Bloggaajat ja somevaikuttajat, halpatyövoimaa vai markkinoinnin avainpelaajia?

Bloggaajana on päässyt olemaan ihan mielenkiintoisessa asemassa tässä maailman somemyllerryksessä. Nimittäin nähnyt käytännössä koko sosiaalisen median elinkaaren tähän päivään saakka. Mietin usein, kuinka erilainen some ja yleisesti blogimaailma olivat vielä ihan muutamiakin vuosia sitten. Instagramissa ei ollut kaupallisuudesta tietoakaan ja Facessakin oltiin pääasiassa sen oikean yhteisöllisyyden tähden, ei niinkään markkinoimassa itseään. Markkinoinnin maailma on totisesti mullistunut sen jälkeen kun blogit yleistyivät ja sitten tulikin koko muu some perässä. Eipä monella yrityksellä olisi tullut vielä 10 v taaksepäin mieleenkään käyttää tuotteiden markkinoinnissa bloggaajia.

Silloin (ja siis vielä muutamia vuosia taaksepäin) ei juurikaan ollut saatuja tuotteita, kaupallisia yhteistöitä, vaan pääasiassa sisältö tuotettiin ”omatoimisesti”, eli ostit itse sinua kiinnostavan tuotteen ja kirjoitit siitä. Ja yleisesti kaikki ne ”mitä ostin tänään”-postaukset, haha! En ole tainnut nähdä blogeissa enää aikoihin. Voisin melkein sanoa, että kaikissa suuremmissa blogeissa (kun lukijamäärät liikkuvat tuhansissa) on nykyään mainontaa edes jossain määrin. Oli se sitten saatuja tuotteita tai palveluita, kaupallista sisältömarkkinointia tai mainosbannereitä, mainontaahan nuo kaikki ovat eri muodoissa. Kukapa nyt toisaalta kieltäytyisikään kiinnostavasta annetusta tavarasta sillä perusteella, että haluaa pitää bloginsa sataprosenttisesti mainosvapaana? Tai siis ehkä niitäkin saattaa löytyä, mutta uskoisin silti ilmaisen tavaran kiinnostavan ihmistä aina, onhan se nähty kuinka suomalaiset jonottavat jopa niitä ilmaisia ämpäreitä.. 😀

Joskus kuitenkin tuntuu, etteivät kaikki yritykset jotenkin tajua vaikuttajamarkkinointia vieläkään, vaan junnataan niissä perinteisissä kanavissa, jotka ovat jo melkeinpä kivikautisia. Onhan se tietysti totta, että vaikka blogimaailma ja sosiaalinen media noin yleisesti olisikin itselleen kuinka tuttu juttu tahansa, ei se tietysti välttämättä kaikille ole. Mutta jos itse olisin esimerkiksi yrittäjä ja haluaisin tuotteelleni näkyvyyttä, lähtisin ihan ensimmäisenä markkinoimaan juurikin blogien ja yleisesti somen kautta, enkä pistämään kymppitonneja suuren luokan mainontaan.

Sehän on selvää, että blogimainonta on huomattavasti kustannustehokkaampaa moneen muihin mainonnan kanavaan verrattuna. Siis jos suhteuttaa siihen, kuinka paljon esimerkiksi Helsingin Sanomissa tai televisiossa mainostaminen maksaa. Hesarin etusivun mainos maksaa edelleen nykypäivänä kalleimmillaan kymmeniä tuhansia euroja, joten yritysten jotka siihen ryhtyvät on oltava täysin varmoja siitä, että mainos tavoittaa juuri sen oikean kohderyhmän. Nimittäin yksi päivä, yksi sivu ja siinäpä se! Mielenkiintoista nähdä kauanko esimerkiksi sanomalehtimainonta pysyy sellaisenaan, ennenhän se oli ihan ykkösjuttu. (Siis joskus silloin muinoin…)

Omalla kohdallani ainakin koen, että sisältöpohjainen markkinointi on se juttu. Jos miettii siltä kannalta, millainen markkinointi tekee juuri itseeni parhaiten vaikutuksen. Enkä kyllä varmasti ole ainut! Tietty nämäkin vaihtelevat vähän sukupolven mukaan, eihän nyt varmasti kenenkään isoäiti lue blogeja tai selaa Instaa, vaan tottakai hakee aamulla postilaatikosta sen sanomalehden. Mutta varmasti jokainen voi tunnustaa googlanneensa joskus jotain tuotetta ennen ostopäätöksen tekemistä. Sehän on oikea jymypotti löytää tuotteesta blogipostaus, jossa oikea ihminen kertoo tuotteesta oikeita käyttökokemuksia. Veikkaisin, että ostopäätös on sen jälkeen melko helppo tehdä.

Otetaan esimerkkinä vaikka uusi kasvovoide, jota hehkutetaan ”maailman parhaimmaksi silottamaan ryppyjä”. Kumpaa uskot oikeasti ennemmin, yltiösanoin varustettua mainosta naistenlehen sivuilla vai bloggaajaa, joka testaa tuotetta ja kertoo, että ”Tässä kyllä todella saa euroille vastinetta!”? Toisaalta, monethan seuraavatkin blogeja juuri siksi, että saisivat hyviä vinkkejä vaikkapa juuri kauneustuotteista. Sehän esimerkiksi kauneusblogien idea onkin!

Nykypäivänä emämoka, jonka yritys voi tehdä on aliarvioida bloggaajien ja muiden somevaikuttajien vaikutusta digimarkkinoinnin pelikentällä. Nykyään kun kuluttajaystävällinen blogimainonta ja yleisesti sisältömarkkinointi voivat olla huomattavasti tehokkaampia keinoja, kuin perinteinen display-mainonta. Miettikää kuinka monta kertaa tv-mainos täytyy nähdä ennenkö se oikeasti vaikuttaa kuluttajaan ja on tehokasta (eli johtaa myyntiin)? Samalla kun yksi kuluttajaläheinen postaus blogissa tai Instassa tekee sen välittömästi. Naps vaan ja menestys on melkein taattu!

Levikki on tietysti ehkä laajempi valtaluokan mainonnassa (tosin nykyään monet blogit peittoavat jo pienemmät sanomalehdet lukijamäärillään), mutta harvemmin se  enää nykypäivänä on yhtä uskottavaa tai oikeasti kohahduttaa samalla tavalla, kuin kiinnostavan tuotteen oikeat käyttökokemukset oikealla ihmisellä. Hyvät jutut menevät helposti somessa ”viraaleiksi” eli leviävät kulovalkean tavoin, eikä muilla kanavilla juurikaan ole samanlaista vaikutusta. Semmoinen perinteinen suusta-suuhun informaatio kun ei leviä samalla vauhdilla, vaikka voikin tietyissä asioissa olla tehokasta.

Somevaikuttajat ovat omasta mielestäni yrityksille oikea lottovoitto! Ja sosiaalinen media noin yleisesti, miettikää kuinka laajasti ihan tavallisetkin käyttäjät antavat yrityksille ilmaista mainosta esimerkiksi Instagramissa? Nykyään kun kaikki merkitään hashtagein. Jos itse markkinoisin jotain tuotetta, niin ilman muuta lähtisin ihan ensin lähestymään somevaikuttajia. Oikea tuote ja oikea vaikuttaja, sehän vasta onkin parhaimmillaan täysin nappiin mennyt brändäys! Parhaimmillaan esimerkiksi blogiyhteistyö on todellinen win-win-tilanne kaikille osapuolille. Yritys saa tuotteelleen positiivista näkyvyyttä, mikäli bloggaaja sattuu tuotteeseen tykästymään, itse bloggaaja todennäköisesti tuotteen lisäksi myös rahallisen korvauksen tekemästään työstä mielekkään tuotteen parissa ja kuluttaja taas löytää toimivan tuotteen, jota kenties on etsinytkin. Kaikki siis voittavat!

Harvoinpa niistä negatiivisista jutuista välttämättä sanotaan ääneen, mutta niidenkin suhteen on somen voima kyllä valtava ja menee tietty yhtälailla molempiin suuntiin, niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin. Esimerkkinä nyt vaikkapa huono palvelu. Siinä vaiheessa kun bloggaaja kertoo vaikka huonoista asiakaskokemuksistaan sadalle tuhannelle ihmiselle, voi sillä jo olla jopa kohtalokkaat seuraukset pienemmälle yritykselle. Verrattuna nyt sitten siihen, että kuulutat itse työpaikan lounaspöydässä, että olipas tympeä kassaneiti eilen Alepassa. Sillä tuskin on sen suurempaa vaikutusta kenenkään ostokäyttäytymiseen. Ehkä korkeintaan omaasi 😀

Itsellänikin on valitettavasti vuosien saatossa kokemusta siitä, kuinka välillä oletetaan että se, että pitää blogia, tarkoittaa automaattisesti sitä, että on samalla ilmainen äänitorvi kaiken maailman informaatiolle ja tuotteille. Bloggaajia saatetaan pitää ja kohdella ikäänkuin halpatyövoimana. Tai silloin kun ei oikeasti ymmärretä sen vaikuttajan vaikutusvaltaa. Saat esimerkiksi postissa kympin tuotteen testiin ja tavallaan oletetaan sinun käyttävän tuntitolkulla aikaa siihen, että postaat yksityiskohtaiesti tuotteesta, josta et oikeastaan edes välitä. Eipä ole tuntipalkka ihan kohdillaan. Tai kysytään, että voitko promota tapahtumaa X, josta sinulla ei ennakkoon ole mitään mielipidettä tai edes sen koommin mitään kiinnostusta aiheeseen. Eihän kukaan varmasti halua tehdä töitä ilmaiseksi, oli sitten bloggaaja tai kaupan kassa! Jos yritys haluaa tehdä markkinointia lähes nollabudjetilla, voi kuka tahansa perustaa tilin Instagramiin, panostaa siihen täysillä ja promota yrityksen tuotteita siellä nerokkain eri tavoin. Yllättävän paljon aikaa ja panostustahan sekin kuitenkin vaatii.

Enkä toki itsekään usein kirjoita täällä asioista tai tuotteista, jotka eivät itseäni  kiinnosta tipan vertaa tai ajattele kiinnostavan teitäkään. Voin silti täysin rehellisesti seisoa mainostamieni ja mainitsemieni tuotteiden takana. En voisi ikinä sanoa täysin paskaa tuotetta hyväksi tai myydä mielipidettäni rahan toivossa. Sehän olisi noloa ja menettäisin uskottavuuteni! Tietysti mainitsen kaupalliset rahaa vastaan tehtävät yhteistyöt erikseen, mutta useimmiten kyllä kirjoitan esimerkiksi kosmetiikasta ihan vain sen pohjalta, että olen saanut kyseisen tuotteen testiin sillä oletuksella, että saatan mainita siitä mikäli tykästyn. Joku muu bloggaaja saattaa postailla saaduista tuotteista vain silloin, jos se todella on mindblowing. Itse kyllä tykkään noin yleisesti testailla erilaisia tuotteita, esimerkiksi uutuuksia ja kertoa niistä, mutta mielipide on silti aina rehellinen.

Miten te suhtaudutte mainontaan? Huomaatteko itse kiinnostuvanne tuotteesta enemmän real life-käyttökokemusten jälkeen, esimerkiksi bloggaajan suosittelemana?

 

Ps. Esimerkiksi nuo kuvien Ocean Marble-kuoret ja koko muukin Ideal of Swedenin valikoima lähtevät vielä tänään -20% alella koodilla iines, eli vielä ehtii hyödyntämään! EDIT: Koodissa oli joku hämminki, mutta nyt toimii taas! Voimassaoloa pidennetty 31.5 saakka 🙂

 

Kuoret saatu. Sisältää kaupallisen linkin.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.

Arjen kaaosta

Perjantai taas! Tämä viikko on jotenkin hujahtanut ohi ihan ennätysvauhtia noista pyhistä johtuen, tuntuu kun vasta eilen olisi ollut tiistai. Mun on jo jonkin aikaa pitänyt korkata aurinkotuoli-kausi ja kävin sitten alkuviikosta autotallista etsimässä sitä, mutten löytänyt. Toisaalta, milloin ihmeessä muka ehtisin istua pihassa aurinkotuolissa? Tai siis tietysti yksi vaihtoehto olisi jos saisi tuon naperon ensin nukahtamaan päikkäreille lenkillä ja siitä sitten pihaan.. Nyt tosin sai näköjään sanoa niille aurinkokeleillekin heipat.

En varmaan ole suoranaisesti täällä kertonut, että viime viikkoina on ollut pientä kevätmasista ilmassa. Lähinnä siis väsymyksen muodossa. Ei jotenkin yhtään jaksaisi liikkua esimerkiksi tai jotenkin inspis lähteä vaunulenkeille on ihan nollissa. Pakkohan se kuitenkin on, koska sitten olo vasta onkin ankea jossei tee mitään. Jo muutaman viikon ollut semmoinen olo, että olisi flunssainen tai tulossa kipeäksi, muttei kuitenkaan. Sama juttu kotihommien kanssa, jotenkin tuskastuttaa se, että vaikka siivoaisi päivittäin, niin kämppä on silti muutamaan tunnin päästä aivan hävityksen kauhistus. Ennen siistin keittiön joka päivä, pyyhin tasot sun muuta, mutta nyt en ole edes jaksanut vaivautua kun… no siis mitä järkeä!

Pikkuherralle tosin saattaa (välillä) riittää viihdykkeeksi, että saa pyöriä lattialla oma sukka suussa..

Nytkin tuijotan noita likaisia tasoja ja alkaa samalla verenpaine nousta. Vitsi kun olisi koti joka pysyisi siistinä edes vuorokauden sen jälkeen kun on siivonnut! Mulla on aina ne samat päivittäiset siivousrutiinit (tai siis oli): mattojen ja sohvatyynyjen ravistelu ulkona, sohvatyynyjen järjestely, imurointi, vauvan lelujen järkkäily (tosin siinä ei ole mitään järkeä kyllä kun leviävät sekunnissa aina uudestaan :D) ja yleisesti keittiön siivous. Sitten kun nousee aamulla ja kaikki on taas lähtöpisteessään!

Koen itse olevani ihminen, joka turhautuu niistä asioista, joista ei saa sitä konkreettista tunnetta, että on saanut jotain aikaan. Työssäkin turhaudun semmoisesta, jossa puurtaa samaa kaavaa päivästä toiseen ilman että oikeastaan näkee työnsä tuloksia, saati sitten saa mitään palautetta tekemästään. Sitten taas jos esimerkiksi työstät jotain projektia, näet kuitenkin vaihe vaiheelta sen etenemisen ja sitten lopputuloksen. Tiedättekö mitä tarkoitan? Tähän pätee varmasti se perinteinen iskulause: Tee työtä jolla on tarkoitus.. Ketään tuskin kiinnostaa mun ainaiset jorinat näistä samoista jutuista, mutta koittakaa kestää 😀

Olen muutenkin ollut lähiviikot jotenkin ajatuksissani. Äsken esimerkiksi painoin kapselikeittimen päälle ja unohdin laittaa kupin alle. Nyt olisi kyllä enemmän kuin tarpeeseen joku lomareissu, huhheijaa! Tai edes yksi ilta jossain kylpylässä ja dinnerillä nollaamassa päätä. Joku siis on ehkä saattanut viime kuukausina lukea rivien välistä, että tämä kotielämä on alkanut jo jossain määrin turhauttaa. Vaikka tietyllä tavalla olisi kyllä ollut ihana olla kotona vielä kesän yli, niin kieltämättä on kyllä ihanaa päästä kuukauden päästä tekemään vaihteeksi ihan muuta. Sanoinhan alunperinkin ennen vauvan syntymää, että itseni tuntien jaksan todennäköisesti olla max vuoden kotona ja aika oikeassa olin.

Nyt parina viikkona on tullut käytyä Hot Pilates-tunnilla pienenä vaihteluna siihen perinteiseen bikramiin, josta olen pitänyt pari viikkoa paussia. Enkä oikein edes tiedä miksi. Yhtenä viikkona en kiireiden vuoksi päässyt sinne vakkaritunnille ja sitten jätin toisenkin viikon väliin. Bikramin sisältöhän on aina se täysin sama ja kun pari tuntia oli jotenkin niin kovin tuskaa niin alkoi ahdistaa kun muistin tarkkaan ulkoa aina sen seuraavan tuskallisen liikkeen. No mutta ikävä on jo sinnekin, joten enköhän näiden parin vaihteluviikon jälkeen palaa taas sinne tunnille!

Pilates on kyllä kehonhuoltona vallan mainio tunti. Varsinkin vatsoja ja muutenkin keskivartaloa käydään tunnilla hyvin läpi, vaikka tuo treeni tuntuukin (varsinkin siis bikramjoogan jälkeen) varsin kevyeltä, niin pakko myöntää että on se kyllä tehokastakin. Ajattelin ekan tunnin jälkeen, että olipa huljuttelua  vaan, mutta seuraavana päivänä oli kuitenkin paikat kipeänä. Välillä on mukava saada liikuntaankin sitä vaihtelua ja piipahtaa jollain tunnilla jossa ei koskaan aikaisemmin ole käynyt.

Mulla on Yoga Nordicin kortilla vielä muutama käyntiä ja kunhan saan ne käytyä, niin ajattelin testata kesän kynnyksellä myös jotain toista paikkaa ja siis ihan muutakin kun niitä hot-tunteja. Välillä olen myös kokeillut tehdä kotona youtubesta esim Yoga with Adriennen harjoituksia, mutta jotenkin en vaan syty noihin ”tee se itse”-juttuihin. Ei siinä muuta, mutta jollain tapaa hankalaa tiirailla tietokoneen ruudulle, että mites tuo nyt tehtiinkään. Oikeilla tunneilla kun ohjaajat tulevat neuvomaan jos teet auttamattoman väärin jonkun liikkeen. Ihan hauska vaihtoehto silti kun voi vaikka välipäivänä tehdä jonkun pikkujumpan kotonakin ja varsinkin jos liikkeet jo jossain määrin tuttuja ennestään!

Ainiin ja mulla on tänä vuonna Cityshoppari-kortti mobiiliversiona ja olen todennut sen kyllä todella näppäräksi, ei tarvitse aina muistaa kantaa sitä korttia ja vihkoa mukana. Pakko vielä vinkata siitä joogaedusta, jota olen mainostanut myös kaikille kavereilleni. Nimittäin Yoga Nordicin Cityshoppari-etuna on 10 kerran kortti hintaan 100e (normisti 140e) ja uuden asiakkaan tutustumisviikko 15eurolla, tuolloin saa siis käydä viikon täysin rajoituksetta tunneilla 15e hintaan. Normaalisti kun yhden tunnin hinta on muistaakseni 18e.

Pelkästään noilla kahdella edulla saa heittmällä rahansa takaisin, unohtamatta noita kaikkia muita etuja tälle vuodelle. Mua myös kiinnostaisi hyödyntää tuo yksityistunti 10 hengelle 140eurolla ja kerätä kasaan kaikki kaverit 😀 Sain teille jakoon koodin CITY1990 (lisätään ostoskorissa), jolla saa tilattua Cityshoppari-kortin hintaan 19,90e ilman muita kuluja. Suosittelen lämpimästi tuota mobiilikorttia! Cityshopparin voi tilata täältä 🙂

Kivaa viikonloppua kuitenkin!!

Onko kellään muulla samanlaista kevätmasista ilmassa? Toivottavasti en ainakaan ole ainut!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Jos voittaisin lotossa..

En ennen lotonnut IKINÄ. Jotenkin koko homma tuntui niin turhalta ettei olisi koskaan edes käynyt mielessä tehdä viikonlopuksi lottoriviä. Melko turhaahan tuo edelleenkin kyllä on (jos siis todennäköisyyksiin peilaa), mutta pakko paljastaa että musta on kuoriutunut viimeaikoina melkoinen veikkaaja!

Teen usein netissä perjantaina Eurojackpotin ja samalla lauantai-loton, jos siis muistan. Tuohan se kieltämättä pientä jännitystä viikonloppuun 😀 Sen myötä olen alkanut välillä salaa miettimään, että mitä oikeasti tekisin jos kohdalle pärähtäisi päävoitto. Siitä haaveilusta nimittäin saa tietynlaista outoa nautintoa, vaikka tietysti realismi todennäköisyyksien suhteen on aina kyllä mielessä.

Noh, mitäs sitten tekisin jos päävoitto osuisi kohdalle? Ainakin kuvitelmissani olen aina miettinyt, että eläisin täysin normaalia elämää ainakin siihen saakka kunnes voittorahat oikeasti sinne tilille kilahtaisivat, ehkä sen jälkeenkin jonkin aikaa. Kunnes saa hieman hahmotettua tilannetta päässään.

Sitä en osaa sanoa, kertoisinko voitosta kenellekään (tai siis tottakai nyt joillekin olisi pakkokin). Voipi olla, että uskoutuisin asian suhteen ainoastaan harvoille ja valituille, luotettaville ystäville (jotka tietysti myöskin pääsisivät hyötymään rahoista!) Ei siis mitään Facebook-päivityksiä kehiin ainakaan 😀

Nämä jutut ainakin tekisin, jos voittaisin sanotaanko vaikka Eurojackpotin 30 miljoonaa:

 

Maksaisin omat ja ystävieni/perheeni asuntolainat pois

Muuttaisin ulkomaille, luulisi ainakin että esimerkiksi USA:n greencard-ruljanssissa olisi plussaa tilillä killuvat miljoonat. Esimerkiksi rantatalo Malibusta olisi unelma! Siihen käyttäisin suunnilleen 5 miljoonaa, voisin ainakin kuvitella rantatonttien maksavan Malibussa jo useamman miljoonan.

Pitäisihän Suomessakin joku tutkikohta olla. Ostaisin Helsingin keskustan alueelta, esimerkiksi Kaivopuiston tienoilta (hyvät ulkoilutuspolut hauvoille!) jonkun tilavan loft-tyylisen asunnon. Siihen voisi upota vaikkapa maksimissaan 1,5-2 miljoonaa.

Perustaisin hyväntekeväisyysjärjstön. Tommin kanssa ollaan monesti puhuttu, että jos olisi hurjasti ylimääräistä, perustettaisiin ulkomaille (esimerkiksi Indonesia, Seychellit) järjestö koirille, joka pelastaisi katukoiria, rokottaisi, huoltaisi ja leikkauttaisi niitä. Olisi ihana saada pelastettua edes osa kaduilla elävistä koirista ja tarjottua niille ihana elämä, ehkä uusissa kodeissa ympäri maailmaa. Jossemme itse asuisi vakituisesti hoitamassa käytännön työtä järjestössä, niin palkkaisimme varsin muhkealla korvauksella eläinrakkaita ihmisiä toteuttamaan tuota toivomaamme visiota 🙂

Perustaisin holdingyhtiön ja palkkaisin pätevät henkilöt hallinnoimaan yhtiötä, verotusta ja sijoituksia. Parhaimmillaan sijoitukset tuottaisivat loppuelämän ajan niin hyvin, ettei tarvitsisi enää sen koommin palkkatöitä miettiä vaikka saisikin jollain ihme tavalla nuo kaikki 30 miljoonaa törsättyä 😀

Lisäksi sijoittaisin tietysti asunto-osakkeisiin ja/tai kiinteistöihin. Ostaisin ainakin muutaman sijoituskohteen Helsingistä, joita vuokraisin yrityksille tai yksityishenkilöille.

Tietysti ensimmäisenä tulee mieleen se kuinka haluaisi ostaa KAIKEN KIVAN. Tarkemmin ajateltuna en osaa sanoa haluisinko ostaa liikaa ”kivaa tavaraa”, loppupeleissä kun nekin alkaisivat aika äkkiö kyllästyttää, eivätkä enää toisi iloa. Luultavasti muuttuisin vielä nykyistäkin pihimmäksi ja nuukemmaksi, enkä raaskisi ostaa mitään 😀 Mutta varmaankin edelleenkin ostaisin vain niitä harkittuja juttuja, enkä sokkona vinguttaisi platinakorttia 😉 Ehkä semmoinen ylenpalttinen törsäys ei siinä vaiheessa edes kiinnostaisi kun olisi mahdollisuus ostaa periaatteessa mitä tahansa?

Unelmani olisi omistaa oma saari. Esimerkiksi Ranskan Polynesiasta, Tahitilta, Bora Boralta.. Jos saaren hinta olisi liian korkea (en siis ole niihin perehtynyt kun en tosiaankaan ole kokenut ajankohtaisena :D) tyytyisin ihan kyllä rantatonttiinkin samassa kohteessa.

Lahjoittaisin tietysti hyväntekeväisyyteen. Esimerkiksi eläinten ja lasten hyväksi, päihdetyöhön, kohteeseen joka auttaisi syrjäytyneitä nuoria ja luonnonsuojeluun.

Näiden juttujen lisäksi ei varmaan ole suuri yllätys, että matkustelisin ainakin vuoden ympäri maailmaa ystävien ja läheisten kanssa, sekä pohtisin samalla, että mitä sitä jatkossa haluaa tehdä ja minne haluaa asettua 🙂

Mitäs te tekisitte ja toteuttaisitte jos päävoitto kilahtaisi tilille?!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Tiistain juttuja

Eilinen hurahti niin kiireellä, että vasta illalla ehdin istahtaa koneen ääreen ja aloittaa datailut vastaamalla teidän kommentteihin. Kiitos vielä jokaisesta kommentistanne, ne ovat kaikki täysin kullan arvoisia! Aivan ihana nähdä kuinka mielettömiä tyyppejä siellä ruudun toisella puolella on vuodesta toiseen, vaikkei kommentointi aina olisikaan niin aktiivista ♥ Myös postaustoiveita tuli mielettömästi, nyt siis niitä toteuttamaan. Työnhakuun liittyvän postauksen ajattelin ainakin toteuttaa ensin työaiheisista jutuista, sekä myös ”kuinka varaamme matkamme”-aiheinen juttu on jo korvan takana näin alkuun.

Aamu vierähti eilen blogitapahtumassa Pikku-N:n ja Jutan kanssa,iltapäivällä olikin sitten vieraita kylässä. Vähän vaihteluajokatapauksessa normipäivään kotona! Illalla perusjuttuja, kutenmaalausta, ruokarumbaa yms. Oli kyllä kiva piipahtaa taas keskustassapojan kanssa, olen tosin jotenkin yrittänyt vältellä viime aikoina esimerkiksi kauppoihin ajautumista kun ollut jotenkin kamalatshoppailuhimot päällä. Tekisi mieli ostaa kaikkea ihanaa kevääksi!

Varsinkin uudet kevätkengät olisivat ostoslistalla, en nimittän keksi näille kuiville kevätkeleille muita kenkiä kun UGGsit, siis ellei halua laittaa tennareita tai korollisia kenkiä. En siis kertakaikkiaan näköjään omista siistejä ”kävelykenkiä”. Kai sitä täytyy tänään yrittää selailla jotain valikoimaa kun on näin hyvä syy mukamas. Acnen Pistolsit ovat olleet ostoslistalla ehkä 2v, mutta onhan niissä toki myös korko. Tetysti huomattavasti matalampi kuin Cypresseissä, joten en osaa sanoa olisivatko ihan nappivalinta kävelykengiksi, mutta joo..

Aamu starttasi siis pienellä kävelyllä Kauppatorilta Cafe Caruselille ja oli kiva samalla vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten Jutan kanssa, vaikka melkeinpä joka päivä kirjoitellaankin toisillemme. Mun mielestä on nykyään todella tärkeää muistaa myös se oikea sosialisointi, siis semmoinen ihan kasvotusten tapahtuva. En usko nimittäin että olen ainoa kotimamma, joka pääasiassa sosialisoi sen pikkuisen kanssa kotona ”vauvakielellä”. Vaikka semmoinen virtuaali-yhteydenpito nyt tietysti on sekin tärkeää ajatusten ja kuulumisten vaihteluun, niin olisi sitä ainakin kerran-pari viikkoon päästävä jonnekin oikeasti ihmisten ilmoillekin sosialisoimaan. Oli se nyt sitten lounas, brunssi, lenkki, mitä ikinä!
Tosin poika kulkee yleensä aina matkassa, mutta ainakin meidän kohdalla kaikki sujuu varsin mallikkaasti näin mama-baby-parivaljakkona. Poika tykkää superpaljon olla sylissä ja niitähän on aina tarjolla jos jonnekin mennään! Vierastaminen on tullut jossain määrin kuvioihin, mutta useimmiten vierastetaan miehiä. Eilen oli jokatapauksessa aivan ihana aurinkoinen sää, vaikkakin vähän viileää aikaisempiin päiviin verraten. Olen nyt kantanut vähän enemmän järkkäriäkin mukana, välillä nimittäin alkaa ärsyttää vain kuvailla täällä kotiympyröissä. Todella harvoin kyllä kuvailen missään tapahtumissa muuta kuin puhelimella, mutta hauska poikkeus tällä kertaa postailla näitä ihan blogiinkin asti. Nyt vasta tajusin, että mehän oltiin Juniorin kanssa UGG-tiimiläiset! Olisi näköjään pitänyt itsekin laittaa ne chestnutin väriset, hihi.

Kävimme siis tutustumassa Vita Liberatan ja NKD Skinin itseruskettava-uutuuksiin. Viime viikkoina olen pitkästä aikaa intoutunut itseruskettaviin todella pitkän tauon jälkeen ja tällä viikolla ajattelin testailla paria uutuutta, joista tulossa tänne sitten myöhemmin juttua. Vita Liberatalta on uutuutena mm. 10 minuutin poispestävä suihkunaamio, joka kehittää päivänaikana medium-asteisen rusketuksen siitä huolimatta, että tuote pestään iholta pois. Mielenkiintoista!

 kuvat Jutta Hirsimäki

 

Mun aivot kävi päivän päätteeksi jotenkin niin kierroksilla, että oli  ihana vaan kaatua sänkyyn ja töllöttää Suomen Bacheloria ilman sen kummempaa aivotoimintaa. Nukahdin samantien kun se loppui ja suljin telkkarin! Yleensä kun on ollut tapana katsoa edes heti Sinkkuelämää aina kympiltä.  Tosin heräsin aamulla jo kuudelta, joten eipä kumma että väsyttikin jo aikaisemmin. Jotenkin kello täytyy laittaa aina erityisen aikaisin soimaan jos lähtee aamulla pojan kanssa liikenteeseen. Yleensä siis varataan vähintään 2h aikaa aamuhommiin, vähempi tietysti riittää jos tiedossa on neuvola yms mihin ei sen koommin tarvitse meikkailla ja riittää että hiukset harjaan läpi.

 Tulipas näköjään vähän sekava postaus. Aurinkoista keskiviikkoa jokatapauksessa!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Aamujen taikaa

Itse kuulun ehdottomasti aamuihmisiin! Ja olen oikeastaan aina ollutkin aamutyyppi. Oli sitten vapaa- tai työpäivä, ovat aamut ehdottomasti päivän kohokohtia. Niissä on aina tietynlainen seisahtunut tunnelma. Olit sitten superaikaisin liikkeellä työmatkalle tai vain kotosalla kahvikupin äärellä, niin rakastan sitä hiljaista tunnelmaa kun muu maailma on vielä unessa ja olette vain kahden, sinä ja aikainen aamu. Vaikka pimeissä talviaamuissa onkin tietynlainen tunnelma, ei niitä kyllä voi verrata valoisiin kevätaamuihin. Voiko aamu enää paremmin alkaa kun auringonpaisteella?

Itse olen harvemmin aamuisin pahalla tuulella. Paitsi! Jos aamurutiineihini tulee joku muutos, joku jää pois tai joudun tekemään kaikki liian kiireellä. Nimenomaan rauhallisuus ja omien juttujen tekeminen on aamuissa itselläni se tärkein asia. Että saa hetken vain olla, juoda kahvia ja ihmetellä. Herään aina niin aikaisin, että varmasti ehdin tehdä omat juttuni ilman kiirettä. Vaikka se vaatisi lyhyempiä yöunia. En siis ikinä selviytyisi semmoisista sängystä ylös ja ulos-aamuista, huhhei! Selailen nettiä, käyn verkkopankissa, luen uutisia, mitä näitä juttuja nyt onkaan. Olen muutenkin nettaillut aamuisin niin kauan kun muistan! Siis sanotaanko ehkä 15 vuotta. Olisi kyllä varsin outoa istua ja juoda aamukahvia ilman tietokonetta, haha! Ennen vanhaan siis meikkasin myös siinä datailun ja kahvinjuonnin lomassa.

Pakko kyllä myöntää, että olen monissa asioissa melko tapoihini kangistunut. Mulla on todella paljon tiettyjä tapoja ja rutiineja, jotka olen tehnyt vuosikaudet ja osan teen ihan silkasta vanhasta tottumuksesta. Ja myönnän senkin, että on maailman ärsyttävintä jos joku yrittää sekaantua niihin omiin juttuihin ja järjestykseen jossa yleensä tekee ”ne pakolliset jutut”. Puen esimerkiksi aina kaikkein viimeisimpänä, en kertakaikkiaan osaisi pukea päivävaatteita päälle ennenkö kaikki muut hommat on hoidettu. Lisäksi pakkaan laukun aina illalla valmiiksi. Kasvot pesen aina vasta kun olen käynyt laittamassa kahvikoneen päälle (minuutit tehokäyttöön!) ja hampaat pesen vasta kahvin jälkeen. Pitäisi varmaan joskus kokeilla aloittaa aamu aivan hullunkurisessa järjestyksessä.

 

Vaikka omat aamuni arkisin ovatkin hekitsyydellään potenssiin tuhat verrattuna aiempiin, niin pidän niistä silti. Useimmiten herään ennen poikaa ja vaikka varmasti vielä voisinkin saada unenpäästä kiinni, jollain tapaa jopa pidän aikaisin nousemisesta. Olen ehdottomasti myös kaikkein luovin aamuisin. Päässä pyörii ties mitä ideoita ja inspistä, ehdottomasti olen parhaimman tuulinen juuri päivän ekoina tunteina. Suoritustaso tuppaa omalla kohdallani laskemaan päivän mittaan, joten sen vuoksi pidän töissäkin mahdollisimman aikaisin toimistolle raahautumisesta, silloin kun saa mahdollisimman paljon aikaan. Yritän saada varsinkin kaikki epämiellyttävät hommat aina heti aamusta pois alta, koska päivän mittaan saatan laiskistua niin, ettei niiden hoitaminen nappaa enää senkään vertaa. Hassuna vastakohtana kun tiedän ihmisiä, joilla asioiden hoitaminen nimenomaan aamuisin ei onnistu moneen tuntiin, vaan kestää kauan ennenkö mieli ja keho lähtevät käyntiin heräämisen jälkeen.

idnosto

Monesti olen miettinyt, että mikä siihen vaikuttaa miten sisäinen kellosi toimii? Tietysti oma päivä- ja vuorokausirytmi ovat varmaankin suuressa osassa, mutta ainakin luulisin, että jotkut on vaan luotu yksinkertaisesti enemmän aamuun ja toiset taas iltaan. Ehkä ihmisillä esimerkiksi hormonitoiminta säätelee elintoimintoja niin, että keho on tavallaan vireämpi eri aikaan? En voisi kuvitellakaan itseäni kukkumassa tietokoneella yöhön saakka, tietysti nyt välillä tulee iltaisinkin nettailtua, mutten todellakaan koe että itse olisin aikaansaavin päivän viimeisinä tunteina. Monesti olen lähiaikoina suunnitellut lähteväni illalla lenkille, mutta harvemmin siitä kyllä tulee mitään. Viikonloppuaamuisin kun on ihan itsestäänselvyys lähteä aina sinne juoksulenkille! Itselleni aamut ovat ehdottomasti niitä hetkiä asioiden hoitamiselle, illat taas sitten ihan vaan rentoutumiselle ja makoilulle. Näin se on ollut melkeinpä aina, töissä tai kotona naperon kanssa. Pidän aamuista jopa niin paljon, että joskus odotan iltaa ja sitä että pääsee nukkumaan yön yli aamuun!

 

Kumpaan tiimiin te kuulutte? Aamu vai ilta?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.