Julkaistu

Hämmentävät kokemukseni energia- ja kristallihoidosta

Vihdoinkin ehdin kirjoitella kokemuksiani ja ajatuksiani tästä aiheesta, joka on ollut mielen päällä jo usean viikon ajan! Alkusyksyn aikana olen testaillut ties mitä uusia mielenkiintoisia juttuja, parina esimerkkinä energiahoito ja kristallihoito, joista olen ollut molemmista todella innoissani (ja samalla hämmentynyt). Mitä sitten olen näistä tuumannut, huomannut ja kumpi on ollut enemmän mieleeni? Lue eteenpäin, mikäli aihe kiinnostaa 🙂

Takana on nimittäin elo-syyskuulta kaksi hoitokertaa energiahoitoa ja viimeisenä kristallihoito viime viikolla. Olen käynyt hoidoissa tutulla Shala Helsingin Liisa Laineella, johon luotan täysin. Itse olen sitä mieltä, että jos menet tämän tyyppiseen ”henkiseen hoitoon” tulee myös hoitoa tekevään henkilöön luottaa ja saada hänestä ”hyvät vibat”. Liisa on aivan ihana tyyppi ja joogaohjauksen lisäksi todella pätevä myös näissä hoidoissa. Jos asia kiinnostaa, kipin kapin Liisan tyköön Museokadulle, lupaan ettet tule katumaan. (Ja tämä ei todellakaan ole mikään yhteistyö!!)

Elo- ja syyskuu ovat menneet omalta osaltani suoraan sanottuna melko alakuloisissa fiiliksissä. Mieli on ollut maassa ja olo ollut jollain tapaa epämääräisen surumielinen. Toisinsanoen ovat energiatasoni olleet pohjalukemissa ja mieli jollain tavalla hukassa. Päädyinkin etsimään muutamia vaihtoehtoisia hoitotapoja kohottamaan mielialaa ja energiatasoja. Ihan vain koska: Miksipä ei? Ja arvatkaa mitä: Olipa sitten kyse sattumasta tai mistä tahansa muusta, nämä ovat oikeasti tepsineet!! Tärkein juttu näissä hoidoissa on kuitenkin suhtautua niihin avoimin mielin. Jos ajattelet, että tämä on täyttä humpuukia, tuskin kiinnität vaikutuksiin edes mitään huomiota. Oleellista on myös kuunnella intuitiotaan.

Mitä energiahoito sitten on?

Hoito pyrkii tasapainoittamaan ja avaamaan kehon chakroja ja energiavirtauksia. Stressi, tukahdetut tunteet tai pelkotilat saattavat oireilla kehossa eri tavoin, esimerkiksi kiputiloina. Oireet taas voi olla seurausta kehon energioiden tukoksista tai epätasapainosta. Perinteinen intialainen lääketiede pohjautuu jo tuhansia vuosia taaksepäin siihen, että chakrat ovat kehon energiakeskuksia, joilla on kehossa jokaisella omat tehtävänsä. Eri chakroilla on kehossa eri tehtäviä, niiden tukokset, epätasapaino tai yliaktiivisuus voi oireilla kehossa eri tavoin. Perinteinen intialainen lääketiede uskoo siihen, että kun kehon energiakeskukset ovat tasapainossa ja energiat pääsevät virtaamaan vapaasti, kärsii ihminen myös vähemmän sairauksista ja niiden aiheuttamista oireista. Esimerkiksi jooga pyrkii juuri energiavirtojen tasapainoittamiseen. (Ja huom!! Vaihtoehtoiset hoidot eivät korvaa lääketieteellistä hoitoa, vaan toimivat täydentävänä hoitona.)

Energiahoitoa kuvaillaan Shalan sivuilla näin:

”Sydämen Valo- intuitiivinenhoito on energiahoitoa, jonka avulla avataan kehon luonnollisia energiavirtauksia. Hoito on yleensä rentouttavaa ja hoitaa niin kehon, mielen kuin hengenkin tasolla. Korkeavärähteisen energian avulla avataan tukoskohtia eri tasoilta ja tuodaan tietoisuuteen esimerkiksi kehoon kätkeytyneitä kipuja, tunnelukkoja, sisäisen lapsen haavoja sekä ajatusmalleja, joista haluaa jo päästää irti. Hoito tähtää kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, joten hoitoaikaan sisältyy myös mahdollisuus luottamuksellisesti keskustella hoidossa nousevista asioista. Hoidossa ollaan normaalit vaatteet päällä hoitopöydällä rentoutuen. Hoito toimii parhaiten useamman peräkkäisen hoidon sarjana, niin että hoitokertojen väliin jää ainakin kaksi viikkoa. Usein jo kolmessa hoitokerrassa huomaa positiivisia muutoksia. Olet lämpimästi tervetullut myös yksittäisiin hoitoihin, jolloin tavoitteena on enemmän rentoutus ja stressin poisto. Hoidosta syntyvä olotila on kuitenkin hyvin yksilöllinen ja erilainen eri hoitokerroilla.  Hoidon jälkeen on hyvä varata rauhallista aikaa palautua hoidosta ja viettää loppupäivä tarvittaessa hieman rennommin.”


Mistä kristallihoidossa on kyse?

Hoidon aikana kehollesi asetetaan hoitavia kristalleja chakroille, itselleni tehtiin hoito 12 chakran tekniikalla, tässä on siis mukana myös joitain vähemmän tunnettuja chakroja. Jokaisella chakralla on oma värinsä ja kuten eri kristalleilla on erilaisia hoitavia ja tasapainoittavia ominaisuuksia, on kullekin chakralle myös määritelty kristallit, jotka tasapainoittavat tai aktivoivat niitä. Kristallihoito pyrkii siihen, että chakrat avautuisivat ja energiavirrat pääsisivät taas virtaamaan kehossa vapaasti. Periaatteessa hoito perustuu samoihin peruselementteihin kuin ylempänä mainittu energiahoito, mutta hoidossa käytetään lisäapuna kristalleja ja niiden värähtelytaajuuksia.

Hoitoa kuvaillaan Shalan sivuilla näin:

”Kristallit ovat puolijalokiviä ja kristalli määritellään sen atomimuodostelman perusteella. Kristallin atomit muodostavat toistuvan geometrisen kuvion eli mineraaleja, joilla on tällainen atomimuodostelma, kutsutaan kristalleiksi. Jokainen kristalli värähtelee omalla taajuudellaan. Myös kaikilla ihmisen elimillä ja soluilla on oma värähtelytaajuus, ja olemme siten hyvin herkkiä muille ”ulkopuolisille” energioille sekä omille ajatuksillemme, jotka voivat vaikuttaa helposti myös omaan värähtelytaajuuteemme ja siten fyysiseen oloon ja olemukseemme. Kristallien avulla voidaan tasapainottaa energioita, chakroja, muuttaa värähtelytaajuutta ja parantaa niin fyysistä, mentaalista kuin emotionaalista kehoa. Liisan energiahoito tehdään yleensä 12-chakran mukaan ja hyvin intuitiivisesti. Vaatteiden läpi tapahtuvan hoidon aikana keholle asetellaan erilaisia kiviä kunkin chakran kohdalle energioiden tasapainottamiseksi ja aktivoimiseksi samalla kun kehon energiakentät käydään intuitiivisesti läpi. Hoidon jälkeen olo on rentoutunut ja eheytynyt.”

Näistä kahdesta on pakko mainita, että omalla kohdallani huomasin kristallihoidon todella tehokkaaksi ja ehkä näistä kahdesta enemmän itselleni sopivaksi vaihtoehdoksi. Tai en nyt tiedä onko ”sopiva” oikea sanamuoto, mutta omalla kohdallani se vaikutti huomattavasti voimakkaammin. Selkeästi kristallit ovat juuri itselleni sopiva hoitomuoto, ehkäpä tämän vuoksi muutenkin olen aina tuntenut niihin vahvaa vetoa. Vaikka ensin hieman mietinkin, että uskallanko sanoa tätä täällä blogissa ääneen, mutta tässä se tulee: Tunsin hoidon aikana energiat todella selkeästi. Energiahoidon kohdalla tunne ei ollut niin vahva, mutta erityisesti keskivartalon kohdalla oli ikäänkuin tunne, että tekisi mieli kohota hoitopenkistä kattoa kohden. Vähän kuin tasapainottuneet energiat olisivat keventäneet kehoani ja pyrkineet nostamaan sitä ylöspäin. Tämä oli todella outoa! Mutta, hulluttelu ei kuitenkaan jää tähän, kokemukseni kristallihoidosta oli tosiaan erityisen voimakas ja myös Liisa oli hoidon alussa aistinut, että energiani on todella vahva. Hoidon aikana valtasi kehon todella omituinen tunne, vähän kuin valkoiset liekit olisivat roihunneet kehossani ja tunnetta voi ehkä kuvailla niin, että tunsin kehoni energian olevan ”yhtä”. Tunne oli todella outo ja eron huomasi aivan selkeästi kun Liisa sai käytyä kaikki chakrat läpi pendulumin kanssa, tuolloin tuo tunne katosi. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa todella hullulta 😀 Olin hoidon jälkeen niin hämilläni, etten oikein edes osannut selittää tunnetta ja kokemuksiani Liisalle.

Mitä sitten huomasin hoidon jälkeen? Vaikutukset näkyvät usein päivä-pari hoidon jälkeen. Itse olen erityisesti huomannut intuition vahvistuneen, vieläpä aivan selkeästi. Näen monet asiat aivan kristallin kirkkaina (kirjaimellisesti haha) ja  juuri ne, joiden suhteen olin hieman hukassa. Noin yleisesti olen näiden kolmen hoidon jäljiltä huomannut selkeää mielialan kohenemista, henkistä tasapainoa, sekä stressin vähenemistä. Heti hoidon jälkeen on olo todella rentoutunut ja rauhallinen, oloa on hieman vaikea selittää. Jatkossa aion käydä kristallihoidossa kerran kuukaudessa.

Ja ymmärrän täysin, etteivät kaikki usko näihin juttuihin, mutta itse pyrin suhtautumaan uusiin kokemuksiin avoimin mielin. Mikäli olet epäilevä, käy testaamassa hoitoa, mutta jätä kuitenkin ennakkoluulot kotiin. Itse näen, että tämän kaltaiset hoidot ovat erinomaisia täydentäviä hoitoja esimerkiksi arjen stressitiloihin, intuition vahvistamiseen ja tiloihin, jotka eivät vaadi mitään lääkärin akuuttia hoitoa. Itse suhtaudun näihin enemmänkin siltä kannalta, että ”kokeilemalla ei ainakaan menetä mitään” ja päinvastoin, itse olen ainakin löytänyt näistä hoidoista itselleni avun tasapainoittamaan mielen myllerryksiä hektisen perhearjen keskellä. Olen iloinen, jos joku toinen löytää tämän avulla edes jonkinlaista apua arjen murheisiin tai alakuloiseen olotilaan. Usein tuomitsevat tyypit ovat niitä, jotka eivät ole testanneet tai antaneet erilaisille kokemuksille mahdollisuutta.

Ja jos hoidot kiinnostavat, löytyy lisätietoja ja hinnasto Shala Helsingin sivuilta täältä 🙂

Kiinnostaisi kuitenkin hurjasti kuulla, että onko joku siellä kokeillut jompaa kumpaa tai molempia näistä hoidoista? Mitkä olivat kokemukset?

Rentouttavaa viikonloppua <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Kuulumisia Lapista

Noniin! Terkkuja jo toistamiseen täältä Lapista. Tulimme maanantaina Pyhätunturille äitini ja isäpuoleni kanssa. Lensimme pojan kanssa Rovaniemelle, joka tuntui hieman yksinkertaisemmalta vaihtoehdolta kuin istua puolikas vuorokausi autossa naperon kanssa. Sinänsä toivon ehdottomasti, että reissaamme viimeistään ensi kesänä Lappiin koko perheen voimin vaikkapa sillä autolla.

Anyway, ei varmasti yllätä, että olen aivan lumoissani Lapista! (Nykyään olen kyllä täpinöissäni ihan kaikista paikoista, joihin menen 😀 Eihän siinä, hyvä juttu vaan!) Edellisen kerran olen ollut pariin otteeseen Sallassa joskus yli 10 vuotta sitten ja Saariselällä joskus ikuisuus sitten, joten ehkäpä oli aikakin jo avartaa näkemystä tämän kotimaan matkailun suhteen. Aloin itseasiassa jopa jo haaveilla kesämökistä täältä.. Olisi ihana viettää pidemmän aikaa täällä kesäisin ja talvilomilla.

Ainakin omalla kohdallani Lappiin reissaaminen menee aina semmoiseen epämääräiseen ”olisi ihana pitkästä aikaa päästä, mutta en ikinä saa vain aikaiseksi”-kategoriaan, joten onneksemme pistimme viimeinkin töpinäksi. Seuraavana kiinnostaisi Kittilä / Levi / Ivalo – akseli vieläkin Pohjoisempana. Ja hei, ruska on aivan parasta aikaa tulla tänne! Ei vielä liian kylmä, henkeäsalpaavan kauniit maisemat, metsät pullollaan mustikoita (ja puolukoita), eikä enää edes itikoita. Itselleni tämä on myös ensimmäinen kerta Lapissa syksyllä.

Eilen satoi koko päivän, joten ei tullut kuuloonkaan kantaa kameraa mihinkään mukaan. Uhmasin kuitenkin keliä ja lähdin lenkille tunturiin. Kipusin reippaillen Pyhätunturin huipulle, josta näkyvyys kylläkin oli täysi nolla sateen vuoksi, mutta tulipahan ainakin puolentoista tunnin mittainen reipas treeni! Tunturilenkkeily on kyllä ihan parasta ja tehotreeniä jaloille 😀

Eilen tuumailin lenkillä kuinka onnekas saa olla kun on syntynyt näin puhtaaseen ja kauniiseen maahan, kuin Suomi. Kuulostaa melko kliseeltä, mutta esimerkiksi Helsingin arjen syövereissä unohtaa helposti pysähtyä ja mietiskellä asiaa syvemmin. Olen itse ainakin Helsinkiin muutettuani etääntynyt huomattavasti luonnosta, joka on sinänsä harmi. Jokainen tarvitsisi arjessa välillä niitä pieniä hengähdystaukoja luonnossa. Onhan toki Etelässäkin luontoa, mutta jostain syystä tuntuu, että sinne metsään lähteminen autolla ruuhkien keskellä on jotenkin niin paljon hankalampaa. Mikään ei rauhoita kiireen ja stressin keskellä paremmin kuin luonto. Ja toki, rakastan edelleen lämpöä ja tropiikkia, mutta viime vuosina on alkanut enemmän arvostaa myös sitä mikä meillä on täällä ihan lähellä ja kaikkien ulottuvilla. Joskus täytyy siis käydä kaukana nähdäkseen lähelle, hassua sinänsä että pätee myös tähän.

Tulipa melkoinen luontokuvapläjäys!

Huomenna paluu varmasti taas normiaiheisiin 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Ametistikaivoksella Lapissa

Saatatte ehkä muistaa aikaisemman touhotukseni ametistikaivoksella vierailun suhteen. No, viimeinkin eilen sitten pääsin käymään kaivoksella ja samalla toteutui yksi matkaunelmistani. Ette tiedä kuinka täpinöissäni olen edelleen, näin viime yönä untakin kaivoksesta. Alunperin ajattelin postailla tänään muita Lappi-kuulumisia, mutta kirjoittelen sittenkin nyt ensin ametistikaivoksesta, kuten ehdin eilen IG:n puolella luvata. Ehkäpä huomenna siis luvassa muita kuulumisia Pyhätunturilta.

Lampivaaran ametistikaivos sijaitsee Pyhä-Luostolla, parin tunnin ajomatkan päässä Rovaniemeltä ja noin 20 minuutin ajomatkan päässä Pyhältä. Kaivos on ainoita maailmalla, jossa pääsee itse louhimaan jalokiviä. Mitään massaturismia ei tuolla (ainakaan vielä) ole todellakaan havaittavissa ja aivan ehdottomasti aitoa Lappi-meininkiä. Jotenkin arvelisin, että näin kivijuttujen yleistyttyä viimeaikoina, tulee myös vierailijoiden määrä kaivoksella lisääntymään.

Ensimmäiset viralliset ametistilöydöt on tehty Lampivaaralla vasta 80-luvulla, mutta luultavasti saamelaiset ovat olleet tietoisia tunturin ametistipitoisuudesta jo pidempään. Kuulemma Lampivaara on ainoa paikka Suomessa, jossa on tavattu näin suuria ametistiesiintymiä. Itse en ennen kevättä edes tiennyt, että meillä Suomessa louhitaan ametistia, kuinka siisti juttu! Kuulemma ametisteja ei (ainakaan toistaiseksi) louhita Luostolla kaupalliseen tai teolliseen tarkoitukseen, vaan ainoastaan kaivoksen oman myymälän myyntiin, käsittääkseni pienille jälleenmyyjille, sekä myös kaivoksessa vieraileville turisteille. (Ainakin Eerikinkadun Seraphinessa olen nähnyt Luoston ametisteja!) Ametistin lisäksi louhitaan kaivoksella myös mm. savukvartsia, lumikvartsia ja kolmiväristä kvartsiyhdistelmää shamaanikiveä, joka on melko arvokas. Myös näitä oli myytävänä kaivoksella.

Jokainen vierailija saa ottaa mukaansa yhden, maksimissaan käteen mahtuvan louhitun ametistin, jos löytää useamman, saa niitä ostaa mukaansa pienestä lisämaksusta. Itse maksoin pienistä lisäkivistä 2€ ja lisäksi ostin myymälästä muistoksi myös pari muuta kiveä, jotka olivat myöskin Lampivaaran kaivoksesta louhittuja. Hinnat vaihtelivat suunnilleen 2 € ja 300€ välillä. Väri, kirkkaus ja koko ovat kriteereinä arvon määrittämiselle. Periaatteessa, jos sattuisi käymään tuuri ja löytäisit louhiessasi priimalaatuisen käteen mahtuvan ametistin, saisit pitää sen. Kuulemma kilohinta todella hyvälaatuisille ametisteille voi olla jopa 50 000€/kg, huhhuh. Kaivoksella pääsee myös ihailemaan todella isoja ametistimöhkäleitä ja jos vain budjetti sattuu antamaan periksi, ovat kaikki kivet myytävänä. (Tosin, eivät ihan edullisia..)

Mitä sitten tuumasin? AIVAN IHANA PAIKKA! Itsessään jo paikka oli aivan mieletön kokemus, mutta näin kristallityyppinä oli todella mielenkiintoista kuulla kotimaisista kvartseista, niiden synnystä ja tottakai päästä louhimaan myös itse jalokiviä. Olisin voinut jäädä louhimaan vaikka koko päiväksi, mutta noin kymmenen minuutin louhinnan tuloksena löysin saven seasta pienen kourallisen vaaleita mini-ametisteja, sekä pikkuriikkisen tumman ja todella kirkkaan hippusen, joka olisi suuremmassa koossa ollut todella arvokas. Hitto kun jäi vaivaamaan, että mitä kimpaleita sinne jäikään!


Sinänsä kaivokselle pääseminen ei ole mikään aivan yksinkertainen juttu. Pyhä-Luoston kansallispuiston parkkipaikalta kävelee kaivokselle ja Lampivaaran kahviolle 2,5km. Alueella kulkee eri mittaisia vaellusreittejä, joten halutessaan voi kaivosvierailun yhdistää esimerkiksi päivän mittaiseen pidempään vaellukseen. Opastettuja kierroksia itse kaivokselle tehdään aina tasatunnein ja vierailu maksaa 18e, sisältäen yhden itse louhitun kiven. Nouseminen tunturin laitaa huipulle itse kaivokselle on myös melko hieno kokemus itsessään ja maisemat aivan upeat. Tänne ehdottomasti uudelleen, voisi olla todella kiva kokemus myös talvella, vaikka ehkä louhimisen kannalta kevät, kesä ja syksy ovatkin ehkä parasta aikaa. Ainakin noin näppien jäätymisen kannalta, louhiminen ja maa-aineksen kaivaminen on nimittäin helpompaa paljain sormin.

 

Laitan myöhemmin kuvaa louhimistani kivistä <3

Onko kukaan muu käynyt? Mitä tuumasitte?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Nostalgiapläjäys: Ysärinuori, muistatko vielä nämä?

Terveisiä Lapista! Yritän ehtiä huomenna kirjoittelemaan kuulumisia, mutta sillä välin ajattelin postailla arkiston syövereihin jääneitä asukuvia kesältä ja nostalgisia juttuja, jotka todennäköisesti muistat jos olit lapsi tai nuori 90-luvulla tai milleniumin jälkeen.. Pääasiassa nämä ovat ehkä semmoisia tyttöjen ysärijuttuja, hehe. Throwback tuesday siis toisinsanoen!

Hiusmaskarat. Pakko sanoa, että nyt jälkeenpäin ajateltuna ei hiusmaskaroissa ole mitään järkeä. Ne levittyivät huonosti ja lisäksi hius tuntui koppuraiselta siitä kohdasta, johon maskaraa laittoi. Mainoskuvissa oli tulos luonnollisesti täysin erilainen, haha. Lisäksi näissä muuten oli semmoinen tietynlainen jännä tuoksu, muistan sen vieläkin! Ainakin Lumenella ja Lorealilla taisi olla hiusmaskaroita. Luojan kiitos kyseinen villitys meni ohi melko nopeasti.

Tuoksuvat huulivoiteet, joita oli muutamaa laatua. Näitä myytiin ainakin Seppälässä ja tuoksut olivat niiin esanssisia. Tuubit olivat yksivärisiä, kirkkaanpunainen ja vihreä ainakin. Miksi huulirasvat olivat pienenä niin siistejä? Näitä tuoksurasvoja olisi halunnut kerätä jokaisessa värissä. Merkkiä en valitettavasti muista, mutta tuubissa saattoi ehkä olla teksti tai kuva kultaisella.

Date-hajuvedet. Olin siis ala-asteella joskus vuonna 1996-1997 kun nämä olivat hurja villitys ja olihan itsekin yksi Date saatava! Muistaakseni myös Seppälästä 😀 Hajuveden kyljessä oli muistaakseni naisen valokuva, harmi etten muista mille tuoksui. Enpä kyllä ymmärrä sitäkään, että miksi 9-10-vuotiaan ylinpäänsä oli pakko saada hajuvesi. (Toisaalta en kyllä edes halua tietää minkä ikäisenä ensimmäinen hajuvesi nykypäivänä halutaan :D)

Sweet Valley High-kirjat. Voin myöntää, että olen lukenut niistä aivan jokaikisen. Aloitin Sweet Valley-kirjojen lukemisen Ruotsissa tokalla luokalla, siellä ainakin oli niistä semmoinen ”nuorempien sarja”, siitä siirryin sitten noihin uudempiin. Saatoin kesälomilla hakea kirjastosta ison kassillisen SVH-kirjoja ja luin ne läpi ihan muutamissa päivissä. Jess ja Liz oli vaan niin cooleja 😀  Noloa myöntää, mutta sitten myöhemmin (ehkä siis ala-asteen loppupuolella 97-99 tai jotain) katsoin myös sitä tv-sarjaa, haha.

Tamagotchit, jotka sittemmin myös kiellettiin kouluissa. Olinkohan ehkä kolmannella luokalla kun nämä astuivat kuvioihin ja sitä villitystä kesti yllättävän pitkään, ainakin pari-kolme vuotta? Virtuaalilemmikki, jota piti ruokkia, leikityttää sun muuta, ettei se päässyt sairastumaan ja kuolemaan. Haha! Jotenkin sairasta, että lapset koukutettiin tämmöiseen. Itselläni oli ”aito” Tamagotchi, mutta näitähän oli kyllä joka lähtöön. Muistaakseni en itse ihan kamalan kauaa jaksanut sillä pelata 😀 Ennen muinoin lapsilla oli koulussa Tamagotchit, nykyään iPhonet.. Kylläpä ajat muuttuvat!

Buffalo-kengät ja sitten ne Spiritin ”feikkiversiot”. Näitä en itse kyllä onneksi omistanut, mutta Spiritissä työskennelleenä muistan kun nuo ”feikkiversiot” olivat ihme hitti aina vuosi toisensa jälkeen. Siis kauan sen jälkeen kun se virallinen Buffalo-trendi oli mennyt ohi. Toivon jopa, etteivät nämä tule enää ikinä muotiin 😀

Nokia 5110. Olisin niin halunnut!!! Ekoja ”trendikännyjä”, joissa oli matopeli. Olisin niiin toivonut tätä mallia, jota markkinoitiin kaikissa kivoissa perusväreissä: Punainen, omenan vihreä, sininen ja keltainen. Näpräilin lapsena äitini ekaa kännykkää (2110), jossa ei ollut edes matopeliä, mutta pelkkä soittoäänien plärääminen oli jo suuri elämys. Säkkijärven polkka ja sitä rataa.. Haha!

Twistnarut ja muut katupelit. Ainiin ja kirkkis! (Paitsi onkohan ”kirkkiskin”, joku Jkl-juttu?! :D) Pelattiin sitä aina meidän kotikadun lasten kanssa ja oli ehdottomasti lempparini. Myös hyppynarulla hyppiminen oli ihan parhautta. Harrastavatko nykylapset enää näitä ollenkaan? Lapsena kaikki katupelit olivat kesällä niin kivoja. Voisin varmasti vieläkin hyppiä hyppynarua, se oli oikeasti hauskaa. Ensin harjoiteltiin niin, että pyörittäminen aloitettiin vasta kun olit narulla, mutta prot osasivat jo hypätä sisään pyöritykseen ja ulos. Ja sitten saatettiin pyörittää jopa kahdella narulla.

Kindermunien ”teemalelut”. Oma lempparini oli ne kilpikonnat, joita keräiltiin. Olin niin onnessani jos Kinderistä tuli se teemalelu, ne oli niin siistejä!! Näitä saattoi olla muitakin, mutta jostain syystä tuo killppairjuttu on ainoa, joka on jäänyt kunnolla mieleen.

Keilalaukut ja painikengät. Mulla oli kummatkin Pumalta ja elettiin ehkä jotain vuotta 2002-2003. Yäk! Silloin ne tosin olivat ehkä siisteimmät tennarit ikinä. En voi ymmärtää miten jostain tämän tyylisestä voi oikeasti tulla muotivillitys!? Keilalaukku… for real?

Miss Sixty ja Killah. Tietty molemmat oli saatava ja olin teininä ihan hulluna merkkifarkkuihin. Huhheijaa. Kerran vuodessa täytyi saada uudet Miss Sixtyt tai Killahit. Joskus aikoinaan oli jopa jotain omia Miss Sixty- keskusteluryhmiä, jossa jutusteltiin siitä mitä malleja myydään missäkin. Muistan edelleen kuinka joku kirjoitti siellä foorumilla kuinka oli voittanut lotossa 500 markkaa ja ostanut Miss Sixtyt. Vähänkö olin kade. Tämä siis joskus vuonna 2001 jälkeen. Olisikohan varastossa tallessa vielä vanhoja Miss Sixtyjä?

Meikeistä Rimmel, Anytime ja Max Factor olivat joskus nuorena kuumaa kamaa! Voi vitsi kun olin joskus onnellinen (ehkä siis kuudennella luokalla) kun olin säästänyt rahaa ja ostin Max Factorin puikko-meikkivoiteen, jonka mainoskasvona idolini Sarah Michelle Gellar oli. Se puikko oli kai oikeasti melko huono ja vieläpä ihan väärää sävyä, mutta eipä tuolloin kai tiennyt muustakaan.

Tuttuja juttuja tai kenties jotain lisättävää? Tuliko nostalgiset muistot mieleen? 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 9 kommenttia.

Julkaistu

Itsetutkiskelua nousevan merkin ja kuumerkin avulla

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

Rakastan yli kaiken horoskooppeja ja astrologiaa. Vaikka alalta varmasti myös paljon sitä täyttä humpuukia löytyykin, pakko sanoa, että luonnehoroskooppini täsmää minuun täysin, samoin kuin se aikaisemmin teettämäni tähtitulkinta. Eikä käsite horoskooppi jää vain siihen perinteiseen aurinkomerkkiin. Sen lisäksi voidaan yksilön luonnetta kuvailla ja analysoida myös muiden merkkien, sekä käsitteiden pohjalta. Esimerkkinä nouseva merkki ja kuumerkki. Moniko teistä on selvillä omasta nousevasta  merkistä ja kuumerkistään? Usein kun puhutaan juuri vain siitä perinteisestä aurinkomerkistä ja nämä muut merkit ovat tuntemattomampia. Lisäksihän horoskooppimerkkejä voidaan astrologiassa luokitella monella eri tavalla; eri elementteihin, sekä johtavan, kiinteän ja muuttuvan perusteella. Pitääkin joskus tehdä tarkempi postaus myös näistä. Aihe on nimittäin niin laaja ja koukuttava!

Aurinkomerkki, nouseva merkki ja kuumerkki. Mitä nämä kaikki ovat?

 

Sanotaan, että ”perinteinen aurinkomerkki” (eli juurikin se virallinen horoskooppimerkkisi) kuvaa sinua silloin kun henkilö tuntee sinut hyvin, eli se kuvastaa yleistä olemustasi. Nouseva merkki taas kertoo siitä, millaisen kuvan ulkopuoliset ja ehkä vieraat kuvat sinusta saavat ensivaikutelman perusteella. Monet ihmiset saattavat tahtomattaan vaikuttaa ensivaikutelman perusteella täysin erilaiselta ihmiseltä kuin sitten kun henkilöön tutustuu tarkemmin. Näiden lisäksi löytyy myös kuumerkki, joka kuvaa yksilön syvintä olemusta ja heijastaa syvemmin tunne-elämää, eli emotionaalista persoonallisuuttasi. Kuumerkki on vahvasti yhteydessä esimerkiksi varhaislapsuuden kokemuksiin, kasvatukseen ja perhesuhteisiin. Lisäksi se voi kuvastaa sitä, miten suhtaudut muihin ihmisiin, miten käyttäydyt yksityiselämässäsi eri tilanteissa tai mielen kätköissä piileviin salaisiin unelmiin tai perustarpeisiin, joita tarvitset tunteaksesi itsesi turvalliseksi tai tyytyväiseksi.

Näiden lisäksi löytyy varmasti muitakin merkkejä luonnepohdintaan, mutta itse olen tutkiskellut lähinnä näitä kolmea. Osiltaan tämä selittää esimerkiksi sen, että itsestään saattaa usein löytää piirteitä, jotka sopivat vahvasti johonkin toiseen merkkiin. Tällöin voi selitys olla esimerkiksi nousevassa merkissä tai kuumerkissä. Oma nouseva merkkini on jousimies ja kesällä perehdyin syvemmin nousevaan merkkiini, jonka allekirjoitan ehdottomasti täsmäävän itseeni. Kuumerkkini taas on rapu ja kyllä, allekirjoitan myös sen todella täsmääväksi kohdallani.

Miten nousevaa jousimiestä sitten kuvaillaan?

 

”Nouseva jousimies antaa itsestään menevän, sosiaalisen, kiihkeän ja periaatteellisen ensivaikutelman. Hänen elämänasenteensa on levoton, sillä matkustushalu ja vieraiden kulttuurien näkeminen ovat hänelle melkein elinehtoja. Tästä yksilöstä paistaa into ja tulenpalava aatteellisuus, joka saattaa ryöpytä ilmoille vahvoina mielipiteinä ja haluna saarnata aina tilaisuuden tullen.”

Lainaus täältä.

Intohimo nähdä matkustaa, vahva periaatteellisuus, rehellisyys ja lainkuuliaisuus kuvaavat nousevaa jousimiestä. Ja tämä on ehdottomasti niin minua. Ihmisenä olen niin rehellinen ja periaatteeseen nojaava kuin vain voi olla. Haluan, että kaikki on reilua ja tasapuolista, jos joku asia ärsyttää tai on väärin, niin sanon sen todellakin suoraan. Siltikään en halua loukata ketään, vaan enemmänkin edistää sitä, että pidän omia ja muidenkin puolia. Tuon tietynlaisen levottomuuden tunnistan myös itsessäni, varsinkin silloin kun ympärillä mikään ei muutu ja arki tuntuu junnaavan paikallaan. Tämä on varmasti tullut erityisesti viimeaikoina ilmi täällä 😀 Minusta saa helposti todella menevän, ekstrovertin ja sosiaalisen kuvan. Sitten taas kun minuun tutustuu paremmin, oppii, että olen oikeasti enemmänkin rauhaa ja leppoisaa kotiaikaa rakastava tyyppi, joka sosiaalisesta luonteesta huolimatta omaa tietyn introvertin puolen ja vetäytyy usein omiin oloihinsa.

Kuumerkkinä rapu? Tässä muutamia lainattuja otteita omasta ravun kuumerkistäni:

”Kuu Ravussa kuvastaa miellyttävää ja ystävällistä henkilöä, joka omaa nopeasti muuttuvat tunteet ja mieltymykset. Usein Kuuravuilla on kiinteä suhde kotiin, he pitävät matkustamisesta sekä veden äärellä olosta. Hyvä mielikuvitus, tunnemuisti ja vahva intuitio ohjaavat tämän henkilön elämää voimakkaasti.”

”Kuu-rapu on lämmin, suojeleva, herkkä ja humoristinen tyyppi. Hän pitää huolta läheisistään ja osaa lukea muiden mielialoja helposti. Hänelle itselleen on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi ja tuetuksi.”

Lainaukset ovat täältä ja täältä.

Okei, rakastan siis ehdottomasti olla kotona ja olen kotihiiri henkeen ja vereen. Olen henkilö, joka huolehtii muista, mutta usein ehkä havahtuu juuri tähän, että niiltä itse huolehtijoilta harvemmin kysytään, että ”kuinka oikeasti menee ja mitä sinulle kuuluu”. Yleensä tuntuu olevan itsestäänselvää, että ne huolehtija-ihmiset ovat niitä vahvoja, jotka kyllä pärjäävät ja jotka eivät tarvitse sitä tukevaa olkapäätä. Tiivistettynä kuu-ravut siis ovat herkkiä, luovia ja koti-orientoituneita, jotka tarvitsevat omaa aikaa ja tilaa. Koti on paikka, jossa he tuntevat olonsa turvalliseksi. Hassua sinänsä, tunnemuisti ja intuitio ovat myös asioita, jotka ovat minulla todella vahvoja. Matkustelu on asia, josta ei varmaankaan tarvitse enää tässä yhteydessä mainita mitään, sinäns hassua, että se mainittiin näissä molemmissa merkeissäni.

 Kurkatkaa ihmeessä myös omat luonnekuvaukset. Mikäli et tiedä omaa nousevaa merkkiäsi tai kuumerkkiäsi, voi ne tarkan syntymäajan perusteella katsoa ehkä yksinkertaisimmin laatimalla netissä tietokonepohjaisen syntymäkartan, esimerkiksi täällä. Eli natal chartissa Moon-merkin kohdalla oleva merkki on kuumerkkisi, ascendant taas nouseva merkkisi. Ja josset raaski teetättää virallista astrologista syntymäkarttaa, ovat nuo netin kartat myös usein melko tarkkoja ja ennen kaikkea mielenkiintoisia 🙂

 Ainiin ja nyt kun oli puhetta horoskoopeista, niin aivan pakko vinkata suosikistani, jonka luen joka viikko ja joka kuukausi. Olen todennut Astrostyle.com:in AstroTwinsin viikko- ja kuukausihoroskoopit aivan huipuiksi! Suosittelen kurkkaamaan! Käyn itse aina lukemassa joka kuukauden ja viikon alussa.

Oletteko perehtyneet nouseviin merkkeihinne ja kuumerkkeihin? Täsmäävätkö?

Onko siellä muita nousevia jousimiehiä tai kuu-rapuja?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.