Julkaistu

Tulevana syksynä aion..

Postaus sisältää kaupallisen linkin

Tsiisus mikä maanantai-jumitus tänään! Koleammista elokuun päivistä huolimatta lupaan, etten aivan vielä suostu heittäytymään syysmoodiin. Silti ajattelin tänään listailla muutamia tavoitteitani syksylle. Mitä odotan syksyltä ja mitä tavoitteita asetan itselleni tuleville kuukausille? Sekavat ajatukset, joita minulla vielä aikaisemmin kesällä oli syksyn suhteen, ovat vihdoinkin selkiytyneet työasioiden saralla ja olen todella innoissani alkavasta osa-aikatyöstä! Oma elämäni tuntuu noudattavan aikalailla samanlaista sykliä vuodesta toiseen, syksy on tarkoittanut minulle oikeastaan aina ”uuden alkua” nimenomaan työrintamalla.

Hassua, että yhtä työpaikkaa lukuunottamatta olen nimittäin aloittanut aivan jokaisen työni juurikin elo-syyskuussa, joten siinä mielessä tuntuu tämä todella tutulta jutulta. (Ja heh, silloinkin kun vaihdoin tehtäviä pankin sisällä, sijoittuvat nämäkin juuri näihin samaisiin kuukausiin :D) Selkeästi syksy on omalla kohdallani siis oikea aika uusiin haasteisiin töiden suhteen.

Mitä asioita olen laittanut tavoitteeksi tulevalle syksylle?

 

Aloittaa pitkästä aikaa säännöllinen jooga. Olen pääasiassa joogaillut YogaNordicilla ja Shalassa, mutta kuulisin mielellään suosituksia kivoista joogapaikoista Helsingissä! Haluaisin mennä pitkästä aikaa bikramiin, mutta myös rauhallisemmat ja meditatiivisemmat tunnit kiinnostavat syksylle. Ah ja niin, pilates! En ole käynyt aikoihin pilates-tunnilla, täytyypi tässä lähiviikkoina mennä. Viime kuukaudet olen keskittynyt kuntosaliin ja lenkkeilyyn, syksyn tullen kaipaa myös astetta rauhallisempia treenimuotoja ja ennen kaikkea hot joogan lämpöä!!

Pyrkiä taas panostamaan enemmän meditoimiseen ja yleisesti henkiseen hyvinvointiin. Haluaisin vihdoinkin mennä sinne äänimaljatunnille, josta kirjoittelin jo ikuisuus sitten. Nyt itseasiassa bongasin erään paikan, jossa käsittääkseni pidetään äänimaljahoitoja. Täytyy tänään tutkailla tarkemmin. Äänimaljaterapia on ihanaa!

Kun olen pikkuhiljaa saanut käsitöiden osalta pop-up-urakat sun muut päätökseen, haluan syksyllä panostaa ehdottomasti enemmän taas jakamaan teille kivoja neule- ja virkkuuohjeita. Enpä ole aikoihin ehtinyt tehdä itselleni ainuttakaan juttua, kun nuo tilaustyöt ja muut myyntiin menevät tuotteet ovat vieneet niin paljon aikaa. Pojalle tosin neuloin viime viikolla villapipon. En vielä tiedä, onko syksylle tulossa virallisesti mitään pipomallistoa. Tuskin ainakaan mitään kovin suurta, mutta jos innostun, niin saatan väkertää jonkin aivan pienen, muutaman erilaisen pipon exclusive-erän. Syksyisen neulepaidan työstämisen aion aloittaa lähiviikkoina. Juuri eilen mietin sävyjä ja tuumasin, että seuraavaksi lähtee tekoon harmaa tai nude villapaita. Jos teillä on mielessä jotain käsityöideoita, joihin toivoisitte minun perehtyvän, niin saa ihmeessä ehdottaa!

Sijoittaa. Tein kesän aikana muutoksia sijoituksiini ja olen taas vaihteeksi innostunut osakesijoittamisesta. Pidin ystävälleni pienen ”sijoituskoulun”, jonka jälkeen tämäkin innostui ihan täysillä mukaan ja avasi tilin Nordnetiin. Nyt olemmekin pitäneet melkein päivittäin Whatsappin välityksellä sijoituskatsauksia. Ostimme nimittäin Beyond Meatin osakkeita ja nyt jännäilemmekin, että miten kurssin käy hurjan nousun jälkeen 😀 Keväällä intouduin Nordnetin rahastovalikoimasta, Nordnet Smart 15-rahaston lisäksi säästän JP Morganin US Technology A-rahastoon, josta on tähän mennessä tullut sijoituksille yli 6% tuotto. Keinolihan lisäksi on teknologia ehdottomasti se juttu omassa sijoitussalkussani, jonka tuottopotentiaaliin uskon 😀 Voisin tässä jossain välissä tehdä pitkästä aikaa sijoitusaiheisen postauksen ja käydä läpi viime kuukausien ostoja, sekä osake-himotuksia!

Tähän väliin muutama sana tästä asusta. Tuo nahkahame löytyi nimittäin viime viikolla UFF:ilta 15 eurolla ja olin aivan superinnoissani löydöstä! Uusi mallisto oli tullut juuri maanantaina ja löytyi vaikka mitä ihanaa. Hassua, että olen ostanut nuo Niken SB:t jo kymmenen vuotta (!!!) sitten ja ovat edelleen yhdet lemppari-tennareistani 🙂 Toivottavasti vietetään hamekelejä vielä pitkään!

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Panostaa yleisesti mielekkäisiin juttuihin, sekä pyrkiä pitämään selkeät rajat työn ja vapaa-ajan välillä. Tätä itseasiassa painotettiin juurikin kanavoinnissa ja tiedostan itsekin seikan olevan heikkouteni, koska saatan uppoutua työjuttuihin tuntikausiksi ja juuri tämän rajan vetäminen on aikaisemmin ollut haaste. Onneksi olen kantapään kautta harjaantunut tässäkin seikassa ja vaikka yrittäjänä onkin tottunut siihen, että työt ovat varsin läsnä, pitää välillä osattava myös relata. Ja niin, jonkin uuden harrastuksen haluaisin ehdottomasti aloittaa syksyn aikana!

 

 

Tsemppiä uuteen viikkoon! 💎

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Ennustuksia ja tähtikarttoja

Huomenta ja aurinkoista elokuuta btw! Mainitsin jossain vaiheessa kärsiväni nykyään aivan järkyttävästä aamujumituksesta ja tämä on jatkunut edelleen! Aivan kun kroppani eläisi nykyään jollain aivan toisella aikavyöhykkeellä kun tuntuu aivojen lähtevän kunnolla käyntiin vasta aamupäivän aikana. Ennen olin aina skarppina jo heti jopa ennen kuutta aamulla, nykyään taas tuntuu olevan tuskaa päästä ylös sängystä seitsemän tai kahdeksan aikaan (onneksi nyt ei sen myöhempään kuitenkaan, haha). Voisin helposti mennä uudelleen nukkumaan vietyäni pojan tarhaan, vaikka olenkin jo tuossa vaiheessa ehtinyt aamukahvinkin juoda. Ehkäpä rytmit taas normalisoituvat kun aikaisten aamuherätysten aika taas koittaa tässä piakkoin. Melkoinen mysteeri kyllä! Iltapäivisin olenkin sitten nykyisin huomattavasti aktiivisempi kuin mitä aikaisemmin.

En voi uskoa, että siirryimme tänään elokuun puolelle. Kesä on mennyt taas kerran niin uskomattoman nopeasti. Mikä siinä onkin, että kesä hujahtaa aina silmissä kun taas talvet tuntuvat kestävän aina vähintäänkin ikuisuuden? Ja heh, mitäs tässä nyt vielä höpöttelemään mitään kesän loppumisesta, elokuuhan on vielä loistava kesäkuukausi! Vaikkakin, omassa mielessäni on kesä päättynyt aina siihen kun nuorempana palasi kouluun. Muistan edelleen kun eilispäivän, kuinka heti koulujen alkaessa alkoi tuntea viileämmät aamut.

Kirjoittelinkin eilen syvemmin kivijuttuja pitkästä aikaa ja kävin itseasiassa tiistaina vierailemassa kivikaupassa. Viimeksi ei minulle (ensimmäistä kertaa ikinä) ollut kaupassa kiveä, mutta tällä kertaa löytyikin, nimittäin kaunis ametriini. Kun tuumailin syytä, jonka vuoksi lähdin kiveä hakemaankin, niin soveltuu ametriini siihen itseasiassa aivan täydellisesti. Eräs asia on tässä lähiviikkoina jollain tasolla painanut mieltäni ja varasinkin ennen Santorinin reissua itselleni ajan kanavointiin. Kävin edellisen kerran kanavoinnissa viime marraskuussa ja nämä kaksi kertaa olen käynyt Olemuksessa. Jos kanavointi kiinnostaa, niin lisätietoa löytyy täältä.

Kanavoija siis ikäänkuin kommunikoi henkioppaideni kanssa ja kertoo asioita minusta, tulevista mahdollisuuksista ja haasteista. Kanavointi ei ole ennustamista, vaikka moni ehkä sen tyyliseksi voisi mieltääkin. Kanavoinnissa saa myös kysyä asioita, joihin kenties haluaisi vastauksia tai ”henkimaailman näkemyksiä”. Okei, tiedän että saattaa kuulostaa erikoiselta ja en ole ainakaan vielä lopullisesti höpsähtänyt, vaikka näissä käynkin. Juttuhan on niin, että vaikka olenkin aina uskonut jollain tasolla myös vaihtoehtoisiin totuuksiin koko tämän tieteellisen nykymaailman ohella, suhtauduin todella pitkään skeptisesti esimerkiksi ennustajiin. Ja juu, itsekin on tullut todettua, että tuolla kyllä on monenlaisia tyyppejä edustamassa tätäkin ammattikuntaa, mutta mielipiteeni aiheesta on muuttunut sen jälkeen kun olen itse käynyt ennustuksissa, kanavoinnissa ja teetättänyt astrologisia karttoja.

Vaikka liikkeellä varmasti onkin paljon sitä höpöhöpö-sakkia, uskon todella, että joukossa on myös niitä tyyppejä, joilla oikeasti on kykyjä nähdä asioita, joihin monen meidän nykymaailman kiireen ja suorittamisen täyttämät aivot eivät ehkä kykene. Olen itse käynyt todella pätevillä tyypeillä ja asia, joka on ihmetyttänyt eniten, on se kuinka useampi henkilö osaa sanoa tismalleen samoja asioita tulevaisuudestani. Sattumaa vai ei? Se jää nähtäväksi. Ennen kaikkea olen kokenut näiden kokemusten opettaneen aina hurjasti omasta itsestäni, antaen asioille selityksiä ja saaden pohtimaan niitä aivan eri kantilta. Ei kyse ole siitä, että menisit istuntoon, jossa odottaisit laajaa raporttia tulevaisuudestasi ja valinnoista, joita sinun tulee tehdä, vaan oikeastaan päinvastoin.

Tarkoitus on enemmänkin saada selkeyttä omiin valintoihin, tekoihin ja auttaa ymmärtämään omaa itseään paremmin. Miksi olen tämmöinen ja mitkä valinnat ovat itselleni elämässä ne parhaimmat? Enkä tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi todellakaan uskoa samoihin juttuihin tai ajatella niistä samalla tavalla, itse näen tämän ehkä niin, että joitakin seikkoja voi olla omassa elämässään hankala huomata ja joskus voi ulkopuolisen kanssa keskustelusta olla hyötyä oivaltamaan asioita, jotka ovat olleet ”liian lähellä”. Näissäkin asioissa vaivaa itseäni tietynlaiset ennakkoluulot, joita monilla ehkä on asioista, joista ei välttämättä ole omakohtaista tietoa tai kokemusta. Usein on helppo tuomita ja arvostella asioita, joista ei tiedä juurikaan.

Oletteko te käyneet kanavoinnissa tai ennustajalla? Mitä kokemuksia teillä on aiheesta? Olen jo pitkään haaveillut Losien reissusta syksyksi, saapi tosin nähdä pääseekö tässä syksyn aikana lähtemään mihinkään. Olisi todella mielenkiintoista mennä käymään siinä pastlife regressiossa, josta olen haaveillut tässä suunnilleen vuoden päivät. Kaivoinpa eilen illalla esille myös helmikuussa teettämäni astrologisen vuosikatsauksen, ajattelin käydä sitä taas läpi 🙂

Merkitseekö elokuu teille syksyn alkua vai vielä kesäkuukautta? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Uusia tuulia ja pohdintaa työnhausta

Viimeisten viikkojen on ollut hieman jännät paikat, enkä ole hiiskunut täällä asiasta mitään. Tänä vuonna en ole hakenut aktiivisesti töitä, koska en ensinnäkään ole kokenut sitä taloudellisesti pakollisen tarpeelliseksi juuri nyt, enkä muutenkaan tässä tilanteessa näe  järkevänä hakea paikkoja ”vain huvikseen”, koska haluaa  jonnekin, ihan sama minne. Alkukesästä eksyin pari kertaa huvikseni Oikotielle ja totesin, että huhheijaa. Luin muutaman ilmoituksen läpi silkasta mielenkiinnosta. Työnhaku, henkilöstöjohtaminen ja HR-jutut ovat kiinnostaneet minua aina hurjasti aiheina, joten senkin vuoksi koen kiinnostavana perehtyä ajoittain siihen, mitä työmarkkinoilla tapahtuu ja millaisia osaajia työnantajat etsivät.

 Esimerkiksi erääseen pankkiin haettiin someviestinnän osaajaa ja hetken ajan mietin jo, että voisiko tämä kiinnostaa, kunnes palasin taas järkiini sen suhteen, että olisinko oikeasti valmis hyppäämään täysillä takaisin pankkimaailmaan? No, rehellisyyden nimissä en. En nimittäin koe, että olisin juuri nyt valmis sitoutumaan kokoaikaiseen työhön blogijuttujen ohella ja niitä kiinnostavia osa-aikaisia onkin sitten melkoisen harvassa.. Toisaalta myös parissa suuressa konsernissa työskennelleenä täytyy mainita, että vaikka olenkin kaivannut sitä tiettyä yhteisöllisyyttä, on suurten organisaatioiden byrokratia ja jähmeä tapa toimia juuri se, mitä en ole kaivannut.

Mielestäni työpaikan täytyy oikeasti inspiroida ja innostaa sinua, kuten se yksi sattumalta bongaamani paikka jota päätin viime tammikuussa ulkomailla ollessamme todella randomisti hakea yrityksestä, joka oli ollut haaveenani todella pitkään. Olin pari päivää aivan hajalla siitä, etten päässyt haussa eteenpäin, koska jotenkin sinisilmäisesti koin, että tottakai pääsen edes haastatteluun, koska koin vastaavani hakijana juuri sitä, mitä tuolta tehtävältä haettiin. Mutta semmoista se on ja uskon, että homma oli tarkoitettukin näin. Samalla iski jotenkin päin kasvoja, kuinka paljon hakijoita hyviin paikkoihin on. Siis jopa satoja! Huh, eipä ole työnhaku tänä päivänä ainakaan helppoa.

Vaikka olenkin viihtynyt hyvin näinkin, on kaipuu edes osittain ajasta johonkin yhteisöön ja ennen kaikkea ihmisten ilmoille ollut kova. Olen kokenut välillä tuhlaavani tietyllä tavalla osaamistani ja kapasiteettiani sillä, että kökötän useimpina päivinä viikossa vain ja ainoastaan näitä omia juttuja puuhastellen. Ei sillä, että ajatukseni esimerkiksi yrittäjyyden tai tärkeiden juttujen tekemisen suhteen olisivat muuttuneet – päinvastoin. Loppupeleissä sekin voi nimittäin lamaannuttaa, ettei ole pitkään aikaan osallisena minkäänlaiseen työyhteisöön tai organisaatioon ja tietynlaiseen putkiajatteluunkin tottuu kun pyörittelee ajatuksia ja ideoita lähinnä omassa päässään. Olenkin kevään aikana maininnut muutamaan otteeseen täällä blogissa, että tavoitteissa olisi syksylle jonkinlainen osa-aikatyö tasapainoittamaan arkea.

Bongasin kesäkuussa haun osa-aikaisesta oman alani työstä mailini kautta tulleesta uutiskirjeestä, jonka kuvaus oli juuri sitä, mitä työltä odotankin. Ajattelin, että vitsi, kokeilenpa onneani ja laitoin jopa ystävälleni viestiä, että tämä voisi olla niin juttuni! Muutama viikko, pari onnistunutta ja mukavaa haastattelua myöhemmin sain viime viikolla aivan ihanan puhelun uudelta esimieheltäni, että hänellä on ilo valita minut pestiin. Jee! Aloitan siis kesän jälkeen osa-aikatyöt kolmena päivänä viikossa, enkä voisi olla enemmän innoissani.

Sinänsä hassua, että käydessäni viime lokakuussa ennustajalla Loseissa (postaus täällä) kertoi tämä, että saan tämän vuoden aikana työtarjouksen, johon kannattaa suostua. Kuulemma paikka jollain tapaa löytää minun luokseni, paikka jossa on hyvä energia ja tavallaanhan se löysikin. Ennustajahan myös näki, että tulen irtisanoutumaan sekä sen, että taloudellinen tilanteeni tulee jonkin aikaa olemaan tuon aikaista tasoa epätasaisempi, kunnes tasoittuu tämän vuoden syksyllä (!!). Aika jännä juttu!

Tämän vuoden aikana olen elänyt noin puolella siitä tulotasosta, joka minulla oli käydessäni kokopäivätöissä ja tehdessäni blogijuttuja. En ole missään nimessä kokenut asiaa minään maailmanloppuna, mutta tulojen epäsäännöllisyys on se, joka ajoittain stressaa. Et tiedä, saatko jonain kuukautena 1000e vai 4000e ja tottakai asuntolainat sun muut maksut rullaavat aina kuukaudesta huolimatta. Lisäksi tulevia kuukausia on aina vaikea ennakoida. Tästä huolimatta täytyy todeta ja yrittää olla himpun verran ylpeä omista suorituksistaan, että koen pärjänneeni tähän asti yrittäjänä varsin hyvin! Silti olen todennut, että en ehkä pitkässä juoksussa ole se tyyppi, joka inspiroituu uudesta työskentelemällä yksinäisenä sutena, vaikkakin oma rauha välillä on täysin tervetullutta.

Se, että olet edes parina-kolmena päivänä viikossa aivan uudessa ympäristössä, toisten ihmisten kanssa ja muiden aiheiden äärellä, tuo ainakin omalla kohdallani paljon inspiraatiota myös niihin omiin juttuihin. Ja juuri sitä olen kaivannutkin. Ainakin toistaiseksi laskutan tekemäni työn yritykseni nimiin, joten päätoimisena yrittäjänä rullataan edelleen uusista tuulista huolimatta! Kirjoittelen työstä varmasti vielä myöhemmin lisää. Koen, että paluu osittain muihin töihin tekee hyvää blogillekin ja saan tännekin enemmän ura-ja business-aiheista sisältöä, jotka ovatkin olleet suosituimpia aiheita blogissa 🙂

 

Tänään on ohjelmassa pakkausta ja huomenna Santorini! Palailen siis luultavasti seuraavan kerran sieltä 🌈✨

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Julkaistu

23 kuvaa ja tarinaa vuosilta 2011-2015

Jumitan edelleen vanhan koneeni kanssa ja koska en saa siirrettyä tälle kuvia, intouduin selailemaan koneen tiedostoista vanhoja kuvia vuosien takaa, joita löytyy semmoinen noin 10 000 kpl.. Heh. Tervetuloa bloggaajan elämään kun on aivan perushomma, että koneelta löytyy tuhansia kuvia ja iPhonen rullalta vuosien varrelta reilut 50 000 kuvaa. Jep! Koko elämäni viimeisen kymmenen vuoden ajalta on kirjaimellisesti taltioitu iPhonen muistiin 😀 Mutta voi vitsi mitä legendaarisia kuvia täältä koneen arkistoista löytyikään! Täytyy ehkä jatkaa tb-juttuja vielä toisella osalla myöhemmin.

Aivan alkuvuodesta 2011 lähdimme ystäväni Ronjan kanssa Ausseihin, jonne Ronja jäi vaihtoon. Asuin tuolloin vielä Jyväskylässä ja tulimme ennen lentoja yhdeksi yöksi Helsinki-Vantaan Hiltoniin. Tässä ollaan vissiin lähdössä kentälle. Apua tuo Guessin laukku taustalla, se oli ihan lemppari noihin aikoihin ja ostin myöhemmin saman myös mustana, haha.

Nuo Niken trikoot on edelleen käytössä.. Juuri viimeksi tällä viikolla 😀 Ja ps. Aika järkevä kuva!

Ihan jetlageissä jossain Sydneyn Hyde Parkin kupeessa istuskelemassa.

Kun oli coolia pitää UGGseja, vaikka ulkona about +35c… Näytän niin junnulta!! Taidan olla tässä 23-24v.

Okei, innostuin nyt täysin fiilistelemään näitä Aussi-reissun kuvia Sydneystä ja Cairnsistä 😀


Onepiecet oli kuuminta hottia joskus 2012-2013, nämä kuvat taitavat olla kesältä 2013 kun sain blogin kautta Onepiecen, jota sitten kuvailin blogiini. Upeat nuo roskapöntöt takana ja hieno poseeraus 😀 Tämä oli vielä sitä aikaa kun porukka käytti ballerinoja ja noita kilon painavia metallikelloja, joita itsekin hamstrasin aika monta..

Sitten takavuosien työasuja…


En voi uskoa, että jaksoin oikeasti panostaa työpukeutumiseen ja laittautua näin jokaikinen päivä…. Nämä ovat kesää 2013, jolloin jaksoin vielä intoilla Vuittonin reilu vuosi sitten takaperin ostamistani huiveista ja Miu Miun laukut olivat lemppareita. Tuon kesän jälkeen laitoin Vuiskat myyntiin. 

Nyt täytyy sanoa, että on harvinainen otos. Minä ja siideri! Käytiin Tommin kanssa Aussie Clubin terassilla yksillä, haha. Tämä loppukesältä 2013.

Tämä oli meidän eka yhteinen Losien reissu! Pakotin Tommin mm. Rodeo Drivelle, jossa olin itse vähän enemmän intona 😀

Alkuvuodesta 2015 leikkasin ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen otsatukan, joka oli itseasiassa ajoittain todella kiva! Siis silloin kun pituus oli juuri optimaalinen ja tukkaa jaksoi fiksailla. Tuon jälkeen olen muutamaan otteeseen miettinyt leikkaavani uudelleen otsiksen, mutta tietäisin katuvani asiaa viimeistään sitten kasvattaessani sitä pois, joka on todella rasittavaa hommaa.

Tämä on niiltä ajoilta kun kärsin siitä järkystä hiustenlähdöstä 2015, ihme kyllä ei tule kuvasta ilmi. Kuvailin kai tuota ihme pinkiksi suihkutettua latvaa, haha.

Juuri vähän aikaa ennen tätä kuvaa olimme saaneet tietää, että olen raskaana. Muistan, että olin aivan todella väsynyt, pahoinvoiva ja vatsaa turvotti. Ihme kyllä ei näy kuvasta.

 

No, mitäs tuumasitte tb-pläjäyksestä? 😀

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Suuria kysymyksiä ja sattumien summaa

Kökötin eilen aamulla pojan vielä nukkuessa keittiön pöydän äärellä kahvikupin kanssa ulos katsellen varmaan puoli tuntia. Ai mitäkö mietin? Lähinnä tulevaa syksyä ja sitä, mitä se tuo tullessaan. Alan perinteisesti aina heinäkuussa tietyllä tavalla panikoimaan kesän loppumista ja syksyn tuloa, vaikkei siihen vielä olisikaan mitään syytä. Mainitsin jo aikaisemmin jonkun postauksen yhteydessä, että tänä vuonna tulee syksy merkitsemään minulle hyvin erilaisia asioita ja olemaan muutenkin normaalista poikkeava. Nimittäin ensimmäinen syksyni yrittäjänä ja tietyllä tapaa ”omillani”.

Tällä hetkellä tuntuu, että sisälläni on jonkinlainen ”tyhjiö” ja olen oivaltanut, että se johtuu juurikin siitä, että en entiseen tapaan ole täyttänyt tulevaisuuttani erilaisilla sen kummemmilla suunnitelmilla. Tähän onkin ollut totuttelemista, koska aikaisemmin olin tottunut olemaan hyvin organisoitu ja järjestelmällinen, myös tulevaisuuden suhteen. Nyt on kaikki oikeastaan omissa käsissäni ja siihen totutellaan edelleen. Itse olen nähnyt tämän ennen kaikkea hyvin henkisesti kasvattavana asiana. Sopeutumiseen epävarmuuteen, mutta samalla myös tietynlaiseen vapauteen. Moni blogiani pitkään seurannut voi varmasti todeta kanssani, että olen nyt aivan eri ihminen, kuin vaikkapa muuttaessani Helsinkiin vuonna 2011. Tuolloin olivat fokukseni ja tavoitteeni elämässä aivan erilaiset. Toki mukana oli myös vielä tietynlaista nuoruuden sinisilmäisyyttä ja vielä osittain kypsymättömiä ajatuksia siitä, mitä oikeasti tahdon elämältäni.

Kun ajattelen tätä nyt, on todettava, ettei 25-vuotiaan todellakaan täydy vielä tietää, mitä elämältään haluaa. Nykyään tuntuu, ettei moni nelikymppinenkään vielä tiedä. Tuolloin se tuntui lähinnä dilemmalta, johon oli pakko yrittää saada vastaus, mieluiten mahdollisimman pian. En toki vieläkään näe, että välttämättä koskaan saisi lopullista varmuutta siitä, mitä elämältään haluaa tai mitä tavoitteita on loppuelämälleen (apua), joka tuntuu jopa pelottavalta sanalta lausua ääneen. Olen myös pohtinut paljon sitä, että elämä ja sen kulku suuntaan tai toiseen on loppupeleissä kiinni niin pienistä asioista tai sattumuksista.

Se, että satut juuri tiettynä päivänä tiettyyn paikkaan, voi ratkaista koko loppuelämäsi suunnan ja jälkikäteen saatat miettiä, että mitä jos olisinkin ollut tuossa hetkessä aivan toisaalla? Entä jos joku pieni asia menneisyydessä olisi ollut toisin? Missä olisin juuri nyt? Uskon vahvasti siihen, että asiat tapahtuvat kuten niiden on tarkoituskin ja pienet asiat johtavat toiseen. En voisi esimerkiksi enää ajatellakaan elämääni muuta kuin äitinä. Koen, että se on omalla kohdallani ollut yksi niistä tärkeimmistä poluista, jolle ne pienet sattumat ovat johdattaneet. Myös yrittäjyys on ollut yksi parhaimmista ratkaisuista juuri siltä kantilta, että minulla on ollut mahdollisuus olla enemmän läsnä lapseni elämässä ja joustaa sen mukaan, kuin mitä olisin ehkä vaikkapa toimistotyöläisenä voinut.

Olen ehkä maininnutkin olevani monen asian suhteen melko vaativa itseäni kohtaan ja noin yleisesti melko vaatimaton, kuten perisuomalaiseen luonteeseen tyypillisesti kuuluu. En esimerkiksi edelleenkään osaa käsittää sitä, että olen ollut päätoimisena yrittäjänä jo reilusti yli puoli vuotta ja elättänyt itseni tämän kautta. Tuntuu kuin aika olisi vilissyt silmissä. Eipä tämä aina niin helppoa ole, esimerkiksi kesäkuu oli taloudellisesti todella tiukka, koska tuloni ovat kovin epäsäännölliset, mutta pääosan ajasta silti aivan huippua.

Tätä toppia / bikiniyläosaa on tulossa muuten muutama myyntiin, heti kun saan sen läppärini huollosta ja kuvia koneelle 😀

Olenpa tässä myös tuumaillut, että haluaisin nyt lähiviikkoina mennä pitkästä aikaa kanavointiin tai tilata uuden astrologisen tulkinnan syksylle. Viime marraskuun kanavoinnissa nousi esille niin kiinnostavia seikkoja, että olen tuumaillut niitä kevään ja kesän aikana uudelleen. Kuten esimerkiksi se, ettei maailmassa ole ollut minulle valmiina mitään, vaan tehtäväni on ollut kehittää ja rakentaa itselleni ”se oma juttuni”. Minun pitäisikin keskittyä asioihin, joita kykenen kehittämään eteenpäin, eikä jäädä jumittamaan samaan ja muuttumattomaan. Jumittuminen nimittäin ahdistaa, kehittyminen ja uudistuminen taas inspiroi.

Olipas sekavia mietteitä tälle aamulle. Toivottavasti saatte jotain tolkkua 😉

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.