Asiaa materiasta ja esittelyssä lempitavarani

Myönnän, että olin ennen varsinainen shoppailuhirmu ja välillä tuli ostettua uusia asioita ihan vain pelkästään sen uuden tavaran viehätyksen vuoksi. Eniten tuli varmaankin heräteostoksina hommattua vaatteita ja asusteita, vaikka oli sanomattakin selvää että kaappi tursusi niistä jo valmiiksi.

Heikkouteni taisi olla erityisesti Zaran vaatteet, toisinaan kyllä kengätkin, erilaiset huivit.. Ei sitä nyt yli varojensa tullut elettyä, mutta voisin todeta, että vähemmälläkin tavaralla olisi kyllä tullut toimeen. En varmaan ole yksin tämän asian suhteen, voisin nimittäin väittää että sama ”ongelma” on ollut varmaan ainakin jokatoisella nuorella naisella ellei jopa useammalla.

Ne rahat, jotka nyt menevät suoraan säästöön, tuli aikaisemmin käytettyä shoppailuun. Joskus 5-7v sitten en siis vielä ollut hoksannut sitä säästämisen juttua ja matkasäästöjä lukuunottamatta palkka yleensä tuli ja meni. Saatoin joskus maksaa vuokran pari kuukautta ennakkoon, joten olihan sekin tietynlainen säästötapa, mutta kuitenkin.

Nyt olen jo useamman vuoden pyrkinyt välttämään turhaa törsäämistä ja ostanut tavaraa vain todelliseen tarpeeseen. Kieltämättä sitä rahaa kyllä säästyy aika rutkasti kun ei tee niitä heräteostoksia tai ylinpäänsä kiertele usein kaupoissa, sehän niihin extempore-löytöihin yleensä nimenomaan johtaa 😀 Toisaalta, sitten tulee usein laitettua rahaa laadukkaampiin juttuihin, joista on iloa pidemmäksi aikaa. Säästäähän sekin rahaa pidemmällä aikavälillä.

Toki voin myöntää ostavani välillä jonkun vaatekappaleen vain silkasta ihastuksesta, mutta loppupeleissä kyllä ostan moneen tuttuun verrattuna varsin vähän mitään. Viimeaikoina olen ostanut muutaman vaatekappaleen kevääksi ja kaksi vaatekappaletta urheiluvaatteita, mutta siinäpä se oikeastaan sitten onkin.

Kaikesta tästä huolimatta asuu minussa kuitenkin pieni materiahiiri, ei semmoinen joka haluaisi ostaa kaiken ja hamstrata turhaa tavaraa, vaan semmoinen joka tykkää kivoista jutuista ja säilyttää huolella omia materiaalisia aarteitaan. Valehtelisin jos väittäisin, etten enää tykkää kivoista vaatteista ja asusteista.

Viime vuodet olen pyrkinyt aina säännöllisin väliajoin tyhjentämään kaappeja ja laittamaan myyntiin kaiken turhan tavaran, mutta tiettyjen juttujen kohdalla en kyllä edes harkitsisi. Jälkeenpäin on jopa harmittanut joidenkin rakkaiden juttujen myynti, joten jatkossa aion kyllä rehellisyyden nimissä olla hieman harkitsevampi sen suhteen mitä tavaroita myyn.

Tavallaan vastakohtana kaiken maailman säästöpostaksille ajattelin tällä kertaa tehdä postauksen tavaroista, jotka ovat minulle rakkaita ja nimenomaan kulutustavaroina käytössä. Semmoisia jemmattavia harvemmin käytettäviä löytyy kyllä, mutta nykyään voin kyllä sanoa että kaikki ostettu pääsee aktiiviseen käyttöön. Tavaroita osaa arvostaa eri tavalla kun tekee juuri niitä harkittuja hankintoja, joista oikeasti tykkää hurjasti!

Lempparikenkäni (Niken Huarachen lisäksi) ovat nuo Acnen Cypressit. Ostin nilkkurit Tukholmasta Acnen liikkeestä ja ovat olleet jokaisen euron (vai kruunun? :D) arvoiset. Superhyvät jalassa, tyylikkäät ja muutenkin varsin kestävät. En voisi edes harkita luopuvani näistä, tosin tarkoitus olisi hankkia toiset samantyyliset vähän eri sävyisessä nahkassa.

Vaatekappaleista lempparini ovat varmaankin nämä kaksi. Eli ensimmäisenä tuo Samsoe & Samsoen roosa neulepaita, joka on aivan ihanan pehmoinen ja lämmin. (On muuten nyt Junkyardilla -30% alessa täällä!)

Toinen lemppari on tuo Biarritzistä ostettu collegepaita, joka on myös ihan superihana päällä. Jos pitäisi siis valita kaksi paitaa joilla pärjätä, niin valkkaisin nämä. Voisin sanoa tätä kaksikkoa semmoisiksi mukaviksi turvavaatteiksi 😀

Jos täytyisi koruista valita ne, joista pidän eniten niin ne ovat nämä kaksi. Tuo ylempi Love-riipus on myöskin Biarritzin reissulta, merkiltä Delphine Pariente. Kävin siis tuolla Dephinen liikkeessä ja meinasin seota. Aivan liikaa ihania koruja! Biarritziin voisi muutenkin mennä takaisin jo ihan noiden shoppailuidenkin vuoksi, vaikka mitä superihania putiikkeja.

Tuo rannekoru hopeisella tree of life-killuttimella on ostettu Balilta rantakauppiaalta ja oli kyllä paras ostos ikinä. Maksoi siis muutaman euron ja on ollut siitä asti ranteessa. Siis marraskuusta 2015 asti! Ja olen varmaan aivan murtunut sitten kun tuo päättää ranteesta irrota.

Lempparilaukku on tietysti tuo Balenciagan City, jota harkitsin siis aikalailla ehkä viiden vuoden ajan 😀 Menneinä vuosina olisin vaan antanut mennä ja ostanut tuon. Toisaalta laukun hinta ehti tässä vuosien varrella nousta varmaan 300 euroa, joten ehkä olisi vain alunperinkin mennä ja ostaa se.

Baltsu on ollut käytössä kyllä ihan huippu, yllättävän tilava ja ehdottomasti plussaa tuosta pitkästä hihnasta joka lapsen kanssa kätevä kun laukun saa tarvittaessa olalle. Pitkään harkitsin hopeiden ja kultaisten metallien kanssa, kultaiset siis olivat olleet ihan itsestäänselvyys pitkään, kunnes sitten päädyin noihin hopeisiin. Tämä siis se perus city, eikä Giant 12, jossa on vähän suuremmat ja röpelöisemmät nuo niitit.

No sitten ainoa näistä jutuista, joka ei ole hetkeen ollut kovin aktiivisessa käytössä. Nimittäin tämä pinkki Louis Vuittonin shawl, joka nyt vaan on niin ihana. Jotenkin tuo pinkki tuntuu niin hankalalta nykyään yhdistää mihinkään vaatteisiin tai varsinkin talvella takkeihin, mutta en kyllä raaskisi tästä luopua. Ennen omistin myös kaksi muuta LV:n shawlia (roosan ja sen sinisen denimin), jotka myin pois.

Vaikken enää niin paljoa näistä Vuittonin logohuiveista innostukaan, niin olen alkanut katua sen sinisen myymistä.. Aivan älytöntä muuten, että näissäkin on noussut hinta vuosien varrella niin paljon, että sain niistä kahdesta huivista myydessä enemmän kuin olin itse maksanut! Ja siitäkin on jo vuosia. Ja ihan siis huuto.netissä tarjousten perusteella. Lähtöhinta oli kuitenkin huomattavasti alempi kuin mitä itse olin maksanut, joten itse en noita lopullisia hintoja määritellyt.

Joku saattaa muistaa tarinan tämän pinkin huivin takana 😀 Olin siis jahdannut tuota pinkkiä shawlia (ja semmoista turkoosia) todella kauan, kunnes siitä tuli vihdoin taas tuo kausiväri ja sain sen ostettua. Tommi oli kauhistellut jotenkin kaikkien mun tavaroiden hintoja, oltiin siis alettu seurustelemaan ehkä pari kuukautta ennen tuota ostosta..

En uskaltanut näyttää tälle, että olin ostanut 400 euron huivin niin piilotin tuon paketteineen vaatekaappiin varmaan pariksi kuukaudeksi, kunnes sitten jossain vaiheessa otin sen esiin. Haha 😀 Esimerkiksi töissä tuo juttu oli ihan yleinen vitsi ja kaikki kyselivät aina, että olenko jo kaivanut huivin esiin. Nykyään en kyllä lähtisi mitään piilottamaan todellakaan, vaan sanon ihan rohkeasti että maksaa mitä maksaa. Huvinsa itse kullakin!

 Rakkaimpiin tavaroihin kuitenkin liittyy yleensä joku hauska muisto. Harvemmin kun mihinkään hutiostokseen saa muodostettua mitään tunnesidettä tavallaan. Ehkä siksi niitä ei arvostakaan samalla tavalla.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Seuraava laukkuhimotus on..

Tajusin tässä yksi päivä, että blogissa ei lähiaikoina ole juurikaan ollut mitään inspiraatiojuttuja (niitä tennarihimotuksia lukuunottamatta) tai siis oikeastaan todella pitkään aikaan. Ennenhän raportoin aina seuraavasta laukkuhimotuksesta sun muista, mutta viimeisen vuoden aikana on mielessä pyörinyt vahvasti kaikki muu ja ”hömpötykset” jääneet sikseen. En silti väitä, että tykkäisin nykyään jotenkin aiempaa vähemmän asioista, jotka ennen olivat niitä ”must-juttuja”. Tai siis sehän nyt on päivänselvää, että oman lapsen priorisoi laukkuhankinnan ohella, mutta yritän kai tässä saada sanotuksi, että sama laukkuhullu Iines olen kyllä edelleenkin. Harvemmin kun tulee oikeastaan virallisesti viikolla laittauduttua vaan arjet hurahtavat mukamas niin aktiivimammana ne active wearit päällä (oletteko nähneet sen videon? :D), niin eihän siinä nyt ehdi vanhojakaan laukkuja paljoa kuluttaa.

Viime kesän Balenciagan hankinnan jälkeen en hetkeen saanut päätettyä seuraavaa virallista laukkuhimotusta, niin monta vuotta olin nimittäin jahkaillut sen Baltsun kanssa ja siinä välissä tuli ostettua varmaan viisi edullisempaa laukkua. Tarkemmin ajateltuna ostin tosiaan vuodenvaihteessa myös sen Rebecca Minkoffin shopperin, joten ihan missään laukkulakossa ei tässä olla kyllä oltu. Vaikka koenkin noin muuten olevani melko pihi ja säästeliäskin, ovat laukut ehdottomasti itselleni se heikko kohta. Nykyään olen tosin alkanut niidenkin kanssa sniiduilemaan ja suhteutan kaikki suuret hankinnat aina siihen, millaisen lomamatkan niillä rahoilla saisi. En ole kuitenkaan joutunut käytännössä käyttämään nyt  vanhempanvapailla ollenkaan säästöjäni, joten mielessä onkin alkanut pyöriä se, mitä sitä ostaisi itselleen tänä vuonna kolmekymppisten kunniaksi!

Mitäs sitä kuitenkaan enää salaamaan. Seuraava laukkuhankinta on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta joku aika sitten sain sen vihdoin päätettyä. Nimittäin Celinen Luggage. Vielä en tosin ole päässyt asiassa sen edemmäs, että olisin saanut päätettyä laukun kokoa. Todennäköisin vaihtoehto on siis Celine Mini Luggage. Tai sitten Micro. Ensisijaisesti haluan kuitenkin arkeen tarpeeksi tilavan laukun, joten täytyy melkeinpä sovittamalla katsoa kumpi on parempi 🙂 Kuulemma Microonkin mahtuu yllättävän paljon tavaraa!

Omistan tällä hetkellä useamman mustan nahkalaukun (tosin vain yhden ison ja se on se Balenciagan City), joten se ei tule (näillä näkymin) olemaan värivaihtoehto tällä kertaa. Olenkin alkanut kääntyä hiekkaisen beigen puoleen sävyn suhteen! Roosaan taittuva iso shopper/tote löytyy Miu Miulta, toisaalta hiekkaan taittavaa sävyä taas on se uusin Minkoffin shopper. Harmaata laukkua en sitten itseasiassa omista vielä ollenkaan. (EDIT: Ups, se Miu Miun mokkanahkainen bow bag on kyllä harmaa :D)

Sävyn suhteen täytyy tietty mennä vähän sen mukaan mitä värejä mallistoissa sillä hetkellä on. Mitään kovin erikoista tai moniväristä en käytännön syistä halua. Toivon myös, ettei taas käy niin, että päädyn siihen tuttuun ja turvalliseen mustaan 😀 Näistä kahdesta sävystä yllä pidän enemmän juuri tuosta vaaleanharmaasta.

Ja sitten voisin loppuun vielä mainita laukut, joita myös harkitsin.. Mielessä kävivät nimittäin Saint Laurentin Sac de jour nano ja small, Balenciaga Papier A4 ja myönnän, että pähkäilin myös ihan sitä perinteistä Chanelin 2.55:ttä, mutta ihan rehellisesti sanottuna en jaksa maksaa laukusta yli 4000 euroa! Käytettynä tietysti voisi löytää hyväkuntosen huomattavasti halvemmalla, mutta en vaan jaksaisi nyt alkaa metsästämään kun siinä on kuitenkin aina riskinsä kun käytettynä ostaa. Joten eiköhän pysytellä näissä muissa vaihtoehdoissa, joita tosin niitäkään ei voi suoranaisesti halvoiksi kutsua.

Ja toisaalta, kyllä sen tavallaan aina tietää kun löytää sen juuri omantyylisen laukun. Haaveilin itse esimerkiksi jonkun aikaa joskus vuosia sitten Pradan totesta, jota kävin jo liikkeessä katsomassakin, mutta tajusin kuitenkin ettei se vain ole minua varten. Koen, että minulle sopii parhaiten juuri vähän ”rouheamman tyylin” laukut, kuten tämä, eikä niinkään mitkään tätilaukut. Nyt taas on tuosta Celinestä semmoinen tunne, että se on minun juttuni!

Seuraava miniloma voisikin siis viimeistään kesällä suunnata paikkaan, josta löytyy Celinen liike! 😀

Ylemmän kollaasin kuvat täältä ja täältä. Alemman kollaasin kuvat täältä ja täältä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kevään kaunein koruhankinta ♥

Tein joku aika sitten kauniin koruhankinnan, jonka ajattelin kiinnostavan teitäkin. Olen vallan hullaantunut erilaisiin siroihin riipuksiin ja korujen suhteen suosin pääasiassa aitoa hopeaa. Se kun harvemmin allergisoi ja pysyy hyvänä pitkään (ja puhdistamalla tietysti käytännössä ikuisesti) kun taas korumetallit alkavat tummua päästessään kosketuksiin auringonvalon ja kostean kanssa. Kauhulla mietin taaksepäin vajaan kymmenen vuoden päähän kun kovin juttu ikinä oli semmoiset jättimäiset muovihelmiröykkiöt kaulassa! Never again! Kamalaa, käytin niitä siis Glitterissä töissä ja jopa koulussa, apua! Yllättävän paljon niitä kyllä tuli toisaalta myytyäkin, joten en onneksi ollut ihan ainoa joka niiden eriväristen muovihelmien lumoissa oli. Taitaa vieläkin olla jossain kaapin jemmassa melkoinen kasa niitä!

Olen hehkuttanut täällä lukuisia kertoja Glitterin aitohopea-mallistoa, tosin hetkeen en ollut käynyt valikoimaa kurkkaamassa ennenkö jotain kautta eksyin Glitterin verkkokauppaan*. En siis edes tiennyt, että Glitterillä on nykyään verkkokauppa! Ihanaa! Olen nykyään aivan hullaantunut siroihin riipuksiin ja johan ilahduin kun huomasin, että Glitteristä löytyy nykyään aitohopeista koruista tuo Close to your heart-mallisto.

 

Close to your heart-malliston koruja (tai oikeastaan osia) voi siis kustomoida oman tyylinsä ja toiveensa mukaan. Kirjaimia löytyy sekä hopeana, että kullattuna hopeana ja kahdessa koossa. Nuo omat kirjainlaattani ovat pienempää kokoa. Ketjuja myös molempaa laatua ja pituuksia kahta; 42cm ja 70cm. Itselläni iski kamala valinnanvaikeus, halusin ostaa jonkun elementin kullattuna, mutta koska omistan nykyään huomattavasti vähemmän hopean värisiä koruja, niin halusin tällä kertaa pääasiassa juuri sitä hopeaa.

 

Rakastan sitä tyyliä kun siroja riipuksia kerrostetaan ja pidempi koru yhdistetään lyhyemmän kanssa. Melkeinpä kaikki käyttämäni sirot riipukset ovat lyhyempää mallia, joten tällä kertaa lähti tilaukseen myös tuo pidempi 70cm hopeaketju! Kirjaimista valikoitui tietysti kaikkien meidän perheen tyyppien (koiria lukuunottamatta kylläkin) nimien etukirjaimet N, T ja I. Omani kirjaimeni valkkasin sitten pitkän päätöksen jälkeen kullattuna. Noitahan voi jatkossakin vähän muuttaa ja napata lyhyempään ketjuun esimerkiksi vain N:än ja sitä rataa. Aivan ihana idea näissä ja kuitenkin varsin kohtuuhintaan.

idnosto

 

Nuo riipukset ovat varsinkin kesäksi kauniita johonkin rentoon kesäasuun. Entisenä Glitsumyyjänä voin oikeasti suositella noita hopeakoruja, ovat säilyneet parhaiten kaikista koruistani. Lisäksi kaikki tuotteet ovat nikkelitestattuja. Olen todella laiska puhdistamaan hopeakoruja ja esimerkiksi Tiffanysin hopeinen lukkoriipukseni on tummunut lähes mustaksi jo ajat sitten. Se mikä tässä taas ihmetyttää, on se että olen säilyttänyt Glitterin hopeakorujani tismalleen samassa paikassa, eivätkä ne ole menneet yhtään miksikään. Eivät siis tummuneet tippaakaan, päinvastoin kun tuo kymmenen kertaa kalliimpi Tiffany’s! En ymmärrä mikä siinä on kun Glitterin hopeakorut ovat edelleen aikalailla yhtä kirkkaita kun ostaessa. Ainut mikä näissä riipuksissa pistää harmittamaan, on se ettei niitä löydy symbolimerkeillä kirjainten lisäksi! Vitsi kuika upea olisi kirjainlaatan kylkeen vaikka pieni toisen sävyinen laatta sydän- tai peace-merkillä ♥ Voisi viedä jotenkin kehitysehdotuksen eteenpäin!

Jos Close to your heart-korut tai joku muu ihana kiinnostaa, niin Glitterin verkkokauppa löytyy täältä*  Oma pakettini oli niin littana, että tuli kätevästi ihan postiluukusta! Ei siis ärsyttäviä postikeikkoja tai muutenkaan edes vierailua ostarissa, haha!

 

Kaupalliset linkit merkitty *-tunnistella.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Jos tänään menisin töihin, pukeutuisin näin..

Työvaatteita ei ole hetkeen tarvinnut mammalomalla miettiä, mutta kieltämättä niitä jo kyllä on hetken kaivannut. Vielä syksyllä töihinpaluu tuntui niin kaukaiselta ajatukselta, ettei sitä edes halunnut vielä ajatella. Eikä silloin kyllä tullut vielä mieleenkään, että haluaisi takaisin töihin, kotonahan oli ihanaa. Ja on tietysti edelleen, mutta tämän vajaan vuoden kokemuksella on vain tullut vahvistettua sitä faktaa, että ei minusta välttämättä kotiäidiksi ole. Senhän kyllä jo oikeastaan tiesinkin. Ei tässä tietysti mitään vikaa ole, päinvastoin! Olen kuitenkin luonteeltani semmoinen, että helposti pitkästyn ja lamaannun, jossen saa tietynlaisia virikkeitä ja haasteita. Jossen pitäisi tätä blogia, olisin varmasti jo ajat sitten kuollut tylsyyteen. Pojan kanssa puuhailu on tietysti maailman ihaninta, mutta kotihommia taas vihaan. Samat kotihommat päivästä toiseen, pyykit, tiskit, keittiö sisitiksi, lelujen raivaaminen, yleinen jälkien siistiminen. Not for me! Ehkä kotihommissa on se turhauttava puoli, ettei koskaan tunnu tulevan valmista, vaan samat jutut ja sotkut alkavat jokaisena uutena päivänä uudestaan, joka on turhauttavaa.
Jos tänään olisi työpäivä, pukeutuisin kuitenkin seuraavaan asuun!

 

Itse töihin palaamisesta pyydettiin ajatuksiani ja voisin tähän samaan syssyyn yrittää saada semmoisia kaiveltua jostain tuolta mieleni sopukoilta. Se itse töihin palaaminen kun ei ainakaan itselläni aiheuta minkäänlaisia ahdistuksen tunteita, päinvastoin ajatus tuntuu tosi kivalta. Eri juttu voisi tietenkin olla jos kotona olisi vierähtänyt useampi vuosi, joutuisi vielä ennen paluuta hakemaan uusia töitäkin ja kaiken sen hakurumban. Itse päivittelen omaa CV:täni ihan muuten vain yleensä kerran vuodessa silkasta huvista, mutta voin kuvitella kuinka ahdistavaa senkin laatiminen voisi olla monen vuoden tauon jälkeen! Oma työni on melko itsenäistä, joten sinänsä ei tarvitse jännittää hyppäävänsä erityisemmin epämukavuusalueelle.
Koen olevani melko sosiaalinen, mutta pakko myöntää senkin vähän muuttuneen tässä mammavuoden aikana. Kun harvemmin tulee juteltua aikuisten, tuttujen ja vieraiden kanssa älyllisiä keskusteluita, niin huomaa olevansa jollain tapaa jäissä niiden sosiaalisten taitojen kanssa. En nyt edelleenkään koe olevani millään tapaa epäsosiaalinen, mutta välillä huomaa että on entistä vaikeampi keksiä semmoista turhanpäiväistä small talkia. Ehkä enemmänkin olen viime aikoina ollut semmoinen tyypillinen suomalainen, joka sanoo vain sen jolla on merkitystä ja mikä on pakko, eikä sen enempää. Noin kärjistetysti siis. Ennen kun on päivät pitkät kuitenkin lörpötellyt ihan aikuisten ihmisten kanssa niitä näitä ja nyt vaan lähinnä lässyttää koirille ja vauvalle kotona. Onneksi tuo nyt on asia, joka luonnollisesti sitten kun pääsee takaisin niiden normaaleiden sosiaalisten kontaktien pariin.

Mulla ei loppujen lopuksi juurikaan ole kotona olevia ystäviä, joiden kanssa voisi treffailla ja viettää päiviä. Toisaalta välillä tuntuu ettei oikein ehtisikään kaikkien muiden juttujen lomassa. Jos on esimerkiksi niitä huonosti nukuttuja öitä takana niin melkein ennemmin pysyy kotioloissa kun lähtee väsyneenä sönköttämään. Käydäänhän me kuitenkin aikalailla edes muutaman kerran kuussa ihan tuolla ihmisten ilmoilla viikolla ja tietysti viikonloppuisin enemmän kun on koko perhe koolla.

Ainut asia, joka edes jollain tasolla jännittää työhön palaamisessa on se kuinka paljon itse työ on tässä poissaolon aikana muuttunut. Ei niinkään sen kannalta, ettei uusia juttuja oppisi, tietystikään uuden opettelun myötä paluu ei ehkä suju niin sutjakkaasti, mutta lähinnä työn mielekkyyden puolesta. Onko se vielä kivaa ja tarpeeksi haastavaa? Olenhan minä varmasti itsekin muuttunut tässä vuoden aikana, joten vaikkei itse työ muuttuisi niin voihan sitä itse kuitenkin kasvaa ulos siitä, todeta ettei uusi minä enää nauti tästä. Tämmöisiä ajatuksia on siis omassa päässäni pyörinyt aiheen suhteen. Mikä taas ei jännitä oikeastaan on se kuinka poika ja isä täällä kotona kesäkuussa pärjäävät, varmasti hyvin! Ekat jännitykset saattaa tulla siinä vaiheessa sitten joskus kun poika menee päivähoitoon, onneksi siihen on vielä aikaa! Mutta jokatapauksessa, osaan kyllä kuvitella sen ahdistuksen jota jotkut kokevat töihinpaluun suhteen. Monien kohdalla töiden aloittamista varmasti lykätän useaan otteeseen sen ahdistuksen nojalla, onhan se vaan helpompi ilmoittaa vielä pitkittävänsä hoitovapaata vaikka nyt sitten puolella vuodella. Kuvittelisin kuitenkin, että se ahdistus kuitenkin palaa sitäkin suurempana mitä kauemmin sitä todellisuutta lykkää. Joskushan se on kuitenkin edessä ja sitä ahdistavampaa on paluu, mitä kauemmin on ollut poissa. Itsekin olen ollut kuitenkin vasta vuoden tai maaliskuun vikana päivänä tulee vuosi täyteen.

 

Sitten vielä siihen asuun! En ollut ehtinyt esitellä uutta hamettani. Joku saattaa muistaa kun talvella metsästin sitä mokkahametta, mutten sitten ikinä löytänyt semmoista oikeasti täydellistä. Laajensin vähän kriteereitä hameen suhteen ja löysinkin Zalandolta* tuon Minimumin nahkahametta muistuttavan vahapintaisen DELI-hameen*. Täydellinen ja varsin siisti juurikin työvaatteeksi! Hintakin tässä loppupeleissä varsin kohtuullinen. Zalandolla on muuten tuo näppärä toiminto, joka aina suosittelee muita samantyylisiä tuotteita. Muut saman kategorian nahka- tai nahkatyyliset hameet löytyvät täältä*. Paita on ostettu varmaan 6v sitten, mutta edelleen hyvässä kunnossa ja yksi lemppareistani, on siis Won Hundredin*. Nilkkurit Acnen Cypressit, joita ei ehkä taida enää ollakaan merkin valikoimissa?

Vielä muutama vuosi sitten käytin töissä ahkerasti hameita, mutta jossain vaiheessa se jäi kun en enää tavannut asiakkaita. Varsinkin silloin raskaana ennen äippälomalle jäämistä viimeinen asia johon kävi mielessä panostaa oli pukeutuminen. Yök! Sitä kun väsyneenä järkäleenä heitti aamulla aina päällensä jonkun niistä parista vaihtoehdosta jotka nyt sattuivat päälle mahtumaan. Ennen kun pukeutuminen töihin oli oikeasti tosi tärkeä juttu, yhtäkkiä ei vaan jaksanut välittää. Melko ymmärrettäväähän toki kun pelkästään työpaikalle raahautuminen sen vatsan kanssa oli jotenkin niin ultimaalinen tuska jokaikinen päivä. Olin koko alkuraskauden niin kertakaikkisen pahoinvoiva ja väsynyt, ettei mitään rajaa. Sitten välissä oli ehkä 1-2kk kun helpotti ja heti vikalla kolmanneksella niin järkyt väsyt ja kolotukset, että ihmettelen miten jaksoin töissä loppuun asti. Kerran sain lounaan jälkeen niin järkyt närästyskrampit, että makasin tunnin työpöytäni alla lattialla kivuissani. En olisi päässyt lähtemään kotiin vaikka olisinkin halunnut. Ah, ihania muistoja, haha! En ehkä tosiaan ollut ihan parhaimmillani tuolloin. Kotona on kuitenkin saanut hiihtää kyllä sen luokan ryysyissä, että lupaan itselleni ehdottomasti panostaa taas työpukeutumiseen koko sydämellä!

 

Lopuksi voisin antaa omia vinkkejäni niille, joilla töihinpaluu lähenee, muttei välttämättä ole sitä itse työpaikkaa vielä. CV:n ja hakemuksen hiominen kannattaa aloittaa varsin hyvissä ajoin (itse aloittaisin ehkä ihan viimeistään 3-4kk ennen oletettua töihinpaluuta), että on aikaa viimeistellä, hioa ja mahdollisesti vielä korjailla sitä. CV ja työhakemus on yleensä hyödyllistä hyväksyttää edes yhdellä ”oikolukijalla” (eli siis vaikka ystävällä), joka osaa spotata mahdolliset kirjoitusvirheet, hassut lauseenrakenteet tai muuten vaan esimerkiksi saman asian toistot ja turhat jutut. Itse kun ei niitä välttämättä huomaa, varsinkin jos on mennyt saman CV:n ja hakemuksen  voimin jo pitkään. Sekin nimittäin kannattaa aika-ajoin uudistaa ihan kunnolla!
Kun on ajoissa liikkeellä, ehtii hakemaan aktiivisemmin ja näinollen vastaanottamaan myös mielekkäämmän työpaikan kun ei tarvitse kiireellä vain tyytyä johonkin. Lähtisin itse liikkeelle miettimään rauhassa sitä, mistä pitää ja mitä haluaa tehdä. Sen jälkeen työstäisin hakemuksen ja CV:n vastaamaan juuri kyseisen alan töitä. Sen jälkeen voikin sitten jo alkaa bongailemaan paikkoja ja räätälöimään hakemusta vastaamaan aina sitä haettua paikkaa! Tietty haastatteluun valmistautuminen on aina oma juttunsa. Itselleni työnhaku on aina ollut tietynlainen prosessi. Perehdyn aina läpikohtaisesti juuri haettuun alaan, luen artikkeleita, teen merkityskarttoja ja listoja ennen haastattelua yms..

Tästä tulikin mieleen hauska postausidea! Kiinnostaisiko teitä jossain vaiheessa postaus työnhausta, vinkkeineen ja tipseineen?

Ja mitäs tuumasitte asusta?kaupalliset linkit merkitty *-tunnisteella.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Näitä juttuja odotan eniten kevässä ja kesässä!

Ei aina jaksaisi jauhaa tästä säästä, mutta kyllä se vaan on jotenkin niin pakollinen puheenaihe. Varsinkin jotenkin meille suomalaisille. Itselläni sää ainakin  vaikuttaa tosi vahvasti fiilikseen, jos ulkona on ankeaa ja synkkää niin jotenkin se kyllä myös tuntuu. Ehkä kaikkein ällöin kohta talvea on juuri tämmöinen loskavaihe ja varsinkin se kun lumet alkavat sulaa, koiria saa suihkuttaa kurasta kahdesti päivässä ja ulkona joutuu  kokoajan varomaan ettei astu koiran kakkaan  kun ne alkaa nousta sieltä lumesta 😀 Yäk! Sain alkuviikosta raahattua itseni joka päivä vaunulenkille, minne ikinä nyt tuolla ulkona hyvin pääsikään sohjossa, mutta tänään en kyllä varmana lähde. Katsoin juuri ikkunasta ja ulkona tihuttaa vieläkin vettä. Ei kiitti!

Niinä ankeina päivinä kun ulkona on harmaata ja sataa vettä, on kivaa ainakin ajatuksen tasolla siirtyä aurinkoisempiin tunnelmiin ja tulevaan kevääseen. Itse odotan keväältä ja kesältä moniakin juttuja. Viime kesänä tuli kyllä melko paljon käytyä beben kanssa kaikkialla ja ulkoiltiin varsinkin aivan ennätyspaljon. Tietty uuden kodin kanssa monet jutut saavat tänä vuonna uusia ulottuvuuksia, mutta niitä joitain samoja asioita odottaa aina kuitenkin vuosi toisensa jälkeen. 

Esimerkiksi näitä juttuja odotan itse eniten keväältä ja kesältä:
Linnanmäki! Olen ehkä pahin huvipuisto-hurjimus ja viime kesänä en päässyt ollenkaan hulluttelemaan. Tai mitä nyt yhden ainoan kerran Kirnuun (joka siis yksi lemppareistani Lintsillä), mutta eihän se yksi kerta nyt riitä mihinkään. Harmitti. Ensi kesänä tilanne on kyllä aivan ehdottomasti korjattava. Mielellään jo alkukesästä kun ei ole niin kovia ruuhkiakaan. Alppilassa asuessa oli kyllä ihanaa kun Lintsille tuli lähdettyä tosi usein kun asui aivan vieressä. Se oli kyllä aivan parasta! Varsinkin se iltahupiranneke oli hauskaa illanvietettä kun oli kesäisin niin helppo lähteä hulluttelemaan ihan extempore. Voi niitä aikoja 😀 Ihan kun siitä olisi sata vuotta aikaa jo. Niin monet vuodet on pitänyt lähteä Tampereellekin ihan vain Särkänniemeen, mutta sekin on jäänyt. Kuulemma monet laitteet ovat Lintsiä hurjempia. Omat lempparini Linnanmäeltä tietty Kirnu,  Salama ja Mustekala (hyvä laite oikein tankata sitä riemua kun kestää suht kauan eikä tarvitse jonottaa :D).
Pyöräily. Jo pari vuotta on mun täytynyt ostaa pyörä. En ole omistanut polkupyörää sitten Jyväskylän aikojen, siellähän pyöräilin aina kaikkialle. Ja niin pyöräilivät kaikki muutkin. Ei olisi tullut kuuloonkaan mennä töihin kahta kilometriä bussilla. Tai en olisi mennyt vaikka olisi ollut viiden kilometrin matka. Säällä kun säällä, pyörällä vaan! Lähdin kotoa aina 15min ennen työvuoron alkua polkemaan Mäki-Matista (ei kun onko se edes Mäki-Matti siinä Synergia-areenan vieressä :D) keskustaan ja hienosti ehti. Olipas se hauskaa kyllä. Viime keväänä olisi ollut hieman asiaan kuulumatonta pyöräillä vatsa pystyssä ympäri Käpylää ja kaupunkia, mutta tänä vuonna sen kyllä teen ja ostan pyörän. Ja kypärän tottakai! Jostain syystä on oikein himo päästä ajamaan pyörällä!
Tästä pyörä-muistelusta tuli nyt mieleen, että näin unta että ”jouduin” takaisin töihin Jyväskylän Glitteriin. Mulle oli laitettu joku random työvuoro yksin sunnuntaina ja yritin siinä sitten tuskailla, että miten osaan kaikki näiden vuosien jälkeen. Haha!
Oma piha ja grillaus. Sehän on sanomattakin selvää, että omalla pihalla hengailua odottaa hurjasti. Ja grillausta, kuinka mieletöntä! Me grillataan ensi kesänä varmaan päivittäin jotain. Kunhan nyt saisi sen grillin ensin ostettua. Ja semmoiset terassikalusteet. Ehkä jopa jonkun ihanan aurinkotuolin, semmoisen kunnon löhöversion. Oma piha on kyllä niin hyvä juttu koirien kanssa. Vielä kun keväällä ja kesällä viihtyy siellä itsekin paljon useammin heittelemässä palloa.

Lupasin muuten laittaa parempaa kuvaa tuosta Samsoe & Samsoen Nor-neulepaidasta ja tässäpä sitä! Olen tykännyt tuosta aivan hurjasti. Ihanan pehmeä ja lämmin kyllä.  Myös tuo väri on varsin passeli. Neule löytyy Junkyardin valikoimista täältä. Nuo Lee Jeansin farkut taas löytyvät mustina täältä.

Töihin paluu. Kylläpä odotan töitä jo innolla! Eipä kyllä harmita lainkaan ajatus mennä kesäksi töihin,  toivottavasti siitä palkintona sitten edes joku kiva reissu syksyllä. Olen toisaalta ollut töissä melkeinpä kaikki kesät aikuisiällä, joten eipä tämä mikään poikkeus todellakaan ole. Ihan perusjuttu! Lomat pidetään silloin kun ei kiinnosta näitä harmaita maisemia katsella ja kun muut ovat lomailleet niin ei tarvitse taistella lomaviikoista (arghhh!). Viime kesänä oli luonnollisesti poikkeus kun olin vastasyntyneen kanssa kotona ja lähdettiin jopa kesäloma-reissulle Biarritziin, mutta noin muuten on kyllä useimmat kesät vietetty töissä. 
Vähän töihin liittyen odotan myös pukeutumista. Vaikka lämpimät neuleet, UGGsit, kivat huivit yms ovat kivoja, niin eivät nyt sentään niin kivoja että niihin jaksaisi ympäri vuoden pukeutua. Kai sitä vain aina haluaa keksiä kylmässä syksyssä jotain ihanaa ja kivaa, se on sitten aina ne ihanat kaulaliinat, kynttilät, lämpimät vaatteet. Tai siis en kyllä itse ainakaan ikinä niitä mitenkään erityisemmin odota. Kyllähän se lämmin  viltti ja teekuppi tietysti kivasti lämmittää syysmyrskyn silmässä, mutta eipä sitä silti kesään  voi verrata 😀 Kesällä pukeutuminen on aina kevyttä ja huoletonta. Voi käyttää niitä rentoja vaatteita, eikä tukkakaan lätisty pipon alla. Voisin itse aina pukeutua niin, kaikista kaulaliinoista sun muista viis! Kai nyt jokainen tietää nämä jutut. Ennen töihinpaluuta ehtii toivon mukaan ehkä jo vähän korkata flipflop-kautta, ihan missä tahansa varusteissa en itse voi kuitenkaan takaisin töihin tallustella!
Sehän on sanomattakin selvää, että eniten odotan keväältä ja kesältä sitä kun pääsee puuhailemaan enemmän pojan kanssa ulkona. Maauimalassa, Linnanmäellä katsomassa värejä ja meininkiä, Suomenlinnassa ja noin yleisesti puistoissa ynnä muuta 🙂 Ja pikkuisen 1v-synttäreihinhän on enää 3 kuukautta. Aivan älytöntä!!! Niitähän täytyy siis jo pian alkaa tässä suunnittelemaan, heheh  🙂
Plus: Tottakai odotan keväässä innolla myös sitä, että meidän kodista (toivon mukaan) tulee vihdoin ja viimein valmis!
Mitäs te odotatte keväässä ja kesässä? Löytyykö samoja? 😀
Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.