Joulun suosikkiherkkuni ja vinkkejä jouluähkyn ehkäisyyn

Kaupallinen yhteistyö: Sabora Pharma

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja pian tuleekin ajankohtaiseksi laatia myös joulupyhien kauppalistaa, sekä pohtia tämän vuoden jouluruokia. Tiedättekin ehkä, että olen kova herkuttelemaan ja varsinkin pitkinä pyhinä tulee monesti syötyä juhlaherkkuja useampana päivänä putkeen. Osaan itse usein vältellä ähkyä, mutta aina ei siltäkään säästytä. Juhlapyhissä odotan kuitenkin ennen kaikkea kiireetöntä yhdessäoloa perheen kanssa, mutta tottakai myös niiitä herkkuja! Tänä vuonna olenkin siksi ennakoinut jouluherkuttelut varaamalla kaappiin pari valmistetta tuomaan helpotusta mahdolliseen pyhien ruokakoomaan 🙂

Paljastus ja ehkä myös jonkin sortin epäsuosittu mielipide: En nimittäin välitä perinteisestä jouluruoasta kertakaikkiaan yhtään ja lapsena oli ruokailu juurikin joulussa se ”inhottavin” juttu, koska kaikkea piti maistaa ja lahjat tulivat vasta sitten. Nyt aikuisena olenkin joulu toisensa jälkeen tykästynyt niihin ”vähemmän perinteisiin” jouluruokiin ja monesti onkin graavattu kala itselläni niitä ainoita ns. ”sinne päin” jouluruokia, vaikkei toki kaikkien joulupöydästä sitäkään löydy. Monelle on perinteinen jouluateria kinkkuineen, rosolleineen ja laatikoineen varmasti joulun kohokohta, mutta itse taas olen aikuisiällä pyrkinyt tekemään jouluruokailusta mahdollisimman mielekkään sillä, että olen opetellut pois pinttyneistä ajatuksista sen suhteen, että jouluruokailun pitäisi olla tietynlainen. Mielestäni joulu, kuten myös jouluruokailu saa nimittäin olla juuri omanlainen! Vaikkeivat kaikki perinteiset jouluruoat olekaan aivan suosikkejani, pidän makeista jouluherkuista, kuten pipareista, suklaasta ja joulutortuista taas senkin edestä! Ainiin ja riisipuuro on ykkössuosikkini. Viime jouluna teinkin useammankin satsin maidotonta joulupuuroa kaura- ja kookosmaidosta. Ehdottomasti jouluruokalistallani tänäkin vuonna!

Koska joulupyhät keskittyvät usein vahvasti syömiseen, ovat myös ruokailun epämiellyttävät lieveilmiöt, kuten ähky, närästys ja vatsan turpoaminen melko yleisiä, mutta sitäkin ikävämpiä riesoja. Siitä syystä onkin myös jouluherkuttelua hyvä ennakoida erilaisia vatsa- ja turvotusoireita lievittävillä tuotteilla, kuten Silicolgel ja i say: Turvotus & IBS-oireet -kapseleilla, jotka ovat itselleni tuttuja tuotteita jo pidemmältä ajalta juurikin turvotuksen, närästyksen ja ähkyn hoitamiseen. Listasinkin alle myös omia muita vinkkejäni, joilla pyrin hillitsemään ähkyä.

Itse noudatan näitä kolmea vinkkejä välttääkseni (herkku)ähkyn:

 

Juon syömisen ja ruokailun yhteydessä aina vettä. En nyt tietysti lasikaupalla, mutta kuitenkin jossain määrin. Vesi ruokailun yhteydessä edistää ainakin itselläni kylläisyyden tunnetta ja näin myös ehkäisee siltä, ettei tule syötyä aivan liikaa. Juon muutenkin pieniä määriä vettä pitkin päivää (en siis suuria määriä kerrallaan) ja uskon, että tällä ehkä on vaikutusta myös siinä, ettei ruoankaan suhteen yleensä tule vedettyä mitään varsinaisia megaähkyjä.

Lopetan syömisen usein aina siihen pisteeseen kun olo on sopivan kylläinen, enkä useinkaan napsi ”vielä sitä viimeistä suupalaa”, koska olen todennut niiden helposti johtavan ähkyyn tai ruokakoomaan. Itselläni herkuttelun (ja yleisesti) syömisen lopettaminen ns. sopivaan kylläisyyteen tulee luontaisesti, ehkäpä olen jotenkin totuttanut itseni siihen, että tiettyyn pisteeseen (tai kylläisyyden tuntemukseen) on sopiva lopettaa. Myös tuo edellisen kohdan vedenjuonti varmasti vaikuttaa tähän! Ruokaillessa otan huikan vettä säännöllisesti pitkin aterioinnin.

Olen noin yleisesti melko kiireetön syöjä. Harvemmin ahmin ja pyrin pureskelemaan jokaisen suupalan rauhassa. Veikkaan, että juuri tämä rauhallinen ruokailutahti on avain ähkyn välttämiseen, jolloin ruoka kulkeutuu vatsaan asteittain ja viesti kylläisyyden tunteesta ehtii tulla ennenkö on ehtinyt syödä yli sen, mitä oikeasti jaksaisi.

Lisäksi voivat nämä jo aiemmin mainitsemani valmisteet tuoda helpotusta joulupyhien ruokakoomaan ja / tai herkuttelun tuomiin närästysoireisiin:

 

Silicolgel on ollut käytössäni aikaisemmin esimerkiksi lievittämään tulisen ruoan aiheuttamaa närästystä, josta kärsin silloin tällöin ja on toiminut itselläni myös siihen tarkoitukseen hyvin. Silicolgel on piihappogeeli, joka muodostaa yhdessä veden kanssa ruoansulatuskanavaan suojaavan kalvon, joka neutraloi liikahappoisuutta ja sitoo ruoansulatuskanavaa ärsyttäviä ainesosia. Silicolgel voi auttaa tuomaan avun närästykseen, IBS-oireisiin, refluksiin ja vatsavaivoihin, sekä vähentämään turvotusta. Valmistetta nautitaan ruokalusikallinen kolmesti päivässä neutralisoimaan ei-toivottuja vatsaoireita.

i say: Turvotus & IBS-oireet kapselit ovat itselleni ennestään tuttu tuote ja olenkin käyttänyt näitä jo pari vuotta pitkillä lentomatkoilla lievittämään vatsan lentoturvotusta. Toimivat myös siihen muuten erinomaisesti! Kapselit sisältävät simetikonia ja piparminttuöljyä, joiden muodostama kalvo heikentää kaasukuplien pintajännitystä ja estää niiden kasvamista suuremmiksi kaasukupliksi ruoansulatuskanavassa. Ruokailun yhteydessä nautittavat kapselit auttavat lievittämään esimerkiksi turvotuksesta ja täyteläisyydestä johtuvaa kipua.  Kapselin voi ottaa jo ennaltaehkäisevästi ennen raskasta ruokailua.

Nyt kun jouluherkuttelun ”aputuotteet” löytyvät kaapista, voikin keskittyä laatimaan ostoslistaa herkkujen osalta. Tänä vuonna lukeutuu omalle joulun kauppalistalleni ainakin seuraavat ruoat ja herkut: Kalaa ainakin parissa muodossa, kuten lohta graavattuna ja tänä jouluna houkuttaisi ostaa nieriää. Riisipuuro on ehdottomasti joulupyhien must! Ainiin ja tottakai myös ne piparit, tortut, sekä tietysti sipsit, jotka kuuluvat kyllä itselläni niin arkeen kuin juhlaankin 😀

 

Muita, jotka panostavat jouluna ”omanlaisiin” jouluruokiin perinteisten ruokien sijaan?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Treenikuulumisia ja testissä uusi älykello

Kaupallinen yhteistyö: Garmin

Kesän jälkeen olen pitänyt yllä aktiivista treenitahtia ja toive olisikin saada hyvä rytmi jatkumaan, vaikka usein pieni treenimotivaation puute syksyisin iskeekin. En ole hetkeen tainnut kirjoitella treeniaiheisia kuulumisia, joten tänän sivuten niitä. Palasin kesällä lähes puolen vuoden treenitauon jälkeen kuntosalille ja kesäkuun lopusta saakka olenkin käynyt säännöllisesti salilla. Edelleen, vaikka nyt syksyllä olen ottanut toki varotoimia käyttöön salin suhteen ja varautunut siihen, että joudun siirtymään täysin lenkkeilyyn. Salimme on aamuisin usein täysin tyhjä, joten tähän saakka olen treenannut varovasti käsidesit kassissa ja pesten kädet saippualla aina muutamaan otteeseen treenin aikana. Tavoitteeni on ollut käydä salilla noin 3-4 kertaa viikossa, jonka lisäksi käyn juoksemassa 2-3 kertaa viikossa 8-12km lenkin. Treenaan siis yleensä 5-6 kertaa viikossa, salilla kolmea eri ohjelmaa ja tämä on ollut tuon kevään pitkän tauon jälkeen kiva tasapaino, vaikka olenkin kaivannut esimerkiksi uimahallia ajoittain.

Varsinainen tavoitteeni palatessani treeniin oli kasvattaa lihasmassaa, joka oli osittain tipotiessään kevään kotoilun jäljiltä. Huomasin, että esimerkiksi selluliitti oli tehnyt erityisesti reisiin megalomaanisen paluun lihastreenin puutteesta ja olo oli jotenkin muutenkin ”tukala”, vaikka lenkkeilinkin aktiivisesti. Kesällä yhdistin itseasiassa nämä muutokset e-pillereiden vaihdokseen, joka tapahtui viime vuoden lopulla hormonihäiriöiden vuoksi. Olin jo pitkään ihmetellyt, että olen yhtäkkiä ollut kuukausia todella allapäin, turvonnut, jatkuvasti nälkäinen, pää jumissa ja samalla oli kiloja kertynyt alle puolessa vuodessa 5, vaikka olin säännöllisesti kuitenkin lenkkeillyt ja käynyt pitkillä kävelyillä. Keväällä tilanne jotenkin eskaloitui koko koronaan ja mieli oli maassa jo senkin vuoksi. Harkitsin jo bloginkin lopettamista ja kaikkea muuta todella itselleni epätyypillistä ja outoa. Kesäkuussa hoksasin, että mahdollinen syy mielialaan ja painonnousuun voisi ehkä olla e-pillereissä, jonka jälkeen päätinkin lopettaa ne. Ja uskokaa tai älkää, eipä mennyt kuin pari viikkoa ja olin jälleen oma itseni, jopa pöyristyneenä siitä, mitä ihmettä olin angsteillut kaikesta. Tuntui suorastaan kun verho olisi vedetty silmiltä ja näki jälleen auringon puolen vuoden pimeyden jälkeen. Samalla tuumasin, että olen vuosien varrella kokenut yhtä sun toista riesaa hormonaalisten valmisteiden osalta, joten ei kiitos enää minulle!

No mutta, takaisin hyvinvoinnin pariin. Tukenani päivittäisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin seurannassa on minulla jo vuoden ollut älykello Garminilta. Enkä enää kyllä haluaisi olla ilman! Otin vuosi sitten käyttöön Garminin tuolloin uuden Vivomove Stylen ja nyt syksyllä ilmestyi sarjaan uusi, aiempaa hieman edullisempi älykellojen mallisto Venu Sq, joista Garminilta vinkattiin, että voisivat olla juttuni. Otin äskettäin käyttöön uuden Garmin Venu Sq-kelloni, josta itselläni sävy Orchid, joka on ihana! Mikä näissä Garminin kelloissa on kivaa, on etteivät ne ole liian sporttisia, vaan sopivat täydellisesti asusteena myös arjen tavallisiin asuihin. Tässä vuoden aikana on kelloni kerännyt melkoisesti kysymyksiä ja olen aina aivan täydellä sydämellä suositellut Garminia mitä tulee älykelloihin! Vuoden kokemuksen jälkeen en enää vaihtaisi pois.

Mitkä kellon ominaisuudet ovat itselläni sitten eniten seurannassa?

Seuraan päivän aikana useaan otteeseen askelmääriä ja treenatessa sykettä. Tavoitteeni askeleiden suhteen on arjessa 15 000, kesällä kun lenkkeilin enemmän, pyrin yleensä 20 000 askeleeseen. Jo 10 000 askeltakin on kyllä tavoiteltava määrä arjessa ja konreettinen seuranta aktivoi ainakin itseäni tehokkaasti liikkumaan enemmän. Askeleiden lisäksi näyttää kello viikottaiset tehominuutit, joiden avulla on motivoivaa luoda tavoitteita treenin suhteen.

Syketasoa seuraan salilla ja lenkkeillessä, sekä välillä myös leposykettä. Ranteesta mitattava syke on todella kätevä kun ei tarvitse erillistä sykevyötä ja saat selvää statistiikkaa sykkeesi vaihtelusta päivin öin. Syketasoa on hauska seurata niin arkiliikunnan kuin tavoitteellisemmankin treenin suhteen. Esimerkiksi kesällä paljon pyöräillessä oli mielenkiintoista seurata sykkeen kehitystä pidemmillä pyörälenkeillä peruskunnon kohottamisen suhteen. Kellosta löydät myös esiladattuja urheilusovelluksia, joiden avulla on kätevä suunnitella esimerkiksi erilaisia treeniohjelmia.

Uni ja stressitaso ovat myös toimintoja, joita tutkailen säännöllisesti. Garmin Connect-sovellus kerää näistä kaikista kätevät tilastot, joita on todella mielenkiintoista seurata! Uni-grafiikka näyttää syvän, kevyen, sekä REM-unen määrän ja on ehdottomasti ollut tarkka unen mittaamisessa! Joskus stressaavina kausina olen esimerkiksi seurannut REM-unen tasoja ja päivät, joina on ollut väsyneempi tai nukkunut edellisenä yönä huonosti, ovat olleet usein verrannollisia vähäiseen REM-uneen. Unen laadun lisäksi seuraa kello myös hengitystä yön aikana.

Samoin kuin unen suhteen, näyttää sovellus graafisesti myös stressitason päiväkohtaisesti. Eli kuinka paljon olet ollut ”todella stressaantunut”, ”keskivertostressaantunut” ja ”lievästi stressaantunut”. Itse pyrin siihen, että päivä koostuu lähinnä noista matalan ja keskivertostressin tasoista, mutta jos päivän aikana on jotain stressaavampia juttuja niin ne kyllä näkyvät selkeästi myös statistiikassa! Lisäksi kello näyttää myös reaaliaikaisen stressitason. Garminin kelloissa on käytössä First Beat-teknologia hyvinvoinnin ja palautumisen mittaamiseen.

Lisäksi kello..

 

Muistuttaa liikkumaan kun olet ollut kauan paikallasi, sekä myös rauhoittumaan ja hengittämään kun olet kiireinen tai stressaantunut.

Mahdollistaa puhelimen viestien ja ilmoitusten yhdistämisen kelloon. Itse olen tosin kytkenyt nämä pois, koska en puhelimenkaan näytöllä mieluusti seuraa ilmoituksia, vaan tarkistan ne aina sitten kaikki kerrallaan.

Kello seuraa myös kuukautiskiertoasi ja voit syöttää seurantaan kiertoon liittyviä oireita, joiden avulla kierron kulkua on kätevä seurata. Itselläni lähdössä nyt tämä testiin pillereistä luovuttuani kun kierto on ns. luonnollinen.

Ilmettä voi kustomoida oman ilmeensä mukaan. Itse kustomoin uuden kelloni näytön lataamalla Garmin storesta hauskan graafisen ilmeen! Kivaa vaihtelua perusnäytölle ja muutenkin hauska idea 🙂

Kelloon voi asentaa Garmin Pay-lähimaksun, jolloin voit maksaa kellon avulla esimerkiksi kaupassa.

Voit asettaa päälle GPS-sijaintitietosi, joka tuo turvaa esimerkiksi pitkillä suunnistuksella tai vaelluksella, jolloin haluat ulkopuolisen tietävän missä menet.

Ja mikä parasta, älykellon kanssa olen tehnyt paluun myös rannekellon uskolliseksi käyttäjäksi! Käytin lapsesta saakka rannekelloa päivittäin, kunnes jossain vaiheessa tuli muutaman vuoden tauko. Enää en vaihtaisi pois! 🙂

 

Onko teillä käytössä älykello ja kiinnostaako hyvinvoinnin tilastojen seuranta noin yleisesti?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Olen absolutisti – mutta miksi se jaksaa ihmetyttää?

Vappu lähestyy ja vaikka tänä vuonna toivotaankin vappujuhlinnalta kokoontumisen välttämistä, luulisin alkoholin kuitenkin olevan osa monen vappujuhlintaa tänä(kin) vuonna. Eikä siinä, en tosiaankaan ole mikään paasaaja ja luotan siihen, että valtaosa suomalaisista osaa hoitaa homman tänä vuonna fiksusti, suuria kokoontumisia, vappupiknikejä ja erityisesti niitä känniövereitä välttäen, joista erityisesti juuri vappuna aina muistutellaan. Muiden juominen ei ole todellakaan itseltäni pois tai häiritse niin kauan kun se ei vaikuta omaan elämääni. Tai toisaalta aiheuta ahdistavaa painetta siitä, että pitäisi juoda ryhmän mukana, jossei oikeasti halua. Saisin luultavasti kasaan kokonaisen kirjan kreiseistä, enemmän tai vähemmän hauskoista kännikommelluksistani (hehheh) ja maailmanluokan krapuloistani, mutta säästänpä teidät niiltä ainakin tällä kertaa. Sen sijaan halusin tänään kirjoittaa ajatuksia juomattomuudesta ja siitä, kuinka olen ryhtynyt (kaikkien näiden vuosien jälkeen) absolutistiksi, noin niinkun virallisesti. Tadaa! 😀

Baarissa joskus 2009 😀 Tein instaan (@iines) eilen throwback-pläjäyksen vanhoista kuvista, tämä yksi niistä 😀

En ole tainnut käsitellä aihetta blogissa aikoihin – vaikkakin samaan aikaan ehkä pidän jotenkin täysin itsestään selvänä, että te lukijat kyllä tiedätte, etten juo käytännössä ollenkaan. Tätä nykyä tituleeraankin itseäni (joidenkin mielestä jopa hieman radikaalisti) absolutistin tittelillä ja arvatkaa miksi? Olen yksinkertaisesti todennut sen kaikkein helpoimmaksi tavaksi vältellä kaikkia ahdistavia selittelyitä ja kiusallisia tilanteita sen suhteen, miksi en juo alkoholia.

Aloin oikeastaan vasta viime vuoden aikana ystäväni kannustuksesta käyttää termia ”absolutisti” ja todennut sen parhaimmiksi päätöksiksi ikinä. Olin vuosia tuskaillut sen kanssa, etteivät monet tunnu ottavan asiaa lainkaan tosissaan kertoessasi, ettet nyt vain tällä(kään) kertaa juo. Harvat alkavat väittelemään, yllytysyrityksiin tai niihin ajoittain helvetin ärsyttäviin ja uuvuttaviin ”no hei, yksi vaan”, ”oot hauska kun oot juonut” tai ”haluan kyllä nähdä sut kännissä!”-jankkauksiin sen jälkeen kun on kertonut olevansa absolutisti. Ja juuri nuo jankkaukset ovat niitä, jotka ovat vuosien varrella tuottaneet minulle sosiaalisissa tilanteissa ahdistusta ja tunnetta siitä, että ulkopuolelta painostetaan juomaan, vaikka kaikkein vähiten haluaisin.

Näissä tilanteissa heitetään ilmaan mm:

Raskauskortti- tottakai!

Ai mitenniin et juo?! Hei yksi nyt vaan..

Erinäiset heitot siitä, kuinka yhden juomattomuus nyt pilaa koko illan

Ja yleisesti kaikki ahdistavat painostusyritykset, kuten ”kyllä me saadaan sut vielä juomaan!”

+ Monia muita 😀 (saa jakaa myös teidän kokemia!!)

En oikeastaan edes muista milloin olisin viimeksi juonut alkoholia. Pari kertaa vuodessa saatan joutua tilanteeseen, jossa hörppään jostain alkumaljasta yhden pienen siemauksen vain koska en aina kehtaa kieltäytyä. Kokonaisen alkoholijuoman (eli esim. tölkillisen siideriä tai lonkeroa) olen muistaakseni juonut kesällä 2015 eräissä häissä (eikun hetkinen – työpaikan pikkujouluissa 2017, sen jälkeen makasin seuraavan päivän koomassa sängyssä. Siis yhden – kahden  siiderin jälkeen). Sitä ennen olen ollut ystävien kanssa viettämässä iltaa niin, että olen ollut ns. humalassa, viimeksi joskus kevät-talvella 2015. Sitä ennen taisikin olla lähes vuoden tauko edellisestä kerrasta (vaikkakin jo ennen tätä join usean vuoden ajan varmasti maksimissaan 1-2 kertaa vuodessa), mutta näiden viimeisten viiden vuoden aikana en ole juonut käytännössä ollenkaan, eipä ole käynyt edes mielessäni. Nuorempana kyllä join ja kävin paljonkin baareissa. Myönnän, että olin monesti melko humalassa. Lisäksi ahdistun humalaisten ihmisten seurasta ja vältän näitä tilanteita aina kun pystyn. Nämä seikat ovat saaneetkin minut vähentämään juomista pikkuhiljaa ja pohtimaan yleisesti koko tätä hommaa alkoholin ympärillä.

Tästä huolimatta kaipaan välillä illanviettoja ja jopa baari-iltoja niin, että olisin selvinpäin. Nykyään vain olen liian mukavuudenhaluinen viikonloppuja kotona viettävä ja aikaisin yöunille kömpijä, joten nämäkin suunnitelmat ovat kirjaimellisesti jääneet suunnittelun tasolle. Oikeastaan jopa nykyään ahdistun siitä kun joudun viettämään iltaa myöhään kaupungilla ja raahautumaan kotiin edes yhdeksän-kymmenen jälkeen. Kotona rauhassa nyt vain on ihanaa ja mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus siihen mikä itsestään tuntuu hyvältä, ilman että joutuisi aina myöntymään muiden iloksi kompromisseihin, jotka ahdistavat itseään. Perhe-elämä on siitä ihanaa, että on oikeasti pätevä syy jäädä kotiin, eikä tuntea siitä huonoa omaatuntoa.

2012 eräissä kemuissa, joihin liittyy muutamakin kreisi muisto 😀

Eniten juomattomuudessa kuitenkin edelleen häiritsee seikka siitä, kuinka se tuntuu rassaavan about kaikkia muita. Edelleen näiden vuosien jälkeen jaksan ihmetellä sitä, kuinka toisen alkoholittomuus voi edelleen olla jonkinlainen ”ongelma” tai poissa juuri näiltä muilta ihmisiltä. Miksi kaikkien pitäisi juoda alkoholia? Tai miksi sen pitäisi olla ns. normaalia tai jopa perusolettamus, josta poikkeava on jotenkin ”outoa” tai asia, jota pahimmassa tapauksessa ei kunnioiteta lainkaan. Vuosi toisensa jälkeen jaksan ihmetellä sitä, kuinka alkoholi on meille suomalaisille ns. ”laillinen huume”, jota jaksetaan ihannoida ja jonka kulutusta jaksetaan normalisoida, huolimatta siitä, että se aiheuttaa suomalaisille huomattavasti kansanterveydellisiä ongelmia. Toki, monelle on helpompi rentoutua ja rohkaistua sosiaalisesti kun on ”alla pari”, mutta samalla kuitenkin on surullista, että näin on. Kulttuurillisesti on suomalaisten alkoholinkäyttö ja suhtautuminen siihen hyvin poikkeuksellista moneen muuhun maahan verrattuna, vaikka varmasti valtaosa meistä onkin niitä kohtuukuluttajia, jotka rentoutuvat viinilasillisen parissa.

Itsekin olen oikeasti joskus yrittänyt opetella siihen ”yhden viinilasin”-tapaan, lähinnä sosiaalisista syistä, mutta jotenkin en näe ITSE siinä järkeä. Viini on mielestäni pahaa ja lasillinen ei jostain syystä rentouta ainakaan minua, vaan saa ennemminkin epämääräisen hömelön olon, joka on lähinnä epämukava.  Siispä vesi tai vissy on itselleni täysin ok. En henkilökohtaisesti koe alkoholin tuovan elämääni juurikaan mitään positiivista (okei, toki monia hauskoja muistoja näin jälkeenpäin mietittynä :D), vaan enemmänkin huonoa oloa ja niitä seuraavan päivän oloja, joista kestää parikin päivää selvitä. Tähän voisin myös mainita, että usein kun olen selittänyt ulkopuolisille tarinoitani niistä darroista, ei minua monestikaan uskota, vaan jutut on monestikin kuitattu semmoisella ”hei, ihan perus!”-heitolla ja tiedän todellakin, ettei kyse ole siitä. Joskus olen oikeasti pelännyt kuolevani krapulaan tavallisen baari-illan jälkeisenä päivänä ja kerran olin oikeasti jo soittamassa ensiapuun koko päivän oksentelun jälkeen. Ja nämä tappo-krapulat ovat tulleet kuvioihin juurikin sen jälkeen kun on yleisesti vähentänyt juomista ja baareissa käymistä, joskus reilu parikymppisenä. Lähivuosina olenkin pohtinut, että onko syy esimerkiksi jonkinlaisessa alkoholi-yliherkkyydessä.

Tiedän, että kantani tähän saattaa jonkun korvaan kuulostaa hieman radikaalilta, mutta pointin ei ollut tarkoitus olla paasaava, vaan enemmänkin alleviivata muiden valintojen kunnioittamista. Seuraavan kerran kun seurueessa on henkilö, joka syystä tai toisesta kertoo, ettei halua juoda, kunnioita päätöstä, äläkä alennu painostamistekniikkaan – ystäväsi varmasti arvostaa tätä 🥂

 

Kuulisin mielenkiinnolla, että löytyykö teiltä kokemusta esimerkiksi juomiseen painostamisesta?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 34 kommenttia.

Lempparismoothie ja ruokailurytmin muutoksia

Yksi parhaista jutuista tällä ja viime viikolla on ollut paluu smoothieihin! Niistä on nimittäin tullut pidettyä aivan liian pitkä tauko, vaikka joskus aikanaan tein smoothieita päivittäin. Jostain kumman syystä on smoothien tekeminen ollut viime vuosina mielessä jotenkin työläänä, vaikka loppupeleissä on maailman yksinkertaisin juttu ikinä 😀 Olen noudattanut parin viikon ajan 16/8-pätkäpaastoa niin, että ruokailen päivittäin 8h aikaikkunassa ja paastoan 16h. Tuumailin pätkäpaaston testaamista jo viime vuoden puolella, muttei arjessa jostain syystä (mukamas) tullut hyvää hetkeä sen kokeiluun. Jo kuuden maissa herätessä kun tuntui jotenkin tuskaiselta ajatukselta joutua odottelemaan vielä tuntitolkulla ennenkö voisi syödä mitään. Nyt kun on tullut korona-arjessa nukuttua pidempiä yöunia ja muutenkin myöhempään niin on tämäkin sujunut siinä ohella melko vaivattomasti.

Paastoaminen 16h ajan kuulostaa ehkä hurjemmalta kuin mitä on, vaikka joskus tuosta 16/8-kaavasta joustankin. Pyrin pitämään paaston vähintään 14h mittaisena. Käytännössä menee tämä niin, että syön illalla viimeistään klo 20 ja aamulla sitten yleensä klo 10-12 välillä smoothien. Lounaan syön yleensä iltapäivästä ja päivällisen klo 18-19 välillä. Syy, miksi olen jo pidemmän aikaa miettinyt pätkäpaaston testaamista on kokeilla, jos siitä olisi apua mm. vatsan turvotuksiin, jotka ovat taas kerran vaivanneet tässä lähikuukausina. Voin raportoida tilanteesta vaikka myöhemmin kun alla pidempi jakso paastoilua.

Sitten takaisin smoothie-juttuihin! Meidän napero ei (ainakaan vielä toistaiseksi) niistä ole innostunut, mutta olen ollut jotenkin iloinen, että niistä on muodostunut minun ja miehen yhteinen aamurutiini, hahah. Itse toimin meillä smoothievastaavana ja toistaiseksi olen pyrkinyt mahdollisimman monipuolisiin semi-vihersmoothieihin. Veikkaan nimittäin, että jos heittäytyisin heti täysillä vihersmoothieihin, voisi tulla hieman sanomista. Näihin kun en nykyisiinkään käytä minkään sortin makeutusta. Aineksina olen käyttänyt kotimaisia marjoja (tyrni, mustikka, mustaviinimarja, mansikka), tuorepinaattia, banaania, mangoa, turkkilaista jugua, mantelimaitoa, avokadoa ja muuta sekalaista mitä on tullut napattua kaupasta tai löytynyt kaapeista. Lisään mukaan lisäksi aina hamppurouhetta ja esimerkiksi kurpitsansiemeniä, välillä vähän moringaa tai chiansiemeniä jos on sattunut löytymään. Oma suosikkini on ehdottomasti ollut pinaatti, jota tungen nykyään muutenkin ihan kaikkialle, esimerkiksi kasvisten sekaan ja munakkaan väliin 😀 Myös lehtikaalia olen testannut smoothien seassa. Seuraavaksi pitää yrittää metsästää selleriä kaupasta lisättäväksi mukaan!

Oma lempparini on seuraavanlainen:

1 banaani

2 kiwiä

1 pieni avokado

iso kourallinen tuorepinaattia

pieni kourallinen tyrnimarjoja

mangokuutioita (en mittaa, mutta ehkä noin 1,5dl)

turkkilaista jugua (noin 1,5dl)

loraus mantelimaitoa

1 tl hamppurouhetta ja kurpitsansiemeniä

Ainekset sekoitetaan tasaiseksi blenderillä tai kulhossa sauvasekoittimella ja kaada valmis smoothie laseihin. Ohjeesta tulee noin kaksi annosta. Tämä on ollut jo ikuisuuden yksi suosikeistani pienin variaatioin!

Tätä ennen on aamiaisrutiinini jo pitkään ollut kahden munan munakas tomaatin ja kurkun kanssa. Ehkä jo ihan aikakin pitää tästä pientä paussia ja saada pientä vaihtelua. Ainiin ja chiavanukasta pitäisikin tehdä pitkästä aikaa, kaapissa ei olekaan hetkeen ollut chiansiemeniä, niin ovat jääneet hieman vähemmälle. Jos vähähiilarinen chia-tuorepuuro kiinnostaa, niin aikaisempi helppo ohjeeni löytyy täältä!

Kuuluvatko smoothiet teidän arkeen tai aamuun? ✨

 

Tai onko teillä vinkata jostain ylivoimaisista aineksista näiden mainitsemieni lisäksi? 🥑🥝🥭🍌

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Korona tulee, mutta elämä jatkuu

Emme ole voineet täällä maapallon toisellakaan puolella välttyä Suomen koronatilanteelta ja uutisoinnista sen ympärillä. Halusin kirjoittaa aiheesta hieman omia ajatuksia ja mietinkin tänään, miten tekisin sen niin, etten pahoittaisi kenenkään mieltä vakavalla aiheella. Viime päivinä on tuntunut oudolta päivittää someen ”normaalia elämää” ilman, että ottaisi jollain tapaa kantaa koronatilanteeseen, vaikka totuushan tietysti on, että elämää jatkuu tästäkin huolimatta. Olit sitten Suomessa tai täällä toisella puolella. Suomalaisena kun ei ole oikein voinut välttyäkään siltä tilanteelta, mikä Suomessa juuri tällä hetkellä on käynnissä.

Postauksen kuvituksena on hieman ohi aiheen puhelinkuvia täältä Raglanista, koska en tähän hätään keksinyt muutakaan kuvitusta. Pahoittelut siitä!

Valehtelisin, jos väittäisin ettei uutisten lukeminen tällä hetkellä ahdista, vaikka totuus ehkä onkin, ettei tämä meidän perhe juuri tällä hetkellä voi täältä käsin tilanteelle oikein mitään tai joudu kantamaan juuri tänään asiasta niin paljoa huolta kuin te, ketkä olette fyysisesti Suomessa. Siksi olenkin miettinyt, että pitäisikö rajoittaa uutisten lukemista hetkeksi nyt kun olemme ns. onnekkaassa tilanteessa ja kaukana ”tapahtumakentästä”? Toki koronavirus on realiteettia myös täällä Uudessa-Seelannissa, mutta tällä hetkellä on varmistuneita tapauksia joitakin (alle 10), jonka vuoksi ei asiasta kohista täällä juuri ollenkaan ja tilanne mielestäni melko rauhallinen. Jossen lukisi Suomen uutisointia tai seuraisi suomalaisia somessa, en täällä edes muistaisi koko koronavirusta.

Tietysti meitäkin täällä kovasti mietityttää kotiinpaluu ja se, mikä tilanne on parin viikon päästä? Joudummeko edelleen kahden viikon karanteeniin? Onko paluun lykkääminen hieman myöhemmäksi mahdollista, jos tilanne vielä pahenee? Onko edes suositeltavaa tulla Suomeen? Tuleeko mieleen edes viedä lasta päivähoitoon? Rehellisesti viettäisin mielelläni täällä vaikka vielä kuukauden pidempään, mikäli se vain olisi mahdollista. Toki tilanne voi milloin tahansa muuttua täälläkin, mutta riski siihen varmasti pienenee, mikäli tilanne muualla maailmassa saadaan lähiviikkoina hallintaan. Muihin kysymyksiin osaa tuskin kukaan tällä hetkellä vastata.

Suhtaudun itse yllättävän rauhallisesti koko tilanteeseen, vaikka toki tiedostan olevani siinä suhteessa hyvin eri tilanteessa moneen muuhun, etten ole tällä hetkellä Euroopassa. Olen pyrkinyt suhtautumaan tilanteeseen ”järki käteen”-periaatteella, koska eipä tässä nyt muutakaan voi. Maalaisjärki käteen ja jokaisen fokus niihin omiin asioihin, joille voit tehdä jotain. Noudattaa käsihygieniaa, tehdä mahdollisuuksien mukaan etätöitä, välttää turhaa liikkumista ja julkisia paikkoja, varsinkin sairaana. Käsidesi on ollut meilläkin varsin ahkerassa käytössä aina siitä asti kun lähdimme Suomesta.

Pelko lisää pelkoa ja liiallinen hysterisointi asioista, joihin ei oikeasti voi itse vaikuttaa, voi jopa pahentaa tilannetta ja johtaa juuri siihen, että koko tämä homma ja erityisesti pelko ottaa vallan omasta elämästä. Se mitä jokaisen tulee tässä tilanteessa ymmärtää ja noudattaa, on juurikin se maalaisjärki, viranomaisten ohjeistukset ja luottaa siihen, että jos me kaikki toimimme reilusti muita ajatellen ja ohjeistuksia noudattaen, saadaan tilanne varmasti pian hallintaan. Siinä mielessä on kauhuskenaarioiden maalaaminen ollut positiivinen juttu, että ihmiset ovat tosissaan heränneet faktaan siitä, että nyt odotetaan tosissaan niitä konkreettisia toimia ja muutoksia toiminnassa – aivan jokaiselta.

En ole itse terveysalan asiantuntija, poliitikko tai muussakaan päättävässä tehtävässä, joten en näe siksi mitään syytä tehdä tilanteesta omia johtopäätöksiä, jossittelemaan tai paisuttelemaan paniikkia. Saati sitten lähtemään mukaan nettikeskusteluihin tai altistua tiedolle ja spekulaatiolle, joka ei perustu minkäänlaiseen faktaan. Se mitä tapahtuu, tapahtuu, eikä mielestäni tässä hetkessä ole varaa muulle, kuin täydelle vastuullle omista toimistaan. Tilanne on varmasti lähes meille kaikille uusi, harva meistä (ainakaan näin kolmekymppisistä) suomalaisista on ennen tätä joutunut poikkeustilaan. Kun (ehkä joskus) pääsen täältä Uudesta-Seelannista takaisin kotiin, olen valmis aivan hyvillä mielin viettämään vaikka kuukaudenkin kotona neljän seinän sisällä, mikäli tilanne sen vaatii.

Tähän väliin täytyy sanoa, että eniten tässä koko hommassa raivostuttaa juuri sen paniikin lietsominen ja yksi esimerkki tästä on hätävaran hamstraaminen, sekä varsinkin tämän viestiminen somessa. Tähän saakka kukaan viranomainen ei ole arvioinut tai viestinyt tarpeesta hamstrata kotiin hätävaraa (tai vessapaperia, lol) ja mielestäni on todella vastuutonta levittää sosiaalisessa mediassa paniikkia siitä, että kaapit tulisi täyttää viikkojen ruokatarpeilla pahimpaan varautuen. Haloo! Se on selvää, että kenen tahansa kotoa on hyvä löytyä ruokatarpeet muutamaksi päiväksi esimerkiksi juuri sairastumisen varalta, mutta joku raja tälläkin. Tyhjistä hyllyistä raportointi luo juuri sitä virheellistä kuvaa siitä, että kaupat tyhjenevät, tarvikkeet loppuvat ja jokaisen tulee toimia NYT vielä kun ehtii saada ruokaa kaappiinsa. Kaiken muun panikoinnin keskellä voi tämä tosissaan lisätä huolta erityisesti niiden keskuudessa, jotka jo muutenkin stressaavat tilanteesta. Kuka tahansa saa hamstrata ruokaa kotiinsa, mutta älkää lietsoko muita siihen.

Vähiten tilanteessa oikeastaan pelkään sitä, että itse saisin koronaviruksen (vaikken tietysti toivoisi sitä itselleni, perheelleni tai yleisesti kenellekään), mutta tietysti tilanne huolettaa muiden puolesta, jotka ovat riskiryhmää ja alttiimpiä jälkitaudille tai sairaalahoidon tarpeelle. Tilanne ei ole kertakaikkiaan kiva kenellekään. Kieltämättä tämä kaikki mietityttää esimerkiksi oman ja puolisoni työtilanteen osalta, sekä erityisesti juuri talouden suhteen. Kirjoittelin jo viime kesänä taantuman pelosta ja koko syksyn seurailin tilannetta. Kaiken varulta realisoin tammikuussa alkuvuoden kurssinousujen jälkeen suurimman osan rahasto-osuuksistani just in case ja nyt olen tyytyväinen päätökseeni, vaikka olenkin alkuvuodesta tehnyt myös uusia osakeostoja ja juuri viimeksi eilen merkitsin rahastoja (koska alemyynnit, jee 😀 ). Täytyyhän tästä jotain hyvääkin yrittää keksiä. Taantuman uhka on ollut päällä jo pitkään ja oma huoleni onkin se, millaiset seuraukset tilanteella voi olla talouteen maailmalla ja Suomessa, sekä yhteiskunnallisesti. Toivottavasti siis ainakin synkimpiä arvioita paremmat.

Oma ohjeeni tuleville päiville ja viikoille onkin seurata viranomaisten ohjeistusta, noudattaa hyvää hygieniaa, suhtautua asiaan maalaisjärjellä ja kaiken keskellä kuitenkin muistaa, että elämä jatkuu tilanteesta huolimatta.

 

Huolettaako korona ja miten itse suhtaudut tilanteeseen?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.