Avainsana: lapset

Meillä aloitettiin pari viikkoa taaksepäin vauvauinti! Uinnin aloitus jännitti meitä jonkin verran ennakkoon, kerroinkin aikisemmin kuinka meidän poika kertakaikkiaan vihaa kylpyä ja suihkua. Pelättiin nimittäin, että mitä itkua ja huutoa se uinti sitten  mahtaa olla, että jääkö meidän hieno uimaharrastus sitten surullisesti siihen yhteen ensimmäiseen kertaan. Vauvauinnissa vesi on 32c lämpöistä ja vaikka se kuulostaakin todella lämpimältä, niin todellisuudessa kuitenkin melko haaleaa. Altaaseen astuessa vesi tuntuu suunnilleen samanlämpöiseltä kun ilma ja niinhän se sitten meni, ettei napero hoksannut uinnissa, että vedessä ollaan. Tai ainakaan yhdistänyt siihen lämpimämpään kylpyveteen. Onneksi!! 

Onhan nuo ensimmäiset kerrat vähän semmoista ihmettelyä sekä vauvalle, että meillekin. Nämä kaksi uintikertaa ovat kuitenkin menneet kivasti ja itse odotan aina superinnolla meidän uimapäivää 🙂 Olen kuullut, että vauva alkaa 4-5 uintikerran jälkeen pikkuhiljaa hoksaamaan uintia ja vähän jo innostua polskimisesta. En malta odottaa! Viime viikolla meillä oli ekat pienet sukelluksetkin. Eikä ihme kyllä tullut huuto vaikka kaadettiin vettä päähän! Idis tuossa uinnissa on ylläpitää sitä vastasyntyneen sukellusrefleksiä, joka kaikilla vauvoilla on ja aktiivisella uinnilla edistää lapsen uimataitoja tulevaisuutta ajatellen. Pakko sanoa, että uimaotteet ovat itselläni vielä tosi hakusessa, joten sen puolesta jännittää superpaljon liikutella poikaa altaassa, mutta luulisi että niihin saa nopeasti harjoittelemalla varmuutta.

Meille oli ihan alusta alkaen ihan itsestäänselvä juttu, että halutaan viedä pikkuinen vauvauintiin. Olen itse ollut aivan vauvasta lähtien paljon tekemisissä veden kanssa ja ehdottomasti väitän, että aikaisella veteen altistamisella ja totuttamisella on ollut osuutta siinä, että olen aikuisenakin suhtautunut siihen aina luontevasti. Vedessä on ehdottomasti ollut ainakin itselläni aina semmoinen varma olo ja muutenkin uiminen, sekä kaikenlainen polskuttelu on kyllä ihan lempparipuuhaa! 😀 Olisi loistojuttu jos saataisiin meidänkin pojasta kuoriutumaan pieni vesipeto.

Poika on ollut molempien uintikertojen päätteesi niin väsy, että on nukahtanut tunniksi heti kun saadaan vaatteet päälle. Eikä poika ikinä muuten edes nuku tunnin päikkäreitä! Toisaalta muistaa sitä kuinka poikki (ja nälkäinen) oli itse aina pienenä sen jälkeen kun oli tullut uimasta.

Kuten aiemmista postauksista varmasti on tullut selväksi, en todellakaan ollut ennen mikään baby-pro millään tasolla. En tiennyt missä tahdissa vauva kehittyy, milloin alkaa konttaamaan, puhumaan tai millaisia kehityksen virstaanpylväitä ylinpäänsä tulee missäkin vaihessa. Olin niitä noloja tyyppejä, jotka testaa vähän kepillä jäätä tuttujen lapsista keskustellessa, ”Osaako jo sanoa ekoja sanoja, syökö jo oikeaa ruokaa?” ja vähän semmoista kun yrittää kysyä jostain mistä ei ole hajuakaan 😀

Nyt on tietysti tullut monet asiat selväksi, kuten että vauvat aloittavat kääntymisen yleensä 3kk tienoilla, samoihin aikoihin hoksataan sormet (jotka sitten menevätkin koko ajan suuhun!!), hymyilemään ja nauramaan aletaan usein jo aikaisin, ehkä kuukauden-parin iässä ja sitä rataa.. Vaikka kovin yksilöllistähän kehitys tietysti on, eikä toista myöhemmin opittu juttu vauvasta sen huonompaa tee. 

No mutta, täten en myöskään oman kokemukseni perusteella osaa sanoa kuinka vauvojen luonteet eroavat toisistaan, varmasti jo kahden lapsen äiti osaa selkeästi sanoa kuinka vauvat eroavat luonteiltaan esimerkiksi 5kk iässä. Mulla ei ole mitään hajua. Mutta omasta naperosta tietysti onkin sitäkin enemmän kokemusta!

Millainen meidän pieni poitsu sitten onkaan?

Tykkää höpötellä ihan hurjasti! Ei väliä vaikkei kukaan kuuntelisi, mutta tietysti pyrin aina ottamaan osaa pikkuisen keskusteluun. Jos esimerkiksi ”oho, bubu, aijaij” laskettaisi sanoiksi, osaisi poika jo puhua 😀 😀

Tykkää yleisesti myös nauraa kovasti ja on usein hyvällä tuulella. Tai siis suurimman osan ajasta.

Se on ihan superhauskaa kun ollaan äitin sylissä ja katsellaan omia naamoja peilistä! En tiedä tajuaako pieni vielä omaa peilikuvaansa tai että kuka tuo pikkuinen takaisin peilistä tuijottava pörröpää on, mutta minut varmasti tunnistaa.

Snapchat on aivan best! Usein leikitään snapin filttereillä ja katsotaan muiden snapejä, se on tosi hauskaa puuhaa 😀 Varsinkin jos katsotaan itseämme, haha!

Nauttii kun nostetaan käsissä kattoa kohti. Ottaa varmasti hassusti masusta kun aina tulee nauru 🙂 Tuleva huvipuistohirmu siis, äitiinsä tullut!

Poika kertakaikkiaan vihaa kylpemistä ja suihkua! En ymmärrä mikä siinä on. Ehkäpä toinen oppii pikkuhiljaa siitäkin pitämään, luullakseni on melko yleistä. Tai toivottavasti.

Hermostuu nopeasti ellei saa jatkuvasti huomiota, sosiaalinen poika siis!

Harvemmin itkee tai kiukuttelee turhasta ja yleisestikin kyllä melko vähän. Välillä kylläkin on viikkoja, jolloin kiukuttaa enemmän.

Pikkuvauvana vihasi vaipanvaihtoa ja olla hoitopöydällä. Nykyään tykkää ja siellä kyllä naurattaa aina kovasti 🙂

Jollain tasolla huomaa kyllä semmoisia pieniä itsepäisyyden piirteitä jo nyt, en oikein osaa selittää millä tavalla, mutta pienistä jutuista. Jos haluaa jotain, niin se on kyllä saatava heti!

En malta odottaa pojan kasvamista ja sitä kuinka näkee sen todellisen luonteen ja persoonallisuuden kehittymisen 🙂

Meillä on edelleen menty täysimetyksen voimin ja itselleni onkin tämä ollut kovin arkea helpottava ratkaisu. Ruoka kun on aina meillä mukana ja on arjen kiireessä ainakin yksi muistettava asia vähemmän, tarkoitan siis tuttipulloja, korvikkeita, niiden pakkausta, keittämistä ja sen sellaista! Varsinkin paljon matkustavalle tämä on ehdottomasti helpoin ratkaisu. Vaikka olisihan se ihanaa luksusta kun ei edes kerran tarvitsisi yöllä heräillä syöttämään vauvaa jos joku toinen tekisi sen pullolla puolestani. En kyllä missään nimessä valita, koska kovin suureksi vaivaksi en tuota syöttämisasiaa kuitenkaan koe ja meillähän on kuitenkin aivan ilmiömäiset yöunen lahjat omaava poika. (Joka toisaalta ei enää tai edelleenkään sitä tuttipulloa edes huoli :D)

Kuten taannoin kesällä tuli imetyspostauksessani kirjoiteltua, ei itselläni ole ongelmaa imettää pikkuista tarpeen tullen (melkeinpä) missä tahansa. Eihän pienen vauvan nälkä nimittäin katso aikaa tai paikkaa. Tämä imetysgate on aivan loputon puheenaihe ja mielipiteitä asiasta löytyy kyllä ihan joka lähtöön. Piilossa vai varsin julkisesti? Ymmärrän kyllä asian molempia näkökantoja, minkäs tosiaan teet jos vauvalle iskee nälkä kesken kaupunkikiertelyn, eihän sitä voi oikein usein kotiin astikaan odotella kuten aikuinen kykenee ja huudattaa pientä nälkäistä lasta. Toisaalta sitten en tiedä haluaisinko esimerkiksi ravintola-illallisella itsekään tuijottaa silmästä silmään vieraan ihmisen paljaita rintoja syödessäni.

No mutta teki kuka tahansa sitten miten päin parhaaksi kokeekaan, haluan henkilökohtaisesti kuitenkin hoitaa homman siististi piilossa. Pienenä paljastuksen poikasena tähän väliin, että olen itsekin ”joutunut”
vetäytymään vessaan tai auton takapenkille syöttämään vauvaa siinä
tapauksessa kun ei ole ollut harsoa tai muuta liinaa juuri mukana..
Eihän sen tietysti niinkään pitäisi mennä, mutta itse kokisin
äärimmäisen kiusallisena paljastaa itseni lukuisille ihmisille
julkisella paikalla.

Tähän asti ollaan hoidettu imetysjutut lähinnä sarongin alla paremman suojan puutteessa, joka onkin siis matkannut mukana muutamaa unohduskertaa lukuunottamatta. Balilta ostetun liinan kanssa on kyllä välillä ollut melkoista säätämistä. Sitominen on varsinkin yksin aina melkoinen operaatio, välillä olen itse myös kokonaan sarongin alla asettelemassa vauvaa hyvään asentoon ja huhheijaa sitä hien määrää kesällä kun on vauva peitettynä sarongin alle ja minä itse myös. Ei siis todella mitään kovin näppärää hommaa.

Joku aika taaksepäin tutkiskelinkin netistä ratkaisuja tähän ongelmaan ja törmäsin Minä & Sinä Imetyspiiloon. Kyseessä on siis käsityönä tehty kankainen imetyssuoja eli juuri oiva apu niille, jotka mielummin hoitavat homman siististi piilossa sen sijaan, että heittäisi ”tissit tiskiin” 😀 Itselleni kun vauvan ruokailu ei edelleenkään ole tekosyy vilautella omaa ihoani yhtään sen enempää kun ennen vauvaakaan, hehheh. Imetyspiilo onkin ollut aivan loistojuttu, oikeasti! Ihan eri juttu pelailla juuri tähän tarkoitukseen tehdyn tuotteen kanssa kun sähläitä sarongin solmun kanssa ja miettiä, että milloinkahan mahtaa herättää jokaisen lähelläolevan ihmisen huomion tuolla värikkäällä viritelmällä!

Tokihan pikkuinen saa liinan alla myös sopivasti rauhaa ruokailuhetkeen. Tämä on ollut nimittäin meillä oiva apuväline myös näihin 4kk hulinoihin! Piilon alla kun on oikeasti vähemmän häiriötekijöitä, jolloin siihen ruokailuunkin jaksaa keskittyä paremmin. Varsinkin täällä reissussa piilo on ollut korvaamaton apu, esimerkiksi lentokoneessa homma helpottui huomattavasti kun jo valmiiksi ahtaassa tilassa ei tarvinnut alkaa säätää sen sarongin sitomisen kanssa. Liina kulkee ainakin itselläni näppärästi taiteltuna mukana vaunujen kopassa tai käsilaukussa. Lisäksi Imetyspiilo suojaa vauvaa auringolta ja sitä voi näppärästi käyttää suojana myös vaunuissa tai auton turvakaukalossa.

Lisäksi muotoilu tuossa piilossa on äärimmäisen näppärä myös siksi, että tuohon etuosaan on ommeltu sisään kova kaari, jonka myötä tuo pään aukko pitää muotonsa ja vauvaan on helppo pitää katsekontakti. Itselläni on ainakin ihan pakko aina tuijottaa poikaa, joka näyttää ihan joltain pieneltä koalan poikaselta kun napittaa mua takaisin tuolta piilon suojasta 😀

Imetyspiilon
takana on kolmen lapsen kotiäiti Saara, joka tällä hetkellä valmistaa
Imetyspiiloja muun arjen ohella kotonaan. Imetyspiilot ovat tyylikkyyden
lisäksi laadukkaasti 100% puuvillasta valmistettuja ja valikoimista
löytyy lisäksi myös luomukankaisia imetyspiiloja. Saara suosii kankaiden osalta myös kotimaista ja pienten valmistajien kankaita, joka on myös ihan ehdoton plussa. Omasta mielestäni
tuote on kerrassaan nerokas ja halusin uhrata tälle tuotteelle
postauksen senkin vuoksi, että nykypäivänä on äärimmäisen tärkeää tukea
kotimaista pienyrittäjyyttä!

Piiloista löytyy myös liivinsuojusten tai rintakumin jemmaukselle tarkoitetut ommellut taskut.

Imetyspiilojen hinnat liikkuvat noin 30 euron tietämillä ja kuoseja on useita. Imetyspiilon sivut ja verkkokauppa löytyvät täältä. Löydät Imetyspiilon myös Facebookista, josta löytyy myös lisää kangasvaihtoehtoja.

Tähän saakka olen saanut niin valtavasti kommentteja kysellen koirien sopeutumista vauvaan, kuinka homma on mennyt ja kuinka hoidimme tuon tutustuttamisen. Olen aina näihin vastaillut erikseen kommenttiboksin puolella. Nyt aiheesta toivottiinkin ihan postausta ja ehkä tosiaan hyvä niin, kun aihe vaikuttaa kiinnostavan kovasti. Tuleepa nyt käytyä läpi täällä ihan yleisesti 🙂

Itse en oikeastaan edes kamalasti jännittänyt sitä miten koirat suhtautuvat uuteen tulokkaaseen. Molemmat koiramme ovat luonteiltaan kovin erilaisia ja koska tunnemme molempien luonteet kovin hyvin, emme edes ajatelleet että kumpikaan voisi suhtautua millään tapaa vihamielisesti vauvaan. Tietystikään koskaan ei voi olla varma, varsinkaan kun kumpikaan koirista ei ollut aikaisemmin ollut pikkulasten saati sitten vauvan kanssa tekemisissä. Terveellä järjellä kuitenkin pääsee pitkälle, enkä esimerkiksi itse alkuun jättänyt koiria vauvan kanssa kahdestaan edes hetkeksi.

Tuo tutustuttaminen uuteen tulokkaaseen hoitui siis heti sairaalasta kotiuduttua. Molemmat koirista saivat varovasti omaan tahtiinsa nuuhkia pikkuista aina hetken, emme pakottaneet näitä koiran lähelle vaan kaikki sujui aikalailla hauvojen oman mukavuusrajan puitteissa. Olivatpa kyllä melkoisen ihmeissään pienestä nyytistä! Bixu on koiristamme ehdottomasti enemmän hoivaajatyyppiä ja aivan mahdoton nuolemaan kaikkia ja kaikkea. Olimmekin varmoja, että B yrittäisi ottaa pojan omaksi suolakivekseen, mutta todellinen yllätys olikin kun Maui osoitti suurempaa kiinnostusta vauvaan! Halusi olla jatkuvasti vieressä vartoimassa ja kurkkimassa mitä vauvalle kuuluu. Selvästi siis todella ylpeä isosisko 😉

Kivasti tuo Karhu Bixun kourassa 😀

Yritimme vauvan tulon jälkeen pitää kotona kaikki mahdollisimman ennallaan. Pahin tietysti olisi, jos heti samaan syssyyn vauvan kotiuttamisen kanssa alkaisi kieltää asioita koirilta tai keksiä rajoituksia, silloinhan ne automaattisesti hoksaavat, että kaikki uusi ja tyhmät säännöt johtuvat tuosta pienestä tulokkaasta. Parempi siis hoitaa muutokset koirien kanssa (esimerkiksi nyt sitten vaikka nukkumisjärjestelyt) joko hyvissäajoin ennen vauvaa tai sitten myöhemmin. Onhan vauva talossa jo itsessään koirille suuri mullistus!

Erittäin tärkeä juttu on muistaa edelleen paijata ja huomioida hauvoja, etteivät koe jäävänsä unohduksiin. Pakko myöntää, että ensimmäisinä viikkoina olin niin kertakaikkisen kiinni vauvassa, etten oikeastaan kovinkaan ehtinyt osoittaa hauvoille huomiota :/ Onneksi Tommi hoiti meillä tuon puolen ja nyt riittää jo energia muuhunkin kun poikaan.

Vaikka kaikki menikin tosi kivasti, huomaa silti välillä että esimerkiksi Bixu on edellään hieman ihmeissään vauvasta. Selvästi vauva kiinnostaa, koska monesti B hakeutuu lattialle kehdon viereen, eikä muutenkaan aristele tulla sängylle lähelle vauvaa. Siltikään se ei varmasti vielä oikein tiedä kuka tai mikä tuo pikkuinen oikein on ja miten sen kanssa oikein pitäisi olla. Bixu on toisaalta jo vanha ja tunnetusti kestää hieman aikaa ennenkö tämä hyväksyy uusia jäseniä laumaansa, Mauinkin kanssa siihen taisi mennä lähes vuosi.

Kumpikaan koirista ei kuitenkaan missään välissä ole osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta tai vihamielisyyttä vauvaa kohtaan, koska semmoista ei suvaittaisi. Tietysti edelleen ollaan tosi varovaisia, mutta lähinnä semmoista tervettä järjeä tarvitaan tämänkin asian suhteen 🙂 Jokainen varmasti tuntee oman koiransa ja osaa arvioida mahdolliset varotoimet esimerkiksi nyt sitten koiran villiystason mukaan.

Koirien ulkoilutus sen puoleen on ehkä hankalampi juttu! Tai oikeastaan jos yhdistää seuraavat asiat: hissitön kerrostalo ja ylin kerros, 2 vauhdikasta koiraa ja vauva. Nyt Maui on ollut jonkun aikaa pennutus- ja näyttelyjuttujen tiimoilta muualla, jolloin yhden koiran kanssa on helppo tehdä vaunulenkkejä, mutta kahden kanssa ovat vauhdikkaat lenkit kyllä aika haastavia. Ellei nyt sitten sinnikkäästi opettele. 

Meidän ulkoilut on aikalailla sitä, että napataan toiseen käteen koiran hihna ja toiseen vauva kantokassissa. Näiden vermeiden kanssa sitten kipitellään varastoon lastaamaan vaunuja. Toinen vaihtoehto on tietty sitten lyhyempi kävelylenkki koirien kanssa kotinurkilla vauvan nukkuessa, itkuhälytin taskussa. Onneksi meilläkin pian helpottuvat nämä kuviot oman pihan myötä ja kuinka luksusta päästä suoraan kotoa ulos vaunujen kanssa! Olen jo ihan tottunut näihin säätöihin uloslähdön suhteen, mutta onhan se välillä aikamoista touhua 😀 Pakkohan nämä asiat on kuitenkin saada järjestymään, eihän sitä muuten ikinä liikkuisi täältä kotoa mihinkään. Koirien aamulenkitys tosin on miehen homma, joka helpottaa omia aamujani hurjasti.

Tuliko mieleen jotain kysymyksiä? Vastailen mielelläni lisää kommenttiboksin puolella 🙂

Poika on alkanut kiinnostua huomattavasti enemmän ympäröivästä maailmasta, esineistä ja varsinkin juuri kasvoista. Poika alkaa nauraa ja ”matkimaan” naurua jos tälle nauraa. Hymy ja hyväntuulisuus on selkeästi tarttuva juttu. Tulenhan tietty itsekin hyvälle tuulelle jos näen pienen nauravan 😉

Poika on alkanut viime viikkoina kovaan tahtiin höpöttelemään ja ”puhumaan”. On niin hellyyttävää kun pieni saattaa aivan pyörein silmin selittää jotain, aivan kuin pitäisi itsestäänselvänä että ymmärrän mitä tämä sanoo <3 

Osaa jo vähän tarttua leluun, jos ”tyrkytän”. En kuitenkaan usko että vielä kovinkaan tajuaa pitävänsä mitään kädessä 😀

Leikki- ja jumppahetket ovat maailman kivoimpia ja aina tulee nauru kun heilutellaan käsiä ja pyöritään ympäriinsä. Ja samalla keksitään päästä hölmöjä loruja joissa ei ole mitään järkeä!

Tutti ei kelpaa edelleenkään! Pitää vielä käydä ostamassa se luonnonkuminen mitä täälläkin moni suositteli, jospa se alkaisi jossain välissä maistumaan.

Nukkumaan mennään nykyään aikalailla iltayhdeksän maissa, silloin viimeistään alkaa semmoinen levoton väsyitku, että pistetään unimusiikki soimaan. Poitsu onkin melkoinen unikeko, koska herää nykyään seuraavan kerran sitten vasta viiden maissa aamulla!! Minäkin herään useammin yöllä! ;D

Päiväunia ei edelleenkään suostuta nukkumaan. Pikkuinen ei ilmeisesti kertakaikkiaan vaan malta nukkua. Tietysti vaunulenkeillä nukutaan useimmiten tunti, mutta jossei lenkkeillä niin ei myöskään nukuta. Ihan max muutamille 10-20min powernapeille. Juuri yksi päivä poika nukkui ensin noin 45min unet kun olimme salilla, vaunulenkin yhteydessä myöhemmin tunnin ja vielä kotiin palatessa yli 30min. Olin aivan ihmeissäni! Poika ei nuku yleensä ikinä päivän aikana reippaasti yli kahta tuntia!

Samaan syssyyn tuli myös mieleen yksi päivä, että voiko vauva syödä liikaa? Ainahan puhutaan vauvantahtisesta syöttämisestä, tyyliin että aina jos vain kelpaa niin maitoa vaan, antaa mennä! Itse voin kyllä myöntää, että annan pojalle rintaa kyllä monenlaiseen itkuun ja ininään, joista kaikki nyt eivät varmaankaan ole mitään nälkäitkua. Tuttia kun tämä ei syö, niin useimmiten ainut tapa rauhoittua on äidin syli ja rinta. Ja rinta kelpaa kyllä aina. Ei ole kertaakaan tullut vastaan tilannetta, jossa tämä olisi kieltäytynyt syömästä! Saati mitään rintaraivareita, en oikeastaan edes tiedä mitä ne ovat!

Toki osa näistä syöttöhetkistä on varmaan vain sitä turvan ja läheisyyden hakua, sekä huvikseen lussuttamista (koska viekussa on vaan niin kivaa! ;D) mutta luulisi että vauvakin pääasiassa söisi kuitenkin nälkäänsä? Jos tutti kelpaisi, olisi tilanne varmasti kovin erilainen. En kuitenkaan koe asiaa mitenkään ongelmaksi tai syöttämistä mitenkään rankaksi. Poislukien tiheän imun kaudet, jotka kyllä kohtuullisesti imevät kyllä voimia, voitte kuvitella kun poika syö jo normaalioloissa paljon! (Nimimerkillä juuri viikko sitten 3kk tiheän imun kausi, eikä muutamaan päivään oikeastaan muuta tehty kun syötiin.)

Törmäsin nimittäin viime viikolla keskusteluun, jossa äiti oli saanut neuvolan terkkarilta moitteita vauvan liian korkeasta painosta. Olin aivan ihmeissäni, koska en ollu kuvitellutkaan että vauva voisi olla ”liian painava”. Muiden kommentteja ja samaikäisten painoja nähdessä tajusin nimittäin, että aika suurehkoissa painoissa mennään meilläkin. (Ei enää tosiaan niinkään kumma juttu että meidän painavampi koira tuntuu nykyään kevyeltä vauvaan verrattuna :D) 2kk neuvolassa poika painoi nimittäin jo yli 6,5kg ja itse sain vain kehuja siitä kuinka painoa on tullut hienosti. En voinut edes kuvitella, että meidän poika voisi olla jollain tapaa ”ylipainoinen” vaikka kovin pyöreä kyllä onkin! Luulisi sen painonkin lähtevän karisemaan siinä vaiheessa kun vauva alkaa enemmän liikkumaan ja kävelemään.

Tällä viikolla meillä on 3kk neuvola, joten jännityksellä odotan paljonko paino mahtaa tällä hetkellä olla! Veikkaan itse 8 kiloa, mutta kerron sitten 😀 Täytyy samalla kysäistä siellä tästä asiasta.