DIY: Lasten villasukat helmineuletta

Sisältää affiliate-linkkejä

Yksi tavoitteistani syksylle ja talvelle on neuloa koko meidän perheelle kasan villasukkia! Aloitin perheen pienimmästä, jolle neuloin viikko takaperin nämä turkoosit villasukat helmineuleesta. Tekemäni sukat ovat kokoa 26, mutta liitin ohjeeseen silmukkamäärät myös koon 22 ja 30 sukkiin. Halusin näihin sukkiin edes vähän jotain spessumpaa ja päädyin neulomaan pääosin helmineuletta.

Nyt sitten siihen lasten villasukkaohjeeseen!

 

Mitä tarvitset? 3,5 mm sukkapuikot. Esimerkiksi minulla on nämä puiset, joilla on mukava neuloa. 1 kerä (100g)  villasukkalankaa, itse käytin tätä Socki-lankaa noin puoli kerää, menekki siis noin 50g.

OHJE:

 

Varsi: Luo 36/40/44 silmukkaa ja jaa tasan neljälle puikolle (9/10/11 s/puikko). Aloita resorin neulominen suljettuna (joustin)neuleena 2 oikein 2 nurin. Neulo joustinneuletta noin 2cm, jonka jälkeen siirrytään helmineuleeseen.

Helmineule: Neuleessa toistetaan aina kahta eri kerrosta. Neulo ensin kerros 1 oikein, 1 nurin-yhdistelmää. Seuraavalla kerroksella neulotaan 1 nurin, 1 oikein. Eli silmukat, jotka neulottiin edellisellä kerroksella oikein, neulotaan nyt nurin. Toista tätä kahden sarjaa aina vuorotellen. Neulo helmineuletta villasukan varreksi noin 6cm.

Kantalappu: Aloita kantapää neulomalla 1. ja 4. puikon silmukat samalle puikolle (18/20/22s). Kantalappu syntyy neulomalla näitä silmukoita tasona, muut jäävät odottamaan puikoille. Nurja kerros: Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo muut nurin. Oikea kerros: Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo loput oikein TAI vahvennettu kantapää (itse tein vahvennettuna): Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo oikein, nosta yksi silmukka neulomatta, neulo oikein jne rivin loppuun. Vahvennettu kantapää syntyy siis noudattamalla tätä ”oikein-poimi-oikein”-sarjaa aina oikealla neuloksella. Neulo tätä kahden rivin sarjaa yhteensä 8/9/10 kertaa, eli yhteensä 16/18/20 kerrosta.


Kantapohjan kavennukset: Aloita kavennukset oikealla kerroksella. Jos teit vahvennetun kantapään, jatka samaa vahvennettua neulosta edelleen (oikealla kerroksella). Aloita neulomalla kerros oikein, kunnes puikolla on jäljellä 6/6/7 silmukkaa, tee ylivetokavennus ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo nurin kunnes puikolla on 4/6/6 s ja neulo seuraavat 2 silmukkaa nurin yhteen. Käännä työ, nosta 1 s neulomatta, neulo oikein kunnes jäljellä on 5/5/6 silmukkaa ja tee ylivetokavennus. Jatka, kunnes sivujen silmukat on kavennettu pois ja jäljellä on vain keskisilmukat (6/8/8s).

Jaa jäljelle jääneet silmukat kahdelle puikolle, eli 3/4/4s per puikko. Poimi näille kummallekin puikolle kantalapun sivuista 8/9/10s+ 1s puikkojen välistä. Neulo poimitut silmukat kiertäen oikein, (ohjevideo silmukan kiertämiseen esimerkiksi täällä).

Kiilakavennukset: Neulo täysi kerros niin, että 1. ja 4. puikoilla neulotaan sileää (eli oikein) ja jatka helmineuletta puikoilla 2. ja 3. Jatkossa neulotaan 2. ja 3. puikoilla helmineuletta työn loppuun asti. Kiilakavennukset aloitetaan niin, että puikon 1. lopussa neulotaan kaksi silmukkaa oikein yhteen, (välissä normaalisti helmineuletta 2. ja 3. puikoilla) ja puikon 4. alussa tehdään ylivetokavennus. Neulo seuraava kerros ilman kavennuksia ja jatka kiilakavennuksia jokatoisella kerroksella, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 8/9/10s. Jatka sileää/helmineule-yhdistelmää, kunnes sukka peittää pikkuvarpaan tai sukan pohjan pituus on noin 12/13/15cm.

Kärkikavennukset: Neulo jokaisen puikon alussa 2s oikein yhteen. Jatka jokatoisella kerroksella, kunnes puikoilla on jäljellä 3/4/5 silmukkaa. Tee tämän jälkeen kavennukset joka kerroksella, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 2s. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele. Sukat ovat valmiit!

Toivottavasti saitte jotain tolkkua! Sukkaohjeiden laatiminen on aina jotenkin kamalan monimutkaista, heh. Seuraavaksi lähteekin tekoon villasukat perheen isälle 🙂

 

Ps. Hyvää isänpäivää ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mielipide: Kuluuko lapseen paljon rahaa?

Hei ja kivaa uutta viikkoa! Meidän naperolla alkoi viikonloppuna kamala flunssa ja tänään vietämmekin pienen potilaan kanssa rauhallista saikkupäivää kotona. Minulla piti muutenkin tänään olla vapaa / etäpäivä blogijuttujen parissa, joten ihan kiva aloittaa viikko rauhallisesti kotosalla. Muiden somepäivitysten perusteella on nyt meneillään joku megalomaaninen flunssa-aalto, toivotaan että tämä olisi nopeasti ohimenevää sorttia.

Tänään halusin kirjoittaa ajatuksiani ja mielipiteitäni siitä, että kuluuko (pieneen) lapseen paljon rahaa? Tai siis meidän mielestämme. Ainakin omassa arjessani todella usein kuultu väittämä on nimittäin, että lapsiin menee tuhottomasti rahaa. Vanhempana voisin todeta, että tätä kuulee melkeinpä viikottain. Tämä on yksi niistä aiheista, jonka kuullessamme katsomme aina Tommin kanssa toisiamme ja kohotamme kulmiamme. Kertoo ehkä jotain siitä, että olemme hieman eri mieltä asiasta. Näin näppituntumalta voisin todeta tämän menevän jo melkein epäsuosittujen mielipiteiden kastiin. Kukaan ei nimittäin koskaan puhu siitä, kuinka lapsiin ei mene rahaa. Koska jotenkin tuntuu, että on olettamus, että lapsiin kuuluu mennä paljon rahaa. Ennen poikamme syntymää kuulimme joka puolelta varoitteluita siitä, kuinka lapseen sitten kuluu aivan järkyttävästi rahaa. Tottakai tämä kauhistutti, varsinkin kun pienelle vauvalle hankittavien tavaroiden määrä on oikeasti pahimmillaan loputon. Halusin tänään käsitellä täällä myyttiä siitä, että kuluuko lapseen oikeasti tuhottomasti rahaa? Vai olenko minä kenties ainoa, joka ajattelee ettei ”vanhemmuus ole kallista”? Tai ainakaan vielä toistaiseksi.

Vauvavuoden aikana totesimme pienen ostopaniikin jälkeen (jopa varsin yllättyneinä), ettei pieneen vauvaan kulu rehellisyyden nimissä käytännössä ollenkaan rahaa, joka kieltämättä yllätti kaikkien pelotteluiden jälkeen. Okei, mitä nyt vaippoihin, vakuutukseen ja vaatteisiin. Tottakai vauvalle täytyy alkuun hankkia sitä sun tätä, tavaraa johon varmasti saa halutessaan uppoamaan vaikka pienen omaisuuden, mutta itse täytyy näin jälkeenpäin todeta monen asian olleen oikeastaan täysin turhia. Itse hamstrasin tutteja, tuttipulloja, vaatteita ja söpöjä pehmoleluja vain todetakseni, ettei vauva koskaan suostunut syömään tuttia, tuttipulloa, saati sitten välittänyt söpöistä pehmoleluista (joita ilmeisesti ostin enemmänkin itseni vuoksi :D).

Toki on täysin loogista pohtia asiaa myös talouden suhteen. Se, että olet aikaisemmin huolehtinut taloudellisesti vain itsestäsi ja yhtäkkiä vastuullasi on seuraavat 20 vuotta pieni ihminen, on suuri muutos ja mullistus. Ja tästä tullaan aiheeseen siitä, että lastentarvikkeet ovat aivan valtava bisnes. Missään muualla kaupallisen tavaran osa-alueella ei osata yhtä hyvin markkinoida juuri sinun tarvitsevan vähintään tätä ja tuota, jotta pienokaisesi olisi mahdollisimman tyytyväinen ja onnellinen. Tottakai tästä syntyy fiilis, että rahaa menee, koska moni loppupeleissä varsin turha tuote markkinoidaan helpottamaan elämää, sekä istumaan täydellisesti juuri sinun ja vauvasi tarpeisiin.

Jostain syystä en ole itse koskaan sortunut tähän lastentarvike-hifistelyyn ja hyvä niin. Jokainen tekee asiat tyylillään, toiselle voi olla tärkeä ja kiva juttu panostaa esimerkiksi vauvan vaatteisiin. Olemme ostaneet alusta alkaen noin 90% vauvan tarvikkeista ja vaatteista käytettynä, enkä voi sanoa niihin kuluneen aivan kamalasti rahaa. Ostan edelleen valtaosan lastenvaatteista käytettynä ja jollain tapaa tuntuisi jopa hölmöltä ostaa kaikki uutena, koska pienellä vaivalla löytää todella hyviä vaatteita, jotka ovat olleet käytössä yhdellä tai kahdella lapsella. Käytön jälkeen myyn tai lahjoitan hyväkuntoiset vaatteet taas sitten edelleen eteenpäin.

Kallein yksittäinen lapselle uutena hankkimani tuote on Patagonian untuvatakki (noin 80€), joka on ollut käytössä nyt vuoden ja varmasti vielä ensi vuoteen asti. On muuten ollut jokaisen euron arvoinen ulkoillessa ja takin kohdalla täytyy rehellisesti mainita, että kyllä, nautin ulkoilutakki-hifistelijänä ostaessani pienelle tuon takin 😀 Mutta niin, ei vauva ei oikeasti loppupeleissä tarvitse yhtään mitään muuta kuin lämpimän sylin, rakkautta, maitoa, puhtaita vaatteita ja vaippoja. Elämää toki helpottaa esimerkiksi ne vaunut ja turvakaukalo.

Näin 3,5-vuotiaan lapsen kohdalla täytyy todeta, ettei rahaa kyllä edelleenkään kulu juurikaan. Verraten vauva-aikaan, tarvitsee suurempia investointeja tehdä harvemmin ja hankinnat ovat pääasiassa vaatevaraston täydennystä. Sanoisinko, että pojan käytettynä ostettuihin vaatteisiin, kenkiin ja varusteisiin kuluu vuositasolla about 150-200€, maksimissaan. Joka siis vastaa noin parin kuukauden lapsilisää. Suurimmat yksittäiset kulut ovat hoitokuluvakuutus (noin 250€/vuosi) ja päivähoitomaksu (289€/kk). En koe tarvetta käyttää lapsilisää ”turhaan” ostaakseni vaatteita tai tarvikkeita varmuuden vuoksi. Siksi säästän pojan lapsilisän tilille ja rahastoihin, jolloin ne ovat käytettävissä myöhempinä vuosina jos ja kun menotkin kasvavat. Pääasiassa toivon itse kartuttavani tällä keinolla pojalle säästöjä autokoulua ja ensimmäisen omistusasunnon omarahoitusosuutta varten.

Pienen lapsen ruokakulut menevät siinä sivussa kun meidän aikuistenkin, joten eipä siihenkään mielestäni mene juurikaan rahaa, ottaen toki huomioon myös hoitomaksuun sisältyvät ateriat. Oikeastaan en tällä hetkellä keksi näiden aikaisemmin listaamieni asioiden lisäksi ainuttakaan, johon tällä hetkellä kuluisi rahaa. Kirjat lainaamme kirjastosta, useimmat lelut tulevat lahjoina ja niissä suosikeissa pysytään yleensä pitkään. Kuukaudessa kattaa lapsilisä heittämällä sen, mitä 3-vuotiaaseen kuluu rahaa jos hoitomaksu otetaan pois laskuista. Suurin konkreettinen kuluerä meille vanhemmille ja lapselle on näiden lisäksi varmaankin matkailu.

Sehän on selvää, että 2-vuotiaaseen menee aivan huomattavasti vähemmän rahaa, kuin 12-vuotiaaseen ja kulut varmasti nousevat tasaisesti vuosi vuodelta. Siks käsittelinkin postauksessa asiaa näin taaperoikäisen äidin näkökulmasta, koska tilanne on varmasti hyvin erilainen perheessä, jossa on esimerkiksi teini-ikäisiä. Lähivuosina tulee varmasti myös meidän perheeseen ajankohtaiseksi miettiä esimerkiksi lapsen harrastuksia, joihin toki kuluu rahaa kuukausittain. Mutta noin yleisesti, en itse koe pieneen lapseen menevän juuri ollenkaan rahaa.

 

Mitä mieltä te olette? Kuluuko pieneen lapseen paljon rahaa? Ja mikäli näin, mihin raha konkreettisesti kuluu?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Lötköpötköilyä ja itkupotkuraivareita

Hetkeen en olekaan postaillut mitään äitiysaiheista. Enkä oikein edes tiedä miksi? Ehkäpä tämä uhmisarki on hektisyydessään semmoisella levelillä, että on jotenkin vaistomaisesti pitänyt blogin aihepiirit aivan muissa jutuissa. Eilen kuitenkin avauduin pitkästä aikaa Instagramissa turhautumisestani jatkuviin aamutaisteluihin uhmiksen kanssa. Tiedättekö kun haluaisin viimeiseen saakka välttää minkään sortin valittamista äitiydestä, koska kyllä, jälleen sadannen kerran koen olevani todella onnekas saadessani olla äiti rakkaimmalle pienelle pojalle. Mutta sitten taas sen miljoonannen kerran, ei se aina ihan helppoakaan ole. Huhheijaa kun näen ulkopuolisin jonkun toisen perhe-elämää ja mietin, että hitto vie, ovatko nämä lapset aina noin hyvällä tuulella? Harvemmin kun niitä pahimpia kiukkukohtauksia näytetään kodin ulkopuolella.

Asia, joka on viime viikkoina pistänyt todenteolla turhauttamaan ovat juurikin ne meidän aamut. Ne ovat nimittäin nykyään yhtä taistelua. Perheemme työnjako menee tosiaan niin, että minä vien pojan aina aamuisin hoitoon, oli mikä oli (koska miehen työajat). Okei, väittäsiin että ”herätät lapsen, puette, harjaatte hiukset, pesette hampaat ja lähdette tarhaan” kuulostaa monen korvaan melko helpolta hommalta. Jep. Moni varmasti tietää, että todellisuus uhmaikäisen kanssa saattaa olla melko kaukana tuosta ideaalitilasta. Olen tarkka aamun valmisteluiden suhteen, koska teen aina aamuisin heti 2-3h töitä herättyäni ja haluan, että päivän vaatteet, ulkovarusteet sun muut ovat edes jollain tapaa organisoituna siinä vaiheessa kun lapsukaisen herätys koittaa.

Poikamme on usein todella aamu-uninen ja joudun herättelemään tätä useamman minuutin ajan. Nyt tämä on tosin alkanut heräilemään taas vaihteeksi ihan itsekseenkin, mutta raivoa ei aamuistamme puutu. Tiedättekö kun kaikki on hankalaa. Ei suostuta pesemään hampaita, hiusten harjauksesta tulee raivari, pukemisesta tulee raivari, siitä tulee raivari jossei nyt laiteta juuri sitä pipoa, jonka pikkuherra olisi halunnut. Ja you know. Sitten vaan vedetään niitä lötköpötköraivareita niin kovin dramaattisesti. Saattaa kuulostaa melko koomiselta, mutta väittäisin, että nämä pitkittyneet flunssani johtuvat varmasti osittain juuri tästä. Useimpina aamuina on lähiaikoina tuntunut siltä, että päivän energiavarastot on käytetty loppuun siinä vaiheessa kun saan pojan tarhaan ja suljen portin perässäni. Huhhei. Itselläni ainakin nostaa reippaasti kortisolitasoa nuo aamun taistelut. Onneksi tämä on varmasti ohimenevää, mutta voin kyllä kertoa, että on niin paljon helpompaa hakea iloinen ja tyytyväinen lapsi iltapäivällä tarhasta, kuin kaikki tuo mitä niihin aamuihin liittyy..

Nyt olen parhaani mukaan yrittänyt keksiä ties mitä keinoja helpottamaan aamutoimia. Olen kehitellyt ihme satuja ja oman persoonallisuuden pojan hammasharjalle, joka aina muistuttelee, että nyt pitäisi taistella niitä hampimörriäisiä vastaan. Ja siis kaikkea muuta yhtä jännittävää. Sen olen kyllä huomannut, että helpottaa pienen lapsen kanssa huomattavasti juurikin se kun lapsi saa itse tehdä, kannustaa tarinoilla ja lauluilla. Tehdään niistä puuduttavista rutiineista yhteinen leikki. Aina ei siltikään mene aivan suunnitelmien mukaan. Viime viikonloppuna olimme käymässä kaksin leikkipuistossa, josta kotiinlähtö onkin aina yhtä kysymysmerkki. Useimmiten kuitenkin raivarin paikka. Kun ei suostu lähtemään kotiin, niin se on silloin jämpti. Kun raivoavan lapsen saaminen rattaisiin oli aivan mahdottomuus, kävely omin jaloinkaan ei onnistunut, kävelin loppupeleissä koko matkan kotiin sätkivä ja huutava lapsi kainalossa, toisella kädellä työnsin rattaita. Kun pääsin kotiin, tuntui vähintäänkin kun olisin vetänyt salitreenin.

Mutta sitten. Miksi näistä ei puhuta? Miksei äiti saa ilmaista, että nyt ottaa päähän tämä kiukuttelu, ilman että sinut leimataan tyytymättömäksi tai kiittämättömäksi äidiksi. Ennen aiheen IG-päivityksen tekemistä ja sen jälkeistä viestitulvaa ajattelin oikeasti, että olen varmaan ainut, joka kamppailee moisten aamudraamailuiden kanssa, koska kukaan ei puhu aiheesta. Ainakaan kovin usein.

Noh, kohtalontovereita onneksi löytyy IG-viestien perusteella. Mitkä tehokeinot olette kokeneet toimiviksi uhmisarjessa? ?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Reissussa käsimatkatavaroilla lapsen kanssa? Tässä vinkkejäni pakkaamiseen!

Tuulisten ja viileiden päivien jälkeen saimme vihdoin myös Portugaliin lämpimämmät kelit. Eilen kävin ensimmäistä kertaa täällä juoksulenkillä pelkällä topilla, aikaisemmin kun olen vetänyt päälle collegepaidan ja silti melkein palellut.

Mainitsin aikaisemmin, että olemme reissussa pelkillä käsimatkatavaroilla ja kieltämättä on ollut pientä säätöä tilan kanssa.. Selvitty kuitenkin! Tämä on itseasiassa toinen kertani ikinä reissussa käsimatkatavaroilla. Eka kerta oli syksyllä Islannissa ja se oli todella näppärää, nyt onkin hieman haastavampaa kun on reissussa kaksi viikkoa ja vielä lapsen kanssa. Kotona tungettiin jo osa pojan vaatteista Tommin surffibagiin pehmikkeeksi, samoin kuin aurinkovoiteet sun muut isommat nesteet. Oma lentolaukkuni on American Touristerin 55cm laukku, joka on siis matkustamoon mahtuva. Aivan paras ja omani olen ostanut Ellokselta.

Noin yleisesti on ehkä muutama järkevä vinkki, jonka voisin antaa:

No, pakkaa vaippoja (ja, no yleisesti kaikkea muutakin…) vain akuutti määrä. Siis se, jonka ihan maksimissaan tarvitset lennoille (ottaen huomioon, että voi tulla viivästyksiä). Lapsen viihdykkeet, varavaatteet, lelut, ruoat ja muut vempeleet mieluiten lapsen omaan reppuun mahdutettavaksi. Myös eväät pakkasimme vain menomatkaa varten. Itselle pieni yli olan menevä laukku, johon saa passit, puhelimen, lompakon ja muun akuutin helposti saataville. Pakko myös todeta, että semmoiset puuro-annospussit ovat ihan parhaita matkalla lapselle, eivätkä paina paljoa! Pakataan niitä aina mukaan pari pakettia ilman niitä pahvikääreitä. Söin niitä muuten aina itsekin pienenä reissussa 😀

Tottakai järkevä suunnittelu vaatetuksen suhteen on oleellista. Pakkaa siis mukaan monikäyttöisiä vaatteita. Olen todennut, että seuraavilla pötkii todella pitkälle: Pipo, kevytuntsikka (menee pieneen tilaan, on lämmin ja tosi kevyt), college, trikoot tai collegehousut ja lenkkarit tai muut mukavat tennarit. Ja sama combo lapselle! Oikeastaan sama setti lähtee päälle kohteesta riippumatta, laitan aina tilaa vievimmät ja painavimmat vaatteet päälle lennolle, laukun voi sitten täyttää niistä kesähepeneistä. Parasta tietysti, jos majoittuu niin, että pyykkiä voi pestä reissussa. Ja tosiaan, pipo on ihan paras asuste lentokoneeseen! Vedän aina pipon silmille koneessa, jossei ole silmälappuja, haha.

Säästän aina kosmetiikkanäytteitä, matkakokoja ja minituubeja. Ovat nimittäin tosi käteviä reissatessa. Viikonloppumatkalla pärjää esimerkiksi erinomaisesti voidenäytteillä, eivätkä vie tilaakaan. Jotenkin rasittavinta ikinä on joutua kantamaan reissusta takaisin isoja pulloja kosmetiikkaa.. Lasken aina sen varaan, että jos otan mukaan isot pullot, on niissä jäljellä juuri sen verran mitä reissussa menee ja purkit jäävät kohteeseen. Käsimatkatavaroissa on rajoitettu määrä sallittuja nesteitä, eli se yksi pussillinen, mutta minikokoja mahtuu sinne vaikka kuinka. Nuukan vinkki on siis ottaa esimerkiksi lehtien välistä talteen aina ne näytteet matkoja ajatellen, ovat myös hyviä pitkillä lennoilla! 😀

Hiustenkuivaajat, kihartimet, kirjat sun muut painavat asiat jäävät nykyään kotiin. En muutenkaan esimerkiksi föönaa tukkaa reissussa tai pakkaa edes meikkejä mukaan, mutta nämä ovat asioita, jotka omasta mielestäni vievät ihan liikaa tilaa laukusta. Ihan sama, vaikka olisi pöhötukalla, sehän on parasta! Kirjat kuuntelen nykyään pääasiassa äänikirjoina, jotka ovat ihan parasta matkalla. Käytössä on ollut jo pitkään BookBeat (kuuntelujakso saatu blogin kautta). Nyt itseasiassa olen myös lukemassa muutamaa oikeaa kirjaa ja harmittaa, etten saanut niitä mahtumaan mukaan :/ (Nolottaa myöntää, että olin myös pakkaamassa neuletekelettä mukaan, mutta sitten tulin järkiini.. Kamala ikävä neulomista!!)

Onko jotain, mitä voisi ostaa vasta kohteesta? Meidän edelliset hiekkalelut olivat menneet niin rämäksi Havaijilla, että ostettiin täältä uusi lapiosetti ilman ämpäriä. Olisi ollut jotenkin aivan turhaa lähteä kantamaan uusia Suomesta asti.

Ja ps. Jos muuten kiinnostaa kokeilla äänikirjoja ja BookBeatia on nyt mahdollista blogilukijana kokeilla palvelua kuukauden ilmaiseksi täällä 🙂

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Arkea uhmiksen kanssa

Voi apua. Tajusin aivan yhtäkkiä tällä viikolla, että meidän pojallahan on alkanut uhmaikä! 2v-synttärit kolkuttelevat vajaan parin kuukauden päästä ja ollaankin tässä jo hetki ihmetelty, kuinka niin monesta arjen asiasta on tullut jotenkin niin hankalaa. Siis sillä tavalla, että lapsi pistää hanttiin. Itsepäinen tapaushan tuo pieni on aina ollut, mutta nyt on menty ihan uudelle levelille kun herra saattaa suuttua melkein mistä vain. Ei suostu autossa turvaistuimeen, saa raivarin jos yritän auttaa ulko-oven kynnyksen yli, jos joutuu istumaan pulkassa tarhamatkan (vaikka ennen oli maailman siistein juttu) ja sitten kun pääsee kävelemään itse, nin heittäytyy tielle makaamaan lötköksi. Perus! Uhmaikä on siis virallisesti täällä.

Pahimpia ovat ehkä aamut tämän uhmiksen kanssa. Napero kun mielellään jäisi aamuisin nukkumaan mukavasti sänkyymme, joten voitte kuvitella, että hiusten harjaus, pukeminen, hampipesut ja muut eivät ehkä ole siinä kohdin ihan helpoimmasta päästä unipöhnässä. Viime syksynä ilmeni tarhan aloituksen jälkeen pientä esiuhmaa, joka oli juuri tuommoista oman tahdon ilmituomista ja kaikenlaista kapinointia ihan ihme asioihin. Kai sitä tarhassa ottaa mallia muista lapsista. Esiuhma meni pikkuhiljaa (hetkeksi) ohi, kunnes sitten nyt. Lautaset ja mukithan täällä ovat lennelleet lattialle melkein kokoajan, mutta se on ehkä jopa viimeaikoina vähentynyt. Jotenkin olin tässä tohinassa unohtanut ajatella koko tulevaa uhmaa, mutta juuri tässä hetkessä mietin, että voisihan tämä nyt olla hankalampaakin. Alkuun kun sitä maalaili kauhukuvia tulevasta uhmasta jo ennakkoon. Toisaalta, sitä ei tiedä mitä tulemaan pitää, joten turha ehkä lähteä liikaa suitsuttelemaan vielä 😀

Uhmahan liittyy lapsen itsenäistymiseen, harjoitellaan olemaan oma itsensä ja vanhemmistaan erillinen pieni tyyppi. Useinhan uhma ilmenee pahimpana juuri niille lähimmille, eli vanhemmille. Ja tämähän ollaan kyllä huomattu. Saattaa olla, että päivän päätteeksi tulee tarhasta palautetta, että päivä on ollut niin loistava ja pelkkää hymyä, kunnes sitten kotona alkaa koko illan kestävä kiukku. Vaihetta toisen perään siis, taas vaihteeksi. Olen itse todennut, että uhmaa helpottaa juuri asioiden selittäminen. Äiti auttaa, ettei käy köpelösti. Kerron, että nyt vaihdetaan vaatteet ja sopiiko, että mennään pesemään hampit. Tietysti kaikki ei mene aina niin mallikkaasti, mutta kai tuo pieni herrakin näin hoksaa, että hänellä on edes jotain valtaa vaikuttaa asioihin. Nykyään kun pyydän halia, on vastaus tiukka pään pudistus, mutta sitten tullaankin jo seuraavassa hetkessä antamaan se hali. Eihän halata nyt voi silloin kun käsketään! 😀

t-paita / Gina Tricot (valkoisena tämä)

pörrötakki / Gina Tricot (ostettu viime vuonna)

farkut / Gina Tricot (ostettu joskus 2012)

nilkkurit / Sixtyseven

korvarenkaat / Glitter (saatu)

Huh, en ollutkaan tajunnut, että koko asu on tässä Gina Tricotia 😀 Ostin tuon teepparin juuri viikko-pari sitten, kaikki muu päällä on ikivanhaa. Ginan printti-teepparit on niin parhautta! Myönnän, että ne ovat mun pieni pahe. Kun saa kivan t-paidan kympillä, saattaa niitä helposti hamstrata silloin tällöin yhden – tai pari, ups! Helppo vaate yhdistää, lisäksi myös todella kestävä.

Rakastan korvarenkaita siis yli kaiken. Voisin käyttää niitä aina, olivatpa sitten muodissa tai ei. Onneksi ovat taas pinnalla ja löytyy kivasti tarjontaa. Nämä omani sain valkata Glitteristä ja tykkään hurjasti. Jos joku näistä innostuu, niin ovat melko uudet eli luultavasti löytyy vielä valikoimista 🙂

 

Onko siellä muita uhmisten mammoja? Onko meno ihan mahdotonta vai helpompaa kun odotitte?

 

Kuvat Jutta Hirsimäki

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.