Mitä mulle kuuluu nyt?

Hello! Jonkinlaiset selittelyt ja pahoittelut postaustauoista alkavat olla täällä jo jonkinlainen tapa. En ole viime viikkoina oikein (tai oikeastaan kuukausina) kokenut luontevaksi tuoda tänne henkilökohtaisia asioita ennenkö olen ensin jotenkin sisäistänyt ja käsitellyt asiat itse. Huhtikuuhun mahtui esimerkiksi erilleen muutto, joka on ymmärrettävästi vaatinut pientä sulattelua, vaikka itse erosta jo alkaakin olla aikaa. Kevät on ollut palkkatöissä melko hektistä, jonka vuoksi olen pyrkinyt olla ottamatta stressiä somesta tai mistään ns. ”ylimääräisestä”, johon voi helposti palata paremmalla ajalla. Ajattelin, että voisin jossain välissä kirjoitella erikseen fiiliksiä tästä uudesta tilanteesta, eli puolet arjesta yksin asuvana, mutta tällä hetkellä on fiilis hyvä, vaikka onhan tämä koko homma kokonaisuudessaan ollut alkuvuodesta rankka. Ja myönnettäköön, että luonnostelin tämän ekan kappaleen jo about kuukausi sitten ja oikeastaan nyt koin, että olen valmis avaamaan aihetta vähän täälläkin.

Olen viime aikoina miettinyt paljon kevättä 2020 ja tajunnut mm. sen, kuinka hukassa tunnuin olevan koko viime vuoden. Asiaan vaikutti tietysti korona ja sen myötä mönkään menneet suunnitelmat, tietynlainen kriisi siitä, mihin suuntaan haluan ohjata elämäni ja jotenkin myös yleinen melankolia. Taisinkin vuosi takaperin kesällä kirjoitella e-pillereiden lopetuksesta ja siitä, kuinka puoli vuotta syömäni uudet e-pillerit taisivat olla osasyynä tuolle alkuvuoden ja koko kevään melankolialle, mutta tuskin kuitenkaan aivan täysin. Nyt kun ajattelen taaksepäin viime vuotta, tulee tunteina mieleen lähinnä epätoivo, suru ja juurikin se melankolia.

Muistan kaiken pääsykoelukurumbakoomen ohella keväällä 2020 sen kun kävin päivittäin metsälenkeillä, kuuntelin jotain Cunninlynguistsin biisiä ja saatoin vain pillahtaa itkuun kesken lenkin. Siinäpä sitten itkeskelin hetken keskellä metsäpolkua, kunnes sain taas koottua itseni ja palasin kotiin kuin mitään ei olisikaan. Olen ehkä itse tyyppinä se, joka huomaa tavallaan nuo tietyt merkit vasta pitkällä viiveellä ja nyt vuosi taaksepäin ajateltuna täytyy sanoa, ettei viime kevät tai edes viime vuosi ollut kovinkaan helppo. No, eipä tämä alkuvuosikaan ole sitä ollut.

Mutta mitä nyt ehkä tässä yritin aasinsiltana johdatella on se, kuinka fiilis juuri NYT peilaten vuodentakaiseen on aivan päinvastainen. Jos vuosi sitten löysin arjesta useimmiten vain niitä negatiivisia asioita, on tilanne tällä hetkellä täysin päinvastainen. Olen iloinen tulevasta kesästä, uusista projekteista ja oikeastaan elämästä juuri tämmöisenä kuin se on juuri nyt ja tässä hetkessä. Enpä olisi voinut vielä puoli vuotta takaperin uskoa kirjoittavani tai edes ajattelevani näin.

Kävin jo alkuvuodesta juttelemassa työterveyspsykologille tästä elämäntilanteen muutoksesta. Olen yleensä melko realisti asioiden suhteen ja itselleni on ehkä tyypillistä käsitellä asiat itsekseni oman pääni sisällä, vaikkei se nyt kuitenkaan loppupeleissä aina ole se parhain vaihtoehto. Hänen arvionsa oli, että olin jo tuolloin saanut käsiteltyä asiat melko hyvälle mallille ja niin, luonteelleni on ehkä omaista se, että käyn asiat sisäisesti läpi hetken ajan melko intensiivisesti, jolloin myös jotenkin kykenen selättämään en melko nopeasti sen sijaan, että jäisin vatvomaan elämän sattumuksia vuosikausiksi. Kärsin kuitenkin koko alkuvuoden vahvoista fyysisistä oireista, nukuin useamman kuukauden todella huonosti ja unettomuus pääsi jo ikävästi kroonistumaan. Lisäksi menetin ruokahalunikin tyystin joksikin aikaa.

Tottakai tilanne edelleen harmittaa (varsinkin lapsen puolesta), mutta ehkä itselleni tyypillinen ”deal with it and move on”-tyyli on joskus ihan hyväkin asia, koska milloinka tässä elämässä tulisi tilanne, ettei kohdalla olisi ainuttakaan päänvaivaa tai murhetta aiheuttavaa asiaa. Voisi olla melko raskasta selättää niiden lisäksi myös muita käsittelemättömiä seikkoja. Ja asiasta kukkaruukkuun. Olen ollut aina ehkä maailman huonoin deittailemaan ketään, mutta kävin muistaakseni helmikuussa ekaa kertaa treffeillä ja sen jälkeen olen nähnyt muutamaa tyyppiä. Ehkä yleisesti uusiin ihmisiin tutustuminenkin on auttanut orientoutumaan tulevaan. Yleisestihän olen aika kotihiiri, mutta yhtäkkiä olen havahtunut siihen, että olen alkanut yhä enemmän käydä kaikkialla! Näkemässä ihmisiä ja ystäviä. Ja se vasta onkin ollut pitkästä aikaa kivaa. Varsinkin tämän ultimaalisen koronakotoilun jälkeen. Vaikkain somen perustella vaikuttaa varmasti edelleen siltä, että olen lähinnä kotona 24/7. Ah, somekanavien pieni vähentäminen on ollut tässä kesän kynnyksellä myös ihan paikallaan 🙂

Itselleni yksi tässä tilanteessa paljon auttaneista asioissa oli alkuvuodesta yllättävää kyllä työ! Palasin viime vuoden lopulla palkkatöihin, joissa olen viihtynyt todella hyvin, vaikka paluu työsuhteeseen kieltämättä ensin hieman jännittikin reilun parin vuoden yrittäjähaahuilun jälkeen. En ole kuitenkaan katunut hetkeäkään ja koska työni on todella itseohjautuvaa, jossa hoidan omalle vastuulleni kuuluvat hommat aikalailla itsenäisesti ja useimmiten oman kalenterini mukaan, ei muutos yrittäjyyteen ole itseasiassa ollut kovinkaan suuri. Se, että sai vuodenvaihteessa eron jälkimainingeissa tietynlaisen rytmin arkeen, muuta mietittävää ja myös niitä sosiaalisia kontakteja päiviin, auttoi itseäni paljon pääsemään tuon pahimman yli ja antoi ennemminkin energiaa kuin olisi vienyt sitä.

Olisihan tässä varmasti kilometrikaupalla kerrottavaa, mutta ehkä pidän homman nyt simppelinä ja jätän tähän yhteen aiheeseen 😀 Myönnän, etten enää edes muista mitä viimeksi tänne kirjoitin, enkä edes jaksanut käydä lukemassa. HAHA.

Ja kyllä, yritän parhaani mukaan nyt ottaa uutta rytmiä taas blogiinkin nyt kun sain hoidettua ekan vuoden opinnot kasaan ja työtilannekin loman lähetessä pikkuhiljaa tässä rauhoittuu!

Kivaa sunnuntaita 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Life update vol. 2021

Moi ennätyspitkän tauon jälkeen. Huh. Olin melkein jo unohtanut kuinka tänne WordPressiin kirjaudutaan tämmöisen reilun kuukauden tauon jälkeen, hah. Ensinnäkin, pahoitteluni siitä etten ole ilmoitellut tauosta tai itsestäni muutenkaan täällä. Tarkoitus on ollut about jokatoinen päivä avata tämä ja yrittää kirjoittaa jotain selityksen tynkää, mutta aina on tullut jotain tai fiilis on tuntunut väärältä. Kirjoittelinkin jo vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta, että viimeiset kuukaudet ovat olleet melkoista myllerrystä, enkä kyllä liioittele yhtään. Asioiden avaaminen täällä on tuntunut vaikealta ja olen kokenut, etten ole ollut vielä niihin valmis, vaikka kyse olisikin ihan kivoistakin jutuista. Ihan tämän kaiken kaaoksen vuoksi on ollut pakkokin keskittyä niihin arjen oleellisiin juttuihin ja yrittää olla ottamatta stressiä mistään, mikä nyt ei ole juuri siinä hetkessä akuuttia, kuten esimerkiksi blogin kanssa olen kokenut. Tarkoitus olisi kuitenkin taas aktivoitua uudella innolla täällä kun hiljalleen saan kaiken muun kaaoksen tässä elämässäni hallintaan 😀

Mistäs sitten aloittaisin? Tai mihinköhän edes olen viimeksi helmikuussa jäänyt näissä löpinöissäni? Jokunen on ehkä Instagramin puolelta saattanut huomata, että jotain ehkä on meneillään ja kyllä vaan. En vain ole ennen tätä ollut valmis käsittelemään asiaa näin ”julkisesti”, vaikka ystäville ja muille kysyneille olenkin kaikesta ihan avoimesti kertonut. Olen siis eronnut jo viime vuoden lopulla. Tämä, sekä kaikki asiaan liittyvät henkiset seikat ja käytännön järjestelyt ovat vieneet aivan valtavasti aikaa ja ennen kaikkea energiaa. Loppuvuodesta aloittamani päivätyö on yksi asioista, joka on pitänyt minut järjissäni tämän kaiken keskellä. Ehkä siis avaan noita työjuttujakin jossain vaiheessa enemmän. Itse eroon ei liity minkäänlaista draamaa, eikä aikomus ole käsitellä sen taustoja täällä sen koommin. Välit ovat hyvät ja asumme edelleen saman katon alla, näillä näkymin vielä noin kuukauden. Onhan ero yli 8v suhteen jälkeen tietysti rankka juttu, varsinkin kun kuvioissa on vielä yhteinen lapsi.

Itselläni on ollut maailman raivostuttavin asuntolainaprosessi tässä kaiken ohella vireillään noin 2kk, joka vihdoin viime viikolla sai päätöksen. Haluni oli alunperin lunastaa nykyinen kotimme kokonaan itselleni, lähinnä siksi, ettei lapselle koituisi lisää muutoksia sen suhteen, että oma rakas koti lähtisi alta ja toisekseen siksi, että olen alusta alkaen viihtynyt tässä valtavan hyvin. Koko muinainen tarina ja megaluokan tuuri sen suhteen, että ylinpäänsä sain keploteltua tämän kodin meille ei vain antanut mielessäni mahdollisuutta sille, että lähtisin luopumaan kodistani, jossa on kaikki mitä kaipaan, varsinkin ottaen huomioon tämänhetkisen asuntotarjonnan. Myöskään pienempään asuntoon ahtautuminen lapsen kanssa ei varsinaisesti houkutellut, vaikka paluu kantakaupunkiin jossain vaiheessa mielessä kävikin.  Nyt voin kuitenkin vihdoin sanoa olevani sataprosenttisesti tämän ihanan pienen paritalopuoliskon omistaja! Positiivisia juttujakin siis mahtuu näihin viikkoihin. Kevään to-do-listalla on mitäpäs muutakaan kun: Kodin sisustusprojekteja!!! 😀 Toivottavasti ne ovat tällä kertaa vähän nopeammin valmiita kuin nuo mun edelliset kolmen vuoden ikuisuusprojektit. Myös pieniä taidehankintoja on tullut tehtyä viime viikkoina pieniltä kotimaisilta taitelijoilta, en malta odottaa, että pääsen jossain vaiheessa esittelemään niitä in action.

Näin. Monta isoa juttua tiiviissä paketissa. Enempää en oikein tähän hätään oikein osaa sanoa. Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi infopläjäystä siitä, mitä kaikkea viime viikkoina ja kuukausina on ollut meneillään.

Mutta hei! Mitäs teille kuuluu? 🌞

 

Toivottavasti blogini ei tauosta huolimatta ole painunut aivan unohduksiin 😀

Ps. Ah, kerrankin postaus, jossa korona on mainittu vain asuntotarjonnan yhteydessä. Voin kertoa, että tämän kaiken ohella koko korona ja uudet rajoitukset ovat tuntuneet melko vähäpätöisiltä.

Pps. Pieni mainostus mukaan! Julkaisin eilen verkkokauppaan helpon balaclava-hupun ohjeen, josta olen itse ihan superinnoissani! Ohje löytyy täältä 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.

Unelmien staycation ja arvioni Lapland Hotels Bulevardista

Hello ja kivaa viikonloppua! Palailen tänään postauksessa parin viikon taakse kun vietin heti vuodenvaihteen jälkeen uuden staycationviikonlopun ”omaa aikaa”, ihan vain siksi, etten malttanut edellisen kerran jälkeen kauaa odotella uutta Helsingin minilomaa! Hah, miten voikaan innostua oman asuinkaupunkinsa hotellien testaamisesta niin, että Ranskan Polynesian randomit bungalow-surffailut jonnekin hamaan tulevaisuuteen ovat muuttuneet siihen, että mietin mikä olisi seuraava kiva staycation-kohde, jonne pääsee ihan julkisen liikenteen avulla? 😀 Eihän siinä, aika kivaahan tämä on, selkeästi joku uusi hurahdukseni. Pääkaupunkiseudun majoitusliikkeet ovat koronan aikaan olleet melko lirissä ja tavoitteeni on ollut jo senkin vuoksi tukea myös Helsingin matkailua staycation-hengessä sen, mitä nyt vaikkapa bloginäkyvyydelläni voin. Se mikä tässä on ollut kivaa on ehdottomasti oivallus siitä, että jos aikaisemmin olen todennut, ettei unohtumattomia elämyksiä varten tarvitse lähteä Lappia kauemmas niin nyt olen todennut, ettei niitä varten tosiaankaan tarvitse lähteä edes asuinkaupunkiaan kauemmas, haha. Staycation-haasteeni jatkuu siis ehdottomasti!

Ohis: Nämä järkkäriselfiet hotelleissa ovat vissiin joku vakkarijuttuni 😀

Olimme alunperin lähdössä ja varanneetkin jouluksi reissun Saariselälle Muotkalle, johon rakastuin viime syksynä ja jonne paluusta olin haaveillut about viikottain sen jälkeen kun lokakuussa vietimme Muotkalla Jutan kanssa kolme yötä maastopyöräillen, tunturipurossa pulahdellen ja retkeillen. Haaveeni olikin palata sinne vielä talvella ja toivon mukaan bongailla (taas perinteisesti, vielä kertaakaan onnistumatta :D) niitä revontulia. Reissumme peruuntui kuitenkin lopulta aivan viime metreillä ja tästäkin syystä mietin, että varailisin sen sijaan itselleni miniloman täältä Helsingistä. Lappi-teemalla tottakai! Viime vuosi oli jotenkin niin kaaoottisen sekava ja epävarma, varsinkin syksy meni varsin intensiivisesti opiskellessa ja tulevaisuudesta varsin epävarmana. Loppuvuodesta tuntui, että moni juttu alkoi vihdoin jollain tapaa selkeentyä ja haasteetkin helpottaa. Ihan rehellisesti olin varsin loman tarpeessa ja kaikki omat hetket, poissa näistä samoista kotiympyröistä joissa pyörii aikalailla 24/7 tuntuivat aivan kullan arvoisilta. Tästäkin syystä olin jo viikkoja odottanut meidän Lappireissua kuin kuuta nousevaa.

Arctic Deluxe Spa-huone, jossa oli ammeen lisäksi myös sauna

Päädyin siis varaamaan itselleni heti tammikuun alkuun viikonlopun Lapland Hotels Bulevardista, jossa olin itseasiassa haaveillut yöpyväni jo varmaan parin vuoden ajan. Aiemmin olen yöpynyt poikani kanssa Luostolla Lapland Hotelsissa, jossa pulikoimme päivittäin ametistikylpylässä, postauksia Luostolta löytyy täältä ja täältä. Jo tuolloin jäi erityisesti mieleen hotellin poikkeuksellisen hyvä aamupala, vaikka Luoston hotelli onkin enemmän ”hiihtokeskusmainen”, eikä boutique-tyylinen kun Bulevardin kaupunkihotelli. Kartoitin vartavasten huonetyyppiä, jossa olisi kylpyamme (koska, kuten esim. edellisen staycationin kohdalla Hotel U14:ssa mainitsin, ne ovat nykyään kiven alla ellei budjetti nyt ihan mahdoton, mutta äärimmäistä luksusta lomailuun!) ja semmoisia tuolta totisesti löytyy, ammeella, saunalla tai kummallakin. Itselläni oli ensimmäisen yön Arctic Deluxe-huone, jossa on amme, mutta tein toiseksi yöksi huoneluokan korotuksen Arctic Deluxe Spa:han, joka sijaitsee korkeammalla ja jossa on isomman ammeen lisäksi myös sauna. Ja upgrade kyllä kannatti! Vaikka ensimmäinenkin huone oli upea ja amme luksusta, häiritsi itseäni ehkä matala sijainti ja suora näkyvyys Bulevardille toisesta kerroksesta (ja siis kadulta huoneeseen). Ylempää seitsemännestä oli kivempi istua tarkkailemassa kadun tapahtumia ilman, että kukaan ihmettelee stalkkailuasi 😀

Tässä alemman huoneluokan ammellinen Arctic Deluxe

No, tämä postaus alkaa kuulostaa jo joltain mainokselta, mutta täytyy todeta, että tuon yöpymiseni jälkeen olen haikaillut takaisin päivittäin! Vietin viikonlopun neuloen, tilaten Woltilla herkkuruokia ravintoloista, joista olin haaveillut jo kuukausia, katsoin Disney+:sta piirrettyjä, kävin kylvyssä, kuuntelin suosikkipodeja ja teinpä myös vähän työhommia nyt kun oli siihen mahdollisuus ilman häiriöitä. Aivan ihanaa! Testasin tottakai kerran myös saunan (koska olihan siitä nyt maksettu :D), mutta amme oli kuitenkin enemmän oma juttuni. Ainiin ja pistinpä tosiaan ihan ranttaliksi koko homman ja kävin ihan Alkossakin. Siis ekaa kertaa vuosikausiin. Vaikkakin hakemassa ihan holitonta Lehtikuohua, joka on lempparini! Olipahan eka kerta Alkossa kun ei kysytty papereita, haha.

Erityismaininta täytyy antaa hotellille ensinnäkin järjestelyille koronahygienian suhteen! Kylttejä maskisuosituksista oli hotellissa kaikkialla, sekä maskeja ja käsidesiä saatavilla asiakkaille. Maskeja kehoitettiinkin käyttämään kaikissa hotellin julkisissa tiloissa. Ja ah, aamupala oli ehdottomasti yksi parhaista ikinä syömistäni! Rakastan yli kaiken hilloja (siis niitä marjoja, heh), mutten ole kuitenkaan koskaan raaskinut ostaa niitä kaupasta. Siksi olenkin aina enemmän kuin innoissaan jos jossain saa mitään hillajuttuja. Ja hei, tuolla aamupalalla oli tarjolla hillaa puuron sekaan! Ei varmasti tarvitse erikseen mainita, että kävin santsaamassa. Niin luksusta! Ehdoton suositus siis kaiken kaikkiaan. Palaan ehdottomasti!

Staycation-bongailu jatkuu siis! Toisaalta tekisi kuitenkin ensin tehdä pieni paluu tuonne Bulevardille 😀

Oletteko yöpyneet Lapland Hotels Bulevardissa? 🌞

Mitäs tuumasitte?✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kun joulu ei tunnu lainkaan joululta

Hello! Viikko on ehtinyt vierähtää ilman ainuttakaan päivitystä tänne, mutta kyse ei ole suinkaan siitä, että olisin unohtanut blogin! Pari viime viikkoa ovat olleet melko intensiivisiä tenttiviikon ja työkuvioiden kanssa, enkä ole halunnut ottaa mitään paineita somen kanssa. Joulukuu on tuonut tullessaan uusia kivoja juttuja, jotka ovat pitäneet kiireisinä ja tämän poikkeuksellisen syksyn jälkeen huomaan odottavani varsin innolla kokonaisen parin viikon joululomaa, joka starttaa jo ensi viikolla! Ah, LOMA! Ja ainakin tällä hetkellä on suunnitelmissa vieläpä aivan virallinen semmoinen, ellen sitten liian malttamattomana taas kerran päädy puuhailemaan vaikka mitä työhönkin liittyvää. Tarkoitus olisikin pitää joulupyhinä ihan virallisesti sometaukoakin ja ihan oikeasti offline-aikaa. Niin. Jos siis maltan.

Vuoden vaihtuminen tuntuu ajatuksena samalla ihanalta ja myös helpottavalta. Voisin lätkäistä tähän sata memeä vuodesta 2020 ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuleva vuosi tuo varmasti tullessaan parempia juttuja. Mielessä on ollut, että pitäisikö huvikseen tehdä taas jokavuotinen astrologisen vuosikatsauksen tilaus, edellisestä kun alkaa olla jo vuosi. Ei nyt sillä, että aikaisemminkaan olisin lukenut astrotulkintoja kun piru raamattua tai pitäisin niitä minään elämän tärkeimpänä ohjeen nuorana, vaan lähinnä mielenkiinnosta ja pohdinnan vuoksi. Ovat ainakin itselläni herättäneet paljon ajatuksia edellisinä vuosina. Tottakai horoskoopit ja muut ovat ennen kaikkea viihdettä, mutta itse olen ainakin aina pitänyt niiden lukemisesta, vaikkeivat nyt mihinkään tieteen lokeroon menisivätkään. Eihän kaiken nyt täydykään olla niin vakavaa? 🙂

Siitäkään huolimatta, että vuodenvaihteeseen on vain pari viikkoa, ei tunnu lainkaan siltä, että jo ensi viikolla on joulu. Siis yhtään 😀 En ole laittanut kotona kertakaikkisesti vielä mitään jouluun, ellei pari viikkoa sitten ostamaani hyasinttia nyt lasketa mukaan. Toki, en muutenkaan lukeudu varsinaisesti jouluhifistelijöiden joukkoon, mutta tarkoitus olisikin kaivella esiin kaapeista ainakin jouluvalot ja kehitellä jonkin sortin kuusiviritelmää. Ainiin ja toki myös pakkailla joululahjat! Jos täytyy tehdä listaa jouluisista asioista tähän saakka niin pipareita ollaan ehditty leipoa ja kolmesti, torttujakin kahdesti. Tämä on varmaan jonkin sortin ennätys, haha.

Sen sijaan tenttiviikon jälkeen on tenttitulosten ja kurssiarvosanojen odottaminen aina vähän kuin odottaisi joulua. Mulle koe- ja tenttitulosten saaminen on aina ollut jotenkin todella jännää, enkä ikinä malttaisi odottaa. Varsinkin silloin kun arvosanoissa kestää viikkokausia ja tuntuu, että tuo odotus on melkoista piinaa. Tässä periodissa tentin kasvintuotannon perusteet, maatalousekonomiaa ja mantsan kursseista globaalit tutkimuskohteet maantieteessä, sekä ihmismaantieteen kaupungit ja yhteiskunnat maantieteessä. Tähän saakka on opintoja ollut varsin monipuolisesti ja omalla kohdalla ovat nuo maantieteen valinnaiset olleet todella kivaa lisää muihin opintoihin. Alkuvuodesta starttaa maaperätieteen, sekä kasvi- ja eläinfysiologian perusteet (niin outoa :D), joiden lisäksi otin erään ruotsinkielisen ympäristöaiheisen kurssin.

Tältä syksyltä tulee kasaan 40 opintopistettä (sillä oletuksella tietty, että pääsen nuo viimeiset läpi :D) ja nyt vuoden ensimmäisen periodin tavoite on startata vähän rennommin. Alunperin oli tavoitteeni saada syksyltä kasaan 60op, mutta jouduin jättämään muutaman kurssin pois päällekkäisyyksien (ja matikan+fysiikan aivan puhtaasti henkisistä syistä) ja loppupeleissä tuntui tämä määrä varsin sopivalta tässä muun elämän ohella. Tällä hetkellä onkin henkinen tavoite yltää ensimmäiseltä vuodelta ainakin tuohon 60 opintopisteeseen, joka nyt vastaisi paperilla ns. suunnitelman mukaista etenemistä kandiin. Saapi siis nähdä kuinka kevään opinnot etenevät!

Suunnittelin itselleni viikonlopuksi pienen hemmottelu-staycationin ja tarkoitus olisi näin ennen joulua rentoutua ja tehdä kivoja juttuja, kuten käydä pitkästä aikaa rentoutuskellunnassa ja piipahtaa ainakin vielä yksissä tuttavani joulumyyjäisissä, josta olisi tarkoitus instassa vinkkailla teillekin 🙂

 

Kivaa loppuviikkoa teille!

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Treenikuulumisia ja testissä uusi älykello

Kaupallinen yhteistyö: Garmin

Kesän jälkeen olen pitänyt yllä aktiivista treenitahtia ja toive olisikin saada hyvä rytmi jatkumaan, vaikka usein pieni treenimotivaation puute syksyisin iskeekin. En ole hetkeen tainnut kirjoitella treeniaiheisia kuulumisia, joten tänän sivuten niitä. Palasin kesällä lähes puolen vuoden treenitauon jälkeen kuntosalille ja kesäkuun lopusta saakka olenkin käynyt säännöllisesti salilla. Edelleen, vaikka nyt syksyllä olen ottanut toki varotoimia käyttöön salin suhteen ja varautunut siihen, että joudun siirtymään täysin lenkkeilyyn. Salimme on aamuisin usein täysin tyhjä, joten tähän saakka olen treenannut varovasti käsidesit kassissa ja pesten kädet saippualla aina muutamaan otteeseen treenin aikana. Tavoitteeni on ollut käydä salilla noin 3-4 kertaa viikossa, jonka lisäksi käyn juoksemassa 2-3 kertaa viikossa 8-12km lenkin. Treenaan siis yleensä 5-6 kertaa viikossa, salilla kolmea eri ohjelmaa ja tämä on ollut tuon kevään pitkän tauon jälkeen kiva tasapaino, vaikka olenkin kaivannut esimerkiksi uimahallia ajoittain.

Varsinainen tavoitteeni palatessani treeniin oli kasvattaa lihasmassaa, joka oli osittain tipotiessään kevään kotoilun jäljiltä. Huomasin, että esimerkiksi selluliitti oli tehnyt erityisesti reisiin megalomaanisen paluun lihastreenin puutteesta ja olo oli jotenkin muutenkin ”tukala”, vaikka lenkkeilinkin aktiivisesti. Kesällä yhdistin itseasiassa nämä muutokset e-pillereiden vaihdokseen, joka tapahtui viime vuoden lopulla hormonihäiriöiden vuoksi. Olin jo pitkään ihmetellyt, että olen yhtäkkiä ollut kuukausia todella allapäin, turvonnut, jatkuvasti nälkäinen, pää jumissa ja samalla oli kiloja kertynyt alle puolessa vuodessa 5, vaikka olin säännöllisesti kuitenkin lenkkeillyt ja käynyt pitkillä kävelyillä. Keväällä tilanne jotenkin eskaloitui koko koronaan ja mieli oli maassa jo senkin vuoksi. Harkitsin jo bloginkin lopettamista ja kaikkea muuta todella itselleni epätyypillistä ja outoa. Kesäkuussa hoksasin, että mahdollinen syy mielialaan ja painonnousuun voisi ehkä olla e-pillereissä, jonka jälkeen päätinkin lopettaa ne. Ja uskokaa tai älkää, eipä mennyt kuin pari viikkoa ja olin jälleen oma itseni, jopa pöyristyneenä siitä, mitä ihmettä olin angsteillut kaikesta. Tuntui suorastaan kun verho olisi vedetty silmiltä ja näki jälleen auringon puolen vuoden pimeyden jälkeen. Samalla tuumasin, että olen vuosien varrella kokenut yhtä sun toista riesaa hormonaalisten valmisteiden osalta, joten ei kiitos enää minulle!

No mutta, takaisin hyvinvoinnin pariin. Tukenani päivittäisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin seurannassa on minulla jo vuoden ollut älykello Garminilta. Enkä enää kyllä haluaisi olla ilman! Otin vuosi sitten käyttöön Garminin tuolloin uuden Vivomove Stylen ja nyt syksyllä ilmestyi sarjaan uusi, aiempaa hieman edullisempi älykellojen mallisto Venu Sq, joista Garminilta vinkattiin, että voisivat olla juttuni. Otin äskettäin käyttöön uuden Garmin Venu Sq-kelloni, josta itselläni sävy Orchid, joka on ihana! Mikä näissä Garminin kelloissa on kivaa, on etteivät ne ole liian sporttisia, vaan sopivat täydellisesti asusteena myös arjen tavallisiin asuihin. Tässä vuoden aikana on kelloni kerännyt melkoisesti kysymyksiä ja olen aina aivan täydellä sydämellä suositellut Garminia mitä tulee älykelloihin! Vuoden kokemuksen jälkeen en enää vaihtaisi pois.

Mitkä kellon ominaisuudet ovat itselläni sitten eniten seurannassa?

Seuraan päivän aikana useaan otteeseen askelmääriä ja treenatessa sykettä. Tavoitteeni askeleiden suhteen on arjessa 15 000, kesällä kun lenkkeilin enemmän, pyrin yleensä 20 000 askeleeseen. Jo 10 000 askeltakin on kyllä tavoiteltava määrä arjessa ja konreettinen seuranta aktivoi ainakin itseäni tehokkaasti liikkumaan enemmän. Askeleiden lisäksi näyttää kello viikottaiset tehominuutit, joiden avulla on motivoivaa luoda tavoitteita treenin suhteen.

Syketasoa seuraan salilla ja lenkkeillessä, sekä välillä myös leposykettä. Ranteesta mitattava syke on todella kätevä kun ei tarvitse erillistä sykevyötä ja saat selvää statistiikkaa sykkeesi vaihtelusta päivin öin. Syketasoa on hauska seurata niin arkiliikunnan kuin tavoitteellisemmankin treenin suhteen. Esimerkiksi kesällä paljon pyöräillessä oli mielenkiintoista seurata sykkeen kehitystä pidemmillä pyörälenkeillä peruskunnon kohottamisen suhteen. Kellosta löydät myös esiladattuja urheilusovelluksia, joiden avulla on kätevä suunnitella esimerkiksi erilaisia treeniohjelmia.

Uni ja stressitaso ovat myös toimintoja, joita tutkailen säännöllisesti. Garmin Connect-sovellus kerää näistä kaikista kätevät tilastot, joita on todella mielenkiintoista seurata! Uni-grafiikka näyttää syvän, kevyen, sekä REM-unen määrän ja on ehdottomasti ollut tarkka unen mittaamisessa! Joskus stressaavina kausina olen esimerkiksi seurannut REM-unen tasoja ja päivät, joina on ollut väsyneempi tai nukkunut edellisenä yönä huonosti, ovat olleet usein verrannollisia vähäiseen REM-uneen. Unen laadun lisäksi seuraa kello myös hengitystä yön aikana.

Samoin kuin unen suhteen, näyttää sovellus graafisesti myös stressitason päiväkohtaisesti. Eli kuinka paljon olet ollut ”todella stressaantunut”, ”keskivertostressaantunut” ja ”lievästi stressaantunut”. Itse pyrin siihen, että päivä koostuu lähinnä noista matalan ja keskivertostressin tasoista, mutta jos päivän aikana on jotain stressaavampia juttuja niin ne kyllä näkyvät selkeästi myös statistiikassa! Lisäksi kello näyttää myös reaaliaikaisen stressitason. Garminin kelloissa on käytössä First Beat-teknologia hyvinvoinnin ja palautumisen mittaamiseen.

Lisäksi kello..

 

Muistuttaa liikkumaan kun olet ollut kauan paikallasi, sekä myös rauhoittumaan ja hengittämään kun olet kiireinen tai stressaantunut.

Mahdollistaa puhelimen viestien ja ilmoitusten yhdistämisen kelloon. Itse olen tosin kytkenyt nämä pois, koska en puhelimenkaan näytöllä mieluusti seuraa ilmoituksia, vaan tarkistan ne aina sitten kaikki kerrallaan.

Kello seuraa myös kuukautiskiertoasi ja voit syöttää seurantaan kiertoon liittyviä oireita, joiden avulla kierron kulkua on kätevä seurata. Itselläni lähdössä nyt tämä testiin pillereistä luovuttuani kun kierto on ns. luonnollinen.

Ilmettä voi kustomoida oman ilmeensä mukaan. Itse kustomoin uuden kelloni näytön lataamalla Garmin storesta hauskan graafisen ilmeen! Kivaa vaihtelua perusnäytölle ja muutenkin hauska idea 🙂

Kelloon voi asentaa Garmin Pay-lähimaksun, jolloin voit maksaa kellon avulla esimerkiksi kaupassa.

Voit asettaa päälle GPS-sijaintitietosi, joka tuo turvaa esimerkiksi pitkillä suunnistuksella tai vaelluksella, jolloin haluat ulkopuolisen tietävän missä menet.

Ja mikä parasta, älykellon kanssa olen tehnyt paluun myös rannekellon uskolliseksi käyttäjäksi! Käytin lapsesta saakka rannekelloa päivittäin, kunnes jossain vaiheessa tuli muutaman vuoden tauko. Enää en vaihtaisi pois! 🙂

 

Onko teillä käytössä älykello ja kiinnostaako hyvinvoinnin tilastojen seuranta noin yleisesti?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.