Julkaistu

Hihhulitiistai: Kristallijuttuja ja kodin energiapuhdistus vol 2

Huomenta! Tänään olisi vuorossa taas astetta erikoisempia juttuja. Esittelen nimittäin Köpiksen reissulta tarttuneen kivisaaliin. Ei varmasti yllätä, että olin kivikaupassa sormet syyhyten näpräämässä näitä kiviä ja löysinkin niin hienoja, että huhhei! En malta odottaa lokakuun Kalifornian reissua kun pääsen koluamaan sitä yhtä supermegaupeaa kivikauppaa 😉 Tällä kertaa on muuten ihan pakko ottaa sieltä kuvia myös teille!

Kerroin taas vaihteeksi eilen IG Storiesin puolella hieman oudosta jutusta, jonka tajusin viikonloppuna. Noh, muutama viikko takaperin sain sen viheliäisen noidannuolen alaselkään ollessani juoksulenkillä. Tähän saakka elämässäni en ole kärsinyt minkäänlaisista alaselän ongelmista, jossei nyt lasketa jotain raskaudenaikaisia iskiasvaivoja, jotka ovat riesana varmasti kaikilla odottavilla äideillä. Innostuinpa kuitenkin perjantai-iltana nukkumaan mennessäni lukemaan uudelleen sitä kesäkuussa teettämääni astrologista kartoitusta (postaus täällä), joka sisälsi myös lähiaikojen planetaaristen liikkeiden ”sääennustuksen” ja analyysin siitä, miten nämä voivat vaikuttaa minuun, sekä elämääni. Piti ihan hieraista silmiä kun kartoituksessa mainittiin ihan kahdessa kohdassa, että tiettyjen planeettojen sijainnit voivat vaikuttaa terveyteeni ja että olisi tärkeää pitää huoli erityisesti mm. alaselästä / ristiselästä. Ekalla lukukerralla olin jotenkin sivuuttanut koko asian, koska tosiaan en vielä silloin ollut mitään alaselkävaivoja kokenut. Saatiinpa nyt selvyys sillekin! Sattumaa tai ei, mutta melko outo juttu jokatapauksessa..

Sitten niihin kiviin!  Reissusta siis löytyi muutama vuorikristalli (nyt on tuntunut jotain ihme vetoa niihin viimeaikoina, hehe), ametisti ja fluoriitti. Myös tuo pieni oranssiin tai ruskeaan taittava on joku vuorikristalli, siitä onkin muodostunut melkeinpä lemppari tuon pyöreän kirkkaan vuorikristallin kanssa. Juuri eräs päivä juttelin IG:ssä erään tuttavan kanssa, joka kyseli kristalleista tai kivistä, jotka ovat semmoisia ”peruskiviä”, joilla voisi olla hyvä aloittaa kristalliharrastus. Oma mielipiteeni tähän: Kirkas vuorikristalli, savukvartsi, ametisti ja ruusukvartsi. Nämä tulivat nimittäin itselleni ensimmäisenä mieleen semmoisina melko monikäyttöisinä kivinä, jotka kuitenkin toimivat hieman eri tavalla. Jos siis nyt itse aloittaisin, niin kenties aloittaisin kiviharrastuksen näillä. Vaikkakin yleensä ostan kivet vähän sillä periaatteella ”mitä tekee mieli”, vähän kuin ostaisi karkkia 😀

Näistä jokainen olivat semmoisia, joita ihastelin ja totesin niin kauniiksi, etten enää voinut laittaa takaisin hyllyyn. Fluoriitissa ja kaikissa noissa kirkkaissa kvartseissa näkyy todella kaunista sateenkaarta ja kun huvikseen vertasin muutamiin toisiin kappaleisiin hyllyssä, ei niissä näkynyt juurikaan. Ehkä nämä olivat siis tarkoitettu löydettäväksi. Kivissä on parasta se kun ottaa esimerkiksi pienen breikin työhommista ja ihastelee hetken kiveä. Siitä löytää aina jotain uutta ja ihmeellistä. Ainiin ja btw, kristallissa näkyvä sateenkaari tuo kuulemma hyvää onnea! Tummat rihmat kvartsin sisällä taas poistavat negatiivisia energioita. Näin kertoi Los Angelesin kivikaupan nainen minulle talvella kun etsimme minulle täydellistä kirkasta vuorikristallia. Kirkas kvartsihan on energeettisesti yksi vahvimmista kristalleista ja kyllä, olen itsekin huomannut sen. Pidin eräs aamu meditoinnin jälkeen toisessa kädessäni kahta vuorikristallia ja toisessa kädessä jotain toista kiveä. Juuri tuosta kädestä, jossa vuorikristallit olivat, tuntui selvä energian virtaus (tietynlaista väreilyä), jota taas ei toisessa kädessä tuntunut. Ja kyllä, olen tuntenut näitä aiemminkin tiettyjen kivien kanssa. Anteeksi, älkää pitäkö ihan kreisinä 😀 Mutta kun on paljon kysytty siitä, että olenko oikeasti tuntenut kivien ”tekevän jotain”. Eli olen!

Kirjoittelin juhannuksena postauksen kodin negatiivisten energioiden puhdistamisesta. Valkoista salviaa olen polttanut meillä kotona silloin tällöin, mutta olen nyt innostunut enemmän Palo santon polttamisesta. En oikein ole ihastunut salvian tuoksuun, mutta tämä on ihana! Palo Santo on Etelä-Amerikassa kasvava puu, jossa sitä kutsutaan ”pyhäksi puuksi”. Sitä käytetään mm. hyttysten karkoittamiseen, mutta sen lisäksi sillä on poltettaessa sanottu valkoisen salvian tavoin olevan negatiivisia energioita karkoittava ominaisuus. Palo santoa käytetään yleisesti esimerkiksi meditaatioon valmistautumisessa ja sen on sanottu auttavan pääsemään syvempään tietoisuuden tilaan, sekä lisäävän luovuutta. Puun öljyä on käytetty jo iät ja ajat aromaterapiassa, sekä hoitamaan esimerkiksi useita sairauksia astmasta, flunssasta ja päänsarystä aina stressiin ja masennukseen. Tämä on taas sen sortin juttu, josta moni saattaa ajatella, että jösses mitä huuhaata. Mutta jos joku kasvi on vuosituhansien aikana todettu tehokkaaksi lääkkeeksi mm. alkuperäiskansojen keskuudessa, miksi se olisi täyttä humpuukia vain sen tähden, ettei sovi länsimaisen lääketieteen raameihin..?

Puun pala siis sytytetään tuleen, puhalletaan sammuksiin hiillokselle ja hiillosta puhalletaan, jotta syntyy savua. Tämänkin kanssa kuljen siis ympäri kotia (jos siis puhdistan kotia negatiivisista energioista) fiilispohjalta, usein intuitio ”johdattaa” juuri niihin kohtiin kodissa, jotka kaipaavat erityistä puhdistusta. Tästä ei tule läheskään niin kovaa käryä kun salviasta! Itse poltan tätä välillä ihan muuten vaan jos teen töitä, haluan rentoutua tai tuoda pientä tunnelmaa kotiin. Tästä jää todella mieto, hieman suitsukemainen tuoksu.

En tiedä mistä tätä saisi ostettua Suomessa kaupasta, mutta esimerkiksi Etsystä saa kätevästi tilattua tätä ja myös sitä salviaa (ja siis ihan kaikkea muutakin ihanaa btw, esimerkiksi kristalleja. Omat sieltä tilaamani eivät tosin ole aivan niin ihania kuin itse kaupasta ostamani ja laatu vaihtelee paljon). Jos tiedätte, missä Helsingissä myytäisiin Palo santoa, saa vinkata kommenttiboksiin!

Onko kukaan testannut Palo santoa? (Tai tuntenut kristallien väreilyä, hehe?)

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Julkaistu

Vain huono äiti lomailee

Meillä oli miehen kanssa viime viikolla ”vaihtovapaat”. Ensin vietti mies pojan kahdenkeskistä laatuaikaa kotona alkuviikon minun ollessa Kööpenhaminassa ja minä taas olin loppuviikon, sekä viikonlopun pienen kanssa kaksin kotona kun mies lähti Kotkan meripäiville ja Hankoon surffaamaan. Poika oli loppuviikon kamalassa räkätaudissa ja viime päivät ovatkin menneet siitä toipuessa. Usein juuri miehet lähtevät ”poikien reissuille” mökille tai muuta, mutta tuntuu välillä, että se olisi meiltä äideiltä jotenkin kiellettyä. Ilman lasta siis. Me pyrimme siihen, että molemmat saavat tasapuolisesti myös omaa aikaa, sekä sitten myös kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Olihan kumpikin meistä vuorollaan myös hoitovapaalla (johon lämmöllä kannustan kaikkia miehiä!!) Vauvavuosi tottakai vierähti jo imetyksenkin vuoksi melkolailla minä ja vauva yhteen liimattuina, mutta noin muuten olemme pyrkineet siihen, että molemmat vanhemmat olisivat lapselle suurinpiirtein yhtälaisia kiintymyksen kohteita. Joissakin perheissä voi dynamiikka olla kovin eri ja isä esimerkiksi paljon poissa kotoa, jolloin on luonnollista, että äidistä muodostuu se ”ykkösturva”. Eikä tämäkään väärin, jokainen perhe tottakai tekee tavallaan.

Kuten monet ehkä tietävät, olemme perheen kesken yhdessä käytännössä aina (tietysti työpäiviä lukuunottamatta), eikä poika ole ollut vielä ainuttakaan yötä luotamme poissa tai itseasiassa edes nukkunut meistä erillään. Hoidossa tämä on ollut (päiväkodin lisäksi) reilun kahden vuoden aikana vain muutaman kerran, joista näistäkin kaksi oli muuttomme, sekä päiväkodin vanhempainilta. Se kolmas olikin sitten viime kesänä se yksi ja ainoa kerta kun olemme olleet illallisella ilman pienokaista, ihan vain pariskuntana 😀

Miksi vanhemmat eivät sitten saisi ottaa sitä omaa aikaa arjesta? Tuntuu, että vanhempi (tai siis useimmissa tapauksissa se äiti) leimataan huonoksi ja itsekkääksi, jos uskaltaa ottaa yhtään aikaa itselleen tai saati sitten sanoa sitä ääneen. Voin kertoa, että jokainen tarvitsee hetken aikaa välillä itselleen. Olit sitten äiti tai et. Kuinka kykenet olemaan hyvä ja jaksava vanhempi, jos omat voimavarasi ovat miinuksen puolella tai oma identiteettisi on hukassa sen vuoksi, ettet ehdi lainkaan toteuttaa itseäsi? Tottakai äitiys on ja pysyy, enkä tietenkään haluaisi olla ilman lastani. Siltikään äitiys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin ainoastaan äiti, enkä siellä äitiyden maskin takana lainkaan enää se nainen, joka ennen äitiyttäni.

Mietin, että voisiko yksi syy äitien uupumukseen olla juurikin tietynlaisessa identiteettikriisissä. Siinä, että unohdetaan se kuka on sisimmissään ja keskitytään vain siihen äitiyteen? Kaikissa äitiyden kierteissä kun pitäisi kuitenkin muistaa myös se, kuka minä olen. Siis äitiyden lisäksi. Kun muistelen taaksepäin meidän (tottakai todella ihanaa) vauvavuottamme, totesin yksi rankimmista tuntemuksista olleen tunne siitä, että ainoa tehtäväni on olla kävelevä maitokone. Kyllä, sanoin sen ääneen. Ainakin omalla kohdallani se ”oma itseys” oli kovin hukassa tuon vuoden aikana. Eikä siinä, on luonnollista että vauvavuosi tietenkin menee kovin vauvapainotteisesti, eihän siinä mitään väärää ole. Muistan itsekin ne harvat kerrat kun oli suoranainen ihme kun lähti käymään nopsaa postissa yksin.

Toisaalta sitten vauvan tai 1-vuotiaan kanssa on kuitenkin niin erilaista kuin 2-3-vuotiaan kanssa, joka tarvitsee seuraa, aktiviteetteja ja toimintaa jokainen sekunti. En olisi esimerkiksi itse tohtinut laittaa alle vuoden ikäistä päiväkotiin (esimerkiksi senkään vuoksi, etten kokenut tätä vielä fyysisesti niin kehittyneeksi, esimerkiksi kävelyn osalta), mutta en toisaalta tuomitse toista äitiä, joka siihen päätökseen tulee. Uskon itse, että jokainen äiti on juuri se paras äiti omalle lapselleen, sekä tekee juuri ne päätökset, jotka ovat omalle perheelle parhaita. Voin myös rehellisesti todeta, että kesälomailu taaperon kanssa on kyllä ihan kokopäivätyötä. Monet kun usein ajattelevat, että lapsen kanssa kotona oleskelevat äidit pääsevät helpolla tai että kotiäitien elämä on ikuista lomailua. Omalla kohdallani voin todeta, että ehkä jopa töissä on pitkässä juoksussa helpompaa kuin kotimammailla. Jos siis sen ”rankkuuden” puitteissa asiaa mietitään. Olen myös kuullut ilmiöstä, jossa lapsettomat ajavat asiaa saadakseen samat perhevapaat kuin lapsellisilla. Jep. Perhevapaathan kun juuri ovatkin sitä ”lomaa”. Ja eihän siinä, voihan se joillekin ollakin ja kiva heille! Jokatapauksessa, poika palasi tänään takaisin hoitoon ja itse palaan myös ylihuomenna takaisin töihin. Nämä kaksi päivää ajattelin aivan röyhkeästi lomailla, eli toisinsanoa hommailla normaalisti näitä blogijuttuja (kuten aikalailla jokaikinen päivä vuodesta, haha).

Ja koska tilanteet eivät läheskään aina ole niin yksinkertaisia, tulee muistaa, että lapset, äidit, perheet ja tietysti myös tilanteet ovat erilaisia. Se ei kuitenkaan tee äidistä sen huonompaa, oikeuta ketään tuomitsemaan toisen äidin valintoja tai tapoja toimia. Kuinka moni lapsi viettää esimerkiksi kokonaisia viikonloppuja isovanhempien luona? Mitäs sitten kun näiden lasten vanhempi arvostelee toista äitiä siitä, että tämä jättää lapsensa pariksi yöksi toisen vanhemman, eli isän luokse lyhyen lomareissun ajaksi? Tai siitä, kun äiti viettää muutaman lomapäivän vieden lapsen tarhaan? Onko näillä tuomitsevilla tyypeillä oikeasti niin puhtaat jauhot pussissa, että he ovat oikeutettuja arvostelemaan muiden vanhempien valintoja tai kykyä oikeasti asettua heidän kenkiinsä ja tilanteisiinsa?

Ja loppuun on todettava: Voi hyvä luoja kun te keillä on paljon tukiverkostoa ja hoitointoiset isovanhemmat lähellä, olette todella onnekkaita! Meidän tukiverkostomme on aikalailla nollissa, joten aina hyvät hoitajatkaan eivät ole aivan itsestäänselvyys. Kiittäkää tukiverkostoanne <3

No, mitä mieltä olette? Saako äiti olla muutakin kuin äiti? Sallitaanko äideille lomailu?

 

Kuvat Jutta.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Alevinkki: Uutta kotiin pikkurahalla!

Halusin vinkata teille Elloksen huipentuneesta kesäalesta. Nyt tulee nimittäin jo alennettuihin tuotteisiin vielä päälle -30% lisäalennus, joten esimerkiksi sisustuslöytöjä kotiin voi tehdä nyt todella halvoin hinnoin 🙂

Omia suosikkejani alesta ovat esimerkiksi nämä kuvan Clarice-pussilakanat harmaana (ennen alea 30€, ovat jo nyt -50%), koralliset Iben-pussilakanat (ennen alea 12€, nyt -50%), Benin-ruukku (nyt 4€, -40%), Carla-pussilakanasetti puolipellavaa (!! 30€ ennen alea, nyt -50%. Näille jää siis parikymppiä hintaa!), aikuisten kylpytakki (25€ ennen lisäalea, nyt -50%), sekä ylelliset Leah-pussilakanat silkkimäistä satiinia. Myös näihin Gant Homen Key West Paisley-pussilakanoihin iskin silmäni. Aivan ihanat!

Ja sitten, mistä eniten innostuin itse alessa, oli Marimekon valikoima! Olen itse aivan hulluna Marimekon patakintaisiin ja keittiöpyykeisiin. Niitä löytyykin kiva valikoima alesta, suurimmassa osassa pyörivät aleprosentit nyt -30%, joista siis tulee vielä tuo -30% lisäale. Aletuotteet löytyvät tuolta viimeiseltä sivulta. Kannattaa kurkata!! 🙂 Erityisesti itseäni houkuttelevat nämä Mynsteri-patakinnas ja saman kuosin keittiöpyyhe.

Ja jos kiinnostaa erityisen halvat löydöt, bongasin itse nämä Rosanna-pussilakanat, joiden 10€ hinnasta lähtee vielä pois tuo -30%. Edullinen hankinta esimerkiksi mökille, vieras- tai lastenhuoneeseen!

Koko kodin alevalikoiman löydät täältä. Sisustustuotteiden lisäksi löytyy alesta myös valikoimaa naisille, miehille, sekä lapsille.

Lisäksi tulee uusiin tilauksiin hurja -30% alennus nyt myös normaalihintaisista tuotteista (tilauksen kalleimmasta tuotteesta)!

 

Tarjoukset ovat voimassa 30.7 saakka.

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Määritteleekö koulutustaso sen kuinka tärkeitä olemme?

Muutamia vuosia sitten pyörivät mielessäni mietteet siitä, että teinkö oikean valinnan koulutuksen suhteen. Vai olisiko pitänyt valita joku toinen? Nuoruudessa haaveilin monesta eri alasta, kielitieteistä, matkailualasta, media-alasta, kauppatieteistä ja viestinnästä. En varmasti ollut ainoa, jolle ”se oma juttu” oli hieman epäselvää ja opiskelujuttujen suhteen oli fokus ehkä siinä, mitä vanhemmat toivovat. Eli yliopistoon. Olen kuitenkin aina ollut ihminen, joka tekee oman mielensä mukaan ja vanhempien kauhuksi päädyinkin sitten mutkan kautta opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Ensin restonomiksi, josta vuoden opiskeluiden päästä hain uudelleen ja pääsinkin 2009 opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun tradenomiksi. Valmistuin töiden vuoksi hieman venähtäneen opparin valmistuessa 2013.

Monet ajattelevat, että tradenomin tutkinto on tyhjänpäiväinen yleiskoulutus, josta ei valmistu mihinkään konkreettiseen, vaan enemmänkin siihen valmistuneiden tradenomien massaan. Olen itse eri mieltä. Oman kokemukseni mukaan koulutus antaa kattavat eväät monenlaiselle urapolulle, sekä mahdollisuuden valita opinnot, jotka tukevat omaa urasuunnitelmaa. Tiimityöskentely ja työharjoittelu ovat lisäksi asioita, jotka ovat hyvin tulevaa työelämää tukevia. Toisaalta, olen aina ollut kirjatyyppiä ja itsenäinen työskentely, sekä tentteihin pänttääminen ovat olleet ehkä mieluisampia tapoja oppia, siksi koen, että joltain osin yliopisto-opiskelu olisi ajoittain voinut olla mieleisempää omalle oppimistyypilleni. Toki, enhän ole päivääkään yliopistossa opiskellut, joten en tietysti voi mennä sanomaan 😀

Koen, että liiketalouden ammattikorkeakoulututkinto on omalla kohdallani ollut erinomainen valinta. Työpaikoissani on arvostettu asennetta, persoona ja omaa intoa työhön, eikä niinkään papereita. Useammassa työpaikassani on ollut sekaisin tradenomeja ja KTM:iä samoissa tehtävissä, melkolailla samoin ylenemismahdollisuuksin. Toisaalta onkin paljon kiinni yrityksestä, itselläni on todella hyviä kokemuksia työnantajana esimerkiksi Nordeasta, jossa yksilölle ja persoonalle annetaan suuri rooli urapolulla, eikä niinkään koulutukselle. Paljon onkin ollut kiinni hakijasta itsestään, sekä asenteesta, vaikka moniin tehtäviin onkin minimivaatimuksena esimerkiksi alempi korkeakoulututkinto.

Työelämässä peräänkuulutetaan muutenkin nykyään enemmän asenteellisia valmiuksia ja motivaatiota, eikä niinkään sitä, oletko käynyt koulusi akateemisesti vai ei-akateemisesti ammattikorkeakoulussa. Toki, poikkeuksiakin löytyy ja on täysin luonnollista, että joihinkin tehtäviin toivotaan sitä spesifiä koulutustaustaa juuri tietystä alasta tai aineesta. Siinä tilanteessa missä olen nyt, koen että amk oli kohdallani hyvä valinta, enkä ole katunut amisopintoja. Toisaalta olen myös itse muuttunut, ennen arvostin enemmän ylempää korkeakoulua, mutta omalla kohdallani olen päässyt pitkälle tradenomina, enkä koe että nykyisten tulevaisuuden suunnitelmien suhteen olisi juurikaan väliä, onko ne maisterin paperit vai ei.

Myönnän itsekin joskus muinoin sortuneeni siihen, että tekee jonkinlaisia johtopäätöksiä ihmisestä koulutuksen perusteella. Nykyään tämä on yksi niistä asioista, joita en voi sietää. Miksi toisesta ihmisestä tekisi yhtään sen paremman se, että tämä on päntännyt kirjoja ja päässyt läpi tietyistä kursseista tietyin arvosanoin? Ikäänkuin se määrittelisi jotenkin arvosi ihmisenä. Eikö loppupeleissä pitäisi olla merkitystä sillä, että teet jotain missä olet hyvä ja josta nautit, eikä se että pyrit saamaan toisten silmissä statusarvoa koulutuksella, ammattinimikkeellä tai meriiteillä? En tietenkään tuomitse tain arvostele myöskään heitä, jotka tätä tavoittelevat. Olen itsekin ollut niissä tilanteissa, joissa olen ollut ainoa AMK:ilainen ja olo on tietynlailla ollut ”huonompi”. On ajatellut, että olenko minä nyt jollain tapaa tyhmempi tai yksinkertaisempi vain sen vuoksi, etten hakenut 10 vuotta sitten toiselle opintopolulle? Tässä(kin) maassa kuitenkin tarvitaan niitä kaikenlaisia osaajia ja tekijöitä. Mielestäni kaikkien tekemälle työlle ja koulutukselle pitäisi antaa arvoa, eikä arvostella opintotason perusteella, että oletko fiksu vai luuseri. Tietenkin monilla on kouluttautumisessa kyse oppimisen halusta, tiedonnälästä. Siinä missä joku toinen saa kiksejä ja sisältöä elämäänsä kehittymällä kuntosalitreenissä, saa joku toinen vastaavanlaista nautintoa siitä, että opiskelee tiettyä alaa perinpohjaisesti.

Tokihan itsellänikin on vielä mahdollisuus suorittaa ylempi korkeakoulututkinto, vaikka juuri nyt pienen lapsen äitinä en jaksaisi opintoihin keskittyä. Asia voi kuitenkin parin vuoden päästä olla täysin eri. Oppimisen ja kouluttautumisen into ei nimittäin ole kadonnut minnekään, vaikka onkin tässä perhearjen kiireissä vajonnut tällä erää tärkeysjärjestyksessä alemmas. Toistaiseksi. En kuitenkaan tiedä, olisiko koulutuksella tai tutkintopapereilla näin vuosia valmistumisen jälkeen sen suurempaa merkitystä, mikäli tutkintonimike olisi toinen, esimerkiksi KTM. En ehkä tässä tilanteessa usko.

Näppituntumalla voisin kuitenkin ehkä uskaltaa sanoa, että tradenomina voi joutua itse tekemään enemmän asioiden eteen. Hankkimaan niitä suhteita työelämässä, miettimään omaa juttuaan, erottautua persoonallaan juuri niistä kaikista muista tradenomeista, joista aina tykätään jauhaa. Oma-alotteisuutta siis tarvitaan. Loppupeleissä melkolailla kaikessa tässä elämässä ovat asiat kiinni sinusta itsestään, vaikka toki on aloja, joilla työllistyminen valmistautumisen korvilla tai heti sen jälkeen onkin yleisempää. Myös urakehitys on tietysti aina henkilön itsensä käsissä, eikä hyviin palkkoihin useimmissa tilanteissa pääse heti käsiksi, vaan juuri sen oman näytön, kokemuksen ja asenteen avulla. Enkä tarkoita, että kaikki välttämättä edes haluaisivat tätä. Jollekulle voi olla mieleinen tilanne se, että saat mieluisan paikan, jossa haluat pysyä ilman haaveita suuremmasta vastuusta tai sen myötä palkkapussista. Näitä tyyppejä varmasti löytyy kaikista koulukunnista.

Jos nyt pitäisi päättää uudestaan mitä menisin opiskelemaan, voisi olla että valitsisin kaupallisen alan sijaan esimerkiksi yliopiston viestinnän opinnot. Toisaalta, elämässä on turha haikailla menneeseen. Kaikki kokemukset, menneet valinnat ja työpaikat kuitenkin ovat muovanneet sen, mitä olet nyt. Mistä sen tietää jos omakin urapolkuni vielä joskus kokee täyskäännöksen ja kiinnostun jostain aivan uudesta jutusta? Koskaan ei nimittäin ole liian myöhäistä itsensä kehittämiselle 🙂

Tuo musta pipo on muuten tuoreimpia tekeleitä ja kyseistä mallia olen tekemässä myös muutamia teille myyntiin!! Asiasta enemmän elokuun puolella! 🙂

Shortsit / H&M (ostettu vuosia sitten)

Toppi/mekko / Afends

Flipflopit / Havaianas

Laukku / Balenciaga

Pipo / itse tehty

Sitten loppukevennyksenä. Jos saisin valita ihan minkä tahansa koulutuksen tai ammatin unohtaen koulumenestyksen, pääsykokeet ja kaiken muun paitsi oman kiinnostuksen, mikä olisin? Haluaisin olla esimerkiksi psykiatri, FBI-tutkija / profiloija tai sitten sosiologi, joka tutkisi esimerkiksi naisten asemaa ja naisiin kohdistuvia rikosilmiöitä maailmalla, tai sitten nuorten syrjäytymistä.

Minkä ammatin tai koulutusalan valitsisitte, jos saisi valkata ihan minkä tahansa?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.

Julkaistu

Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 2

Köpiksen minilomalta on kotiuduttu, mutta vielä olisi muutamia matkavinkkejä jaettavaksi loppumatkalta. Tässä postauksessa onkin nähtävyys- ja aktiviteettivinkkien lisäksi myös useampi vintage putiikki-suositus ja ravintoloita. Jos Kööpenhamina kiinnostaa kohteena, kurkkaa myös aiempi postaukseni Vinkkejä Kööpenhaminaan osa 1 .

Vuokraa pyörä. Kööpenhaminassa kaikki ajavat pyörällä (kukaan ei muuten kuitenkaan käytä kypärää, iik!). Monissa paikoissa mainostetaan pyörien vuokraamista ja se onkin näppärä tapa kierrellä ympäri kaupunkia, varsinkin näin kesäisin! Monet hotellit ja kahvilat vuokraavat pyöriä tunti- tai päivätaksalla, omasta hotellistamme olivat kaikki pyörät vuokrassa, joten päädyimme vuokraamaan pyörät Nyhavnin sataman kupeesta Copenhagen Bicyclesiltä. Vuokra 3h ajalle oli 90DKK (eli noin 12€), mutta useamman päivän vuokra tulikin jo huomattavasti suhteessa edullisemmaksi. Suosittelen lämpimästi pyörän vuokraamista, todella näppärä ja edullinen tapa kierrellä paikkoja. Olisi pitänyt vuokrata jo aiemmin!

Christiania Freetown aka  Kööpenhaminan ”anarkistikaupunki” / vapaakaupunki. Tänne menemistä heitin aluksi lähinnä vitsillä, kunnes tajusin, että vapaakaupunki on oikeasti ihan suosittu nähtävyys, eikä ainakaan päivällä mikään ainakaan kovin vaarallinen paikka 😀 Christianshavnin kupeessa sijaitseva Christiania on vanha kasarmialue, jonka hipit ottivat haltuunsa 70-luvulla. Siitä asti onkin alueen suhteen käyty melkoista vääntöä ja sen kohtalo on jatkuvasti avoin. Noin 1000 ihmisen kommuuni vastustaa kovia huumeita, jotka ainakin noin periaatteessa ovat alueella kiellettyjä, mutta kannabiskauppaa käydään täysin avoimesti, eikä kannabismyönteisyys voi jäädä näkemättä keneltäkään. Sen voin sanoa, että Christiania on yksi oudoimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt.

Kuvaaminen on jyrkästi kielletty erityisesti pääkadulla Pusher Streetillä, jossa käytiin täysin avoimesti kannabiskauppaa. Alueella oleskeli myös jos jonkinmoista hiippailijaa, joten ihan ensimmäisenä en lähtisi illalla Christianian puistoihin hengailemaan. Myös poliisi näkyi katukuvassa ainakin pariin otteeseen, joten alue on jatkuvasti kovan seurannan alla. Se kuitenkin jäi lopulliseksi mysteeriksi, että mikä kannabiksen laita tuolla on, koska poliiseista huolimatta toiminta oli todella järjestäytynyttä kaupan suhteen poliiseista huolimatta, vaikka kannabis onkin Tanskan laissa kielletty. Kai kanta on, että se on ”periaatteessa” sallittu Christianian alueella. Jotenkin todella hämmentävää! Vapaakaupunkia on pidetty myös tietynlaisena yhteiskunnallisena kokeena, jossa huumeidenkäyttäjille on tarjottu oma alue, jotta rikollisuus kaduilla pysyisi ainakin jossain määrin poissa. Ja kai tämä on toiminutkin.

2nd hand-liikkeet. Niitä täällä nimittäin piisaa ja myös näistä löytyy hyvin erilaista tyylijakoa aina hintavammista merkistä enemmän hipster-tyylisiin kirppisliikkeisiin. Eräs asia on kuitenkin näissäkin samaa, nimittäin korkeat hinnat. Vaikka vaate olisikin käytetty, eikä edes mitään sen erityisempää merkkikamaa. Yksi omista ehdottomista suosikeistani oli Second Wardrobe Nørrebrossa (Egegade 2), josta ostin pari juttua. Toki kirppisliikkeissä on aina paljon tuurista kiinni, että mitä sitä löytää, mutta huhheijaa sitten kun osuu eteen semmoinen hyvä apaja! Sitten taas 2nd hand liikkeet, joista en itse henkilökohtaisesti löytänyt mitään mieleistä olivat esimerkiksi Prag ja Wasteland, mutta uskon että nämä voivat monelle muulle olla todellisia aarreaittoja! Norrebrossa oli myös paikallisen Punaisen ristin kirppiksiä ja varsinkin toisessa näistä oli aivan mielettömät (ja vielä aika edulliset) astia-apajat. Laseja, vateja, marmorisia pieniä leikkuulautoja ja vaikka mitä ihanaa pikkurahalla. Harmi, ettei käsimatkatavaroissa oikein kanna kilokaupalla tavaraa..

”Luksus-vintagekaupoista” suosittelisin myös erityisesti kahta, joissa oli aivan mielettömän ihana valikoima vaatteita, farkkuja, laukkuja, kenkiä ja muita asusteita. Ensimmäisenä kaupungin keskustassa sijaitseva Magnolias Luksus 2ndhand (Købmagergade 5) ja toisena lyhyen kävelymatkan päässä ytimestä sijaitseva Lula 2ndhand Luxury (Antonigade 9). Merkkeinä aina Acnesta Balenciagaan, Louboutiniin ja Isabel Marantiin, sekä pienempiä tanskalaisia merkkejä. Erityisesti huima valikoima esimerkiksi Acnen farkkuja, joita sovittelin hellepäivänä hikinoro otsalta valuen, huhhei. Nuo ovat putiikkeja, joihin ihan ehdottomasti palaan uudelleen. Näistä kahdesta ehkä jopa parempi ja hieman edullisempi valikoima oli tuolla Lulassa.

Kuvassa Bakkekilde Luxury Vintage keskustan tuntumassa (Pistolstræde 4), joka oli ehkä aavistuksen liian fiini omaan makuuni. Valikoimassa oli erityisesti top finest-merkkejä, kuten Lounoutin, Chanel, Prada.. Sanoisinko, että jos etsii vintagea hienoimmilta merkeiltä tai juuri menneiden vuosikymmenten aarteita, voi tämä olla oikea paikka.

Hotellimme Wakeup Copenhagen sijaitsi aivan keskustan kupeessa ja oli edullisimmasta päästä majoituksesta ja ehkä jollain tapaa Omppu-hotellin tyylinen. Melko riisuttu hotelli siis, kuitenkin kaikilla palveluilla, joita hotellilta kaipaa ja ehdottomasti hyvä hinta-laatusuhde muiden hotellien hintoihin nähden. Aamupala ei kuulunut hintaan, mutta ostin sen kerran ja pakko myöntää, ettei ollut kovin häävi, joten suosittelen etsimään muualta jonkun kivan aamiaiskahvilan. Hotellilta käveli noin 5-10min Nyhavniin ja kaupoille, joten sijainnista iso plussa. Lähellä oli myös paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita.

Sitten vielä lopuksi pari ravintolavinkkiä. Illastimme esimerkiksi seuraavissa ravintoloissa, jotka kaikki olivat saaneet kohtuullisen hyvät arvostelut. Pastaa, pihviä ja salaatteja. Pakko sanoa, että ruoka näissä kaikissa oli aivan mielettömän hyvää! Tosin, taas tullaan siihen pointtiin, että myös illallistaminen on melko hintavaa. Ensimmäisenä iltana kävimme italialaisessa ravintolassa La Vecchia Signora (Grønnegade 12) oli lähes täynnä ja oli ihan hilkulla, että saimme ilman varausta pöydän. Synttäridinnerini söimme Retour Steakissa (Borgergade 16), joka oli saanut todella hyvät arvostelut ja voisin melkeinpä sanoa, että oli yksi ehdottomasti parhaimmista ikinä syömistäni pihveistä! Esimerkiksi lounaspaikaksi on Fredco’s Deli-salaattibaari (Grønnegade 32) hyvä valinta! Salaatteja saa eri koossa ja myös mukaan. Aamupalasta voin lämpimästi suositella FAR’s DRENGiä (Ny Adelgade 7). Aivan ihana paikka! Hyvää kahvia ihania acaibowleja, chia puddingeja, vohvelia sun. muuta. Itseasiassa nämä kaikki olivat melkolailla samalla akselilla hotellimme lähistöllä.

Kolmen päivän reissulle ehdimme mielestäni nähdä ja tehdä yllättävän paljon. Ainoa asia, joka oikeastaan jäi harmittamaan, oli ettemme ehtineet käydä Kööpenhaminan tivolissa! No, seuraavalla kerralla sitten. Ehdottomasti kaupunki, johon haluan palata uudelleen 🙂

 

Onko näissä teille tuttuja paikkoja?

 

Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.