Tällä hetkellä mielessä X 8

Moi taas! Olen ollut aika innoissani tästä blogin pariin paluusta ja ennen kaikkea ilahtunut kommenteistanne, sekä siitä kuinka moni siellä edelleen on tästä tauosta huolimatta.

Päätin jatkaa kevyillä aiheilla ja listailla 8 asiaa, jotka tässä lähiaikoina olleet mielessäni.

Viimeinen auringonlaskun selfie Tulumissa

Maalausharrastuksen vieminen nextille levelille. Tällä hetkellä olen harjoitellut akryylimaalausta pienemmille canvaspohjille, mutta haaveeni kesälle olisi kokeilla myös suurempien töiden työstämistä! Maalaaminen on niiiiin terapeuttista ja itsessään jo värien ja sävyjen sekoittaminen. Aloitan yleensä aina tyhjästä ilman mitään selkeää visiota, laitan musiikin soimaan ja tadaa, työ josta alkuun ajattelin tulevan täysi katastofi, onkin tullut jotain todella kivaa. Tosin, usein työni ovat melko kaoottisia, ehkäpä se on juuri juttuni 😀

KESÄ ja kaikki kiva! Mitään varsinaisia kesäsuunnitelmia en ole tehnyt. Tarkoitus olisi mennä kesä fiiliksen ja intuition mukaan. Samalla kaavalla menin myös viime kesän ja tuloksena oli paras kesä vuosiin. Haahuilla, tarttua hetkiin ja tehdä juuri niitä extempore-juttuja, eli kaikkea sitä mistä olen täällä vuosia jauhanutkin pitäväni, haha.

Patistaa itseni keväällä yhä useammin toimistolle näkemään työkavereita. Olen luonnollisesti koronan ja myös oman alkuvuoden koronan, sekä muiden sairasteluiden  ja väsymyksen vuoksi kokenut etätyöskentelyn arjen hallinnan kannalta helpommaksi ja vähemmän stressaavammaksi, mutta kevään tullen kaipaa toki muutakin. Ja nyt vuoden yksin asuneena on huomannut konkretiassa sen ”yksinäisyyden” mitä etätyöskentely tuo tullessaan, vaikka päivittäin ystävien ja työkavereiden kanssa yhteyttä pidetäänkin. Onhan se pidemmän päälle luonnotonta olla töissä kotona ja töissä vapaana, vaikka kuinka kotona ja yksin viihtyisikin 😀

Tällä hetkellä haaveilen myös viikon tai parin etätyöviikosta Biarritzissä, olen kokenut tämän etäkulttuurin keskellä täysin uuden ympäristön olevan se, joka itseäni motivoi työssä. Haha, teinhän muutama vuosi sitten kolme kuukautta töitä ympäri maailmaa maailmanympärysmatkalla, vaikkei sitä nyt varsinaisesti toimistotyöhön voi verrata. Nykyajan rikkaus on se, että työskentely onnistuu muuallakin kun kotona tai toimistolla, itse koen sen suurena motivaattorina työssä jaksamisen suhteen.

Palatakseni aiheeseen Biarritz, joka on heittämällä yksi lempikohteeni Euroopassa, ellei jopa lempparein! Olimme kesälomareissulla Biarritzissä 2016 ja heti perään 2017 (okei, koska se oli tosiaan niin kiva) ja jotenkin paluu sinne jäi Finnairin lopetettua suorat lennot Biarritziin. Itseasiassa mietinkin, että miksen ole palannut sinne sen jälkeen, mutta tämähän se syy olikin. Biarritzissä viehettää tietynlainen boheemius, rento rantameinki ja hyvin epätyypillinen ”ranskameininki” muihin Ranskan kaupunkeihin verrattuna. Ihan lemppari!

Kuinka ylpeä oon itsestäni kun on ekaa kertaa uskaltautunut kunnon reissuille ”yksin”, vaikka toki oonkin reissannut ja lentänyt paljon yksin jo nuorena. Jostain syystä olen aina aristellut tämän suhteen, en siksi etten pärjäisi yksin, vaan kokenut saavani enemmän irti reissuista kun on joku, jonka kanssa kokea ne elämykset. Nyt olen oivaltanut myös yksinmatkailun rikkauden, vapauden ja sen, kuinka paljon se antaa juuri sillä, että saa työstää rauhassa omia ajatuksiaan ja keskittyä ehkä yksityiskohtiin, joihin ei toisen seurassa välttämättä kiinnittäisi huomiota. Suosittelen kokeilemaan, vaikka jännittäisi! Minuakin jännitti hurjasti, vaikka kokenut reissaaja olenkin. Yksi parhaimmista kokemuksista, eikä muuten tuon ensimmäisen marraskuun Sansibarin reissun jälkeen enää jännitä 🙂

Haaveenani olisi syksyllä opiskella taas jotain kursseja yliopistossa vuoden tauon jälkeen. Ehkä mantsaa, ympäristötiedettä ja jotain oman koulutusohjelman kursseja maataloustieteistä, sekä maaperätieteistä, jonka nyt siis valitsin kandiopintojeni suuntaukseksi.

Kässäjutut ofc. Ne ovat rullanneet tässä koko talven ja olleet mitä suurinta terapiaa toisen (vai kolmannen, olen jo ihan sekaisin) koronatalven aikana. Kevään tavoitteena on keskittyä keväisempiin neule- ja virkkuutöihin.

Palata Meksikoon hahahah! Alustavasti haluaisin syksyllä takaisin Meksikoon ja ainakin Tulumiin, koska moni paikka jäi vielä näkemättä ja kokematta. Okei, myös Costa Rica kiinnostelee! Ehkäpä nämä voisi yhdistääkin. Siinäpä tämän hetken reissuhaaveita!

Mitäs teillä pyörii mielessä juuri nyt?

 

Iines

Ps. Oon ihan pulassa kun en enää löydä mun MacBookilla emojeita tuosta näppiksen yläpalkista 😀

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Sinkkukevään (iik!) agendalla…

Hello! Ensinnäkin, kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Huhtikuu on vierähtänyt edelleen kaikkia käytännön asioita hoitaessa, mutta kieltämättä on alkanut olla jo melkoisesti kevätfiilis, joka on tuonut intoa erinäisiin juttuihin. (Ja apua, uskalsin ensimmäistä kertaa kirjoittaa jopa otsikkoon ääneen sen, että olen SINKKU. Ekaa kertaa sitten 2012.) Kuten esimerkiksi niiden kevään sisustusprojektien suunnitteluun, haha. Joku edelliset vuosia kestäneet epämääräiset sisustusprojektini muistava saattaa pyöritellä päätään, mutta voin todeta, että olen tällä kertaa päättänyt pistää asian vähän vauhdikkaammin liikkeelle. Siis oikeasti. Tein itselleni budjetin sille, millä summalla sallin itselleni uusia hankintoja ja tein vähän listaa siitä mitä olen ajatellut kotiin hankkia. Kuten esimerkiksi niitä hemmetin seinähyllyjä, jotka ovat olleet samaisella vuosien rästilistalla. Ah, löysinpä jo sopivia hyllyjäkin! Ainiin ja ostin muutaman uuden tuolin. Esimerkiksi tämä sisustushommien suunnittelu on tuonut itselleni hyvää mieltä tässä kaiken muun härdellin keskellä. Ainiin ja tietenkin neulominen. Voisinkin siis jossain vaiheessa tehdä postausta kotihankinnoista ja myöhemmin myös niistä sisustusjutuista!

Sisustusjuttujen lisäksi olen harkinnut myös lattiaremonttia, mutta täytyy vielä tiedustella ja laskea sen kustannuksia. Todennäköisesti palaan tähän ikuisuusongelmaan nimeltään lattia vielä useampaan otteeseen 😀 Kaikesta huolimatta olen pyrkinyt kehittämään ja suunnittelemaan itselleni kevääksi kivoja juttuja, kuten päättänyt palkata itselleni ammattijärjestelijän helpottamaan kaappikaaostani, joka on oikeasti aina ollut heikkouteni. En vain osaa pitää niitä ojennuksessa pitkässä juoksussa ja tuumasin, että ehkä ammattilainen osaisi auttaa järjestämään ne sille mallille, että se edes jotenkuten jatkossa olisi helpompaa, haha. Myös ihan jotain minimaalista remppajuttua olen tuumaillut, mutta keskityn ensin näihin pieniin sisustusjuttuihin, joista olen oikeastaan ihan tosi innoissani! Tilasin myös alkuvuodesta erään uuden taulun tilaustyönä, jota odotan innolla saapuvaksi nyt huhti-toukokuussa.

Olin alunperin ilmoittautunut hieman liian kunnianhimoisin tavoittein kevään viimeisen periodin kursseille (eli about viidelle), joista taas suurin osa karsiutui pois siksi, että ne vaativat tarkkoja tai viikottaisia deadlineja tehtäville tai muuten vain tiukkaa läsnäoloa, joka nyt ei vain ikävä kyllä itselleni tässä hektisessä elämäntilanteessa ja päivätöiden ohella sovi. Suoritan nyt keväällä yhden kurssin, Kaupunkiluonnon monimuotoisuus, jonka bongasin Bio- ja ympäristötieteellisen puolelta. Niiin kiinnostava! Ja sopii aivan täydellisenä valinnaisena muuhun opintokokonaisuuteeni noiden maataloustietellisten ja mantsan kurssien ohelle, varsinkin kun juurikin ympäristö, viheralueet ja ekologia ovat opinnoissa lähellä sydäntä, sekä toki myös vähän kaupunkimaantieteellisestäkin näkökulmasta. Näillä näkymin saan tältä ensimmäiseltä opintovuodelta kasaan 50op, joka toki on paljon vähemmän kuin se aikaisemmin suunnittelemani 80op, mutta eihän siinä oikein auta kun elämä tulee vastaan 😀 Eipä tässä mihinkään kiire ole ja kuten ehkä ennenkin olen todennut, on agendani opiskella ensisijaisesti itseäni varten ja keskittyä niihin kursseihin / aiheisiin, jotka eniten kiinnostavat. Pari kesäkurssia vähän tässä kiinnostelee, katsotaan miten käy ja päädynkö ilmoittautumaan.

Mutta mitä nyt tulee koulujuttuihin, niin tässähän nyt kävi niin, että pistin uudestaan hakupaperit eteenpäin maantieteen kandiin. Ihan vain siksi, että edellisvuoden pääsykoesäätö on jäänyt pahasti kaivelemaan ja toisekseen siksi, että opinto-oikeus mantsan puolelle kiinnostaa edelleen kaikkein eniten. Helsingin Yliopistossa ei ole siirtohakua mantsaan ja koska haluan edelleen säilyttää opinto-oikeuden myös maat-metsiksessä, en halunnut hakea siirtoa muuhun yliopistoon. Vielä en ole aloittanut koko lukurumbaa, mutta onneksi on (kai) vielä jemmassa viime vuoden muistiinpanot ja muutenkin ihan hyvä pohja mm. noiden mantsan peruskurssien pohjalta. Lisäksi ovat myös muut opinnot antaneet hyvin perspektiiviä moniin aiheisiin, joita myös maantiede käsittää. Saa siis nähdä miten käy! Ainakin toivon, ettei pääsykoerumba tänä vuonna ole aivan yhtä kaaos, vaikkakin fakta on se, että mahdollisuuteni ei-ensikertalaisena ovat yhä ja edelleen hyvin minimaaliset päästä sisälle yhtään mihinkään 😀 Ehkä siis ihan realistista olla jo valmiiksi vähän pessimisti tässä asiassa.

 

Tämmöisiä randompäivityksiä sen edellisen vuodatuksen jälkeen. Mitäs teidän viikkoon? Odotatteko jo innolla sisustusjuttuja, vaikka niissä kestäisikin perinteisesti ikuisuus, haha?

 

Ps. Nykyään on vähintään ehkä syntistä hehkuttaa muotiostoksia, mutta nyt on aivan PAKKO! Ostan uudet kengät ehkä kerran vuodessa (yleensä lenkkareita tai tennareita, öhöm), mutta olin pidemmän aikaa tuskaillut sen suhteen, etten ole vuosiin löytänyt siistejä saappaita, joita voisin käyttää tämmöisillä välikausilla. Mulla on muutaman vuoden ollut talvikumpparit, joita käytän lähinnä koirien ulkoilutukseen, mutta oikeasti, vuoden paras ostos on ollut: Nuo Gannin polvimittaiset kumpparit! Näyttävät siis nahkasaappailta, mutta ovat kierrätettyä kumia. Aivan täydelliset ja TYYLIKKÄÄT!! Omani tilasin MyTheresalta 🙂

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Life update vol. 2021

Moi ennätyspitkän tauon jälkeen. Huh. Olin melkein jo unohtanut kuinka tänne WordPressiin kirjaudutaan tämmöisen reilun kuukauden tauon jälkeen, hah. Ensinnäkin, pahoitteluni siitä etten ole ilmoitellut tauosta tai itsestäni muutenkaan täällä. Tarkoitus on ollut about jokatoinen päivä avata tämä ja yrittää kirjoittaa jotain selityksen tynkää, mutta aina on tullut jotain tai fiilis on tuntunut väärältä. Kirjoittelinkin jo vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta, että viimeiset kuukaudet ovat olleet melkoista myllerrystä, enkä kyllä liioittele yhtään. Asioiden avaaminen täällä on tuntunut vaikealta ja olen kokenut, etten ole ollut vielä niihin valmis, vaikka kyse olisikin ihan kivoistakin jutuista. Ihan tämän kaiken kaaoksen vuoksi on ollut pakkokin keskittyä niihin arjen oleellisiin juttuihin ja yrittää olla ottamatta stressiä mistään, mikä nyt ei ole juuri siinä hetkessä akuuttia, kuten esimerkiksi blogin kanssa olen kokenut. Tarkoitus olisi kuitenkin taas aktivoitua uudella innolla täällä kun hiljalleen saan kaiken muun kaaoksen tässä elämässäni hallintaan 😀

Mistäs sitten aloittaisin? Tai mihinköhän edes olen viimeksi helmikuussa jäänyt näissä löpinöissäni? Jokunen on ehkä Instagramin puolelta saattanut huomata, että jotain ehkä on meneillään ja kyllä vaan. En vain ole ennen tätä ollut valmis käsittelemään asiaa näin ”julkisesti”, vaikka ystäville ja muille kysyneille olenkin kaikesta ihan avoimesti kertonut. Olen siis eronnut jo viime vuoden lopulla. Tämä, sekä kaikki asiaan liittyvät henkiset seikat ja käytännön järjestelyt ovat vieneet aivan valtavasti aikaa ja ennen kaikkea energiaa. Loppuvuodesta aloittamani päivätyö on yksi asioista, joka on pitänyt minut järjissäni tämän kaiken keskellä. Ehkä siis avaan noita työjuttujakin jossain vaiheessa enemmän. Itse eroon ei liity minkäänlaista draamaa, eikä aikomus ole käsitellä sen taustoja täällä sen koommin. Välit ovat hyvät ja asumme edelleen saman katon alla, näillä näkymin vielä noin kuukauden. Onhan ero yli 8v suhteen jälkeen tietysti rankka juttu, varsinkin kun kuvioissa on vielä yhteinen lapsi.

Itselläni on ollut maailman raivostuttavin asuntolainaprosessi tässä kaiken ohella vireillään noin 2kk, joka vihdoin viime viikolla sai päätöksen. Haluni oli alunperin lunastaa nykyinen kotimme kokonaan itselleni, lähinnä siksi, ettei lapselle koituisi lisää muutoksia sen suhteen, että oma rakas koti lähtisi alta ja toisekseen siksi, että olen alusta alkaen viihtynyt tässä valtavan hyvin. Koko muinainen tarina ja megaluokan tuuri sen suhteen, että ylinpäänsä sain keploteltua tämän kodin meille ei vain antanut mielessäni mahdollisuutta sille, että lähtisin luopumaan kodistani, jossa on kaikki mitä kaipaan, varsinkin ottaen huomioon tämänhetkisen asuntotarjonnan. Myöskään pienempään asuntoon ahtautuminen lapsen kanssa ei varsinaisesti houkutellut, vaikka paluu kantakaupunkiin jossain vaiheessa mielessä kävikin.  Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa olevani sataprosenttisesti tämän ihanan pienen paritalopuoliskon omistaja! Positiivisia juttujakin siis mahtuu näihin viikkoihin. Kevään to-do-listalla on mitäpäs muutakaan kun: Kodin sisustusprojekteja!!! 😀 Toivottavasti ne ovat tällä kertaa vähän nopeammin valmiita kuin nuo mun edelliset kolmen vuoden ikuisuusprojektit. Myös pieniä taidehankintoja on tullut tehtyä viime viikkoina pieniltä kotimaisilta taitelijoilta, en malta odottaa, että pääsen jossain vaiheessa esittelemään niitä in action.

Näin. Monta isoa juttua tiiviissä paketissa. Enempää en oikein tähän hätään oikein osaa sanoa. Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi infopläjäystä siitä, mitä kaikkea viime viikkoina ja kuukausina on ollut meneillään.

Mutta hei! Mitäs teille kuuluu? 🌞

 

Toivottavasti blogini ei tauosta huolimatta ole painunut aivan unohduksiin 😀

Ps. Ah, kerrankin postaus, jossa korona on mainittu vain asuntotarjonnan yhteydessä. Voin kertoa, että tämän kaiken ohella koko korona ja uudet rajoitukset ovat tuntuneet melko vähäpätöisiltä.

Pps. Pieni mainostus mukaan! Julkaisin eilen verkkokauppaan helpon balaclava-hupun ohjeen, josta olen itse ihan superinnoissani! Ohje löytyy täältä 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.

Miten menee, helmikuu?

Vuosi on alkanut blogissa varsin epäsäännöllisen postaustahdin merkeissä. Päivittelinkin jo loppuvuodesta tilannetta siitä, ettei aika ole riittänyt kaikkeen sen jälkeen kun olen siirtynyt somehommien lisäksi opiskelemaan ja enemmän myös ulkopuolisten työhaasteiden pariin. Sain loppusyksystä hieman yllättäenkin erään unelmieni työtarjouksen, josta en voinut kieltäytyä, vaikka ensialkuun ehdinkin jo tavallaan sanoa ei. Aika hullua kun nyt ajattelen jälkeenpäin 😀 Nukuttuani yön yli sain kuitenkin järkeä päähän ja lopputulos on se, että palasin joulukuussa kokopäiväisesti palkkatöihin! Melkoisia muutoksia siis, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla, vaikka elämä tämän alkuvuoden aikana onkin noin muuten melkoista turbulenssia ajoittain ollutkin.

Tämä on kuitenkin tarkoittanut vähemmän aikaa tänne blogiin, mutta jatkossa onkin tavoitteeni täällä keskittyä enemmän juurikin niihin arjen juttuihin, vaikka niitä nyt tulisikin aiempaa harvemmin. Olen tehnyt aikaisemminkin aivan liian monta kertaa sen virheen, että vaadin itseltäni liikaa ja tungen itseni mukaan aivan liian moneen juttuun, joihin ei oikeasti edes riittäisi aika ja energia. Jatkossa haluan myös tehdä blogin puolella huomattavasti vähemmän kaupallista sisältöä ja keskittää tämän enemmän näille aidoille kuulumisille ja oivalluksille. Tarkoitus on siis ensisijaisesti keskittyä päivätyöhöni ja ohella Iines DIY:n kehittämiseen. Semmoista kuuluu tänne siis! Enhän minä nyt suinkaan pystyisi vain yhdessä jutussa pysymään 😀

Mitenkäs sitten opintojen laita nyt? Vietin joulun alla  viimeisen tenttiviikon jälkeen yli kuukauden loman opinnoista, joka tuli suorastaan tilauksesta noiden työhommien kylkeen. Uusi periodi alkoi muutama viikko sitten ja näin hiljalleen ollaan päästy kärryille myös uusien kurssien suhteen. Olin alunperin ottanut viisikin eri kurssia, joista jouduin ihan suosiolla jättämään kolme pois läsnäolopakkojen tai tiukkojen kurssitehtävien deadlinejen vuoksi, olivat kylläkin kaikki valinnaisia, jonka vuoksi ei sinänsä nyt harmita, vaikka aiheet olisivatkin olleet mielenkiintoisia. Eniten harmittaa ekologian kurssin skippaaminen, jota olin odottanut innolla, mutta ehtiihän sitä joskus myöhemminkin.

Tässä jaksossa suoritan siis pari itselleni pakollista kurssia, kuten maaperätieteitä, joka aihepiirinä on jo varsin tuttu luonnonmaantieteen kurssien pohjalta ja kasvifysilogian, johon kuulu alkuun myös eläinfysilogian osuus, joka on maataloustietelijöille valinnainen. Päädyinkin skippaamaan sen, koska en näe, että jaksaisin huvin vuoksi juuri nyt ottaa nyt mitään ylimääräistä, joka nyt ei konkreettisesti tue omia opintojani. Tuota kasvifysiologiaa kuitenkin odotan innolla! Maaliskuuhun saakka mennään siis näiden kurssien kanssa, tuntuu jopa oudolta ettei mukana ole mitään mantsan kurssia, koska vietin koko syksyn intensiisivesti niiden parissa. Tähän alkuvuoteen ei vain löytynyt mitään sopivaa. Eli siis kiteytettynä: Opinnot jatkuvat ehdottomasti edelleen, mutteivat ainakaan näin alkuvuodesta yhtä intensiivisesti kuin syyslukukaudella. Onneksi syksyltä kuitenkin tuli ihan kivasti opintopisteitä kasaan, ettei tässä nyt mitään paniikkia ole ja itseäni vartenhän tässä kuitenkin opiskellaan.

Ja jossei nyt menisi aivan liian yksinkertaiseksi tämä paletti niin päädyinpä tammikuun alussa hakemaan huvikseni myös yhteen maisteriohjelmaan. Löysin jo viime keväänä erään maisteriohjelman, joka istuisi aivan täydellisesti työkokemukseeni ja uraani, mutta tuolloin viime keväänä skarppasin näiden hakujuttujen suhteen vasta maaliskuun puolella, jolloin maisterihaut olivat tietty jo ohi. Päätinkin, etten menetä mitään jos haen mukaan tänä vuonna, joten katsotaan miten käy! Tästä opiskelusta on ehdottomasti tullut lemppariasiani ikinä. Näin puolen vuoden kokemuksella haluan sanoa oman mielipiteeni siitä, että nyt kun olen valinnut kursseja, jotka istuvat juuri omiin kiinnostuksen kohteisiini, olen saanut yliopisto-opinnoista niiiiiiin paljon enemmän irti jo nyt kuin suuresta osasta AMK:n kursseja. (Niitä siis millään tapaa väheksymättä, tämä vain oma mielipiteeni!)

Toki tässä pätee varmasti myös itse ala, mutta olen itse huomannut nauttivani valtavasti siitä, että hahmotan yhä enemmän itseäni kiinnostavien kokonaisuuksien teoriaa ja kausaliteettiä. Oli kyse sitten kasvihuonepäästöistä tai luonnonilmiöistä. Kuten joskus taisinkin kirjoittaa, harmittaa tavallaan edelleen, että tiet uudelleen opiskelun suhteen kohtasivat vasta näin myöhään, mutta onneksi ei koskaan ole liian myöhäistä kehittää itseään. Itseäni motivoi myös ajatus siitä, että opiskelen jotain, mitä oikeasti haluan ja mistä ihan tosissaan haluan oppia enemmän, enkä vain sen vuoksi, että olisi ”pakko” saada tutkinto kasaan.

Ja hei, mainitsin jossain vaiheessa haaveestani palata chilinkasvatuksen pariin ja tämä on nyt tapahtunut! Tilasin joululomalla Fataliista erilaisia siemeniä, jotka laitoin tammikuussa itämään. Tällä hetkellä onkin hyvää vauhtia kasvamassa 13 pientä chilin taimea, jee! Tällä kertaa panostin ihan satasella, eli hommasin ihan minikasvihuoneen ja kunnon taimivalonkin 😀

 

 Mitenkäs teidän helmikuu on lähtenyt käyntiin? 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Tavoitteita vuodelle 2021 ja staycation-juttuja

Kuvien majoitus Hotel U14 saatu

Hyvää joulua näin jälkikäteen! Kirjoittelinkin jo aiemmin siitä, että todennäköisesti pidän jouluna jonkinlaista somelomaa ja sen merkeissä pyhäpäivät vierähtivätkin täällä kotosalla. Alunperin oli tarkoituksemme viettää joulua muualla, mutta erään esteen vuoksi emme sitten päässeetkään lähtemään lumisemmille apajille, vaan päädyimme melko viime tingassa kotijouluun. Joulujuttujen sijaan palaankin tänään aivan muihin juttuihin ja pohdinnan suhteen myös tulevaan vuoteen. Listasin nimittäin muutamia sekalaisia haaveita ja tavoitteita, joita kohti haluan pyrkiä vuonna 2021. Postauksen kuvituksena Helsinki-staycationia parin viikon takaa 🙂 Sitten niihin tavoitteisiin!

2021 aion nimittäin pyrkiä ainakin…

 

Enemmän staycationeita. Vuonna 2020 olen oikeastaan vasta kokenut elämäni ensimmäiset viralliset staycationit, joista onkin tullut aivan suosikkeja. Aina ei tarvitse lähteä kotikaupunkia kauemmaksi irtautuakseen arjesta ja kokeakseen uusia juttuja, vaikka nyt sitten olisikin maantieteellisesti vain lyhyen ajomatkan päässä kotoa. Kun ei voi reissata kauas, reissataan lähelle. Tavoitteeni tulevalle vuodelle on ehdottomasti viettää enemmän Helsinki-staycationeita! Olen nimittäin hoksannut, että kotikaupungin hotellitarjonta on itselleni nykyään valtavan vierasta ja muutenkin, näin harvemmin keskustassa liikkuvana tuntuu aina kuin olisi jossain aivan muualla kuin samassa kaupungissa, jossa asustaa. Tavoitteena olisikin viettää alkuvuodesta jälleen uusi kotikaupunki-staycation!

Vietin viime viikonlopun juurikin staycationin muodossa Unioninkadun Hotel U14:ssa ja hei, aivan upea hotelli! Ja sopii täydellisesti vaikkapa juuri staycationiin. Keskeinen sijainti Helsingin Unioninkadulla, aivan tähtiluokan palvelu, kauniit puitteet ja tietysti melkeinpä tärkeimpinä seikkoina: Ehkäpä maailman paras aamupala ja niin hyvä sänky, etten edes muista milloin olisin kokenut samanlaista nukkumisen mukavuutta. Enkä liioittele ollenkaan 🙂

Entäs sitten oman staycationini parhaimpia juttuja?

Suunnitelmani viikonlopulle oli rentoutua, neuloa ja tehdä kivoja juttuja, joita varten en mukamas koskaan jaksa raahautua kotoa asti keskustaan. Olin varannut itselleni ennakkoon perjantai-illalle kellunnan, joka sopi täydellisesti viikonlopun startiksi! Kellunnan jälkeen kävin hakemassa kaupasta testiin pari spessua sipsipussia, makoilin sängyssä, neuloin ja katsoin leffaa. Ah! Ja uskokaa tai älkää, tämä oli ensimmäinen yöni YKSIN lähes 5 vuoteen! Olen viimeksi ollut virallisesti yksin yötä missään ollessani raskaana kun mies on ollut jossain reissussa. Sen jälkeen olenkin yöpynyt aina joko koko perheen kanssa, lapsen kanssa tai vaihtoehtoisesti jonkun ystävän kanssa. En siis ole edelleenkään vielä koskaan ollut esimerkiksi nykyisessä kodissamme yksin yötä. Niin outoa! Ja samalla olen kuitenkin jo vuosia kaivannut juuri sitä, että saisin olla yhden yön juurikin yksin. Hassua sinänsä, mutta näinkin yksinkertaista asiaa huomaa kaipaavansa juuri silloin kun sitä ilman on aivan liian pitkään. Jokainen tarvitsee joskus päivän vain itsekseen, oli se sitten kerran kuukaudessa tai viidessä vuodessa 😀 Vietin ensimmäisen yön yksin ja toiseksi yöksi otin naperon staycation-seurakseni, josta hän olikin valtavan innoissaan.

Ja ah, tilausruokaa suoraan huoneeseen! Kylläpä kelpasi!

Suosia vieläkin enemmän kotimaista. Ja tarkoitan tällä esimerkiksi vaatteita, kodin sisustusta, elintarvikkeita ja arjen hyödykkeitä noin yleisesti. Ainiin ja tietty myös matkailua. En ole aikoihin ostanut itselleni juurikaan uusia vaatteita (tai no rehellisyyden nimissä oikein mitään muutakaan), mutta loppuvuoden aikana tein muutamia hankintoja, kuten ostin pitkään haaveilemani uuden untuvapeiton Joutsenelta, Marimekon tasaraita-olohousut, joululahjaksi uudet petivaatteet myöskin Marimekolta ja pari vaatekappaletta R/H:lta arjen pukeutumiseen. Kotimaisen ostaminen ja varsinkin niiden pienempien kotimaisten suunnittelijoiden suosiminen saa hyvälle mielelle, siispä ovat nämä asioita joihin aion ehdottomasti panostaa myös tulevana vuonna. Rättishoppailusta ja heräteostoksista yleisesti olen pyrkinyt eroon jo vuosia sitten, viimeiset pari vuotta olen muutenkin ostanut itselleni äärimmäisen harvoin vaatteita, kenkiä tai mitään muutakaan, kunnes nyt jotain ostettua on heti iskenyt kamala morkkis siitä, että olen törsännyt. Ehkäpä se sallitaan joskus 😀

Inspiroitua yhä enemmän kotimaan matkailusta. Tämä ehkä sivusikin jo vähän tuota ensimmäistä kohtaa, mutta ensi vuonnakin haluan nähdä yhä enemmän kotimaan matkailun helmiä ja pyrkiä parhaani mukaan inspiroimaan myös muita suosimaan kotimaassa matkailua. Mitään virallista uutta haavelistaa ei tällä hetkellä kotimaan matkailun suhteen ole, mutta ne aikaisemmin syksyllä listaamani unelmakohteet, kuten mm. Muonio, Koli, Kuusamo, Nellim, Utsjoki ja aivan käsivarren Lappi ovat edelleen listalla!

Kylpeminen on pojan lempparein asia ikinä! Mietin jo, että montakohan kertaa kylpemistä voisi mahtua vuorokauteen? Meidän saldo oli nimittäin kolme kertaa, pyrkimys oli ehtiä vielä neljännenkin, mutta kävi aika liian tiukille. Ainiin ja miksi kylpyammeita on nykyään yhä harvemmassa hotellissa?! Itse huomaan nykyään hotelleja selatessani kurkkaavani ensisijaisesti sen, että onko valittavissa huonetyyppi, jossa on kylpyamme. Ja hei, ainakin U14:sta semmoinen löytyy!

Maailman paras matkaseura on aina yhtä innoissaan kaikesta. Oli kyseessä sitten peili hissin katossa, sähköinen ”robottiovi”, sunnuntaikävely uudessa ympäristössä tai hotellin aamupala 🙂 <3 Pienen kanssa reissatessa huomaan itsekin kiinnittävän enemmän huomiota niihin pieniin juttuihin, joita ei normaalisti ehkä ”kiireisessä aikuisten arjessa” edes huomaisi.

Jatkaa samaa rataa säännöllisen treenirutiinin kanssa. Se, että olen kalenteroinut sali- tai juoksutreenin aina aamuun on toiminut itselläni hyvin tässä etätyökulttuurissa ja tukenut vahvasti myös arjen jaksamista kaamoksenkin keskellä. Vaikka nyt jossain määrin olenkin kaamosväsymyksestä tänäkin vuonna kärsinyt, on kirkasvalolamppu ja säännöllinen liikunta ehdottomasti lievittäneet oireita. Myös semmoiset perinteiset kaamoksen mättöhimot ovat ihme kyllä pysyneet poissa (vaikka herkku- ja mättöhimo tietty välillä iskeekin, mutta harvemmin kuitenkin). Olin ennen joulua pari viikkoa treenaamatta ja huomasin heti kaikkien ihme kolotusten ja jumitusten tekevän paluuta. Liikunta onkin siis ehkä lääkkeistä parhain tämmöisen istumatyöläisen koomailuun ja jumeihin. Ja erityisesti siis lihaskunto!

Kehittää omaa yritystoimintaa uuteen suuntaan. Ja tässä olenkin myös vuonna 2020 onnistunut, vaikka moneen otteeseen tuumailinkin, että johtaako homma yhtään mihinkään. Kässähommien kehittäminen on opettanut valtavasti ja vienyt osaamistani aivan uusille poluille, asia jota en olisi osannut kuvitellakaan vielä vuosi sitten. Yrittäjänä on ehkä pakkokin olla jatkuvasti ns. aallon harjalla ja punnita oman toiminnan tulevaisuutta. Tämän suhteen onkin vuosi 2020 ehdottomasti ollut oivallinen hetki juurikin oman toiminnan tuumailuhetkeen. Omalla kohdallani se on kannattanut, vaikka vielä keväällä monesti mietinkin, että mitä ihmettä näistä sekavista haaveista ja suunnitelmista muka voisi tulla. Nähty vaivani on nimittäin tuottanut tulosta kymmenkertaisesti sen verran, mitä loppukesästä edes osasin tavoitella 🙂

Vaikka vuosi onkin ajoittain ollut hyvinkin raskas, on se pitänyt sisällään myös ennätyksellisen hyviä juttuja. Onnistumisia yritystoiminnan ja opiskelupaikan suhteen, paljon uuden oppimista, kiitollisuutta ja uskoa siitä, että kyllä kaikki kääntyy aina parhain päin. Ja ehkäpä vielä tähän loppuun voisi lisätä (ehkä jo vuosittaisenkin) tavoitteen siitä, että ehdottomasti enemmän niitä pieniä, kivoja ja yllättäviäkin asioita arkeen. Juuri ne kokemusten pienet yksityiskohdat ja arjen heittäytyminen (kuten esim. perinteinen haahuilu, hehe) ovat arjen parasta antia.

 

Kivaa uutta vuotta jo ennakkoon, jos somelomani jatkuu vielä ensi viikkoon! ✨

Ja kiitos kaikesta, ihanan kamala vuosi 2020!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.