Vinkkini syysväsymyksen selättämiseen ja pimeän kauden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Melko kliseinen postausaihe syksyyn on jakaa vinkkejä syysväsymykseen. Itsekin varmaan olen useimpina vuosina väkertänyt kasaan postauksen juuri samaisesta aiheesta, mutta vuodesta toiseen pysyvät nämä vinkit kuitenkin melko samana ja onhan aihe taas jälleen kerran ajankohtainen. Siitä syystä laitan jälleen jakoon vinkkejä kaamosväsymyksen selättämiseen. Kokonaisvaltainen hyvinvointi kun on loppupeleissä todella monen tekijän summa, siksi ajattelin jakaa myös vinkkejäni mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Pientä syysväsyä on nimittäin flunssan ohella ollut jo ilmassa syksyisen pimeinä sadepäivinä, joten pakko myös itse ottaa omista vinkeistä vaari asap!

Liikunta virkistää mieltä ja kehoa. Olen viime viikkoina huomannut todellisen motivaation notkahduksen liikunnan suhteen. Huonompaan suuntaan siis nimenomaan. Kun ulkona sataa ja on hämärää, niin lenkille lähtö on viimeisenä mielessä ainakin omalla kohdallani. Liikunnat ovat olleet ihan minimissään viimeisen kuukauden aikana, aika ei vain ole riittänyt ja nyt tämä flunssa. En muista milloin olisi tullut näin pitkä tauko treenistä! Kunhan paranen tästä räkätaudista, niin patistan itseni juoksemaan ja joogaan, oli miten oli! Treeni ei nimittäin kaduta ikinä ja sen jälkeinen hyvä fiilis on sanoinkuvailematon. Sen nuutuneen olon nimenomaan huomaa seurauksena liikunnan vähyydestä. Itselläni kun liikunta nimenomaan tuo lisää energiaa.

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Väsyneenä tekee aina mieli ravintoköyhää mättöruokaa, joka puuduttaa oloa entisestään. Se onkin sitten aikamoinen noidankehä ja mielestäni pimeinä vuodenaikoina pitäisi erityisesti panostaa ruoan laatuun. Terveellinen ja ravintorikas ruokavalio piristää ja antaa energiaa, jonka myötä myös makeanhimo ja mättöruokahimotus vähenevät. Olen pyrkinyt suosimaan lounailla paljon esimerkiksi ravitsevia salaatteja, vaikkapa Pupun salaatit ovat yksi lounaslempparini, niissä on reippaasti lehtikaalia, proteiinia ja hyviä ainesosia verrattuna joidenkin paikkojen höttösalaatteihin. Silti on viimeaikoina noin muuten tullut syötyä vähän huonosti ja epäsäännöllisesti. Pitkiä ruokailuvälejä, välipalaksi paahtoleipää tai muuta hiilarimättöä.. Tiedostan itsekin, että syyttäminen on tässä vuodenajassa ja tarkoitus olisi pistää ruokavalio taas ojennukseen. Hyvä pointti on kuitenkin se, että töissä voi lounaan merkeissä panostaa juuri niihin salaatteihin ja terveellisempiin välipaloihin, kuten hedelmiin tai pähkinöihin. Se on jo alku!

Vitamiinit. Varsinkin C- ja D-vitamiineja suositellaan pimeinä vuodenaikoina nauttimaan reippaasti ja D-vitamiinin puutos saattaa oireilla juuri väsymyksenä. Lisäksihän kalsium tarvitsee imeytyäkseen D-vitamiinia, joten pitkittynyt puute saattaa johtaa jopa luuston haurastumiseen. C-vitamiini on antioksidantti ja myös sen puutos voi oireilla väsymyksenä ja ärtyisyytenä. Ainakin omalla kohdallani C-vitamiinin tankkaus virkistää kehoa ja mieltä, joten hedelmät, marjat ja muut vitamiinipommit tulisi pitää ruokavaliossa myös talvella! Mikäs tämän suhteen sen parempaa kuin juuri alkanut satsuma-kausi. Itse koukutun satsumiin jokaikinen syksy, ihan parasta. Voisin syödä vaikka pussin päivässä, haha. Ja nimenomaan kirpeämpiä satsumia, yleensä villitys laantuu vähän siinä vaiheessa kun tilalle tulee klementiinejä. Ensisijaisesti pyrin siis nauttimaan C-vitamiinin ruoasta, mutta D-vitamiinin juuri purkista. Edellisenä valmisteena on ollut tuo kätevä suihkittava DLUX D-vitamiinisuihke. Tänä syksynä ajattelin kuitenkin tankata deetä reilummalla annoksella purkista!

Muutkaan vitamiinit eivät ole syyskaudella pahitteeksi, itse olen juuri ottanut taas pitkästä aikaa käyttöön viherjauhekapselit. Nuo kuvan Viridianin luomulaatuiset Soul Food-kapselit sisältävät valmiin yhdistelmän eri viherjauheita, kuten spirulinaa, chlorellaa, vehnäorasta, ohraorasta, sinimailasen lehteä ja Seagreens-merilevää. Viher- ja leväjauheet ovat luonnon omia monivitamiineja ja esimerkiksi spirulina ja chlorella sisältävät todella laajan haitarin vitamiineja ja ravintoaineita. Ne myös puhdistavat elimistöä kuona-aineista, joita kerääntyy mm. juuri unenpuutteen, huonon ravinnon tai stressin myötä. Detox-vaikutuksen lisäksi viherjauheet toimivat myös erinomaisena rusketuksen tehostajana! Ei tosin ehkä se ajankohtaisin juttu juuri nyt, mutta näin myös yhtenä ominaisuutena kaiken muun ohella 😀

Uusi harrastus. Kiinnostavien ja inspiroivien asioiden tekeminen virkistää myös mieltä, oli se sitten vaikka käsityöt, juuri se liikuntaharrastus, koukuttava sarja tai hyvä kirja. Itse uppoudun aina syksyisin varsinkin tv-ohjelmiin, jotenkin ihana odottaa aina uutta jaksoa jännityksellä! Nyt aloitin katsomaan Ruotsin Miljonääriäitien uusia jaksoja Rutosin netti-tv:stä, jee! Myös uusi liikuntaharrastus on ollut mielessä syksyksi. Hot jooga on kylmällä aina ihana valinta, mutta olen myös sen ohella tuumaillut aktiivisemmin myös pilatesta. Keväällähän kävin silloin tällöin joogan ohella myös pilatestunneilla. Liikuntamuotona koin sen todella mielekkääksi, keholle hellävaraiseksi, mutta silti äärimmäisen tehokkaaksi.

Olen tykästynyt kurkumiinilatteen! Pyrin välttämään kofeiinia aamun jälkeen ja varsinkin flunssaisena (tai muuten vaan kylmissään) mielellään joisi jotain muuta lämmintä kuin iänikuista kahvia tai teetä. Nyt olenkin iltapäivisin juonut kupillisen lämmintä kurkumiinilattea maitoon tehtynä. Alkuun ajatus tuntui ällöltä; puoli lusikallista kurkimiinijauhetta kuuman maidon sekaan, mutta nyt jo tykkään tuosta ihan täysillä! Jauhe sisältää kurkuma- ja inkiväärijuuren lisäksi aromaattisia mausteita, kuten chiliä, ceylonkanelia, vaniljaa ja kardemummaa. Mielestäni maku on todella miellyttävä, vaikka alkuun epäilinkin.

Kurkumalatteahan kutsutaan myös kultaiseksi maidoksi ja todelliseksi terveysjuomaksi matchan tapaan. Kurkumiini on hyväksi nivelille ja toimii vahvana antioksidanttina taistellen mm. tulehduksia vastaan. Itselläni on ollut käytössä tuo Viridianin luomulaatuinen valmis jauhevalmiste, näppärä testailijahan voi väkertää kurkumiinilatten myös itse tuoreista raaka-aineista. Itse liputan toistaiseksi tämän helpon valmisteen nimeen. Latteen voi muuten lisätä myös lusikallisen kookosöljyä tekemään siitä vielä astetta ravitsevamman, täytyy testailla seuraavaksi. Olen itse tehnyt kurkumiinilatten tavalliseen maitoon, mutta varsinkin flunssan aikana voi lehmänmaito lisätä limantuotantoa, joten jatkossa ajattelin testailla tätä myös mantelimaitoon tehtynä. 

Suun terveys on suuressa osassa yleisessä hyvinvoinnissa ja olenkin aiemmin postaillut kuinka tärkeää itselleni on perusteellinen hampaidenpesu. Ja siinä ohessa myös se oil pulling, josta myös taas pitkästä aikaa postailin äskettäin. Pimeinä vuodenaikoina pöpöt jylläävät ja itse ainakin pyrin pitämään kaikki tulehduksia aiheuttavat bakteerit pois suusta ja yleisesti kehosta. Yksi kausiflunssa on ihan tarpeeksi! Siksi olenkin lähiaikoina patistanut itseäni juuri öljypurskuttelun kanssa ja todennut tuon aiemminkin esittelemäni Georganicsin valmiin öljyseoksen todella näppäräksi! 15min purskuttelua datailun ohella ja sillä selvä. Nyt on tullut taas jopa muistettua koko homma 😀 Pesen hampaat aina purskuttelun jälkeen ja öljy puhdistaa suun niin tehokkaasti, että purskuttelun ja sähköhammasharjalla pesun jälkeen on suu yhtä puhdas kun hammaslääkärikäynnin jälkeen!

Kunnon yöunet! Tämä on itselläni ainakin ihan ehdoton, koska jos työviikkona pötkii alle 7h yöunilla, alkaa olo olla loppuviikkoa kohden todella nuutunut. Pyrin itse nukkumaan öisin vähintään 8h, mielellään vielä vähän enemmän. Tällöin en tarvitse päiväunia ja olen heti aamusta virkeänä. Pojalla puskee parhaillaan poskihampaita, joka on vaikuttanut taas vaihteeksi yöuniin ja napero on heräillyt pitkin yötä, sekä noussut aamuisin jo ennen kuutta mölyämään. Ennenkuulumatonta siis meidän perheessä, jossa nuo miehet ovat yleensä ehdottomasti aamu-unista sorttia. Viikonloppuaamut eivät siis tällä hetkellä ole olleet meidän taloudessamme niitä pitkään nukkumisen aamuja 😀 Kaiken levon ei tarvitse olla unta, vaan myös rentoutumisella ja meditaatiolla on suuri vaikutus. Mieli lepää vaikkapa metsälenkillä tai äänikirjaa kuunnellen, pointtina kuitenkin se, että on itselleen armollinen ja ottaa aikaa myös niille hetkille, jolloin ei tarvitse miettiä arjen pakollisia juttuja. Jutun jutu onkin olla vaan välillä tekemättä sen kummemmin mitään tähdellistä.

Valo. Pimeinä päivinä olen huomattavasti väsyneempi ja pahantuulisempi kuin aurinkoisina päivinä, vaikka olisikin yöllä nukkunut hyvin. Valoisuushan vaikuttaa suoraan aivotoimintaan ja siksihän esimerkiksi kirkasvalolamppu voi olla todella järkevä hankinta talveksi! Tähän samaan kohtaan täytyy tietysti myös lisätä aina niin ihana aurinkoloma. Mikäs nyt muka piristää pimeänä vuodenaikana paremmin? Lisäksi syksyissä ja talvissa on ihanaa se kun on joku loma jota odottaa. Näin kirjoittelee siis lannistunut Iines, jolla ei tosiaan ole edellenkään mitään reissusuunnitelmia lyöty lukkoon, blaah. Eka syksy ikinä!

Onko teillä kenties lisättäviä toimivia vinkkejä energisempään syksyyn?

 

Postauksen terveystuotteet saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Oma tarinani uupumuksesta

Pohdin todella pitkään tämän aiheen avaamista blogin puolella. Useita kuukausia. Vaikka noin yleisesti olenkin blogissani varsin avoin, niin ymmärrettävästi olen kokenut esimerkiksi terveyteeni liittyvät asiat kovin yksityisinä. Pakko myöntää, että olen avannut seuraavaa aihetta ystävistänikin vain muutamille. Olen tyyppi, joka ei jaksa vaivata muita omilla asioillaan, ellei joku aihe nyt sattumalta tupsahda esille. Jossain postauksessa sivusinkin kevään ja kesän terveyshuolia, joiden ohessa on ollut kesän aikana kaikenlaista muutakin harmia ja huolta. Tuntuu jotenkin, että kaikki ikävä ja kurja kasaantuu elämään aina samaan aikaan ja välillä onkin miettinyt, että miksi juuri minulle käy ikäviä asioita. Blogin kautta heijastuu elämä tietynlaisen filtterin läpi ja tokihan sitä yleensä mielellään keskittyy jutustelemaan niistä kivoista asioista ja yleisestä kevyestä hömpästä; kauneusjutusta, vaatteista, matkailusta. Aiheista, joihin on helppo uppoutua arjen keskellä ja irtautua vähän mielessä pyörivistä asioista.

Itselleni kulunut vuosi on ollut jotenkin äärimmäisen rankka. Vaikka vauvavuosi noin yleisesti melko pitkälle oli huomattavasti helpompi kuin mitä olin ikinä osannutkaan ajatella, alkoi viime syksyn jälkeen ja viimeistään keväällä vuoden valvomisen ja kotona kyhnyttämisen jälkeen olla ilmassa selviä merkkejä väsymisestä. Aloin aivan yhtäkkiä olla yhtäkkiä aivan poikki ja jotenkin ollessani sen vajaat pari viikkoa pojan ja koirien kanssa yksin kotona T:n ulkomaan matkan ajan, aloin jotenkin aivan yhtäkkiä uupua aivan todenteolla. Koko homma lähti siitä, taidattekin muistaa viime vuodenvaihteen kun epäilin oireiden perusteella kilpirauhasen vajaatoimintaa. Fiilis oli muuten hyvä, mutta ajoittainen uupumus vaivasi ja alkoi pikkuhiljaa vain pahentua. Sitten toivat kiukkukaudet, hampaiden tulo ja kuukausien valvominen perään oman lisämausteensa arkeen. Siihen vielä päälle pieni stressi työhönpaluusta ja muutenkin epäselvät työkuviot sen suhteen, että palaanko vanhaan työpaikkaani vai otanko ja repäisenkö. Lähipiirissäni on vuoden aikana ollut myös muita terveyshuolia ja vastoinkäymisiä, jotka ovat öisin pitäneet öisin hereillä, joten sanomattakin selvää, että liika on liikaa.

idnostokuvaOlen luonteeltani semmoinen, että yritän viimeiseen asti pärjätä, koska häpeän luovuttamisen fiilistä. Sitä, että joutuu myöntämään itselleen, että on väsynyt, eikä nyt enää yksinkertaisesti yksin jaksa tätä arjen pyöritystä. Toki T on kokoajan ollut tukenani, mutta keväällä oltiin tultu siihen pisteeseen, jossa päivittäiset kotihommatkin alkoivat tuntua jotenkin ylitsepääsemättömiltä. Blogiinkin oli todella hankala saada järkevää tekstiä aikaan, eikä ajatus tuntunut muutenkaan kulkevan entiseen tapaan. Vielä talvella kun olin niin into piukassa tuumannut, että voisin heittämällä olla vielä vuoden kotona, koska kaikki on niin helppoa, ihanaa ja mukavaa kotimammaillessa. Pikkuhiljaa aloin kokea ajoittain epätoivon hetkiä, jolloin vain itkin lattialla ja tuntui siltä, että maailma kaatuu päälle. Aloin käydä itseni kanssa keskustelua siitä, että minulla on elämässä kaikki mitä ikinä olen toivonut. Parisuhde, maailman rakkain terve poikalapsi, kaksi ihanaa hauvaa, viihtyisä koti, olen fyysisesti terve, päässyt näkemään maailmaa, vakituinen pitkäaikainen työpaikka, lukuisia ystäviä. Asioita, jotka eivät todella ole itsestäänselviä ja joista moni voi vain haaveilla. Ja silti tunsin itseni onnettomaksi. Ekaa kertaa ikinä alkoi hiipiä mieleen ihan oikeita ajatuksia, etten enää pysty pitämään kaikkia lankoja käsissäni.

Kevät eteni. Olin jatkuvasti todella huonolla tuulella ja sosiaaliset tilanteet alkoivat ahdistaa. En yksinkertaisesti keksinyt ihmisten kanssa juteltavaa, vaikka olinkin ennen ollut sosiaalinen höpöttelijä. Jossain vaiheessa tuli kuvioihin myös fyysisiä oireita, luulin oikeasti saavani sydänkohtauksen ja kuolevani kun sydän tuntui hakkaavan yhtäkkiä rinnasta ulos. En saanut kunnolla henkeä ja jouduin jatkuvasti haukkomaan happea. Välillä oli vaikea jaksaa jopa kävelylenkillä. Julkisilla paikoilla ja kaupungilla olo ahdisti, varsinkin pojan kanssa. Pelkäsin jatkuvasti, että kohta tapahtuu jotain pahaa ja tulee vähintään maailmanloppu. Pian selvisi, että kärsin paniikkikohtauksista. Jotenkin en ollut kaikessa härdellissä edes voinut kuvitella, että henkinen oire voisi ilmetä noin fyysisenä, luulin siis oikeasti välillä olevani kuolemansairas. Googlettelin ties mitä vakavia sairauksia. Alkukesästä sain vihdoin raahattua itseni lääkäriin ja siitä se sitten lähti. Ja voin kertoa, että tuo lääkäriin hakeutuminen oli aikamoisen pitkän ponnistelun tulos. Minulla todettiin masennusta ja ahdistusta, jotka oireilivat juurikin unihäiriöinä, ahdistuksena ja paniikkikohtauksina. Tilanne lähti paranemaan nopeasti Tommin jäätyä kotiin hoitovapaalle ja pelkkä univelkojen kuittaaminen teki jo paljon. Tämä oli itseasiassa syy siihen, miksen vielä alkukesästä palannut töihin. Koin, että vaikka työ olisi varmasti myös tehnyt hyvää, olisi se omalla kohdallani ollut tuossa vaiheessa enemmänkin voimavaroja riistävä tekijä kuin energiaa tuova elementti.

Lääkäri suositteli minulle jotain pientä irtiottoa arjesta, jonka tuloksena sitten lähdin ystäväni kanssa kolmeksi yöksi sinne Kroatiaan sen jälkeen kun olimme saaneet imetyksen lopetettua. Kyllä, ilman lasta! En jaksanut ottaa aihetta edes esille täällä, koska pelkäsin haloota asian suhteen. Tiedän kyllä ne kaikki ”yksi yö erossa per ikävuosi”-suositukset, mutta toisaalta poika jäi kuitenkin isänsä kanssa tuon ajaksi. Ja no, toki tämän asian suhteen koimme, että hyötyaste hermolomani suhteen oli suurempi kuin mahdollinen haitta siitä, että olen kolme päivää erossa taaperosta. Jo tuommoinen lyhyt lepoloma teki ihmeitä. Ja toisaalta, ovathan avioeroperheidenkin lapset vuorotellen vanhemmistaan erossa esimerkiksi viikonlopun ajan. En olisi valmis jättämään poikaa yhtä yötä kauemmaksi kenenkään ”vieraan” hoitoon, mutta mielestäni on eri asia silloin kun lasta hoitaa jompi kumpi vanhemmista. Meidän perheessämme koemme, että kumpikin meistä on yhdenvertainen hoitaja pojalle.

Omalla kohdallani koko tämä tilanne johtui varmaankin jonkinlaisesta tylsitymisestä, yhdistettynä pitkään jatkuneisiin huonoihin uniin ja kasaantuneisiin muihin huoliin. Unohtamatta imetystä ja alitajuntaista ajatusta siitä, että olet tavallaan sidottu lapseen 24/7. Tilanne on muutamassa kuukaudessa korjaantunut huomattavasti. Pakko kai sitä on todeta, ettei kaikkia ole luotu kotimammoiksi. Itse kaipaan tiettyjä haasteita arkeen, sosiaalisia kontakteja ja myös sitä aikuisten tekemistä, vaikka tämä vuosi onkin ollut pikkuisen kanssa aivan ihana, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Kotihommat ja pyykkien pyöritys päivästä toiseen ei vain ole minun juttuni. Kontrollifriikin luonteelle voi olla kova paikka tottua siihen, ettei lapsiperheen koti välttämättä aina ole se siisti huusholli, jossa lelut pysyvät ojennuksessa kun ne kertaalleen järjestelee ja no, tiedättehän. Olen ennen kokenut todella ahdistavana, jossen pysty hallitsemaan ja pitämään järjestyksessä asioita. Nyt olen tosin pakostikin joutunut opettelemaan rennompaan ajattelumalliin, ettei se nyt ole niin vakavaa  vaikkei kaikki aina olisikaan niin järjestyksessä. Eipä se ole niin vakavaa!

Sitten mietin, että miksi ylinpäänsä koin häpeän tunteita uupumukseni suhteen? Ehkäpä juuri siksi, että harva oikeasti uskaltaa puhua siitä ääneen tietyn leimautumisen pelossa. Itse sain onneksi lääkäriltä kannustavaa puhetta ja tiedon siitä, etten todellakaan ole ainut. Vauvavuoden jälkeinen uupumus, masennus tai paniikkihäiriö ovat varsin yleisiä, usein varmasti ilmenevät juuri samaisista syistä kun itsellänikin. Itselläni ehkä viimeinen ratkaiseva tekijä tämän postauksen kirjoittamiseen oli se, kun Jannika B juuri vastikään tuli ”kaapista ulos” masennuksensa suhteen, joka juuri kotiäitiyden myötä oli kehittynyt. En voi kuin kiittää häntä rohkeasta teosta, ehkä siksi minäkin nyt uskallan. (Ja tästäkin on jo aikaa, koska kirjoitin tämän postauksen valmiiksi jo aikapäiviä sitten, odottamaan oikeaa hetkeä…) Tämän jälkeen olen kuullut myös muita rohkeisevia tarinoita, kuten viimeisimpänä Elinan ”Tältä masennus näyttää”-postauksen tältä viikolta.

Useimmiten varmasti pelätään sitä, kuinka ulkopuoliset ajattelevat sinun olevan heikko, huono äiti tai laiska, koska ”kuka tahansa nyt jaksaa yhden lapsen kanssa”. Ei aina kyse olekaan siitä. Toki lapset ovat erilaisia, mutta niin ovat myös äidit. Ja olosuhteet. Jaksamiseenkin kun vaikuttaa niin monet asiat. Välillä nyt tulee edelleen niitä ärsytyksen hetkiä kun tuntuu, että kaikki ikävä tapahtuu juuri minulle. Läheisten ongelmat, pienen sairastelu ja sitten päälle vielä jotkut turhanpäiväiset randomasiat, kuten se pyörävarkauteni loppukesästä. Olisihan se elämä kuitenkin huomattavasti kurjempaa, jos ikävät asiat tapahtuisivat ripotellen jatkuvasti. Ehkäpä siis parempikin, että tulevat kertarysäyksellä. Toki vastoinkäymiset aina vahvistavat. Elämähän on aikalailla vuoristorataa. Kävisihän se kyllä pitkän päälle tylsäksi, jos kaikki olisi tasaista maastoa ilman niitä nousuja ja laskuja.

Ja mikä siinä onkin, että kun kyseessä on henkinen jaksaminen, jumittaa sitä viimeiseen asti hoitoon hakeutumisen suhteen? ”Huomenna on parempi päivä” tai ”Kyllä tämä tästä kun nukkuu yön yli” ja mitä noita nyt oli. Kyllä sitä saa vatsakivun tai flunssan vuoksi varattua ajan lääkäriin, mutta tämmöisissä tapauksissa se vain on äärimmäisen vaikeaa. Näin oli myös itselläni. Selailin sopivia lääkäreitä viikkokausia ja jotenkin koko asiaa yritti vain pitkittää. Kunnes edettiin siihen pisteeseen, että nyt on vain yksinkertaisesti mentävä. Ja oikeasti, pelkästään se lääkärin penkkiin istuminen on jo suuri askel parempaan, näin myös itselläni. Koen edelleen, että kaipaan normaalia enemmän unta ja saatan väsähtää nopeammin jos häsellän menemään liikaa, mutta noin yleisesti on tämänhetkinen tilanne keväiseen kun yö ja päivä.

Tärkeimpiä tukipilareita omassa kesässäni on ollut liikunta, pyrkiminen positiiviseen ajatteluun ja noin yleisesti elämästä nauttiminen. Olen pyrkinyt stressaamaan vähemmän turhista asioista ja tekemään asioita, joista nautin. Se onkin ollut ihan avainjuttu ja toki olen onnellinen. Varmaan olettekin kiinnittäneet huomiota siihen, että viimeisten kuukausien jälkeen täällä on ollut nimenomaan tuommoinen ”Nauti jokaisesta hetkestä”-moodi. Ja niinhän sen pitäisikin mennä. Juuri ne elämän ajoittaiset alamäet opettavat arvostamaan sitä mitä sinulla on ja juuri niitä pieniä asioita, jotka saattavat tuntua itsestäänselviltä. Jossittelu on turhaa, mutta olen silti miettinyt, että olisiko tilanne mennyt yhtä pahaksi jos olisin alunperin palannut töihin silloin alkuvuodesta tai tehnyt jotain toisin. Stressannut vähemmän kotitöistä tai nukkunut enemmän päiväunia. Minulla ei ollut kyse raskauden jälkeisestä masennuksesta, koska tilanne alkoi pahentua vasta noin 6kk synnytyksen jälkeen. Koen, että omalla kohdallani juuri blogi oli suuri tekijä toipumisessa. Keino purkaa ajatuksiaan ja keskittyä johonkin muuhun arjen keskellä. Rakastan tehdä töitä ja omalla kohdallani työhönpaluu (ja varsinkin mielekkääseen semmoiseen) on ollut juuri se, mitä olen kaivannutkin enkä ole kokenut sitä jaksamisen suhteen rankkana, päinvastoin.

Kai tällä postauksella yritän rikkoa sitä uupumuksen myyttiä ja kannustaa ihmisiä puhumaan asiasta enemmän, sekä tulemaan ”kaapista ulos”. On ollut todellinen helpotus huomata, etten ole ainoa näitä ajatuksia kokenut. En halua myöskään elää kiiltokuvaelämää, jossa kiillottelisin julkisuuskuvaa elämästäni ja esittäisin, että kaikki on ollut täydellistä. Aina ei voi elää täyden kympin elämää. Monta asiaa jäi varmasti sanomatta, mutta näillä mennään.

Tämän postauksen julkaiseminen pelottaa enemmän kuin mikään aikoihin, mutta kai annan mennä.

 

Ps. Ja jos asu sattui kiinnostamaan, niin nuo ovat juurikin ne äitini vanhat vintage-Wranglerit!!

Poolopaita / H&M

Laukku / Balenciaga

Kengät / Isabel Marant

Kaulaliina / Acne Canada

Kello / Michael Kors

 

kuvat Jutta Hirsimäki

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 41 kommenttia.

Kehoni vuosi synnytyksen jälkeen

Reilu vuosi on hurahtanut suorastaan silmissä, mutta niinhän siitä vauvavuodesta perinteisesti sanotaankin. Tietyllä tapaa pitäisi oikeasti osata nauttia täysillä jokaisesta päivästä pienokaisen kanssa, koska se kasvu nyt yksinkertaisesti tapahtuu lähes silmissä ja aika kuluu niin valtavan nopeasti. En nyt tietenkään tarkoita, etten olisi nauttinut jokaisesta päivästä, mutta jokainen pienen lapsen äiti varmasti tietää ihan hyvin, että välillä on niitä hektisiä päiviä kun ei ihan kamalasti ehdi pysähtyä haaveilemaan ja elämään hetkessä. Ajatuksena silti ihana.

No mutta! Tarkoitus oli tässä postauksessa kirjoittaa ajatuksia omasta kehostani ja kehokuvastani reilu vuosi synnytyksen jälkeen. Kuinka palautuminen eteni, millainen kroppani on nyt ja mitä mieltä olen siitä. En jaksa latoa itsestäänselvyyksiä siitä kuinka naisen keho on niin ihmeellinen ja luotu tekemään lapsia, sehän nyt on täysin päivänselvä juttu. Toki myös se, että palautuminenkin on kovin yksilöllistä, tietysti elintavoillakin on siihen vaikutusta.

Ennen varsinaiseen aiheeseen menemistä pakko esitellä syksyn uudet treenireleet! Nuo trikoot nyt ovat vanhat (H&M), mutta crop-paita ja alempien kuvien musta tuulitakki löytyivät Peak Performancen alerekistä viime viikolla. Peak on itselleni todellinen heikkous… Varsinkin ne streetstyle-vaatteet, kuten juuri tuo tuulitakki ja muutaman vuoden vanha kevytuntsikka, joka on ollut superkovalla käytöllä. Nuo katuvaatteet kun ovat rentoja ja soveltuvat rentoon urheiluun, mutteivat silti ole kuitenkaan liian sporttisia. Eli töihinkin pystyy hyvin sateisella kelillä heittää päälle tuon vettä hylkivän tuulitakin 🙂

Haluaisin syksyksi myös uuden hupullisen Peakin kevytuntsikan, mutten vielä tiedä raaskinkok ostaa. Niitä on nimittäin tullut vaikka mitä ihania sävyjä, roosaa sun muuta. Viime talvena en oikeastaan muuta takkia käyttänytkään kun sitä Peakin luotto-untsikkaani! Sitä tuulitakkia en löytänyt netistä, mutta tuo cropattu paita on tämä!

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Itsehän nimittäin paisuin raskausaikana kun pullataikina. Toki kyllä tuli syötyäkin paljon, ensinnäkin siksi, että järkyttävän huono olo iski aina jossei saanut kunnolla ruokaa ja sitten taas liikkuminen oli viimeistään toisen kolmanneksen jälkeen todella tukalaa, lähinnä kamalien nestekertymien jälkeen. Muistan joskus viimeisinä aikoina töissä (ehkä siis joskus 7. kuulla) kun paino nousi yhden viikon aikana yhtäkkiä 4kg!

Kävin tuolloin vielä kuntosalilla ja huhheijaa, mun polvet meinasivat suorastaan räjähtää noista nesteistä kun tein seinää vasten kevyttä kyykkyä jumppapallon kanssa. Eivätkä nuo nesteet enää sen jälkeen lähteneet pois millään, vasta sitten synnytyksessä suurin osa. Pääosin kerryttämäni paino (noin 20kg) oli siis nestettä,  mutta toki myös rasvaa kertyi, enimmäkseen keskivartaloon. Lisäksi sain myös kasvoihini turvotuksen lisäksi jotain ihme ”poskiläskejä” ja myös kaksoisleukaa, jotka ovat vasta nyt alkaneet lähteä 😀

idkuva Ennen raskautta treenasin kuntosalilla noin 3-6 kertaa viikossa, lenkeillä tuli vuoden-pari käytyä vähemmän. Nyt taas on treeneissä pääpaino juurikin aerobisessa ja sen kyllä sinänsä huomaa, koska lihasmassaa on raskauden ja sen jälkeisen rankemman voimaharjoittelun puutteen seurauksena lähtenyt hurjasti. Tällä hetkellä painan noin 3kg vähemmän kuin raskauden alussa. Toki kehonkoostumus on täysin erilainen!

Lihasta on vähemmän ja rasvaa enemmän. Etenkin tuosta keskivartalon rasvasta on ollut vaikea päästä eroon ja tuntuu, että treeni on alkanut tehota vasta imettämisen lopetuksen jälkeen kun ei enää tarvitse lasta varten lisäravintoa. Vatsa ehkä pömpöttää nykyään helpommin ruokailun jälkeen, mutta syy voi olla myös heikentyneissä vatsalihaksissa. Viime kuukausina olenkin ottanut juuri vatsalihastreenit tähtäimeen. Toisaalta, vatsakin on litistynyt paljon sen jälkeen kun se keskivartalon rasvakin on vähentynyt.

Koen silti olevani melko siro rakenteeltani ja olen aina ollutkin. En ole koskaan jaksanut stressailla painostani, enkä nyt erityisemmin kokenut raskauskiloista mitään ahdistusta, päänvaivaa ne tuottivat lähinnä yleisen jaksamisen kannalta kun liikkuminen oli normaalia raskaampaa. Olen tyytyväinen kroppaani, mutta silti myönnän rehellisesti, etten olisi varmasti olisi päässyt takaisin omiin mittoihini imetyksellä ja kotona istumisella. Omalla kohdallani se nimenomaan vaati todella säännöllistä liikuntaa ja toki liikun edelleen! Enkä nyt toki laihduttaakseni, vaan pysyäkseni kokonaisvaltaisesti kunnossa. Liikunta on itselleni eniten juuri henkinen juttu. Kärsin myös kroonisista niskajumeista, joihin oikeastaan ainut hoitokeino on liikkua. Muutama päivä lepoa niin johan taas on niska kipeä ja jumissa!

Entäs sitten ne rinnat? 😀 Ajattelin jo vuosi sitten, etten varmasti kirjoittaisi niistä sanaakaan. Ikinä. Toisaalta, miksi en? Haha. Asia varmasti kuitenkin mietityttää monia. Kieltämättä kyllä vähän arvelutti, että mitä niille kävisi imetyksen jäljiltä. Lähinnä nyt siksi, että imetin ainoastaan toisesta rinnasta koko vuoden ajan ja olin jo ajatellut, että 99% varmuudella olen jatkossa jonkun sortin rintapuoli. Nyt muutama kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen en huomaa oikeastaan mitään eroa rinnoissani, molemmat ovat siis ihan samanlaiset huolimatta siitä, onko kyseessä imetysrinta vai ”se toinen”.

Toki rasva on kaikonnut rinnoista maitoa varten, mutta jossain määrin ovat rasvakertymät alkaneet palautumaan. Nykyään rintani ovat huomattavasti aiempaa pienemmät, mutta olen ainoastaan iloinen siitä! Elämä on nykyään jotenkin huomattavasti helpompaa ja vähemmän niskaa/selkääkin kuormittavaa. Liikuntakin huomattavasti mielekkäämpää. Voinkin siis näiden omien vertailukohtieni pohjalta todeta, että omalla kohdallani ei imetys juurikaan vaikuttanut rintoihin. Ainut juttu oli tuo rasvan katoaminen, mutta toisaaltahan rintoihin myös kertyy helposti rasvaa lihotessa, joten uskon tilanteen jossain vaiheessa kuitenkin palautuvan ennalleen.

Useinhan sanotaan, että raskaudesta palautuminen kestää vähintään yhtä kauan kun itse raskaus. Eli siis vähintään 9 kuukautta. Ja tottahan se on. Toki raskauskilot voivat aiheuttaa jollekulle äärimmäistä päänvaivaa ja ymmärrän kyllä. Onhan se melkoinen muutos yrittää sopeutua ensin henkisesti olemaan äiti ja vielä hyväksymään uuden erilaisen kehonsa. Itse koen, että olen täysin palautunut synnytyksestä vasta nyt vasta viime kuukausien jälkeen. Se imetyksen lopetus jotenkin kruunasi koko homman ja olo alkaa vihdoin olla astetta itsenäisempi kaiken vauvan kasvattamisen ja ruokapankkina toimimisen jälkeen.

Kyllä minuakin vähän kauhistuttaa katsoa niitä vuodentakaisia tai synnytystä edeltäviä kuvia kun ei jotenkin ollut hoksannut itse olevansa niiiin iso. Tiedättekö, kun kaikki hokevat jatkuvasti kuinka hehkeältä ja säteilevältä näytät. Huhheijaa! Fuck that shit. Siltä ei ainakaan tuntunut. Toisaalta huomaan sen nyt jälkeenpäin, että samaa tulee toitotettua niille muille raskaana oleville. Ei sitä osaa selittää mikä siinä olemuksessa on 😀

Siinä nyt täytyy vain yrittää olla itelleen armollinen, toki se terveellinen monipuolinen ravinto ja säännöllinen vaihteleva liikunta tekevät ihmeitä jo ihan henkisellä tasollakin. Aloitinkohan itse vaunulenkit rauhallisesti about 2-3 viikkoa synnytyksen jälkeen ja siitä asti ne olivat itselleni semmoinen päivän rauhoittumishetki. Vauva vaunuihin unille (viihtyi siis onneksi vaunuissa vähintään sen lenkin ajan), musat korville ja menoksi!

Tähän Mauin vauhtihirmu-kuvaan on hyvä lopettaa 😀

 

Sisältää affiliatelinkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Kauneusboostia iholle!

Lupasin aiemmin palata tarkemmin asiaan aloittamani ihon kauneuskuurin tiimoilta ja tässäpä nyt ollaan! Kollageenikuuristahan olen postaillut joskus aikaisemmin ja tuolloin vertasin tätä postauksen Vivaniaa toiseen kollageenivalmisteeseen Skingainiin, jotka molemmat ovat erinomaisia (tosin sisällöltään hieman erilaisia) valmisteita. Vivaniassa on pääasiassa juuri suuret määrät kollageenia kun taas kilpaileva Skingain sisältää muitakin iholle, hiuksille ja kynsille suotuisia rakennusaineita. Molemmat erinomaisia tuotteita ja koska syön tällä hetkellä erillistä hiuvitamiinia Evonialta, on juuri erillinen kollageenivalmiste loistava sen kylkeen. Hiusvitamiinit kun sisältävät jo sinkkiä, biotiinia, E-vitamiinia ja muita ihoon, kynsiin ja hiuksiin suotuisasti vaikuttavia ainesosia.

idup

Kollageenihan on elimistön tärkeä rakennusaine, joka vaikuttaa etenkin ihon hyvinvointiin ja nuorekkuuteen. Kollageenin tuotanto alkaa vähenemään kehossa radikaalisti noin 25 ikävuoden kohdalla. Tämä tarkoittaakin sitä, että iho alkaa pikkuhiljaa menettää kimmoisuuttaan, kosteuttaan ja juonteita alkaa syntyä helpommin. Osa ihonhoitotuotteista markkinoi sisältävänsä kollagenia ja hyraulonihappoa, mutta valitettavasti joidenkin tuotteiden kohdalla on kyse osittain vain markkinointikikasta.

Näitä tuotteiden markkinoinnissa mainittuja vaikuttavia ihmeaineita on joko niin vähän, ettei käytännön hyötyä välttämättä ole tai sitten se on ulkoisesti iholle levitettäessä semmoisessa molekyylimuodossa, joka ei imeydy täysin optimaalisesti kehon käyttöön. Onneksi kollageenivalmisteita voi nauttia myös sisäisesti ja sanoisinko, että se onkin varmasti tehokkain keino ottaa kollageenista täysi hyöty irti, koska näissä valmisteissa on kollageeni imeytymisen kannalta juuri kaikkein parhaimmassa muodossa.

Nuo kuvan Vivania Beauty Collagen- kapselit ovat vanha tuttavuus, niitä olen siis syönyt aiemminkin. Yksi kapseli sisältää kalakollageenia 1000mg ja suositeltu päiväannos näissä on 5 kapselia. Tähän saakka olen käyttänyt ainoastaan kapselimuotoista kollageenivalmistetta, mutta nyt on lähtenyt käyttöön myös tuo nestemäinen valmiste shotin muodossa! Erinomainen valinta silloin kun suurten kapseleiden nieleminen koetaan työläänä. Itse ajattelin ensin, että tuo kapselimuoto on itselleni juuri se helpoin keino, mutta mieleni on muuttunut. Syön tällä hetkellä useampaa vitamiinivalmistetta, joten olen rehellisyyden nimissä kokenut jossain määrin hankalaksi napata päivän aikana niin monta kapselia.

Vivania Beauty shot-valmiste sisältää yhdistelmän tehokkaasti imeytyvää kalakollageenia, C-vitamiinia, sekä hyraulonihappoa. Juuri nämä vaikuttavat aineet edistävät ihon kosteustasapainoa, kimmoisuutta ja vahvistavat ihon rakennetta. Sisällöltään tämä nestemäinen tuote on siis tuota kapseli-valmistetta monipuolisempi. Hyraulonihappo on myös elimistössä luontaisesti esiintyvä aine, joka ylläpitää ihon kosteustasapainoa ja heleyttä. C-vitamiini taas on antioksidantti, joka myös tukee ja tehostaa elimistön oman kollageenin tuotantoa. Kaikki ainesosat siis tukevat toistensa toimintaa ja auttavat ihon hyvinvointiin! Itse pelkäsin, että tämä maistuisi pahalta, mutta menee kyllä todella helposti alas. Maku on siirappisen mehumainen ja juomaa nautitaan päivässä 50ml annos. Tämä nestemäinen valmiste on itseasiassa juuri Hyvinvoinnilla tarjouksessa vajaalla 15 eurolla.

Ennen näitä Vivania-valmisteita söin purkillisen toisen valmistajan iHerbistä tilattuja vastaavanlaisia ja jatkoin sitten kuuria näillä Vivanian tuotteilla. Niitä iHerbin kapseleita piti itseasiassa napata muistaakseni jopa 6 päivässä, joten ehkäpä pitäydyn näissä 😀 Näiden kahden valmisteen lisäksi löytyy Vivanialta kollageenijauhe, jonka voi päivittäin sekoittaa esimerkiksi smoothien tai jugurtin sekaan. Koen, että tuo jauheen sekoittaminen voisi omalla kohdallani olla päivittäin jotenkin työlästä, varsinkin kun en päivittäin tee esimerkiksi niitä smoothieita. Tuo shotti on kyllä nyt ehdottomasti yllättänyt helppoudellaan ja voin kyllä suositella nestemäistä kollageenivalmistetta niille, jotka ovat kokeilleet ja todenneet tuon kapseleiden napsimisen työlääksi. Shotillinen vaan naamaan ja päivän kollageeniboosti on siinä!

Noin yleisesti on ihoni kesän aikana ollut todella hyvässä kunnossa. Syy tähän voi olla myös lämpimissä keleissä, mutta tilanne voisi kyllä olla varmasti huonomminkin. Kerroin aikaisemmin kesällä aloittaneeni taas e-pillerit lääkkeeksi hiustenlähtöön ja nuo hormonipirulaiset ovat itselläni kyllä semmoinen ihon (ja samoin hiusten) kuivattaja, ettei mitään rajaa!

Siksi nämä ovatkin tulleet nyt todelliseen tarpeeseen. Vaikutuksen olen huomannut sillä, että vaikka iho onkin ollut kuiva, ei se ole kuitenkaan ollut niin kuiva, että olisin joutunut lortailemaan mielin määrin öljyillä ja tujuilla voiteilla, kuten joskus. Ihoni on myös ollut todella sileä ja hehkuva, toki syytä on myös hyvissä ihonhoidon tuotteissa, mutta mielestäni nämä kaikki kuitenkin tukevat toisiaan. Hoitoa tarvitaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Näidenkään kohdalla ei varmasti voi ihan viikossa-parissa odottaa ihmeitä ja suositus olisi, että kuuri kestäisi vähintään 2-3 kuukautta 🙂

 

Tuotteet saatu. Postaus sisältää affiliatelinkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Selkeä unirytmi haltuun!

Olen kesän aikana pyrkinyt tasapainottamaan unirytmiäni. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että pyrin menemään aina suunnilleen samaan aikaan iltaisin nukkumaan ja luontaisesti sitten heräilenkin aamulla siihen aikaan kun sisäinen kello herättää. Useimmiten vielä ennen meidän naperoa 😀 Säännöllisen unirytmin myötä olen kyllä huomannut tosi selkeän eron vireystasossa.

Olen nimittäin aina ollut todella huonouninen ja herkkä nukkuja, tarvitsen muutenkin melko ”paljon” unta ja useimmiten olenkin virkeä nukuttuani noin 8-9 tunnin unet, vähintään. Herään aina vähintään kerran-pari yössä jolloin käyn vessassa tai nukahdan heti uudelleen, mutta joskus saatan jäädä valvomaan pitkäksikin aikaa. Käytännössä en siis kovin usein nuku täysin ilman keskeytyksiä läpi yön. Tämä siis ihan ilman lastakin.

Unen suhteen määräkin on melko suhteellista ja paljon kiinni henkilöstä, jokuhan voi vaatia vähintään kymmenen tunnin yöunet toisen taas pärjätessä kuudella tunnilla. Jollekulle 8h on paljon ja toiselle vähän. Omalla kohdallani olen huomannut kuuden tunnin olevan se ehdoton kipuraja unien suhteen. Jos työviikko kärvistellään huonoilla, alle 7h yöunilla niin loppuviikosta se todella alkaa tuntumaan!

Olen jo vuosia mennyt nukkumaan suunnilleen klo 22-23 aikoihin illalla, useimmiten illan tunnin ovat vierähtäneet esimerkiksi Netflixin parissa ja joskus tosiaan on jännän sarjan myötä venähtänyt ilta kovinkin pitkäksi, aamuherätykset töihin kun olivat semmoista klo 5.20 luokkaa. Itse kun usein istuin tasan seiskalta työpöydän ääreen ahertamaan, crazy 😀 Aamuvirkku mikä aamuvirkku!

Nyt vauvavuoden jälkeen tämä uniasia on jotenkin noussut taas ajankohtaiseksi ja tietty myös tässä kesän jälkeen kun töihinpaluu taas koittaa. Arki pienen lapsen kanssa kun ei varmasti 40h työviikkojen lisäksi aina varmasti ihan helpoimmasta päästä ole, joten yksi juttu jonka suhteen ei saa tinkiä, on se riittävä unensaanti. Iltaisin tv:n ääressä valvominen yhdistettynä lukuisiin yöheräilyihin nimittäin alkoi toden teolla tuntua kehossa vauvavuoden viime metreillä. Olen meillä se, kenellä yleensä on pojan ”aamuvuoro”, joten nukkumaan on mentävä jo senkin vuoksi vähän aikaisemmin.

Vaikka keho sietääkin lyhyitä jaksoja univajetta, alkaa se pitkässä juoksussa tuntumaan kehossa. Siksi otinkin kesän kynnyksellä härkää sarvista unien suhteen ja aloitin selkeät rytmit. Unta on nimittäin saatava riittävästi, että jaksaa! Sänkyyn klo 8-8.30 ”rauhoittumaan” ja yleensä olinkin unten mailla jo suunnilleen yhdeksän maissa, vähän jälkeen. Itselläni yksi asia oli aivan ratkaiseva tekijä tässä rytmiin pääsyssä. Nimittäin äänikirjat! Sänkyyn vaan kuuntelemaan äänikirjoja rauhalliseen ympäristöön, joka ainakin itselläni auttoi tehokkaasti unentulon kanssa.

Eräs tärkeä juttu onkin rauhoittaa tuo nukkumaanmeno esimerkiksi puhelimelta, joka vain entisestään aktivoi aivoja. Pikkuhiljaa parin koukuttavan kirjan pauloissa se rytmi sitten lähti aivan itsestään ja sain luotua jonkinlaisen 9-7/6-rytmin itselleni. Omalla kohdallani se siis meinaa sitä, että kun nukahdan suunnilleen yhdeksän maissa, herään yleensä luontaisesti aamulla 6-7 aikoihin, vähän riippuen siitä heräänkö yöllä kukkumaan hereillä, kuten joskus on tapana. Jos uni tulee kympiltä, niin herään luontaisesti ehkä 7-8 aikoihin.

Tuohan nyt tukee sitä itsekin jo havaittua teoriaa, että oma tarvittava unimääräni tosiaan on keskimäärin se 9h. Kun nukun tuon määrän, en ole päivisin väsynyt tai tarvitse päiväunia. Olen varsin hidas nukahtamaan ja usein vaadinkin ainakin sen 30min pyörimisen sänngyssä ennenkö se uni todella tulee. Välillä tulee kyllä pyörittyä kaksikin tuntia.. Lähiviikkoina on tullut kyllä pojan sairasteluidenkin vuoksi lipsuttua tuosta rytmistä ja valvottua myöhempään, mutta tavoitteena olisi kyllä päästä siihen takaisin.

Riittävä uni on kyllä hyvinvoinnin avaintekijä, eikä ihminen kyllä suoriudu täysillä jos univaje pääsee liian pahaksi, kuten itselläni keväällä kun nukuin öisin suunnileen semmoista 5-6h pätkää lähes vuoden. Näistäkin pisin unipätkä oli ehkä kolmisen tuntia. Nyt on tilanne kuitenkin aivan eri ja olo jaksamisen suhteen aivan uudestisyntynyt kun on saanut nukuttua. Toki välillä tulee rytmeistä joustettua, esimerkiksi viikonloppuisin, mutta useimmiten kyllä huomaan kuinka väsymys alkaa hiipiä jo siinä yhdeksän korvilla 😀

Ja mikä hassua, satuin juuri pari viikkoa takaperin lukemaan artikkelin  Gwyneth Paltrown Clean sleep-metodista, joka on siis käytännössä tuo sama mitä itsekin tässä sattumalta olen harjoittanut. Ironisesti tässä eräänä iltana kun olisi jo oikeasti pitänyt olla nukkumassa, intouduin tätä uniasiaa tutkimaan tarkemmin. Tuo Clean sleep-metodi perustuu tiettyihin, itseasiassa varsin itsestäänselviin seikkoihin, kuten:

Juurikin säännöllisiin nukkumaanmenoaikoihin, joista pidetään kiinni. Petiin joka ilta esimerkiksi klo 20 tai 21, mikä nyt omaan vuorokausirytmiin sitten parhaiten sopiikaan. Suosituksena on, että olisi unten mailla jo ennen klo 22, koska useimmiten palauttavin uni ajoittuu klo 22-00 välille.

Säännöllinen liikunta tukee laadukasta unta, mutta suosituksena olisi, ettei liikuntaa harrasta liian myöhään illasta, joka nostaa kehon vireystasoa ja haittaa nukahtamista. Itse olen ehdottomasti huomannut liikunnan yhteyden uneen, mutta toisaalta sitten myös runsas liikunta ja puutteellinen uni voi olla varsin haitallinen yhdistelmä.

Idea on nukkua vähintään kahdeksan tunnin yöunet, mielellään kymmenen tunnin. Ideaalitilanteessa nuo tunnit ovat laadukasta, keskeytyksetöntä unta. Tutkimusten mukaan aikuisen olisi suositeltavaa nukkua vähintään seitsemän tunnin yöunia, jotta kehon vastustuskyky pysyy yllä ja aivojen toiminta normaalina. Univaje johtaa elimistössä stressihormonien eritykseen, joka sotkee kehon hormonitoimintaa. Elimistö korjaa itseään unen aikana, joten laadukas uni todellakin on kaiken a ja o.

Makuhuoneen tarkoitus on olla rauhoitettu tila, jossa ei ole sijaa virikkeille tai työasioille. Pidetään siis ne läppärit muualla ja puhelin yöksi yöpöydälle. Myös makuhuoneen pimeys on avaintekijä, melatoniinihan (aka unihormoni) on toiselta nimeltään pimeähormoni ja alkaa erittyä juurikin pimeässä. Juuri sen vuoksi esimerkiksi niiden älypuhelimien valot saattavat häiritä unta, koska melatoniinia ei eritykään normaalisti, eikä uni täten tule.

Tämähän nyt on pääosin ihan peruskauraa, enkä väitä että systeemi toimisi kaikilla, mutta jos vuorokausirytmi on aina suunnilleen sama, työpäivät useimmiten niitä 8-16, on säännöllinen rytmittäminen ehkä helpompaa ja voikin olla enemmän avuksi. Itse koin tämän todella toimivaksi jutuksi ja suosittelen kyllä testaamaan, edes viikon-pari! Avaintekijä oman unensaannin kanssa oli kyllä ehdottomasti se, etten enää räplännyt sitä puhelinta sängyssä vaan kuuntelin silmät kiinni tyynyjen seassa sitä äänikirjaa. Sieltä se uni aina tuli, välillä jopa liian nopeasti kirjan jännät kohdat huomioon ottaen ;D

Onko joku muu testannut clean sleepiä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.