Outoja sattumuksia ja voimakiveni

Tätä tekstiä kirjoittaessani istun keittiönpöydän ääressä, kädessäni kivi. Valtamerijaspis Madakaskarilta. Samainen kivi on pyörinyt viime päivinä kädessäni melko ahkeraan ja ajattelin kertoa tännekin oudon kivitarinan, jonka jo Instagramiin selostinkin lähes itkien. En nimittäin muista, milloin olisi tapahtunut jotain näin outoa ja samalla syvästi koskettavaa, kuin torstaina.

Torstai kului töissä rattoisasti, koristelin joulukuustamme ja valmistelimme firman pikkujouluja. Olin ihan superväsynyt, koska olin herännyt aamulla pojan kanssa jo todella aikaisin. Sattumoisin juttelimme lyhyesti työkavereiden kanssa horoskoopeista ja muusta ”hömpästä”. En oikeastaan käy ikinä yksin lounaalla, mutta jostain syystä päätin lähteä yksin lounastamaan, ramenkeitto on nimittäin viimeaikoina vienyt mennessään. Otin lounaalta latten ja lähdin rauhallisin mielin käppäilemään takaisin toimistolle. Kävelen lähes päivittäin Eerikinkadulla erään liikkeen ohi, mihin en aikaisemmin ole sen koommin kiinnittänyt mitään huomiota. Yhtäkkiä minut valtasi outo fiilis ja pysähdyin liikkeen kohdalle. Katsoin näyteikkunasta sisälle ja huomasin, että putiikki myy kiviä. Hetken mielijohteesta päätin astua sisään kauppaan.

Hetkisen tiirailin kivivalikoimaa ja kysyin sitten myyjältä, että mitä minun täytyy tehdä jos haluan kiven? Täytyykö minun kertoa tietty tarkoitus mihin semmoista etsin? Onko erilaisia kiviä eri tarkoituksiin? Enhän oikeastaan edes tiennyt, miksi olin tuonne kivikauppaan alunperin ajautunut. Nainen kertoi, ettei minun tarvitse tehdä muuta kun antaa intuition ja fiiliksen valita juuri se oikea kivi minulle. Katselin, koskettelin, ihastelin erilaisia kiviä ja keräilin muutamia käteeni. Jos kerran poimii kiven, ei saa vaihtaa. Onhan siihen joku syy, että juuri kyseinen kappale on saanut valitsemaan sen. Kävelin kassalle ja näytin keräämiäni kiviä. Putiikin nainen sanoi heti suoriltaan yhdestä ja tietystä kivestä, että tämä se on. Sinun kivesi.

Sain kivelleni myös tarkoituksen, joka määriteltiin nimeni ja tietyn numeron perusteella, jonka kivi ”viestitti”. Oma kiveni on irtipääsemisen kivi. Se tulee auttamaan minua pääsemään irti jostain asiasta, joka jo pidemmän aikaa on vaivannut mieltäni. Suositeltavaa on, että pidän kiveä lähelläni niin paljon kuin mahdollista. Tiedän, että tämä kuulostaa todelliselta hippihömpötykseltä, mutta olin jotenkin niin oudon fiiliksen vallassa kun lähdin liikkeestä. Epäuskoinen ja samalla meinasin purskahtaa itkuun. Mitä ihmettä juuri tapahtui? Miksi juuri tänään päätin mennä yksin lounaalle? Miksi juuri tänään menin kivikauppaan ja löysin oman voimakiveni?

Ja toki, tuskin kyse on sen kummemmista taikavoimista, vaan enemmän juuri siitä, että tuo kivi saa ehkä minut enemmän ajattelemaan nimettyjä asioita, jotka eivät ehkä muuten olisi koskaan pälkähtäneet mieleeni. Kuten nyt tässä tapauksessa käsittelemään asiaa, joka on vaivannut mieltäni. Oli kummin päin tahansa, on kivi kuitenkin auttanut. Hömppää tai ei. Se on pakko sanoa, että tuossa kivessä on kyllä jotain maagista. Eikä ole mikään uusi juttu käyttää kiviä hoitamiseen. Voin kertoa, että jo pelkästään kauniin kiven katsominen, näpräily ja tutkiminen rauhoittaa, sekä poistaa stressiä. Aivan ihme juttu!

Vielä en ole saanut selkeää vastausta siihen, mikä on se tietty asia, josta tulen pääsemään irti, mutta eiköhän se sieltä vielä valkene. Tuskin jäi kuitenkaan yhteen kertaan kiviostokset 🙂

Uskotteko te näihin juttuihin?

 

Ps. Kuvien isompi kivi on kotikiveni, joka tuo rauhaa ja turvaa kotiimme.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kolme loistavaa itseruskettavaa kasvoille + talvi-ihon täsmätuotteita

Talvisin tulee käytettyä kasvoille itseruskettavia tuotteita ainakin pari kertaa viikossa. Pidän siitä, että kasvoilla on ympäri vuoden kevyt auringon hehku ja olen myös itseruskettavissa pyrkinyt siirtymään astetta luonnollisempiin tuotteisiin. Tällä hetkellä käytänkin vaihdellen aikalailla kolmea erilaista itseruskettavaa kasvoille, joista kaikki ovat loistavia. Nämä kaikki kolme ovat myös kovin erilaisia, joten jos on hakusessa hyvä itseruskettava kasvoille, ehkä joku näistä voisi olla sopiva tuote myös sinun tarpeisiin 🙂

Kaikkein kevyin tuote on Eco by Sonyan itseruskettava kasvovesi.  Levitys on äärimmäisen helppoa, kasvovettä sivellään kasvoille vanulapun avulla, joten eipä huolta, että sormia joutuisi levittämisen jälkeen pesemään. Tosin, käytän itseasiassa myös kasvojen itseruskettavien (siis voidemaisten) levitykseen kasvojen kinnasta ja on ehkä paras juttu ikinä! En voi nimittäin sietää sitä kun itseruskettavaa menee kynsien alle tai sormien väliin tummiksi läiskiksi. Eco by Sonyan tuote on melko kevyt ja asteittain päivettävä. Kevyt päivetys syntyy noin kolmen levityskerran jälkeen, joten näppärä tuote ympäri vuoden käytettäväksi silloin, kun haluaa, että pinnassa on kokoajan kevyt pronssinen sävy.

Marraskuun kauneussuosikeissa esittelinkin jo tuon Laveran kasvojen itseruskettavan (6 euroa täällä!), joka on ihan huippu! Näistä kolmesta tämä on ehdottomasti edullisin, varsinkin jos etsii siis täysin luonnollista, mutta edullista itseruskettavaa. Laveran tuotteet ovat monet todella samanlaisia, tiedättekö levitysvaiheessa semmoisia aavistuksen valkoisia voiteita, se on ainut asia joka tässä ehkä välillä ärsyttää, koska ei siis imeydy ihan silmänräpäyksessä. Malttamatonko? Haha! Noin muuten aivan ehdottomasti täyden kympin tuote, joka jättää kasvojen ihon kivan ravituksi. Jokaisen euron arvoinen!

Ylellisin tuote on ehdottomasti Vita Liberatan Self-tanning Anti-agening-seerumi, siis itseruskettava seerumi. Tätä voi käyttää sellaisenaan tai kasvovoiteen sekaan annosteltuna, silloin kun haluaa muutamalla tipalla kevyttä väriä kasvoille. Tämä jättää kasvojen ihon äärimmäisen sileäksi ja koostumus on todella samettinen. Vita Liberatan tuotteet eivät ole täysin luonnonkosmetiikkaa, mutta sisältää suurimmaksi osaksi luomulaatuisia luonnollisia ainesosia. Seerumi toimii samalla silottavana ja ikääntymisen merkkejä häivyttävänä tuotteena, joka sopii kaikille ihotyypeille.

Luonnollisen rusketuksen perusta on tottakai perusteellinen kuorinta ja kosteutus. Jos ihon pinta on hilseilevän kuiva, levittyy ja muodostuu myös itseruskettavan väri epätasaisesti ja tulos saattaa olla laikukas. Seuraava juttu nolottaa myöntää, mutta ennen vihasin kuoria ihoa, varsinkin kasvojen! Pelkäsin, että kuoriminen tekee ihoni liian kalpeaksi ja näyttämään joltain haamulta, mutta voi elämä kuinka väärässä olen ollut. Nykyään kuorinta on ihan paras juttu ikinä! Kasvot kuorin melkeinpä ainoastaan hedelmähapoilla, enkä enää niinkään hankaavilla kuorinnoilla, niitä tosin käytän kropalle.

Mainioksi kuorinnaksi kasvoille olen todennut tuon Mossan Age Excellence Peeling Mask- kuorivan naamion, jota levitän kasvoille suihkun yhteydessä 5 minuutiksi. Iho on kuorinnan jälkeen todella kirkas ja tämä on myös hellävarainen! Kuorinta vaalentaa myös pigmenttiläiskiä, häivyttää ikääntymisen merkkejä,  supistaa ihohuokosia ja stimuloi ihosolujen uudistumista. Melkoinen monitoimi-kuorinta siis. Tuote on luonnonkosmetiikkaa, täysin vegaaninen ja soveltuu kaikille ihotyypeille. Lähiaikoina lähtee testiin myös eräs uudenlainen kuorinta, mutta siitä lisää myöhemmin.

Rakastan öljyjä, mutta niiden käyttö on jäänyt itseasiassa viimeaikoina vähemmälle. Ja miksi? Olen yrittänyt välttää öljyjen käyttämistä ripsenpidennysten kanssa ja toinen syy onkin sitten hieman yllättävä. Aikaisemmin paasasin siitä, kuinka normaalit seerumit eivät talvisin ole iholleni tarpeeksi, vaan se suorastaan vaatii öljyjä ja tujuja voiteita. No, sen jälkeen kun aloitin aktiivisen kuorinnan, puhdistuksen, kasvosuihkeiden käytön ja kasvovesien kerrostamisen, sekä yleisesti siirryin pelkkään luonnonkosmetiikkaan, on ihoni ollut huomattavasti kosteutetumpi! Totuus on siis se, että jos ihon kuorinta ja puhdistus ovat huonolla tolalla, eivät parhaimmatkaan öljyt, voiteet tai seerumit anna täyttä tehoaan, koska iho täynnä kuona-aineita ja pinta kuolleen ihosolukon peitossa.

Nykyään siis pärjään myös kevyemmillä tuotteilla, mutta toki välillä tulee hellittyä ihoa tujumpien voiteiden muodossa. Eräs tuotesarja, johon olen tänä syksynä tutustunut, on Weledan herkän ja kuivan ihon Almond Sensitive. Sarjan Almond Sensitive-kasvovoide sisältää ihoa tehokkaasti rauhoittavaa manteliöljyä, joka vähentää punoitusta, kuivuutta ja kutinaa, sekä ihoa pehmentävää luumunkiviöljyä. Käytän tätä erityisesti silloin kun iho on erityisen kuiva, eikä välttämättä tarvitse heti lisätä meikkikerrosta voiteen päälle.

Jos on hakusessa oikeasti tuhti voide kuivalle iholle, niin tässäpä oiva tuote. Mikä parasta, olen käyttänyt voidetta myös pojan pihaleikeissä kuivuneelle poskien iholle. Sopii hajusteettomana herkän ihon tuotteena loistavasti myös perheen pienimpien tarpeisiin. Voiteen alla olen käyttänyt saman sarjan Manteli-kasvoöljyä, joka hellii ja rauhoittaa kuivintakin ihoa. Vaikka moni usein ajattelee, että esimerkiksi akne-iho kaipaa kaikkea muuta, kuin öljyjä, suositellaan tätä tuotesarjaa kuivan ihon lisäksi erityisesti juuri aknen hoitoon ja yleisesti epätasapainosta kärsivälle iholle. Rasvainen ja oireileva ihokin kun usein tarvitsee nimenomaan hyviä rasvahappoja, kosteuttavat öljyt kun tasapainoittavat ihon talineritystä, joka taas voi auttaa rasvoittuvaan ihoon.

Onko joku näistä teille jo tuttu?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. Tuotteet saatu.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Muutama lupaus loppuvuodelle

Pahoittelen pientä radiohiljaisuutta blogissa lomani jälkeen. Ette varmasti ylläty kun kerron, että kiirettä on pitänyt ja ollut ties mitä härdelliä meneillään. Stressitasot ovat olleet melko korkealla, mutta pikkuhiljaa helpottaa! Muiden juttujen ohella päätin nyt loman jälkeen blogipaussin makuun päästyäni viettää ennakkoon pientä joululomaa täältä parin hiljaisemman päivän muodossa. Toki olen päivittäin puuhastellut noin muuten blogijuttuja, vastaillut sähköposteihin, ottanut kuvia ja siirtänyt niitä koneelle, joihin menee yllättävän paljon aikaa kaiken muun arjen härdellin ohella 😀 Jotenkin en vain ole päässyt tänne asti varsinaisesti postausta julkaisemaan. Pahoittelut siitä! Ensi viikon jälkeen hellittävät kiireetkin, niin ihan viimeistään silloin pääsen taas päivittäiseen postausrytmiin. Viikonloppua olisi todennäköisesti vuorossa myös virallinen Islannin matkapostaus!

Sitten ihan muihin aiheisiin. Itsekin olen tiedostanut viime viikkojen kiireet ja tuumaillut, että joulun jälkeen täytyy ehdottomasti yrittää ottaa rennommin. En ole ollut kovin ahkera tekemään uudenvuoden lupauksia, koska mielestäni tuntuu turhalta luvata ja keksiä jotain vain sen uuden vuoden tähden. Toki uusi vuosi tuo aina uudet kujeet ja ajankohta on helppo uuden aloitukselle, lupauksille ja asioista luopumiselle, mutta itse olen pyrkinyt lupauksissani lähinnä asioihin, jotka lupaisin jokatapauksessa. Olla maailman paras äiti, toteuttaa itseäni, elää arvojeni mukaan ja sen semmoista. Melko itsestääselviä asioita siis. Loppuvuoden kunniaksi ajattelin listata myös muutaman enemmän tai vähemmän ”hömppälupauksen”, joita yritän noudattaa loppuvuoden ajan. Kovin maailmaa mullistavista asioista ei ole kyse, mutta pienistä itsensä haastamisista.

Yritän olla vähemmän perfektionisti ja välttää stressaamista pienistä, mitättömistä asioista. Rautalangasta väännettynä, siis keskittyä vain niihin oikeasti merkittäviin juttuihin ja jättää turhat pienet huolet sikseen. Ne kun usein ovat niitä, jotka vain turhaan aiheuttavat päänvaivaa ja joille ei oikein ole tehtävissä mitään.

Lupaan rentoutua enemmän. Tämä tarkoittaa käytännössä mielekkäiden asioiden tekemistä, ajan ottamista itselleni ja omille ajatuksilleni. Esimerkiksi aloittamani käsityöt ovat loistava keino rentoutumiseen. Sain sen pipon melkein valmiiksi, jess! Seuraavaksi aloitan kaulaliinan kanssa.

Muistuttaa itseäni enemmän elämän ihanista asioista ja olla niistä kiitollinen. Ei ole itsestäänselvää olla onnellinen, äiti tai rakastettu. Se, että voi rakastaa muita, lähtee kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että osaa rakastaa ja pitää itsestään huolta. Siksi ei ei ole itsekästä panostaa (edes näin äitinä) siihen omaan hyvinvointiin. Jos parin päivän miniloma tekee väsyneen mamman onnellisemmaksi, sillä aikaa kun napero on isänsä kanssa, go for it! Happy mommy = happy child.

Jungle Juice Bar boikottiin! Älkää toki käsittäkö väärin, rakastan jungle juiceja edelleen yli kaiken, mutta joku aika takaperin havahduin tilitapahtumiani selatessa, ettei tapahtumissa näkynyt melkein mitään muuta kuin JJB:n tapahtumia. Sai vähän miettimään, että ehkä nuo eurot voisi tosiaan laittaa säästöönkin nyt reissujen alla ja syödä aamiaista hieman vaatimattomammin. Olenkin nyt jo muutaman viikon pysytellyt pois JJB:stä ja päässyt siitä hienosti eroon! 😀 Huhheijaa, edelleen tuottaa aamuisin tuskaa kulkea ohi, mutta paremmin menee. Oikeasti, en uskonut, että noista smoothieista tulisi itselleni jokapäiväinen ”pahe”. Toki aamupalana kivan piristävä ja ravitseva, mutta kun alkaa miettiä, paljon niihin kuukaudessa kului rahaa niin..

Kivaa viikonloppua!

 

kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Hevosvaelluksella Islannissa

Kuten kerroinkin, oli yksi suurista haaveistani päästä Islannissa hevosvaellukselle. Minä, joka en ole ikinä edes ratsastanut. Pienenä haaveilin vuosia ratsastuksesta ja joskus ekalla luokalla keräsin Ruotsissa pulloja ulkoa, jotta saisin kerättyä rahaa 10 kruunua maksavaan heppalehteen. Niin kovasti halusin sänkyni viereen heppajulisteen ja sitten sainkin omalla kovalla työllä kasaan ne lehtirahat, juurikin pulloja keräämällä. Haha! Uskokaa tai älkää, mutta ratsastamaan en sitten koskaan päässyt, en oikeastaan edes tiedä miksi. Sitten vanhempana tuo heppainnostuskin laantui. Oli siis jo korkea aika päästä hepan selkään.

Olin tutkinut ennakkoon jonkin verran eri tallien järjestämiä vaelluksia, mutta jotenkin niitä tuntui olevan niin moneen lähtöön, ettei kärsivällisyys riittänyt tehdä päätöstä ennakkoon. Matkalla lentokentältä hotellille, lähetin nopeasti sähköpostitiedustelun kolmelle tallille ja kyselin, että olisiko vaellukselle mahdollista päästä vielä seuraavana aamuna. Kaikki tallit vastasivat, mutta ensimmäisenä tuli perusteellinen vastaus Eldhestar-tallilta, johon sitten päädyimmekin. He suosittelivat meille Horses & Hot Springs-vaellusta, josta ensin hieman itse kauhistuin, vajaat 3h hevosen selässä ja ekaa kertaa ikinä.

 

Noh, päädyimme kuitenkin siihen ja vaellus kustansi per nuppi noin 114 euroa. Kyyti tuli noutamaan meidät hotellilta noin klo 8 aamulla ja matka tallille kesti Reykjavikista reilut 30 minuttia. Vaellus lähti noin yhdeksän maissa aamulla, jo ennen auringon nousia hämärässä. Auringonnousu kestää Islannissa tosiaan (ainakin näin talvella) ihan ikuisuuden ja alkuun jo mietimme, ettemme ehdi heppojen selkään ennenkö aurinko ehtii nousta. Lopulta köpöttelimme liikkeelle, edelleen hämärässä auringon sarastaessa pikkuhiljaa taivaanrannasta. Omalle kohdalleni osui melkoinen laiskamato-heppa, ehkäpä se oli valikoitu minulle juuri rauhallisuutensa vuoksi. Pahin pelkoni oli, että hevonen pillastuu jostain ja lähtee laukkaamaan minne sattuu, mutta onneksi nyt ei sentään 😀 Ratsastaminen on kyllä ihan superkivaa!

Mutta sitten ne maisemat. Niitä ei voi sanoin kuvailla. Toivottavasti nämä iPhonella napsitut kuvat antavat edes jotain osviittaa. Järkkäriä en harmikseni uskaltanut ottaa mukaan. Vaaleanpunainen kaunis auringonnousu keskellä vuorimaisemaa, vierellä höyryävät hot springsit. Taianomaisempia maisemia saa kyllä hakea. Olin lukenut netistä, että suurimmilla talleilla (joihin esimerkiksi juuri Eldhestar lukeutuu) ovat ryhmäkoot todella isoja ja sen vuoksi olinkin ehkä pyrkinyt alkuun välttämään juuri suurten tallien retkiä. Loppupeleissä ryhmämme oli neljä henkilöä, me ja kaksi muuta suomalaista, joten eipä voinut kovin suuresta turistijoukosta puhua. Toki voi olla, ettei vaelluksille ole talvisin ihan kamalasti tunkua ja ryhmäkoot ovat siitä syystä pienempiä? Oppaamme oli aivan mielettömän ihana Martine ja kaiken kaikkiaan koko ratsastuskokemus oli aivan mieletön. Ehkäpä koko reissun kohokohta.

Jos lähdette Islantiin, niin hevosvaellus on kyllä ihan must! Tuo Horses & Hot Springs oli ihan nappivalinta, olisi ehkä jopa saattanut harmittaa, jos olisimme valinneet lyhyemmän vaelluksen. Aloittajallekaan ei kolmen tunnin ratsastus ollut mikään juttu, tuli jopa tutuksi mikä on töltti, eli juuri islanninhevoselle tyypillinen askellaji, mutta päästiinpä myös kokeilemaan pientä laukkaa. Jee! Reilussa puolivälissä pysähdyimme hot springsien lähelle juomaan kuumaa kaakaota ja jutustelemaan oppaan kanssa niitä näitä. Islanninhevosissa on kertakaikkiaan jotain maagista ja ette usko kuinka mieletön kokemus tuo vaellus oli! Suosittelen ehdottomasti kaikille Islantiin matkaaville. Mekin ehdimme vaeltamaan jopa ihan tuommoisella 3 päivän minilomalla, joten tuo on ehdottomasti asia, jota ei kannata Islannin lomalla jättää väliin!

Hevosvaellus on talvella varmasti kovin erilainen kokemus kuin kesällä. Kummatkin kuitenkin varmasti upeita elämyksiä. Saimme tallilta lainaan lämpöpuvut, joiden kanssa ei tarvinnut palella. Eivät olleet ihan tyylikkäämmästä päästä (toisinsanoen näytimme ne haalarit, huomioliivit ja kypärät päässä joiltain tietyömiehiltä :D), mutta mitäs pienistä. Tallilta olisi myös saanut lainaan sukkia, huiveja ja muuta lämmikettä. Olin itse pukenut lämpöpuvun alle kaksi pitkähihaista paitaa, untuvatakin ja ne Partioaitasta ostamani lämpöhousut. Eipä ollut kylmä, mutta toisaalta ei kyllä kuumakaan. Kolmannet sukat olisi saanut olla vielä jalassa, sen verran olivat varpaat kohmeessa. Vinkkini siis talvista hevosvaellusta harkitsevalle: Pirusti vaatetta päälle!! Mielellään juuri villavaatetta, tekokuitu ei juurikaan pakkasilla lämmitä. Parempi liikaa tamineita, kuin liian vähän.

Onko joku teistä ollut Islannissa hevosvaelluksella? 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kiinnostaako pieneksi jääneet vauvanvaatteet? Osta ja tee samalla hyvää!

Haluan vinkata teille, että minulla alkoi eilen Zadaalla myyntiviikko ja olen tämän viikon vieraileva influencer Zadaan Discoverissa.  Myyn pois pieneksi jääneitä vauvanvaatteita – ja tarvikkeita. Kävin juuri läpi vaatekaappeja ja lajittelin pojan tavaroita lahjoitettaviin, sekä myytäviin juttuihin. Vien kassillisen esimerkiksi äitiyspakkauksen mukana tulleita, sekä blogin kautta saatuja vaatteita ja tarvikkeita suoraan lahjoitukseen, joitain sitten listasin myyntiin Zadaan putiikkiini. Myynnissä on yksittäisiä juttuja ja sitten settejä, yritin hinnoitella tuotteet mahdollisimman pieniksi varsinkin seteille. Olen päättänyt lahjoittaa puolet myytyjen tuotteiden tuotosta Unicefille, joten ostamalla ja samalla kannattamalla kierrätettyä, voit tehdä nyt hyvää 🙂

Zadaa on älypuhelimelle ladattava kirppissovellus, jossa voi helposti ja yksinkertaisesti ostaa, sekä myydä muotia. Tuotteita on mahdollista hakea suoraan oman koon ja vartalotyypin mukaan. Olen itse kokenut sovelluksen varsin näppäräksi käyttää! Uutena tuotevalikoimana Zadaalla on juurikin lastenvaatteet, joita nyt itsekin siellä kauppaan. Zadaan appsin voi ladata App Storesta (täältä) ja Google Playstä (täältä). Maksu tapahtuu helposti ja turvallisesti sovelluksen kautta, noudon lisäksi onnistuu myös postitus Zadaa-paketilla 4 euron hintaan. Osa tuotteista on jo myyty, mutta esimerkiksi seuraavanlaisia juttuja on vielä kaupan!

Ja hei! Jos kiinnostaa lukea Zadaan tekemä haastattelu omasta tyylistäni, lapseni pukeutumisesta ja kulutuskäyttäytymisestäni, niin löytyy se täältä! 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.