Julkaistu

Hyvien yöunien ja raivokohtausten yhteisharmoniaa

Moikkelis! Eilinen iltapäivä vierähti kampaajalla ja erinäisillä asioilla. Olin illalla aivan naatti ja askelmittarin perusteella oli kertynyt ihan kiitettävästi askeleita, ihan siis vain tuommoisesta kaupungilla paikasta toiseen kävelystä. Aloitin illalla jo kevyen pakkaamisenkin, lähinnä ottamalla esiin kaikkea oleellista reissuun lähtevää tavaraa. Teen nimittäin aina kaksivaiheisen pakkaamisen. Pakkaan ensin yhden kerran ja sitten yön yli nukuttuani saatan muistaa jotain tavaroita, joita pitää vielä ottaa ja samalla karsin pois kasan vaatteita, joita ei ehkä sittenkään tarvitse matkalla. (Koska niitähän on tunnetusti aina ihan liikaa matkassa mukana…) Lisäksi tietysti pojan tavaroiden pakkaaminen tuo aina pientä lisämaustetta hommaan 😀 Pakkauslista on siis ihan pakollinen juttu, aina!

T-paita / Ganni

Hame / 2nd hand (IRO)

Tennarit / Vans

Nahkatakki / Zara

En koskaan jännitä tai stressaa lentoja, edes niitä pitkiä. Olen itseasiassa aina pitänyt lentämisestä. On jotenkin rentouttavaa istua paikallaan, katsoa leffoja, lukea, odottaa ruokatarjoilua ja hyvällä lykyllä myös nukkua. Tosin, nyt pienen lapsen kanssa lentoja odottaa hieman eri tavalla. Ei nyt mitenkään kovin kauhunsekaisin tuntein, mutta lähinnä ilman tuota ajatusta samanlaisesta rentoutumisesta kuin silloin joskus. Turhista jutuista ei kuitenkaan kannata stressata etukäteen. Vaikka kannustankin kaikkia lähtemään reissuun lapsen kanssa, enkä ole koskaan kokenut sitä mitenkään ylitsepääsemättömäksi, en minäkään nyt kuitenkaan mikään täydellinen superhero-mamma ole, jolla sujuisi kaikki aina niin täydellisesti, että!

Juuri viime viikolla kirosin mielessäni lentäessä lapsen kanssa kahden vaivaisella reilun tunnin lennolla, että jösses mitä helvettiä tämä olisi YKSIN pitkillä lennoilla. Kun ikiliikkuja-uhmis saa raivarin siitä kun joutuu istumaan paikallaan vöissä, kun ei saa rämpyttää käsinojaa, ikkunan suojusta tai edessäolevaa pöytälevyä. Omat lelut heitellään sitten lattioille, josta ne pyörivät toisten ihmisten jalkoihin. Halutaan smoothieta, ei haluta smoothieta, perus uhmislaiffia siis! Eilen tämä pieni herra raivosi illalla siitä kun ei saanut riisikakkua (vaikka olin tarjonnut). Sitten kun tarjosin uudelleen, sai raivarin koska ”ei halunnut”. Sitten olisi halunnut juuri sen minun palan, jota ei sitten kuitenkaan halunnut ja heittäytyi lattialle X-asentoon. Kaikki pitäisi saada NYT HETI ja tehdä tietysti itse, muuten tulee maailmanluokan rage. Vähän kun kasvattaisi minikokoista teiniä parhaillaan, haha! Tämmöinen eipäs-joopas-eikun minä itse- tai enpäs sittenkään halua- juttu on ollut meillä jo jonkin aikaa melko vahvasti läsnä.

Poika on viime viikot ollut aivan super aamu-uninen. Mennään aina ysin maissa nukkumaan, eikä nukuttaminen ole todellakaan ollut enää mikään samanlainen prosessi kun niinä kuumina ja valoisina kesäiltoina.. Simahdetaan molemmat aivan hujauksessa ja pientä herraa on aamulla tosi vaikea saada ylös. Hyvällä lykyllä tämä saattaa herätä jo seiskan jälkeen (yleensä tämä siis tapahtuu perinteisesti viikonloppuisin ja silloin kun nimenomaan ollaan valvottu myöhempään), mutta yleensä vietän tovin herättelemässä tätä vähän ennen kasia. Ainakaan toistaiseksi ei ole tullut aamuvirkkuisuuden suhteen äitiinsä 😀


Sikeämmät yöunet on yksi niistä syksyn ja talven plussapuolista, mutta sitten taas myös kääntöpuolena se, että on helposti myös päivisin huomattavasti nuutuneempi. Kylmillä keleillä huomaan ainakin itsessäni, että ”käyntiin pääseminen” on aamuisin paljon haastavampaa. Olo on jotenkin juminen vielä parikin tuntia heräämisen jälkeen.. Kai sitä aineenvaihdunta toimii jotenkin hitaammin kylmällä. Kroppa on myös paljon pöhöttyneempi ja ihan kun keho kävisi jollain säästöliekillä. Aina sama homma! Olen aina sanonut, että minua ei ole yksinkertaisesti luotu kylmiin oloihin, noin fyysisestikään. Haha!

Tunnistaako joku muu kehotyyppinsä ”lämpimille keleille luoduksi”? 😀

Tai kenties nämä ihanan uhmaiän kommellukset? 

 

Ps. Heh, opin juuri tekemään mun MacBookilla emojeita ???✨??? = lempparit.

Kuvat Jutta. 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Sunday vibes

Hei ja ihanaa sunnuntaita! Istuskelen tässä pyjamassa kahvikupposen kanssa ja tuumailen, että mistä ihmeestä tänään kirjoittaisin sunnuntaiturinat. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet enemmän tai vähemmän lomareissua odotellessa. Tiedättekö kun ennen matkaa on jotenkin levoton fiilis ja vaikea ihan kamalasti keskittyä mihinkään. Poika menee vielä viikoksi tarhaan ennen reissua ja sitten vietetäänkin taas aikaa perheen kesken. Lennetään tällä kertaa Loseihin SAS:illa ja ollaan välissä yksi yö Arlandassa. Tuntuu jotenkin niiiiin helpolta hommalta kun tietää, että edessä on vain yksi lento ja vielä ihan (ainakin toivon mukaan) hyvin nukutun hotelliyön jälkeen! Pidetään peukkuja, että napero nukkuu lennolla pitkän pätkän, niin ollaan heti hieman virkeämpinä sitten perillä aikaeron suhteen 🙂 En malta odottaa pannaribrekuja, kristallikauppoja ja kaikkea kivaa taas.

Tutun lomakohteen plussia on esimerkiksi juuri tutut rutiinit ja paikat. Tiedät, mistä on helppo hakea mukaan nopea dinner jos väsyttää, missä syödä hyvä aamiainen, ruokaa pojalle ja kaikki oleelliset hommat. Tämä on siis kai meidän viides yhteinen matka juuri Hermosa Beachille ja vaikka pidänkin myös uusien kohteiden löytämisestä, on tuommoiset tutut kohteet aina kivoja. Vähän sama kuin minulle Havaiji, joka on aina semmoinen tuttu ja turvallinen paikka palata, mutta silti löytyy aina jotain uutta ja ihmeellistä. Viimeksi spottasin Hermosassa kivalta näyttävän joogapaikan, jossa en tosin ehtinyt käydä kun tammikuun reissulla olimme Hermosassa vain muutaman yön. Jospa tällä kertaa ehtisin sinnekin joillekin tunneille rantalenkkien lisäksi.

Sitten hieman ohi Cali-aiheen! Olemme harkinneet pojan kanssa rantsulomaa Vietnamin Pho Quociin. Onko kellään kokemuksia? Onko paikka ollut kiva? Me ei olla vielä oltu lapsen kanssa missään Aasiassa päin, joten kyselisin myös kokemuksia, joita teillä on mahdollisesti esimerkiksi saman tyylisestä Thaimaasta pienen lapsen kanssa. Onko ollut helppo kohde pienen lapsen kanssa? Entä onko tullut mitään ”ongelmia” hygieniatason kanssa, vatsatauteja tms? Olisin iloinen kokemuksista, niin lapsen kanssa Aasiassa reissanneilta, että Pho Quocin osalta 🙂


Ollaan mietitty tässä alustavasti kylppärirempan tekemistä. En ole täällä esitellyt kylpyhuonettamme, koska se on melko karsea. Tai siis voisi kai olla kamalampikin, mutta melkoisen rempan tarpeessa, kuten 90-luvun alun kylpyhuoneelta ehkä saattaa olettaa. Eilen käytiin pikaisesti Partioaitta Outletissä (lemppari) ja Ikeassa hakemassa pientä kylppäri-inspistä. Jos joku teistä on viimeaikoina teetättänyt kylppäriremonttia, kuulisin mielelläni suosituksia ja kuinka paljon budjetti on ollut (ilman saunaremonttia)? Uusi ja hieno kylppäri olisi kyllä luksusta! Ei ole kyllä vielä hajuakaan paljonko rempat kustantavat, mutta ainakin kuvittelisi, että 10 000e riittää helposti jos saunaa ei remontoida? Jos meillä olisi vähän isompi kylppäri, olisi poreamme ihan ehdoton, mutta harmi ettei tule tilan puolesta kyseeseen..

Tietty remontoitu kylppäri on myös myyntivaltti sitten asunnosta luopuessa, omalla kohdallamme ainakin uskomme, että todennäköisesti remppa maksaisi itsensä takaisin sitten myydessä. Tosin, en itse ainakaan näe, että vielä ainakaan pariin vuoteen haluaisin tästä minnekään muuttaa. Olen aikaisemmin tottunut siihen, että muuttaa uuteen kotiin aina muutaman vuoden välein ja on jopa alkanut ajatella, että se on ihan itsestäänselvyys hakea joku uusi kotiprojekti aina tasaisin väliajoin. Nyt on enemmänkin semmoinen olo, ettei oikeastaan edes jaksaisi vielä aikoihin. Välillä ehkä toivoisi muutaman neliön lisää tai toista vessaa, mutta noin yleisesti en kyllä näe, miksi tästä täytyisi vielä aikoihin muuttaa. Hassu juttu, että teimme kaupat tästä kodista jo pari vuotta sitten, vaikka tuntuu enemmänkin siltä, että siitä on vuosi aikaa.

Tein muuten eilen vihdoin itse niitä kynttilöitä luonnonvahasta. Ohjetta tulossa ensi viikolla 🙂

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Pipo update

Tänään vuorossa pientä päivitystä pipojuttuihin. Ette nimittäin tiedä kuinka innolla odotan seuraavaa pipomallistoani, jota parhaillani työstän. Toisaalta, melkein yhtä innoissani odotan myös pipojen jälkeen odottavia projekteja, joihin ei oikein nyt ole ollut kamalasti aikaa.. Siitä syystä en ole tosiaan ihan kamalasti ehtinyt tännekään postailemaan ohjeita tai muita neulejuttuja, siis yksinkertaisesti koska en ole juuri muuta tehnyt kun näitä pipoja, heh. Musta neulemekko odottelee edelleen jatkoa, samoin villasukkalangat lojuvat edelleen koskemattomina. Mielessä on kuitenkin vaikka mitä kivoja juttuja loppuvuodelle, joiden tekemistä ja kokeilua en malta odottaa!

Uusi mallisto tulee sisältämään erilaisia malleja ja uusia sävyjä, uskon että tulette tykkäämään hurjasti! Tavoitteena olisi saada se ulos luultavasti viimeistään lokakuun lopulla 🙂 Toteutan homman varmaankin samaan tyyliin kuin viimeksi, mutta laitan tällä kertaa ennakkoinfoa, jota viimeksi toivottiin. Ilmoittelen kuitenkin lisää myöhemmin.

Tässä ekan pipoerän pakkailua.. Voin kertoa, että oli kyllä melkoinen homma! 😀

Parasta tässä on kuitenkin ollut teiltä saatu palaute pipoista, jota olette Instagramissa laittaneet. Aivan ihanaa! Olen liikuttunut melkein kyyneleisiin asti aina kun joku on laittanut kuvaa tai palautetta pipoista. Ihan parasta ja iso kiitos teille <3

Ps. Varmaan jossain vaiheessa syksyä otan taas jonoa myös näihin vanhoihin malleihin, jos joku toivoo niistä itselleen pipoa 🙂

Kivaa viikonloppua!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Julkaistu

Nostalgiapläjäys: Ysärinuori, muistatko vielä nämä?

Terveisiä Lapista! Yritän ehtiä huomenna kirjoittelemaan kuulumisia, mutta sillä välin ajattelin postailla arkiston syövereihin jääneitä asukuvia kesältä ja nostalgisia juttuja, jotka todennäköisesti muistat jos olit lapsi tai nuori 90-luvulla tai milleniumin jälkeen.. Pääasiassa nämä ovat ehkä semmoisia tyttöjen ysärijuttuja, hehe. Throwback tuesday siis toisinsanoen!

Hiusmaskarat. Pakko sanoa, että nyt jälkeenpäin ajateltuna ei hiusmaskaroissa ole mitään järkeä. Ne levittyivät huonosti ja lisäksi hius tuntui koppuraiselta siitä kohdasta, johon maskaraa laittoi. Mainoskuvissa oli tulos luonnollisesti täysin erilainen, haha. Lisäksi näissä muuten oli semmoinen tietynlainen jännä tuoksu, muistan sen vieläkin! Ainakin Lumenella ja Lorealilla taisi olla hiusmaskaroita. Luojan kiitos kyseinen villitys meni ohi melko nopeasti.

Tuoksuvat huulivoiteet, joita oli muutamaa laatua. Näitä myytiin ainakin Seppälässä ja tuoksut olivat niiin esanssisia. Tuubit olivat yksivärisiä, kirkkaanpunainen ja vihreä ainakin. Miksi huulirasvat olivat pienenä niin siistejä? Näitä tuoksurasvoja olisi halunnut kerätä jokaisessa värissä. Merkkiä en valitettavasti muista, mutta tuubissa saattoi ehkä olla teksti tai kuva kultaisella.

Date-hajuvedet. Olin siis ala-asteella joskus vuonna 1996-1997 kun nämä olivat hurja villitys ja olihan itsekin yksi Date saatava! Muistaakseni myös Seppälästä 😀 Hajuveden kyljessä oli muistaakseni naisen valokuva, harmi etten muista mille tuoksui. Enpä kyllä ymmärrä sitäkään, että miksi 9-10-vuotiaan ylinpäänsä oli pakko saada hajuvesi. (Toisaalta en kyllä edes halua tietää minkä ikäisenä ensimmäinen hajuvesi nykypäivänä halutaan :D)

Sweet Valley High-kirjat. Voin myöntää, että olen lukenut niistä aivan jokaikisen. Aloitin Sweet Valley-kirjojen lukemisen Ruotsissa tokalla luokalla, siellä ainakin oli niistä semmoinen ”nuorempien sarja”, siitä siirryin sitten noihin uudempiin. Saatoin kesälomilla hakea kirjastosta ison kassillisen SVH-kirjoja ja luin ne läpi ihan muutamissa päivissä. Jess ja Liz oli vaan niin cooleja 😀  Noloa myöntää, mutta sitten myöhemmin (ehkä siis ala-asteen loppupuolella 97-99 tai jotain) katsoin myös sitä tv-sarjaa, haha.

Tamagotchit, jotka sittemmin myös kiellettiin kouluissa. Olinkohan ehkä kolmannella luokalla kun nämä astuivat kuvioihin ja sitä villitystä kesti yllättävän pitkään, ainakin pari-kolme vuotta? Virtuaalilemmikki, jota piti ruokkia, leikityttää sun muuta, ettei se päässyt sairastumaan ja kuolemaan. Haha! Jotenkin sairasta, että lapset koukutettiin tämmöiseen. Itselläni oli ”aito” Tamagotchi, mutta näitähän oli kyllä joka lähtöön. Muistaakseni en itse ihan kamalan kauaa jaksanut sillä pelata 😀 Ennen muinoin lapsilla oli koulussa Tamagotchit, nykyään iPhonet.. Kylläpä ajat muuttuvat!

Buffalo-kengät ja sitten ne Spiritin ”feikkiversiot”. Näitä en itse kyllä onneksi omistanut, mutta Spiritissä työskennelleenä muistan kun nuo ”feikkiversiot” olivat ihme hitti aina vuosi toisensa jälkeen. Siis kauan sen jälkeen kun se virallinen Buffalo-trendi oli mennyt ohi. Toivon jopa, etteivät nämä tule enää ikinä muotiin 😀

Nokia 5110. Olisin niin halunnut!!! Ekoja ”trendikännyjä”, joissa oli matopeli. Olisin niiin toivonut tätä mallia, jota markkinoitiin kaikissa kivoissa perusväreissä: Punainen, omenan vihreä, sininen ja keltainen. Näpräilin lapsena äitini ekaa kännykkää (2110), jossa ei ollut edes matopeliä, mutta pelkkä soittoäänien plärääminen oli jo suuri elämys. Säkkijärven polkka ja sitä rataa.. Haha!

Twistnarut ja muut katupelit. Ainiin ja kirkkis! (Paitsi onkohan ”kirkkiskin”, joku Jkl-juttu?! :D) Pelattiin sitä aina meidän kotikadun lasten kanssa ja oli ehdottomasti lempparini. Myös hyppynarulla hyppiminen oli ihan parhautta. Harrastavatko nykylapset enää näitä ollenkaan? Lapsena kaikki katupelit olivat kesällä niin kivoja. Voisin varmasti vieläkin hyppiä hyppynarua, se oli oikeasti hauskaa. Ensin harjoiteltiin niin, että pyörittäminen aloitettiin vasta kun olit narulla, mutta prot osasivat jo hypätä sisään pyöritykseen ja ulos. Ja sitten saatettiin pyörittää jopa kahdella narulla.

Kindermunien ”teemalelut”. Oma lempparini oli ne kilpikonnat, joita keräiltiin. Olin niin onnessani jos Kinderistä tuli se teemalelu, ne oli niin siistejä!! Näitä saattoi olla muitakin, mutta jostain syystä tuo killppairjuttu on ainoa, joka on jäänyt kunnolla mieleen.

Keilalaukut ja painikengät. Mulla oli kummatkin Pumalta ja elettiin ehkä jotain vuotta 2002-2003. Yäk! Silloin ne tosin olivat ehkä siisteimmät tennarit ikinä. En voi ymmärtää miten jostain tämän tyylisestä voi oikeasti tulla muotivillitys!? Keilalaukku… for real?

Miss Sixty ja Killah. Tietty molemmat oli saatava ja olin teininä ihan hulluna merkkifarkkuihin. Huhheijaa. Kerran vuodessa täytyi saada uudet Miss Sixtyt tai Killahit. Joskus aikoinaan oli jopa jotain omia Miss Sixty- keskusteluryhmiä, jossa jutusteltiin siitä mitä malleja myydään missäkin. Muistan edelleen kuinka joku kirjoitti siellä foorumilla kuinka oli voittanut lotossa 500 markkaa ja ostanut Miss Sixtyt. Vähänkö olin kade. Tämä siis joskus vuonna 2001 jälkeen. Olisikohan varastossa tallessa vielä vanhoja Miss Sixtyjä?

Meikeistä Rimmel, Anytime ja Max Factor olivat joskus nuorena kuumaa kamaa! Voi vitsi kun olin joskus onnellinen (ehkä siis kuudennella luokalla) kun olin säästänyt rahaa ja ostin Max Factorin puikko-meikkivoiteen, jonka mainoskasvona idolini Sarah Michelle Gellar oli. Se puikko oli kai oikeasti melko huono ja vieläpä ihan väärää sävyä, mutta eipä tuolloin kai tiennyt muustakaan.

Tuttuja juttuja tai kenties jotain lisättävää? Tuliko nostalgiset muistot mieleen? 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.

Julkaistu

Yrittäjyys, uhka vai mahdollisuus?

Eräs asia on viime kuukausina pyörinyt enemmän tai vähemmän mielessä. Nimittäin yrittäjyys. Jo viime syksynä yrittivät pari työkaveria tsempata yrityksen perustamiseen jo ihan bloginkin vuoksi, mutta mikä siinä sitten jännittääkin niin kovin? Viime viikot olen taas kerran tuumaillut asiaa, tutkinut eri vaihtoehtoja, starttirahaa, oppinut asiaa YEL:istä sun muuta. Mielessä pyörii sata ideaa, mutta silti yrittäminen hieman jännittää. Suurin syy on varmasti se, että meillä Suomessa tuntuu vallitsevan yleinen käsitys, ettei yrittäminen kannata. Jokainen tietää ystävien tai tuttujen kautta jonkun konkurssiin ajautuneen ja ne ”ei enää ikinä yrittäjäksi”-jutut, mutta hei, eikö Suomi juuri tarvitsisi tätä? Lisää yrittäjiä ja oman intohimonsa toteuttajia. Silti tuntuu ikävältä, että mahdollisuudet niin moneen upeaan juttuun löytyy, mutta usein ne yrittäjyyden riskit pudottavat takaisin todellisuuteen.

Oman näkemykseni mukaan suomalaiset ovat varsin ahkeria ketju- ja markettishoppaajia. Asiat tulee saada mahdollisimman halvalla, tuotteen alkuperästä viis. Onneksi tähän on tullut viime vuosina pientä muutosta ja ihmiset ovat alkaneet suosia esimerkiksi enemmän kotimaista, luomua ja lähiruokaa, mutta tämäkin on vielä melko pientä ja yleisintä varmasti tietyn joukon parissa. Ja kyllä, onhan se totta, ettei kaikilla yksinkertaisesti ole varaa ostaa pelkkää kotimaista, luomua ja lähiruokaa. Ei terveellinen ja puhdas ruoka kuitenkaan ole se kaikkein edullisin vaihtoehto, jossei ruoan laatu ole omassa taloudessa prioriteettilistan kärjessä.

Myönnän, että myös itse ostan suurten ketjujen tuotteita edelleen jossain määrin. Kun tarvitsemme jotain pientä kotiin, ajamme Ikeaan, usein tuntuu helpoimmalta ostaa yksinkertaiset perusvaatteet ketjuliikkeistä ja sitä rataa. Silti olen pyrkinyt kiinnittämään asiaan enemmän huomiota ja suosimaan enemmän myös niiden pienten putiikkien ja yritysten tuotteita. Pieniä askelia siis. Sinänsä harmi, ettei pienillä kivijalkaliikkeillä ja erikoisputiikeilla oikein ole mahdollisuutta kilpailla suurten kauppakeskusten kanssa, jonne ihmiset yleensä ajautuvat ostoksille.

Eräs idea oman pipomallistoni takana oli herätellä ihmisiä juuri ajatukseen, että voisiko sen maailmanlaajuisen massaketjun tuotteen sijaan suosia kotimaista ja käsityönä tehtyä? On suuri harmi, kuinka tämäkin ala on jäänyt täysin suurten ketjujen jalkoihin. Miksi on ok maksaa parikymppiä kiinarytkystä kun hieman kalliimmalla saisi laadukkaamman, kotimaisesti tuotetun ja samalla tekijälle hyvän mielen? Välillä tuntuu, etteivät ihmiset ymmärrä esimerkiksi sitä, ettei yrittäminen ole ilmaista, ettei pienyrittäjä yksinkertaisesti voi tarjota tuotteita samaan hintaan kuin yritys, joka ostaa Kiinasta tuhansien kappaleiden eriä. Jotenkin tuntuu vallitsevan semmoinen ”miksi minun pitäisi maksaa yhtään enemmän jos voin saada pilkkahintaan”. Eikä kyse olekaan siitä, tietysti olen itsekin todella nuuka rahoistani, mutta ajatuksena onkin lähinnä suurempi kokonaisuus. Jos pienyrittäjien suosimisesta tehtäisiin suurempi juttu, yleistyisi käsitys ja asenteetkin ehkä pikkuhiljaa muuttuisivat, edes vähän.

Asia, jota en yksinkertaisesti voi sietää, on Wish ja Aliexpress-villitys. Suoraan sanoen nousee melkein oksennus kurkkuun kun edes ajattelen tuota Kiina-kamaa, jota ihmiset tilailevat kilokaupalla. Olin juuri yksi päivä postissa ja edelläni oleva nainen oli noutamassa ilmeisesti omia kiinapakettejaan, joita oli oikeasti iso kassillinen. Nainen naureskeli siinä postin tädille, että ”heh, heh, tuli vähän tilattua kun oli niin halpaa ja alennus”. Hei ihan oikeasti!!! Myönnän, että olen itse joskus aikoinaan tilannut eBayn kautta parit iPhonen kuoret Kiinasta ja muinoin silkasta huvista seurannut Facebookin Wish-ryhmää lähinnä niiden koomisten ”tämän tilasin, tämän sain”-juttujen vuoksi, mutta itse en kuuna päivänä tilaisi sieltä mitään, ikinä. Ihan jo senkin tähden, ettei tuotteista voi koskaan tietää a) kuka ne on valmistanut b) onko niissä haitallisia kemikaaleja c) laatu on satavarmasti täysin paskaa. Ennemmin suosin esimerkiksi Etsyä, josta löytyy oikeasti ihania putiikkeja ja juuri käsityönä tehtyjä uniikkeja juttuja. Tilasin itseasiassa juuri erään taideteoksen eräältä kalifornialaiselta kuvittajalta, täytyy esitellä se heti kun saan ostettua kehykset. Ja joo, syypäitä kannattamattomalle yrittäjyydelle Suomessa ovat varmasti erityisesti juuri suuret ketjut, netin kiinapuodit ja tottuminen siihen, että jos kerta saa jotain halvalla, ei voi enää jatkossakaan maksaa mistään enempää.

Ja oikeasti, pakko mainita tähän myös eräästä julkaisusta joskus pari vuotta takaperin siellä Aliexpress/Wish-ryhmässä, johon yksinkertaisesti oli ihan pakko kommentoida. Joku tyttö hehkutti Kiinasta tilaamaansa feikki-Canada Goosea, jonka oli saanut ”tosi halvalla”. Kyseisten feikkitakkien täytteitähän on testattu ja höyhenistä on löytynyt mm. salmonellabakteereita. On jokaisen oma valinta jos haluaa tukea piratismia, mutta on kuitenkin aivan eri asia vaarantaa jopa oma terveytensä sen vuoksi, että haluaa jonkun tuotteen niin palavasti, vaikka sitten feikkinä. En tarkalleen muista mitä postaukseen kommentoin, ehkä jotain tuosta salmonellasta, mutta koomisin oli tytön vastaus, joka oli jotain tyyliin ”no ihan sama, itse ainakin tykkään”. Alright.. Valintansa kullakin, mutta sinänsä surullista, että maailma on mennyt näin epätoivoiseksi halvalla hakemiseksi.

Todella positiivisena seikkana mainitsen kuitenkin kierrätysvillityksen, joka on nyt viimeaikoina noussut vahvasti pinnalle. Ja tämä on supersiisti juttu! En olisi itsestänikään voinut 10v sitten kuvitella, että ostaisin pääosan vaatteistani joskus 2nd handinä ja tekisin neuleeni itse. Ja mikäli nyt ei vielä ole tullut ilmi, niin käsityöt ovat juttu, johon kannustan ihan kaikkia. Sen sijaan, että hakisit sen akryylisen kiinapipon, kokeile edes tehdä itse, siitä se lähtee. Ja jos neulominen ei luonnistu, osta käsintehty tai lahjo vaikkapa kummitäti neulomaan sinulle syysneule. Voin taata, että on varmasti laadukkaampi kuin mikään sadan euron brändineule 🙂 Ja kyllä, oma lupaukseni jatkossa on ehdottomasti panostaa enemmän pienyrittäjien palveluihin ja tuotteisiin silloin kun haluan jotain ostaa.

Neulepaita / itse tehty, ohje täällä

Mokkahame / 2nd hand

Kengät / UGG Australia

Ja mitä tulee vielä alkuperäiseen aiheeseen yrittäjyydestä. Kyllä, minua pelottaisi hurjasti nykypäivänä perustaa esimerkiksi pieni myymälä tai kahvila. Todennäköisesti pistän syksyn mittaan yrityksen pystyyn, mutta eri toimialalta. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin!

Ärsyttääkö teitä halvalla hakeminen? Pohditteko shoppaillessa syvemmin sitä, kenelle ja kenen hyväksi rahat menevät? Entä onko pelko estänyt teitä ryhtymästä yrittäjäksi?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.