eipä rutiinin kehittymisen myötä ole edes tuntunut millään tapaa aikaavievältä, taputtelun hoidan muiden aamu- ja iltarutiinien lomassa.

Itselläni on ollut käytössä Whamisan Organic Flowers Toner Original, jota olen levittänyt (tai taputellut iholle) siis puhdistuksen jälkeen sen 7 kertaa. Kasvoveden jälkeen kosteutan ihoa Organic Flowers Lotion Double Rich-kasvovoiteella, jota olen käyttänyt sekä päivä-, että yövoiteena. Päivisin olen suihkinut kasvoille (ja joskus myös ehkä vielä kirsikkana kakun päälle sen 7 kerran taputtelun jälkeen :D) Organic Flowers Damask Rose Petal Mistiä. Kasvosuihkeet ovat kyllä nykyään ihan pakollinen juttu!

Whamisan tuotteet on valmistettu fermentoiduista ainesosista, joka tarkoittaa sitä, että niiden ravintoainepitoisuudet on saatu kasvamaan ja muuttumaan paremmin imeytyvään muotoon tuon maitohappokäymisen avulla. Tuotteisiin on käytetty luomuainesosia ja raaka-aineita, jotka jo itsessään sisältävät paljon arvokkaita kosteuttavia ainesosia ja hedelmähappoja. Whamisa ei käytä tuotteissaan mitään ylimääräistä tai turhia täyteaineita, vaan ainoastaan laadukkaita ainesosia, jotka oikeasti tekevät sitä mitä lupaavat. Korealaiset naiset ovat äärimmäisen hintatietoisia ihonhoidon suhteen, eivätkä suostu maksamaan siitä paljoa. Siksi Whamisan tuotteet ovat laatuunsa nähden varsin edullisia.

Tässä 4 suosikkituotteitani Whamisalta, jotka erityisesti haluan nostaa esille:

 

Organic Kelp Mask Sheet-luomumerilevänaamio. Tämä on aivan mieletön ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!! Naamio sisältää 32 erilaista luomuainesosaa, jotka ylläpitävät ihon nuorekkuutta, poistavat turvotusta, häivyttävät juonteita ja parantaa ihon sävyä. Naamio kosteuttaa ihoa pitkäaikaisesti ja illalla käytettynä on iho aivan mielettömän ravittu, sekä heleä vielä aamulla. Tätä ekaa kertaa kokeillessa postasin testifiiliksiä IG Storiesiin, ”hulk moment”. Naamiohan on siis vihreä, koska on levää. Mutta mikä ihana tunne tästä jää iholle! Kasvojen iho on 20-30 minuutin maskeilun jälkeen aivan täydellisen kosteutettu ja heleä, suorastaan hehkuu. Vielä seuraavana aamuna iho tuntui ihanalta. Kokeilkaa, niin rakastutte!

Lotion Double Rich kosteusvoide. Suuri suositus myös tälle voiteelle. Aivan ihanan koostumuksen lisäksi pakko hehkuttaa myös isoa pumppupulloa, voide on kooltaan siis 120ml ja riittää kyllä pitkään. Whamisalla on muutenkin todella isot tuotekoot, jonka myötä hinnatkin ovat varsin kohtuulliset ottaen huomioon koon. Iho ei ole tämän jäljiltä tahmainen, nihkeä, enkä muutenkaan keksi tästä mitään huonoa sanottavaa. Voiteesta tuli vähän mieleen se NUORI:n kasvovoide, joka oli vuoden paras löytö. Sanoisinko, että tämä on todella samanlainen ja nämä kaksi ovat tämän vuoden parhaimmat kasvovoiteet. Iso plussa myös monikäyttöisyydestä kun sama voide soveltuu päivä- ja yövoiteeksi.

Organic Flowers Petal Mist-kasvosuihke kosteuttaa, kiinteyttää ja kirkastaa ihoa. Olen käyttänyt mistiä päivän mittaan kasvojen ”piristysruiskeena”, nyt kun Organic Flowers Toner on ajanut kasvoveden virkaa 7 Skin Methodin myötä. Ihan ehdoton varsinkin nyt kylmänä vuodenaikana! Ja supersuositus myös tuolle Tonerille.

Organic Peeling Finger Mitt-kuorintalaput kuorivat kuollutta ihosolukkoa hellävaraisesti, samalla ihohuokoset puhdistaen. Kuorintalappu on ”hanskamainen”, johon sujautetaan sormet ja kuoritaan iho pyörivin liikkein. Olen itse kokenut tämän todella miellyttäväksi käyttää ja iho on kuorinnan jälkeen todella pehmeä. Peukku siis myös peeling mittille! Kätevä käyttää suihkussa esimerkiksi hoitoaineen vaikutusajalla.

Koko Whamisan valikoima löytyy esimerkiksi NaturalGoodsCompanyn verkkokaupasta.

Onko joku muu jo kokeillut korealaisia kauneusniksejä?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. Tuotteet saatu.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.