Hylätystä rakastetuksi

Kaupallinen yhteistyö: Globe Hope

Kirjoitin pari viikkoa takaperin ajatuksiani siitä, että voiko muoti olla koskaan ekologista? Ihmisten kiinnostus muotiin ja tarve uusille hyödykkeille tuskin tulee täysin katoamaan koskaan, mutta kuinka tämän tarpeen voisi täyttää vastuullisemmin? Olen monesti maininnut suosivani itse nykyään kierrätettyä muotia. Kirpparit ovat tuttu juttu, mutta sen lisäksi minua ilahduttaa se, kuinka nykyään tehdään yhä enemmän innovatiivista työtä kierrätysmateriaalien käytössä uusien tuotteiden valmistuksessa. Miksi tuottaa täysin uusia materiaaleja kun maailmassa riittää ongelmaksi asti käytettyä ja pois heitettyä, jota voisi hyödyntää? Juuri tähän tähtää esimerkiksi kotimainen Globe Hope, joka pyrkii toiminnallaan taistelemaan tekstiilien kertakäyttökulttuuria vastaan.

Globe Hope on valmistanut vuodesta 2003 saakka laukkuja ja asusteita kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista. Ensimmäinen valikoimatuote olikin iltalaukku, jonka materiaalina oli käytetty Nokian kumisaappaiden vartta. Mottona on tehdä hylätystä ja unohdetusta rakastettavaa. Tämä lausahdus herätti ainakin minussa ajatuksia – kuinka asian ytimessä ollaankaan 🙂 Materiaaleina käytetään esimerkiksi kierrätettyjä turvavöitä, armeijatekstiilejä, mainosmateriaaleja, purjekankaita ja tehtaiden ylijäämänahkaa. Tuotanto tapahtuu Suomessa ja Virossa. Globe Hope valmistaa nykyään myös luonnonkosmetiikkaa, puhtaista pohjoismaisista raaka-aineista. Itselläni onkin itseasiassa juuri parhaillaan käytössä Globe Hope by Mia Höytö Säihke-kasvovesi!

Olen jo muutaman vuoden ajan etsinyt juuri viikonloppulaukkua, johon mahtuisi helposti parin yön yöpymistavarat vaikka mökkireissulle. Lyhyemmille matkoille olen usein pakannut mukaan lentolaukun tai autolla reissatessa kasan epämääräisiä nyssyköitä ja kangaskasseja, ihan vain siitä syystä, etten ole oikein omistanut muutakaan. Tuntuisihan se vähän hassulta lähteä mökille tai yhdeksi yöksi sukuloimaan lentolaukun kera, heh. Lisäksi koen pidemmille matkoille pakatessa aina ongelmaksi sen, että minkä laukun pakkaan käsimatkatavaraksi lentokoneeseen ison matkalaukun lisäksi? Unelmani olisi tottakai reissata minimaalisin käsimatkatavaroin, mutta valitettavasti se on usein mahdotonta kun laukkuun täytyy mahtua lentokamppeet, pojan tavaroita, läppäri ja järjestelmäkamera. Nyt olen kuitenkin vihdoinkin löytänyt täydellisen laukun juuri tähänkin tarkoitukseen!

Sain yhteistyön merkeissä valita mieleiseni laukun Globe Hopen valikoimista ja tykästyin heti tähän Hämy-viikonloppulaukkuun, joka on IHANA! Tyylikäs laukku on ajaton, tilava ja mikä parasta, myös ekologisempi valinta. Laukku on semmoinen, jota koen käyttäväni pitkään, koska jo pelkästään materiaali on äärimmäisen kestävää ja malli kestää aikaa. Laukun kangasmateriaali on armeijan laukkukangasta ja hihnat ovat tehty kierrätetystä auto turvavyöstä. Materiaalin lajittelu, puhdistaminen, sekä suunnittelu on tehty Suomessa ja ompelutyö Virossa. Tämä sopii kannettavaksi joko olalla, kädessä tai olan yli-tyyliin, joka on ainakin omasta mielestäni lapsen kanssa reissatessa hyvä kun saa kädet vapaiksi.

Tykkään itse kaikenlaisista härpäkkeistä ja laukkukoruista, jotka mielestäni tuovat asusteisiin persoonaa. Valitsinkin laukulle koruksi tuon söpön Sitruuna-laukkukorun, joka on valmistettu ylijäämä-tekoturkiksesta ja lehdet taas kierrätetystä mainosbannerista. Aika hauska idea! Laukkukoru on suunniteltu ja ommeltu Suomessa. Itse laukku on unisex, mutta laukkukorulla saa helposti ilmettä tyttömäisemmäksi näin halutessaan 🙂

Mikä tekee laukusta erityisen on juuri se, että sillä on oma tarina kerrottavanaan <3

 

Onko Globe Hope teille jo tuttu?

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Hetken mielijohteesta

Aurinkoista sunnuntaita! Toivottavasti viikonloppu on mennyt rentouttavissa merkeissä? Tiedättekö niitä hetkiä kun eksytte pitkästä aikaa jonnekin paikkaan tai asian pariin ja koette tietynlaisia uudelleen rakastumisen tunteita liian pitkän unohduksen jälkeen? Näin kävi minulle tällä viikolla kun poikkesin ekaa kertaa moneen vuoteen käppäilemään Puu-Vallilaan. Paikkaan, jota joskus aikanaan kartoitimme myös omaksi kodiksemme ja joka on yksi Helsingin kauneimmista kolkista jos minulta kysyy. Rauhaa liikenteen melulta, pienen kylän meininkiä ja tietynalaista vanhan ajan tunnelmaa.

Tuli kamala ikävä Käpylään, jossa asuessa alkoi jo pitää itsestäänselvyytenä sitä, että sai päivittäin hengailla kauniiden puutalojen keskellä. Täytyy paljastaa, että yksi omista asumiseen liittyvistä haaveistani on juurikin asustaa värikkäässä puutalossa, oli se sitten Puu-Vallilassa, Käpylässä, Helsingissä tai aivan jossain muualla. Kun tapasimme Tommin kanssa, asui tämä puutalossa Alppilassa. Kieltämättä en vielä tuolloin osannut antaa puutaloasumiselle samanlaista arvoa, ajattelin lähinnä, etten voisi ikinä kuvitella asuvani asunnossa, jossa joutuu talvella pukemaan kasapäin vaatetta vältelläkseen jäätymistä. Noh, kaikessa puolensa 😀

Kun ne normaalit arkiset reitit ja kulkemiset sijoittuvat aina suurinpiirtein samoille alueille, unohtaa helposti kaupungin helmiä. Paikkoja, joissa pitäisi käydä useammin kävelemässä ja ihan vain ihmettelemässä. Ja tämä on suuri harmi! Helsingissä olen kokenut, että olen itse todella huono lähtemään mihinkään kovinkaan extempore, vaikka ehdottomasti pitäisi. Saattaa pitkästä aikaa hairahtaa vaikka upeille Puu-Vallilan kujille.

Nyt kun tuli puheeksi ihana Puu-Vallila, täytyy vinkata myös muista Helsinki-suosikeistani, kuten Käpylästä, Kumpulasta, Annalasta ja Vanhankaupunginkoskesta. Kaikki näistä kuuluivat säännöllisesti lenkkireitteihini Käpylässä asuessamme ja silloin tuntui itsestäänselvältä asua kivenheiton päässä niin kauniista paikoista! Täytyy ehdottomasti käydä kesän aikana käppäilemässä pitkästä aikaa Kumpulassa pojan kanssa ja vaikka Kumpulan maauimalassa, joka on ihan huippu lasten kanssa 🙂

Entisenä alppilalaisena koen Helsingissä itselleni mieluisampana alueena juuri Pohjoisen kantakaupungin, Kalliosta Vallilan kautta aina Käpylään asti. Tunnen tuon alueen kuin omat taskuni kun taas vaikkapa Eteläiseen kantakaupunkiin en ole koskaan saanut samanlaista ”yhteyttä”.  En ole oikeastaan koskaan esimerkiksi harkinnut muuttoa Punavuoreen, Kamppiin tai vaikkapa Kruunuhakaan, vaikka mielettömän ihania alueita ovatkin. Aikanaan kävimme katsomassa erästä myytävää asuntoa Töölössä, mutta tuo taisi olla ainoa kerta kun olimme hairahtaa ”tuttujen alueiden” ulkopuolelle. Eikä nyt tietysti edes ole mitään kaikille ”oikeaa” paikkaa, jokaiselle on omat muistonsa ja kokemuksensa elämän varrelta, jotka osittain luovat tunnesiteitä tiettyihin paikkoihin.

Hassua, että Alppila on saattanut yhteen paitsi minut ja Tommin, ystävystyimme myös Jutan kanssa pääosin siksi, että tajusimme asuvamme samassa talossa. Myös työpaikkani oli aikaisemmin pitkään Vallilan kupeessa, joten tuolloin sijoittui koko elämä pääasiassa tuolle alueelle.

 

Mikä on teidän lempparialue Helsingissä?

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kesän reissuhaaveita

Mainitsin aikaisemmin, ettei kesälle ole juurikaan mitään sen kummempia reissusuunnitelmia. Jyväskylässä piipahdin jo aikaisemmin ja kotimaan matkakohteista haaveilen edelleen kesäisestä Lapista, Porvoosta, pienestä mökki-getawaystä tai reissusta jonnekin todella pieneen maalaiskylään. Kesä on kyllä parasta aikaa lähimatkailulle. Eipä varmasti yllätä, että pieni reissukuume on pikkuhiljaa hiipinyt kehiin ja olenkin tuumaillut mahdollisuutta johonkin pienempään reissuun heinäkuussa, Pohjoismaiden sisällä tai Euroopassa. Olen viettänyt viimeiset kuukaudet niin paljon aikaa kotona, että kieltämättä pieni maisemanvaihto voisi vähän piristää. Tietty kotonakin on ihana lomailla, mutta kun tekee pääasiassa töitä kotoa käsin, piristää kummasti lähteä käymään toisaalla – edes pariksi päiväksi.

Viime kesänä puhuimme Tommin kanssa Lofoottien reissusta ja nyt itseasiassa vähän harmittaa, etteivät Norjan roadtripin suunnitelmat edenneet. Kuinka siistiä olisi ollut kierrellä pohjoista kesällä. Ajaa täältä Lapin kautta Lofooteille saakka tai sitten ensin Ruotsiin ja sieltä Norjan rannikkoa pohjoiseen. Olen lapsena ollut perheen kanssa Norjassa roadtripillä ja se oli kyllä mieletön reissu maisemien suhteen. Meidän auto on kylläkin jo niin rähjä, ettei sillä paljoa roadtrippailla, mutta jos saisimme jossain vaiheessa lainaan äitini asuntoauton, olisi aivan unelma lähteä kokeilemaan perheenä van-lifea (silläkin riskillä, että se olisi täysi katastrofi :D). En ole nimittäin ollut asuntoautossa yötä ikinä, ellei lasketa kun kiersimme Australian rannikkoa pakulla ollessani parivuotias. Harmi, etten oikein muista itse siitä mitään 🙂

Kohteita, joita olen tuumaillut mahdollisiksi kesän minireissun kohteiksi ovat Kööpenhamina ja Biarritz. Köpikseen rakastuin viime kesänä ja siitä saakka olenkin haaveillut sunntaavani sinne uudestaan. Kööpenhamina on ihana kohde kesällä ja jos kaupunki kiinnostaa, niin kannattaa kurkata Köpis-postaukseni ja kohdevinkkini, jotka löytyvät täältä ja täältä. Ystäväni heitti ilmaan myös idean Sisiliasta, se ja Sardinia ovatkin olleet matkahaaveiden listallani jo vuosikausia. Jos teillä on vinkkejä sinne, niin saa ilmiantaa!

Ja nyt kun kerta tuli reissujutuista puhe niin täytyy todeta, että tällä hetkellä ei ole yhtäkään konkreettista matkaa suunnitteilla syksylle tai loppuvuodelle. Ihan jo siitäkin syystä, etten yksinkertaisesti vielä halua uhrata ajatustakaan syksyyn, vaan keskittyä täysillä nauttimaan tästä kesästä. Moni kohde kyllä houkuttaa ja kieltämättä olisi ihanaa taas viettää vaikka joulu jossain auringon alla. Seychellit ja Los Angeles ovat kohteita, joita itse olen eniten tuumaillut. Alkuun mietimme, että lähtisimme pojan kanssa alkusyksystä Portugaliin miehen surffireissun sivuhengareiksi, mutta päätimme sittenkin jättää tuon reissun väliin.

Saapi nähdä mitä reissujuttuja keksitään kesälle. Onko teillä kesäksi reissusuunnitelmia?

 

Lomailetteko Suomessa vai ulkomailla? 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Aamuvirkusta ilta-aktiiviksi

Kirjoittelen tätä postausta juuri Punavuoren Relovessa, johon tulin syömään lounasta, tekemään hommia ja istuskelemaan. Olin aamulla eräässä tapaamisessa ja loppupäivän ajattelin viettää keskustassa hengaillen, sekä asioita hoitaen. Tämä aamu oli jotenkin aivan katastrofi. Vaikka heräsin kuuden jälkeen kellonsoittoon, tuli silti niin kiire, että loppupeleissä juoksin aivan hiestä märkänä ehtiäkseni junaan. Koirat eivät suostuneet kunnolla ulos, koska satoi, poika taas taisteli pukemista ja hiusten harjausta vastaan (hänkään ei tykkää yhtään jos joutuu lähtemään kiireellä jonnekin). En löytänyt mistään puhtaita sukkia, vaikka luulin laittaneeni illalla kaikki valmiiksi, loppupeleissä revin kaapista lattialle about kaiken sukkalokeron sisällöstä ja mitäköhän vielä.

Ette ehkä ikinä usko kun kerron, että minusta on alkanut ehkä jossain määrin tulla iltaihminen! Saa nähdä onko kyseessä joku ohimenevä ”ilmiö” vai onko tämä tullut jäädäkseen. Olen nimittäin ollut aamuihminen niin kauan kuin muistan. Jo ala-asteella heräsin aamulla varhain ja olin joskus koululla jo melkein tuntia ennen tunnin alkamista ihmettelemässä. Vuosikausia olen herännyt ilman ongelmia viimeistään kuuden-seitsemän maissa, päivätöissä käydessäni saatoin nousta ylös jo viiden nurkilla. Ennen lasta noudatin parissakin eri työpaikassa liukuman puitteissa 7-15 työaikaa, joka toimi itselläni erinomaisesti.

Rakastin herätä ennen kukonlaulua, juoda kaikessa rauhassa latteöverit, kirjoitella blogiin, kulkea tyhjissä raitiovaunuissa ja mennä toimistolle ensimmäisten joukossa. Vielä viime vuonna heräsin useinkin viiden jälkeen, jolloin ehdin tehdä omia juttuja rauhassa ennen töihin lähtöä ja pojan viemistä tarhaan. Joskus olen jopa sanonut rakastavani aamuja niin, että toisinaan olen jopa odottanut pääseväni illalla aikaisin nukkumaan, jolloin seuraava aamu tulisi nopeammin. Heräsin oikeastaan aina ilman herätyskelloa täysin pirteänä, mutta nykyään taas herään yhä useammin vasta kellonsoittoon. Välillä saatan herätä edelleen todella väsyneenä katsomaan puhelimesta kelloa, mutta patistaa itseni hereille, vaikka vielä väsyttäisikin. Todella harvoin nukun arkena yli seitsemään, vaikka joskus satunnaisesti saatan sen kortin käyttää jos olen jostain syystä valvonut myöhempään tai nukkunut huonosti.

Oikeastaan kärsin nykyään usein aamuisin herättyäni kamalasta jumituksesta, mitä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Oikeasti, tämä on ihan uutta! Nyt ymmärrän täysin niitä tyyppejä, jotka ovat aamuisin lähes toimintakyvyttömiä. Uskon, että ihmisen biokemia tai hermoston toiminta voi helpostikin muuttua vuosien varrella ja ehkä minulle onkin tässä yrittäjäksi ryhdyttyäni jotenkin käynytkin niin, että sisäinen kello on asteittain siirtynyt ”eri aikaan”? Jos aamuni ovat nykyään niin paljon rauhallisempia, ovat aivoni ehkä alkaneet mukautua elämään, jossa ei tarvitse aamulla olla aivan niin skarppina ja vireystaso nousee vasta puolenpäivän jälkeen? Olen nimittäin lähiaikoina huomannut, että olen nykyään iltapäivisin aivan eri ihminen kuin aamuisin. Mitä ihmettä! Aikaisemmin koin tuottavuuteni olevan huipussaan aamun tunteina, kun taas mitä pidemmälle iltapäivään mentiin, sitä vähemmän jaksoin tehdä paljon keskittymistä ja ajattelua vaativia juttuja. Nykyään taas olen ehkä parhaimmassa työmoodissa juurikin 12-15 välillä. Aikaisin menen kuitenkin edelleen nukkumaan (yleensä noin klo 21-22 hujakoilla), jotta jaksaa herätä viemään poikaa hoitoon. Hassua, onko teille muille käynyt näin, että sisäinen kello tai ”optimaalisen toimintakyvyn ajankohta” muuttuvat esimerkiksi elämäntilanteen muutoksen, vaikkapa erilaisiin työaikoihin siirtymisen vuoksi?

Toisaalta täytyy kyllä myöntää, että vaikka kotona on hurjan mukava tehdä töitä vaikkapa terassilla bikineissä, niin kärsii tuottavuus omalla kohdallani pitkässä juoksussa myös sillä, että möllötän kotona. Tempo on aivan erilainen kun lähtee muualle tekemään hommia, itse en juurikaan häiriinny pienestä hälystä ympärillä, nykyään enemmänkin kodin hiljaisuus on semmoinen jumittava tekijä, auttaa heti jos laittaa vaikkapa jotain musiikkia soimaan taustalle 🙂 Toisaalta, välillä jo pelkästään samat ympyrät ja yksinolo kotona tekevät huonoa luovuudelle. Välillä tekee ihan hyvää lähteä vaikkapa kaupungille haahuilemaan tai kahvilaan istumaan, ihan vaikka itsekseen. Uusia ideoita tai inspistä voi ilmaantua ihan itsestään.

Eilen kirjoittelin, että aion ensi viikon lomalla herätä aikaisin tekemään hommia, mutta ehkäpä teenkin aivan toisin ja nukumme pojan kanssa niin pitkään kun vain nukuttaa? 🙂 

 

Ps. Anteeksi Ellos-pommitus, mutta pakko mainita lisäedusta, jonka sain eilen sähköpostiin. Koodi 395725 antaa nimittäin 2.7 saakka -30% lisäalen jo alennetuista kesäalen tuotteista. Itse tilasin eilen nämä palmulakanat ja tämän puuvillamaton, jota olin aikaisemminkin tuumaillut yläkertaan. Molemmat olivat -50%, josta lähti vielä pois tuo -30% 🙂 Alevalikoima löytyy täältä!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Pala amerikkalaista unelmaa?

Meillä alkaa ensi viikolla pojan kanssa kesäloma ja yritänkin vielä ennen sitä tehdä intensiivisesti rästihommia tämän viikon. Blogi tulee toki päivittymään normaalisti, mutta aikomus on heräillä tarpeeksi ajoissa aamulle tekemään kirjoitusjuttuja. Olen pari viime viikkoa kärsinyt ajoittain kamalasta kirjoitusblokista. Ehkä ahdistavimpia ovat bloggaajana ne päivät kun istut koneen äärellä tyhjä tekstikenttä edessäsi, etkä yksinkertaisesti saa sanoja ja lauseita syntymään.

Kieltämättä olen lähiviikkoina ollut melko poikki, koska meneillään on ollut useampi projekti, jotka ovat vieneet hurjasti aikaa. Yksi omista luonteenpiirteistäni (ja välillä juuri yksi niistä haastavimmista) on nimittäin, että aina kun saan yhden asian päätökseen ja olisi saumaa ottaa hetki rauhallisemmin, keksin heti kaksi uutta ideaa ja ajattelen, että nämä vielä. Toisaalta auttaa tuo piirre eteenpäin ja kehittymään, mutta toisaalta taas uuvuttaa pidemmän päälle. Kieltämättä olen myös ehkä hieman huono olemaan oikeasti ylpeä tekemistäni jutuista ja monesti saatan ajatella asioista vähän liiankin vaatimattomasti. Vaikka kymmenen muuta kehuisivat jotakin asiaa upeaksi, saattaa omassa päässäni pyöriä lähinnä se, että mitä olisin voinut tehdä vieläkin paremmin? Itsekriittisyys ja vaativuus itseään kohtaan ovat ehkä niitä heikkouksia, joita pitäisi parantaa. Olenkin tässä haaveillut pienestä lomasta, siis oikeasta semmoisesta. En edes muista milloin olisin oikeasti lomaillut yli kolme päivää? Siis niin, ettei vaikkapa blogi, käsityöt ja sähköpostittelu olisi olleet jollain tapaa kuvioissa.

Viime aikoina olen pohtinut menestystä ja, että tuleeko se koskaan helpolla? Mitä siihen oikeastaan vaaditaan? Toki menestys merkitsee eri ihmisille täysin eri asioita ja on muutenkin käsitteenä varsin laaja-alainen. Minulle menestys on sitä, että pääsen toteuttamaan itselleni tärkeitä, mielekkäitä asioita, tunnen iloa tekemistäni asioista ja olen tyytyväinen valintoihini, joita elämässäni teen. Toiselle voi menestys merkitä ”amerikkalaisen unelman” tyyliin suuren skaalan menestystä, joka usein yhdistetään taloudelliseen menestykseen. Kuten vaikkapa Yhdysvalloissa tai monissa Aasian maissa, on meillä Suomessa huomattavasti vaatimattomampi suhtautuminen menestykseen. Toki kannustetaan kouluttautumaan korkealle ja tavoitellaan mukavaa elämää, mutta kuitenkin ehkä siinä määrin, että elämä on mielekästä ilman, että joutuisi luopumaan täysin vapaudestaan tai omasta ajastaan. Myönnän itsekin joskus haaveilleeni siitä kuuluisasta ”amerikkalaisesta unelmasta”, mutta sitten taas ajattelen asiaa toiselta kantilta. Olisinko valmis vain rahan vuoksi puurtamaan pitkiä päiviä vuodesta toiseen ilman lomaa? Ei kiitos. Monessa maassa ovat viikkojen palkalliset lomat – asia joka on meille täysin itsestäänselvää,  jopa täysin utopistinen unelma.

En nyt tiedä näenkö itseäni minään supermenestyjänä, mutta omalla skaalallani on menestystä se, että kykenen itse elättämään itseni yritykseni kautta niin, että tulen toimeen ja on mahdollisuus tehdä juuri niitä asioita, joista itse nautin. Ja tottakai koen itseni menestyjänä myös äitinä, jos nyt hypätään ura-asioiden ulkopuolelle. Mielestäni jokaisen pitäisi asennoitua niin, että kokee itsensä oman elämänsä menestyjäksi. Itse en (tällä hetkellä) mittaa menestystä rahassa, mutta onhan raha tottakai merkittävä mittari tietynlaisen menestyksen määrittämiseen. Tarkoitan tällä sitä, että voin kokea menestyneeni asiassa x, vaikkei siihen käytetyt tunnit välttämättä näkyisikään samassa suhteessa pankkitilillä. Lisää rahaa korreloi lisää menestystä ja monelle rikastuminen onkin se perinteisin merkki menestyksestä. Mutta onko se kaikki kaikessa?

Itsekin toimin pienyrittäjänä ja jos toisaalta olen yllättynyt siitä, kuinka helppoa Suomessa loppupeleissä on yrittää tai perustaa yritys. Silti valehtelisin jos väittäisin, että yrittäminen on aina helppoa, saati sitten oikeasti rikastuminen yrittämällä Suomessa. Hoidettavia juttuja riittää aina, vaikkei niistä saisikaan rahaa pankkitilille. Kyllä, sinänsä pääsee palkkatöissä huomattavasti helpommalla, koska ei juurikaan tarvitse stressata toimeentulosta. Useimmiten riittää, että menet paikalle ja hoidat työsi hyvin.


Olen itse monesti törmännyt siihen, että jos henkilö X menestyy elämässään tai omalla alallaan, on perusolettama se, että on syntynyt kultalusikka suussa tai että ne hyvät edellytykset ovat olleet valmiina esimerkiksi perhetaustan vuoksi. Unohdetaan se, että onnistumisten ja menestyksen eteen vaaditaan usein paljon työtä, uhrauksia ja jopa ensin useita epäonnistumisia. Melko harvassa ovat ne menestystarinat, joissa noustaan huipulle tekemättä mitään. Asia, joka täytyy todeta näin oman näkemykseni perusteella ja mitä olen aiheesta muiden ihmisten kanssa keskustellut, on motivaatio ja kunnianhimo menestyä tai pärjätä usein jopa vahvempi silloin, kun sosiaalisesta tai yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen ei omata valmiiksi niitä edellytyksiä tai tukijoukkoja elämään.

Ainakin minua todella risoo ajatus siitä, että pitäisi saada kaikki, mutta asioiden eteen ei olla valmiita tekemään kertakaikkiaan mitään. Kaikki pitäisi saada valmiiksi kannettuna nenän eteen. Ei maailma vain toimi niin. Ehkä tämä johtaa juurensa juuri siitä faktasta, että me suomalaiset olemme ehkä ajan mittaan tottuneet ajatukseen siitä, että kaikki on niin hyvin. Ilmainen koulutus, laadukas terveydenhuolto ja sosiaalietuudet. Mihin siis tarvitaan amerikkalaisia unelmia kun on mahdollista elää ihan ok-mukavaa elämää helpollakin? Keskiverto-koulumenestyksellä riittää, että päätät itse mitä haluat opiskella ja tehdä elämälläsi. Kaikille ei sama ole yhtä itsestäänselvyys. Jollain tapaa voisi siitä vaatimattomuudesta pois opettelu ja pienissä määrin tietynlaisen ”dream big”-asenteen omaksuminen jopa tehdä hyvää meille suomalaisille, jotka tunnetusti olemme melko kilttiä, vaatimatonta ja jossain määrin jopa vähään tyytyvää, mutta hurjan innovatiivista kansaa. Voisiko se johtaa lukuisiin uusiin Nokian tai Rovion kaltaisiin maailmanluokan menestystarinoihin?

En ole muuten tainnut muistaa mainita mitään uudesta tukastani? No, pidennykset tekivät pienen paussin jälkeen paluun ja olen ollut todella tyytyväinen tukkaan! Nyt on jo reilu vuosi edellisestä raidoituksesta ja sen jälkeen olenkin ollut ”omillani”, mitä nyt on tullut pientä luontoäidin aurinkoraitaa ulkona 😀 Nyt kun huonokuntoista vaalennettua latvaa on siistitty (ja mainitsinkin, että se on varissut pois ihan itsestäänkin) niin aletaan oikeastaan olla omassa luonnollisessa sävyssä, vihdoinkin 🙂 Ja kaikkien näiden blondaus-vuosien jälkeen täytyy todeta: Tämähän on aika kiva! Viimeksi käytin reilut puoli vuotta BP Hairin Slavic-pidennyshiusta, josta tykkäsin hurjasti, mutta nyt halusin käyttää vanhoja jemmapaketteja kaapista ja päähän päätyi pitkästä aikaa Rapunzelin Premium-hiusta. Meniköhän päähäni noin 2 pakettia, sävyinä tämä ja tämä. Kampaajani Qhairin Maria leikkaa sinetit aina pienemmiksi ja napsi noista raidallisista sineteistä niin, etteivät kaikkein vaaleimmat osiot päätyneet tukkaan.

Tulipas hieman sekava postaus, toivottavasti saitte jollain tapaa tästä kiinni 😀 Ainiin ja tuo leo-kuosinen hame on yksi kirppislöydöistäni Jyväskylän Uffilta!

Kuinka te ajattelette menestyksestä?

 

Entä mitä tuumaatte tukasta?

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.