Toiseksi lempparein meikkini

Ajattelin tehdä meikkipostauksen meikistä, josta itse tykkään (itselläni) kaikkein eniten. Tai sanotaanko ainakin toiseksi eniten. Tämä saattaa olla melkoinen yllättäjä, mutta eniten koen omakseni ihan perinteisen ”vain ripsaria”-meikin lisäksi todella tumman silmämeikin. Ja tumman nimenomaan ilman luomiväriä, oikein kunnon kajaleilla tehostettua.

Silmäni ovat melko suuret, joten mielestäni tuo kajal pienentää kivasti silmiä, vähän siis vaihtelua ;D Tietty kajal antaa aina semmoisen aikamoisen pahis-ilmeen, mitä enemmän sisäluomen kajalia, sitä parempi. Tähän lookkiin sopii (omasta mielestäni itselläni) kontrastina parhaiten a) vaalea tukka b) kevyt rusketus. Jos nyt siis saan päättää millaisesta tyylistä itselläni pitäisin eniten! Ja reippaasti ripsaria myös alaripsissä on yksi oleellinen elementti tässä meikissä.

No eiköhän tässä ollut tarpeeksi pohjustusta aiheelle! Sitten itse meikkiin ja tuotteisiin!

Ihan töihin en tällä tallustelisi, mutta koen tämän sopivimmaksi lookiksi iltarientoihin tai vaikka dinner deiteille. Kerroin jo aikaisemmin taas ripsikadosta vol miljoona, jonka vuoksi kaivoin jo muutama viikko sitten meikkiboksin pohjalta täsmätuotteet käyttöön.

Täsmätuotteilla tarkoitan tässä tapauksessa ripsivärin pohjustajaa ja todellista ripsivärien selaista asetta, nimittäin Benefitin They’re Real!:ia. Molemmat on hommattu Sephorasta, en muista milloin olen tuon Benefitin ostanut, mutta jostain syystä se oli jäänyt lojumaan avaamattomana pitkäksi aikaa ja päätin ottaa taas käyttöön. On nimittäin parhaimpia ripsareita ikinä!

Kokeilin tuota ekan kerran joskus vuonna 2010 ja silloin se antoi omaan makuuni jopa liian massiiviset ripset ja kesti hetken ennenkö varsinaisesti hullaannuin siihen. Jos haluaa oikeasti isot ripset, niin suosittelen ostamaan Sephorasta testiin! Tuotteen poistaminen on kyllä kieltämättä yksi riesa, mutta mitäpä sitä ei tekisi upeiden ripsien eteen ;D

Tässä kuvaushetkellä ripset olivat oikeasti melko tihrussa kunnossa kun suurin osa oli juuri uusiutunut, mutta tuolla They’re Realilla sain edes jotenkuten siedettävän lopputuloksen. Harmi vaan Benefitiä ei taida vieläkään saada Suomesta, eikä ainakaan ennen saanut myöskään tilattua ulkomaisista verkkokaupoista. Toivottavasti asiaan tulisi pian muutos!

Ripsivärin primer on esitelty kuvan kera alempana, mutta kyseessä Lancomen pohjustaja, joka saatu Sephorasta kaupanpäällisenä. Ainakin Jenkeissä kun saa Sephorasta aina ostaessa pisteitä, joilla voi lunastaa kaikkia ihania minituotteita, aah! ;D

Tässä meikissä käytetyt tuotteet! Pohjustin meikin tuolla Bette Boxista tulleelta Nivean After shave balmilla*, jota siis kovasti hehkutetaan myös naisille sopivaksi, juuri siis meikin pohjustamiseen. Sai kyllä tasaisen pohjan ja iho on tuon jäljiltä tosi sileä. Tein ”meikkimassa” tuosta Lumenen CC-voiteesta* (myös Bette Boxista), NARSin Illuminator- rusketusheleyttäjästä (sävy Laguna) ja Lumenen ihonsävyn heleyttäjästä. Levitin massan kasvoille Beautyblenderillä.

Mulla menee käytettyjen tuotteiden lisäksi vähän kausittain myös välineiden käyttö. Välillä suosin meikkisiveltimiä ja sitten taas vaihdan takaisin sieniin. Molemmat tosi hyviä vaihtoehtoja kuitenkin. Nyt olen ottanut pitkästä aikaa käyttöön taas BB:t ja myös tuon ”pikkumunan” , joka on tarkoitettu peiteaineen levitykseen ;D Molempia BB:itä löytyy ainakin Elevenin valikoimista*.

Peiteaineista olen viimeajat suosinut ehdottomasti eniten tuota essencen Camouflage 2 in 1:ia*, joka toimii sekä peiteaineena, että todella peittävänä meikkivoiteena. Tuo vaalea sävy menettelee nyt pienissä määrissä, mutta kevääksi täytyy ostaa tummempi. Ehdottomasti yksi lempparituotteistani essenceltä ja maksaa alle 5e. Ainakin tuolta Pretty.fi:n valikoimasta löytyy kolmessa sävyssä.

Rajaukset tein Alima Puren kajaali-rajauskynällä*, joka on luonnonkosmetiikkaa. Käytin samaa kynää sekä sisä-, että ulkorajauksiin ja pehmensin yläluomen rajauksia tähän semmoisella toisen rajauskynän töpsöttimellä.

Lopuksi tietysti parasta aurinkopuuteria ikinä, eli Guerlainin Terracottaa sävyssä 03 medium. Todella luonnollinen sävy, eikä juuri ollenkaan hileitä tai shimmeriä, kuten joissakin bronzereissa. Täysin matta tuo ei kuitenkaan ole. Levitykseen käytän MAC:in isoa puuterihuiskaa.

Ja sitten vielä siihen ripsivärin pohjustajaan! Tuo Lancomen primer on siis valkoista massaa, jota levitetään ripsiin ennen maskaraa tuomaan massaa ja pituutta. En ole oikeastaan kokeillut ikinä aikaisemmin kun ehkä ihan jotain yhtä primeria, mutta tämä ainakin toimii! Tuotteen nimi on Lancome Cils Booster XL* ja sitä löytyy ainakin Elevenin* valikoimista.

Kurkatkaa myös päivän aikaisempi alebongaus-postaus (jonka kuvat kylläkään jostain syystä eivät näkyneet puhelimella, selvitän!) ja pysykää kuulolla myöhemmin kun päivitän tänne vielä ihan huisin alekoodin, joka voimassa myöhemmin tänään!

Saadut tuotteet ja kaupalliset linkit merkitty *-tunnisteella.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Asiat jotka tulevat tutuksi vauvan kanssa

No, otsikko varmasti kertoo oleellisen postauksen sisällöstä. Rehellisyyden nimissä mua itseäni raivostuttaa tämmöiset ”kuule, et sinä nyt vaan tajua näitä juttuja kun sulla ei ole lapsia”-pätemiset, mutta oli vaan pakko! On niitä juttuja nimittäin vaan tullut vastaan, joita ei vain aikaisemmin ole tarkemmin ajatellutkaan. Tai siis osannut ajatella niitä tilanteita äidin näkökulmasta. Tässäpä muutamia ”vain äitinä tiedät”-juttuja, joita tuli mieleeni..

Se kun olet juuri nukahtamassa illalla ja käännät vaikkapa kylkeäsi, jolloin sänky narahtaa, peitto kahisee liian äänekkäästi tai muuten vain esimerkiksi aivastat tai yskäiset ja tietysti vauva herää! Eli se tunne kun tajuat, ettet ihan vielä pääsekään unten maille. Yöllä herääminen ei ole edes yhtä paha kun iltaisin silloin kun olet juuri nukahtamassa, varsinkin jos olet aivan superväsynyt. Käy itselleni ainakin sanoisinko kerran viikossa.. Nyt poika on kylläkin nukkunut pääasiassa vieressä, joten helpottaa vähän tätäkin asiaa! Kuinka osaakaan kuitenkin arvostaa sitä kun saa katsoa illalla edes 15min telkkaria omassa rauhassa. TAI kun se herääminen jääkin vaan yksittäiseen uniseen huutoon ja toinen nukahtaakin heti uudelleen. Huh!

Se kun ei oikeasti ehdi tai muista syödä. Ekoina kuukausina muistan kuinka vauva kiukustui aina juuri silloin kun olin itse alkamassa syömään, en ymmärrä kuinka sattuikaan aina tismalleen samaan aikaan. Siis ihan aina! Nykyään päivisin on niin paljon muistettavaa, että muutamakin tunti hujahtaa supernopsaa ja tajuaa, että hemmetti kello on jo kohta neljä enkä ole vielä syönyt kunnon lounasta. Eikä mikään salaattilounas paljoa anna energiaa kun meuhkaa täällä ympäriinsä tuntitolkulla, tuntuu että on koko ajan hakemassa/viemässä jotain pikkujuttuja täällä kotona eestaas.

No se kun ei itse enää edes välitä niistä pienistä pukluläikistä omissa vaatteissaan. Mitäpä nyt pienistä! Onneksi pukluista on päästy jo eroon, mutta tilalle ovat tulleet sose- ja kaikki muut mahdolliset tahrat. Tahroista huolimatta samat releet päälle seuraavana päivänä. Eilen huomasin mun juoksutrikoissa jotain ihme sosetahroja ja muistin sitten huomanneeni ne jo aikaisemmin viikolla, en silti jaksanut laittaa pesuun vaan ajattelin, että laitetaan nyt vielä kerran jalkaan, haha.

Multitasking. Tietty moni saattaa olla multisuorittaja jo ennestäänkin, mutta viimeistään nyt tekee sataa asiaa samaan aikaan ja jotenkin asia nousee aivan uudelle levelille. Eilen esimerkiksi pesin hampaita samaan aikaan kun tein puuroa ja purin puhtaita astoita koneesta. Erona edelliseen, että nykyään joku näistä operaatioista saattaa jäädä kesken ja tajuaa, että tekee neljää juttua muttei kuitenkaan saa yhtäainutta valmiiksi.. Tuntuu, että kaikissa pikkujutuissakin kotona menee ihan ikuisuus! Nykyään saa ehkä enemmän kuitenkin aikaan kun esimerkiksi 6kk sitten, mutta tuntuu silti että yhden kotihomman suorittamiseen menee huomattavasti kauemmin kun ennen.

Se kuinka yhtäkkiä on täysin normaalia raportoida muille asioista, joista ei ennen olisi tullut kuuloonkaan puhua. Imetys, vauvan vatsantoiminta, synnytys, mitä näitä nyt on… Koska tietysti kaikkia kiinnostaa (NOT). Voin rehellisesti sanoa, että ennen omakohtaista kokemusta ei olisi ihan kamalasti kiinnostanut keskustella näistä aiheista kenenkään kanssa, toisaalta nyt en edes tiennyt niistä niin paljoa, että olisin saati sitten osannut tai tiennyt, että niistä saa ihan keskusteluun asti asiaa. Tarkemmin ajateltuna ei olisi esimerkiksi 2v sitten tullut kuuloonkaan kysyä kenenkään synnytyksestä ja siitä miten se meni. Jotenkin ajatteli ennen, että synnytys kun synnytys, sama juttu esimerkiksi imettämisen kanssa, eipä sitä ajatellut että siihenkin voi liittyä kaiken maailman haasteita. Parhaani mukaan ainakin yritän välttää liiaksi näistä aiheista hölöttämistä lapsettomien ystävien kanssa, ellei siis tietysti erikseen kysy.

Mombrain. Kun ajatus nyt ei vaan kulje, muisti ei pelaa ja sitä rataa.. Oli nyt sitten valvomisesta tai hormoneista johtuvaa, niin tämä varmasti tulee kaikille? Voisin sanoa, että olen onneksi jo vähän päässyt tästä yli, mutta ajoittain tulee semmoisia jaksoja kun on (esim juuri valvomisesta) jotenkin pää niin jumissa, ettei mitään rajaa. Huomaan myös edelleen, että olen hajamielisempi ja keskittymiskyky asioihin on edelleen huono. Ah, odotan niin innolla sitä kun saan taas omat aivoni (joskus) takaisin..

Tietysti myös se kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Kaikkihan sitä jauhoivat jo odotusaikana, mutta voin itse kyllä täysin allekirjoittaa väittämän. Vielä 2kk ja meidän vauvavuosikin on jo hujahtanut ohi, apua! Poika täytti nimittäin eilen jo 10kk. Olen tällä viikolla ollut vuoden kotona ja kun eilen aloin tarkemmin ajatella, niin enää reilut pari kuukautta kotona ja sitten töihin. Sehän on yksi hujaus, kun kerta tämä vuosikin on mennyt ennätysvauhtia. Apua!

Pikkuisen kasvaessa varmaan tulee eteen uusia asioita, mutta moisia olen tähän mennessä tuumaillut. Luulisin ainakin, että nämä ovat melko yleisiä seikkoja?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Tiistain juttuja

Eilinen hurahti niin kiireellä, että vasta illalla ehdin istahtaa koneen ääreen ja aloittaa datailut vastaamalla teidän kommentteihin. Kiitos vielä jokaisesta kommentistanne, ne ovat kaikki täysin kullan arvoisia! Aivan ihana nähdä kuinka mielettömiä tyyppejä siellä ruudun toisella puolella on vuodesta toiseen, vaikkei kommentointi aina olisikaan niin aktiivista ♥ Myös postaustoiveita tuli mielettömästi, nyt siis niitä toteuttamaan. Työnhakuun liittyvän postauksen ajattelin ainakin toteuttaa ensin työaiheisista jutuista, sekä myös ”kuinka varaamme matkamme”-aiheinen juttu on jo korvan takana näin alkuun.

Aamu vierähti eilen blogitapahtumassa Pikku-N:n ja Jutan kanssa,iltapäivällä olikin sitten vieraita kylässä. Vähän vaihteluajokatapauksessa normipäivään kotona! Illalla perusjuttuja, kutenmaalausta, ruokarumbaa yms. Oli kyllä kiva piipahtaa taas keskustassapojan kanssa, olen tosin jotenkin yrittänyt vältellä viime aikoina esimerkiksi kauppoihin ajautumista kun ollut jotenkin kamalatshoppailuhimot päällä. Tekisi mieli ostaa kaikkea ihanaa kevääksi!

Varsinkin uudet kevätkengät olisivat ostoslistalla, en nimittän keksi näille kuiville kevätkeleille muita kenkiä kun UGGsit, siis ellei halua laittaa tennareita tai korollisia kenkiä. En siis kertakaikkiaan näköjään omista siistejä ”kävelykenkiä”. Kai sitä täytyy tänään yrittää selailla jotain valikoimaa kun on näin hyvä syy mukamas. Acnen Pistolsit ovat olleet ostoslistalla ehkä 2v, mutta onhan niissä toki myös korko. Tetysti huomattavasti matalampi kuin Cypresseissä, joten en osaa sanoa olisivatko ihan nappivalinta kävelykengiksi, mutta joo..

Aamu starttasi siis pienellä kävelyllä Kauppatorilta Cafe Caruselille ja oli kiva samalla vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten Jutan kanssa, vaikka melkeinpä joka päivä kirjoitellaankin toisillemme. Mun mielestä on nykyään todella tärkeää muistaa myös se oikea sosialisointi, siis semmoinen ihan kasvotusten tapahtuva. En usko nimittäin että olen ainoa kotimamma, joka pääasiassa sosialisoi sen pikkuisen kanssa kotona ”vauvakielellä”. Vaikka semmoinen virtuaali-yhteydenpito nyt tietysti on sekin tärkeää ajatusten ja kuulumisten vaihteluun, niin olisi sitä ainakin kerran-pari viikkoon päästävä jonnekin oikeasti ihmisten ilmoillekin sosialisoimaan. Oli se nyt sitten lounas, brunssi, lenkki, mitä ikinä!
Tosin poika kulkee yleensä aina matkassa, mutta ainakin meidän kohdalla kaikki sujuu varsin mallikkaasti näin mama-baby-parivaljakkona. Poika tykkää superpaljon olla sylissä ja niitähän on aina tarjolla jos jonnekin mennään! Vierastaminen on tullut jossain määrin kuvioihin, mutta useimmiten vierastetaan miehiä. Eilen oli jokatapauksessa aivan ihana aurinkoinen sää, vaikkakin vähän viileää aikaisempiin päiviin verraten. Olen nyt kantanut vähän enemmän järkkäriäkin mukana, välillä nimittäin alkaa ärsyttää vain kuvailla täällä kotiympyröissä. Todella harvoin kyllä kuvailen missään tapahtumissa muuta kuin puhelimella, mutta hauska poikkeus tällä kertaa postailla näitä ihan blogiinkin asti. Nyt vasta tajusin, että mehän oltiin Juniorin kanssa UGG-tiimiläiset! Olisi näköjään pitänyt itsekin laittaa ne chestnutin väriset, hihi.

Kävimme siis tutustumassa Vita Liberatan ja NKD Skinin itseruskettava-uutuuksiin. Viime viikkoina olen pitkästä aikaa intoutunut itseruskettaviin todella pitkän tauon jälkeen ja tällä viikolla ajattelin testailla paria uutuutta, joista tulossa tänne sitten myöhemmin juttua. Vita Liberatalta on uutuutena mm. 10 minuutin poispestävä suihkunaamio, joka kehittää päivänaikana medium-asteisen rusketuksen siitä huolimatta, että tuote pestään iholta pois. Mielenkiintoista!

 kuvat Jutta Hirsimäki

 

Mun aivot kävi päivän päätteeksi jotenkin niin kierroksilla, että oli  ihana vaan kaatua sänkyyn ja töllöttää Suomen Bacheloria ilman sen kummempaa aivotoimintaa. Nukahdin samantien kun se loppui ja suljin telkkarin! Yleensä kun on ollut tapana katsoa edes heti Sinkkuelämää aina kympiltä.  Tosin heräsin aamulla jo kuudelta, joten eipä kumma että väsyttikin jo aikaisemmin. Jotenkin kello täytyy laittaa aina erityisen aikaisin soimaan jos lähtee aamulla pojan kanssa liikenteeseen. Yleensä siis varataan vähintään 2h aikaa aamuhommiin, vähempi tietysti riittää jos tiedossa on neuvola yms mihin ei sen koommin tarvitse meikkailla ja riittää että hiukset harjaan läpi.

 Tulipas näköjään vähän sekava postaus. Aurinkoista keskiviikkoa jokatapauksessa!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Aamujen taikaa

Itse kuulun ehdottomasti aamuihmisiin! Ja olen oikeastaan aina ollutkin aamutyyppi. Oli sitten vapaa- tai työpäivä, ovat aamut ehdottomasti päivän kohokohtia. Niissä on aina tietynlainen seisahtunut tunnelma. Olit sitten superaikaisin liikkeellä työmatkalle tai vain kotosalla kahvikupin äärellä, niin rakastan sitä hiljaista tunnelmaa kun muu maailma on vielä unessa ja olette vain kahden, sinä ja aikainen aamu. Vaikka pimeissä talviaamuissa onkin tietynlainen tunnelma, ei niitä kyllä voi verrata valoisiin kevätaamuihin. Voiko aamu enää paremmin alkaa kun auringonpaisteella?

Itse olen harvemmin aamuisin pahalla tuulella. Paitsi! Jos aamurutiineihini tulee joku muutos, joku jää pois tai joudun tekemään kaikki liian kiireellä. Nimenomaan rauhallisuus ja omien juttujen tekeminen on aamuissa itselläni se tärkein asia. Että saa hetken vain olla, juoda kahvia ja ihmetellä. Herään aina niin aikaisin, että varmasti ehdin tehdä omat juttuni ilman kiirettä. Vaikka se vaatisi lyhyempiä yöunia. En siis ikinä selviytyisi semmoisista sängystä ylös ja ulos-aamuista, huhhei! Selailen nettiä, käyn verkkopankissa, luen uutisia, mitä näitä juttuja nyt onkaan. Olen muutenkin nettaillut aamuisin niin kauan kun muistan! Siis sanotaanko ehkä 15 vuotta. Olisi kyllä varsin outoa istua ja juoda aamukahvia ilman tietokonetta, haha! Ennen vanhaan siis meikkasin myös siinä datailun ja kahvinjuonnin lomassa.

Pakko kyllä myöntää, että olen monissa asioissa melko tapoihini kangistunut. Mulla on todella paljon tiettyjä tapoja ja rutiineja, jotka olen tehnyt vuosikaudet ja osan teen ihan silkasta vanhasta tottumuksesta. Ja myönnän senkin, että on maailman ärsyttävintä jos joku yrittää sekaantua niihin omiin juttuihin ja järjestykseen jossa yleensä tekee ”ne pakolliset jutut”. Puen esimerkiksi aina kaikkein viimeisimpänä, en kertakaikkiaan osaisi pukea päivävaatteita päälle ennenkö kaikki muut hommat on hoidettu. Lisäksi pakkaan laukun aina illalla valmiiksi. Kasvot pesen aina vasta kun olen käynyt laittamassa kahvikoneen päälle (minuutit tehokäyttöön!) ja hampaat pesen vasta kahvin jälkeen. Pitäisi varmaan joskus kokeilla aloittaa aamu aivan hullunkurisessa järjestyksessä.

 

Vaikka omat aamuni arkisin ovatkin hekitsyydellään potenssiin tuhat verrattuna aiempiin, niin pidän niistä silti. Useimmiten herään ennen poikaa ja vaikka varmasti vielä voisinkin saada unenpäästä kiinni, jollain tapaa jopa pidän aikaisin nousemisesta. Olen ehdottomasti myös kaikkein luovin aamuisin. Päässä pyörii ties mitä ideoita ja inspistä, ehdottomasti olen parhaimman tuulinen juuri päivän ekoina tunteina. Suoritustaso tuppaa omalla kohdallani laskemaan päivän mittaan, joten sen vuoksi pidän töissäkin mahdollisimman aikaisin toimistolle raahautumisesta, silloin kun saa mahdollisimman paljon aikaan. Yritän saada varsinkin kaikki epämiellyttävät hommat aina heti aamusta pois alta, koska päivän mittaan saatan laiskistua niin, ettei niiden hoitaminen nappaa enää senkään vertaa. Hassuna vastakohtana kun tiedän ihmisiä, joilla asioiden hoitaminen nimenomaan aamuisin ei onnistu moneen tuntiin, vaan kestää kauan ennenkö mieli ja keho lähtevät käyntiin heräämisen jälkeen.

idnosto

Monesti olen miettinyt, että mikä siihen vaikuttaa miten sisäinen kellosi toimii? Tietysti oma päivä- ja vuorokausirytmi ovat varmaankin suuressa osassa, mutta ainakin luulisin, että jotkut on vaan luotu yksinkertaisesti enemmän aamuun ja toiset taas iltaan. Ehkä ihmisillä esimerkiksi hormonitoiminta säätelee elintoimintoja niin, että keho on tavallaan vireämpi eri aikaan? En voisi kuvitellakaan itseäni kukkumassa tietokoneella yöhön saakka, tietysti nyt välillä tulee iltaisinkin nettailtua, mutten todellakaan koe että itse olisin aikaansaavin päivän viimeisinä tunteina. Monesti olen lähiaikoina suunnitellut lähteväni illalla lenkille, mutta harvemmin siitä kyllä tulee mitään. Viikonloppuaamuisin kun on ihan itsestäänselvyys lähteä aina sinne juoksulenkille! Itselleni aamut ovat ehdottomasti niitä hetkiä asioiden hoitamiselle, illat taas sitten ihan vaan rentoutumiselle ja makoilulle. Näin se on ollut melkeinpä aina, töissä tai kotona naperon kanssa. Pidän aamuista jopa niin paljon, että joskus odotan iltaa ja sitä että pääsee nukkumaan yön yli aamuun!

 

Kumpaan tiimiin te kuulutte? Aamu vai ilta?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Jäähyväisten aika

Kuten aiemmin vihjailin muutoksista blogin suhteen, olisi nyt aika hieman valaista aihetta ja tulevaa. Juttuhan siis on niin, että olen päättänyt tämän 9 vuoden jälkeen sanoa lopulliset heipat It ain’t hard do tellille. Älkää kuitenkaan säikähtäkö, bloggaamista en ole lopettamassa. Päinvastoin pistän pystyyn täysin uuden blogin. Olen jo pitkään kaivannut jotain pientä (tai siis oikeastaan suurta) uudistusta tähän koko hommaan ja viime aikoina sain vihdoinkin tuulta alle homman suhteen. Itselleni tämä nimittäin on tavallaan uusi alku, koko homma puhtaalta pöydältä. Kuten joku aika sitten tuli tb-postauksen yhteydessä kirjoitettua, on blogi pysynyt kaikki nämä vuodet melko samana. Siis niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin. Itselleni bloggaaminen on rakas harrastus ja tietynlainen henkireikä. Jakaa omia ajatuksiaan, irtautua arjesta shoppailujuttujen ja muun hömpän muodossa. Olipa kyseessä huonosti nukutut yöunet, ne koukuttavat korvapuustit tai uusi laukkuhankinta.

Melkein vuosikymmen on kuitenkin melko pitkä aika blogille ja olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että blogi kaipaa uudistusta. Koska oma henkilökohtainen elämäni on kokenut parin viime vuoden aikana melkoisen mullistuksen, alkoi jossain vaiheessa tuntua siltä ettei vanha blogi enää tunnu samalla tavalla omalta kun vuosia sitten. Olen superlaiska päivittämään ulkoasua, enkä oikeastaan ole siinä edes kovin hyvä. Varsinkaan nykyään kun kaikkeen syvälliseen on jotenkin hankala keskittyä jossei ole paljoa aikaa. Mietittyäni tätä asiaa jonkun aikaa, tein päätöksen uusia blogin kertaheitolla. Uusi osoite, uusi ulkoasu ja uusi blogin nimi. Vanhat postaukset siirtyvät myös blogin mukana, mutta voi olla että samaan syssyyn piilotan jälleen kerran rankalla kädellä noita vanhoja postauksia.

Tämän jutun myötä olen ollut kuin uusi ihminen blogijuttujen suhteen! Kuin ihmeen kaupalla olen keksinyt vaikka mitä kivoja postausideoita ja suorastaan intoa puhkuen avannut aamuisin koneen, vaikka siis edelleen täällä vanhan blogin puolella ollaankin. Tästä eteenpäin It ain’t hard to tell jää siis historiaan. Kuinka helpottavaa jotenkin! Vaikka mikään ei sinänsä muutu ja kirjoitan blogia edelleen omana itsenäni ja itsenäisenä bloggaajana, tuntuu ”uusi alku” valtavan hyvältä. Tulen edelleen kirjoittamaan itselleni tärkeistä jutuista, niistä asioista jotka kiinnostavat ja niissä puitteissa kun koen itse luontevaksi.

Sitten eräs juttu on jo jonkin aikaa painanut mieltäni. Nimittäin kommentoinnin vähyys, joka näkyy nykyään blogeissa kauttaaltaan. Myönnän kyllä olevani itsekin äärimmäisen laiska kommentoimaan blogeihin ja viime  vuosina olen tainnut kommentoida blogeihin varmaan ihan max kahden käden sormilla laskettavat kerrat. (Yks syy tosin on niinkin yksinkertainen, etten nykyään ihan kamalasti ehdi blogeja lukemaan kun tämä omakin vie niin paljon aikaa!) Silti sitä välillä pohtii, että miksi näin. Ennen vanhaan kun oli tavallista, että kommentteja sateli postausta kohden kymmeniä. Monet asiat tietysti vaikuttavat. Ehkä kommentoinnin hankaluus puhelimella, jos nyt yksi mainitaan? Juuri itse yritin viime viikolla kommentoida pariin blogiin puhelimella ja heti kohtasin jotain ihme teknisiä ongelmia, arghh. Ehkä myös ihmisten kiireys on toinen? Postaukset lukaistaan läpi, mutta aikaa ei ole jättää kommenttia tai herättää keskustelua? Jokatapauksessa olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista ja nykyään ilahduttaa jo sekin pieni, että joku jaksaa nähdä sen vaivan että kommentoi. Olen itse myös päättänyt aktivoitua tuon muille kommentoinnin kanssa, koska kuitenkin niin pieni juttu voi olla bloggaajalle suuri juttu!

No mutta, tämän jutun pointti oli se, että koska kommentteja ajoittain tulee melko vähän, on hankala tehdä johtopäätöksiä sen suhteen millaiset postaukset teitä eniten kiinnostaa. Toivoisinkin uuttakin blogia silmällä pitäen postaustoiveita. Mitä ja millaisia postauksia tahtoisitte siis lukea? Meikki- ja kauneusjuttuja? Kauneustuote-postauksia? Työ- ja ura-aiheisia postauksia? Talous- ja säästöaiheita? Vauvajuttuja? Olisin todella iloinen kaikista toiveista ja oikeasti haluan eniten toteuttaa juuri niitä juttuja, jotka teitä kiinnostavat. Eli jos nyt vaikka säästö- tai vauva-aiheiset jutut kiinnostaa eniten, niin kerro toki tarkemmin millainen postaus olisi mieleen! Videoita kuvailisin mielelläni taas enemmän, mutta niiden toteuttaminen on päivisin hankalaa. En voi oikein kuvailla jos pieni puuhailee ja huutaa taustalla, toisaalta sitten päikkäreiden aikana pitää nopeasti tehdä kaikki muut asiat ja pelkäisin toisen heräävän kuvaussessioon, sehän vielä puuttuisi jos heräisi kesken videon, haha!

Siirto uuteen blogiin on ajankohtaista tällä viikolla, sanoisinko ehkä keskiviikon tienoilla. Teiltä asia ei vaadi oikeastaan mitään toimenpiteitä seurantaseikkoja lukuunottamatta. Täältä Bloggerin puolelta tulee siis uudelleenohjaus uuteen blogiin. Eli kun klikkaatte selaimella tänne vanhaan osoitteeseen, heitetään teidät automaattisesti sinne uuteen. Sitävastoin teille, ketkä blogiani seuraatte esimerkiksi Bloggerin kautta, suosittelisin nyt siirtymään lukijoiksi esimerkiksi Bloglovinin tai Facebookin puolelle, koska luultavammin tuo Bloggerin kautta seuraaminen ei enää onnistu! Myös te ketkä olette seuranneet blogiani Indiedays-portaalin kautta, suosittelisin myös teitä näihin edellämainittuihin paikkoihin, koska blogini  ei enää muuton jälkeen tule sinne päivittymään. Postaan myös Instagramiin usein uusista postauksista, joten myös sieltä voi näppärästi seurailla. Instasta löydyn nimellä @iines Tietysti myös Snapchatiin päivittelen päivittäin kuulumisia ja sieltä löydyn  nimellä iines_aaltonen

Ja hei, niitä toivepostaus-ideoita tulemaan! Olen superiloinen jokaisesta ♥

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 59 kommenttia.