Sisustusinspiraatiota lastenhuoneeseen

Seuraavien viikkojen aikana on meillä edessä unikoulu vol 2, eli aika harjoitella omassa huoneessa nukkumista! Ollaan viimeaikoina oltu melko lepsuja pojan nukkumisen suhteen ja toinen onkin nukkunut välissämme tyytyväisenä oikeastaan kaikki yöt lähiaikoina. Päiväunille suostuu omaan sänkyyn, mutta illalla tahtoo viereen. Onhan se tietysti ymmärrettävää, miksi pieni lapsi nyt tahtoisikaan nukkua erillään vanhemmistaan, vaikka osin varmasti tottumiskysymys onkin? Itse olen kuitenkin todennut, että poika herää todella herkästi omiin heräämisiini ja toisaalta sitten itse heräilen usein öisin siihen kun toisen varpaat sohivat naamaani tai mitä ikinä. Kaikkein pienin nukkuja ottaa sängystä kyllä ehdottomasti suurimman tilan. Mukavuudenhaluinenko, heheh?

Vaikka onkin ihanaa nukkua yhdessä, olen todennut ajan olevan kypsä harjoitella jo ihan yksinään nukkumista. Seuraavien viikkojen aikana pitäisi muutenkin postailla nitä lastenhuoneen juttuja! Kuvat uudesta maalista piti ottaa jo ajat sitten, mutten ole vielä ehtinyt kuvailemaan, eikä sopivia valoisia päiviäkään ole ollut. Pikkuhiljaa edetään homman kanssa kuitenkin, myös yläkerran suhteen. Sillävälin olen yrittänyt selailla nettikauppoja ja kuvavirtoja inspiraation perässä. Nyt keräsin Elloksen valikoimasta lastenhuoneeseen sopivia juttuja..

Pörrö-rahi / vauvan unipesä / musta seinähylly / vauvan leikkimatto / pinnasängyn pussilakanasetti / lasten yövalo

Näistä jutuista leikkimatto ja unipesä eivät ole meillä ajankohtaisia, mutta lisäsin ne tähän kuitenkin, koska ihastuin varsinkin tuohon leikkimattoon! Omassa huoneessa nukkumisen yhteydessä voi tulla ajankohtaiseksi hommata joku yövalo pojalle, tuo valas-lamppu on esimerkiksi todella söpö 🙂

Kuusikulmaiset seinähyllyt messinki ja moniväriset / unicorn- ensilautaset / harmaa pussilakanasetti / kipsimuotti-kehyssetti / Love-LED-seinälamppu

Ihastuin kovin noihin kuusikulmaisiin seinähyllyihin! Vaikka piti etsiä juttuja pojan huonetta varten, aloin himoita noita messinkisiä meidän makkariin tai tyttönurkkaukseen. Todella kiva juuri muistoesineiden ja pienten juttujen säilytykseen. Kolmen setti noita maksaa 39 euroa. Tuosta kipsisetistä piti myös joskus postailla, siitä taitaa olla jo vuosi aikaa kun valoin juuri samaisella setillä vauvelin jalasta kipsivalun. Tuossa setissä on kaikki mitä kipsiteosta varten tarvitsee, ihan kehyksiä myöten.

Lastenhuoneen puuvillamatto / harmaa säilytyskori / sininen säilytyskori / kuviolliset pussilakanat / kaktus-LED-lamppu / valoköynös

Säilytyskorit ovat ihan pakollinen juttu lelukaaoksen keskellä! Meillä on pari tuommoista kankaista koria ja ovat olleet todella kätevät. Toiseen voi viskoa pehmolelut ja toiseen kirjoja, palikoita, sekä muuta sälää. Tuommoinen valoköynös meillä oli ostoslistalla makkariin jo syksyllä, voisi olla todella kiva myös naperon huoneeseen 🙂

Elloksella on muuten 26.2 saakka -20% alennus koko kodinvalikoimasta (koodi tähän tarjoukseen: 375713), sekä juuri parhaillaan käynnissä myös -20% merkkiale, jossa mukana yli 500 tuotemerkkiä (koodi tarjoukseen: 375712). Koko valikoiman löydät täältä.

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.  

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Luonnollista hemmottelua pikkuiselle + lahjaidea baby showereihin

En ole aikoihin tehnyt vauva-aiheisia postauksia, tosin nuo vauva-ajat ovat meillä melko ollutta ja mennyttä.. Vauvan kosmetiikka on kuitenkin eräs juttu, joka on tullut parin vuoden varrella varsin tutuksi ja ajattelinkin, että olisi hauska idea postailla muutamista luonnollisista ihonhoidon tuotteista perheen pienemmälle. Juuri kun tuli kirjoitettua omistakin luonnonkosmetiikan lemppareista. Kuten aikaisemmin totesin, suosin pienen herrankin ihonhoidossa mieluiten luonnonkosmetiikkaa. Jotkut tuotteet, esimerkiksi suihkusaippuat ja voiteet ovat semmoisia, joita kummatkin käytämme, mutta muutamia omiakin tuotteita herralla on. Kuten esimerkiksi shampoo, vaippavoide, hajustamaton öljy ja kylpyvaahto.

Keräsin kollaasiin muutamia hemmottelutuotteita perheen pienimmille. Näistä tuotteista muutamat ovat tai ovat olleet meilläkin käytössä ja hyviksi todettuja. Itse tykkäsin ihan hurjasti baby shower-lahjasta, johon oli koottu ihania luonnollisia juttuja, siksi pidänkin ihan loistavana ideana esimerkiksi juuri baby showereihin koota kiva tuotepaketti luonnonmukaista kosmetiikkaa ja tarvikkeita. D-vitamiini, hammasharja, vaippavoide ja vauvaöljy, niillä pääsee jo pitkälle ja ovat tuotteina semmoisia, jotka oikeasti tulevat tarpeeseen ennemmin tai myöhemmin. Imetystee tietty hauskana lisänä!

Urtekram lasten shampoo / Madara Organic Baby & Kids- shampoo / DLUX D-vitamiinisuihke vauvalle / Little Butterfly London-vauvaöljy / Sophie La Girafe Baby-kylpyvaahto / Humble Brush-hammasharja / Madara Cocoa & Plum Creamy Oil-hoitoöljy / Weleda Imetystee / Weleda Calendula-vaippavoide

Ilokseni sain huomata, että Madarallekin on ilmestynyt lasten tuotteita. Jos niitä on ollut jo aikaisemmin, niin mennyt minulta jotenkin aivan ohi. Tosiaan, jos etsii pienemmän budjetin kosmetiikkaa pikkuiselle, ovat Weleda ja Madara edullisempia merkkejä, luksusmerkeiksi voisi luetella taas Little Butterfly Londonin ja Sophie La Girafe Babyn.

Meillä on juuri nyt käytössä tuo bambuvarsinen Humble Brush-hammasharja, joka on todella pehmoinen. Sain tuotteen aikoinaan itse juuri baby shower-lahjapaketista. Vauvavuoden aikana koimme myös suihkemuotoisen D-vitamiinin äärimmäisen käteväksi vaihtoehdoksi! Alkuun tavalliset D-vitamiinitipat aiheuttivat ikäviä vatsanväänteitä, mutta tuo suihke oli toimiva. Suosittelen testaamaan, jossei mikään tunnu vauvalle toimivan ensimmäiseksi D-vitamiiniksi.

Tällä hetkellä on juurikin käytössä tuo Sophie La Girafe Babyn kylpyvaahto ja merkin kosmetiikka on muuten suunniteltu Suomessa! Sain kuulla tästä kesällä. Tuotteet ovat todella hellävaraisia ja tuoksultaan mietoja. Vanhemman ja vauvan väliseen vauvahieronta-hemmotteluun onkin oiva valinta vauvan öljy, jolla voi kotioloissakin tehdä kivaa vyöhyketarapian tyylistä masun ja jalkapohjien hierontaa. Vauvat nauttivat maailman eniten kosketuksesta 🙂

Seuraavaksi täytyykin kokeilla noita Madaran tuotteita pienille!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Jollyroom Blackweek

Yhteistyössä Jollyroom.fi

Avaruus… tuo viimeinen rajaseutu. Kaksi tarjoustenmetsästäjää on jättänyt maapallon taakseen tutkiakseen uusia vieraita maailmoja, etsiäkseen tuotteita äärimmäisen edullisiin hintoihin ja matkustaakseen rohkeasti sinne, minne yksikään ihminen ei ole aiemmin mennyt. Lähtölaskenta vuoden Blackweekiin on alkanut. Uusia Black Friday – hintoja, joka päivä, koko viikon ajan. Matka alkaa 20. marraskuuta klo 00.01 osoitteessa www.jollyroom.fi/blackweek

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Eka viikko päikkärissä! Kuinka kaikki sujui?

Yhteistyössä Jollyroom.fi

Nyt on takana alkuviikko päiväkotia ja ajatukseni oli käydä hieman läpi ekan päikkäriviikon kuulumisia. Olihan tätä jo kauan odotettu, sekä jännityksellä, että myös innolla. Mielessä on pyörinyt niitä perinteisiä kysymyksiä, kuten miten pieni pärjää ”vieraiden” hoidossa, ikävöikö tämä päivisin meitä, miten tulee toimeen toisten lasten kanssa, miten arjen perusjutut kuten ruokailut sujuvat hoitopaikassa. Poikamme on koko ryhmän pienin, joten senkin vuoksi mietimme alkuun jännityksellä, että kuinka kaikki lähtee rullaamaan. Napero tarvitsee kuitenkin nykyään ihan hurjasti uutta tekemistä ja virikkeitä, joten tämän kotona vietetyn ajan jälkeen päiväkoti varmasti tarjoaa paljon juuri niitä.

Eihän näin pieni vielä sosiaalisessa mielessä tarvitse ”leikkiakavereita”, mutta itse koen varhaisen altistamisen sosiaalisille suhteille positiivisena juttuna, poika on muutenkin sosiaalista sorttia ja kiinnostunut muista. Monissa maissahan lapset laitetaan huomattavasti aiemmin hoitoon kun meillä Suomessa. Tästä nyt on ihan varmasti monia mielipiteitä, mutta koimme, että meidän kohdallamme tämä alkoi olla juuri oikea aika hoidon aloittamiselle. Rehellisyyden nimissä alkoi välillä jo tuntua siltä, että napero oli kyllästynyt täällä kotona aina vaan meidän seuraan, vaikka mitä leikkejä ja juttuja yritti keksiä. Ennen hoidon aloittamista meillä oli itse hoitoryhmästä todella luottavainen kuva ja olimme kuulleet hyviä kokemuksia myös muilta vanhemmilta. Ennen varsinaisen hoidon aloitusta kävi T viikon ajan aikalailla jokaisena päivänä pojan kanssa päikkärissä tutustumassa yhdessä, jotta paikka oli mahdollisimman tuttu siinä vaiheessa kun napero jää sinne yksin. Näin poika ehti hyvin tutustua hoitajiin jo ennen virallista hoidon alkamista.

Maanantaina olin itse varsin positiivisella mielellä päivän suhteen! Jokainen tietysti tuntee parhaiten juuri oman lapsensa ja osaa kartoittaa ne asiat, jotka ehkä ovat niitä minkä suhteen eniten jännittää. Meillä yksi asia oli esimerkiksi ruokailu, joka on  alusta saakka ollut haastavaa jo täällä kotona. Mitäs sitten kun on täysin uusi ympäristö, erilainen ruoka ja vielä tyystin uudet ruokailutavat? Ekana päivänä söimme aamupuuron ihan suosiolla kotona ja sitten läksimme hoitoon. Leikittiin pojan kanssa vartin ajan, kunnes tuli lähtö ja hoitaja nappasi pikkuisen sykkyyn. Pieni itkuhan siinä tuli, mutta oli tiessään jo ennenkö olin saanut kengät jalkaan. Seuraavana aamuna ei sitten ollut lainkaan itkua, pientä ähinää ja kurottelua käsillään minua kohti. Kolmantena päivänä tuli myös pieni itku, mutta oli laantunut nopeasti. Kuten arvelinkin, niin nuo hoitoon jätöt ovat menneet paremmin kuin odotin!    Ensimmäisenä päivänä pojan piti olla hoidossa 3h, mutta tämä oli ehtinyt nätisti nukahtaa päiväunille aloituskeskusteluni aikana. Loppupeleissä hain toisen 5h hoitopäivän päätteeksi ja pääsin herättelemään pientä unikekoa päikkäreiltä. Toisena päivänä oli hoitopäivä noin tunnin pidempi, kunnes sitten kolmantena päivänä jo lähes kokonaisen päivän mittainen, 7h. Olen kuullut, että päivähoidon aloittaminen tässä iässä (poikammehan on pian siis 1.5v) on kaikkein helpointa, ei ole vielä mukana niin kovaa vastustusta tai uhmaa. Tietysti luonnekin ratkaisee paljon. Ainut kunnon muutosvastarinta on meillä ilmennyt siihen tuttipullon harjoitteluun (josta ei siis ikinä tullut mitään), mutta noin muuten on sopeuduttu varsin hienosti uusiin asioihin ja ihmisiin. Se onkin varmaan ollut helpottava asia hoidonkin suhteen, ehkäpä poika luottaa meihin ja siihen, ettei ole mitään hätää olla hetkeä erossa ja että tulemme aina hakemaan.

Toisena päivänä menimme Tommin kanssa yhdessä hakemaan poikaa hoidosta ja ilmeni ekaa kertaa pieniä loukkaantumisen merkkejä. Meille siis selvästi loukaantuneena mökötettiin. Keinun kautta kotiin ja mökötys oli tiessään. Ruokailu on näinä päivinä ainut asia, joka on hoidossa takkuillut. Ja onhan pieni ollut iltaisin todella väsynyt, iltaharmitus on alkanut jo kuuden jälkeen ja lopulta on nukahtanut yöunille jo viimeistään kahdeksalta aiemman ysin sijaan. Hoidon aloitus on pienelle rankka koettelemus, jota voisi verrata aikuisen rankkoihin työpäiviin. Noin muuten ovat iltapäivät kotona menneet aivan erinomaisen hyväntuulisissa merkeissä ja eilen poika hymyili iloisesti kun näki aamulla hoitopaikkaan mennessä hoitotädin 🙂 Kuulemma alussa on kaikilla pieniä haasteita, joillain enemmän ja joillain vähemmän. Onneksi nyt ei meidän kohdalla tämän kummemmin ja toisaalta en itse jaksanut ennakkoon edes asiaa ihan kamalasti jännittää, mitä nyt semmoinen perus-jännitys!

Sitten näihin syksyisiin ruskakuviin ja uuteen talvihaalariin. Sain yhteistyön tiimoilta valita Jollyroomilta mieleisen haalarin pojalle Reiman uudesta haalarimallistosta. Päädyin lopulta tuohin vihreään Maahinen-haalariin, josta valitsin yhtä kokoa reilumman, jotta olisi hieman kasvuvaraa talveksi. Tämä Maahinen-haalari on valmistettu pitämään tehokkaasti tuulta, sekä hylkimään vettä. Tarkoituksenani oli valita haalari, joka olisi tulevaa talvea varten mahdollisimman käytännöllinen esimerkiksi tarhassa. Sääsuositus tälle on 0–20c, eli samalla haalarilla pärjäisi helposti koko talven, jos kelit pysyisivät leutoina eli reippaasti alle -20c:ssä. Tätä samaista haalaria löytyy myös tummansinisenä, mutta jotenkin tykkäsin kovin tuosta vihreästä väristä. 

Reimasta minulla on kotimaisena brändinä todella luotettava kuva ja käsittääkseni he taitavat parhaiten juuri nämä ulkoiluvaatteet ja haalarit. Loppupeleissä haalari on kuitenkin semmoinen mihin kannattaa panostaa. Toki edullisiltakin merkeiltä voi löytyä hyviä, mutta omat kriteerini ovat juuri hyvä kestävyys, koska lapsethan möyrivät ties missä ja että haalari pitää lämpöä, mutta hylkii kuitenkin tehokkaasti vettä ja tuulta. Hetkeen ei vielä varmasti päästä tätä vihreä haalaria käyttämään, mutta veikkaisin, että varmasti jo ensi kuun puolella. Välikausihaalarilla mennään siis siihen saakka! Ja itseasiassa kurahaalari olisi ostoslistalla viikonlopulle. Muut tarha-hankinnat onkin jo tehty, kuten kerhotossut, kurahanskat ja kumisaappat (jotka nyt toki tarvitsee muutenkin :D). Haalarivalikoima perheen pienimmille löytyy Jollyroomilta myös muilta merkeiltä 🙂

Onko muilla samanlaisia tarhakokemuksia vai onko sopeutuminen ollut hankalaa/superhelppoa ilman mitään ongelmia?

 

Haalari saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mielipiteeni lapsen some-yksityisyydestä ja oma linjaukseni aiheeseen

Kivaa lokakuun ekaa! Syksy tekee kovaa vauhtia tuloaan ja viikot vierivät ennätysvauhtia. Vastahan olimme kesäkuussa ja nyt olen havahtunut siihen, että aamuisin tarvitsee jo melkein sormikkaat. Anyway, tänään ajttelin kirjoitella muutaman sanan somesta ja lapsen yksityisyydestä. Olette saattaneet huomata, että olen jo pitkään vähentänyt poikamme kuvia somessa. Joskus saatan intoutua kuvailemaan IG-storiesiin jotain otteita meidän arjen hullutuksista, mutta olemme päättäneet jättää pojan kasvokuvien julkaisun kunnioittaaksemme hänen yksityisyyttään. Tämän vuoden aikana olen julkaissut somessa pojan kasvokuvia ehkä maksimissaan muutaman, enkä enää edes aikoihin. Tämä on ollut meidän yhteinen päätös (siis minun ja Tommin, ei minun ja pojan :D) ja niin kauan kun hän ei itse osaa päättää halustaan olla runsain määrin kasvoineen sosiaalisessa mediassa, noudatamme tätä päätöstämme.

Ja kyllä, moni teistäkin tietää, että poikamme kuva koristi aiemmin tänä vuonna erään lehden kantta ja usea lukija olikin tuon bongannut. Tiedän, että tämän toki voisi tulkita tietynlaisena ristiriitana. Miksi julkaisemme lapsemme kuvan koko kansalle nähtäväksi jossen ole valmis tekemään sitä blogissani? Meille tarjoutui aikaisemmin tänä vuonna mieletön mahdollisuus tuon kansikuvauksen tiimoilta ja olisi jotenkin tuntunut hölmöltä jättää se kokemuksena väliin. Toisaalta, en näe että hän kansivauvana edusti meidän perhettämme, kuten taas täällä blogissa. Mielestäni on eri asia yksityisyyden kannalta olla päivittäin läsnä äidin somessa ”omana itsenään” kaikkine kommelluksineen, uusine taitoineen ja sattumuksineen kuin se, että edustaa lehdessä tavallaan anonyyminä vauvana irrallaan siitä, että oliko tämän äiti somesta tuttu vai ei. En siis itse lähtisi vertailemaan asiaa siltä kantilta, mutta halusin tuoda tämän seikan esille, koska se olisi varmasti jotakuta mietityttänyt.
Monelle perhebloggaajalle lapset ovat somen vakiosisältöä. Enkä itse halua millään muotoa tuomita kenenkään muun valintoja tai tapoja toimia. Jokainen äiti tekee aivan varmasti omat valinnat sen mukaan mitä järkeväksi kokee ja ovathan lapset somessa arkipäivää huolimatta siitä, oliko postaaja bloggaaja tai kuka tahansa muukin. On se vaan jännä juttu kuinka lapsen saatuaan sitä ei kertakaikkiaan voi vastustaa räpsimästä kuvia siitä pienoksisestaan ja ylpeänä äitinä niitä sitten lähettelee ympäri whatsappia ja facebookia, lisäilee someen ja näyttää työkavereilleen. Toki nyt lähettelen niitä kuvia edelleen whatsapissa kavereille ja kummeille, näyttelen työkavereille, mutta mielestäni se on kuitenkin eri asia.

Lapsen piirteet muuttuvat jatkuvasti. Meidänkään pienokainen ei ole enää ollenkaan sen näköinen kuin vauvana, taaperoiässä omat piirteet alkavat muodostua ja tulla enemmän esille. Siksi tuo yhden vuoden rajapyykki on viimeistään ollut hyvä sauma vähentää lapsen kuvia. En ole kovin aktiivinen Facebookissa, joten varsin harvoin lisään edes sinne mitään kuvamateriaalia. Postailinhan itsekin pitkään vauvakuvia blogin ja somen täydeltä, kunnes jossain vaiheessa heräsin siihen, että pitäisikö sittenkin jarrutella. Kylmä fakta on, että kun kerran jotain lisää someen tai yleisesti nettiin, ei sitä välttämättä enää saa sieltä pois. Kehottaisin jokaista mammaa muistamaan tämän!


Valitettava asia on, että olen itse suureksi harmikseni saanut paljon äärimmäisen rumia ja ilkeitä kommentteja, jotka juurikin ovat kohdistuneet poikaamme. Pieneen lapseen joka on täysin viaton ja altistunut näille vihasanoille vain sen vuoksi, että tämän oma äiti on lisännyt tästä kuvia nettiin. Ihan kamalaa ajatella miten joku kertakaikkiaan voi olla niin julma ja sairas, että kohdistaa vihansa lapseen. En varmasti ole ainoa bloggaaja joka on joutunut saman asian eteen, mutta ymmärrätte varmasti, että omalla kohdallani tuo oli viimeinen niitti noille kasvokuville. Ja koska blogialustani on koodattu näyttämään yllättävän paljon tietoa kommenteista tiedän, että kaiken takana on yksi ja sama henkilö. Silti se on saanut minut myös tajuamaan kuinka paljon netistä ja tästä maailmasta löytyy oikeasti pahoja ihmisiä, joiden ajatuksia ja tarkoitusperiä en kaikessa kauheudessaan edes haluaisi tietää. Siksi pyytäisin jokaista äitiä miettimään edes jollain tasolla mitä tietoa on valmis julkaisemaan lapsestaan sosiaaliseen mediaan.

Itse en ole maininnut blogissa kertakaan lapsemme nimeä, enkä aio sitä jatkossakaan tehdä. Sillä ei ole väliä, vaikka osa sen jotain kautta tietäisikin. En ole mitenkään erityisemmin salaillut nimeä, mutta pyrkinyt pitämään sen poissa täältä asiaa sen koommin korostamatta, koska asia ei mielestäni kuulu tänne blogiin. Kuten eivät myöskään poikamme kasvokuvat. On kuitenkin (minun mielestäni) eri asia, onko lapsen jokainen elämän virstaanpylväs kaikkine kommelluksineen ja kakkajuttuineen raportoitu sosiaaliseen mediaan kuin se, että lapsiarkea sivutaan ohimennen yleisellä tasolla. Jatkossakin aion käsitellä täällä näitä asioita ja laajempia aiheita, kuten päivähoidon aloittamista, unijuttuja ja ”yleisiä asioita”, joista tekin olette kiinnostuneita, mutta miettiä tarkemmin yksityisempiä asioita ja mitä haluan niistä kertoa.


En halua tuoda täällä sen tarkemmin ilmi juuri lapsemme koko nimeä, terveyteen liittyviä asioita, muita yksityisempiä juttuja, kuten niitä vatsantoimintaan liittyviä seikkoja tai edes kovin tarkkaan sitä, missä tahdissa opimme uusia juttuja, koska kaikki nuo ovat melko yksityisiä ja ennen kaikkea yksilöllisiä seikkoja, jotka eivät ole aina vertailukelpoisia. Joku oppii asiat aikaisemmin, joku myöhemmin. Se ei tee yhdestäkään lapsesta sen parempaa tai huonompaa. Enpä nyt varmasti itsekään tahtoisi, että koko elämäni olisi raportoituna nettiin lähtien siitä millainen on kakan koostumukseni, minä päivänä opin ryömimään/konttaamaan/kävelemään/puhumaan, unohtamatta kymmeniä vaippakuvia tai muita hassuja kommelluksia, joita myöhemmin voisi olla helppo käyttää lasta vastaan esimerkiksi kiusaamistarkoituksessa.

Ja tämä on ainoastaan oma mielipiteeni ja asenteeni asiaan omalla kohdallani. En silti tuomitse äitejä, jotka päättävät tehdä toisin tai julkaista lapsensa kuvia netissä, sehän on nykyään ihan arkipäivää. Itse olen kuitenkin asian suhteen nykyään huomattavasti tarkempi, enkä esimerkiksi halua kertoa täällä edes sitä, missä kaupunginosassa asumme. En salaillut sitä Käpylän kohdalla, koska olin toitottanut asuinseutuamme jo siitä saakka kun sinne muutimme. Lapsen myötä haluan tosin pitää senkin yksityisenä asiana. Erityistä varovaisuutta pitäisi mielestäni jokaisen noudattaa somessa kuitenkin esimerkiksi nakukuvien, perheen kotiosoitteen tai päivähoitopaikan suhteen. Niitä ei itselläni tulisi mieleenkään täällä paljastaa, enkä suosittele kenellekään muullekaan.

Mikä on teidän mielipide aiheeseen? Ovatko somen lapsikuvat ok vai eivät?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.