Oman tyylini kulmakivet + syksyn koottuja asukuvia

Olen jo vuosia noudattanut tyylissäni tiettyjä kulmakivia. Eli ne tietyt samat jutut ovat pysyneet mukana jo ikuisuuden. Usein sanotaan, että oma tyyli muotoutuu ja vakiintuu aikuisuuden myötä. Voisin sanoa, että oma tyylini on aina ollut saman suuntainen, enkä oikeastaan ole kokenut mitään radikaaleja tyylinvaihdoksia. Monet saattavat kokea suuriakin muutoksia nuoruudessaan tyylin suhteen ja tyyli saattaa vaihdella prinsessasta punkkiin, rockiin, hiphopiin ja moniin eri suuntiin, ennenkö se oma juttu vakiintuu. Jotenkin olen aina ollut melko samantyylinen, nuorempana toki ”teinimpi”, tykkäsin huomattavasti enemmän tyttömäisistä jutuista, mekoista, hameista, ballerinakengistä sun muista. Voisinkin muuten jossain vaiheessa tehdä postauksen vanhoista asuista!

Toki tykkään tyttömäisistä jutuista edelleen, mutta tyylini on vuosien saatossa ehkä pelkistynyt yksinkertaisemmaksi ja ehkä myös värittömämmäksi. Pidän siitä, että värejä on hillitysti esimerkiksi asusteiden muodossa. Joskus on toki hauska vähän hullutella, mutta melko varovaisin askelin nykyään käytän värejä. Kausivaatteiden sijaan pidän ennemmin ajattomista sävyistä, perusvaatteista, joita voisi joku kutsua välillä tylsiksi, mutta käytännöllisiksi 😀 Ja juuri käytännöllisyys edellä paljolti menenkin! Tykkään myös yhdistellä uutta ja vanhaa, kalliimpaa ja halvempaa. Yleisesti on tyylini kuitenkin melko ”omanlaiseni” ja juurikin melko rento. Tunnen oloni itsevarmimmaksi silloin, kun olen pukeutunut itselleni mieluisalla tavalla ja omaan tyyliini. Sehän nyt on varmasti kaikilla selvää, että juuri oma tyyli on suuri osa identiteettiä.

    Tässä muutamia oman tyylini kulmakiviä..

Farkut. Rakastan farkkuja ja olen oikeastaan aina pitänyt niistä. Farkut on helppo yhdistää melkein minkä vain kanssa ja ovat peruselementti sekä klassiseen, että rentoon tyyliin. Lopputulos riippuu niin paljon siitä, mitä farkkujen kanssa pukee. Nilkkurit vai tennarit, kauluspaita vai college? Farkut ovat semmoinen, jossa nykyään tyydyn usein edulliseen. H&M ja Gina ovat mielestäni farkkujen osalta ihan hyviä paikkoja, en raaskisi nykyään maksaa farkuista paljoa yli 100euroa, ehkä ihan poikkeustapauksessa. Menneinä vuosina kun olin aikalailla Miss Sixtyn, Killahin ja Fornarinan perään.

Rennot neuleet, t-paidat ja colleget. Vaatteita, jotka on todella helppo yhdistää esimerkiksi farkkujen kanssa ja jotka sopivat lähes kaikkeen. Kaikki nämä ovat myös ajattomia vaatekappaleita, hyvä neule voi säilyä sukupolvelta toiselle ja laadukas luonnonkuituinen t-paita kestää käyttöä vuositolkulla. Ei tarvitse olla jatkuvasti olla ostamassa uutta, riittää että panostaa niihin muutamiin perusjuttuihin. Panostamalla laadukkaaseen neuleeseen, collegeen, pariin yksiväriseen t-paitaan ja pitkähihaiseen, pääsee jo yllättävän pitkälle. Se alkuhan on usein ”täydellisen vaatekaapin” rakentamisessa se vaikein juttu.

Tennarit ja UGGsit ovat eniten käyttämäni kengät. Mukavuus ja rentous edellä siis myös näissä! Jos asuisin lämpimässä, käyttäisin luultavasti ainoastaan flipflopeja 😀 En ole oikein ikinä ollut kamalasti korkokenkien perään, tykkään kyllä siisteistä nilkkureista, jotka ovat hyvät kävellä, mutta ennemmin satsaan mukaviin kenkiin, kuin piikkikorkoihin. Kun haluan vaihtoehdon tennareille tai muuten vaan ryhdikkäämmän olemuksen (tai muuten vaan enemmän pituutta tähän 157cm mittaani), laitan jalkaani Isabel Marantin wedge sneakersit tai Acnen Cypressit. Molemmat ovat kestäneet kovaa käyttöä jo vuosia, eikä ollenkaan harmita, että on aikoinaan niihin pistänyt rahaa. Tässä välissä olisin varmasti kuluttanut hajalle useammatkin huonompilaatuiset kengät.

Kellot. En voisi olla ilman kelloa ranteessa. Vaikka noin muuten olisinkin ilman koruja, on kello pakollinen! Niin asusteena, kuin ihan ajan katsomisen suhteen. Nyt on ranteessa useamman viikon ajan roikkunut Suunnon sporttikello, jota en raaski irroittaa. No, kello kun kello! Onhan se kiva, että on ranteessa kello, joka mittaa myös yöuniesi keston, päivän aktiivisuuden ja monta muuta asiaa.

Todella simppelit korut. Tykkään hurjasti esimerkiksi ohuista korvarenkaista ja todella minimalistisista rannekoruista- ja kaulaketjuista. Varsinkin nuo korvarenkaat ovat olleet lempparini ihan ikuisuuden! Olen käyttänyt niitä enemmän tai vähemmän yläasteesta saakka. Huomaatte varmasti, että nuo samaiset rengaskorvikset löytyvät tämänkin postauksen useammasta asusta. Olen ostanut renkulat vuosia takaperin Glitteristä ja edelleen loistavassa kunnossa, vaikka ihan korumetallia ovatkin.

Rakastan pipoja. Ne pelastavat huononkin hiuspäivän varsin helpolla tavalla (eli pipo vaan päähän, haha!) ja panostamalla pariin laadukkaaseen, sekä tyylikkääseen pipoon, pääsee jo pitkälle. Itselläni on muutama villainen ja kashmirvillainen pipo, joita käydän vaihdellen. Lenkeillä ja ulkoillessa käytän sitten enemmän sporttisempia pipoja, kuten snoukkapipoja yms. Omistan noin 4 laadukasta villapipoa, joita käytän vaihdellen; yhden mustan, yhden vaaleanharmaan ja kaksi tummempaa harmaata, kaikki vähän erilaisia.

Laukut. Niihin olen aina ollut aivan hulluna! Tällä hetkellä ei (ihme kyllä) ole mitään laukkuhimotuksia, mutta Minkoffeja kuolaan aina. Celinen Luggagesta haaveilin kesällä, mutta toistaiseksi hankinta on ollut jäissä kun en yksinkertaisesti koe tarvitsevani kahden tonnin laukkua. Viime viikkoina en kylläkään ole oikein muita laukkuja käyttänyt kun tuota Rebecca Minkoffin shopperia kun on tullut melkeinpä päivittäin kuskattua työläppäriä edestaas toimiston ja kodin välillä. (Celineenhän läppärikin toki sujahtaisi! :D) Jos on ihan pakko valita lempparilaukkuni, on se varmaankin kuvissa näkyvä Balenciagan City tai jompikumpi pikku-Minkoffeista, ehkä 5-zip.

Jos saisin valita vaatteet ainoastaan sen perusteella, mihin oikeasti eniten haluaisin pukeutua, valitsisin varmasti päälleni: Spagettiolkaimellisen perustopin, trikoot, fliplopit ja päälle jonkun kivan collegen 😀 Tai spagettiolkaiminen maksimekko ja flipflopit, aah! Ehkä olen edellisessä elämässäni ollut joku rento house wife kuskailemassa lapsia fudistreeneihin aktiivivaatteissa (tosin mitä tulee kotihommiin, niin ehkä en, mutta toisaalta voi olla niinkin, että olen edellisessä elämässäni tehnyt niitä jo tarpeeksi yhdelle eliniälle :D) tai sitten vaan joku yleinen chillailija, haha. No, en ollut ihan tosissani.

Ps. Mikä asu on mielestänne kivoin? Kurkatkaa muuten IG stories (@iines), jossa sönkötän tänään ruotsiksi, apua! 😀

 

Pps. Päivän Black Friday Week-tarjous Zalandolta: Vuorokauden ajan sporttimuotia jopa -70%. Mukana paljon tennareita, esimerkiksi Vansiltä, Nikelta ja Pumalta, sekä paaaljon muuta ihanaa. Suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan! 🙂 Valikoima löytyy täältä.

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.

Babylife vai taaperoarki, kumman valitsen?

Eilen tuli vietettyä kyllä melkoista köllöttelypäivää. Käytännössä en tehnyt muuta kun hengailin kotona pyjamassa, söin herkkuja ja chillailin. Eihän siinä, joskus kyllä todellakin kaipaa tuommoisia päiviä. T oli koko lauantain poissa surffaamassa ja muilla menoilla. Teimme pojan kanssa koko päivän omia juttujamme kotona, ulkona oli niin kurja sadesää, joten ei kovin kiinnostanut silloinkaan lähteä kotoa kauemmas. Sunnuntaille olikin suunnitelmissa HopLop, kauppakeskus ja dinner, mutta sitten jotenkin oli niin laiska olo, ettei sittenkään jaksanut tehdä mitään. Toisinaan kyllä rakastan niitä päiviä kun ei ole oikeastaan mitään velvollisuuksia. Arki menee usein niin hektisissä merkeissä sitä sun tätä tehden, että välillä on sallittua vetäytyä kotisohvalle ilman sen kummempia suunnitelmia. Vaikka viikonloput onkin lepoa varten, on meillä yleensä kuitenkin jotain ohjelmaa aina niillekin. Tällä kertaa ei onneksi ollut!

Tottakai lastenhoito, leikit ja pojan kanssa ajanvietto kuuluvat aina päiviin, mutta se nyt on täysin itsestäänselvyys. Taaperon kanssa on muutenkin enemmän omaa aikaa sen suhteen, että ollaan viikonloppuisin paljon köllötelty yhdessä sohvalla ja välillä toinen viihtyy hyvin omissa leikeissään minun istuessa vieressä esimerkiksi telkkaria katsoen. Yleisesti tuon tyyppistä, jossa ollaan lähekkäin ja ”yhdessä”, mutta molemmat tekevät tyytyväisinä hetken omia juttujaan. Joskus kun on ollut niitä vaiheita kun lapsi ei viihdy minuuttiakaan yksin ja esimerkiksi kokkaus tai siivous ovat ihan mahdottomia asioita kun ollaan kaksin. Voi sitä huutoa ja itkua jossei pääse syliin joka hetki. Toki se sylihoidon kaipuukin aina kertoo jostain tarpeesta, joten sitä ei missään nimessä pitäisi vähätellä ja pyrinkin pitämään poikaa sylissä ja vierellä niin paljon kun mahdollista. Juju onkin kuunnella lasta ja tämän viestejä, jos halutaan syliin, niin sitten halutaan syliin. Jos taas ennemmin puuhastellaan hetkisen omillaan, halutaan ehkä viettää hetki itsenäisemmin.

Nuo kovin intensiiviset jaksot ovat toki pidemmän päälle ajoittain hieman raskaita, mutta vaiheita nekin. Jos jotain on tässä puolentoista vuoden aikana tullut opittua niin se, että vaiheita tulee ja menee. Niistä tuskin pääsee koskaan eroon niin kauan kun lapsi on aikuinen. Onhan tilanne nyt niin erilainen kun vertaa niihin pikkuvauva-kuukausiin, jolloin napero oli iholla ja rinnalla käytännössä 99% ajasta. Välillä toki kaipaa niitä rauhallisia köllöttelyhetkiä vauvan kanssa, mutta noin muuten pidän kyllä enemmän tästä taaperovaiheesta kun lapsesta on jo eri tavalla seuraa ja tämän kanssa voi tehdä asioita.

Jutustellaan, leikitään piilosta, riehutaan, katsotaan hauskoja juttuja tai sitten ihan vaan istuskellaan illalla vierekkäin sohvalla napero äidin kainalossa. Toki nautin myös niitä vauvavuoden hetkistä, mutta kommunikointi lapsen kanssa on niin erilaista silloin kun se ei ole enää vain pelkästään sitä väsymykseen, nälkään tai märkään vaippaan perustuvaa pakollisiin tarpeisiin vastaamista, vaan arjen kommunikointia. Toki nyt 1,5v kanssa kommunikointi on varsin erilaista kun sitten taas 3-4-vuotiaan, mutta tiedätte varmasti mitä ajan takaa.

Tähän mennessä tämä on ehkä paras ikä (ja ehkä jopa helpoin) jos minulta kysytään. Toki jokaisessa iässä on ne hyvät ja huonot puolensa. Tuntuu kurjalta sanoa, että pitäisi jostain ajasta enemmän kun toisesta, mutta itse olen kovasti juuri odottanut niitä aikoja kun pääsen oikeasti puuhailemaan pienokaisen kanssa omia juttuja. En malta odottaa niitä aikoja kun päästään metsäretkille, museoihin, opettelemaan ekoja kertoja surffausta, Disneylandiin ja kaikkia muita jännittäviä asioita, kuten esimerkiksi tulevia reissuja, jotka tarjoavat pienelle hurjasti kivoja kokemuksia. Lapsille kun ihan perusjututkin ovat maailman suurimpia elämyksiä.

Sitten asiasta ihan kukkaruukkuun! Nämä ovat nimittäin ehkä maailman revityimmät farkut, jotka kaivoin viime viikolla jalkaani ekaa kertaa sitten vuoden 2014 tai 2015. Ostin nuo joskus H&M:ltä, mutta jotenkin olivat jopa omaan makuuni liikaa reikien suhteen. Tommi meinasi saada slaagin perjantaina kun tulin töistä nuo jalassa. Ehheh, eiväthän nuo nyt niin pahat ole!? 😀 (Enkä edes palellut!) Ehkäpä menevät taas hetkeksi kaappiin jemmaan. Täytyy taas keväällä kaivaa esiin.

Farkut / H&M

Villapaita / Vintage (äidin vanha)

Pipo / H&M

Kengät / Isabel Marant

Kävin muuten viime viikolla ostoksilla UFF:illa! Ekaa kertaa ikinä löysin sieltä jotain ostettavaa ja olen ihmeen innoissani. Kuluneen vuoden aikana olen ihan eri tavalla innostunut 2nd hand-jutuista. Yritän saada lähiviikkoina UFF:in jutut esittelyyn. Näillä reikäfarkku-meiningeillä kuitenkin kuittaan viikon käyntiin ja yritän saada näitä aivoja käynnistettyä 😀

Mikä on teidän mielestänne ”paras ikä” lapsen kanssa? Nautitteko enemmän leppoisista vauvakuukausista vai nopeatempoisemmasta taaperoelämästä?

 

Ps. Black Friday on jo startannut joissain verkkokaupoissa! Esimerkiksi Zalandolla alkoi tänään 24h Designer-ale, joka tarjoaa vuorokauden ajan designermuotia jopa -70%. Todella kiva valikoima löytyy täältä.

Myös Elloksella on koko viikon vaihtuvia tarjouksia, esimerkiksi tämän päivän erikoisdiileinä on paljon naisten ja miesten vaatetusta. Lisäksi paljon treenivaatteita -50%! Tarjoukset voimassa 24h tai niin kauan kun tuotteita riittää. Valikoima löytyy täältä.

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Jee, nyt se on varattu!

Heippa ja kivaa alkuviikkoa! Jotenkin tuntuu siltä, että olisin pitänyt viimeaikoina etäisyyttä blogista. On tullut turistua enemmän aihepitoisesti täällä, eikä juurikaan kuulumisia ja niitä näitä. Sitten vielä viikonlopun serverikatkos, jonka myötä piti pakostikin pitää blogitaukoa. Sitä kyllä välillä kaipaakin. En sinänsä koe, että tarvitsisin blogista lomaa, mutta eihän pieni sometauko koskaan ole huonosta. Jos olette seurannut minua lähipäinä instan storiesissa (@iines), saatoitte ehkä salakavalasti huomata, että reissusuunnitelmat ovat edenneet. Yayy! Tammikuussa suunnataan siis perhelomalle ja lomahehkutusta varmaan tulossa täällä ihan kyllästymiseen saakka.

Tammikuussa suuntaamme siis koko perheen voimin Loseihin ja Havaijille. Kyllä, nyt on vihdoin ja viimein koittanut se päivä, kun saan Tomminkin mukaan! En malta odottaa. En muista milloin olisin odottanut mitään reissua näin paljoa. Nyt olen suunnilleen päivittäin selaillut meille kivoja hotelleja, miettinyt mihin kaikkialle menemme syömään, selaillut omia vanhoja Havaiji-postauksiani, tehnyt jo päässäni ostoslistaa. Jee! Vaikka aiemmat Havaijin reissut ovatkin olleet ihan mielettömän ihania, niin kaikkein ihaninta on saada tällä kertaa omat murut mukaan. Viimeksihän reissasin Oahulle pieni Oahu baby masussa. Ihan jo senkin vuoksihan meidän on pakko päästä sinne naperon kanssa vielä ihan ”oikeastikin”. Olen niin iloinen 🙂

Lennämme Tukholman kautta suoralla lennolla Loseihin, vietämme siellä alkuun muutaman päivän ja sitten jatkamme Oahulle. Lapsen kanssa tuo reitti kuulostaa omassa mielessäni varsin helpolta. Helsingistä Tukholmaan yksi hujaus ja siitä yksi pitkä lento, josta (toivon mukaan) osa menee nukkuessa. Lapsen kanssa lennot ovat vähän arpapeliä, koskaan ei voi tietää miten menee. Viimeksi toinen kitisi Biarritziin lentäessä melkein koko lennon (huonosti nukutut yöunet aikaisen lähdön vuoksi) ja paluun taas nukkui ihan koko lennon.

Toisaalta, ei meidän kohdalle ole kai yhtään totaalista katastrofilentoa osunut. Sitten pääseekin perillä onneksi huilimaan muutamaksi päiväksi. Losit ja Havaiji ovat minulle ehdottomasti lempparikohteeni. Noin yleisesti olen tottunut siihen, että olen reissannut Jenkkeihin ainakin kerran vuoteen, mutta nyt tuleekin kahden vuoden tauko. Ehkä siksi olenkin niin täpinöissäni. Tämä on toinen kaukomatkamme pojan kanssa, vajaa vuosi sittenhän olimme Seychelleillä (matkapostaus täällä) ja noin muuten ollaankin sitten reissailtu naperon kanssa täällä Euroopan sisällä.

Saanko muuten esitellä uudet timanttifarkkuni! 😀 Todella harvoin ostan mitään oikeasti erikoista vaatteiden suhteen, vaan ennemminkin niitä mahdollisimman neutraaleja juttuja. Joku aika takaperin kuitenkin eksyin H&M:lle ja tuli semmoinen olo, että nuo timanttihousut on yksinkertaisesti nyt vaan saatava! On meinaan aika hienot. Poikakin ihmetteli noita kimmeltäviä ”timantteja” silmät pyöreänä, haha. Eivät ehkä ole ihan jokapäivän housut, mutta pientä kimmellystä muuten harmaaseen marraskuiseen päivään.

Nyt parin kuukauden jälkeen voin sanoa myös olleeni äärimmäisen tyytyväinen noihin pidennyksiin. B*Longin Pro-pidennyshiuksesta postailinkin aiemmin tässä postauksessa. Varasin parin viikon päähän huoltoajan ja tällä kertaa valikoituu varmaankin taas vähän lyhyempi hiusmalli. Jotenkin tuntuu, että tämä rasittava latvojen katkeilu on vaan jatkunut. Olen niin onnellinen sitten (joskus) kun olen saanut kaikki päällishiukset kasvatettua sinne tasamittaan, huoh!

Vaarinpaita / Sisley

Timanttifarkut / H&M

Tennarit / Vans (nämä)

Riipus / Delphine Pariente

Nyt kuitenkin loput aamuhommat ja kipin kapin töihin.

Kivaa tiistaita!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.

Muutama #tbt-miete bloggaamisesta ja viikon kuulumisia

Jos viime viikko oli epäonnen viikko (vai oliko se sittenkin toissa viikko) niin tätä viikkoa voisi sitten kutsua joksikin ihme huonotuulisuuden viikoksi, haha 😀 Jostain syystä koko viikon on ollut känkkäränkkä-fiilis ja pienet jutut ärsyttävät. Nyt olen jumittanut koneella tämän tekstin kanssa vaikka kuinka kauan. Vietän tänään kotitoimistopäivää ja olisin sen kunniaksi saanut nukkua jopa seiskaan. Mitäs sitten käy? Herään tietty samaan aikaan kun aina ennenkin (05:45) saamatta enää unta. Onpahan nyt ainakin sitten aikaa istua ja ihmetellä tässä kahvin kera! No ei, ihan kiva viikko on ollut silti. Ei läheskään niin kiireinen kun pari aikaisempaa viikkoa ja ollut hyvin aikaa jopa pienelle chillailulle. Kerroin myös sunnuntaina joulun lomasuunnitelmista, jotka nyt tosin ovat kai muuttuneet jouluksi kotona, mutta eipä se mitään.

Selasin hakutoiminnon kautta eilen omia ikivanhoja matkapostauksiani. En nyt (tällä kertaa) sillä, että valittelisin taas matkakuumetta, vaan yritin etsiä erästä vanhaa postausta ja samalla havahduin, kuinka spontaania bloggaaminen on silloin ollut. En ikinä suunnitellut tulevia postauksia ja kuvatkin otin tyyliin edellisenä päivänä ennen julkaisua. Tämänkin postauksen kuvat ovat viikon takaa, joten mistään kovin reaaliaikaisesta päivittämisestä ei voisi puhua. Vaikka tänään kyllä aloitinkin itse tekstin kanssa ”puhtaalta pöydältä” ilman sen kummempaa aihetta mietittynä. Noin yleisesti pyrin kuitenkin nykyään olemaan melko systemaattinen bloggaamisen kanssa. Mietin aina postausten aiheet valmiiksi ainakin neljälle päivälle viikossa, sitten vähän tuumailen että mikä fiilis on minäkin päivänä toteuttaa niitä.

Eilen niitä postauksia selaillessa huomasin postanneeni milloin mistäkin: pikaterkut Waikikin Starbucksista webbikamerakuvan kera, Applen liikkeen ilmaisnetistä ja koneelta surffaten ja tuota rataa, nimenomaan spontaanisti. Mikä siinä onkin, ettei enää jollain tapaa kykene siihen? En tiedä kiinnostaisiko ketään edes jos julkaisisin tänne pikaotoksen kahvin kanssa, sitä vartenhan on nykyään esimerkiksi Snapchat ja IG stories. Silti jotenkin hassua ja jopa sympaattista, kuinka erilaista meininki on vuosia sitten ollut. Eihän silloin ollut tietoakaan Instagramista semmoisena, mikä se nykyään on. Tietyllä tavalla kuitenkin kaipaan tuota entistä menoa.

Sitten ihan muihin juttuihin! Viime aikojen ehdottomia huippujuttuja on esimerkiksi päikkäriaamut, jotka sujuvat tätä nykyä kun vettä vaan! Vielä joku aika sittenhän elettiin jotain kapinavaihetta ja aamut olivat pojalla niiin kiukkuisia. Hoidossa jäi hetkeksi itkeskelemään, mutta usein itku oli tiessään jo siinä vaiheessa kun olin saanut kengät jalkaan. Nyt kun hoitoa on takana tämä  noin 1,5kk niin pieni jää täysin tyytyväisenä hoitoon eikä enää edes itke perään. Tämä muutos on tullut ihan nyt viikon sisällä ja kuulemma on päässyt viimeaikoina varsin hienosti mukaan päikkäriarkeen! 

Yöt ovat edelleen menneet melko hulinoiden, viime yönä ei tosin tarvinnut ottaa viereen, mutta illalla nukutin pikkuisen viereeni sänkyyn kun ei meinannut millään rauhoittua. Pötköteltiin siinä vierekkäin peiton alla ja ihmeteltiin toisiamme. Sitten esitin nukkuvani ja pienikin nukahti jo pian. Ihan parhaita iltahetkiä. Haluaisin myös aloittaa iltasatujen lukemisen kirjoista, mutta meidän pieni hulivili ei kyllä välitä kirjoista sitten ollenkaan! Liian hidastempoista tekemistä! Eiköhän me tuosta vielä lukutoukka saada, vaikka toki haluan kannustaa lasta toteuttamaan juuri niitä juttuja, jotka itseään kiinnostavat 🙂

Pörröjakku / Gina Tricot

T-Paita / Monki

Farkut / Wrangler (Vintage)

Tennarit / Vans (nämä)

Huippua torstaita!

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mielestäni äitiyden haasteita ovat..

Olen useaan otteeseen kirjoittanut äitiydestä ja samalla todennut, ettei äidin rooli aina ole se kaikkein helpoin. Silti äitiys on maailman paras asia, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Sen lisäksi, että äitiys on kasvattanut minua paljon henkisesti, on sanoinkuvailemattoman antoisaa nähdä oman pienokaisen kasvu ja kehitys. Äideille osoitetaan tietynlaisia paineita suoriutumisesta ja jatkuvasti miettii, että teenkö nyt tämän tarpeeksi hyvin, vietänkö riittävästi aikaa lapseni kanssa ja onko kaikki nyt varmasti kunnossa? Monelle naiselle on tyypillistä olla perfektionisti monissa asioissa, myös äitiydessä. Halutaan olla tietysti paras, mutta sitten taas samalla ollaan epävarmoja siitä, että ollanko tarpeeksi hyviä.

Äitiys tuntuu myös nykyään olevan jonkinlainen kilpailu. Kilpaillaan siitä kenen napero kontttaa/kävelee/puhuu ensin, kuka syö parhaiten tai eniten kiinteitä, kuka kasvaa nopeiten. Kaikessa halutaan osoittaa, että se oma lapsi on kaikkein paras. Tietysti ymmärrän itsekn, että sitä ylpeänä haluaa toitottaa niitä uusia taitoja ja tottakai jokaiselle se oma lapsi onkin se paras lapsi, mutta olen itse jo ajat sitten hoksannut, ettei itseään tai omaa lastaan kannata miltään kantilta verrata muihin. Kukin tekee asiat omalla tavallaan ja omaan tahtiin, olematta yhtään sen huonompi kuin toinen. En itse jaksa vertailua ja vaikka alkuun olinkin huolissani monista asioista, kuten kasvusta, syömisestä ja sadasta muusta asiasta, olen todennut ettei sillä ole väliä miten joku toinen tekee, jokainen lapsi on yksilö. Sen lisäksi, etten vertaile itseäni tai lastani muihin, en myöskään halua tuomita tai arvostella jonkun toisen valintoja tai tapoja toimia. Ei ole minulta pois jos jonkun muun kasvatusmetodit eroavat omistani.

Myös neuvola luo tietynlaisia paineita. Milloin ei tule tarpeeksi pituutta, sitten taas painoa, tuntuu että aina on joku asia, josta tehdään järkyttävä haloo. Ihan kun se lapsi olisi jollain tapaa huonompi, jossei nyt satu noudattamaan jotain byrokraattista käyrää ja sen keskiarvoa. Toki on hyvä asia, että meillä Suomessa on erinomainen nevolajärjestelmä ja terveydenhuolto yleisesti, mutta välillä kyllä totuuden nimissä jaksetaan myös niihin epäoleellisiin syynäämisiin. Varmasti asia ei kaikkien kohdalla ole näin, mutta itselläni on alusta alkaen ollut vähän ristiriitaisia kokemuksia neuvolasta. Sen sijaan, että olisi nimeenomaan saanut niitä neuvoja, on enemmänkin luotu niitä paineita ja huolta, vieläpä täysin turhista asioista. Onneksi olen tämän (toki varsin lyhyen) 1,5v äitiyden aikana oppinut käyttämään omaa järkeäni asioissa ja olemaan stressaamatta oikeasti turhista jutuista. Alkuun se ei ollut ihan niin helppoa, kun kaikki äitiydessä ja lapsessa oli uutta.

Asia, joka varmasti ottaa monilla äideillä koville on osittain omasta elämästään luopuminen. Hetkeksi siis. Kuulostaa kamalalta sanoa ääneen, että ”joutuisi lapsen tähden luopumaan jostain”, eihän se nyt niin mene ja toki aina menee lapsi edellä, mutta itse kuitenkin käsittäisin sen tietynlaisena luopumisena, että asettaa lapsen etusijalle ja omien tarpeiden edelle. Varsinkin vauvavuotena kuluu aikaa niin paljon pienokaisen kanssa iho iholla, että välillä jo ehtii unohtaa olevansa erillinen ihminen tästä pienestä. Monella äidillä voi iskeä identiteettikriisi kun tuntuu joutuvansa luopumaan omasta itsestään, vaikka se olisikin vain tilapäistä.

Asiat, jotka ovat ainakin itselleni olleet äitiydessä itsestäänselvyyksiä ovat mm: huonot tai katkonaiset yöunet, oman ajan väheneminen, asioiden uudelleen priorisointi ja suunnittelu. Koko pakka menee lapsen kanssa uusiksi ja on opeteltava uusia tapoja toimia, säästää aikaa ja soveltaa. Nämä ovat myös asioita, joiden suhteen en ole sen koommin stressaillut, koska siitä ei olisi mitään hyötyä. Jossain vaiheessa koittaa se aika kun yöt ovat taas kokonaisia, lapsi pukee itse ja menee omia menojaan. Silloin varmasti päinvastoin kaipaa niitä aikoja kun se pienokainen vielä oikeasti kaipasi äitiä.

Lappuhaalari / H&M

Polopaita / H&M

Pipo / Breden (saatu, tämä)

Kello / Suunto

Kengät / UGG mini (nämä)

Siten vielä mammajutuista ihan muihin aiheisiin. Pakko hehkuttaa tuota 100% merinovillaista pipoa! Sain keväällä pojalle virolaisen Breden Kidsin valikoimista muutaman tuotteen ja saman lähetyksen mukana myös itselleni tuon aikuisten pipon, joka onkin syksyn mittaan päässyt ahkerasti käyttöön. Voisin ehdottomasti ostaa muissakin väreissä, todella hyvä hinta-laatusuhde (25e) 🙂 Lappuhaalarit pääsivät tauon jälkeen taas käyttöön. Noista kysyttiin keväällä ahkerasti ja olivatkin silloin kovalla käytöllä, tosiaan siis lopputalvesta ostettu Hennesiltä. Vaaleanpunaiset UGGsit kaivoin myös kaapista, nuo ovat ihana ja ikumuistoinen synttärilahja Tommilta vuodelta 2014♥

Ja mikä tässä asussa oli koomisinta.. Että hiukset, kello ja kengät ovat kaikki samaa sävyä, hahah! 😀

Komppaatteko näitä äitiys-seikkoja tai onko omalta kohdaltanne jotain muita asioita?

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.