Julkaistu

3 asiaa, jotka tulisi ehdottomasti kokea Muoniossa + muita Muonion matkatärppejä

   Mainos: Discover Muonio

Viime vuosien varrella olen listaillut kohteita kotimaan matkailun bucketlistilläni ja joitain näistä olenkin jo saanut toteutettua. Nyt viimeisimpänä nimittäin vuosien haaveeni päästä seikkailemaan Lapin Muonioon! Sain keväällä Discover Muoniolta kutsun tulla kesällä kylään, tutustumaan paikallisiin yrittäjiin, Muonion luontoon ja aktiviteetteihin. Tätä kesälomareissua olinkin melko innoissani odotellut koko kevään.

Se mitä itse haen ja odotan Lapin lomiltani, on ehdottomasti luonnonrauha, ulkoilumahdollisuudet ja paikalliseen meininkiin tutustuminen. Hiihtokeskusmatkailu ei edelleenkään ole juttuni, vaan suuntaan ennemmin luontoon retkeilemään ja liikkumaan. Sanoisinko, että tähän saakka ovat melkeinpä kaikki Lapin matkani olleet melko aktiivisia ja juuri monipuoliset liikkumismahdollisuudet ympäri vuoden ovat Lapissa parasta, vaikka nyt täytyykin mainita, että tekemistä toki löytyy myös matkailijalle, joka etsii rentoutumista vailla sen kummempaa suorittamisen painetta. Ps. Suosittelen lämpimästi piipahtamista Muonion seudulla myös läheisellä Levillä lomaileville!

Muonio on 2300 asukkaan kunta Lapissa aivan Ruotsin rajan tuntumassa. Ruotsin ja Suomen jakaa Muonionjoki, eli Muonion kohdalla kulkee raja virallisesti keskellä jokea. Muonio onkin tunnettu juuri lukuisista vesistöistään, sekä puhtaasta luonnosta ja ilmasta. Luonto ja erityisesti mitatusti maailman puhtain ilma ovat nimittäin seikkoja, joiden vuoksi alun perin aloin haaveilla matkasta Muonioon! Sammaltunturilla Muoniossa sijaitsee Ilmatieteenlaitoksen tutkimuslaitos, jossa nimittäin on mitattu tämä kuuluisa maailman puhtain ilma, aika mieletöntä! Mantsanörttinä kyselin heti, että pääseekö tutkimuslaitokselle vierailemaan, mutta kuulemma lupien saaminen on hankalaa, joten haaveeni siitä ei nyt toteutunut, heh. Vaikka mitä muuta ehdimme ystäväni kanssa kuitenkin neljän päivän Muonion seikkailun aikana toteuttaa ja listasin tähän postaukseen kootusti omia vinkkejä, sekä kohokohtia, joista toivottavasti on apua Muonion matkaa suunnittelevalle.

Kuinka päästä perille ja liikkuminen?

Helpoin ja nopein tapa päästä Muonioon on lentäen Kittilään. Kittilästä ajaa Muonioon noin 45min ja junalla pääsee Kolariin asti, joka sijaitsee reilun 70 km päässä. Noin yleisesti liikkuminen on Muoniossa melko vaivatonta, ilman autoakin, vaikkakin auton vuokraaminen esimerkiksi osalle ajasta helpottaa asiaa, jos haluaa tutkailla lähiseutua aktiivisemmin.

Lentokenttäkyyti. Kittilän kentältä kulkee Muonioon ennakkoon varattava lentokenttäkyyti 18 €, joka vie matkailijat majoituksille asti. Me varasimme tämän ennakkoon molempiin suuntiin. Lisätietoja löytyy esimerkiksi täältä.

Taksi Hietala on paikallinen taksiyrittäjä Tuomas, joka tarjoaa joustavaa kuljetuspalvelua, jos toiveissa on liikkua ja nähdä seutua ilman omaa autoa. Tuomas vei meidät Pallastunturin pyörävaellukselle ja takaisin. Pääsimmepä paluumatkalla melkein todistamaan porokolarinkin, jotka kuulemma ovat Lapissa melkoisen yleisiä. Paikallinen kuski osaa aina myös neuvoa nähtävyyksien suhteen ja antaa vinkkejä sen suhteen, mitä seudulla kannattaa kokea. Taksi Hietalan yhteystiedot löytyvät täältä.

Autovuokraamo Scandia Rent / SEO Muonio. Auton vuokraaminen onnistuu kätevästi Scandia Rentiltä Muonion kylältä SEO-asemalta. Auto helpottaa lähiseudulla liikkumista, vaikkakin myös paikallistaksi mahdollistaa jo paljon! Näppärä idea voi olla vuokrata auto osalle ajasta, jos toiveena on viettää myös autotonta lomaa. Autovuokraamon yhteystiedot löytyvät täältä.

Mitä nähdä, tehdä ja kokea Muoniossa?

 

Ulkoilu ja vaeltaminen

Pallastunturi ja Taivaskero. Pallakselta lähtee eri pituisia vaellusreittejä, joista me teimme 9 km mittaisen Taivaskeron reitin, joka kulkee Pallastunturin korkeimmalle huipulle reilun 800 m korkeuteen. Saimme Lapland Hotels Pallakselta lainaan sähköavusteiset fatbiket, joilla lähdimme matkaan. Taivaskeron huipulla sytytettiin myös olympiatuli vuonna 1952, josta on huipulla muistolaatta. Reitillä oli ajoittain jyrkkää nousua ja hieman hankalasti kuljettavaa maastoa, joten kävi kyllä kuntoilusta (vaikka sähköpyörillä olimmekin). En suosittele reittiä aloittelevalle maastopyöräilijälle. Maisemat huipulta olivat kuitenkin kiipeämisen arvoiset. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut mukava testata myös toinen reitti Pallaksella. Jäipä jotain seuraavallekin kerralle 🙂

Särkitunturi oli toinen, hieman lyhyempi vaellus, jonne suuntasimme jalan. Vaikeusasteeltaan 2/5 reitti sopii hyvin myös perheille. Särkitunturin reitiltä ja huipulta (n. 500 m) pääset ihailemaan suomalaista kansallismaisemaa, joka oli kieltämättä todella upea! Reitin pituus on reilut 3 km ja matkan varrella voi bongata muutaman kauniin lammenkin. Nousut ovat melko loivia, joten jos haluaa valita ns. ”varman” vaelluksen takuuvarmasti kauniilla maisemilla, on Särkitunturi sellainen!

Keimiötunturille suuntasimme yöttömän yön vaellukselle viimeisenä Muonion iltanamme. Keimiötunturi (reilut 600 m) sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Jerisjärven varrella. Wildmaker Laplandin Valtteri lähti vaellukselle oppaaksemme ja nimesi meille huipulta näkyviä tuntureita, joita muuten oli joka suuntaan melkoisesti. En itse muista bonganneeni koskaan aikaisemmin yhtä montaa ja vielä Ruotsiin saakka! Keimiöntunturin reitti oli nousultaan hieman haastavampi kuin Särkitunturi, mutta sopii mielestäni mainiosti myös aloittelevalle vaeltajalle. Alhaalta ylös ja takaisin kipuaa noin parissa tunnissa. Jos kaipaa Muonion ja Pallas-Ylläksen seudulla retki- ja vaelluspalveluita, tarjoaa Wildmaker Lapland niitä, sekä lisäksi myös majoitusta ja melontaelämyksiä. Lisätietoja löytyy täältä.

Kaikki kolme vaellusretkeämme olivat reitiltään ja maisemiltaan hyvin erilaisia, joten niiden väliltä on todella vaikea valita suosikkia! Jos käyt Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ja aika riittää, suosittelen lämpimästi kaikkia, mutta jos on aivan pakko valita, oli maisemien puolesta suosikkejani Keimiötunturi ja Särkitunturi.

Melontaretki Muonionjoella, eli ”väylällä”. Villa Rauhan Oona vei meidät opastetulle melontaretkelle, joka lähti Muonion keskustan tuntumasta Pekosen rannasta. Olemme Viivin kanssa meloneet yhdessä viimeksi Moorealla Ranskan Polynesiassa ja nyt heti seuraavaksi Muoniossa, melko eksoottista tämäkin 🙂 Ja olipa muuten ensimmäinen kertani melomassa joella. Tarkoitus oli tehdä piipahdus Ruotsin rajalle, mutta päädyimme lopulta hieman lyhyempään melontaretkeen.

Innostuin heti kun kuulin, että Villa Rauha tarjoaa riippumattoretkiä, kuinka siistiä! Retkiä löytyy erilaisia päiväuniretkestä riippumatossa aina talviseen riippumattoretkeen. Enpäs ollut tullut moisia edes ajatelleeksi, vaikka olenkin jo jonkin aikaa haaveillut riippumatossa yöpymisestä! Lisäksi Villa Rauha tarjoaa myös majoitusta, retkiä ja retkeilyvarusteiden vuokrausta. Lisätietoja löytyy esimerkiksi täältä.

Yöpyminen ja ruokailu

Harrinivan Hotelli Jeris. Olen jo pidempään suunnitellut matkaa Muonioon ja itseasiassa vieraillut Harrinivan sivuilla jo pari kesää sitten kurkkimassa majoituksia. Hotelli Jeris sijaitsee Jerisjärven rannalla aivan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tuntumassa. Jos hakusessa on mukava hotelli aivan luonnon tuntumassa hyvillä palveluilla ja ravintolalla, voin itse suositella lämmöllä. Jeriksen rannassa sijaitsee myös Arctic Sauna World, jossa vinkkiä postauksen lopussa 🙂 Jerikseen olisi upea päästä talvella rentoutumaan, saunomaan ja bongailemaan revontulia – asia bucketlistilleni!

SEO Muonio tarjoaa saunallista majoitusta aivan Muonion keskustassa hyvien kulkuyhteyksien äärellä. Majoitus on näppärä etappi Lapin matkan varrella, pitkän ajomatkan päätteeksi tai autovuokrauksen yhteydessä.

Lapland Hotels Pallas. Rakastan Lapland Hotelseja ja vaikkemme nyt yöpyneetkään ketjun hotellissa, on mielessäni päästä seuraavalla reissulla Lapland Hotels Pallakseen. Tällä reissulla kävimme kuitenkin myöhäisellä lounaalla hotellissa ja ruoka oli ehdottomasti reissumme parasta, sekä myös äärimmäisen kaunista, kuten kuvasta näkyy. Hotellilta saa vuokrattua myös esimerkiksi pyöriä Pallaksen reiteille.

Ravintola Kammari. Viimeisen illan päivällistä söimme Muonion Olostunturin kupeessa Ravintola Kammarissa. Kodikas ravintola tarjoilee ruokaa ja juotavaa laidasta laitaan kotiruoka-twistillä. Kammari pyrkii panostamaan kotimaisiin ja paikallisiin raaka-aineisiin ja sanoisinko, että ravintola on melko varma valinta kaikenlaiseen ruokailuun. Me otimme (tottakai) rautua, eli nieriää, joka taisi olla reissun neljäs nieriäannokseni. Kerrankin matkalla, jossa löytyi nieriää melkeinpä joka menusta!

Koe Muoniossa (edellä mainittujen lisäksi) ainakin nämä 3 juttua:

Arctic Sauna World saamelaisten pyhän järven, Jerisjärven rannalla on jokaisen Muonion matkailijan must-see – ainakin kerran. Arctic Sauna Worldissä on 4+1 erilaista saunaa, yksi kullekin elementille (vesi, ilma, tuli ja maa) ja näköalasauna Repo, joka on vuokrattavissa myös yksityiskäyttöön. Rannasta löytyy upea uimapaikka, jossa on talvisin myös 15 metrin avanto. Aikuisten lippu saunaelämykseen kustantaa 25 €. Itse en ole mikään maailman kovin saunoja, mutta tuolla sai kieltämättä vierähtämään useamman tunnin, koska paikka toimii mainiona kohteena rentoutua ja viettää aikaa ystävän kanssa välillä pulikoiden. Saunomiseen suositellaankin varaamaan hyvin aikaa. Tänne palaan ehdottomasti uudelleen, ehkäpä ensi talvena avannon merkeissä!

Vinkki: Arctic sauna worldin yhteydessä toimii myös hieroja Arctic PoweRelax, jonka Soile teki meille Särkitunturin vaelluksen jälkeen hieronnat ennen saunaelämystä. Suositus! Soile tarjoaa myös muita hyvinvointipalveluita, joita on mahdollista räätälöidä omaan lomaan istuvaksi paketiksi.

Punaisen hiekan ranta Pallasjärven rannalla on heittämällä ehkä kaunein Suomessa näkemäni hiekkaranta! Rantaviivalta aukeaa upea tunturimaisema, joka oli ehdottomasti vailla vertaistaan. Hoksasimme Punaisenhiekan vasta viimeisenä päivänä, mutta onneksi oli auto alla, niin ehdimme vielä hyvin sinnekin.

Kesällä yöttömän yön maisemat vaelluksella ja talvella (+keväällä ja syksyllä) revontulibongaus. Teimme viimeisenä iltana yöttömän yön vaellusretken Keimiötunturille (josta speksit ylempänä), joka oli kokemuksena aivan mieletön! Toimii varmasti myös muillekin listaamilleni vaellusreiteille. Unohtumatonta kivuta iltamyöhään tunturin huipulle ihailemaan maisemia ja aurinkoa, joka ei laske keskiyölläkään. Yötön yö kestää Muoniossa 2 kk, jolloin aurinko ei laske ollenkaan. Kesällä siis riittää hyvin aikaa yöttömän yön retkille! Revontulia ei kesäisin voi valoisuuden vuoksi bongailla, mutta Muonioon on ehdottomasti palattava myös niitä bongailemaan.

Muonion kylällä nähtävää

Muonion Shoppi. Alun perin viime vuonna pop-up-myymälänä aloittanut Muonion Shoppi myy Muonion keskustassa paikallisia käsitöitä, taidetta ja pientä purtavaa. Jos on toiveissa viedä kotiin taidetta tuliaisena, kannattaa ehdottomasti suunnata tänne! Muonion Shopista löytyy myös kattava valikoima neulelankoja ja -tarvikkeita, sekä ohjekirjoja villapaitojen neulomiseen!

Torstaitori on muoniolainen perinne Kielan pihalla Muonion keskustassa joka kesätorstai klo 10-14. Paikalle kokoontuu paikallisia yrittäjiä, joten käsitöiden ja erityisesti paikallisten luontaistuotteiden ostaminen tuliaiseksi torstaitorilta on hauska idea. Kuulin, että kuka tahansa saa mennä torstaitorille myymään, joten kirpputoritoimintaa löytyy myös. Itse ostin käsityönä neulotut tumput itselle ja lapselle, paikallista hilloa ja yleisvoiteen, sekä onnenamuletti-avaimenperän kotiin viemisiksi. Torille kannattaa varata mukaan käteistä, vaikkakin osalla kauppiaista onnistui maksu myös Mobile Payn kautta.

Aivan keskustan tuntumasta löytyy myös uimapaikka Pekosen rannassa (Muonionjoen sivuhaara). Kävimme autolla katsastamassa myös keskustassa sijaitsevan Muonion kotiseutumuseon, ja Äijäkosken, josta kuva alla 🙂

Tulipa ikävä takaisin tätä postausta kirjoittaessa!

Täytyypä alkaa suunnittelemaan paluuta 🙂

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Miniloma Muotkalla + 3 asiaa, jotka opin Lapista

Majoitus saatu yhteistyönä

Majoituimme viimeiset neljä yötä Lapin reissulla Muotkassa Wilderness Hotel Muotkassa ja voi elämä kuinka mieletön paikka! Olin haaveillut Muotkasta jo parin kuukauden ajan tutkittuani Inari-Saariselkä-akselilta kivoja (rauhallisempia kohteita) syysreissuun ja kansallispuiston läheisyydestä. Yllättäen sitten havahduinkin selailemassa kuvia Muotkalta ja lähiseuduilta suunnilleen päivittäin, odotinkin tulevaa reissua todella innolla! Tämä oli toinen kertani Wilderness Hotelsin majoituksissa, viime joulukuussa majoituimme Wilderness Hotel Inariin aivan Inarijärven rannalle (postaus täällä). Voin todella lämpimästi suositella myös Inarin majoitusta, mutta jos näistä kahdesta on pakko valita niin nousi Muotkan majoitus ehdottomasti suosikikseni. Itseasiassa jopa kohteena yhdeksi suosikkipaikoikseni ikinä! Ja tämä onkin jo todella kova ranking omalla listallani 😀

Ihmisvilinää ja meininkiä ei Muotkalta juurikaan löydy, mutta jos luonnonrauha ja oma aika keskellä Lapin luontoa houkuttelee, on tämä ehdottomasti sinun paikkasi. Lähimmät kaupat löytyvät Saariselältä (noin 12km päästä), Ivalosta taas ajaa perille noin 45min. Otimme tulomatkalla taksin, paluumatkalla taas bussikuljetuksen Ivaloon, joka haki kätevästi suoraan majoituksen edestä ja kustansi muistaakseni 13€. Hyvät kulkuyhteydet löytyvät siis ehdottomasti! Olin jopa aivan unohtanut, että olen lapsena käynyt Saariselällä talvella, mutta muistikuvat ovat näin lähes 25 vuoden jäljiltä melko hatarat.

Täytyy todeta, että tämä reissu oli kaikin puolin melkoinen aktiiviloma! Tuli liikuttua luonnossa kävellen ja pyörällä, sekä koettua vaikka mitä kivaa. Ensimmäisen kerranhan kävin tällä reissulla pulahtamassa saunasta uimassa Ivalossa ensimmäisenä iltana, mutta Muotkalla jäin kylmävesiuintiin suorastaan koukkuun ja uimassa useaan otteeseen. Yksi reissun kohokohdista oli ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkan UPEA savusauna, josta pääsi näppärästi pulahtamaan tunturipuroon virkistäytymään. Ja minähän menin, oli kyllä aivan hemmetin kylmää ja on kuulemma aina, koska vesi virtaa tuntureilta.

Parina päivänä lainasimme maastopyörät ja lähdimme retkelle Kiilopäähän. Toisena päivänä teimme reilun 15km lenkin Kiilopään rinteille katsomaan maisemia, jotka olivat mielettömät. Harmiksemme osui kohdalle sateista keliä ja toiveissa olisi ollut vielä viimeisenä päivänä käydä katsastamassa pyörällä Kiilopään suunnalla Luulampi, joka jäi vähän harmittamaan edellisellä pyöräretkellä. Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee aivan kivenheiton päässä Muotkalta, joten pyöräily ja patikointimaastoja riittää enemmänkin kuin mitä loman aikana luultavasti ehtii taivaltaa. Harmittaa, ettei noiden vajaan neljän päivän aikana ehtinyt retkeillä enemmänkin, vaikka toki paljon tulikin nähtyä.

Sunnuntaina oli aurinkoista ja saimme hotellilta mukaan eräoppaan seuraksemme Pyhä-Nattaselle, joka sijaitsee noin 40minuutin ajomatkan päässä etelän suuntaan Sompion luonnonpuistossa. Ja onneksi lähdimme! Pyhä-Nattanen on ehdottomasti yksi upeimmista luonnonkohteista, joissa olen tähän asti käynyt! Teimme 7km reitin (Pyhä-Nattasen polku), joista ensimmäinen 2km oli metsäpolkua ja 2km kipuamista kiviä pitkin Pyhä-Nattasen huipulle. Tuota haastavampaa reittiä ei suositella huonokuntoisille tai missään nimessä kivien liukkauden vuoksi huonolla säällä tehtäväksi, mutta maisemat olivat kiivetessä aivan upeat. Huipulta lähtee alaspäin helpompi reitti alas, jota sitten kipusimmekin alas.

Pyhä-Nattasen maisemia on kehuttu Suomen kauneimpien joukkoon ja allekirjoitan tämän täysin. Huippu on vanhaa kalliopaasia ja rapautumiskiveä. Pyhä-Nattanen on saamelaisille pyhä paikka ja toorien on uskottu olevan jumalien koteja. Maisemat olivat aivan mielettömät! Huipulla on pystyssä vanha palovartijan tupa, jota käytetään nykyään autiotupana ja on siis avoinna retkeilijöille. Kävin kurkkimassa sisälle tupaan ja ehdin jo haaveilla siitä kuinka tunnelmallista sieltä olisi herätä aamulla ja katsoa ulos maisemia! Ehdottomasti yksi juttu lisää bucket listille!

Reissulla opin esimerkiksi nämä 3 ”Lappi-faktaa”:

 

Suomessa ei elä poroja luonnonvaraisena, vaan kaikilla poroilla on omistaja. Tämä tuli itselleni aivan uutena ja ehkä näin kaupunkilaisena vähän hölmönäkin tietona. Olin itse pitänyt itsestäänselvänä, että poroja elää myös luonnonvaraisena, mutta näin ei tosiaankaan ole. Suomessa voi periaatteessa alkaa kasvattamaan poroja ilman, että olisi saamelaisia juuria (Norjassa kuulemma taas ei), mutta käytännössä se on todella vaikeaa. Saamelaiseen perheeseen syntyvä lapsi saa jo syntyessään lahjaksi ensimmäiset poronsa (ja poromerkkinsä!), josta poronkasvatus sitten alkaa. Toki porot elävät ja kasvavat Suomessa vapaana, sekä populaatio kasvaa (ainakin käsittääkseni) luonnostaan, mutta tiettyjä rajauksia alueissa on poroaitausten muodossa. Jos joku poro eksyisi aivan muille maille, menee sen omistaja kuulemma noutamaan sen kotiin 😀 Aikomukseni on ensi vuonna opiskella syvemmin maaseudun kehittämistä koulussa, joten siitäkin näkökulmasta kuuntelin korvat höröllä kaikkea perinteisistä elinkeinoista ja porotaloudesta!

Lapissa elää ihmisiä taloissa, joissa ei ole sähköä ja tämä on jopa aivan tavallista. Mihinkäs sitä nyt sähköä tarvitsisi jos on tottunut koko elämänsä asustelemaan sähköttä? Myös tämän kuullessani iski minuun melkoinen kaupunkijuntti-fiilis, koska olin tottakai ajatellut, että nykypäivän Suomessa on sähköverkosto melkeinpä aivan ”universaali” juttu. Näin ei kuitenkaan tosiaankaan ole ja erityisesti Lapin syrjäseuduilla elää paljon ihmisiä taloissa ja mökeissä, joissa ei ole sähköjä, eikä ole koskaan ollutkaan. Ja hyvin pärjätään! Itseltäni vaatisi ehkä melkoista sinnikkyyttä ryhtyä elämään lähes sähkötöntä elämää, mutta arvostan suuresti ihmisiä, jotka sitä nykypäivänä elävät.

Tunturipuroista voi huoletta juoda vettä, joten pitkilläkään vaelluksilla ei ole hätää, vaikkei jaksaisi kantaa mukaan litrakaupalla juomavettä mukaan! Toki nyt itsekin tiesin, että tunturipurojen vesi on puhdasta, mutten nyt rehellisyyden nimissä ollut edes ajatellut asiaa sen pidemmälle. Maistoinpa kuitenkin itsekin juoda vettä suoraan purosta ja kyllä, oli melkoisen hyvää vettä jos näin voi sanoa! 😀

Kertokaa, tiesittekö te nämä?!

 

Jos vierailet Saariselällä tai lähistöllä, suosittelen nähtäväksi ainakin seuraavia kohteita: Kiilopää ja Pyhä-Nattanen! Ja majoituksena Saariselältä aivan ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkaa. Tai jos vierailet lähistöllä, soita ainakin Muotkalle ja varaa tuo savusauna! Oli jo itsessään kokemuksena aivan mieletön 🙂

Itseäni jäi näiden lisäksi kiinnostamaan mm. Suomen eteläisin saamelaiskylä Vuotso, joka sijaitsee aivan automatkan varrella Pyhä-Nattaselle. Harmittaa, etteivät kelit suosineet revontulia, mutta ehkäpä sitten taas seuraavalla kerralla. Vaikka Muotka oli näin syksylläkin aivan upea, on se kuulemma lumen tultua aivan omalla levelillään ja todellinen ”winter wonderland”. Ja se onkin vielä PAKKO kokea!

Ps. Wilderness Hotel Muotkan henkilökunta vinkkasi tarjouksesta, mikäli miniloma Muotkalla kiinnostaa teitäkin! Hintaan 349€ yövyt 1 yön aurora cabinissä (lasi-iglu) skumpalla ja 2 yötä hotellihuoneessa, aamupala sisältyy hintaan. Tarjous on voimassa 25.10 asti ja 17.11-30.11. Lisätiedot löytyy täältä!

Oletteko käyneet Saariselällä tai Muotkalla? ✨    

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Matkapostaus Cookinsaaret: Vinkkejä, hintatasoa ja kokemuksia

Cookinsaarista on tullut paljon kyselyitä ja erityisesti lentojen hinnat, sekä yleinen hintataso kiinnostivat. Lupasin tehdä aiheesta ihan oman pakettinsa ja listasin tähän postaukseen omia vinkkejäni omatoimimatkalle Cookinsaarille. Kohteena jäi Cookinsaaret mieleen paikkana, johon ehdottomasti haluan vielä joskus palata – toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Kohde on suomalaisille melko tuntematon, enkä itse aikanaan kohdetta tutkiessani löytänyt juurikaan tietoa tai kokemuksia Cookinsaarista suomeksi. Toivottavasti tämä infopaketti siis auttaa teitä, jotka haaveilette Cookinsaarten unelmalomasta tai suunnittelette reissua sinne.

Päällimmäisenä jäi kohteesta mieleen todella rento meininki, äärimmäisen ystävälliset paikalliset ja kaunis luonto. Hintatason suhteen yllätyimme positiivisesti, koska loppujen lopuksi ei kohde ollut kovin kallis, ainakaan verrattuna siihen mihin olimme asennoituneet. Cookinsaaret mahdollistavatkin siis myös budjettimatkailun, mikäli semmoinen Tyynellämerellä kiinnostaa. Esimerkiksi Tahitin hintatasoon verrattuna oli kohde suorastaan ”halpa”, mutta Tahiti toki olikin kalliudellaan aivan ääripäätä. Sanoisinko, että esimerkiksi Rarotongan hintataso oli suunnilleen sama kuin Uudessa-Seelannissa. Saaria pidetään myös äärimmäisen turvallisena matkakohteena ja paikalliselta taksikuskilta kuulimme, että Hillary Clintonin vieraillessa saarilla, oli kohde ainoita, joissa tämä liikkui ilman suurta turvamiesjoukkoa, koska saarten vaaraluokitus on todella minimaalinen.

Cookinsaaret lyhyesti

 

Cookinsaaret ovat itsehallinnollinen saariryhmä Tyynellämerellä ja Uuden-Seelannin itsehallintoalue. Pääkaupunki Avarua sijaitsee noin 13 000 asukkaan saarella Rarotongalla. Hajanainen saariryhmä on jaettu pohjoisiin ja eteläisiin saariin, joiden etäisyys on jopa useiden tuntien lentomatkan päässä toisistaan. Sadekausi on päällä yleensä joulu-huhtikuussa, jolloin turistien määrä on pienempi ja majoitusten hinnat alhaisemmat. Meidän lomaviikkomme aikana satoi ajoittain, pääasiassa kuitenkin nopeita trooppisia sadekuuroja, jotka menivät ohi muutamissa minuuteissa.

Valuuttana toimii Uuden-Seelannin dollari. Vaihdoin valtaosan matkavaluutasta jo Suomessa. Koska korttien toimiminen voi olla paikan päällä epävarmaa ja automaatteja on rajallisesti, suosittelen ottamaan käteinen mukaan jo saarten ulkopuolelta. Saarten virallinen kieli on englanti.

Viisumi. Cookinsaarille ei tarvitse viisumia, mutta passin on oltava voimassa 6kk reissulta paluun jälkeen. Maahantulon yhteydessä myönnetään oleskelulupa 30 päivälle, jonka ylittävältä ajalta on anottava pidennettyä oleskelulupaa. Mikäli lennät Uuden-Seelannin kautta, tulee Uuteen-Seelantiin hakea NZeTA-matkustuslupa.

Lennot. Kohde on Suomesta käsin kirjaimellisesti toisella puolella maapalloa, joten matka Cookinsaarille ei totisesti ole sieltä lyhyimmästä tai halvimmasta päästä. Nopein lentoreitti Rarotongalle on Aucklandistä, mutta mikäli Uusi-Seelanti ei kuulu reissusuunnitelmiin, lentää Air New Zealand (joka siis operoi kaikki Cookinsaarten ulkoiset lennot) ainakin Los Angelesista ja muistaakseni myös Sydneystä. Toki, lennot Uuteen-Seelantiin kustantavat jo melkoisesti ja lyhyimmät lentoreitit Suomesta ovat noin 25h luokkaa. Maksoimme Aucklandin lennoista noin 900€ / henkilö ja lennot Rarotongalle olivat noin 400€ / henkilö (mukaanlukien ateriat ja ruumaan checkattu laukku). Väliä Auckland – Rarotonga lentävät myös halpalentoyhtiöt Jetstar ja Virgin Australia, eli mikäli käsimatkatavaroilla (ja ilman aterioita) reissaaminen ei ole mahdoton idea, voi lennot hyvinkin saada 200€ hintaan. Cookinsaarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää mm. 45min päähän Aitutakille.

Majoitukset. Kivoja hotelleja ja asuntomajoituksia löytyy saarelta laidasta laitaan. Alunperin katselin itse erityisesti Airbnb-majoituksia, mutta koska emme olleet aikaisemmin käyneet saarella, emme olleet juurikaan selvillä meiningeistä, kauppojen käytännöistä ja muusta, joten perheystävällinen hotelli kivan rannan tuntumassa tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. Hotellimme oli Moana Sands Beachfront Hotel, jonka itseasiassa bongasin ”seurantalistalleni” (kuten ehkä olenkin todennut, selailen majoituksia usein ihan huvikseni mahdollisia tulevia reissuja ajatellen :D) jo vuosi takaperin. Majoitus kustansi 8 yöltä noin 1000 euroa.

Palautteet perheystävällisyydestä, hyvästä hinta-laatusuhteesta ja erinomaisesta rannasta (tämän seikan tutkin yleensä todella tarkkaan, haha) saivat tekemään päätöksen kyseisestä majoituksesta ja olimme todella tyytyväisiä. Hotellimme kuski kertoi, että hotellin ranta on itseasiassa yksi parhaista paikoista snorklata koko saarella. Erityisesti lapsen kanssa oli ranta aivan loistava pulikointiin ja hiekkaleikkeihin! Aamiainen oli mannermainen aamiainen ja melko pelkistetty (hedelmiä, mysliä, paahtoleipää), mutta meidän makuun ihan ok. Lisämaksusta sai halutessaan tilata esimerkiksi munia ja pannukakkuja. Mikäli reissaisin uudelleen, majoittuisin ehkä Airbnb:ssä jossain samalla puolella saarta kuin missä tällä kertaa, nimittäin jos voisi jollain tapaa vetää Cookinsaarten elämyksen vielä enemmän luksukseksi, olisi se yksityinen ranta!

Vinkkejä

 

Ruokailu. Tutkiessani ruokapaikkoja Rarotongalta törmäsin useimmiten suosituksiin Muri Night Marketista, joka on paikallisten suosima ravintolakeskittymä Muri Beachillä. Kävimme kerran taksilla Muri Night Marketilla ja jos haluaa paikallista meininkiä, sekä erilaisia ruokia, on tuo luultavasti oikea paikka. Useana päivänä söimme hotellimme läheisessä suositussa Charlie’s rantabaarissa ika mataa (raakaa kalaa kookosmaidossa) ja sashimia (raakaa tonnikalaa), jotka olivatkin varmasti reissun aikana eniten syömämme ruoat. Saaren toinen night market Punanga Nui Market löytyy toiselta puolelta saarta, lentokentän lähettyviltä.

Aitutakin laguunia kutsutaan maailman kauneimmaksi ja Aitutaki on Rarotongan jälkeen Cookinsaarten eniten vierailtu saari. Erillinen postaus Aitutakin päiväretkestä löytyy täältä. Saarten sisäisiä lentoja operoi Air Rarotonga, joka lentää myös Rarotongalta Aitutakille, mikäli haluaa yöpyä Rarotongan lisäksi myös muualla. Eräs haaveeni onkin vielä joskus viettää rauhallinen saari-getaway Aitutakilla!

Muri Beach on yksi Rarotongan suosituimmista kohteista laguuni- ja motu-näkymineen. Alunperin katselin juuri Murilta meille majoituksia, mutta totesin olevan täysi mahdottomuus löytää sieltä majoitusta, joka sallisi pienen lapsen. Muri Beachin alueelta löytyy myös paljon ravintola- ja kauppakeskittymää. Murilla tehdään laguuniristeilyitä glass bottom boatilla, joilla on mahdollisuus päästä seilaamaan laguunille ja käydä vierailemassa pienillä motuilla. Jos olisin skipannut Aitutakin laguuniristeilyn, olisin ehdottomasti halunnut Murin laguuniristeilylle, joka meiltä nyt siis jäi ajanpuutteen vuoksi väliin.

Kivoja ranta-aktiviteetteja ovat esimerkiksi snorklaus ja kajakointi. Hotellimme tarjosi maksutta lainaan välineitä näihin ja snorklausapajat olivat Cookinsaarilla ehkä kauneimmat tähän astisista paikoista!

Cookinsaarten kulttuuriin pääsee tutustumaan esimerkiksi Highland Paradise-kulttuurikeskuksessa, jossa järjestetään ohjattuja kierroksia, yksityiseventtejä ja käsittääkseni myös omatoimikierroksia. Olen käynyt joskus Havaijilla Polynesian Culture Centerissä, josta jäi todella omituiset vibat ja rahastuksen maku, mutta jostain syystä olisin ollut kiinnostunut käymään Highland Paradisessa, joka nyt siis jäi meiltä sairasteluiden vuoksi väliin.

Myös erilaisia vaellusreittejä löytyy käsittääkseni monipuolisesti ainakin Rarotongalla, mikäli vaeltaminen esimerkiksi jollekin näköalapaikalle kiinnostaa.

Rarotongaa kiertää ympäri molempiin suuntiin paikallinen bussi ja koska saarta kiertää käytännössä vain yksi tie, on liikkuminen todella helppoa. Auto- ja skootterivuokraamoja löytyy saarelta runsaasti.

Huomioi erityisesti nämä seikat!

Vaikka Cookinsaaret ovat erityisesti perhematkailijoiden suosiossa ja saarilla rakastetaan lapsia, on todella monilla hotelleilla ja majoituksilla rajoituksia lasten majoittamisen suhteen. Meillä tämä rajasi pois monia hyviä majoituksia ja viime syksynä selatessani majoituksia Aitutakilta (joka oli alkuun ensisijainen himotuskohteeni Cookeilla), oli lapsille avoimia majoituksia saatavilla vain pari. Käsittääkseni johtuu tämä siitä, että kohde on monen häämatkailijan ja rauhaa etsivän suosiossa, jonka myötä majoitukset sitten rajoittavat osassa paikkoja pienten lasten majoittamista, ehkä?

Kuten olen ehkä muidenkin saarikohteiden kohdalla maininnut, kannattaa myös tänne kantaa kaikki oleellinen särkylääkkeistä ja aurinkorasvoista lähtien mukaan kotoa, koska niiden saanti voi olla rajallista. Apteekkeja löytyy saarelta muutamia ja yleisimmät apteekkitarvikkeet ovat saatavilla, mutta en missään nimessä jättäisi reseptilääkkeitä tai aurinkovoiteita täältä hankkimisen varaan. Aurinko on todella polttava, joten korkea UV-suoja (vähintään SK30-50) on aivan ehdoton. Hyttysiä on jonkin verran, joten myös hyttyssuoja kannattaa ottaa mukaan.

Mitään erityisiä rokotuksia ei kohteeseen vaadita. Koko perheeltämme löytyy A+B-hepatiittirokotteet, jotka ovat oleellinen rokotussuoja täällä ja yleisesti melkein missä tahansa muuallakin reissatessa. Lisänä toki kaikki Suomen rokotusohjelman mukaiset perusrokotteet. Saaret eivät myöskään ole malaria-aluetta.

Kaiken kaikkiaan oli kohde todella mieleinen ja positiivinen yllätys. Nousi ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkikohteideni joukkoon!

 

Mikäli teillä tulee mieleen lisää kysyttävää niin vastailen mielelläni jos postauksesta jäi jotain oleellisia seikkoja pois 🌴

 

 

     

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Cookinsaaret: Päiväretki Aitutakille

Lupasin aikaisemmin tehdä oman erillisen postauksensa Aitutakin retkestä. Osittain siksi, että Aitutaki oli itselleni yksi suurimmista must-see-jutuista Cookinsaarilla ja toisekseen, koska paikka sai Instagramin puolella paljon kyselyitä. Olipa yksi teistä jopa ollut häämatkalla Aitutakilla ja eräs toinen haaveili pääsevänsä sinne! Itse aloin haaveilla Aitutakista muistaakseni viime kesänä tutkittuani jo alustavasti Cookinsaaria matkakohteena. Melko pian tulikin selväksi, että jos joskus lähden Cookinsaarille, on Aitutaki nähtävä aivan ehdottomasti! Ps. Nykyään muuten pistän aina uudet (ja okei, vanhatkin) matkakohde-himotukset IG:ssä seurantaan hashtagin perusteella (esim #frenchpolynesia, #moorea,  #aitutaki ja #cookislands tällä hetkellä seurannassa), joka on tässä parin vuoden varrella ollut kiva keino tutustua uusiin kiinnostaviin kohteisiin kun feediin tulee muiden kuvia kyseisistä kohteista.

Alunperin tutkailin meille atollilta majoituksiakin, joka tosin oli hieman haastavaa, koska noin 90% majoituksista eivät salli pikkulapsia. Onhan se ymmärrettävää – monet matkaavat kaukaiselle trooppiselle atollille häämatkalle tai ultimaalista rauhaa hakemaan, veikkasin siis itse tämän olevan syy lapsikieltoihin (joka muuten oli yllättävän yleistä myös Rarotongalla, vaikka Cookinsaaret noin yleisesti ovatkin lapsiystävällinen kohde). Myös melko hintavat saarten väliset lennot (noin 250€ / hlö sesongista riippuen) olivat syy siihen, miksi päädyimme majoittumaan Rarotongalla.

Motu Rakau, retken toinen etappi

Aloinkin jo Suomessa suunnitella vierailevani Aitutakilla edes päiväreissulla. Alkuloman sairastelut toivat pientä paniikkia sen suhteen, että joutuisinko jättämään koko reissun väliin, mutta onneksi pääsin lähtemään ja loppupeleissä päädyimme siihen, että lähdin retkelle yksin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kokopäivän retki kuumassa ollut varmasti liian raskas pienen lapsen kanssa, vaikka retkelle toki myydään lippuja myös pienille lapsille. Omalla retkelläni ei tosin ollut ainuttakaan lasta, eli varmasti hyvä siis näin päin!

Varasin päiväretkeni vasta edellisenä iltana, tosin olin parina päivänä (ja itseasiassa jo Suomessakin) kurkkinut varauskapasiteettia ja todennut, että hyvällä lykyllä nappaa retkeltä hajapaikan vielä lyhyelläkin varoitusajalla. Kyyti tuli noutamaan minua hotellilta aamuseitsemältä kohti Rarotongan lentokenttää. Kirjoittelinkin jo aikaisemmin tarkemmin noista jännityslennoista täällä 😀 Lento Rarotongalta Aitutakille kestää propellikoneella noin 40 minuuttia. Retken hinta oli noin 290€ ja hintaan sisältyi saarten väliset lennot, lentokenttäkuljetukset, risteily Aitutakin laguunissa ja BBQ-lounas. Päiväretki on siis näppärä valinta silloin kun haluaa piipahtaa Aitutakilla ja nähdä laguunin, muttei välttämättä yöpyä perillä atollilla. Käsittääkseni hinnoittelu menee kuitenkin niin, että erillisten lentojen ja vaikkapa vasta paikanpäällä ostetun laguuniristeilyn hinta on sama, eli käytännän hintaeroa ei ole sillä, otatko päiväretken vai lennätkö Aitutakille yöksi ja otat retken sieltä. Oma retkeni oli Vaka Cruisesin järrjestämä ja tein varauksen lentoliikenteestä vastaavan Air Rarotongan sivuilta täältä.

Retken ohjelma

Lennon laskeuduttua Aitutakin kentälle oli meitä vastassa kuljetus ja Aitutakin saarikierros, joka tosin lyheni tunnista 30minuuttiin lennon myöhästymisestä johtuen. Kierroksen aikana kertoi yksi retken hosteista Aitutakin historiasta, perinteistä ja yleistä tietoa retkestä. Koska Aitutakin atolli on melko erillään muista Cookinsaarista (tai oikeastaan koko Cookinsaarten saariryhmä on todella hajanainen ja saarten etäisyydet suuria), on kulttuuri ja yhteisöllisyys siellä vahvasti läsnä vajaan 2000 asukkaan yhteisössä. Vuonna 2010 tuhoutui 70% atollista syklonin yhteydessä, joka aiheutti myös valtavaa taloudellista tuhoa. Moni saarelainen menetti syklonin tuhojen seurauksena elinkeinonsa ja joutui muuttamaan työn perässä Rarotongalle tai Uuteen-Seelantiin.

Vaikka moni tietysti ajattelee, että turismi on pahin tuhoaja, elävät monet Tyynenmeren saarikohteista turismin varassa sen tuodessa valtaosan saarten tuloista. Itse pidän tätä hieman kaksipiippuisena juttuna ja toki toivon, että turismi kasvaisi hillitysti, sekä kuitenkin luontoa ja saaren perinteet säilyttäen. Vaikka turistien määrä Aitutakilla on jatkuvasti kasvamaan päin, toivottavat saarelaiset turistit lämpimästi tervetulleiksi ja toivovat turismin kasvua, joillakin saarilla asian ollessa täysin päinvastoin ja paikallisten suhtautuessa turisteihin jopa äkäisesti. Esimerkiksi paljon tutkimallani Huahinella on kuulemma todella vahva ”lokaalikulttuuri” ja saarelaiset eivät ole tippaakaan kiinnostuneita edistämään saaren turismia -päinvastoin.

Se täytyy sanoa, että melko ”turisti-juttuhan” tämä risteily on. Ohjelma on tarkkaan laadittu ja noudattaa joka kerta varmasti tismalleen samaa käsikirjoitusta tai ainakin melkein. Hassua kyllä, olimme kotona katsoneet erään YouTube-videon Aitutakin päiväretkeltä ja se oli kyllä tismalleen samanlainen kuin tuo oma retkeni. En yleensä ikinä lähde ohjatuille retkille tai kierroksille, mutta tässä tapauksessa tein poikkeuksen ja totesin, että tämä on omassa tilanteessani paras tapa nähdä Aitutakia. Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että tykkäsin retkestä kovasti ja elämys oli rahan väärti, vaikka pari etappia risteilyllä eivät ehkä sävähdyttäneet yhtä paljoa kuin viimeinen kohde One Foot Island, jota olinkin odottanut päivältä kaikkein eniten.

Nämä kaikki kuvat ovat One Foot Islandilta

Retken ensimmäiset etapit olivat pienet motut (motu on siis polynesialaisittain pieni saari) Motu Akaiami ja Motu Rakau, joilla molemmilla oli aikaa kierrellä noin 20 minuuttia. Itse kiertelin lähinnä rantaa, koska onnistuin laivaan astuessani hajoittamaan lähes 10 vuotta palvelleet flip flopini ja loppupäivän vietinkin hotelliin asti olosuhteiden pakosta, sekä asianmukaisesti saarihengessä paljain varpain 😀 Näistä kahdesta pikkusaaresta pidin erityisesti Motu Rakausta.

Ensimmäisten saarten ja laguunikiertelyn jälkeen pysähdyimme hyväksi toviksi snorklaamaan laguuniin ja bongasin mm. matkalaukkuni kokoisen jätti-simpukan ja kauniita koralleja hieman suuremmassa skaalassa kuin hotellimme edustalla, joka kylläkin oli myös aivan  upea snorklaus-spotti. Snorklauksen jälkeen söimme lounasta ja suuntasimme vihdoinkin One Foot Islandille, jossa vietimme suurimman osan ajasta. Itse kiersin saaren kävellen ympäri, kuvailin, kävin kurkkaamassa maailman pienintä postitoimistoa (jossa muuten saa käydä leimaamassa passinsa) ja ihan vain chillailin. Omaan mieleeni olivat maisemat One Foot Islandilla (eli Motu Tapuaetailla) todella upeat ja jos joskus menisin uudelleen Aitutakille, haluaisin ehdottomasti tehdä retken pelkästään One Foot Islandille. Bongasinkin saarelta muutaman tyypin, jotka ilmeisesti olivat privaattiretkellä.

Kiteytettynä tykkäsin retkestä. Toista kertaa en varmasti lähtisi Aitutakille päiväretkelle, vaan haluaisin ennemmin tutustua syvemmin atollin meininkiin ja yöpyä ainakin muutaman yön, mutta retken avulla sai hyvän yleiskuvan atollista 🙂 Hassua kyllä tuntui (oikeasti äärimmäisen rauhallinen) Rarotonga jopa ruuhkaiselta Aitutakin leppoisasta tunnelmalta palatessa. Jos etsii tässä maailmassa paikkaa, jossa pääsee rentoutumaan ja todellista saari-getawaytä, on Aitutaki erinomainen valinta.

Ja loppuun vielä: Jos mietitte, että olivatko maisemat luonnossa yhtä kauniita kuin kaikissa kuvissa, joita netistä löytyy niin KYLLÄ ja itseasiassa vieläkin kauniimmat!

 

Onko joku teistä käynyt Aitutakilla tai onko se haavelistalla? 🥥🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Santorinin matkapostaus: Vinkkejä ja kokemuksia

Postaus sisältää kaupallisen linkin

Lupasin kirjoittaa Santorinin matkasta vielä erillisen postauksen ja omia vinkkejäni kohteeseen. Santorinin saari oli mielestäni mainio valinta tyttöjen reissulle ja mieleeni ovat jääneet reissulta eritysesti kaunis Oia, joka oli väenpaljoudesta huolimatta ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Omatoimimatkailijalle suosittelenkin itse yöpymistä Oiassa edes parin yön verran. Me lensimme Santorinille Finnairin suoralla lomalennolla, jotka ystäväni bongasi äkkilähtö-tarjouksella 240€ hintaan. Lento Helsingistä kesti vajaat 4h.

Ruoka

 

Koko reissun parhaimman ruoan söimme ehdottomasti Oiassa. Mielestäni ehkä paras ravintola löytyi Oian satamasta, Ammoudi Baystä, joka oli käymisen arvoinen paikka noin muutenkin. Rauhallisempaa meininkiä, kalaravintoloita ja pienen tarpomisen päässä myös kallioinen paikka pulahtaa uimassa. Kävimme kahdesti syömässä Ammoudi Bayn Ammoudi Sunset-ravintolassa, jossa ensimmäisellä kerralla otin kreikkalaisen salaatin (matkan paras) ja toisella kerralla illallisella seafood-pastan, joka myöskin oli todella hyvä. Seinillä oli muuten kuvia ravintolan omistajasta ties keiden julkkisten kanssa. Esimerkiksi Oprah ja Michael J. Fox olivat ilmeisesti käyneet ravintolassa syömässä 😀

Toinen todella kiva ravintola Oiassa oli Elinkon meze, jossa kävimme syömässä lounaan. Tykkäsin myös itse hurjasti PitoGyros-ravintolasta, joka tarjoili vähän street food-henkisesti melko edullista paikallista gyros-ruokaa kivenheiton päässä Oian pääkaduilta. Kamarin kivoimpia ruokapaikkoja oli esimerkiksi Elias Grill, jossa oli perinteisiä kreikkalaisia souvklaki- ja gyros-ruokia ja enemmän fine dining-elämystä etsivälle rantakadun Mesogaia. Yleisesti vaihtelevat ruokien hinnat keskimäärin noin 10-20€ välillä hieman ruoasta riippuen. Salaatit pyörivät siinä 10€ hujakoilla (halvin syömäni kreikkalainen salaatti taisi olla 8€) ja muut annokset siitä ylöspäin. Alkuruokia saa 4-7€ hintaan ja kreikkalaiset meze-jutut olivatkin ihan parhaita! Söimme varmaan joka aterialla tsatsikia, fetaa jossain muodossa ja paikalliset fried tomato ballsit on superhyviä! Ainiin ja reissun vakkari-aamiainen oli kreikkalainen jugu paikallisella hunajalla, niiin hyvää!

majoittuminen ja rantsuelämä

 

Hotellimme Kamarissa oli Santorini Crystal Blue, joka sijaitsee aivan rannan äärellä. Hotellin asiakkaille oli tarjolla ilmaiset rantatuolit, kreikkalainen buffet-aamiainen ja palvelu oli noin muutenkin todella hyvää. Hintatasoltaan ei edullisemmasta päästä, mutta bongasimme hotellista hyvän tarjouksen. Oiaan verrattuna ovat majoitusten hinnat Kamarissa huomattavasti huokeammat. Se meidän Oian pettymyksen tuottanut majoitus oli Santorini Paradise, joskin palvelu kyllä pelasi, minkä nyt toisaalta pitäisi noilla hinnoilla olla itsestäänselvyys.

Jos haluaa lomaltaan myös rantaelämää, voin itse kyllä suositella Kamaria rantakohteeksi Santorinilla. Toisaalta, hankala vertailla muihin saaren rantoihin ja mielestäni ei Kamari ollut millään mittapuulla kovin ihmeellinen, tarkoitan että ranta olisi hyvin voinut olla melkeinpä mikä tahansa Välimeren rantakohde, muttei tosiaankaan mitään moitittavaa. Oian jälkeen tuntui Kamari melko rauhalliselta, eikä ollut mielestäni todellakaan mikään rellestäjien rantapaikka. Enemmänkin perheitä ja pariskuntia. Kamarin ranta oli kivinen (ei siis hiekkaranta), eikä siis ehkä paras vaihtoehto lasten hiekkaleikkeihin, mutta muunlaisiakin rantoja löytyy Santorinilta kyllä. Tämmöiselle tyttöjen rennolle lomareissulle tarjosi Kamari kaikkea sitä, mitä lomalta hakeekin. Jos täytyy mainita jokin ärsyttävä seikka, niin ravintoloiden sisäänheittäjät ja rantakaupustelijat.

Liikkuminen

 

Takseja ei Santorinilla ole juurikaan, mutta kulkeminen on helppoa ja edullista paikallisilla busseilla. Viimeisenä päivänä piipahdimme saaren pääkaupungissa Firassa (Thirassa), jonne kesti Kamarista bussilla noin 20min. Bussilippu maksoi suuntaansa 1,80€. Lentokenttäkyydit järjestimme majoitusten kautta. Kamarin hotellimme kuskasi meidät maksutta Oiasta Kamariin ja lentokentälle. Menomatkalla maksoimme lentokenttäkuljetuksesta Oiaan 40€. Useimmissa paikoissa onnistui maksaa kortilla, joten käteinen ei ole pakollista, mutta esimerkiksi vettä tai muuta pientä ostaessa suositeltavaa (saarella ei tosiaan voi juoda hanavettä). Itse nostin jonkin verran käteistä pienempiin ostoksiin ja automaatteja oli kyllä ympäriinsä.

Ostokset ja hintataso

 

Omaan makuuni olivat reissun parhaimmat ostosapajat Oiassa. Itse ostin reissusta yhden puuvillaisen hameen, muutaman käsikorun, rantahatun, kullatun sormuksen ja pari tuliaista, omasta mielestäni olivat laadukkaimmat liikkeet Oian kujilla. Kamarin kadut olivat täynnä oikeastaan erilaista turisti- ja rantakamaa, Firassa taas paljon korukauppoja ja matkamuistoliikkeitä. Oiasta löytyi useastakin kaupasta erikoisempia käsitöitä, pienten kreikkalaisten suunnittelijoiden tuotteita ja jopa kivikauppa! Jos turrekrääsä ei nappaa, niin suosittelen ostospaikaksi Oiaa, vaikka hintatasoltaan ei mikään kaikkein halvin paikka ollutkaan. Ketjuliikkeitä ei osunut ainakaan omaan silmääni ollenkaan. Kamarissa oli muuten ihana boho-liike La Boheme, josta löysin uuden aurinkohatun muotonsa menettäneen tilalle.

Hintataso on Santorinilla muita Kreikan saaria korkeampi, mutta yllätyin silti hintatason ollessa edullisempi kuin mihin olin asennoitunut. Yleisesti on syöminen ja shoppailu Suomea edullisempaa, vaikka hinnat esimerkiksi Oiassa olivatkin melko korkeita kaupoissa. Mielestäni ei ravintoloiden hinnassa kuitenkaan ollut kovin suurta eroa Kamarin ja Oian välillä. Kalleinta oli Oian ytimessä ja ruokailu oli jo jonkin verran edullisempaa kun käppäili edes muutaman sataa metriä vilkkaimpien kujien ravintoloista syrjempään.

Saarten välisiä lauttoja näytti kulkevan usein ja jos menen vielä joskus Kreikan saarille, haluaisin ehdottomasti käydä jollain pienemmällä ja rauhallisemmalla saarella, niitä varmasti löytyy roppakaupalla.

 

Jos teillä on suosituksia kivoista pienistä Kreikan saarista, niin kuulen mielelläni ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.