Outoja sattumuksia ja voimakiveni

Tätä tekstiä kirjoittaessani istun keittiönpöydän ääressä, kädessäni kivi. Valtamerijaspis Madakaskarilta. Samainen kivi on pyörinyt viime päivinä kädessäni melko ahkeraan ja ajattelin kertoa tännekin oudon kivitarinan, jonka jo Instagramiin selostinkin lähes itkien. En nimittäin muista, milloin olisi tapahtunut jotain näin outoa ja samalla syvästi koskettavaa, kuin torstaina.

Torstai kului töissä rattoisasti, koristelin joulukuustamme ja valmistelimme firman pikkujouluja. Olin ihan superväsynyt, koska olin herännyt aamulla pojan kanssa jo todella aikaisin. Sattumoisin juttelimme lyhyesti työkavereiden kanssa horoskoopeista ja muusta ”hömpästä”. En oikeastaan käy ikinä yksin lounaalla, mutta jostain syystä päätin lähteä yksin lounastamaan, ramenkeitto on nimittäin viimeaikoina vienyt mennessään. Otin lounaalta latten ja lähdin rauhallisin mielin käppäilemään takaisin toimistolle. Kävelen lähes päivittäin Eerikinkadulla erään liikkeen ohi, mihin en aikaisemmin ole sen koommin kiinnittänyt mitään huomiota. Yhtäkkiä minut valtasi outo fiilis ja pysähdyin liikkeen kohdalle. Katsoin näyteikkunasta sisälle ja huomasin, että putiikki myy kiviä. Hetken mielijohteesta päätin astua sisään kauppaan.

Hetkisen tiirailin kivivalikoimaa ja kysyin sitten myyjältä, että mitä minun täytyy tehdä jos haluan kiven? Täytyykö minun kertoa tietty tarkoitus mihin semmoista etsin? Onko erilaisia kiviä eri tarkoituksiin? Enhän oikeastaan edes tiennyt, miksi olin tuonne kivikauppaan alunperin ajautunut. Nainen kertoi, ettei minun tarvitse tehdä muuta kun antaa intuition ja fiiliksen valita juuri se oikea kivi minulle. Katselin, koskettelin, ihastelin erilaisia kiviä ja keräilin muutamia käteeni. Jos kerran poimii kiven, ei saa vaihtaa. Onhan siihen joku syy, että juuri kyseinen kappale on saanut valitsemaan sen. Kävelin kassalle ja näytin keräämiäni kiviä. Putiikin nainen sanoi heti suoriltaan yhdestä ja tietystä kivestä, että tämä se on. Sinun kivesi.

Sain kivelleni myös tarkoituksen, joka määriteltiin nimeni ja tietyn numeron perusteella, jonka kivi ”viestitti”. Oma kiveni on irtipääsemisen kivi. Se tulee auttamaan minua pääsemään irti jostain asiasta, joka jo pidemmän aikaa on vaivannut mieltäni. Suositeltavaa on, että pidän kiveä lähelläni niin paljon kuin mahdollista. Tiedän, että tämä kuulostaa todelliselta hippihömpötykseltä, mutta olin jotenkin niin oudon fiiliksen vallassa kun lähdin liikkeestä. Epäuskoinen ja samalla meinasin purskahtaa itkuun. Mitä ihmettä juuri tapahtui? Miksi juuri tänään päätin mennä yksin lounaalle? Miksi juuri tänään menin kivikauppaan ja löysin oman voimakiveni?

Ja toki, tuskin kyse on sen kummemmista taikavoimista, vaan enemmän juuri siitä, että tuo kivi saa ehkä minut enemmän ajattelemaan nimettyjä asioita, jotka eivät ehkä muuten olisi koskaan pälkähtäneet mieleeni. Kuten nyt tässä tapauksessa käsittelemään asiaa, joka on vaivannut mieltäni. Oli kummin päin tahansa, on kivi kuitenkin auttanut. Hömppää tai ei. Se on pakko sanoa, että tuossa kivessä on kyllä jotain maagista. Eikä ole mikään uusi juttu käyttää kiviä hoitamiseen. Voin kertoa, että jo pelkästään kauniin kiven katsominen, näpräily ja tutkiminen rauhoittaa, sekä poistaa stressiä. Aivan ihme juttu!

Vielä en ole saanut selkeää vastausta siihen, mikä on se tietty asia, josta tulen pääsemään irti, mutta eiköhän se sieltä vielä valkene. Tuskin jäi kuitenkaan yhteen kertaan kiviostokset 🙂

Uskotteko te näihin juttuihin?

 

Ps. Kuvien isompi kivi on kotikiveni, joka tuo rauhaa ja turvaa kotiimme.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Muutama lupaus loppuvuodelle

Pahoittelen pientä radiohiljaisuutta blogissa lomani jälkeen. Ette varmasti ylläty kun kerron, että kiirettä on pitänyt ja ollut ties mitä härdelliä meneillään. Stressitasot ovat olleet melko korkealla, mutta pikkuhiljaa helpottaa! Muiden juttujen ohella päätin nyt loman jälkeen blogipaussin makuun päästyäni viettää ennakkoon pientä joululomaa täältä parin hiljaisemman päivän muodossa. Toki olen päivittäin puuhastellut noin muuten blogijuttuja, vastaillut sähköposteihin, ottanut kuvia ja siirtänyt niitä koneelle, joihin menee yllättävän paljon aikaa kaiken muun arjen härdellin ohella 😀 Jotenkin en vain ole päässyt tänne asti varsinaisesti postausta julkaisemaan. Pahoittelut siitä! Ensi viikon jälkeen hellittävät kiireetkin, niin ihan viimeistään silloin pääsen taas päivittäiseen postausrytmiin. Viikonloppua olisi todennäköisesti vuorossa myös virallinen Islannin matkapostaus!

Sitten ihan muihin aiheisiin. Itsekin olen tiedostanut viime viikkojen kiireet ja tuumaillut, että joulun jälkeen täytyy ehdottomasti yrittää ottaa rennommin. En ole ollut kovin ahkera tekemään uudenvuoden lupauksia, koska mielestäni tuntuu turhalta luvata ja keksiä jotain vain sen uuden vuoden tähden. Toki uusi vuosi tuo aina uudet kujeet ja ajankohta on helppo uuden aloitukselle, lupauksille ja asioista luopumiselle, mutta itse olen pyrkinyt lupauksissani lähinnä asioihin, jotka lupaisin jokatapauksessa. Olla maailman paras äiti, toteuttaa itseäni, elää arvojeni mukaan ja sen semmoista. Melko itsestääselviä asioita siis. Loppuvuoden kunniaksi ajattelin listata myös muutaman enemmän tai vähemmän ”hömppälupauksen”, joita yritän noudattaa loppuvuoden ajan. Kovin maailmaa mullistavista asioista ei ole kyse, mutta pienistä itsensä haastamisista.

Yritän olla vähemmän perfektionisti ja välttää stressaamista pienistä, mitättömistä asioista. Rautalangasta väännettynä, siis keskittyä vain niihin oikeasti merkittäviin juttuihin ja jättää turhat pienet huolet sikseen. Ne kun usein ovat niitä, jotka vain turhaan aiheuttavat päänvaivaa ja joille ei oikein ole tehtävissä mitään.

Lupaan rentoutua enemmän. Tämä tarkoittaa käytännössä mielekkäiden asioiden tekemistä, ajan ottamista itselleni ja omille ajatuksilleni. Esimerkiksi aloittamani käsityöt ovat loistava keino rentoutumiseen. Sain sen pipon melkein valmiiksi, jess! Seuraavaksi aloitan kaulaliinan kanssa.

Muistuttaa itseäni enemmän elämän ihanista asioista ja olla niistä kiitollinen. Ei ole itsestäänselvää olla onnellinen, äiti tai rakastettu. Se, että voi rakastaa muita, lähtee kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että osaa rakastaa ja pitää itsestään huolta. Siksi ei ei ole itsekästä panostaa (edes näin äitinä) siihen omaan hyvinvointiin. Jos parin päivän miniloma tekee väsyneen mamman onnellisemmaksi, sillä aikaa kun napero on isänsä kanssa, go for it! Happy mommy = happy child.

Jungle Juice Bar boikottiin! Älkää toki käsittäkö väärin, rakastan jungle juiceja edelleen yli kaiken, mutta joku aika takaperin havahduin tilitapahtumiani selatessa, ettei tapahtumissa näkynyt melkein mitään muuta kuin JJB:n tapahtumia. Sai vähän miettimään, että ehkä nuo eurot voisi tosiaan laittaa säästöönkin nyt reissujen alla ja syödä aamiaista hieman vaatimattomammin. Olenkin nyt jo muutaman viikon pysytellyt pois JJB:stä ja päässyt siitä hienosti eroon! 😀 Huhheijaa, edelleen tuottaa aamuisin tuskaa kulkea ohi, mutta paremmin menee. Oikeasti, en uskonut, että noista smoothieista tulisi itselleni jokapäiväinen ”pahe”. Toki aamupalana kivan piristävä ja ravitseva, mutta kun alkaa miettiä, paljon niihin kuukaudessa kului rahaa niin..

Kivaa viikonloppua!

 

kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Hevosvaelluksella Islannissa

Kuten kerroinkin, oli yksi suurista haaveistani päästä Islannissa hevosvaellukselle. Minä, joka en ole ikinä edes ratsastanut. Pienenä haaveilin vuosia ratsastuksesta ja joskus ekalla luokalla keräsin Ruotsissa pulloja ulkoa, jotta saisin kerättyä rahaa 10 kruunua maksavaan heppalehteen. Niin kovasti halusin sänkyni viereen heppajulisteen ja sitten sainkin omalla kovalla työllä kasaan ne lehtirahat, juurikin pulloja keräämällä. Haha! Uskokaa tai älkää, mutta ratsastamaan en sitten koskaan päässyt, en oikeastaan edes tiedä miksi. Sitten vanhempana tuo heppainnostuskin laantui. Oli siis jo korkea aika päästä hepan selkään.

Olin tutkinut ennakkoon jonkin verran eri tallien järjestämiä vaelluksia, mutta jotenkin niitä tuntui olevan niin moneen lähtöön, ettei kärsivällisyys riittänyt tehdä päätöstä ennakkoon. Matkalla lentokentältä hotellille, lähetin nopeasti sähköpostitiedustelun kolmelle tallille ja kyselin, että olisiko vaellukselle mahdollista päästä vielä seuraavana aamuna. Kaikki tallit vastasivat, mutta ensimmäisenä tuli perusteellinen vastaus Eldhestar-tallilta, johon sitten päädyimmekin. He suosittelivat meille Horses & Hot Springs-vaellusta, josta ensin hieman itse kauhistuin, vajaat 3h hevosen selässä ja ekaa kertaa ikinä.

 

Noh, päädyimme kuitenkin siihen ja vaellus kustansi per nuppi noin 114 euroa. Kyyti tuli noutamaan meidät hotellilta noin klo 8 aamulla ja matka tallille kesti Reykjavikista reilut 30 minuttia. Vaellus lähti noin yhdeksän maissa aamulla, jo ennen auringon nousia hämärässä. Auringonnousu kestää Islannissa tosiaan (ainakin näin talvella) ihan ikuisuuden ja alkuun jo mietimme, ettemme ehdi heppojen selkään ennenkö aurinko ehtii nousta. Lopulta köpöttelimme liikkeelle, edelleen hämärässä auringon sarastaessa pikkuhiljaa taivaanrannasta. Omalle kohdalleni osui melkoinen laiskamato-heppa, ehkäpä se oli valikoitu minulle juuri rauhallisuutensa vuoksi. Pahin pelkoni oli, että hevonen pillastuu jostain ja lähtee laukkaamaan minne sattuu, mutta onneksi nyt ei sentään 😀 Ratsastaminen on kyllä ihan superkivaa!

Mutta sitten ne maisemat. Niitä ei voi sanoin kuvailla. Toivottavasti nämä iPhonella napsitut kuvat antavat edes jotain osviittaa. Järkkäriä en harmikseni uskaltanut ottaa mukaan. Vaaleanpunainen kaunis auringonnousu keskellä vuorimaisemaa, vierellä höyryävät hot springsit. Taianomaisempia maisemia saa kyllä hakea. Olin lukenut netistä, että suurimmilla talleilla (joihin esimerkiksi juuri Eldhestar lukeutuu) ovat ryhmäkoot todella isoja ja sen vuoksi olinkin ehkä pyrkinyt alkuun välttämään juuri suurten tallien retkiä. Loppupeleissä ryhmämme oli neljä henkilöä, me ja kaksi muuta suomalaista, joten eipä voinut kovin suuresta turistijoukosta puhua. Toki voi olla, ettei vaelluksille ole talvisin ihan kamalasti tunkua ja ryhmäkoot ovat siitä syystä pienempiä? Oppaamme oli aivan mielettömän ihana Martine ja kaiken kaikkiaan koko ratsastuskokemus oli aivan mieletön. Ehkäpä koko reissun kohokohta.

Jos lähdette Islantiin, niin hevosvaellus on kyllä ihan must! Tuo Horses & Hot Springs oli ihan nappivalinta, olisi ehkä jopa saattanut harmittaa, jos olisimme valinneet lyhyemmän vaelluksen. Aloittajallekaan ei kolmen tunnin ratsastus ollut mikään juttu, tuli jopa tutuksi mikä on töltti, eli juuri islanninhevoselle tyypillinen askellaji, mutta päästiinpä myös kokeilemaan pientä laukkaa. Jee! Reilussa puolivälissä pysähdyimme hot springsien lähelle juomaan kuumaa kaakaota ja jutustelemaan oppaan kanssa niitä näitä. Islanninhevosissa on kertakaikkiaan jotain maagista ja ette usko kuinka mieletön kokemus tuo vaellus oli! Suosittelen ehdottomasti kaikille Islantiin matkaaville. Mekin ehdimme vaeltamaan jopa ihan tuommoisella 3 päivän minilomalla, joten tuo on ehdottomasti asia, jota ei kannata Islannin lomalla jättää väliin!

Hevosvaellus on talvella varmasti kovin erilainen kokemus kuin kesällä. Kummatkin kuitenkin varmasti upeita elämyksiä. Saimme tallilta lainaan lämpöpuvut, joiden kanssa ei tarvinnut palella. Eivät olleet ihan tyylikkäämmästä päästä (toisinsanoen näytimme ne haalarit, huomioliivit ja kypärät päässä joiltain tietyömiehiltä :D), mutta mitäs pienistä. Tallilta olisi myös saanut lainaan sukkia, huiveja ja muuta lämmikettä. Olin itse pukenut lämpöpuvun alle kaksi pitkähihaista paitaa, untuvatakin ja ne Partioaitasta ostamani lämpöhousut. Eipä ollut kylmä, mutta toisaalta ei kyllä kuumakaan. Kolmannet sukat olisi saanut olla vielä jalassa, sen verran olivat varpaat kohmeessa. Vinkkini siis talvista hevosvaellusta harkitsevalle: Pirusti vaatetta päälle!! Mielellään juuri villavaatetta, tekokuitu ei juurikaan pakkasilla lämmitä. Parempi liikaa tamineita, kuin liian vähän.

Onko joku teistä ollut Islannissa hevosvaelluksella? 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Henkisesti harmaa marraskuu & joulukuun ekan mietteitä

Havahduin eilen siihen, että eletään marraskuun viimeistä päivää ja pian onkin joulukuu. Vaikken erityisesti jouluihminen olekaan, pidän kyllä siitä itse ajasta ennen joulua. Ihmiset ovat leppoisalla tuulella, tehdään suunnitelmia pyhille, vilkuillaan lahjaideoita ja tietysti panostetaan myös tunnelmaan ja rentoutumiseen. Itse pyrin karsimaan tietynlaiset stressin aiheet pois joulun suhteen. En odota muilta lahjoja, joten en myöskään kovin ahkerasti tee lahjaostoksia. Aikuisiällä on alkanut tuntua turhalta ostaa toisille jotain vain ostamisen ilosta tai siksi, että on nyt vaan on pakko ostaa lahjoja, koska niin on ennenkin tehty. Tänä jouluna ajattelin ostaa toki pojalle jotain pientä, mutta myös tehdä joululahjahankinnan vähävaraisen perheen lapselle, jolle tuo pieni juttu varmasti oikeasti on se maailman suurin. Reissuun ei tänä vuonna päästä jouluksi, mutta eipä sinänsä haittaa! Tammikuussa sitten odottaakin ihana loma perheen kanssa.

Viimeisen viikon olen tehnyt töitä kotoa käsin. Lähinnä siis tämän perhanan flunssan vuoksi, joka tosin on jo parempaan suuntaan, mutta edelleen olen ollut totaalisen poikki. Tuntuu, että olen ollut jo heti aamusta täysin voimat loppu sen jälkeen kun joudun taas vaihteeksi taistelemaan tuon kiukkuisen pienen peikkopojan kanssa about kaikesta. Hampipesu, pukeminen, hiusten harjaus… Kaikki on kiukuttanut ja pidemmän päälle se on kyllä todella kuluttavaa, varsinkin jos on itsekin ollut puolikuntoinen. Öidenkin suhteen on ollut yhtä hulinaa ja napero on nukkunut välissämme jo useamman yön. Heräillyt silti huutamaan vähän väliä, joten meidän kaikkien yöunet ovat senkin vuoksi olleet kovin katkonaisia. Aivojen kehitys, flunssan jälkimainingit tai taas vaihteeksi hampaiden tulo, mistä lie nyt tällä kertaa johtuukaan.

Ajattelin ensin, että nostanko tätä asiaa blogissa ollenkaan esiin, mutta toisaalta, miksi sitten en. Olen nimittäin parin viikon ajan ollut jotenkin todella ahdistunut. Syyttämistä on varmasti flunssassakin ja myönnän, että olisi ehkä kuluneina päivinä pitänyt  muistaa levätä enemmän. Yksi huonoista puolistani onkin juuri semmoinen liiallinen puuhastelu, jos on hommaa tehtävänä, niin ne myös on tehtävä pois. Vihaan sitä, jos hommat jäävät roikkumaan. Noh, sairastelusta ja liiallisesta puuhastelusta johtuen on rinnassa tykyttänyt nyt jo usemman päivän paniikinomaisesti. Tuntuu, että käy jatkuvasti ylikierroksilla, vaikka yrittäisikin ottaa rennosti.

Se on ihan kamala tunne kun rintaa puristaa ja tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi. Järkyttävä ahdistus päällä siis 24/7, eikä siihen ole juurikaan auttanut mikään. Ennen näitä syksyn paria flunssaa en ole sairastellut pariin vuoteen, joten luultavasti uupumus johtuu tästä sitkeästä pöpöstä, mutta inhottavaa silti. Varmaan sekin on aiheuttanut ahdistusta, että olen tämän viikon kökötellyt lähinnä kotioloissa, vaikka nyt olenkin töitä tehnytkin. Onhan se kuitenkin eri juttu nähdä ihmisiä ja sosialisoida, kuin istua yksin päivät pitkät kotona läppärin ruutua töllöttäen. Mutta minkäs teet kun ei oikein jaksa kipeänä lähteä toimistolle laahustamaan.

Muutama asia on vaivannut minua kovasti lähikuukausina ja tällä viikolla sitten hieman avasin näitä asioita eräälle tutulle ja kerroin mikä on painanut. Jotenkin tuo keskustelu avasi kaikki patoumat ja purskahdin lohduttomaan itkuun. Toisaalta oli suuri helpotus itsekin pitkästä aikaa miettiä tiettyjä mieltä painavia juttuja, mutta tuntuu että olen sen jälkeen ollut todella itkuherkkä. Purskahdin juuri tätäkin kirjoittaessa itkuun 😀 Huhhuh. Noh, eipä sillä, että tässä mitään hätää olisi minkään asian suhteen, mutta olen huomannut viime kuukausina ehkä hieman sulkeutuneeni syvimpien ajatusteni kanssa. Toki pidän itkemistäkin hyvänä asiana, sehän vain kertoo siitä, että tunteet purkautuvat sen sijaan, että lojuisivat juuri niinä ahdistavina möykkyinä sisälläsi. Asioina, joille et oikein tiedä mitä niille pitäisi tehdä.

Pitäisi muistaa jollain tapaa käsitellä noita asioita, ennenkö ne muodostuvat sisällä juuri niiksi möykyiksi, joita ei enää saakaan helpolla kurottua auki. Toki blogi on itselläni tietynlainen kanava purkaa joitain ajatuksia ja tuntemuksia, toivoisin toki, että voisin (tai uskaltaisin) jakaa täällä enemmänkin ajatuksiani, mutta ymmärrätte varmaan: Internet. Keinojahan kuitenkin löytyy, esimerkiksi itselleen tai läheiselleen voi kirjoittaa vaikka kirjeen, johon voi listata tuntemuksiaan. Mitä tunnen, miksi tunnen, mitä toivoisin? Vaikka kirje tai teksti olisikin vain sinulle itsellesi, voi pelkkä asioiden selkokielelle kirjoittaminen saada monta ratkaisua aikaiseksi. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä. Toki jokainen on varmasti joskus surullinen, stressaantunut tai ahdistunut, sehän on täysin normaalia. Välillä se saattaa olla ”oire” mieltä painavista asioista, joita ei ehkä ole henkisellä tasolla käsitellyt loppuun.

Ehkäpä itselläni ei viimeaikoina kaiken hektisyyden keskellä ole ollut tarpeeksi aikaa pohdiskella ja miettiä omia tuntemuksiani. Perhearki on oikeasti ajoittain todella rankkaa. Työt, koti, aika lapsen kanssa. Tämän paletin kanssa on se oma aika usein oikeasti melko kortilla. Usein pääsen itse vasta iltakahdeksalta ensimmäisen kerran päivän aikana istahtamaan niin, että kaikki pakolliset asiat on vihdoin tehty. Itse huomaan olevani väsynyt tai stressaantunut esimerkiksi siitä, että olen todella kärttyinen ja pahantuulinen. Onhan tämä elämä vähän erilaista nykyään kuin ne menneet vuodet, kun tultiin töistä ja laitettiin illaksi Netflix pyörimään. Ja en halua, että käsitätte väärin. En halua missään nimessä valittaa, mutta totuus on vain se, että ruuhkavuodet voivat olla ajoittain todella kuluttavia, mutta toisaalta sitten myös valtavan antoisia ja opettavaisia. Mutta yksi asia on aina läsnä: Kiire, kiire ja vielä kerran kiire.  Eilen päätin, että ensi- tai sitä seuraavalla viikolla palaan pitkästä aikaa  joogan pariin. Tunti-pari viikossa, ihan vain minulle itselleni!

Yhden asian suhteen olen kuitenkin viime vuosina muuttunut. En enää häpeä sanoa sitä, että nyt väsyttää, nyt uuvuttaa tai tuntuu pahalta. Miksi sitä pitäisi hävetä? Päinvastoin! Nämä ovat asioita, joita jokainen käy jossain vaiheessa elämäänsä läpi. Ei se ole heikkous olla surullinen tai tuntea itseään väsyneeksi esimerkiksi rankemman jakson jälkeen. Voipi myös olla, että ”se aika kuukaudesta” on saanut minut vähän herkemmälle tuulelle tällä viikolla, haha!  Ehkäpä se tästä. Toivottavasti kohtalontovereita löytyy. Ja kuten olen aikaisemmin todennut, on marraskuu itselleni aina vuoden vaikein kuukausi! Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle tämän pimeyden ja harmauden kanssa. Onneksi päästiin nyt eroon tuosta pirullisesta marraskuusta 😉

Ihanaa viikonloppua kuitenkin!

 

Ps. Kuvissa ehkä tulee hyvin myös ilmi tunnelma niillä älyvaloilla. Ja jos voin vinkata ehdottoman rentoutumiskikan, niin nuo tuoksukynttilät!!! Haluan ostaa noita Isle of Wolfin kynttilöitä about jokaisessa tuoksussa. Valikoimaa löytyy täältä <3 Ja ps. NGC:llä on vaikka mitä muitakin tarjouksia juuri meneillään 🙂

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Arkikuvia ja kuulumisia

Äh, pöh! Ette usko, mutta olen ollut sairaana, taas. Viimeiset pari päivää olen lähinnä pötkötellyt sängyssä läppärin kanssa ja yrittänyt saada helpotusta tähän tukkoiseen ja räkäiseen oloon. Valittelin jo aikaisemmin tällä viikolla IG:ssä jo ikuisuuden jatkunutta nuhaani, joka nyt sitten vain paheni. Ollaan pojan kanssa oltu viime viikkoina molemmat yhdenlaisia räkänokkia, enkä kyllä muista milloin olisin ollut yhtä paljon sairaana kun näiden viimeisen parin kuukauden aikana. Hemmetin päikkäripöpöt!!

Viime viikolla kävin ekaa kertaa treenaamassa, siis ikuisuuteen. Käytiin Jennan kanssa testaamassa Elixian uusi Hiit the ground-hiit-tunti ja meinasin kuolla 😀 Hiit-tunti on siis 30min tehotreeni (eli high intensity interval training), joka suoritetaan todella korkealla sykkeillä ja lyhyillä tauoilla. Täyden tuskan puolituntinen, huhheijaa! Toisaalta, melko nopealla rykäisyllä saa esimerkiksi työpäivän päätteeksi hoidettua treenit pois alta, eli hyvä vaihtoehto kiireisille tyypeille. Yllättävän monipuolisesti saa harjoittelua, oli nimittäin melko tasapuolisesti koko kroppa seuraavina päivinä kipeinä. Huomasi kyllä myös sen, että on päässyt kunto hieman rapistumaan tässä töiden alettua ja muutenkin syksyn kiireiden keskellä. Nyt on vielä ollut näitä ihme flunssia, niin ei senkään vuoksi ole saanut liikkumista hyvään nosteeseen.

Tylsää sinänsä kun olen täällä itsekin jauhanut siitä kuinka ”ei ole tekosyitä” ja kuinka vain pitäisi lähteä. Niinhän se on, mutta kaiken kiireen keskellä juuri se liikunta on ollut asia, joka on kokonaispaletissa kärsinyt kun on yrittänyt saada ajan riittämään perheelle, töille, blogille, kotihommille ja kaikelle muulle. Jostain sitä aina täytyy nipistää, harmi että se on nyt ollut liikunta. Suunnon kellon mukaan kertyy silti askeleita keskimäärin 15-20 000 päivässä, joten kai sitä hyötyliikuntaakin ihan kohuullisesti tässä kertyy. Salijäsenyys on muutenkin ollut tässä mielessä. Käyn keskustassa töissä, joten olisi näppärä saada treenit hoidettua aina samaan syssyyn. Ennenhän kertakaikkiaan vihasin ryhmäliikuntatunteja, kunnes rakastuin joogaan ja sen myötä sain rikottua sitä ryhmäliikuntakammoa. Olen jopa alkanut harkita, että alkaisin käydä ryhmäliikunnoissa, niin saisi oikeasti tehokkaan treenin kun joku oikeasti pakottaisi tekemään täydellä teholla 😀

Viime viikkoina olen myös innostunut laittamaan kivoja pieniä juttuja kotiin. Ostanut pikkuisia sisustusjuttuja, kasveja, kaikkea kivaa ja tunnelmallista. Ei jotenkin ollenkaan minua! Saatatte myös muistaa, että olen alkanut polttaa kynttilöitä 😀 Joku ihme syyspiipertäjä selvästi kuoriutumassa. Siinä vaiheessa kun harkitsen täällä joulukuusen hommaamista meille kotiin, niin voitte vaikka tulla ravistamaan mut hereille! En malta myöskään odottaa, että pääsen yläkerran sisustusprojektin kimppuun, pojan huonetta unohtamatta. Olisin varmaan jo aloittanut hommat, mutta tämä flunssa. Tuo meidän minikuusi on muuten ostettu viime jouluna kahdella eurolla ja sinnittelee vieläkin. Multa täytyisi vaihtaa, mutta edelleen hengissä uuteen jouluun! Odottelen innolla, että täällä meillä päästään taas siihen vaiheeseen kun tv-tasolla voi pitääkin jotain ilman että sitä tavaraa revitään heti alas 😀

Yritin eilen ottaa hetken aikaa itselleni. Pistin Ruotsin miljonääriäidit pyörimään netti-tv:stä ja korkkasin Ben & Jerrysin. En oikeasti edes pidä Jen & Jerrysin jäätelöistä, vaan enemmänkin olen suhtautunut koko brändiin aivan yliarvostettuna (ja hinnoiteltuna!). Kuitenkin sorruin kaupassa Cookie Doughiin, eka B&J varmaan vuosiin. Harmikseni on todettava, ettei jäätelökään auttanut tähän pöpöön ja poikakin on taas vaihteeksi eilisen jälkeen todella yskäinen ja räkäinen. Eiköhän tämä viikonloppu mene siis taas pedissä. Jännityksellä odotellaan milloin tämä sairastelu mahtaa loppua.

Eilen taas vaihteeksi säädettiin myös Havaijin hotellien kanssa! Alkaa jo pää seota eri vaihtoehtojen kanssa. Onneksi nyt on melko hyvin kartoitettu, että mitä halutaan hotellilta (=rannalla) ja yleisesti hintatasoa (=ei viittä tonnia viikolta, kiitos). Myös Islannin matkasuunnitelmia on mietitty. Jos joku muuten haaveilee Islannista, niin suosittelen kurkkaamaan Tripsterin sivut Islannista. Aivan loistavia vinkkejä, jotka olleet itselleni ainakin suureksi avuksi 🙂

Jos joltakulta meni ohi eilen, niin kootut Black Friday tarjoukset löytyvät eilisestä postauksesta täältä, suurin osa voimassa vielä maanantaihin.

Kivaa viikonloppua!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.