Toimivia vinkkejäni tasapainoisen arjen tueksi

Kaupallinen yhteistyö: New Nordic

Työkuvioiden koettua mullistuksia syksystä on arki kieltämättä ollut hieman hektisempää kuin kesällä, mutta paljon on kuitenkin kiinni siitä miten rytmittää oman arkensa ja mihin asioihin panostaa. Pyrin edelleen siihen, että kiireestä toitottaminen olisi viimeisiä asioita, joihin sorrun.

Asiat, joihin itse luotan toimivan arjen suhteen ovat tekemisen huolellinen suunnittelu, yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan ja riittävät yöunet!! Pyrin arjessa optimoimaan kaiken mahdollisen ja ajattelemaan asioita siltä kantilta miten niitä voisi tehdä käytännöllisemmin. Oikeastaan on arki paljolti tasapainottelua hoidettavien asioiden, työn ja sitten taas terveellisten elämäntapojen, säännöllisen ruokailun, sekä riittävän levon välillä. Joskus tasapainottelu onnistuu, välillä taas ei. Omalla kohdallani on ruokavaliolla ja liikunnalla aivan merkittävä osuus arjen jaksamisessa. Kun ne jäävät vähemmälle huomiolle, nousee aivan varmasti jokin oire taustalle, oli se sitten niskan jumitus, jatkuva napostelunälkä tai yleinen nuutuneisuus.

Välillä kieltämättä tuntuu, että tarvitsisin erillisen kalenterin kaikille muistettaville asioille, joita on välillä yksinkertaisesti liikaa. Ennen olin aivan äärimmäisen tarkka kaikesta, muistin jokaisen sovitun asian, mutta nykyään tuntuu, että ”mom brain” voisi kuvailla toimintaani useinkin. Mistään sen suuremmista jutuista ei ole kyse, vaan enemmänkin arjen pikkujutuista, kuten unohdan tuoda kaupasta jotain tärkeää sen ainoan kerran kun lähden ostoksille ilman ostoslistaa tai unohdan puhtaat pyykit koneeseen kahdeksi tunniksi. You know, pieniä juttuja, jotka eivät kuitenkaan ole aikaisemmin olleet minun tapaisiani unohtaa 😀

Listasin omia vinkkejäni tasapainoisen arjen tueksi:

 

Kalenteroi treenit, jolloin ehtiminen ei ole syy jättää liikuntaa väliin. Syksyn mittaan olen ottanut käyttöön taktiikan kalenteroida treenit samalla tavalla kuin muutkin menot, jolloin niitä harvemmin tulee skipattua tai yksinkertaisesti unohdettua. Toimii! Pyrin itse siihen, että käyn viikolla 1-2 päivänä kuntosalilla, vähintään kerran lenkillä ja viikonloppuna yritän treenata jollain tapaa sekä lauantaina, että sunnuntaina.

Lisäksi panostan arjessa hyötyliikuntaan, kuten siihen, että valitsen hissin sijaan portaat ja kävelen lyhyehköt matkat julkisten sijaan. Hyötyliikunta on ehdottomasti pop varsinkin niinä viikkoina kun tuntuu, ettei treeniin oikein olisi aikaa aivan niin usein kun olisi toivonut. Mikä parasta, usein kävellen pääsee jopa nopeammin, kuin että jäisi odottamaan lyhyelle matkalle bussia tai sporaa. Itselleni aktiivisuus on yksi arjen tärkeimmistä jutuista, kehoamme ei yksinkertaisesti ole tehty istumaan valtaosaa päivästä ja olemaan paikallaan, vaan tekemään asioita fyysisesti. Aktiivisuuden puute tekee huonoa sekä keholle, että mielelle.

Tee lista hoidettavista asioista, tärkeysjärjestyksessä. Itse teen yleensä viikon alussa listauksen siitä, mitä on tarkoitus saada tehtyä. Toki myös päiväkohtainen lista voi toimia ja teen välillä itse myös niitä. Itse omaksun asioita parhaiten konkretian kautta, kuten tekemällä kauppalistoja, to-do-listoja ja kirjoittamalla ylös muistiinpanoja, jotka omalla kohdallani helpottavat arjen askareiden muistamista. Ah, on ihana viivata yli tai deletoida asioita to-do-listalta sitä mukaa kun niitä saa hoidettua!

Keskity yhteen ajatusta vaativaan tehtävään kerrallaan. Itselläni ainakin kestää aina jonkin aikaa, että pääsen kiinni johonkin hommaan ja monen eri asian välillä suhaaminen on ajankäytön suhteen todella huono idea. Joskus jos on kamalasti hommaa, on päällimmäinen ajatus tehdä vähän kaikkea, joka pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että on käyttänyt kamalasti aikaa siihen, ettei loppupeleissä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Siispä koen ainakin omalla kohdallani passeliksi varata aikaa vieviin hommiin aina vähintään pari tuntia kerrallaan aikaa, jolloin keskityn vain ja ainoastaan yhteen suurempaan juttuun tai sitten hoidan pienempiä hommia pois tärkeysjärjestyksessä.

Panosta yöuniin. Olen itse todella tarkka riittävien yöunien suhteen ja omalla kohdallani olen todennut, että 8h on melkoisen passeli. Vähäiset unet huomaa arjen tekemisessä heti. Olo on vetämätön, ajatus ei oikein kulje ja on vaikea keskittyä oikein mihinkään. Itselläni tavoite on olla sängyssä ihan viimeistään yhdeksän jälkeen illalla. Läppäriä en nykyään ota koskaan mukaan sänkyyn.

Simppelit vinkkini parempiin yöuniin: Liikunta, viileä + pimeä makuutila ja älylaitteiden näyttöjen välttäminen. Itse kylläkin sorrun välillä selailemaan puhelinta sängyssä, mutta viime talvena hoksasin säätää näytön yöasetuksille ajastetusti niin, että näyttövalo muuttuu joka ilta kahdeksalta automaattisesti yömoodiin keltaiselle valolle. On ehdottomasti auttanut nukahtamista! Usein myös kuuntelen sängyssä äänikirjoja, jotka myös tehokkaasti edistävät itselläni unta.

Rauhallisempien aamujen neuvo on valmistella jo illalla asioita seuraavaksi päiväksi niin hyvin kuin vain mahdollista. Pakkaan illalla laukun valmiiksi, valitsen vaatteet itselleni ja pojalle, sekä annostelen kahvin valmiiksi pressopannuun. Itselläni auttaa aamuissa jo se, että on muutama asia vähemmän muistettavaa.

Luin kevään ja kesän aikana muutamia kirjoja yrttien ja rohdosten käytöstä, sekä innostuin jopa keräilemään ulkoa hyötykasveja käyttöön, kuten nokkosta, kuusenkerkkiä, koivunlehtiä ja voikukkaa. Erilaisia yrttejä ja rohtoja on käytetty lukuisiin eri tarkoituksiin jo tuhansia vuosia ja vaikka yrttien käyttöä ei saa sekoittaa lääketieteeseen, ovat monet lääkkeetkin alunperin keksitty kasveista löytyneiden ainesosien ja yhdisteiden ansiosta. Luonnossa ja kasveissa on tehokkaita ainesosia, joista voi olla luonnollinen ja hellävarainen tuki terveellisille elintavoille.

New Nordic on kasvi-yhdisteiden käytön edelläkävijä ja valmistanut laadukkaita kasviuutevalmisteita jo yli 25 vuoden ajan. Tuotteet valmistetaan niin, että niissä käytettävien rohtojen ja uutteiden aktiiviset ainesosat saadaan talteen. Kesällä käytin New Nordicilta Perfect Tan-aurinkokapseleita ja Wild Biotic-probiootteja, nyt seuraavaksi taas on lähdössä kokeiluun Hair Volume-tabletit. Kesän jälkeen normaaliin arkeen palattuani on minulla ollut käytössä nämä kaksi alla esiteltyä valmistetta, jotka toimivat loistavasti yhdessä ja tukevat erityisesti hektistä arkea.

Clear Brain on monipuolinen yrtti- ja kasviuutteita, kivennäisaineita, sekä vitamiineja sisältävä valmiste, joka tukee vireyttä ja kognitiivista toimintakykyä, varsinkin silloin kun suorituskyky joutuu haastavina päivinä koetukselle. Valmiste sisältää B-vitamiineja, jodia ja pantoteenihappoa, jotka tukevat hermoston toimintaa, aivojen suorituskykyä, muistia ja keskittymiskykyä. Yrtti- ja kasviuutteista sisältää Clear Brain antioksidanttipitoista granaattiomenaa, rannikkomännynkuoriuutetta ja saksanpähkinää. Käytän Clear Brainia erityisesti niinä päivinä kun työ vaatii erityistä keskittymiskykyä tai haluan lisätä koginitiivista suoritustehoa.

Melissa Dream on levollista unta tukeva rohdos- ja yrttivalmiste, joka ei sisällä melatoniinia. Melissa Dream sisältää mm. sitruunamelissaa ja kamomillaa, jotka molemmat ovat tunnettuja unta edistävinä, kehoa ja mieltä rentouttavina yrttikasveina. Olen itse käyttänyt molempia iltaisin myös rentouttavan yrttiteen muodossa, esimerkiksi kamomillatee on perinteisesti tunnettu unta vauhdittavana juomana. Lisäksi valmiste sisältää B-vitamiineja ja magnesiumia, jotka auttavat kehoa palautumaan yön aikana ja ehkäisevät lihaskramppeja. Valmistetta suositellaan otettavaksi 2 tablettia noin tunti ennen nukkumaanmenoa.

New Nordicin tuotteita myyvät valmistajan oman verkkokaupan lisäksi eri hyvinvointialan verkkokaupat, kuten Life ja Hyvinvoinnin Tavaratalo. Ainakin nämä kaksi valmistetta ovat vegaanisia ja gluteenittomia.

 

Mitkä ovat teidän vinkkinne tasapainoiseen arkeen?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Keto-ohje: VHH-pizzapohja x 2

Ketogeenisen ruokavalion aloitettuani olen testaillut paria erilaista vhh-pizzapohjaa. Koska rakastan pizzaa (ja varsinkin white pizzaa), oli mahdollinen pizzanhimo yksi murheenkryyneistäni ketodietille ryhtyessäni. Korvaavien juttujen kehittäminen on loppupeleissä ollut melko yksinkertaista, oli kyseessä sitten pizza tai mustikkapiirakka. Henkilökohtaisesti syön jo ravintoarvojenkin puolesta huomattavasti mielummin mantelijauhosta valmistettuja juttuja, kuin vehnähöttöä. Eli vaikket noudattaisi ketoa, mutta kärsit esimerkiksi vehnäpöhöstä tai turvotuksista, testaa ihmeessä näitä vehnättömiä versioita.

Makuja on monia ja siispä halusin jakaa ohjeet kahteen erilaiseen keto-pizzapohjaan, kokeilemalla nimittäin varmasti löytyy se oma suosikki! Toinen ohjeista on kukkakaali-pizzapohja ja toinen Keto Kickstart-reseptikirjan Fathead-pizzapohja. Oma suosikkini näistä kahdesta on jälkimmäinen 🙂

Ainekset / fathead-pizzapohja (1 pohja, kirjassa tuplattu ohje 2:lle pohjalle):

4dl mozzarella-raastetta

1 muna

3 rkl Philadelphia-tuorejuustoa

75g mantelijauhoja

hyppysellinen suolaa

Ohje: Sulata mozzarella mikrossa tai uunissa 200c, noin 5min. Sekoita sulaan mozzarellaan loput ainekset seuraavassa järjestyksessä: Tuorejuusto, kananmuna ja mantelijauho. Sekoita taikinaa niin, ettei se enää tartu käsiin ja lisää tarvittaessa mantelijauhoja.

Aseta taikina kahden leivinpaperin väliin ja kauli littanaksi. (Jos taikina on ehtinyt jäähtyä ennen kaulimista, voit lämmittää sen uudelleen uunissa.) Ota päällimmäinen leivinpaperi pois ja laita esikypsymään 200c uuniin, kunnes pinta on saanut aavistuksen väriä (noin 10min). Ota pohja uunista, lisää täytteet ja laita pizza takaisin uuniin noin 7-10minuutiksi, kunnes juusto on sulanut.

Ainekset / Kukkakaali-pizzapohja:

1 keskikokoinen kukkakaali

1 dl parmesanraastetta

2 munaa

Ohje: Möyhennä raaka kukkakaali esimerkiksi sauvasekoittimella kukkakaaliriisiksi, eli pieneksi silpuksi, mutta älä kuitenkaan soseuta. Sekoita mukaan munat ja juustoraaste. Muotoile taikina leivinpaperin päälle pizzapohjaksi ja paista 200c lämmöllä noin 25min. Ota pohja pois uunista, lisää päälle täytteet ja paista vielä 10 min.

Pahoittelen hieman ankeita pizzakuvia 😀

Oletteko jo testailleet jompaa kumpaa näistä?

Tai onko kenties suositella jotain aivan huippua keto-pizzapohjan ohjetta?

 

Ensi viikolla lähtee itseasiassa testiin kolmas pohja. Kerron, mikäli päihittää nämä 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kolme vuotta perhepedissä ja taaperon unijuttuja

En ole aikoihin kirjoitellut taaperoaiheista ja lupasin jo viikkoja sitten, että voisin pitkästä aikaa kirjoitella siitä, miten meidän perheessä nukutaan. Tai oikeastaan miten meidän pienimmäinen nukkuu. Näin reilun kolmen vuoden jälkeen nukumme tosiaan edelleen perhepedissä, mitä en olisi kieltämättä uskonut esimerkiksi odotusaikana. Tuolloin oli monesta asiasta melko erilaiset käsitykset, kuten siitä, että kaikki vauvat syövät mielellään tuttia tai tuttipulloa, maistelevat ensimmäisiä kiinteitä ja soseita suorastaan mielellään, unohtamatta sitä, että omassa sängyssä tai huoneessa nukutaan viimeistään parivuotiaana. Täytyy myös mainita tähän monilta tuttavilta kuultu perinteinen myytti siitä, kuinka illat ovat vanhempien yhteistä aikaa. Heh, tämä ei ole toteutunut meillä ikinä, lukuunottamatta joitain pikkuvauva-aikojen satunnaisia illan tunteja.Olen kertonut, että olemme yhdessä perheenä melko tiiviisti. Myös iltaisin. Koska menen itse melko aikaisin nukkumaan, menemme usein pojan kanssa samoihin aikoihin petiin ja esimerkiksi viikonloppuisin heräämme yleensä yhdessä. Joskus harvoin saattaa jompikumpi meistä vanhemmista jäädä ylös köllöttelemään, mutta aamuherätykset menevät tietysti pojan ehdoilla, viikonloppuisin yleensä noin kahdeksan hujakoilla. Nykyään tuntuu aivan käsittämättömältä ajatella niitä aikoja kun nukkui viikonloppuna jopa kymmeneen! Apua! En voisi kuvitellakaan, että saisin nukuttua nykyään niin myöhään, saati sitten puoleenpäivään. Vaikka nukkuisin yksin, olisin todennäköisesti ylhäällä jo kahdeksan pintaan, aivan viimeistään yhdeksältä. Arkisin noudatamme melko samanlaisia rytmejä, toki itse olen yleensä ylhäällä jo kuuden-seitsemän aikoihin ja poika herää usein kahdeksan maissa, nyt olen tosin mennyt aamuisin aikaisempaan, jolloin herätys on usein ollut puoli kahdeksan korvilla. Itselleni melko optimaalinen rytmi arkisin on nukahtaa viimeistään iltakymmeneltä ja nousta aamukuudelta, vaikkakin monesti mielelläni voisin kyllä nukkua seiskaankin, heh.

Olemme epävirallisesti jakaneet aamu- ja iltarutiinit niin, että minä hoidan pojan herätyksen ja aamutoimet, koska vien tämän aina hoitoon, mies taas useimmiten iltapalan, hampipesun ja yökkärin pukemisen, kunnes minä nappaan pojan kanssani yläkertaan unilelujen kanssa (=kuorma-auto ja kasa kirjoja :D), jossa rauhoitumme ja laulamme unilauluja. Menemme yleensä nukkumaan hieman vaihdellen iltayhdeksän (jossa tavoite) ja kymmenen välillä, josta eteenpäin pieni nukkuu sikeästi aamuun saakka. Poika lähtee useimmiten todella mielellään nukkumaan ja järjestelee jo unilelut, sekä kirjan valmiiksi kun alkaa olla aika lähteä unille 🙂

Tämän viimeisen vuoden aikana on kyllä todennut, että perhepeti alkaa pikkuhiljaa olla melkoisen ahdas paikka nukkua, varsinkin kun poika on melko möyrivää ja liikkuvaa sorttia unissaan. Herään öisin useaan otteeseen siirtämään tätä milloin mistäkin, tyynyni takaa, jalkopäästä tai päältäni 😀 Silti en valita, koska mielestäni yhdessä nukkuminen on ihanaa ja jotenkin myös luonnollista. Uskon itse siihen, että se vahvistaa kiintymyssuhdetta ja lapsen luottamusta siihen, että vanhemmat ovat aina lähellä. Välillä toki mietin, että olisi jo aika siirtää pieni nukkumaan omaan sänkyyn, mutta rehellisyyden nimissä en ole tohtinut. Poika pitää perhepetiä yhtälailla omana sänkynään, joten ajatus toisen siirtämisestä omaan sänkyyn tuntuu kamalalta, vaikka asia toki jossain vaiheessa on väistämättä edessä.

Seuraava vuosi on luultavasti melko ”kriittinen” esimerkiksi päiväunien suhteen, koska voi olla, että poika milloin tahansa lopettaa päiväunien nukkumisen, mutta ainakin toistaiseksi olen todennut niiden olevan aivan välttämättömät. Lapsi on selvästi väsynyt puolenpäivän aikaan ja jos päikkärit silloin tällöin jäävät väliin (useimmiten siksi, että tämä ei yksinkertaisesti malta nukahtaa) menee ilta usein yliväsymyksen merkeissä, jolloin iltaunille nukahtaminen on huomattavasti normaalia hankalampaa. Yleensä poika nukkuu noin 2h päiväunet, monesti tosin nukkuisi jopa 3h. Koska tämä on melko touhukasta sorttia, olen päätellyt energiankulutuksen olevan sitä tasoa, että päiväunet ovat vielä tarpeen.

Ja tiedän, että unirytmit vaihtelevat valtavasti perheittäin. Joissain perheissä menevät lapset nukkumaan jo kahdeksalta ja toisaalta heräävät aikaisemmin. Toisaalta poikamme on jo vauva-ajoista saakka ollut melko myöhään nukkuva ja täytyy todeta, etten ole varmaan kertaakaan joutunut kokemaan niitä tilanteita kun poika olisi herännyt vaikka ennen kuutta pirteänä kukkumaan. Okei, paitsi ehkä jossain reissussa aikaeron vuoksi ja ehkä tasan yhden kerran kipeänä.

 

Kuinka pitkiä yöunia teidän taaperoikäiset nukkuvat?

 

Ja missä vaiheessa päiväunista on luovuttu?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Mitä kuuluu ketodietille 8 viikon jälkeen?

Lupasin raportoida myöhemmin ketodietin etenemisestä ja ajattelin, että tänään olisi sen aika. Mikäli et ole lukenut aikaisempaa postaustani, jossa käsittelen aihetta hieman laajemmin ketogeenisen ruokavalion aloituksen jälkeen, löytyy se täältä. Tällä viikolla tulee täyteen 2kk ketoilua, vaikkakin olen pariin otteeseen olosuhteiden pakosta tässä välissä ”sortunutkin”. Santorinin lomalla kreikkalaisten ruokaherkkujen keskellä ja muutama viikko takaperin Linnanmäellä, jossa en vain voinut vastustaa poppareita, pehmistä ja beyond meat-hampparia, ehh.. 😀

Noh, eipä ole kuitenkaan kovin vakavaa ja yksittäisten hairahdusten jälkeen olen taas palannut ”normaaliin”. Se on kyllä sanottava, että ainakin vielä tässä vaiheessa menee kroppa vielä tyystin sekaisin hiilareista, vatsa turpoaa palloksi ja esimerkiksi Santorinin matkan jälkeen olin aivan varma, että olen kerryttänyt lomakiloja ainakin kymmenen 😀 Mutta paluu takaisin ketogeeniselle on näinä molemmilla kerroilla ollut helppoa, enkä Santorinin reissun jälkeen edes saanut ”ketoflunssaa” tai oikeastaan muitakaan ”aloitusoireita”. Tosin, noudatin matkalla osittain ketoa niin, että usein söin aamiaiseksi ja lounaaksi keton mukaisesti, eli ehkäpä kroppa jollain tapaa pysyi siinä mukana.

Kuten olen ehkä aikaisemminkin maininnut ja kuullut myös myös teiltä seuraajilta, en koe joutuneeni luopumaan ketodietin aikana mistään. Toki välillä on tehnyt aivan hulluna sipsejä, ranskalaisia tai normaalia pizzaa, mutta olen kehitellyt paljon ketoystävällisiä reseptejä, jotka ovat olleet aivan huippuja! Leiponut keto-mustikkapiirakkaa (ohje täällä), tehnyt keto-tacoja (ohje täällä), paistanut keto-lettuja (ohje täällä), keto-sämpylöitä (ohje tulossa!) ja jopa keto-pizzaa (ohje myös tulossa). Kaiken kaikkiaan koen, että tämä ruokavalio toimii omalle keholleni täydellisesti ja olen niiin iloinen, että päädyin kokeilemaan ketogeenistä ruokavaliota alun haasteista huolimatta. Olen aina tiedostanut, että itselleni toimii parhaiten rasvapainotteinen ja vähäsokerinen ruokavalio, mutta tietysti täytyy painottaa, että jokainen keho on erilainen ja se joka sopii minulle, ei tietysti välttämättä ole toimivaa kaikille.

Alun vaikeuksien ja ”hiilarivajareiden” jälkeen meni reilu viikko, kunnes keho alkoi tottua vähähiilariseen ruokavalioon, jonka jälkeen olo normalisoitui pikkuhiljaa. Jos ketogeenisen ruokavalion kokeilu kiinnostaa, täytyy olla realisti sen suhteen, ettei tuloksia tai muutosta näy heti. Ensimmäiset viikot ovat usein haastavia (varsinkin se ensimmäinen) ja alkuhaasteiden keskellä saattavat monet todeta, ettei ruokavalio yksinkertaisesti sovi itselleen. Tietty näin voi ollakin, mutta alkukankeus johtuu usein yksinomaan siitä, että runsashiilihydraattiseen ruokavalioon tottunut elimistö reagoi, koska on tottunut käyttämään energianaan glukoosivarastoja ja yhtäkkiä niitä ei olekaan käytettävissä. Kuten mikä tahansa elämäntavan tai ruokavalion muutos, vaatii myös tämä aikaa.

Sanoisinko, että näiden parin viimeisen viikon aikana (nyt kun hairahduksista on selvitty), olen huomannut selkeitä merkkejä itse ketoosista. En ostanut mitään virallisia tikkutestejä, joilla on mahdollista mitata ketoaineita syljestä, koska aivan niin syvälle en ole tähän mennyt, vaan käyttänyt mittarina lähinnä kehoani. Jo heinäkuussa, muutaman viikon ketogeenisen noudattamisen jälkeen olin kirjoittanut muistiin seuraavaa: ”Ketodietin aikana on olo ollut erittäin hyvä. Ruokailun jälkeen en koskaan kärsi turvotuksesta, ähkystä tai muistakaan vatsaoireista, eikä aikaisemmin tuiki tavallisista aamupöhötyksistä ole tietoakaan. Verensokeri on tasainen, enkä ole saanut niitä tavallisia nälkä- tai heikotuskohtauksia verensokerin heitellessä.”

Samoin kokemuksin mennään edelleen ja ehkä parasta ketogeenisessä on se, ettei verensokeri heittele ja näläntunne pysyy pitkään. En esimerkiksi itse tullut aikaisemmin kovin kylläiseksi salaatista tai kasviksista ja vaadin, että joka aterialla on aina oltava jokin hiilihydraatin lähde, koska ”muuten ei nälkä lähde”. Sitten olinkin jo syömässä toistamiseen parin tunnin päästä ja myös pitkin iltaa, koska verensokeri heitteli itselläni ainakin paljon ja nälkäkiukut tai heikotuskohtaukset olivat arkipäivää. Nyt taas en ole kärsinyt niistä ollenkaan ja kasvispainotteinen, vähähiilihydraattinen ruoka pitää nälän poissa todella tehokkaasti. Syön yleensä kolmesti päivässä, enkä koe tarpeelliseksi napostella aterioiden välissä. Joskus saatan napata iltapalaksi esimerkiksi palan leipäjuustoa tai pähkinöitä (suosikkini pähkinöistä ovat parapähkinät ja mantelit!).

Kävin pitkästä aikaa kuntosalilla puntarilla noin 2 viikkoa keton aloittamisesta, ihan silkasta mielenkiinnosta, koska tiesin nesteitä poistuneen melko reippaasti kuurin aloitettuani. Parin viikon aikana olikin karissut nesteitä vajaan 4kg edestä, tämän tosin olin huomannut muutenkin kehostani ja olostani. Ketogeeniseen siirtyessä onkin tavallista, että paino tippuu alussa jonkin verran juuri siitä syystä, että nesteet poistuvat. Tämä ei siis ole laihtumista, vaan merkki siitä, etteivät hiilihydraatit kerää kehossa nesteitä itseensä. Tuon jälkeen ei painoa ole juurikaan pudonnut, joka varmasti johtuu siitä, että olen harrastanut aktiivisesti lihaskuntoa kolmesti viikossa, joka on kerryttänyt lihasmassaa. Ja toisekseen, päätavoitteeni ketodietille ei ole painonpudotus, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Treeni

 

Kolmen viikon ketoilun jälkeen: Treenaaminen ja liikkuminen on jatkuvasti helpompaa alkuviikkojen pienen voimattomuuden jälkeen. Ainoa asia, jota en vielä toistaiseksi pysty tekemään ilman hiilareita, ovat korkeasykkeiset juoksulenkit. Reippaat kävelylenkit ja hölkkä ovatkin salitreenin lisäksi olleet sopivaa liikuntaa näiden viikkojen aikana, sekä myös lempeää kehonhuoltoa.

Nyt: Olen jo jonkin aikaa pystynyt täysin normaalitehoiseen treeniin salilla ja juostessa. Itseasiassa tuntuu, että olo on jopa huomattavasti energisempi myös liikunnan suhteen, kuin ennen ketoa. Kestävyys on kohdallani ehdottomasti parantunut ja olen viime viikkoina siirtynyt kuntosalin osalta myös huomattavasti haastavampaan treeniohjelmaan. Ja vaikka vetäisin kovan salitreenin, en koe sen jälkeen kuluttaneeni kaikkia energiavarastoja (glukoosi) tyhjäksi, vaan selkeästi keho käyttää tasaisesti rasvavarastoja energiana myös treenin aikana ja jälkeen. Jos nyt mietin niitä alun treenikertoja kun jaksaminen oli todella koetuksella hiilarivajareiden kanssa, niin tilanne on nyt täysin päinvastainen. Jos siis liikkuu paljon, vaatii tämä pientä kärsivällisyyttä ja alkuun hidastempoisempaa liikuntaa.

Ruokavalio

 

Aloitan aamuni rasvakahvilla (ohje täällä), mikäli en jaksa tehdä ihan tuota perinteistä bullet proofia, kaadan kahvini sekaan lusikallisen MCT-öljyä ja kapryylihappoa. Aamiaiseksi syön arkena usein chiavanukkaan, jonka ohjeen postasinkin juuri viime viikolla, löytyypi täältä. Jos on aikaa, paistan 1-2 munaa pannulla, jotka syön tomaatin ja kurkun kera, joskus laitan mukaan vähän fetaa tai leipäjuustoa. Ja tosiaan, keton myötä olen alkanut syödä paistettua kananmunaa ensimmäistä kertaa 25-vuoteen saatuani lapsena ruokatraumat paistetusta ja keitetystä munasta, heh. Lounaaksi ja päivälliseksi syön yleensä kasvispainotteisen aterian, jonka kokkaan joko kylmäpuristetulla oliiviöljyllä tai voilla. Esimerkiksi salaattia, uunikasviksia esimerkiksi kanan, kalan tai tofun kanssa. Lemppareitani arkiruoista ketodietin aikana on ollut uunissa kypsennetty kukkakaali, parsakaali tai lehtikaali vaikkapa lohen kanssa. Ja nyt viime viikot olen pääasiassa syönyt lisukkeena höyrytettyä kukkakaalia. Kotimaista tomaattia ja kurkkua syön oikeastaan joka aterialla.

Aivan parasta on myös uunifetapasta kesäkurpitsasta tehdyn pastan kanssa! Useimmiten ei nälkä iske aterioiden välillä, mutta jos syön välipalan, niin olen syönyt pähkinöitä, palan leipäjuustoa tai vaikkapa kurkkutikkuja tsatsikilla. Koska liikun paljon, kuuluu ruokavaliooni myös jonkin verran marjoja (vadelmat ja mustikat), vaikka ne suurissa määrin ovatkin periaatteessa ketodietillä ”kiellettyjä”. Olen todennut, että pieni määrä marjoja ruokavaliossa sopii omalle keholleni parhaiten. Hedelmiä en ole ketodietin aikana syönyt lainkaan ja niistä luopuminen olikin alkuun pieni shokki. Sen sijaan tulee vihreitä kasviksia syötyä nykyään enemmän, kuin varmaan koskaan aikaisemmin elämäni aikana.

Vakkari-aamiainen 

Mitä tulee jatkoon, aion ehdottomasti ainakin toistaiseksi jatkaa ketogeenistä ruokavaliota. Olo on ollut todella hyvä, joten toistaiseksi en näe syytä, miksi vaihtaisin takaisin vanhaan. Ketodietin myötä olen saanut aivan uutta inspistä ruoanlaittoon, eikä aterioiden kokkailu ole aikaavievää. Tuskin jatkan ketolla ikuisesti, mutta joitakin oppeja aion soveltaa ruokavaliossa varmasti jatkossakin, vaikka ketodietti loppuisikin.

Jos täytyy vielä tähän loppuun kiteyttää, olen energiatasojen kohenemisen lisäksi huomannut, että aineenvaihduntani toimii tehokkaammin, heräilen öisin vähemmän ja myös kognitiivinen suorituskyky on ehdottomasti parantunut.

 

Onko teidän joukossa ketodietin aloittamista harkitsevia?

 

Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne ja vastailen mielelläni kysymyksiin 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Perustulolla potkua työllisyyteen?

Kirjoitin lyhyesti ajatuksiani perustulosta viime kevään eduskuntavaalien yhteydessä. Lähinnä näkölkulmasta, kuinka perusturva voisi olla tehokas apu kannustamaan suomalaisia yrittäjyyteen. Kuten varmasti moni muukin, oli oma suhtautuminen perustuloon vuosia takaperin todella jyrkkä ja hämmästynyt. Mitä, rahaa kaikille tekemättä mitään. Miksi? Ja mitä hyötyä siitä muka voisi olla? Noh, tällöin en juurikaan ollut perehtynyt aiheeseen (tai siis ollenkaan) ja vuosien varrella on suhtautumiseni perustuloon ehdottomasti muuttunut. Ja kyllä, nykyään kannatan ehdottomasti perustuloa.

Luin pari viikkoa takaperin Johann Harin kirjan Mielen yhteydet- Masennuksen todelliset syyt– kirjan, josta mainitsin täälläkin. Ja jos täytyy mainita joku kirja, jota suosittelen aivan kaikille, niin ehdottomasti tuo! Kirja käsitteli aiheena mielialahäiriöiden lisäksi myös monialaisesti työelämää, sekä sivuttiin myös perustuloa. Ajatukset olivat todella samankaltaisia sen kanssa, mitä itse olen päässäni pyöritellyt. Kuten, että varmasti monessa tapauksessa työ on vahvasti taustalla monen masennuksessa tai ahdistuneisuudessa. Siispä päätin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa, koska työhyvinvointi on tärkeä aihe, joka on aina kiinnostanut minua valtavasti.


Kuinka monelle seuraava kuulostaa tutulta? Tehdään työtä, joka ei haasta, palkitse tai tunnu ehkä edes miltään kantilta ”tärkeältä”. Kiireen ohella on boreout nykyään yleinen ilmiö. Tehdään työtä, joka itsessään tuottaa ahdistusta tai nimenomaan ei tuota elämässä niitä ilon ja onnistuneisuuden tunteita, joita työn pitäisi tuottaa silloin kun teet mielekkäitä asioita, joilla on jokin tarkoitus. Olen itsekin aikanaan tehnyt todella prosessinomaista työtä, jota tehdessä monesti mietin työpäivän aikana, että miksi edes teen tätä samaa päivästä toiseen? Tuntuu, että nykyään on enemmän sääntö, kuin poikkeus, ettei työn ole tarkoituskaan olla kivaa ja inspiroivaa, vaan tasapaksua puurtamista. Sunnuntaina tunnetaan ahdistusta maanantaista ja maanantaina odotetaan jo epätoivoisesti perjantaita. Useimmat meistä viettävät suuren osan elämästään tehden töitä, joten eikö se aika (ja elämä!) pitäisi käyttää asioihin, jotka tuovat enemmän, kuin ottavat? Ei arjen pitäisi olla viikonloppujen ja lomien odottamista.

Alanvaihto saattaa pelottaa, koska kilpailu työpaikoista on kovaa ja no, koska raha. Eipä sitä tyhjästäkään nyhväistä rahaa elämiseen. Myös omalla kohdallani oli kynnys ryhtyä yrittäjäksi todella korkea,  mutta näin vajaan vuoden jälkeen täytyy sanoa, että yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni. Olen itse saanut viime joulukuusta lähtien starttirahaa ja omalla kohdallani se oli ehdottomasti yksi niistä syistä, jonka vuoksi uskalsin lähteä päätoimiseksi yrittäjäksi. Starttirahan hakeminen tai saaminen ei kyllä todellakaan ole mikään helppo homma. Byrokratiaa riittää ja monesti mietin, että onko tämä tarkoituksella tehty näin perkeleen hankalaksi? No, loppupeleissä siis sain myönteisen päätöksen ja siitä saakka olenkin joka kuukausi tehnyt netissä maksatushakemuksen ja saanut tililleni 500€. Tuo summa onkin ollut tänä vuonna ”turvani”, joka on lievittänyt paljon huolta taloudellisten seikkojen suhteen. Vaikkei muutamilla satasilla kovin leveästi elä, on summa kuitenkin jotain ja varsinkin psykologisesti asia, joka on tuonut turvan tunnetta ja kannustanut, koska starttirahassa ei ole tulorajaa. Olisinko koskaan uskaltanut ryhtyä yrittäjäksi ilman starttirahaa? EN välttämättä.

Heh, näin ollen olen tehnyt itselleni tämmöisen melko suppean empiirisen tutkimuksen perustulosta, tavallaanhan starttiraha on kovin samanlainen systeemi, joskin vain aloittaville yrittäjille suunnattu. Mitä tästä on seurannut? Olen luonut itselleni työpaikan, jota vieläpä rakastan. Vaikka yrittäjyys onkin aikaavievää, on se silti mahdollistanut enemmän aikaa mielekkäille asioille, perheelle ja ennen kaikkea ei ole tuntunut merkityksettömältä puurtamiselta. Tärkeintä työssä on ehdottomasti se, että pidät siitä mitä teet, koska työ säteilee niin moneen muuhun elämän osa-alueeseen. Kuinka moni muu uskaltaisi toteuttaa itseään, tavoitella mielekkäitä juttuja jos sama olisi mahdollista kaikille? Tunnetusti motivoituneet työntekijät saavat enemmän aikaan ja uskon, että ihmisryhmä, jotka mielummin olisivat loputtomiin ”tekemättä mitään”, kuin tekisivät töitä, on melko marginaalinen, varsinkin siis jos jokaiselle annettaisiin mahdollisuus tehdä itselleen mielekkäitä asioita tai yrittää, ilman rangaistuksia tai karensseja.

Nimittäin tottakai myös tekemättömyys lamaa ja aiheuttaa erinäisiä ongelmia yksilötasolla. Jokaisen pitäisi saada kuulua yhteisöön, jossa kokee itsensä arvostetuksi ja osaksi joukkoa. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat monissa tapauksissa seurausta työhön liittyvistä seikoista. Työuupumuksesta, stressistä, epäinspiroivasta työstä tai työttömyydestä. En edes halua miettiä, paljon verorahoja käytetään hoitamaan sairauksia ja oireita, jotka voitaisiin edes osittain ennaltaehkäistä sillä, että edistettäisiin työn mielekkyyttä, toimivaa johtajuutta, säännöllistä palautteenantoa ja realistisia tavoitteita. En nyt ehtinyt kaivella mitään statistiikkaa suomalaisten työikäisten sairauspoissaolojen syistä, mutta omalla näppituntumalla veikkaisin, että jollain tavalla stressiperäiset syyt tulevat tilastoissa melko pian akuuttien flunssatautien perässä.

Itseäni on yhä enemmän alkanut risoa terveydenhuollon suhteen se, ettei meitä monestikaan (ehditä tai osata) ajatella kokonaisuutena, vaan pyritään hoitamaan oiretta. En väitä, että toimintatapa aina olisi näin, mutta monissa tapauksissa varmasti. Sen sijaan, että mentäisiin oireen syihin tai henkilön elämäntilanteeseen tai elämäntapoihin, on helpompi määrätä lääkeresepti ja toivoa, että tilanne paranee sillä, vaikka todellisuudessa esimerkiksi kuormittava elämäntilanne harvemmin hellittää, ellei itse kuormituksen aiheuttaja poistu. Ja jos puhutaan vaikkapa työssä uupuneista tai masentuneista, kuinka monessa tapauksessa pitkät sairauslomajaksot ovat parempi vaihtoehto kuin se, että tilanteen aiheuttajiin pyrittäisiin vaikuttamaan? Sosiaalisesta työyhteisöstä erottaminen voi olla monelle jopa pahempi vaihtoehto.

Oma näkemykseni on, että kannustamalla ja antamalla yksilölle enemmän mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja mielekkään työn tekemiseen, johtaisi uusiin innovaatioihin, kannustaisi yrittäjyyteen ja toisi juuri sitä talouskasvua, jota meillä Suomessa kaivataan. Näen, että tämä voisi erityisesti edistää naisten työllistymistä yrittäjinä, esimerkiksi pitkien hoitovapaiden aikana tai jälkeen. Ja tottakai pitkässä juoksussa varmasti säästää suuren siivun terveydenhuollossa. Jos yksilöllä olisi mahdollisuus tehdä enemmän valintoja ja kieltäytyä työstä, joka tekee onnettomaksi, olisi myös työnantajien pakko puuttua tilanteeseen muokkaamalla työolosuhteita ja puuttumalla epäkohtiin. Nykyään kun pelataan paljolti työnantajien korteilla peliä, jossa heikoimmat ja eri mieltä olevat pelataan ulos.

 

Tässäpä omia mielipiteitäni aiheesta. Kiinnostaisi kuulla mitä mieltä te olette aiheesta? Kyllä vai ei perustulolle?

 

 

Ja ennen kaikkea: Mitä te tekisitte, mikäli saisitte kuukausittain vastikkeetonta perustuloa esimerkiksi 600 euroa? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.