Oikeastaan sana materialismionnellisuus on maailman ärsyttävin sana, mutta ei kai tähän tilanteeseen oikein muukaan sana sovi yhtä passelisti. Pistin nimittäin muutama viikko taaksepäin My Theresasta tilaukseen sen Balenciagan cityn, jota oli tullut tuumailtua nyt muistaakseni enemmän tai vähemmän neljä vuotta. Kerran aikaisemmin, ennen tätä varsinaista tilaushetkeä olin viime vuonna klikannut laukun ihan ostoskoriin saakka, mutta sitten jotenkin hannasin.. Myös ainakin viisi kertaa on laukkua tullut käytyä liikkeissä ihailemassa livenä tässä vuosien varrella. Onneksi olin kuitenkin tässä kesän aikana ehtinyt sopivasti kerätä rohkeutta uuteen yritykseen oston suhteen 😉
Nyt jälkeenpäin mietittynä en ymmärrä mitä sitä jaksoi jahkailla laukku-unelman kanssa näinkin monta vuotta. Ennenhän olin varsinainen shoppailija, mutta nykyään musta on tullut ehkä liiankin nuuka. Eihän se varsinaisesti mikään huonokaan asia ole, mutta jos pitäisi ostaa jotain oikeasti tärkeää (kuten siis tämä laukku, hahah :D) niin iskee kyllä pihiys! Esimerkiksi ruoasta en ole koskaan jaksanut pihistellä, enkä oikeastaan ikinä edes katso ruokakaupassa ostamieni ruoka-ainesten hintoja.
En nimittäin halua pistää ruokaostoksille mitään budjettia, vaan käyttää rahani ostamalla juuri niitä ruoka-aineksia mitä itse haluan syödä. Näin tarkemmin mietittynä olen ollut aina vähän samanlainen, enkä useinkaan esimerkiksi juuri ruokaostosten kanssa mikään hinnan perässä kulkija. En opiskeluvuosinakaan tarkkaillut ruokaostosten hintoja oikeastaan lainkaan, vaan jo silloin tuli ostettua lähinnä sitä mitä mieli teki. Tosin sitten talouden pesuaineet, wc-paperi ynnä muu on usein semmoista mistä otan sen edullisemman vaihtoehdon..
Myös useimmat kodin sisustuksen hankinnat ovat niitä joista kelpaa yleensä Ikea-laatu. Ennen tuli ostettua lakanoistakin parempaa laatua, mutta nykyään on tullut todettua esimerkiksi Ikean petivaatteet oikein hyviksi, samoin paistinpannut, kulhot, sisustustyynyt, viltit yms ovat semmosia joissa mennään Iksu-kamalla. Tietyistä oudoista asioista suosin kuitenkin laatua, kuten esimerkiksi verhoista en huolisi muuta kun Marimekkoa ja osan astioista on oltava Arabiaa ja Iittalaa.
Sitten taas vauvanvaatteista ja -tarvikkeista olen ostanut valtaosan käytettynä. En siksi, etten haluaisi panostaa lapseeni rahallisesti vaan lähinnä siksi, että tavaraan jonka käyttöikä on muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen, on täysin turha panostaa 50 euroa kun saman esineen saa lähes uudenveroisena 10 eurolla. Näillä pienillä valinnoilla saan arjessa pihisteltyä sen muutaman euron tai sitten en, mutta pihstämällä yhdestä asiasta voi helposti panostaa sitten johonkin toiseen asiaan, jonka itse kokee ”tärkeämpänä”.
Sehän on täysi totuus, että ihmiset käyttävät rahaa kovin eri tavoin! Joku esimerkiksi kokee asuntolainan ahdistavan suurena taakkana ja hankkii ennemmin upouuden auton jota lyhentää pois kuukausittain. Itselleni taas omistusasuminen ehdottomasti on ykkösjuttu ja nimenomaan sijoittaminen johonkin arvonsa säilyttävään omaisuuteen, kuten nyt sitten asunto-osakkeeseen. Maailman ärsyttävin asia olisi maksaa vuokraa toisen pussiin kun se sama summa voisi karttua omaan kassaan joka kuukausi, omasta mielestäni se olisi pitkällä tähtäimellä suurin ja merkittävin rahan tuhlaus.
Olen itse säästänyt kuukausittain muutaman vuoden putkeen ja nostanut säästöjä ulos ainoastaan kahdesti: kun ostin Artekin ruokailuryhmän viime vuonna ja tänä kesänä Biarritzin reissulle kun jäin heinäkuussa käytännössä kokonaan ilman vanhempainpäivärahaa Kelan maksaessa etuudet eri tahtiin työnantajani kanssa, viimeisen palkan tultua. Säästäminen on toki aina supertärkeää, mutta olen huomannut, että mitä enemmän säästää sitä hanakammin niistä säästöistä kyllä pitää kiinnikin! Kyllä sitä keksisi vaikka kymmenen hyvää asiaa mihin säästönsä käyttää, mutta toistaiseksi säästän itse pääasiassa pahan päivän varalle.
Toisaalta voisi ajatella, ettei tulevasta voi koskaan tietää joten miksi ei nauttisi elämästä tässä ja nyt? Onko se loppupeleissä sittenkään järkevää hamstrata vuositolkulla rahaa säästöön ja elää tulevia unelmia varten kun tulevasta ei voi koskaan tietää? Tästä syystä en esimerkiksi ole vieläkään aloittanut eläkesäästämistä, itseäni nimittäin jollain tapaa ahdistaa ajatella niin pitkälle eteenpäin, yli 30 vuoden päähän. Tiedän, että siihenkin olisi hyvä varautua, koska niillä tulevilla eläkkeillä tuskin juhlii.
Oma taktiikkani tähän on esimerkiksi 10v päästä ostaa sijoitusasunto, joka toivon mukaan sitten olisi velaton eläkeiässä, siinä voisi sitten tilanteen mukaan harkita haluaako asunnosta kuukausittaisen lisätulon vuokratulona vai pistää haisemaan ja myydä koko asunto. Vaikken haluaisi missään nimessä ajatella niin pitkälle, mutta ainakin itselleni on myös äärimmäisen tärkeää jättää omalle lapselle perintöä jälkeensä. Olisi mielestäni maailman itsekkäin teko haslata itse koko omaisuus ja jättää oma perillinen ilman pennin pyörylää! Siksi tavoitteenani tulevaisuudessa on vakituisen asuttavan asunnon lisäksi hommata ainakin 1-2 sijoitusasuntoa.
Näillä ajatuksilla yritin kai oikeuttaa itselleni tämän laukun hankinnan. Tai oikeastaan edes en, koska miksi en saisi laittaa omia rahojani asiaan tai esineeseen joka tekee iloiseksi? Sitähän varten sitä säästetään. Itse en nimittäin tällä erää keksinyt oikeastaan muuta kivaa ostettavaa kun tämä vuosien mietinnän alla ollut Balenciaga ja hyvä niin 😉
Lisäksi voin kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa, että tämä hankinta tuli ainakin tarpeeseen! Olen luopunut kaikista muista isoista laukuistani lukuunottamatta kahta Miu Miu:n laukkua, jotka neki alkavat kyllä olla melko kuluneita kovan käytön jäljiltä. Pääasiassa on arjessa selvitty Minkoffin pikkulaukuilla, mutta eihän niihin kyllä ihan koko elämää mahdu.. Tässä kun on tilaa myös välttämättömille vauvan tarvikkeille kuten vaihtovaatteille ja muutamalle vaipalle niin erillinen hoitolaukku ei ole pakollinen ihan jokapaikkaan mukaan.
No itse laukusta sitten. Sen kanssa nimittäin kävi ihan extempore-hairahdus aivan viime hetkellä mallin suhteen. Olin pitänyt Giant 12:sta kultaisilla metalliosilla nimittäin kaikki nämä vuodet aivan ykkösvalintana, kunnes tajusin etten välttämättä haluakaan sitä 😀 Mulla on nimittäin kaikissa laukuissa lukuunottamatta uusinta Minkoffia nimenomaan kultaiset metalliosat, joten päädyin Giant 12 sijaan tuohon ihan tavalliseen city bagiin hopeisilla metalleilla. Itseasiassa pidän noista cityn hapsuistakin huomattavasti enemmän niihin Giant 12 vetimiin verrattuna.. Olen kyllä supertyytyväinen! Vielä en tosin ole uskaltanut laukkua ottaa kovin aktiiviseen käyttöön kun nahkan suojasuihke oli päässyt loppumaan, enkä uskalla ennen suojausta lähteä tällä kauppaa kauemmas, jos vaikka iskee sadekuuro 🙂
Olisi mielenkiintoista tietää mistä te pihistätte ja mihin panostatte?
Itse ehdottomasti panostan esimerkiksi matkoihin, vakuutuksiin ja ruokaan, välillä myös arjen kivoihin hankintoihi kuten kivoihin kenkiin tai laukkuun.
Pihisteltyä taas tulee usein arjen pikkuhankinnoista kuten kahvitteluista, ulkona syömisistä, pullovesistä, talouden kulutustuotteista (pesuaineet yms) ja suosin muuten melkein kaikesta muutenkin Pirkkaa 😀 Useimmiten ne ovat nimittäin jopa parempia tuotteita kun kalliimmat versiot!
Ps. Pakko jakaa tähän loppuun myös oikeasti toimiva säästövinkki ja siihen tarvitsee säästöpossun! Itse olen kesän aikana myynyt facekirppiksillä paljon pois vaatteita, kodin tavaraa ynnä muuta nurkissa pyörivää tilanpuutteen vuoksi ja jemmannut niistä saadut käteisvarat säästöpossuun sen koommin miettimättä paljonko niistä kertyy rahaa. Välillä jos on syystä tai toisesta joutunut nostamaan käteistä, olen aina laittanut ylijäävät rahat säästöpossun. Käteistä kun käyttää nykyään niin harvoin, että nuo käteissäästöt oikeastaan unohtaa. Helpommin tulisi ehkä siirrettyä tililtä toiselle, jos jemmailisi säästöjä tilille. Olin itse saanut käteissäästöistä muutaman kuukauden aikana ihan kelpo summan kasaan! Nykyään kun on vielä superhelppoa ja nopeaa tallettaa käteiset heti tillle talletusautomaatin kautta 😉