Keto-ohje: Vhh-omenapiirakka

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

 

Olin jo pitkään miettinyt kokeilevani keto-versiota omenapiirakasta, kunnes sitten vihdoin viime viikonloppuna sain piirakan työn alle. Ketogeeninen leipominen on inspannut viime kuukausina kyllä aivan hurjasti. Ajattelin jossain välissä kirjoitella tähänastisia kokemuksia ketodietistä näin reilun 3 kuukauden jälkeen. Nyt viimeisen kuukauden ajan olen syönyt ajoittain pieniä määriä hiilareita esimerkiksi kerran viikossa ja huomaan, että tauon jälkeen kroppa taas ottaa niitäkin paremmin vastaan.

Ja mitä tulee näihin keto-leipomisiin, olen todennut tavalliset vehnä- ja sokerileivonnaiset todella ylimakeiksi hötöiksi ne muutaman kerran kun tässä lähiviikkoina tai kuukausina olen niitä maistanut! Koska omena sisältää luontaisesti sokeria, ei tämä piirakka ole aivan optimaalinen ketodietin osalta, mutta vähähiilihydraattinen jokatapauksessa. Googlailin omenapiirakka-reseptejä, joita voisin muokata ketoksi /vähähiilariseksi ja tämä ohje on muokattu #somenapiirakka- ohjeesta, jossa jo valmiiksi on korvattu osa vehnäjauhoista mantelijauhoilla. Kiva kun vehnättömämpi leipominen on innostanut muitakin kuin ketoilijoita. Itse pyrin tekemään nämä leivokset vähän vähemmällä voilla ja käytän yleensä maksimissaan 100g.

 

Pohja:

100g voita

1,5-2 dl erytritolia

2 munaa

kourallinen macadamiapähkinärouhetta (vaihtoehtoinen)

1 rkl psyllium

1 rkl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

4 dl mantelijauhoja

Päälle:

3 keskikokoista omenaa ohuina viipaleina

kanelia

hyppysellinen etytritolia

 

Ohje: Sulata voi ja lisää sekaan erytritol. Vatkaa sekaisin, lisää mukaan munat ja sekoita, kunnes munien rakenne rikkoutuu. Mittaa kuiva-aineet kulhoon ja annostele hiljalleen mukaan seokseen samalla sekoittaen. Anna taikinan jähmettyä hetki jääkaapissa.

Painele taikina voideltuun vuokaan. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi tai lohkoiksi ja asettele ne taikinan päälle. Ripottele päälle kanelia ja erytritolia. Paista uunissa 200c noin 30min. Nauti esimerkiksi vhh-jäätelön kanssa 🙂

 

Rentouttavaa sunnuntaita ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Superhelppo rahkapiirakka karviaismarjoista

En ollut leiponut oikeastaan koko kesänä, mutta toissa viikonloppuna päätin pitkästä aikaa tehdä nopean ja helpon piirakan. Instaan ehdinkin tuolloin leipomisesta postaamaan! Pihassamme kasvaa nimittäin karviaispuska ja koska olen kaiken kirpeän perään, niin olen ahkeraan tahtiin ollut lähiviikkoina sen puskan kimpussa napsimassa marjoja 😀 Sitten ajattelinkin kokeilla, millaisen kirpeän piirakan niistä saisi.

Olen joskus aikaisemmin postaillut blogiin mustikka-versiosta tästä maailman helpoimmasta piirakasta, olen myös tainnut kokeilla myös omena- ja vadelmaversioita. Sanotaanko, että joskus 5v takaperin leivoin tällä ohjeella piirakkaa tosi usein ja aivan paras versio tulee kyllä kun korvaa maitorahkan smetanalla 😀

Tosi kätevä tarjoiluehdotus kuitenkin esimerkiksi vieraita varten silloin kun ei välttämättä ole aikaa alkaa mitään työlästä leipomaan. Itse ostan tähän useimmiten valmistaikinan, koska helppous. Joskus olen itsekin vaivannut taikinan ja siis mitään kovin työlästähän ei sekään ole. Valmistaikina on kuitenkin hyvä silloin kun haluaa päästä oikeasti todella helpolla.

Tähän tarvitset:

Makea piirakkataikina (pakaste)

Karviaismarjoja (tai muita marjoja oman maun mukaan)

1 muna

1 purkki rahkaa (Valion pinkki esimerkiksi)

Loraus maitoa

Sokeria ja vaniljasokeria

Sekoita kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi seokseksi. Itse lisään lirauksen maitoa, jotta koostumuksesta tulee hieman juoksevampaa, jolloin se levittyy helpommin marjojen päälle. Painelen sulaneen valmistaikinan vuokaan, kaadan päälle marjat ja niiden päälle taas rahkaseoksen. Paistan uunissa 200c noin 30-35min tai kunnes taikina alkaa näyttää reunoilta sopivan kypsältä. Anna jäähtyä!

Melkoisen kirpsakka tästä tuli (ei tosin itseäni haitannut :D),  mutta vaniljakastike toi kivaa makeutta. Periaatteessa piirakan voi tehdä mistä tahansa marjoista, itse siis olen aina vaihtelevasti iskenyt mitä milloinkin tuon rahkatäytteen alle.

Kaikkein parasta tämä on ehdottomasti seuraavana päivänä kun taikina on yön yli kylmettynyt kaapissa. Nami!!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Pullantuoksuinen sunnuntaipostaus

Hellurei! Onni on kellojen kääntämisessä, sain nimittäin sunnuntai-aamuun suunnilleen tunnin verran omaa aikaa kun heräsin viikonloppuun nähden jo laittoman aikaisin ennen kahdeksaa kukkumaan. Läppäri kainaloon ja kahvit tulille, aah! Rakastan sitä tunnetta kun pääsee aamulla hiljaisuudessa avaamaan koneen ja hörppäämään täydellistä lattea. Olohuoneen katto tuli eilen vihdoin ja viimein melkein valmiiksi.  Johan näitä maalailuita ollaankin täällä muutaman miehen (ja tietysti yhden apu-naisen) voimin hoidettu ja nyt voisi vihdoinkin sanoa, että ollaan voiton puolella. Korkea viistokatto puupaneelia ei ehkä ole maalattavana kohteena mikään kaikkein ihanteellisin, mutta kuka leikkiin ryhtyy.. Seuraavaksi päästään ehkä minun lempihommaani, eli valkkailemaan olkkarin ja pojan huomeeen seinien maaleja. Joku erikoisempi tekstuurimaali olisi kyllä ihana!
Pommitinkin jo aikaisemmin tällä viikolla somea korvapuustikuvillani ja ilmeisesti aika monille syntyi pullahimo sen jälkeen. Voin vaan kuvitella, olin jo itse kärvistellyt korvapuustihimojen kanssa jo hetken ja yritin toissaviikonloppuna tuoda jotain helpotusta ostamalla kaupasta pussin Gifflareita. Mutta eihän ne kuitenkaan ole lähellekään sama asia kun itseleivotut korvapuustit.. Jotenkin kieltämättä hassu ajatus, nimittäin minä leipomassa korvapuusteja! Oikeastaan olen melko hyvä leipuri, joten en tiedä miksen useammin leivo juttuja. En kai ole niin kovin makeiden juttujen perään kuitenkaan. Jotenkin sitten päädyin alkuviikosta hamstraamaan kaupasta pullatarvikkeita ja tuumasin, että kai sitä täytyy yhdet pullat kymmeneen vuoteen vääntää. Edellisestä korvapuusti-kerrasta nimittäin oli oikeasti se 10v aikaa!
Voin kertoa, että olivat kyllä melko hyviä. Ja itseasiassa onnistuin näissä varsin hyvin ottaen huomioon, etten ole mikään pullakonkari todellakaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä nuukailin liikaa voin kanssa ekassa pellillisessä, toinen nimittäin onnistui huomattavasti paremmin noin ulkonäönkin puolesta. Nyt onkin sitten napsittu pullia pakastimesta pitkin viikkoa, en vaan kertakaikkisesti voi vastustaa! Toivon todella ettei tästä herännyt mikään kipinä alkaa puuhastelemaan korvapuusteja joka viikko. Voin kertoa, että sen tavan myötä painaisin vuoden päästä ehkä 200kg.

 

Olen joskus miettinyt, että mikä tekee hyvän leipurin? Tai siis itse miellän olevani hyvä leipomaan siksi, että leipomani asiat onnistuvat. Mutta tietenkin ne onnistuvat kun seuraan ohjeita! En ymmärrä voiko silloin muka mennä joku pieleen? Jos hyvä leipuri on semmoinen, kenen ei tarvitse jokaikinen kerta googlettaa niitä ohjeita ja tarkastaa rasvan tai jauhojen määrää ainakin viittä kertaa, niin siinä tapauksessa en kyllä todellakaan ole lähelläkään hyvää leipuria. Muistaakseni olen kerran epäonnistunut leipomisoperaatiossa (tai siis ainakin sillein kunnolla, että voisi virallisesti todeta, että nyt oikeasti meni pikkaisen pieleen…) Olin silloin 9v ja yritin tehdä jotain ihme appelsiininkuorikakkua. Oikeasti kyllä ainakin yritin seurata niitä ohjeita, mutta pieleen meni.
Laitan kyllä täysin iän piikkiin ja siihen, etten välttämättä ollut ymmärtänyt jotain tärkeää vaihetta, haha! Muistan kun vaan tuijotin sinne uuniin ja se perhanan kakku ei vaan kohonnut. Oli vaan taikinaliejua. Siitä on jo 20v aikaa, joten kovin tarkkaan en muista, mutta kieltämättä aloin nyt miettimään, että paistoinkohan sitä yksinkertaisesti vaan malttamattomana pikkutyttönä liian vähän aikaa. No, jokatapauksessa muistan kyllä hyvin sen kun raastoin sitä appelsiinin kuorta ja voin kertoa, että sen perusteella miten se raastaminen sujui (siis raastoin ne kaikki valkoisetkin osat muistaakseni), en usko että kyseinen kakku olisi muutenkaan ollut mikään maailman suurin menestystarina. Ehkä sen olikin tarkoitus epäonnistua! Sitävastoin tykkäsin ala-asteella tehdä pannaria, paistaa lettuja ja semmoista murotaikinavuokaa, jossa oli useimmiten omenaa tai luumua. Vitsi kun oli hyvää!
 Jos haluaa onnistua leipomisessa (etkä siis ole mikään taikinataikuri) niin asiat missä nyt ei vaan voi lähteä sooloilemaan on a) raaka-aineet b) työvaiheet! Jos korvapuustiohjeessa lukee, että tarvitset vehnäjauhoja, silloin et vaan voi tunkea sinne niitä ruis- ta grahamjauhoja yrittäessäsi soveltaa. Tai korvata voita ruokaöljyllä. Tai olla kohottamatta taikinaa, koska ei sillä varmasti ole merkitystä. On sillä! Jos seuraat niitä ohjeita, todennäköisesti onnistut, eikä tarvitse miettiä sitä mikä meni pieleen (eli se kun jätit hiivan pois ja ajattelit, että ei yhdellä aineksella ole niin väliä haha!). Meillä ei ollut kotona raesokeria ja myönnän miettineeni kaupassa, että mitä jos vain jättäisin sen pois.. Mutta eiväthän korvapuustit ole mitään ilman sitä! Niinpä lähti raesokerikin ostoskoriin.
idnosto
 Mikäli joku kaipailee ohjetta, niin käytin ensimmäistä googlettamaani ohjetta, joka nyt sitten oli tämä ja kopioin sen tähän:
 
Pullataikina:
½ l maitoa tai laktoositonta maitojuomaa
50 g hiivaa
1-2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n.14 dl Myllyn Paras Emännän Puolikarkea Vehnäjauhoja (n. 900 g)
100 g voita
Väliin: 
50-100 g voi- tai margariinisulaa
½-1 dl (fariini)sokeria
1-2 rkl kanelia
Voiteluun ja päälle:
 munaa
raesokeria
Valmistusohje 

 

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja muna. Lisää vehnäjauhot vähitellen, aluksi vatkaten, jotta ilmaa sitoutuu taikinaan. Alusta taikina hyvin vaivaten. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppupuolella. Laita taikina peitettynä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan.
Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, ota se leivinpöydälle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Jaa taikina kahdeksi palaksi ja kaaviloi kumpikin suorakaiteen muotoon (n. 30 x 50 cm). Levitä taikinalevyille sulaa / notkeaa rasvaa ohueksi tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Kierrä levyt tiukalle rullalle, jätä saumat alaspäin.
Leikkaa rullat 3-5 cm:n paloiksi vinoittain leikaten niin, että joka toinen leikkaus on vinoon toiseen suuntaan ja joka toinen on vinoon toiseen suuntaan.-> /V . Paina jokainen pala keskeltä alas peukalolla niin, että pullaan muodostuvat korvat. Anna kohota kaksinkertaisiksi lämpimässä paikassa. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria.
Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 10 min kauniin värisiksi.

 

Sunnuntai (varsinkin tämmöinen sään puolesta todella ankea semmoinen) on hyvä leipomispäivä. Ehkäpä joku saa tästä postauksesta idean leipoa korvapuusteja, nami! Itselläni on seuraavaksi leivontalistalla karjalanpiirakat. Ne itse tehdyt kun ovat niin hyviä ettei mitään rajaa!

 

Ps. Kurkatkaa myös eilinen kotipostaus ja Elloksen -40% alekoodi joka voimassa vielä tänään!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Maailman paras mustikkapiirakka

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

 

Sain eilen päähäni leipoa mustikkapiirakkaa, joka sitten osoittautuikin niin hyväksi että päätin tulla jakamaan teillekin tänne ohjetta! Instagramiin (@iines) ehdin postailla piirakan jo heti kun sain sen uunista 😀 Olen jotenkin ihan hulluna kaikenlaisiin rahkapiirakoihin ja aikalailla samantyylisen ohjeenhan olen täällä jo joskus aikaisemminkin jakanut tyyliin maailman helpoin mustikkapiirakka tai jotain vastaavaa. Nyt kuitenkin tuli tehtyä ehkäpä maailman paras mustikkapiirakka, koska sain tällä kertaa aikaiseksi tehdä pohjankin itse.
Ennen olen jostain syystä ostanut aina valmispohjia enkä oikein tiedä miksi, koska osaan kyllä leipoa ja väkertää pohjia, jotenkin ehkä halunnut päästä oikeasti todella pienellä vaivalla. Eilisen piirakan jälkeen kyllä huomasi todellakin sen eron omatekemän ja valmispohjan välillä, eikä valmispohjia kyllä enää osteta meille, tuo pohja kun oli sen verran nopea ja helppo kyhätä myös tosi nopsaa kokoon 🙂
Ohjetta kyttäsin täältä, mutta sovelsin sitä täytteen osalta itse.

Tarvitset..

Pohja:

100g voita
3/4 dl sokeria (itse käytän hedelmäsokeria ja laitoin n. 1/2 dl)
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta

Täyte:

1 purkki smetanaa (120g 35%, Pirkka)
1/2 purkkia rasvatonta maitorahkaa (n.100g)
1 muna
3/4 dl sokeria (itse laitoin alle puoli desiä hedelmäsokeria)
1 tl vaniljasokeria
200g mustikoita (useimmiten pakastemustikat myydään juuri 200g pusseissa)

 

Sulata voi. Vatkaa joukkoon vispilällä sokeri ja muna. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää ne taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

 

Voitele halkaisijaltaan 26-28-senttinen piirasvuoka. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Itse annoin taikinan hetken jäähtyä, sulatettuun voihin tehtyä taikinaa on nimittäin todella vaikea saada lämpimänä paineltua vuokaan kiinni, joten helpompi homma kun on hieman jähmeämpi! Taikinan voi myös iskeä vuoan pohjalle ja hetkeksi pakkaseen ennen painelua.

Vatkaa smetana, rahka, muna ja sokerit keskenään. Levitä mustikat vuokaan tasaisesti ja lisää päälle täyteseos, jotta se levittyy tasaisesti mustikoiden päälle.Alkuperäisessä ohjeessa mustikat lisättiin jo tuohon täyteseokseen, mutta kumpikin tapa varmasti hyvä!

Paista mustikkapiirakkaaa 200-asteisessa uunissa, hieman keskitasoa alempana 25-30 minuuttia.Tarjoa mustikkapiirakka jäähtyneenä, itse söin vaniljakastikkeen kanssa.

 

Aikaisemmin olen tehnyt tätä rahkapiirakkaa juurikin siis rahkaan, muistaakseni ihan kerran-pari smetanaan, mutta smetanaan tehtynä tulee kyllä niiiiin hyvää!!! Tietty rahkan voi korvata täysin smetanalla ja saada aivan ultimaalisen täyteläisen piirakan, alkuperäinen ohjehan ei tosiaan neuvonut kumpaakaan vaan sen mukaan täyte tehtiin joko ranskankermaan tai kermaviiliin. Itse olen kokenut hyväksi yhdistelmäksi tuon smetanan ja rahkan 🙂

 

Suosittelen testaamaan, aivan superhyväää!!
Mitäköhän sitä seuraavaksi leipoisi?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Maailman parhaat muffinsit

Olen joskus ikuisuus sitten jakanut tänne lempimuffinssieni ohjeen, joka tosin on tässä matkan varrella jonkin verran muuntautunut tuosta alkuperäisestä eikä tosiaankaan sinne terveellisempään suuntaan. Vadelmatkin ovat jo yli vuosi sitten vaihtuneet mustikoihin. Vaikka näitä tuleekin leivottua suhteellisen usein, joudun silti kerta toisensa jälkeen kaivamaan saman ohjeen täältä blogin syövereistä! Ajattelinpa samalla tehdä näistä myös sen päivitetyn ohjeen tänne.
Alunperinhän nämä lähtivät liikkeelle tosiaan vadelma-valkosuklaamuffinsseina, jotka muuntautuivat pian mustikka-supervalkosuklaamuffinseiksi. Kyseessä on ihan ylivoimainen lempiherkkuni nykyään!! Aikamoinen rasva- ja sokeripommi kuitenkin on kyseessä, joten mitä harvemmin näitä leipoo niin sitä parempi, ainakin nyt siis terveyssyistä. Muutenhan näitä syödessä pysyy varsin onnellisena, ainakin hetken 😀

Näiden salaisuushan on ehdottomasti tuo valkosuklaasydän joka jokaiseen upotetaan ennen paistoa. Alunperin laitoin muistaakseni vain joihinkin muffinsseihin suklaasydämen jämäpaloista, mutta nykyään se on ihan vakiovaruste ja maailman suurin pettymys jossei suklaata jostain syystä sisältä löydy. Tai itseasiassa tuo vakiokäytäntö on nykyään suklaanappi tuplana 😀 
 Aivan ehdoton juttu näihin on myös nuo Amerikan muffinivuoat, joita on ainakin Pirkalla. Niihin tavallisiin pikkuvuokiin on nimittäin maailman raivostuttavin tehdä yhtään mitään! Nuo ovat tarpeeksi jämäköitä (ja isoja) tähän tarkoitukseen.

Tästä taikinasta tulee siis tuo kuvan pellillinen niihin reilun kokoisiin Amerikan vuokiin tehtynä, eli noin 12 kpl megamuffinsia! Ja huom! Mitään laihduttajan ruokaa nämä eivät todellakaan ole, joten näitä kun leipoo niin on suositeltavaa kutsua ihmisiä kylään (ainakin joskus ;)) niin ei tule mussutettua ihan kaikkia itse.

Ainekset

 
4dl vehnäjauhoja
1-2 dl sokeria (itse käytän hedelmäsokeria, laitan n. 1dl)
2-3 tl vaniljasokeria
 
2tl leivinjauhetta
300g valkosuklaata
 
4kananmunaa
 
200g rasvaa (itse laittanut vähän vähemmän esim 170g)
2dl purkki kuohukermaa
Pussillinen pakastemustikoita
 Tässäpä ohje: 
Raasta noin 200g valkosuklaata ja sekoita raasteeseen kaikki kuivat aineet. Itse ostan näihin siis 3 levyä leivontaan tarkoitettua valkosuklaata, joista raastan 2. Jätän molemmista levyistä viimeisen rivin hajapaloiksi muffinssien sisään jemmattavaksi, vika rivi kun on aina vähän hankala raastaa..
Sulata rasva, sekoita siihen kananmunat ja kerma. Yhdistä seos kuiviin aineisiin vain kevyesti sekoittaen. Täydellisten muffinien salaisuus piilee siinä, että taikinaa ei saa sekoittaa liikaa. Lisää lopuksi pakastemustikat ja sekoittele tasaiseksi. Laita taikina muffinivuokiin, älä laita vuokia liian täyteen sillä se kohoaa uunissa aavistuksen. Piilota jokaiseen muffinssiin kolmannesta levystä ”suklaaylläri” eli 1-2 palaa valkosuklaata, tuo nappi kruunaa ehdottomasti tämän herkun!
Paista 200-225 asteessa n. 20-35 minuuttia uunista riippuen. Itse en katso niin tarkkaan kelloa, nostan uunissa siinä vaiheessa kun ovat yhtä kauniin ruskeita kun tuossa viimeisessä kuvassa. Kaikkein otollisin hetki  syödä näitä on joko jonkin aikaa jäähdyttyä, jolloin valkosuklaanapit sisällä eivät ole enää aivan niin sulia tai seuraavana päivänä kevyesti lämmitettynä.
NIIN HYVÄÄ!! 🙂
Olen yrittänyt jo pitkään miettiä, että millä aineksillä muffinseista saisi (omaan mieleeni) vieläkin parempia? En ole kuitenkaan vielä tullut keksineeksi. Nämä kun ovat oikeasti aika lähellä täydellisyyttä. Kerran kokeilin banaani-valkosuklaa-versiota joka ei ollut siellä päinkään näihin verrattuna. Lähiaikoina täytyy kuitenkin ehkä pitkästä aikaa testata näitä tuolla alkuperäisellä vadelma-ohjeella!
Jos innostutte testaamaan näitä, niin tulkaa ihmeessä kertomaan mitä olitte mieltä! 😀 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.