Julkaistu

8 sekalaista kysymystä ja vastausta viime viikolta

Huomenta ja kivaa uutta viikkoa! Tänään ajattelin aloittaa blogiviikon listaamalla sekalaisia kysymyksiä ja vastauksia viime viikolta. Enpäs olekaan pitkään aikaan tehnyt tämmöisiä listausjuttuja.

Mikä oli parasta viime viikossa?

Näin jälkeenpäin ajatellen monet jutut, kuten esimerkiksi:

Sunnuntain pieni metsäretki pojan kanssa

Ihanat kommentit teiltä lukijoilta aiempaan postaukseen, joista olen jokaisesta valtavan iloinen. KIITOS 💕

Mukavat viestit, joita sain kässätilille ohjeistani ja neulomiseen inspiroimisesta!

Se kun koin pitkästä aikaa pientä materialismionnellisuutta (saako tätä sanaa enää edes käyttää, haha) siitä kun ostin itselleni uuden kahvimukin ja bongasin kokoni eräistä Marimekon olohousuista, joita olin yrittänyt bongailla jo jonkin aikaa.

Entä kurjinta?

Mainitsinkin instan puolella koiraepisodista kun eräs lähistöllä asuva iso koira meinasi käydä koiramme kimppuun pihamme edustalla ja oli aivan senteistä kiinni, että sain ajoissa vedettyä koirat pois kun tämän hyökkäävän koiran omistaja tuli voimattomana remmissä koiransa perässä saamatta koiraa lainkaan hallintaan. Samaisen koiran kanssa on aikaisemminkin ollut läheltäpiti-tilanteita (myös lapsen kanssa) ja nykyään kieltämättä pelottaa tuon koiran kohtaaminen. Omistaja liukeni tästä tilanteesta sanomatta sanaakaan, vaikka shokissa huutelin perään!

Lisäksi jännittelin vähän ennakkoon tulevaa tenttiviikkoa (joka edessä siis nyt) ja influenssarokotusta sen suhteen, että tuleeko pojalle nenäsuihkerokotteesta taas flunssaoireita, kuten viime vuonna. Ja ylläripylläri, pari päivää rokotteen jälkeen nousi tänäkin vuonna kuume ja nuha, meni onneksi myös nopeasti ohi. Itse selvisin ilman oireita.

Viime viikonlopun lemppariherkku?

Lindtin maitosulkaa! Viikonloppuni herkkukombo on yleensä: Sipsit, popparit ja joku suklaajuttu, joskus myös leivonnainen, esim. nyt jouluaikaan piparit tai tortut (nyt tosin ostin Pågenin Gifflareita, ne on yksi vakkari). No anyway! Jossain vaiheessa vuorottelin suklaaherkun suhteen aina Fazerin ja Maraboun levyn välillä (joskus myös Pandan riisisuklaa), mutta nyt olen ostanut myös muita suklaita. Ykkössuosikkejani ovat Tony’sin maitosuklaa, GuyLianin suklaasimpukat (rakastin näitä pienenä!!) ja Lindtin maitosuklaakuulat. Tänä viikonloppuna ostin pitkästä aikaa Lindtin kuulia ja onhan ne kyllä aivan sairaan hyviä 😀 Kuten tietty nuo muutkin!

Viikon ajatus?

Luin erään artikkelin kurssiini liittyen, joka käsitteli sitä mitä nuorille kerrotaan oppikirjoissa- ja materiaaleissa päästöjen vähentämisestä, sekä vähäpäästöisemmistä elintavoista ja valinnoista. Artikkelin tutkimuksen mukaan neljä konkreettista ”suuren vaikutuksen tekoa” ovat huomattavasti muita tehokkaampia: Saada yksi lapsi vähemmän, elää autotonta elämää, välttää lentomatkailua ja vaihtaa kasviperäiseen ruokavalioon. Silti näistä suuren vaikutuksen teoista oli (muistaakseni kanadalaisissa) oppikirjoissa vain vähän tai ei ollenkaan mainintoja, kun taas huomattavasti ”pienemmän päästötehokkuuden teot”, kuten kierrättäminen, valaistuksen vaihtaminen energiatehokkaampaan, energian säästäminen ja lihansyönnin vähentäminen mainittiin usein. Tämä sai pohtimaan esimerkiksi poliittisia motiiveja oppikirjatuotannon takana ja sitä, että aristellaanko ns. ”radikaalimpien” toimien nostamista esille, jonka vuoksi koetaan ”pehmeämpien” (ja samalla huomattavasti tehottomampien) toimien korostamista jotenkin neutraalimpana. Artikkeli löytyy muuten täältä jos kiinnostaa. Olisi mielenkiintoista tietää miten aiheista kerrotaan esimerkiksi suomalaisissa lukiokirjoissa 🙂

Viikon oppi opintojen parissa?

No tuon edellisen mainintani lisäksi esimerkiksi nyt vaikka toteamus siitä, että välillä näiden kurssien arvosanoissa ei ole mitään järkeä sen suhteen mikä oma intressi tai panostus kurssin kanssa on ollut. Sain ekassa periodissa vähiten itseäni kiinnostavasta kurssista arvosanaksi 5, kun taas eniten itseäni kiinnostavasta (ja mielestäni helposta) kurssista 3. Sitten taas ehkä näennäisesti helpoin kurssi oli tenttien teknisen järjestelyn suhteen vaikein (aikaraja suhteessa kysymysten määrään ja tiedonhakuun, vääristä vastauksista miinusta) ja sain arvosanaksi 2, vaikka oikeasti yritin ja osasinkin. Eipä kovin suuri osa tosin saanut kovin paljon kummempiakaan arvosanoja. Aina ei mene loogisesti 😀

Mitä ikävöit?

Lunta, avantouintia ja iltahämärän pitkiä kävelylenkkejä. Itseasiassa noista iltakävelyistä inspiroituneena kävin torstaina pitkästä aikaa reilun tunnin kävelyllä raikkaassa ilmassa samalla äänikirjaa kuunnellen, ilman kiirettä mihinkään. Olin kököttänyt koko viikon kotona ja tuli fiilis, että on pakko päästä käymään jossain, joten nappasin kasvomaskin taskuun ja kävelin piipahtamaan (melko aution) Helsinki Outletin Marimekolla.

Viikon rentoutumisvinkki?

Aamusauna! Pieni hemmotteluhoito hiusnaamio ja kasvojen hedelmähappokuorinnan muodossa. Tippa eteeristä öljyä (itse laitoin eukalyptusta) löylyveden sekaan ja köllöttelyä lauteilla. Ihan parasta kaamoksen keskellä! Jos ei onnistu arkiaamuina niin testatkaa vaikka viikonloppuisin 🙂

Aamut vai illat?

Tällä hetkellä taas perinteisesti ehdottomasti aamut. Olen viime viikkoina herännyt arkisin viiden ja kuuden välillä tekemään koneelle hommia. Veikkaan kirkasvalolampun tuoneen tehoa ja selkiyttäneen uni-valverytmiä, koska en ole sen hankinnan jälkeen ollut enää yhtä väsynyt ja aikaisetkin herätykset ovat olleet jälleen varsin vaivattomia. Nyt mietin, että miten olen edes pärjännyt ilman tuota valoa! 😀

 Mitäs kuului teidän viime viikkoon? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Muutama ajatus korona-arjen keskellä

Okei, näin alkuun haluaisin lievästi purkaa mieltäni erään seikan suhteen. Tiedän nimittäin, että ehkä maailman rasittavin juttu on selitellä sitä, miksi ei ole tehnyt sitä tai tätä, mutta tässäpä istun sitten itse parhaillani pahoittelemassa sitä, että blogi on viime viikkoina (ja oikestaan jo parin kuukauden ajan) päivittynyt hieman epäsäännöllisesti. Kieltämättä tämä alkava kaamos on ottanut melko koville ja vaikka esimerkiksi ostamastani kirkasvalolampusta onkin ollut suuri apu, on olo silti ollut ajoittain melkoisen väsynyt, jaksamaton, allapäin ja pää juntturassa.

Aikaisempina vuosina en ole kärsinyt aivan näin maksimaalisesta kaamosjumituksesta (syksyisin on tietty usein tullut reissattuakin aurinkoon ja saattaa muutenkin olla, että sanon tätä tismalleen samaa joka syksy, haha), mutta väittäisin ehkä, että juurikin tämä koronan kotikeskeinen tilanne on syy siihen, ettei useinkaan tunnu elämässä tapahtuvan mitään niin jännittävää, että sitä kokisi tarpeeksi jännittäväksi raportoida tänne. Sinänsä harmi. Oikeasti haluaisin pohtia ja keskustella täällä eri ilmiöstä, mutta jo pitkään on tuntunut kaiken pyörivän pelkästään koronakeskeisen keskustelun ympärillä ja oh lord, ainakin minä alan olla aihetta jo kertakaikkiaan korviani myöten täynnä.

Ja siinäpä se, vaikka kuinka kurjalta kuulostaakin, on minut vallannut joku ihme korona-saturaatio ja ajatus siitä, ettei tässä oikein muuta voi miettiä. Okei, tietysti olen toki parhaani mukaan yrittänyt täyttää ajatukseni juuri niillä kaikilla muilla (kivoilla) asioilla, vaikka fakta on se, että esimerkiksi tulevaisuuden suunnittelu on tällä hetkellä äärimmäisen vaikeaa. Eipä asiaa sinänsä auta sekään, että arkeni rajoittuu pääasiassa tänne meidän viidenkymmenen neliön alakertaamme niin opinnoissa kuin töissäkin, vieläpä jo melko pitkään ilman minkään sortin sosiaalista vuorovaikutusta. Ah, kuinka iloinen olinkaan Rukan reissulla kun pääsin hetkeksi uusiin ympyröihin ja tapaamaan ystävääni pitkästä aikaa! Nyt viime viikkoina olen nimittäin alkanut (taas kerran) jo vähän panikoida Helsingin julkistenkin suhteen, eikä kotoa lähteminen junalla tai bussilla ketään näkemään kieltämättä aivan kamalasti houkuttele :/

Itseäni on harmittanut myös suuresti esimerkiksi kommenttien vähyys viime viikkoina, jonka toki ymmärrän, koska syväluotaava sisältö on ollut täällä sattuneesta syystä normaalia harvemmassa. Osittain on myös tuo vuorovaikutuksen puttuminen / väheneminen, joka siis itselläni on jo vuosikaudet ollut yksi tärkeimmistä syistä blogin pitämiselle, vähentänyt osittain omaa motivaatiotani tämän suhteen. Tuonut fiilistä siitä, että istun täällä yksikseni kirjoittelemassa juttua tylsästä korona-arjestani, vaikkakin melko tottahan se onkin. Tietysti tiedän, että teitä ruudun takana on sankoin joukoin, joten ehkäpä joku sentään jaksaa näitä vallitsevan tilanteen ajoittain tylsiä jorinoitani lukea.

Yksi suurimmista ”kolauksista” itselleni on ollut ehkäpä myös se, että blogini on aiemmin keskittynyt vahvasti matkailuun ja matka-aiheiseen haaveiluun. Nyt kun sekin ovi on tavallaan toistaiseksi suljettu, tuntuu että pieni osa minusta on mennyt jonkinlaiseen horrokseen, kuin pala minua puuttuisi. Kieltämättä tämäkin on aiheuttanut surua. Kun osa omaa identiteettiään on lähes aina ollut toteuttaa itseään matkailun avulla ja se yhtäkkiä viedään pois, tuntuu kuin osa minusta olisi kuollut. Tietty olen parhaani mukaan yrittänyt kompensoida tuota aukkoa keskittymällä yhä enemmän kotimaan matkailuun ja kyllä, rakastunut yhä enemmän myös Suomen upeisiin kohteisiin. Nyt onkin mielessä, että panostaisin enemmän myös staycation-tyyppisiin minilomiin, jotka toisivat kivaa vaihtelua arkeen ja tähän kotona kökkimiseen.

Iloa päiviini on tuonut toki mielenkiintoiset kurssit opintojeni saralla. Viime viikkoina olen kirjoittanut esseitä mm. Tyynenmeren saarivaltioiden globaaleista uhkista, arktisten alueiden muutoksista ilmastonmuutoksen seurauksena ja nyt viimeisimpänä syventynyt esseeseen metsien pinta-alan vähenemisestä Amazonin ja Indonesian sademetsissä, sekä syistä tämän järkyttävän ilmiön takana. Yksi ilon aiheeni (vaikka sademetsien tuhoa nyt ei missään muodossa voikaan ilon aiheeksi sanoa) onkin ollut se, että on konreettisesti syventynyt muihin aiheisiin ja todennut, että kyllä, maailmalla tapahtuu edelleenkin sitä sun tätä. Asioita, jotka harvemmin saavat palstatilaa kaiken tämän koronavouhotuksen keskellä.

Olen myös pysähtynyt pohtimaan sitä, että miksi vasta nyt innostuin uudelleen opinnoista ja erityisesti tuosta maantieteestä (jota siis harkitsin opintosuuntana jo päästessäni ylioppilaaksi 2006, jolloin en kuitenkaan ollut vielä valmis muuttamaan Helsinkiin) ja olen tullut siihen tulokseen, että suuressa osassa tässä luonnontieteiden kiinnostuksen kulminoitumisessa on ollut juurikin vuosien varrella matkailun myötä karttunut konreettinen näkemys maailmasta, kulttuureista ja luonnonilmiöistä. Vaikka nämä ovatkin kiinnostaneet minua suuresti jo lapsesta asti (ensimmäiset Polynesian saari-innostuksethan johtavat juurensa vahvasti jo jostain 5-vuoden iästä, uskokaa tai älkää), olen vasta viimeisen viiden vuoden aikana saanut konkretian ja kokemusten kautta näkemyksen siitä, että nämä ovat seikkoja, joihin haluan oikeasti jollain tapaa elämässäni vaikuttaa.

Tämä onkin yksi niistä asioista, jotka ovat motivoineet itseäni koronan keskellä. Tiedättekö kun elämässänne saattaa olla se yksi seikka, haave jota pyörittelette mielessänne päivittäin. Useasti tai sitten vain kerran. Vuoden jokaisena päivänä. Jos mieheltäni kysyisi, olisi tämä asia varmasti Manu Bayn tai Balealin surffibreikit (:D), mutta itselleni tämä intohimo on Tyyni Valtameri ja sen saariryhmät, sekä koralliriutat, rannat ja luonnonilmiöt yleisesti. Vähän hassua, mutta totta. Onko teillä tämmöisiä intohimon kohteita? Jos, niin mitä? Ja seikka johon vasta nyt olen vasta nyt herännyt (varsinkin noiden mantsan valinnaisten suhteen) on se, että olen vihdoin ajautunut jonkinlaiseen opiskelijayhteisöön, jossa muilla on samanlaisia intohimoja. Liittyivätpä sitten kaupunkikulttuuriin tai tulivuoriin. Itselleni tämä on tuonut ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta harmaan syksyn aikana, vaikka toki tutkinto-opintoni maatalous-metsiksenkin puolella ovat hyvin mielenkiintoisia.

Palatakseni matkailuun täytyy todeta se, että vaikka en fyysisesti pääse näkemään maailmaa, voin käyttää ajan hyödyksi sillä, että opiskelen aiheesta lisää. En haluaisi sanoa tätä ääneen (koska niin, eihän koskaan nyt varsinaisesti ole liian myöhä opiskella tai kouluttautua), mutta kieltämättä olen tuntenut surua siitä, että tämä oivallus ”aidon elämän kutsumukseni” (huh, kuulostipa uskonnolliselta, haha) suhteen on tullut vastaan vasta näin aikuisiällä. Välillä olen jopa syyllistänyt itseäni siitä, että olenko ”pilannut” unelmani sillä, etten tarpeeksi rohkeasti tavoitellut näitä jo nuorempana, vaan menin ehkä enemmän sokkona urille, joihin koin ulkopuolista kannustusta. Tätä olen miettinyt viime aikoina jopa päivittäin.

Mutta ehkäpä tämä on jollain tasolla tyypillistäkin? Kun ensin ehtii näkeä ja kokea, kerätä konkreettista tietoa ja kokemuksia, oivaltaa paremmin ne itseään kiehtovimmat seikat, jolloin voi myös tiedon ja tieteen myötä syventyä näihin paremmin? Nuorempana tämä olisi luultavasti mennyt juuri päinvastoin. Ensin olisin opiskellut ”ehkä minua kiinnostavaa” alaa ja sitten opintojen, sekä myöhemmin työelämän tai tutkimuksen pohjalta löytänyt ne aihepiirit, jotka eniten kiinnostavat. Eli tuskin aivan väärin näinkään, hieman nurinkurin 🙂

Miksikään maailman pelastajaksi en tosiaankaan ole itseäni nimeämässä, mutta tänä vuonna olen saanut hyvää mieltä siitä, että koen aidosti edistäväni hyvää sillä, että olen inspiroitunut oppimaan lisää asioista, joilla hyvällä lykyllä voin joskus saada aikaan hyviä asioita, oli kyse sitten niistä Tyynenmeren saarten koralliriutoista, saarten ekologiasta tai yleisesti ympäristasioista. Sinänsä hassua, että kun yksi tavoitteeni opinnoille oli juurikin oppia lisää ympäristöseikoista, olen havahtunut jo syksyn aikana siitä, kuinka hurjasti uutta tietoa olen omaksunut näinkin lyhyessä ajassa ilmastonmuutoksesta, ruokaketjun ja elintarviketuotannon epäkohdista ja vastuullisuudesta yleisesti.

Ja hei, tuon neulomani kaulurin ohje löytyy muuten täältä! 🙂

Palatakseni taas postauksen alun pointtiin, haluaisin tottakai tuottaa sisältöä ja kirjoittaa juuri niistä aiheista, jotka teitä eniten kiinnostavat. Usein olenkin toteuttanut (melkein) kaikki toivepostauksenne, joten jos semmoisia on mielessä, niin otan toiveita innolla vastaan 🙂

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Julkaistu

Rukan reissun kohokohtia: Riisitunturi ja Valtavaaran huippu

Tänään olisi vuorossa lisää Ruka-juttuja pienen tauon jälkeen ja pari reissun luonto-aiheista kohokohtaa. Vuosi 2020 on ollut itselleni ennen kaikkea luontomatkailun vuosi ja mikäs nyt olisikaan tämän kaiken härdellin keskellä mukavampaa, kuin nauttia kotimaan luonnosta uusia suosikkipaikkoja löytäen? Lokakuussa retkeiltiin Saariselän suunnalla Kiilopäässä ja Pyhä-Nattasella, marraskuussa taas Rukan ja Posion suunnalla. Molemmat reissut ovat jääneet mieleen ikimuistoisina ja en malta odottaa ensi kesän seikkailuja.

Kävimme nimittäin tällä Rukan reissullani ystäväni kanssa ahkerasti retkeilemässä lähitienoilla ja paikoissa, jotka ovat itselläni pitkään olleet must-see-paikkoja Rukalla ja sen läheisyydessä, mutta joissa ei ollut vielä syystä tai toisesta päässyt käymään. Olin viimeksi Rukalla poikani kanssa, jolloin haasteellisimmat kohteet eivät tulleet kyseeseen, ilmeisesti pulkassa istuminen pakkasessa muutamia minuutteja pidempään nimittäin vaatii etelän kaupunkilaislapsille hieman totuttelua 😀 Tuolloin kuitenkin päätin, että seuraavalla kerralla sitten! Tämänkin reissun jälkeen jäi edelleen kohteita, joihin on ehdottomasti seuraavalla kerralla päästävä, kuten Pyhän Jyssäys Rukalla ja Oulangan kansallispuisto maisemat, kuten Pähkänänkallio. Ja kuinka innostunut olenkaan tänä vuonna yhä enemmän luontomatkailusta ja uusien kotimaan kohteiden bongailusta! Aivan parasta 🙂

Upea Riisitunturi

 

Suunnittelimme retkiämme oikeastaan pääasiassa säiden suhteen. Tuurillani oli valtaosa päivistä pilvisiä (tai räntä/lumisateisia), mutta lauantaille luvattiin parempaa säätä ja suuntasimme autolla jo aamupäivällä kohti Riisitunturia, joka sijaitsee virallisesti Lapin rajan puolella Posiolla. Olen koko tämän (ja viime) vuoden bongaillut yhä kauniimpia kuvia Riisitunturilta ja paikka oli jo vuosi takaperin kohde, jonka haluan nähdä pikimmiten. Riisitunturin reiteistä voit lukea lisää esimerkiksi täältä. Itse teimme huipulle lyhyemmän reitin Riisin rääpäsyn, jonka pituus edestakaisin ylös ja alas on noin 4,3 km. Reitillä ei ollut kovin haastavia nousua tai maastoa, joten sopii mielestäni hyvin myös lyhyemmäksi retkeilyreitiksi vaikka koko perheen voimin lapset mukana. Eikä ottanut siis kunnon päälle juurikaan, vaan oli enemmänkin mukavaa kävelyä ja maisemien ihailua. Sanoisinko, että meiltä koko käppäilyyn kului aikalailla 1,5h. Kuvailimme toki huipulla hetken maisemia.

Huipulta oli aivan upeat näkymät ympäri Posiota ja ehkäpä juuri tuo Riisitunturi oli reissulla oma kohokohtani. Toivon joskus vielä pääseväni Riisin huipulle ihailemaan täysin pilvetöntä talvitaivasta, revontulien bongailusta siellä en edes uskalla haaveilla! Ah, pidempi retkeilyreitti Riisille on todellakin haavelistallani – tai hiihtoreitti! Myös latuja nimittäin löytyy, sekä autiotupa ja laavuja.

Itseäni jäi kiinnostamaan retken jälkeen Riisitunturin historia ja erityisesti nimen alkuperä. Lueskelinkin aiheesta ja Riisitunturin alueella eli 1600-luvulta lähtien metsäsaamelaisten kansa, jotka laidunsivat tunturin niityillä ja elivät vahvasti pyynnillä, metsästäen, marjastaen, sienestäen ja kalastaen. Itse Riisitunturin nimen alkuperästä on vain veikkauksia, mutta esimerkiksi vanhojen karttojen ”Riistunturi”-nimestä on veikattu yhteyttä saamelaisperäisiin sanoihin, jotka tarkoittavat tykkyä, heinää tai risua. Täten onkin arveltu, että olisiko saamelaisväestön harjoittamalla suoniittytaloudella, eli ”heinäsuolla” yhteys termiin ”riisisuo”. Riisitunturin rinteillä on kasvaa liekokasveja, joiden siitepölyä on kansanlääkinnässä käytetty riisitaudin hoitoon ja tämä onkin yksi uusimmista nimen alkuperään liittyvistä arvauksista.

Matkalla Riisille pysähdyttiin hetkeksi ja rämmin kuvaamaan pientä lampea, joka näytti edellisenä yönä sataneen lumen huurteisena aivan satumaiselta 🙂

Paluumatkalla alkoi tulla jo hämärä ja bongasimme tieltä poroja 🙂

 

Rukan Valtavaara

 

Seuraavan päivän retkemme suuntasi Rukan Valtavaaran huipulle, jonka reitit lähtevät kätevästi Saaruan rinteiden parkkipaikan tuntumasta. Sanoisinko, että jos tarkoituksena on käppäillä reitin alusta huipulle asti ja takaisin, kannattaa matkaan varata ainakin pari tuntia aikaan. Toki, talvella lumi hidastaa ja tuo lisähaastetta etenemiseen, verrattuna esimerkiksi Riisitunturin reittiin oli Valtavaaralla huomattavasti jyrkempää nousua ja noin yleisesti reitti kyllä rankempi. Ja noin muutenkin suositellaan reitille talvisin lumikenkiä. Eipä nyt kuitenkaan mikään ylitsepääsemätön tosiaankaan, mutta kävi kyllä treenistä!

Käppäilimme itse Valtavaaran huiputuksen, 5,7km. Muut reitit on listattu esim täällä. Tälle reitille en ehkäpä lähtisi pulkkaretkelle lapsen kanssa, koska reitti on jyrkkine nousuineen ja laskuineen ajoittain fyysisesti melko rankka. Mutta huipulle nousu kyllä kannatti, vaikka sää tuona päivänä olisi kieltämättä voinut olla parempikin.

Valtavaaran huipulta on upeat näkyvät ympäri Rukaa ja Rukajärvelle. Huipulla sijaitsee vanha palovartijan maja, joka toimii autiotupana, jossa siis kuka tahansa saa yöpyä (tosin tutkin nyt tätä Valtavaaran tupaa, joka on ainoastaan päiväkäyttöön ja sallittu yöpymiseen vain poikkeustapauksessa). Kävimmepä raapustamassa nimemme vieraskirjaan. Tänä vuonna olen todennut, että autiotuvat ovat ehkä parhainta ikinä! Haaveena olisi joskus yöpyäkin autiotuvassa 🙂

Jos lomailette Rukalla ja toiveissa on nähtävyydet aivan lyhyen matkan päässä, suosittelen ainakin Valtavaaraa, jonka reitti lähtee aivan hiihtokeskuksen itä-puolen juurelta. Jos taas haluaa lähteä autolla kauemmaksi, on Riisitunturi aivan must! Ajomatka Rukalta Riisitunturin parkkialueelle on noin 40min, eli sinänsä ajaa sinne myös nopeasti.

Oletteko käyneet Riisitunturin tai Valtavaaran huipulla? ✨

 

Kumpi on suosikki tai ovatko kenties teidän haavelistalla?

 

Kuvat minusta Ronja Rajala

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Ripsienhoitorutiini: Ripsiseerumeita ja luottoripsivärejä x 2

Kaupallinen yhteistyö: Lyko

Ehkä yleisin kysymys jonka kuulen seuraajiltani kauneudenhoitoon liittyen on se, että käytänkö parhaillaan ripsiseerumia ja jos niin mitä? Aikaisemminhan olin suorastaan ripsiseerumeiden suurkuluttaja, haha! En ole itseasiassa ennen tätä syksyä käyttänyt varsinaista ripsiseerumia pariin vuoteen, vaikkakin jo pidemmän aikaa on käytössäni ollut eräs vakkarituote, josta on parin vuoden aikana muodostunut ehdottomasti yksi suosikkini. Pian pari kuukautta takaperin otin pitkästä aikaa käyttööni myös uuden ripsiseerumin, josta luvassa tässä postauksessa kokemuksiani. Tänään vuorossa siis toivotusti ripsijuttuja ripsienhoitorutiinin muodossa, sekä kaksi ripsivärisuosikkiani, joista en vuosienkaan jälkeen luovu; vedenkestävä ja vedellä pestävä!

Tiedättekin ehkä, että olen ripsieni suhteen äärimmäisen tarkka. Pidän siitä, että ripset ovat hoidetut, hyväkuntoiset ja jos jossain olen megatarkka niin ripsiväreissä. En totisesti kelpuuta mitä tahansa ja moni suosikkiripsarini onkin semmoinen, jossa olen uskollisesti pysynyt vuodesta toiseen. Toisessa suosikissani jopa itseasiassa jo lähes viidentoista vuoden ajan 😀 Ja noin yleisesti noudatan ripsien hoidossa muutamia aivan perusniksejä, jotka listasin alle.

Mitä tulee parempikuntoisiin ripsiin, toimivat ainakin itselleni muutamat helpot arjen vinkit:

 

Vietä ripsarivapaita päiviä! Ripset kiittävät kun saavat välillä levätä meikiltä ja hankaamiselta. Itse en käytä lainkaan ripsientaivutinta, jonka olen huomannut ainakin omalla kohdallani myös säästävän ripsiä katkeamiselta. Kesällä vietin melkoisesti ripsarivapaata ja nytkin käytän ripsaria vain silloin kun on jotain menoa kodin ulkopuolella.

Vältä hankaamista erityisesti pesun yhteydessä. Suosin itse pesuaineista esimerkiksi puhdistusöljyjä, jotka liuoittavat parhaiten ripsivärin ilman, että joutuu rajusti jynssäämään tai hankaamaan.

Helli ripsiä sisäisesti ja ulkoisesti. Käytän ajoittain ripsille risiiniöljyä ja otan usein aamuisin lusikallisen kylmäpuristettua oliiviöljyä sisäisesti nautittuna. Nämä niksit ja ajoittain myös hiusvitamiinit ovat ehdottomasti vahvistaneet ripsiä! Selkeimmät tulokset olen kuitenkin ehdottomasti saanut ripsiseerumeilla.

Ripsien kestovärjäyksellä saa näppärästi tummuutta ripsiin ja itselläni auttaa ripsien värjäys myös meikittömiä päiviä. Nyt olenkin vihdoin ja viimein opetellut ripsien kotivärjäystä itse! Värjäyksen kanssa näyttää huomattavasti freesimmältä, vaikka olisikin täällä kotona verkkareissa ja ilman sen kummempaa ehostusta 😀 Olen myös tuumannut uusivani lash liftin loppuvuodesta!

Aloitin lokakuussa Xlash Pro-ripsiseerumin käytön (vinkki: on parhaillaan -25% alessa) ja ennen tätä olin kuullut paljon muiden hyviä kokemuksia seerumista, jonka myötä innostuin itsekin pitkästä aikaa aivan viraalliselle ”ripsiseerumikuurille” Xlashillä. Ripsiseerumeita on vuosien varrella tullut testattua jos mimmoisia. Osa tuotteista on toiminut paremmin ja osa taas huonommin. Odotukset olivat tälle kuitenkin suuret.

Seerumi lupaa ripsien kunnon kohentuneen 3-4 viikon jälkeen, pidempien ripisen ja pitkäkestoisen vaikutuksen saavuttamiseksi suositellaan 6-8 viikon käyttöä, jonka jälkeen käyttöä voi harventaa 2-3 kertaan viikossa. Olen itse yleensä saanut parhaimmat tulokset ripsiseerumista vähintään 8 viikon käytön jälkeen ja oikeastaan selvää kasvua olen huomannut tässä parin viikon aikana, eli juurikin käyttöviikkojen 5-6 kohdalla. Voisin mutulla sanoa, että osa saattaa teilata ripsiseerumin toimimattomana, mikäli tuloksia ei vielä reilun kuukauden aikana näy, koska vaativathan nämä pidempää säännöllistä käyttöä ja tosiaan, itse huomaan selvän tehon usein vasta juuri viikoilla 8-12. Erityisesti luonnonkosmetiikan ripsiseerumeiden kanssa olen huomannut, että teho on hillitympi ja näkyy myöhemmin. Käyttö tämän kanssa jatkuu siis edelleen ja uskon, että vielä hurjempia tuloksia tulee tässä lähiviikkojen aikana! Parhaillaan olen siirtynyt tuohon harvennettuun käyttöön, jolloin levitän tuotetta ripsirajaan noin jokatoinen päivä. Seerumia levitetään illalla ripsen tyveen vähän nestemäisen eyelinerin tavoin ja annetaan vaikuttaa yön yli.

Tässä ripset kuurin alussa:

 

Ja nyt noin käyttöviikolla 6-7:

 

Lähtötilanne ripsien suhteen oli toki hyvä, mutta kasvun huomaa erityisesti uloimmista ja silmän sisänurkan ripsistä, jotka ovat kasvaneet pituutta. Itse olen ollut tuloksiin todella tyytyväinen ja voisin ehdottomasti ostaa tätä myös jatkossa!

Hieman edullisemman hintaluokan ripsiseerumi / ripsien hoitotuote on Talika Lipocils Expert, jota olen säännöllisen epäsäännöllisesti käyttänyt parin vuoden ajan ja huomannut tämänkin säännöllisessä käytössä ehdottomasti kasvua ja vahvstumista ripsissä. Ensimmäisen kerran käytin tätä joskus kymmenisen vuotta sitten ja vaikka en näiden vuosien välissä ole tätä käyttänytkään varsinaisesti ripsiseerumina, on Talikan Lipocils Expert täydellinen hoitotuote arkeen fiksaamaan ripsiä ja kulmia meikittöminä tai kevyessä meikissä! Lipocils Expertin säännöllinen käyttö tuo kaarevuutta, hoitaa ja ravitsee, sekä tummentaa ripsiä. Harjan avulla levitys ripsiin on helppoa, seerumina käytettäessä on tuotetta helppo annostella harjaspään sieniaplikaattorilla ripsien tyveen. Tulos ei tällä ole ehkä yhtä silmäänpistävä kuin varsinaisilla ripsiseerumeilla, mutta aivan loistava tuote meikkipussiin jokatapauksessa! Kesäisin käytän tätä usein ripsivärin sijasta jos haluan laittaa ripset ojennukseen 🙂 Ps. Myös Talikan Lipocils Platinumista on itselläni myös hyviä kokemuksia!

Nyt olen testaillut myös sarjan Talika Eyebrow Lipocils Expert-hoitoainetta kulmakarvoille ja tarkoitus on edelleenkin jatkaa käyttöä. En ole nyppinyt kulmiani kertaakaan (!!) vuosikausiin, joka ehkä kertoo jotain kulmieni kasvusta vuodentakaisten nyppimisten seurauksena. Tämän käytöllä olen ihme ja kumma huomannut kulmien tuuhentumista ja uusien hajakarvojen kasvua! Tässä on samainen näppärä harja-aplikaattori kuin ripsienkin versiossa ja on itselläni vakkarituote myös kulmien muotoiluun (jota siis en normaalisti harrasta ikinä :D). Kotitekoinen brow lift onkin ollut tässä kesän jälkeen oma pieni kauneushömpötykseni kotisalongissa 😀 Kulmakarvojen harjaamiseen käytän tuota kuvan Rapide Cosmeticsin kulma- ja ripsiharjaa, jolla saa hyvin kulmat ja ripsetkin ojennukseen.

Ja jos summaan yhteen ripsiseerumikokemukset niin olen näistä saanut parhaimmat tulokset ripsien pituuskasvun suhteen Xlashillä. Jatkuvaan käyttöön on Talika taas monikäyttöisenä tuotteena ihan paras 💕

Olen maailman laiskin värjäämään ripsiä kotosalla ja usein pyrinkin aina hoitamaan homman jonkun toisen hoidon yhteydessä silloin kun käyn esimerkiksi kasvohoidossa. Korona on saanut minut opettelemaan myös kotivärjäyksen saloja ja eiköhän se tästä pikkuhiljaa! Käytössäni on ollut helpot kotivärjäystuotteet- ja tarvikkeet RefectoCililtä, joilla on helppo päästä alkuun ripsien ja kulmien diy-värjäyksen kanssa. Itselläni on RefectoCilin sinimusta väri ripsille ja kulmille, sekä saman merkin RefectoCil Oxidant 3% -neste, joista sekoitetaan ripsiin levitettävä väri ja annetaan vaikuttaa noin 10 minuuttia. Alaluomien ja ihon suojaukseen olen käyttänyt RefectoCilin silmien suojapapereita ja silikonityynyjä. Jatkossa lupaan ehdottomasti skarpata tämän kotivärjäyksen suhteen! 🙂

Ripset ensimmäisen diy-värjäyksen jälkeen ilman ripsaria 😀 I made it! Lähtötilanne oli jokseenkin täysin väritön!

Ripsivärivinkkejä kysellään aika ajoin ja halusin valita tähän postaukseen kaksi tuotetta, joita en vaihtaisi pois, vaikka kaikki nämä vuodet olenkin yrittänyt etsiä uusia suosikkeja ripsareiden suhteen. Etsin ripsiväriltä tuuheutta, koostumusta, joka ei ole liian kuiva, eikä sitten taas liian märkä ja jolla onnistuu ripsien ”työstäminen” koko pituudelta ilman, että massa kuivuu kesken kaiken. Lisäksi levitän ripsarin aina niin, että painan harjalla ripsiä kevyesti taaksepäin, jolloin ripsari samalla kevyesti taivuttaa niitä. Ja näitä suosikkejani nyt ei vaan voita mikään! Argh, vihaan nimittäin yli kaiken sitä, että ostan uuden ripsivärin, joka osoittautuu aivan surkeaksi 😀

Postauksen ripsikuvissa on juurikin Sensaita!

Pitkäaikaisin ripsarisuosikki on ollut Sensain Mascara 38C Volumising, joka on PARAS! Kaikki eivät tämän ripsarin pesusta pidä (ja Sensait tuntuvat jakavan mielipiteitä), mutta itse en ole koskaan kokenut ongelmaksi sitä, että ripsiväri pestään pois 38-asteisella vedellä. Tämä onkin oikeastaan ainoa ”vedenkestävä” ripsiväri, josta olen ikinä pitänyt. Ennen tämän ilmestymistä aikoinaan käytin Sensain pieniharjaista ”perusversiota” 38C-ripsarista, joka on myös hyvä, muttei anna läheskään yhtä näyttävää tulosta. Tuon Volumising-version kaareva harja tuo nimittäin samalla taivuttaa ripsiä ja tuo runsautta. Voisin todeta tämän ehkäpä parhaimmaksi ripsariksi, jota olen ikinä käyttänyt! Ja plussaa siitä, ettei varise tai suttaannu päivän mittaan edes marraskuun sateissa 🙂

Vesiliukoisista ripsiväreistä ehdottomia suosikkejani ovat jo vuosia olleet Loreal Parisin Volume-sarjan ripsarit, jotka ovat budjettiystävällinen valinta perusripsarille. Näissä on todella hyvä hinta-laatusuhde ja markettiripsareista ovat Lorealin ripsarit aivan heittämällä (omasta mielestäni) parhaita, erityisesti nuo Volume Million Lashesit ja Mega Volume Collagen 24H Extra Black, jota olen käyttänyt parin vuoden ajan. Ripsiväri tuo runsaasti tuuheutta ja pysyvyys on tässä hyvä!

Vinkki! Monet näistäkin tuotteista ja paljon muita kauneudenhoitontuotteita on parhaillaan Lykolla tuntuvin tarjouksin ja lähes kaikki tuotteet -25%! 🙂

Onko joku teistä testannut Xlashin tai Talikan ripsiseerumeita? Mitäs olette tuumanneet?

Entä löytyykö samoja ripsarisuosikkeja? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Mielipide: Lentäminen ja matkustamisen demonisointi korona-aikana

Lentomatkailu korona-aikana? Suuntasipa sitten kotimaan kohteesta toiseen tai ulkomaille. Aihe, josta olen jo pidemmän aikaa halunnut avata suuni, mutta rehellisyyden nimissä en ole jotenkin ”kehdannut” tai toisekseen pitänyt soveliaana. Kunnes nyt. Tähän väliin täytyy tosin mainita eräs ehkä vähän surullinenkin seikka, johon olen herännyt tänä vuonna. Se, että olen jossain määrin alkanut aristella sen suhteen, että jakaisin mielipiteitäni somessa. Jo pidemmän aikaa on somessa ollut havaittavissa tietynlaista lynkkausmeininkiä. Jos sattuu olemaan eri mieltä tai nostamaan esille asian, joka nyt ei saa aikaan myötäilyä 99% yleisöstä, saa siitä kyllä kuulla. Ellei nyt sitten henkilökohtaisesti niin ainakin anonyymisti jossain bittiavaruuden keskustelupalstoilla. Vähän kuin yrittäisi parhaansa olla ”oma itsensä”, mutta tekisi kuitenkin kaiken väärin. Totuushan on, ettei koskaan voi mielyttää kaikkia ja sinänsä on koko homma harmi, koska alunperinkin oli blogien (ja myös omani) pointti lähinnä tuoda esille erilaisia näkökulmia, mielipiteitä ja keskustella juurikin niistä eri mielipiteistä asialliseen sävyyn rakentavasti.

Nyt taas tuntuu, että somekeskustelu on ikuista väittelyä, jossa ei ole voittajaa ja toisen mielipiteen edustajat haukutaan maan rakoon. Blaah. En itse jaksa konflikteja, joka taas on ehkä ollut myös syynä siihen, etten ole tänä vuonna ollut kovin motivoitunut ”ottamaan kantaa” moninkaan juttuihin, koska usein sen aiheuttama keskustelu on uuvuttavaa, vaikka kuinka yrittäisi muotoilla sanansa monet seikat huomioon ottavasti. Sanottakoon myös, että omalla kohdallani on tämmöinen ollut melko minimaalista, mutta kuitenkin. Nykyään huomaan varovani, että voinko sanoa näin tai näin, koska takuuvarmasti yksi tuhansista vetää herneen nenään, vaikka kyse olisi vain erilaisista näkökulmista. Ja ups, postauksen pointti ei tosiaan edes ollut tämä, vaan (kotimaan) lentomatkailu nyt koronan aikana.

Kesällä kirjoitin, etten tänä vuonna halua itse henkilökohtaisesti matkustaa ollenkaan ulkomaille ja kieltämättä, tällä hetkellä tilanne näyttää myös ensi vuoden suhteen melkoisen synkältä. On jo pitkään tuntunut todella oudolta se, että kaikki ulkomaan matkasuunnitelmat ovat käytännössä jäissä. Opintojen alussa suunnittelin lähteväni ensi kesällä ulkomaille harjoitteluun, mutta tällä hetkellä en ihan tosissaan jaksa uhrata edes tuolle ajatukselle energiaa. Koen itse kuitenkin koronan keskellä suurta sympatiaa matkailu- ja ilmailualaa kohtaan. Vaikka lentopäästöt ovatkin viime vuosina olleet tapetilla (ja kyllä, ympäristö- ja päästöseikatkin itselleni äärimmäisen tärkeitä), täytyy todeta aivan suoraan, että tilanne huolettaa minua aivan äärimmäisesti matkailusektorin yrittäjien (Suomessa ja maailmalla) ja ilmailualan työntekijöiden silmissä.

Olenhan toki kirjoittanut tästä jo aikaisemminkin, mutta aihe on nyt koronatilanteen mentyä taas kerran huonompaan suuntaan, pyörinyt jälleen kerran yhä enemmän mielessäni. Yhä useampi alalla toivoo hallitun matkailun hiljalleen kasvavan, mutta samalla kytee meissä kaikissa pelko siitä, että mitä jos tilanne pahenee entisestään ja palataan samaan poikkeustilaan kuin keväällä? Entä jos korona leviää hallitsemattomasti maakuntiin? Tai jos kotimaan matkailu estyy myös meidän suomalaisten osalta, kuten keväällä kävi? En usko, että monikaan matkailusektorin toimija selviäisi enää mahdollisesta kevään toistosta. Tästähän on veivattu päättäjienkin taholta edestakaisin, mutta mitään konkreettista ratkaisua ei kai vielä ole (?) saatu huomion keskittyessä lähinnä tartuntalukujen nousuun.

Se mitä tässä tilanteessa tarvitaan on nimenomaan fiksu, turvallinen ja vastuullinen matkailu. En itse koe, että matkailun totaalibanni palvelee taloudellisesti ketään. Koska olen itse ajokortiton, olen syksyn aikana lentänyt kahdesti kotimaassa Ivaloon ja Kuusamoon. Ja täytyy antaa Finnairille täydet pisteet siitä, kuinka turvalliseksi lentomatkailu on tehty meillä kotimaassa. Maskipakko, asteittain bordaus (ja koneesta poistuminen), matkustajille jaettava käsidesi ja desinfiointipyyhe. Ainiin ja kentillä on käsidesiä aivan kaikkialla! Eräs tuttunu kysyi mentyäni Ivaloon, että okei, uskalsit siis lentää? Ja kieltämättä kyllä, ensimmäinen lento sitten katastrofaalisen paluun maaliskuun lopulla Uudesta-Seelannista jännitti tuo lentäminen kyllä melkoisesti. Mutta. Aivan suoraan sanoen olen kokenut tunnin lentomatkan kotimaassa huomattavasti turvallisempana keinona matkustaa kuin körötellä 3,5h junalla Jyväskylään kaikkien maskittomien joukossa, julkisilla täällä Helsingissä, saati sitten tuntikaupalla junalla Lappiin. Siksi en ihan rehellisesti ole kokenut siitä tässä tilanteessa sen kummempaa syyllisyyttä. Myös oma asenteeni esimerkiksi lentämisen suhteen on hiljalleen muuttunut kesän jälkeen. Toki, muiden yhtiöiden käytännöistä en osaa sanoa mitään, mutta Finnairilla homma ainakin toimii. Ja ei, lentäminen täällä Suomessa ei enää jännitä.

Vielä kesällä panikoin sitä, etten uskaltaisi edes Helsinki-Vantaan lentokentälle enää vuonna 2020, mutta huhhei. Olen näiden parin reissun jäljiltä järkyttynyt siitä, kuinka lentokenttä seisoo tällä hetkellä autiompana kuin koskaan ennen. Saapuvien ja lähtevien lentojen lista on ennätyksellisen lyhyt, eikä käytävillä näy juuri ketään. Jos pitäisi heittää lonkalta, voisin väittää, että jos joku nappaa koronan, niin se tapahtuu luultavasti todennäköisemmin täyteen ahdetusta ostoskeskuksesta Triplasta tai Helsingin rautatieasemalta, ei kotimaan lennolla autiolta Helsinki-Vantaalta. Okei, tämä nyt vain oli oma mielipiteeni.

Finnair on yksi harvoista kotimaisista yhtiöistä, joihin koen vahvaa tunnesidettä (T. Finnair Plus-jäsen jo vuodesta 1992 kun kantisohjelma perustettiin!) About 4-5-vuotiaasta asti haaveilin ainoana unelma-ammattina lentoemännän urasta. Yksi elämäni ahdistavimmista seikoista (first world problems) on ollut 158 sentin pituuteni, joka on melkolailla ollut esteenä näille urahaaveilleni. Nolo fakta: Olen melkoisen monta kertaa miettinyt, että olisiko vain mahdollista mennä johonkin venytyshoitoon, jotta saisi 2cm lisää pituutta, haha. Lentokapteenin ura taas oli oman isäni haave, kunnes tie lopulta vei luokanopettajaksi. Välillä vitsailen siitä kuinka lentäminen on meillä tavalla tai toisella verissä, koska myös omasta pojastani on paljastunut jo pienestä lähtien melkoinen ilmailufani.  Vaikka en halua olla äiti joka painostaa lastaan uralle, joka ei aidosti ole tämän kutsumus, haluan olla tukemassa tämän (yhtä) urahaavetta lentokapteenina, jos kiinnostus pysyy yllä. (Lol, salaahan jo säästän pojalleni lentäjän koulutukseen, jos nyt joskus siitä innostuisi, onneksi tässä ei mikään kiire ole :D) Lähti vähän sivuraiteille, haha. Ehkäpä tämän tunnesiteen vuoksi koenkin jotenkin erityistä sympatiaa juuri matkailusektoria kohtaan tässä kaiken keskellä.

Vaikka en halua kannustaa muita (enkä nyt toki itseänikään) ylenpalttiseen lentomatkailuun, koen juuri nyt tärkeämmäksi kuin koskaan tukea kotimaista matkailua. Moni yritys (ihan Finskistä lähtien) on näin suoraan sanoen täysin kusessa kansainvälisen lentomatkailun mennessä jäihin. Ja yksi ajatukseni on: Konkurssiaallon seuraukset (matkailuun ja muihin sektoreihin) ovat todennäköisesti valtiotasolla niin kohtalokkaita, että talouden elvyttäminen vie pahimmassa tapauksessa huomion ilmastoasioilta pitkiksi ajoiksi. (Ja toim.huom: En ole ekonomisti, vaan enemmänkin tämmöinen oman elämäni taloustieteilija, mutta kuitenkin :D) Kumpi siis on pienempi paha? Karu fakta on kuitenkin, ettei pelkkä kotimaan matkailu pelasta matkailuyrittäjiä, mutta onhan se hyvä alku. Tottakai ensisijainen missio on saada pandemia kuriin. Henkilökohtaisesti koen, että luultavasti tulisin itse hulluksi maailmassa, jossa kaikkea joutuisi pelkäämään hamaan tappiin asti ja kaikki ”entinen normaali” olisi bännilistalla.

Tunnen valtavaa harmitusta matkailu- ja ilmailualan työntekijöitä kohtaan, joista valtaosa on tälläkin hetkellä lomautettuina. Varmasti heistä jokainen toivoisi matkailun palautumista hiljalleen normaalimmaksi, saavansa työpaikkansa takaisin ja ihmisten tiedostavan juurikin sen, että lentää voi tälläkin hetkellä myös järkevästi. Oman kokemukseni perusteella on lentäminen syksyllä ollut muuhun liikkumiseen verraten huomattavasti turvallisemman oloista ja ainakin itse annan Finnairille pisteet siitä, että lupaukset matkustajien turvallisuuden turvaamiseksi on pidetty. Itse en henkilökohtaisesti edelleenkään ulkomaille uskaltaisi, mutta en myöskään koe asiakseni tuomita niitä, jotka näin tekevät. Kannatan tässä(kin) asiassa sitä, että tiedostamme jokainen karut faktat, ajattelemme myös muita, mutta ensisijaisesti käytämme energiamme omaan hyvinvointiin, ei muiden syyllistämiseen. Matkailu toki sillä oletuksella, että se tapahtuu vastuullisesti, karanteenit ja maskinkäytön huomioiden. Ehkäpä näistä käytännöistä muovautuu kriisin jälkeen uusi vastuullisemman matkustamisen normi?

 

Noniin, olen puhunut. Kuulisin mielelläni myös teidän ajatuksia aiheesta? Oletko lentänyt (Suomessa tai ulkomaille) koronasyksyn aikana? Entä uskaltaisitko?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.