Vähemmän ruutuaikaa, enemmän elämää – 5 vinkkiäni ruutuajan vähentämiseen

Tavoite, joka itselläni on ollut jo jonkin aikaa tietynlaisen ”testijakson” muodossa on puhelimen ruutuajan vähentäminen. Tiedättekö sen nykyään niin tuiki tavallisen fiiliksen kun selaat puhelintasi ja skrollaat sovelluksesta toiseen, vaikka yksikään niistä ei anna mitään uutta tietoa sitten edellisen kun avasit sovelluksen? Vähän kun päivittäisi niitä samoja sivuja ja sovelluksia vain päivittämisen ilosta, vaikka tuon ajan voisi käyttää ehkä hyödyllisemminkin. Ellei nyt aivan jokainen niin varmasti ainakin moni meistä tietää kyseisen tilanteen ja sen, kuinka järjetöntä tästä symbioosista puhelimen kanssa on tullut, mutta sorrumme tähän silti toistuvasti. Täytyy myöntää, että kyllähän se puhelin on jossain määrin alkanut ahdistaa, vaikka itse ehkä koen eniten ahdistusta siitä, että pitäisi jatkuvasti olla läsnä tai tavoitettavissa kymmenen eri kanavan kautta. Aiheesta keskustelu kieltämättä jopa hieman nolottaa (minuakin), vaikka tätä nimenomaan tulisi nostaa esille enemmän ja juurikin niiden konkreettisten vinkkien kera. Kukapa nyt haluaisi myöntää ääneen olevansa puhelimen pauloissa, vaikka se ehkä montaa meistä nykypäivänä kuvastaakin? Rukan reissu tulikin hyvään saumaan, tavoitteeni Ruka-viikolle olikin nimittäin viettää vähemmän aikaa puhelimella ja läppärillä.

Seikka, joka jopa hieman huvittaa on, kuinka ”somevapaasta” ja Wifi-vapaan ajan etsimisestä on tullut jossain määrin jopa tavoiteltava trendi-ilmiö. Toki, hyvinvointia ja omaa parastaanhan tässä tavoitellaan, mutta hullunkurista on kuinka joku asia, joka ennen oli itsestäänselvää mielletään nykyään arjen luksukseksi ja tavoiteltavaksi tilaksi. Tarkoitan, että kuinka vaikeaa nyt voi muka ottaa pientä etäisyyttä puhelimestaan? Onhan se ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Kinkkinen seikka tässä on ehkä se, kuinka nykyarjessa lähes kaikki on tehty hoitumaan puhelimen ja netin välityksellä. Älypuhelin-vapaus on tehty siis yllättävän vaikeaksi, vaikka joku siihen toivoisikin lähtevänsä. Surullinen fakta, jonka itse ainakin tähän liittyen allekirjoitan on se, kuinka asia, jonka piti tuoda meitä ihmisiä enemmän yhteen, onkin kääntynyt aivan päinvastoin. Teknologian myötä yhä useampi on yksinäisempi kuin aikaisemmin. Omassa arjessani tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kavereita nähdään yhä harvemmin kasvotusten, vaikka heidän kanssaan olisikin viestiyhteydessä.

Itse käytän somea pääasiassa töiden puolesta, joka onkin myös yksi suurimmista syistä, miksi olen alkanut tuumailla koko tätä hommaa uudelta kantilta. Vähän kuin tyhy-hengessä, eihän nyt kenenkään tulisi tuntea olevansa töissä myös vapaalla ja kyllä, nykyään tunnen monesti ähkyä sosiaalisen median sovelluksista juuri sen vuoksi, että joudun miettimään somea niin paljon työni puolesta. Siksipä juuri olen tuumaillut keinoja, joilla voisin päinvastoin vähentää ruutuaikaani ja somesovellusten käyttöä. Ainakin vielä toistaiseksi haluan ajatella esimerkiksi blogiani ns. ”hitaana somena” ja ehkä jopa tietynlaisena vastapainona sovellusten skrollaukselle. Ainakin sisällöntuottajana antaa blogin kirjoittaminen minulle ”enemmän” kuin esimerkiksi Instagramin käyttö. Onko teillä muuten mielipidettä tähän? Koetteko esimerkiksi blogit erilaisena somena kuin vaikkapa IG:n ja Facen?

Oma ruutuaikani on ollut keskimäärin noin 3-4 h päivässä. Vaikka en tiedä muista, tuntuvat ne 4h puhelimella vietetyt päivät usein siltä, etten jaksaisi tai pystyisi olemaan puhelimella kertakaikkiaan yhtään enempää. Oma henkilökohtainen maksimikapasiteettini puhelimen ruutuajalle on siis aikalailla tuo 4 tuntia! Sovelluksista käytän eniten Whatsappia, jonka jälkeen kiilaa Instagram, jonka käyttöä olen vähentänyt huomattavasti. Oikeastaan siksi, koska olen taas kerran todennut, ettei somessa todennäköisesti tapahdu mitään niin kovin jännittävää ollessani sieltä pois, että kannattaisi sen tähden päivystää puhelimella.

Ihan periaatteesta en tahtoisi rajoittaa Whatsapin käyttöä, koska en ainakaan itse miellä sitä ”someksi” samalla tavalla kuin muita sovelluksia ja koen sen tärkeänä yhteydenpitokanavana ystävien kanssa, jotka ehkä asuvat kauempana tai keitä ei tule ehkä aivan viikottain nähtyä. Facebookista taas luovuin monilta osin jo vuosia takaperin. Nykyään käyn Facebookissa oikeastaan vain silloin kun huomaan tulleen tärkeitä notificationeita tai postaan blogini Facebook-tilille uusia postauksia. Oikeastaan pärjäisin varmasti helposti viikkoja (tai jopa kuukausia) ilman Facea , ellen käyttäisi sitä satunnaisesti yhteisö-näkökulmasta, eli periaatteessa ”blogitöiden tähden”. Henkilökohtaiset jutut tai päivitykset ovat Facebookissa harvinaista herkkua, päivitän sinne jotain, kuten kuvan suunnilleen kerran vuodessa 😀

Palatakseni tuohon postauksen otsikkoon, olen itseasiassa tammikuun aikana puolittanut ruutuaikani sieltä noin 4 tunnista kahteen tuntiin. Entäs sitten lopputulos? Rehellisesti, paljon vapautuneempi. Pyrin siihen, että ellei nyt ole jotain akuuttia hoidettavaa tai tutkittavaa puhelimella, pidän sen kotona ollessani keittiön tasolla ja viikonloppuisin olen havahtunut viettäneeni jopa tunteja erossa puhelimesta, joka on tuntunut ihanalta! Ruutuaikani viikonlopuille on ollut enintään tunnin päivässä ja tavoitteeni onkin pysyä tässä noin kahden tunnin päivittäisessä ruutuajassa. Aivan maksimissaan, toki tavoite olisi vähentää siitäkin.

Mitä (ehkä täysin itsestäänselviäkin) vinkkejä sitten antaisin puhelimesta vieroittamiseen?

 

Jätä puhelin kotiin. Olen monesti viime viikkoina jättänyt puhelimen kotiin lähtiessäni pojan kanssa ulos, kauppaan tai uimahalliin. Oikeastaan ei ole edes tullut ikävä ja tämä on auttanut paljon ”puhelin-detoxin” kanssa. Usein puhelinta tulee selattua automatkoilla, ulkona ja ties missä vain siksi, että se nyt on sopivasti mukana. Kun jättää puhelimen kotiin, keskityt takuuvarmasti muihin juttuihin ja olo on vapautuneempi kun et ole joka hetki puhelimen päässä. Tästä se siis lähtee!

Pienet tavoitteet. Hieman edelliseen liittyen olen pyrkinyt ”vierottamaan” itseäni puhelimesta pienin askelin. Usein kun puhelin otetaan oletuksena mukaan kaikkialle, olen pienin etapein jättänyt puhelinta pois esimerkiksi kauppareissuilla tai perjantain löhöhetkinä. Nopeasti tottuu siihen, ettei puhelinta tosiaankaan tarvitse kantaa kaikkialle, vähän kuin ennen vanhaan. Kun puhelimen jättäminen kotiin tai jemmapaikkaan sujuu rutiinilla, tulee monesti myös muissa tilanteissa mietittyä kahteen kertaan, että tarvitsenko puhelinta oikeasti?

Kirjaudu ulos sovelluksista, jotka vievät eniten ruutuaikaasi. Kun hallinnoit sovellusten käyttöä niin, että joudut tekemään konkreettisesti jotain (eli kirjautumaan sisään) käyttääksesi sovellusta, nousee kynnyksesi tehdä sitä. Lopputulos: Kirjaudut sovellukseen ainoastaan silloin kun on jokin pakottava tarve. Itse olen testannut tätä esimerkiksi Instagramin kanssa ja hitto vie, toimii!

Keksi tekemistä, yksinkertaista! Leffa, sarja-maraton, kävelylenkki (ilman puhelinta), siivousprojekti, leipominen tai käsityöt. Nykyään ”tekeminen” tuppaa usein olemaan sitä, että chillailee sohvalla ja selaa samalla puhelinta. Myönnän itsekin kaipaavani välillä niitä hetkiä kun voi heittää aivot narikkaan ja skrollata uutisia ilman sen kummempaa agendaa. Kun teet muita mielekkäitä juttuja ja jätät puhelimen jemmaan, et ainakaan päädy selaamaan sovelluksia tai muita juttuja, vaan keskityt itse tekemiseen.

Lentotila päälle. Rakastan pitää puhelinta välillä lentotilassa ja olla konkreettisesti tavoittamattomissa. Jos haluan olla hetken itsekseni ja erossa puhelimesta, laitan Wi-Fin pois päältä ja puihelimen lentotilaan. Tunne siitä, ettet nyt tuntiin tai pariin ole tavoitettavissa vaan ”virallisesti offline”, on todella ihana! Oikeastaan tulisi jokaisessa päivässä olla edes tunti aikaa, jolloin et ole kirjautuneena mihinkään verkkoon tai puhelimen päässä. Tätä aion ainakin itse tavoitella jatkossa!

Toki koen itse selaavani puhelimella myös täysin relevantteja juttuja (tai ainakin omasta mielestäni, haha :D), kuten hotelleja, unelmalomakohteita ja sen semmoista, mutta sillä hetkellä kun totean päivittäväni sovelluksia lihasmuistista ilman mitään sen tähdellisempää suunnitelmaa on aika laittaa puhelin pois. Oikeastaan olen pyrkinyt miettimään puhelimen esille ottamiseen jonkun konkreettisen syyn, kuten esimerkiksi etsiäkseni asian x. Asian hoitamisen jälkeen laitan puhelimen pois ja pyrin siihen, etten jää haahuilemaan puhelimen pauloihin.

Paljonko teidän päivittäinen ruutuaikanne on? Enemmän vai vähemmän kuin omani? ✨

 

 Ja hei! Jos teillä on mielessä hyviä vinkkejä puhelin-detoxiin, niin saa ehdottomasti jakaa!

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Vuosi yrittäjänä – 2019 tilinpäätös ja ajatuksiani työstä

Tällä viikolla olen käsitellyt blogissa paljon uraa ja yrittäjyyttä. Ja eihän siinä, aihe on vuosi toisensa jälkeen yksi suosituimmista. Viime viikot olen jännittänyt erästä asiaa, nimittäin yritykseni ensimmäistä tilinpäätöstä! Vuosi 2019 oli ensimmäinen kokonainen vuoteni yrittäjänä perustettuani toiminimeni loppusyksystä 2018 ja tällä tiellä ollaan edelleen. Omalla kohdallani toi yrittäjyys mukanaan uuden opettelua, enemmän vastuuta oman talouden hallinnasta ja verotusasioista, mutta toisaalta myös tietynlaisia vapauksia. Ensimmäinen tilikausi jännitti erityisesti verojen suhteen, joista jaksan aina panikoida. Palkkatöissä on tapanani ollut aina viilata veroprosentti mahdollisimman ylös, koska olen luonteeltani tyyppiä ”kaikkeen varautuja” ja olen aina pyrkinyt siihen, että verottaja muistaisi ainakin tonnin palautuksilla. Ilmaista lainaa valtiolle ja diipadaa, tiedetään, mutta itseäni ei ole jaksanut häiritä se, että olen vuoden mittaan säästänyt huomaamattani johonkin, jonka parhaimmassa tapauksessa jaksaa unohtaa.

Itseasiassa en ole koskaan jaksanut ymmärtää sitä tietynlaista kiukuttelua siitä, ettei veroja makseta yhtään sen enempää kuin pitäisi. Kukin tietysti tavallaan, mutta jos vertaa tilannetta vaikka tilisäästämiseen, ei ainakaan voida puhua mistään paremmista koroista pankkitilillä lojuvien rahojen suhteen. Omasta mielestäni siis parempi vaihtoehto lainata verottajalle rahaa ja säästää samalla parempituottoiseen vaihtoehtoon nettotuloista, kuin optimoida veroprosentti tismalleen ja pahimmassa tapauksessa elää kädestä suuhun unohtaen säästäminen kokonaan. Mutta niin, tämä vain oma mielipiteeni. Ajatus vähän lähti laukkaamaan verotuksen suhteen, mutta pointin piti olla se, kuinka olen stressannut vuoden aikana toiminimen verotusta tilanteen ollessa niin uusi, eikä ainuttakaan verovuotta yrittäjänä vielä takana.

Loppuvuoden elämänkriisini keskellä ehdin jo vakavasti harkita heittäväni hanskat tiskiin yrittäjyyden suhteen jo melko piankin, mutta pohdittuani ja punaroituani asiaa olen tullut siihen lopputulemaan, että tällä mennään nyt toistaiseksi. Vaikka yrittäjyys välillä ahdistaakin, tuottaa ajatus kokopäiväiseen toimistotyöhön ja TES:in mukaisiin lomapäiviin paluu aivan rehellisesti sanottuna enemmän ahdistusta. En jaksa juuri nyt pohtia tulevaisuuden suunnitelmia vuosien päähän ja kuten aikaisemmin mainitsinkin, voi olla etten enää vuoden -pari päästä elä yrittäjyydelle ja toivon paluuta kokopäiväisiin palkkatöihin, mutta tällä hetkellä koen sen sopivan elämäntilanteeseeni erinomaisesti. Tulevasta ei voi tietää, joten ennemmin keskityn siihen, joka tuntuu hyvältä juuri tässä hetkessä. Tietysti yrittäjyys tuo mukanaan myös erilaisia velvotteita ja ajoittain myös stressiä, mutta työssä on aina puolensa, olit sitten palkkatöissä tai yrittäjänä.

Jos täytyy nimetä asia, joka minulle tällä hetkellä on työn suhteen tärkeintä on se ehdottomasti vapaus. Se, että voin viettää kaksikin päivää viikossa pyjamatoimistolla tehden päiväni aikana juuri sitä mitä haluan. Tehdä aamulla herättyäni blogia, ottaa aamupäivällä kuvia, käydä lounaan jälkeen kävelyllä, tehdä lisää työjuttuja ja katsoa vaikka keskellä päivää YLE Areenasta dokkarin samalla pipotilauksia neuloen. Tai viettää etätyöviikon vaikkapa täältä Rukalta käsin. I know, saattaa kuulostaa jonkun korvaan utopialta, mutta täytyy muistaa, että vaakakupissa ovat myös ne yrittäjyyden kääntöpuolet. Teet työtä (ainakin pääasiassa) itsellesi, joten tietynlaista itsekuria ja vahvaa sisäistä motivaatiota kaivataan. Ja toki myös sitä, ettei työsi rajoitu niihin tiettyihin työtunteihin.

Vaikka ottaisin keskellä päivää pari tuntia rennosti, saatan tehdä saman ajan hommia esimerkiksi illalla tai lauantaina ja sunnuntaina, eikä kukaan tule muistuttamaan sinua hoidettavista asioista. Sometyön vitsaus onkin tunne siitä, että olet ”aina töissä”, joten juuri sitä työn ja vapaa-ajan tasapainottelua kaivataan. Hassua muuten huomata, kuinka tehokkaasti tässä reilun vuoden aikana on ehtinyt unohtaa esimerkiksi lakisääteisten lomapäivien kertymisen, nykyään on täysin itsestäänselvyys, että lomailen aina ”omaan piikkiin” ja työ kulkee mukana jossain määrin myös lomalle. Voisin kuitenkin todeta käsitteen downshiftaaminen kuvaavan parhaiten sitä tilaa, jota tällä hetkellä haluan tavoitella. Ennemmin elän pienen lapsen äitinä vähemmän stressaavaa, elämysrikkaampaa, vapaampaa, mutta rahallisesti kenties hieman heikompaa tai elämää, kuin teen ylipitkää päivää vain rahan tähden ja seuraavaa lomaa odotellen.

Yritykseni ensimmäisen tilikauden liikevaihto oli 45 000€ ja vaikka nyt ei mistään suurista bisneksistä puhuta, ilahduttaa minua ajatus siitä, että kykenen työllistämään itseni yrittäjänä. Lähden siis positiivisin mielin kohti uutta tilivuotta ja toista kokonaista vuottani yrittäjänä. Ajoittain kannan huolta siitä, mitä tapahtuu kolmen kuukauden tai puolen vuoden päästä, mutta tietynlaiseen epävarmuuteen näköjään tottuu. Ottaen huomioon, että elämme maailmassa, jossa kaikki tuntuu nykyään olevan enemmän tai vähemmän epävarmaa. Työelämä on murrosvaiheessa ja asia, johon itse haluan kannustaa muita on rohkeus tavoitella työn(kin) saralla niitä asioita, joista on kenties haaveillut jo kauan. Jossei kokeile siipiään tai tee toimenpiteitä tavoitteiden eteen, ei niitä ainakaan täydellä varmuudella saavuta. Yrittäjyys ei välttämättä ole kaikkia varten, mutta itselleni ehkä tärkein yrittäjyyden myötä oivaltamani asia on ollut se, että jos on mahdollisuus tehdä elämästään mielekästä työnkin suhteen, niin miksi ei sitä tekisi?

 

Kumpi on teille työssä tärkeämpää: Vakaus vai vapaus? 💰

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Nämä 7 x uravinkkiä laadin itselleni vuodelle 2020

Tuumailin viime viikolla muutamia uravinkkejä itselleni, joita parhaani mukaan haluaisin noudattaa vuonna 2020. Mihin pyrin tänä vuonna uran suhteen, mihin haluan käyttää enemmän aikaani ja mistä taas luopua? Ennen kaikkea toivon, että tämä vuosi olisi oikeiden valintojen ja mielekkäiden projektien täyteinen, sekä vähemmän stressaava ja kiireinen. Tässäpä siis oma reseptini onnistuneeseen työvuoteen ja muutamia itselleni laadittuja uravinkkejä! Ehkäpä joku teistäkin innostuu jotain vinkeistäni noudattamaan?

Entäs sitten ne intressini vuodelle 2020? Toki, kehittää yritystoimintaani ja ideoida uusia juttuja, mutta valehtelisin jos väittäisin, että haluan tehdä enemmän töitä. Tavoitteeni on päinvastoin vähentää työmäärää ja olenkin tehnyt päätöksen vähentää tuntejani konsulttina ainakin kolmanneksella. Tammikuu onkin alkanut pienemmällä työmäärällä ja rehellisesti, tuntuu kuin olisin lähiviikkoina ollut aivan eri ihminen kuin loppuvuodesta! Koska yrittäjänä vastaat itse myös omasta kehittämisestä ja kouluttautumisesta, on se myös itselläni tämän kevään fokuksessa; oppia uusia juttuja ja syventää osaamistani. Pari viikkoa takaperin perehdyin esimerkiksi vinkkeihin Facebook Liven pitämisestä ja taltioin ensimmäisen livetallenteen matkamessuilta, en tosin omaan kanavaani, mutta jokatapauksessa. Vaikka esimerkissä olikin kyse vain pienestä jutusta (ja tajusin muutenkin, etten ollut koskaan tehnyt minkään sortin live-tallennetta), sain hurjasti inspistä siitä, että opin jonkun uuden asian, oli se sitten pieni tai iso. Tavoitteeni onkin opetella ainakin kerran kuukaudessa jokin uusi taito työhön liittyen.

Sitten niihin omiin uravinkkeihini 2020 👩‍💻

 

Haluan hahmottaa selkeämmin omat parhaimmat vahvuuteni ja panostaa niihin. Sen sijaan, että yrittäisin olla jotain, mitä muut minulta toivovat tai tehdä asioita, joita muut toivoisivat minun tekevän. Välillä on toki hyväksikin hypätä epämukavuusalueelle, mutta itse en halua koko elämän olevan epämukavuusalueella kieriskelyä, vaan mukavaa tekemistä ainakin siinä määrin kun se on mahdollista. Itselleni tarkoittaa tämä sitä, että pyrin tekemään enemmän asioita, joissa olen hyvä ja jotka itseäni kiinnostavat. Yksi tavoitteeni onkin hahmoittaa konkreettisesti omaa ydinosaamistani ja keskittyä kehittymään sen sisällä tietyillä osa-alueilla. Muutama ydinseikka, joihin haluaisin panostaa enemmän: Kirjoittaminen, luova ideointi ja kuvaaminen.

Vähemmän stressiä ja kiirettä – enemmän ideoita! Varsinkin luovan tekemisen suhteen olen huomannut, että mitä enemmän kiirettä ja stressiä, sitä vähemmän jaksat ideoida uutta tai miettiä tulevaa. Parin viime vuoden aikana olen tiedostanut itsessäni tiettyjä piirteitä, kuten taipumuksen olla välillä liian optimistinen oman ajankäytön tai jaksamisen suhteen. Tämä onkin monesti johtanut siihen, että olen haalinut liikaa hommaa tai lupautunut mukaan useampaan juttuun, kuin mitä ehkä oikeasti ehtisin tai jaksaisin tehdä. Tilanne johtaa helposti liialliseen työtaakkaan ja turhaan stressiin. Oma haasteeni onkin ollut löytää tietynlainen tasapaino esimerkiksi työmäärän suhteen. Yksi asia on kuitenkin selvää: Kun vähennät kiirettä ja pyrit välttämään stressiä, olet huomattavasti tehokkaampi siinä mitä teet ja uusia ideoita syntyy kuin itsestään. Vähemmän voi siis pitkässä juoksussa olla ehdottomasti enemmän!

Enemmän aikaa ”ei minkään tekemiselle”. Kaiken ei todellakaan tarvitse (tai pidäkään) olla suorittamista. Huomasin loppuvuoden aikana menneeni siihen, että pyrin lenkeilläkin optimoimaan ajankäytön niin, että kuuntelin esimerkiksi hyödyllisiä äänikirjoja ja käytännössä keskityin tuolloinkin johonkin. Alkuvuonna olen pyrkinyt tekemään yli tunnin lenkkejä, jolloin laitan musiikin soimaan ja yritän olla keskittymättä liikaa mihinkään – menen fiiliksen mukaan sinne minne huvittaa ja olen huomannut saavani taas yhä enemmän ideoita ja oivalluksia tai uppoutuneeni jonnekin vanhojen muistojen maailmaan, joka on ollut rentouttavaa. Haahuilu on siis parasta vastapainoa työlle- myös liikunnassa!

Uusien asioiden oppiminen. Nykymaailmassa tarkoittaa paikalleen pysähtyminen monesti huonoa, vaikka ajatuksena varsin ihanalta kuulostaakin. Ja tarkoitan tällä lähinnä työhön liittyvää kehitystä. Työelämässä arvostetaan nykyään ennen kaikkea oma-aloitteisuutta ja varsinkin oma-alotteista itsensä kehittämistä, joka toki vahvistaa myös markkina-arvoa työelämässä. Tarkoitan sitä, että pysyy kärryillä oman alansa kehityksestä; Mitä osaamista alalla kaivataan ja ideoita siitä, mihin voisin itse syventyä tai mistä hankkia erityisosaamista? Uuden oppiminen onkin aina plussaa, oli sitten kyse työelämästä tai vapaa-ajan harrastuksista. Parhaimmillaan voit saada uusien kykyjen tai harrastusten myötä lisäosaamista työelämään, uusia näkökulmia tai kykyjä, joka voi viedä jopa aivan uudelle urapolulle. Oma tavoitteeni on tänä vuonna oppia uusia juttuja niin työn saralla kuin harrastustenkin puolella, panostaa selkeisiin pohjiin, etsiä verkkokursseja aiheista, joista en vielä tiedä tarpeeksi ja kokeilla rohkeasti aivan uusiakin juttuja.

Haaveiden ja tavoitteiden määritteleminen konkretiassa. Mitä haluan, mitä se minulta vaatii ja kuinka päästä sinne saakka? Rakastan ajatella asioita prosessinomaisesti (haha). Panostaa vaiheisiin ja tuumailla keinoja päästä tavoitteeseen. Tietysti kaikkein tärkeimpänä on saada selkoa siihen, mitä ne suurimmat uraan liittyvät haaveet ovat? Kun selvä tavoite on määritelty, on realististen prosessien, resurssien ja polun hahmottaminen huomattavasti helpompaa. Ja haaveilu noin yleisesti motivoivaa kun tietää selvästi tavoitteen, jota kohti pyritään. Oli lopullinen tavoite sitten taloudellinen riippumattomuus tai työ, jota voit tehdä mistä päin maailmaa tahansa, lähtee kaikki itse tavoitteesta, jonka ympärille on helppo lähteä ideoimaan keinoja, joilla haaveet ja unelmat toteutetaan.

Bonus: Tehdä joka viikko yllättäviä juttuja ja asioita hetken mielijohteesta. Vain, koska extemporejutut johtavat usein niihin arjen parhaimpiin elämyksiin. Ainiin ja tietty toteuttaa mielekkäitä asioita, jotka ovat roikkuneet liian pitkään haave- tai to-do-listalla.

 

Mitä uraan liittyviä tavoitteita tai vinkkejä olette laatineet vuodelle 2020? Lähteekö joku vinkeistäni korvan taakse? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Näillä vinkeillä tavoittelen arjen hyvinvointia 2020

Kaupallinen yhteistyö: NORDIQ Nutrition

Virallisista uuden vuoden lupauksista olen luopunut jo vuosia sitten, mutta omalla kohdallani on vuodenvaihde usein aikaa tuumailla hyvinvointia, fokusoida itselleen tärkeitä asioita ja vähintäänkin tehdä jonkin sortin stoppi joulupyhien herkkumaratonille. Loman jälkeen olen kärsinyt ihan kamalasta sokeri- ja herkkukoukusta, joka on minulle jopa poikkeuksellista, koska en yleensä juurikaan ole makean perään. Joulupyhien mässäily siis jätti jälkensä ja huomasi jälleen kerran konkretian siinä, että herkkuihin totisesti jää koukkuun, varsinkin siihen sokeriin. Tähän liittyen käsittelen alempana postauksessa myös kehon puhdistuskuuria, jonka tarkoitus on poistaa elimistöstä kuona-aineita ja auttaa myös katkaisemaan tätä herkkukierrettä, heh. Kokosin tänään siis yhteen tavoitteita, joita olen asettanut itselleni tälle vuodelle hyvinvointiin liittyen ✨

Vuonna 2020 aion erityisesti keskittyä näihin hyvinvoinnin tavoitteisiin:

 

Pyrkiä arjessa riittävään uneen. Itseasiassa ovat unijutut olleetkin viimeaikoina hyvällä mallilla, vaikka ajoittain ärsyttäviä unettomuusjaksoja tuleekin. Omalla kohdallani toimii erityisesti ”ajoissa petiin”-taktiikka, eli menen sänkyyn useimmiten jo yhdeksän aikaan illalla, usein pojan kanssa samaan aikaan. En sytytä ylös lainkaan illalla valoja ja kuuntelen yleensä ennen yöunia äänikirjaa, joka itselläni toimii tehokkaana uneen tuudittajana. Pyrin joka yö nukkumaan keskimäärin 8-9h, aivan minimissään kuitenkin 7h.

Liikunta auttaa stressinhallinnassa ja jaksamaan arjessa. Ja tämä on niin totta! Useimmiten olen kaikista eniten stressaantunut ja väsynyt niinä viikkoina kun en ole (muka) jaksanut / ehtinyt liikkua lähes ollenkaan tai ainakaan niin paljoa kuin mitä olisin toivonut. Erityisesti rauhalliset, noin reilun tunnin mittaiset reippaat kävely- ja hölkkälenkit toimivat itselläni hyvin arjessa. Ja noin yleisesti, stressin hallinta ja stressin vähentäminen ovat asioita, joiden kanssa taistelen arjessa säännöllisesti.

Haluaisin itseasiassa tänä vuonna aloittaa uuden liikuntaharrastuksen. Käydä esimerkiksi säännöllisemmin uimassa, pelaamassa sulkapalloa tai kokeilla jotain lajia, jota en vielä aikaisemmin ole harrastanut. Viime vuoden liikuntatavoite taisi olla aktiivisen pilateksen aloittaminen / jatkaminen, mutta se kuitenkin jäi pahasti unohduksiin.

Puhdas ja monipuolinen ruoka antaa energiaa. Noudattaessani ketogeenistä ruokavaliota huomasin tämän niiiiiin pitävän paikkansa. Vaikken enää virallisesti ketoilekaan, antoi reilun 4kk ketodietti hurjasti vinkkejä arkiruokailuun sen suhteen, mikä omalla kohdallani toimii parhaiten. Ja tämä siis tarkoittaa vehnän, riisin ja perunan korvaamista kasviksilla arkiruokailuissa ainakin 2/3 ajasta, runsaasti hyviä rasvoja pitämään yllä aineenvaihduntaa ja hormonitasapainoa, sekä päivittäistä pähkinäpussia, joka kulkee arjessa mukana aina välipalana!

Vähemmän ruutuaikaa ja enemmän läsnäoloa. Suurin syy puhelimen ja somen käyttöön on, että tarvitsen niitä työssäni, muuten voisin melkeinpä luopua kaikista sometileistäni kokonaan. Olen nyt viikonloppuisin pyrkinyt pitämään puhelimen poissa ja on ollut vapauttavaa vietää kokonaisia iltoja puhelimen ollessa jossain aivan muualla!

Detox ja tällä tarkoitan kehon puhdistuskuuria kuona-aineista, ympäristöstä kertyvistä kemikaaleista ja mahdollisista lääkejäämistä. Monelle tarkoittaa vuoden alku kehon puhdistuskuuria ja olennaista kehon puhdistumisen osalta on riittävä nesteytys, puhdas kasvispainotteinen ruokavalio, sekä tietysti aineenvaihduntaa tehostava liikunta. Maksa on keskeisessä roolissa kehon puhdistustoiminnoissa ja voit saada lisäboostia puhdistuskuuriin myös lisäravinteista, vaikkei terveellistä ruokavaliota ja riittävää nesteytystä tulisikaan unohtaa. Puhdistuskuurista voi olla apua turvotuksiin, iho-ongelmiin tai nuutuneeseen oloon, jotka voivatkin olla merkkejä siitä, etteivät kehon puhdistustoiminnot toimi kuten pitäisi. Syinä voivat olla stressi, epäsäännölliset elintavat, alkoholinkäyttö, tupakointi, liikunnan puute tai epäterveellinen ruokavalio.

NORDIQ Nutritionin Detox Complex sisältää yhdistelmän kehon puhdistumis- ja puolustusprosesseja tukevia kasveja, kuten voikukkaa, kurkumaa, C-vitamiinia, parsakaalinituja, vihreää teetä ja seleeniä. Kasvirohdokset ovat tuorepakastekuivattuja, joka tarkoittaa optimaalista tehoa ja kasvien arvokkaiden ravinteiden säilymistä. Valmiste tukee maksan toimintaa ja soveltuu käytettäväksi puhdistuskuurien lisäksi myös stressikausina, koska stressi vaikuttaa haitallisesti maksaan ja krooninen stressi voi pahimmillaan johtaa rasvamaksaan. Olen itse jo pitkään suitsuttanut sen perään, ettei stressin aiheuttamia terveyshaittoa tule väheksyä. Stressi vaikuttaa kehoon ja mieleen todella moninaisesti, tässäpä siis tärkeä seikka, johon jokaisen yksilön, työyhteisöjen ja työterveyshuollon pitäisi kiinnittää erityishuomiota, koska stressi on yksi nykymaailman suurimmista vitsauksista. Voisin jatkaa aiheesta loputtomiin!

Palatakseni detoxiin, olen aikaisemminkin käyttänyt Detox Complexia kuuriluontoisesti puhdistuskuurien yhteydessä, yleensä noin 1-2 kertaa vuodessa. Loman jälkeen epäsäännölliseksi lipsunut ruokavalio ja näiden seurauksena tulleet turvotukset vaativat juurikin niitä arjen toimenpiteitä, joista itselläni tärkeimpänä on löytää takaisin tasapainoisen ruokavalion pariin erityisesti arjessa! (Viikonloppuisin on nimittäin sallittua herkutella :)) Detox-kuurin ajankohdaksi suositellaankin kautta, jolloin stressitaso on alhainen ja tästä syystä onkin joululomien jälkeinen aika erinomainen!

Kirjoitin muuten joulukuussa hormeesista ja NORDIQ Nutritionin Hormesis Complexixta. Myös Detox Complex sisältää hormeettisia ominaisuuksia omaavia rohdoskasveja ja vinkkinä; nämä kaksi valmistetta sopivat erinomaisesti käytettäväksi myös yhdessä tukemassa toistensa tehoa. NORDIQ Nutritionin valmisteet ovat täysin kasviperäisiä ja sopivat näin ollen erinomaisesti vegaaneille, sekä kasvissyöjille. Tuotteet eivät sisällä lainkaan lisä- tai makeutusaineita. Kapselit ovat myös helposti avattavia, jolloin sisältö on helppo halutessaan sekoittaa esimerkiksi smoothien tai ruoan sekaan.

 

Oletteko te asettaneet hyvinvoinnin tavoitteita tälle vuodelle? 

Kuuluuko kehon puhdistuskuuri niihin? 🍋

 

 

Ja ps. Myös kodin salviapuhdistus on ehdottomasti listallani heti seuraavan siivouksen yhteydessä 😉

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Keto-ohje: Sokerittomat ja vehnättömät VHH laskiaispullat

sisältää affiliate-linkkejä

Lähiviikkoina olen yrittänyt tuumailla, että mitä keto / VHH-ystävällistä leivottavaa keksisin seuraavaksi. Taannoin kauppareissulla bongasin vuoden ensimmäiset laskiaispullat ja keksin, että tänä vuonna täytyy ehdottomasti testata ketoversiota laskiaispullista, jotka ovat yksi suurimmista suosikeistani mitä tulee leivonnaisiin! Hassua sinänsä, en ollut vielä koskaan leiponut itse laskiaispullia ennen tätä satsia, mutta jatkossa ehdottomasti. Ja itse olen 100% mantelimassan kannattaja, oikeastaan voisin sanoa, että syön laskiaispullan mantelimassalla tai en ollenkaan. Tai siis hillot eivät missään muodossa ole oma juttuni 🙂 Ja varoitus! Kuvat ovat aivan karseita, mutta onneksi maku oli näissä sitäkin parempi.

Ainekset:

3 munaa + (1 voiteluun)

100g voisulaa

1 dl erytritoli (itse käytän tätä Foodinin)

muutama tippa steviaa (itselläni Nick’s vanilja-steviatippoja, ihan super keto/vhh-leivontaan!)

2dl kreikkalaista jogurttia

4rkl psylliumjauhetta (itselläni Foodinin psyllium)

2 tl kardemummaa

2rkl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

4,5 dl mantelijauhoja (itselläni Urtekramin)

Väliin:

Vispikermaa

Mantelitahnaa (esimerkiksi tätä Foodinin)

muutama tippa steviaa

Ohje:

Vatkaa munat vaahdoksi. Lisää mukaan voisula, erytritoli ja stevia, sekä kreikkalainen jogurtti. Sekoita, kunnes seos on tasainen.

Lisää vähitellen jauhoseos (mantelijauhot, psyllium, suola, kardemumma ja leivinjauhe) ja sekoita huolellisesti. Anna vetäytyä hetki sillä aikaa kun uuni lämpenee. Muotoile taikinasta leivinpaperille pullat pyöreiksi palloiksi. Itse sain tästä ekasta taikinasta 6kpl isoja pullia, mutta olisivat voineet olla aavistuksen pienempiäkin. Sanoisinko, että 9kpl pullaa tästä taikinasta on optimaalinen määrä!

Voitele pullat ennen uunia rikotulla munalla ja paista 175c noin 20minuuttia pullien pinnan ruskistumista seuraten. Pullien paistuessa vatkaa vispikerma vaahdoksi, itse lisäsin makeutukseksi muutaman steviatipan. Anna pullien jäähtyiä hetki uunin jälkeen, leikkaa veitsellä pullat keskeltä kahteen osaan, täytä kermavaahdolla ja mantelitahnalla (tai muulla haluamallasi täytteellä).

 Hyvää laskiaista! 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.