Totuuden hetki: Pilasiko imetys rintani?

Ihan alkuun huomiona, että postauksella on ällövaroitus, eli jos imetysasiat eivät kertakaikkiaan kiinnosta, ei kannata lukea tästä eteenpäin.

Asia, jota tulevat tai tuoreet äidit aivan satavarmasti googlettavat (ainakin kerran) on se, mitä käy rinnoille äitiyden tai imetyksen myötä? Pinnallista tai ei, on aihe semmoinen, joka loppupeleissä ainakin jossain määrin mietityttää naisia. Muistan silloin ekoilla neuvolakäynneillä joskus vuoden 2015 loppupuolella kun hoitaja kysyi, että meinasinko imettää. Olin aivan ulapalla, koska en tiennyt imettämisestä MITÄÄN! En sitä, että siitä on lapselle terveyshyötyjä, sitä kuinka yleistä imettäminen on tai saati sitten ollut edes ajatellut, että meinasinko imettää.

Ihan kamala myöntää, mutta ensimmäinen ajatukseni oli, että ”en halua imettää”, ihan vain koska en oikeasti tiennyt aiheesta mitään. Jotenkin luulin, että on ihan arkipäivää syöttää vauvaa tuttipullosta. Synnytyksen lähestyessä kävi itsestäänselväksi, että aion ainakin yrittää imettää ja alkuvaikeuksien jälkeen meidän imetystaival menikin varsin intensiivisesti ja jatkui reilun vuoden, päivin ja öin. Näin reilut pari vuotta synnytyksestä ja reilu vuosi imetyksen lopettamisen jälkeen ajattelin kirjoittaa muutaman sanan aiheesta, josta ajattelin etten ikinä postaisi. Miten äitiys ja imetys vaikuttivat rintoihini?

Vaikken itse jaksanut asiaa aivan kamalasti stressata rintojen ”pilalle menemisen suhteen”, myönnän itsekin tätä joskus googlanneeni. Keskusteluiden kommenttien saldoa oli muistaakseni suurinpiirtein: ”Rintani ovat imetyksen jälkeen vain kaksi tyhjää pussia. Eivät olet palautuneet ja tuskin palautuvatkaan. Nimim. synnytyksestä 3 vuotta” tai ”Rinnat roikkuvat, eikä mieskään enää tykkää. Kaduttaa.” Mietin muutamaan otteeseen, että missä mahtoivat olla ne kommentoijat, joiden rinnat sitten palautuivat.. Luulisi, että valtaosa ovat kuitenkin näitä tapauksia. Öhöm.

Imetyshommammehan olivat hieman kinkkisiä alusta alkaen. Vauvalle kelpasi synnytyssairaalasta lähtien vain toinen rintani. Käytännössä imetin siis vain yhdestä rinnasta, joka oli aina tuplakokoinen toiseen verrattuna. Alkuun yritin pitää maidontuotantoa yllä myös toisesta rinnasta rintapumpulla, mutta muutaman viikon jälkeen en yksinkertaisesti enää jaksanut ja annoin periksi. Parin kuukauden jälkeen ei pienelle kelvannut pumpattu maito enää edes tuttipullosta, tuttia tämä ei suostunut ikinä syömään. Olin yli vuoden siis kirjaimellisesti aikalailla rintapuoli.

Poikamme oli vauvavuoden aikana todella huono syömään kiinteitä suuresta yrityksestä huolimatta ja sanoisinko tämän olleen melkeinpä 8-9kk käytännössä täysimetyksellä. Ja toki, sujuihan se niinkin. Pääasia, että joku ravinto kelpasi. Vasta imetyksen asteittain lopettamisen jälkeen, lapsen ollessa 1 v 1kk, alkoivat kiinteät maistua paremmin. Tuohon saakka ruokin lasta siis vain toisesta rinnasta. Tämän oman empiirisen tutkimukseni perusteella voinkin hyvin kertoa, että vaikuttiko imetys oikeasti rintoihin?

Ja vastaus on: No ei! Tällä hetkellä molemmat rintani ovat täysin identtisiä, edelleen. Imetysrinta ei roiku, ole isompi tai pienempi tai eroa millään muullakaan tavalla toisesta. Voisin siis todeta, että imetys ei siis ainakaan omalla kohdallani vaikuttanut rintoihin mitenkään. Sen sijaan millä oli vaikutusta, oli kehonkoostumuksen muutoksella. Rinnoista lähti rasvaa maitoa varten ja kyllä, rintani ovat edelleen ainakin yhen kuppikoon pienemmät kuin ennen lasta, mutta se ei haittaa ollenkaan! Omalla kohdallani rintojen ”palautumiseen” meni noin puoli vuotta, jonka aikana ne pikkuhiljaa kiinteytyivät rasvan palautuessa pikkuhiljaa. Toki, harvalla kolmekymppisellä nyt muutenkaan on varmasti enää samanlaiset rinnat kuin parikymppisenä..

Kehoilla on tietysti eroa ja tottakai esimerkiksi rintojen kokokin voi merkitä asiassa paljon. Rintojen palautumista voi kuitenkin edesauttaa myös itse. Tukevat liivit, liikunta, rintojen rasvailu ja rintalihasten treenaaminen ovat asioita, joilla palautumista voi edesauttaa. Asia, joka kuitenkin eniten vaikuttaa myös rintoihin, on kehon painonvaihtelu. Rasvaa tulee ja rasvaa lähtee, tottakai se jättää kehoon jälkensä. Naisilla voi olla olla todella hankala päästä raskauskiloista eroon ja jos puhutaan jopa kymmenistä kiloista, on selvää että rasvaa kertyy reippaasti myös rintohin. Ja sitten kun paino putoaa, tietysti se vaikuttaa myös ”rintoja tyhjentävästi”. Tämähän on vielä asia, joka voi käydä kenelle tahansa, ei vain äideille.

Ja mitä voisin sanoa kaikille tuleville äideille, jotka miettivät imetyksen skippaamista sen tähden, että pelätään rintojen menevän pilalle. Don’t do it! Jos asia on oikeasti tärkeä, keskity ennemmin pitämään itsestäsi huolta raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Kävelylenkit, kevyt liikunta ja terveellinen ruokavalio. Näin paino (ehkä) pysyy kurissa. Kirjoittaa siis Iines, joka lihosi raskauden aikana lähes 20kg.

Mitäs tuumaatte?

Pilasiko imetys tai lapsen saaminen rinnat vai palasivatko ne ennalleen?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen ja muita naisten hormonijuttuja

Alkaa olla käsillä kuukausi aikaa imetyksen lopettamisesta ja ajattelin kirjoittaa aiheesta, kiinnostuneita kun varmasti löytyy! Ja mikäli imetys aiheena ällöttää, eivätkä yksityiskohdat tämän suhteen kiinnosta, niin suosittelen klikkailemaan muille sivustoille heti paikalla! 😀

Itse lopettamisesta olen jo kertonut muutamaan otteeseen, enkä siitä syystä jaksa enää toistaa itseäni. Ensin loppui unikoulun yhteydessä yösyötöt ja siitä edettiin sitten pikkuhiljaa vähentäen. Kunnes silloin noin kuukausi takaperin vietimme sitä ikimuistoista viimeistä imetyshetkeämme. Noh, poikahan unohti koko homman todella nopeasti, eikä ole sen koommin yrittänyt hamuilla rintaa kuin ehkä pari hassua kertaa ja suorastaan naurahtanut vaan kun olen ”estellyt”.

Meillähän imetys oli koko tämän reilun vuoden ajan melko runsasta ja jos pitäisi nimetä joku virallinen tissiaddikti (tai nyttemmin ”raitistunut” :D) , niin täällä meillä asusteli kyllä yhdenlainen. Jopa niin rintaan kiintynyt, ettei kiinteiden opettelusta tullut meillä pitkään aikaan yhtikäs mitään. Menimme siis käytännössä pelkällä rintamaidolla jonnekin 8. kuulle saakka, toki siis päivittäin yritimme maistella erilaisia soseita, mutta eipä niitä uponnut juurikaan ehkä teelusikallista enempää. Rintamaito oli se juttu. Ja omalla kohdallani maitoa tuli aina tosi hyvin, ehkäpä osittain myös siitä syystä, että pidin vauvaa todella ahkerasti rinnalla tilaamassa maitoa ja muutenkin söin reippaasti monipuolista ruokaa ja join paljon vettä.

Pikkuhiljaa saimme kiinteätkin lisääntymään ahkeralla tarjoamisella ja vuoden tienoilla (tai vähän ennen, silloin kun yösyötöt loppuivat) niin alkoivat kiinteätkin maistumaan aivan eri tavalla ja nyt menee ruokailu jo tottakai varsin mallikkaasti! Osaan kyllä niin samaistua vauvan ruokaongelmiin, esimerkiksi syömistä pitää niin itsestäänselvänä juttuna, tiedättekö kun ystävän vauva sormiruokailee suorastaan riemuissaan ja suu auki hamuaa lisää sosetta kun taas oma napero kääntää päänsä pois ja sormiruoat osuvat ihan kaikkialle muualle paitsi sinne suuhun.

Vuoden jälkeen olen kyllä vihdoinkin helpottunut sen suhteen, että suurimmat ruokailuongelmat ovat takanapäin, vaikka äärimmäisen nirsohan tuo poika edelleen on ja kaiken ruoan täytyy olla mahdollisimman kökkö-vapaata. Vaikka ruokailu sujuukin mainiosti nykyään, niin ongelma on edelleen juominen! Muki kun ei meinaa kelvata, toki nestettä tulee ruoan mukana reippaasti ja vaipat ovat aina märkiä, joten voipi olla ettei toisella sitten ole kovin jano, mutta useimmiten joudutaan satunnaisia hörppyjä lukuunottamatta juottamaan nestettä lusikan kanssa.

Pointtini oli lähteä kirjoittamaan ihan eri asiaa, mutta näköjään juttu vähän karkasi.. Reippaan imetyksen vuoksi rintani oli hitaasta vähentämisestä huolimatta ilmeisesti tottunut jonkinlaiseen yliaktiivisuuteen ja rinta oli täysin pakkautunut kolme viikkoa viimeisen imetyskerran jälkeen. Olin kuullut muilta, kuinka maidot pikkuhiljaa viikon-parin sisään haihtuu pois, mutta itse pelkäsin rintatulehduksen puolesta vielä 2,5 viikkoa lopetuksen jälkeen. Rinta oli siis kuin tiiliskivi.

Rintojen tyhjennys ja pumppaushan voivat vaan tehdä hallaa entisestään, koska maidon tilaus jatkuu ja jatkuu. Itse taisin muutaman kerran tyhjentää rintaa vähän olon ollessa todella tukala, rintaan tuli siis kovia ja arkoja paukamia ja tuntui rinnan vielä parin viikon jälkeenkin pakkautuvan päivä päivältä vain enemmän ja enemmän. Mutta nyt viikkoja jälkeenpäin on tilanne jo parempi ja maito lähtenyt viimeinkin katoamaan tai siis kadonnut jo kokonaan! Joillain saattaa käydä juuri noin, että maito pakkautuu rintoihin pitkäksikin aikaa, useimmiten siis jos imetyksen lopettaa äkillisesti, mutta näköjään kyllä muutenkin 😀

Imetyksen loppuminen on ollut itselleni myös tietynlainen henkinen juttu. Olen tavallaan saanut pitkästä aikaa itseni takaisin kaiken tämän raskaanaolon ja ahkeran imettämisen jälkeen. Se kun loppupeleissä on kuitenkin todella sitovaa hommaa ja tuntuu, että meidän aika kului pääasiassa imetyksen ympärillä ja miettiessä, että milloin on seuraava imetyskerta. You know. Sen varmasti tietää jokainen saman kokenut.

Sitten muihin juttuihin! Olen nimittäin todella pitkän harkinnan jälkeen päättänyt taas aloittaa hormonaalisen ehkäisyn, siis yhdistelmäehkäisypillerit. Muutama vuosi sitten vannoin, etten enää ikinä halua pumpata itseeni synteettisiä hormoneita, mutta tähän on tultu. Ensimmäiset menkathan tulivat vasta tasan vuosi synnytyksen jälkeen, heti siis imetyksen loppuessa. Olen siis juuri aloittanut uudelleen Yasminellen, joka on valmisteena melko matalahormoninen.

En siis ole käyttänyt mitään hormonaalista ehkäisyä sitten vuoden 2013. Kävin joku aika takaperin ihotautilääkärillä juttelemassa luomi-asian lisäksi myös niistä iän ikuisusta hiustenlähtöhuolistani, omat hiusongelmanihan alkoivat juuri tuon vuoden 2013 jälkeen. Ensin tietysti laitoin pillereiden lopetuksen piikkiin, mutta sitten kun homma jatkui kuitenkin vuodesta toiseen. Toki synnytyksen jälkeinen hiustenlähtö oli sitten ihan oma juttunsa, mutta sekin oli varsin pientä verraten menneisiin hiuskriiseihini. Ripsetkin ovat taas kerran varisseet ja olen tässä vakavasti harkinnut palaamista ripsenpidennyksiin siihen saakka kunnes tilanne palautuu entiselleen.

Omalla kohdallani syy voi siis olla jollain tapaa hormonaalinen tai joku hormonihäiriön tapainen, esimerkiksi keltarauhashormonin vähäinen tuotanto tai mitä ikinä. Kiertonihan ovat olleet jo vuosia melko pitkiä, joten voisi mennä yksiin tuon kanssa. Jokatapauksessa, aloitan tuon Yasminellen nyt siis lääkkeenä hormonaaliseen hiustenlähtöön. Olen todennut tätä asiaa puntaroidessa, että ennemmin valitsen sen hormonaalisen valmisteen kun kärsin puolen vuoden välein varisevista ripsistä ja roppakaupalla putoavista hiuksista.

Itselläni pillerit aiheuttivat jossan määrin mielialavaihteluita, joka ilmeni esimerkiksi itkuherkkyytenä. Nyt tätä asiaa harkinneena olen kuitenkin todennut, että tuo ajoittainen itkuherkkyys on kuitenkin pientä varraten niihin itkettyihin tunteihin vessan lattialla hiustupot kädessä, joten saapi nähdä, että olisiko tämä hiusdilemma vihdoin ja viimein käsitelty juttu. Ainakin siis testaamisen arvoinen juttu!

Onko siellä muita pillereihin palanneita?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

1v-bileet ja imetyksen lopettaminen alkaa N.Y.T nyt!

Arvatkaa mikä on parhautta? Pistää aurinkoisena kesäpäivänä piha-office pystyyn. Toisinsanoen siis aurinkorasvat ihoon ja läppäri mukaan terassin pöydälle. Kylläpä kelpaa. Moisesta luksuksesta nautittiin siis eilen. Viime aikoina en ole jostain syystä oikein ehtinyt postailemaan niin ahkerasti kun on ollut tarkoitus tai ylinpäänsä päivittelemään kuulumisia. Suoraan sanottuna olen ollut kiireen vuoksi myös vähän stressantunut, enkä oikein saanut joitain juttuja vaan aikaiseksi. Arjen lisäksi tässä on ollut remppahommia (edelleen, öhöm), pojan synttärikutsujen järkkäilyä ja sen semmoista.

Ystäväni leipoi aivan uskomattoman kakun pienen bileisiin!!

Meidän pikkuiselle kun tuli nyt täyteen yhden vuoden etappi ja sitäpä juhlittiin viikonloppuna synttärikemuilla. Olen yleensä maailman huonoin järkkäämään mitään kutsuja ja toisaalta, niitä varmasti saa jatkossa järkkäillä ihan riittämiin, mutta halusimme kuitenkin pitää pikkuiselle jonkinmoiset kekkerit sen sijaan, että olisimme vain juhlineet perheen kesken. Mitkään kovin suuret kinkerit ei ollut kyseessä, mutta kummit ja läheisimmät ystävät, sekä muita lapsia. Hyvin sai tuntumaa tässä heti myös noihin lapsikemuihin, oli nimittäin illalla ”hieman” naatti bileiden päätteeksi kun oli jos mimmoista pikku-juhlijaa juossut täällä ympäriinsä 😀

Lupasin jossain vaiheessa kertoa ajatuksia vauvavuoden päättymisestä ja pari sanaa taisinkin jossain välissä siitä kirjoittaa. Rehellisyyden nimissä mikään nyt ei kuitenkaan muutu siihen kun vauvavuosi päättyy, koko lapsuushan on jatkuvaa muutosta ja toisen kehitystä. Jokaiseen ikään liittyy haasteita, tunteiden myllerrystä, niitä vaikeita ja sitten taas helpompia kausia, unohtamatta tietysti uusia kehitysvaiheita heti edellisen perään. Periaatteessa ainut suuri mullistus, joka meidän perheessä on edessä tämän virstaanpylvään koittaessa on imetyksen lopetus. Sen suhteen olenkin jo ottanut suuren harppauksen silloin kun unikoulun yhteydessä lopetin viimeinkin yösyötöt, mutta nyt olisi tarkoitus lähiviikkojen aikana asteittain lopettaa koko imetys.

Vaikkei esimerkiksi töihin paluu välttämättä tarkoitakaan, että rintaruokinta olisi kokonaan lopetettava, on itsestäni tuntunut jo pitkään siltä, että eiköhän tämä ala olla pikkuhiljaa taputeltu homma. Olen jauhanut niistä iän ikuisista turvotuksistani täällä jo varmasti kaikkien kyllästymiseen saakka, mutta siitä siis kärsitään edelleen. Esimerkiksi jalkani ja sääreni ovat suurimman osan ajasta niin turvonneet nesteestä, että esimerkiksi juoksulenkit ovat aina ajoittain täysin tuskaa. Jalat ovat siis semmoiset jäykät nestepökkelöt.

Olen myös yrittänyt päästä eroon muutamasta viimeisestä raskauskilosta jo ikuisuuden, mutta paino ei kertakaikkiaan ole enää aikoihin pudonnut, vaikka kuinka treenaisi monipuolisesti. En muutenkaan missään vaiheessa kuulunut niihin, keillä imetys olisi toiminut diettinä vaan ennemmin päinvastoin! Jouduin tekemään aivan hullusti hommia, että ylinpäänsä päärin suurimmasta osasta raskauskiloja eroon. Niitähän kertyi odotuksen aikana se 18kg. Eikä se painonpudotus nyt tietenkään ole tässä prio numero 1, vaan lähinnä oman kropan saaminen takaisin viimeinkin. Nyt jo melkein 2v ajan on kehoni nimittäin ollut jollain tapaa vauvaa varten.

Tähän väliin pakko vinkata, että jos suunnittelette lasten bileitä niin suunnatkaa Tigeriin ostamaan pahviastioita ja koristeita! Ihan todella kivoja ja halpoja 🙂

Silti olen onnellinen, että imetin pienokaista ja vieläpä näin pitkään. Sitä ei nimittäin voi oikein sanoilla kuvailla minkälaiseen kontaktiin vauvansa kanssa pääsee, äidin ja pikkuisen oma juttu. Alkuun kauhistelin jo ennakkoon lopettamista, rinta kun on ollut pojalle niin kertakaikkisen tärkeä juttu tässä vuoden ajan. Lähiaikoina olen kuitenkin huomannut, ettei tämäkään enää niin usein edes ”vaadi” päästä rinnalle, joten ehkäpä on tultu siihen pisteeseen, jossa ratkaisu lopettamisesta on meidän yhteinen.

Tällä viikolla olisi siis tarkoitus luopua päivän imetyksistä. Nyt olen siis antanut rintaa vielä noin neljästi tai viidesti päivässä: aamupalan jälkeen, lounaan jälkeen, iltapäivällä välipalan jälkeen, illallisen jälkeen ja iltapalan jälkeen ennen sänkyyn menoa. Eli siis näköjään kokoajan, vaikka luulin vähentäneeni kun yö jäi pois 😀 Lopetan alkuun nuo päivän sessiot ja sitten viimeisimpänä aamu- ja iltakerrat. Voin raportoida tarkemmin sitten tänne miten homma sujuu. Eilen karsittiin jo ekaa päivää kaksi kertaa pois, eikä poika ollut moksiskaan!

Monethan lopettavat homman äärimmäisen hitaasti edeten, tyyliin yksi kerta pois viikkoon. Itselläni ei nyt riitä siihen kärsivällisyys ja koen muutenkin, ettei tämä ole ollut rinnallekaan niin rankka koettelemus. Kertaheitolla en tietysti halua lopettaa, mutta lähinnä nyt vähentää noita turhia  päiväsyöntejä, varsinkun jos menee pojankin puolelta näin hienosti. Loppupeleissä tämä on varmaan itselleni se suurin juttu. Jospa se nokkamukikin alkaa kohta kelpaamaan ihan eri tavalla! 🙂

Aurinkoista tiistaita!

 

Ps. Kauanko teillä on mennyt kunnes rasva on taas palautunut rintoihin imetyksen jälkeen vai onko ylinpäänsä palannut? 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.