Asiat jotka tulevat tutuksi vauvan kanssa

No, otsikko varmasti kertoo oleellisen postauksen sisällöstä. Rehellisyyden nimissä mua itseäni raivostuttaa tämmöiset ”kuule, et sinä nyt vaan tajua näitä juttuja kun sulla ei ole lapsia”-pätemiset, mutta oli vaan pakko! On niitä juttuja nimittäin vaan tullut vastaan, joita ei vain aikaisemmin ole tarkemmin ajatellutkaan. Tai siis osannut ajatella niitä tilanteita äidin näkökulmasta. Tässäpä muutamia ”vain äitinä tiedät”-juttuja, joita tuli mieleeni..

Se kun olet juuri nukahtamassa illalla ja käännät vaikkapa kylkeäsi, jolloin sänky narahtaa, peitto kahisee liian äänekkäästi tai muuten vain esimerkiksi aivastat tai yskäiset ja tietysti vauva herää! Eli se tunne kun tajuat, ettet ihan vielä pääsekään unten maille. Yöllä herääminen ei ole edes yhtä paha kun iltaisin silloin kun olet juuri nukahtamassa, varsinkin jos olet aivan superväsynyt. Käy itselleni ainakin sanoisinko kerran viikossa.. Nyt poika on kylläkin nukkunut pääasiassa vieressä, joten helpottaa vähän tätäkin asiaa! Kuinka osaakaan kuitenkin arvostaa sitä kun saa katsoa illalla edes 15min telkkaria omassa rauhassa. TAI kun se herääminen jääkin vaan yksittäiseen uniseen huutoon ja toinen nukahtaakin heti uudelleen. Huh!

Se kun ei oikeasti ehdi tai muista syödä. Ekoina kuukausina muistan kuinka vauva kiukustui aina juuri silloin kun olin itse alkamassa syömään, en ymmärrä kuinka sattuikaan aina tismalleen samaan aikaan. Siis ihan aina! Nykyään päivisin on niin paljon muistettavaa, että muutamakin tunti hujahtaa supernopsaa ja tajuaa, että hemmetti kello on jo kohta neljä enkä ole vielä syönyt kunnon lounasta. Eikä mikään salaattilounas paljoa anna energiaa kun meuhkaa täällä ympäriinsä tuntitolkulla, tuntuu että on koko ajan hakemassa/viemässä jotain pikkujuttuja täällä kotona eestaas.

No se kun ei itse enää edes välitä niistä pienistä pukluläikistä omissa vaatteissaan. Mitäpä nyt pienistä! Onneksi pukluista on päästy jo eroon, mutta tilalle ovat tulleet sose- ja kaikki muut mahdolliset tahrat. Tahroista huolimatta samat releet päälle seuraavana päivänä. Eilen huomasin mun juoksutrikoissa jotain ihme sosetahroja ja muistin sitten huomanneeni ne jo aikaisemmin viikolla, en silti jaksanut laittaa pesuun vaan ajattelin, että laitetaan nyt vielä kerran jalkaan, haha.

Multitasking. Tietty moni saattaa olla multisuorittaja jo ennestäänkin, mutta viimeistään nyt tekee sataa asiaa samaan aikaan ja jotenkin asia nousee aivan uudelle levelille. Eilen esimerkiksi pesin hampaita samaan aikaan kun tein puuroa ja purin puhtaita astoita koneesta. Erona edelliseen, että nykyään joku näistä operaatioista saattaa jäädä kesken ja tajuaa, että tekee neljää juttua muttei kuitenkaan saa yhtäainutta valmiiksi.. Tuntuu, että kaikissa pikkujutuissakin kotona menee ihan ikuisuus! Nykyään saa ehkä enemmän kuitenkin aikaan kun esimerkiksi 6kk sitten, mutta tuntuu silti että yhden kotihomman suorittamiseen menee huomattavasti kauemmin kun ennen.

Se kuinka yhtäkkiä on täysin normaalia raportoida muille asioista, joista ei ennen olisi tullut kuuloonkaan puhua. Imetys, vauvan vatsantoiminta, synnytys, mitä näitä nyt on… Koska tietysti kaikkia kiinnostaa (NOT). Voin rehellisesti sanoa, että ennen omakohtaista kokemusta ei olisi ihan kamalasti kiinnostanut keskustella näistä aiheista kenenkään kanssa, toisaalta nyt en edes tiennyt niistä niin paljoa, että olisin saati sitten osannut tai tiennyt, että niistä saa ihan keskusteluun asti asiaa. Tarkemmin ajateltuna ei olisi esimerkiksi 2v sitten tullut kuuloonkaan kysyä kenenkään synnytyksestä ja siitä miten se meni. Jotenkin ajatteli ennen, että synnytys kun synnytys, sama juttu esimerkiksi imettämisen kanssa, eipä sitä ajatellut että siihenkin voi liittyä kaiken maailman haasteita. Parhaani mukaan ainakin yritän välttää liiaksi näistä aiheista hölöttämistä lapsettomien ystävien kanssa, ellei siis tietysti erikseen kysy.

Mombrain. Kun ajatus nyt ei vaan kulje, muisti ei pelaa ja sitä rataa.. Oli nyt sitten valvomisesta tai hormoneista johtuvaa, niin tämä varmasti tulee kaikille? Voisin sanoa, että olen onneksi jo vähän päässyt tästä yli, mutta ajoittain tulee semmoisia jaksoja kun on (esim juuri valvomisesta) jotenkin pää niin jumissa, ettei mitään rajaa. Huomaan myös edelleen, että olen hajamielisempi ja keskittymiskyky asioihin on edelleen huono. Ah, odotan niin innolla sitä kun saan taas omat aivoni (joskus) takaisin..

Tietysti myös se kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Kaikkihan sitä jauhoivat jo odotusaikana, mutta voin itse kyllä täysin allekirjoittaa väittämän. Vielä 2kk ja meidän vauvavuosikin on jo hujahtanut ohi, apua! Poika täytti nimittäin eilen jo 10kk. Olen tällä viikolla ollut vuoden kotona ja kun eilen aloin tarkemmin ajatella, niin enää reilut pari kuukautta kotona ja sitten töihin. Sehän on yksi hujaus, kun kerta tämä vuosikin on mennyt ennätysvauhtia. Apua!

Pikkuisen kasvaessa varmaan tulee eteen uusia asioita, mutta moisia olen tähän mennessä tuumaillut. Luulisin ainakin, että nämä ovat melko yleisiä seikkoja?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Meidän pikkuisen kaverikirja + pari näppärää Ikea-vinkkiä vauvalle

Keksin, että olisi hauska idea tehdä meidän pikkuisesta kaverikirja-tyyppinen postaus tänne. Hoksasin nimittäin, että varsin harvoin olen lähiaikoina kovinkaan täällä kertonut meidän pienestä. Tietysti siihen on syynsä, miksi tahdon pitää perheellämme tietyn yksityisyyden suojan, mutta onhan välillä kiva kertoa vähän kuitenkin kuulumisia!

Minut saa nauramaan: Hassut äänet, se kun keinutellaan, nostetaan ilmaan tai pusutellaan ympäriinsä ja pidetään ääntä. Myös usein koirien tarkkailu on hauskaa. Oikeastaan aika monet jutut alkavat naurattaa, kukkuu-leikki ja monet ihan sekalaiset jutut.

Lempimusiikkini: Esimerkiksi Yo-Kai-lastenohjelman Yo-Kai watch herättää mielenkiintoni aina! Olen superinnoissani kun tuo lähtee soimaan, nyt olen kyllä saanut kuunnella sitä jo melkein kyllästymiseen asti. Tykkään menevästä musasta ja esimerkiksi Täilaulu on mieleeni.

 

Millainen olen luonteeltani: Hyväntuulinen ja melko rauhallinen. Olen yleensä pienestä onnellinen enkä jaksa stressailla. Viihdyn myös välillä hyvin leluja paukutellen ja ominpäin puuhaten, mutta haluan kuitenkin että äiti tai isi on ihan lähellä. Olen todella kova höpöttelemään! Usein juttelen äidille pitkiä höpötysmaratoneja, tottakai äiti ymmärtää vauvakieltäni. Äitiä alkoi kerran naurattaa kun yritin syödä maissinaksua ja yhtäkkiä huudahdin ”Hyvää, hyvää!” Äiti kun hokee tuota samaa sanaa jatkuvasti kun syömme yhdessä. Äitiä ja isiä myös nauratti hurjasti kun olin kerran syömässä pahaa sosetta ja sanoin (mukamas) kovaan ääneen ”YÄK”.
Lempileluni: Vauvojen tamburiini, nalle ja häkkyräpallo. Kirjat ovat myös kivoja näpräillä! Harvoista pehmoleluista jaksan kiinnostua pitkään, mutta pari lempparia silti on niistäkin. Ehkä lemppareimmat asiat ovat muka kiellettyjä, kuten äitin puhelin..
Lempiruoka: Lohisose on lempparini. Nyt kun olen syönyt vähän paremmin, niin äiti on yrittänyt syöttää vaikka mitä ällöjä ruokia. En yhtään tykkää niistä missä on isoja kökköjä, ennemmin en syö sitten mitään! En ole vieläkään syönyt punaista lihaa, kala ja kana ovat lemppareitani. Makeista ruoista on päärynä ja mango herkkuja. Tykkään myös nykyään hurjasti smoothieista!

 

Tästä tykkään eniten: Olla tietysti sylissä ja vieressä. Kun äiti tai isi pusuttelee minua hurjasti, se kutittaa! Tulen hurjan iloiseksi jos onnistun jossain itse, varsinkin jos äiti tai isi kehuu ja kannustaa. Nykyään tykkään paljon myös keinua, vaikka omaan makuuni vauhti on vähän liian hidasta aina! Pidän myös kovasti uinnista ja nykyään osaan jo uida pätkän sammakkoa sukellusten yhteydessä.
Mikä minua ärsyttää: En tykkää sitten yhtään pukemisesta tai riisumisesta. Se saa minut suorastaan raivostumaan. Ja se kun en saa kaukosäädintä tai puhelinta käsiini tai kun en saa mennä näpräämään johtoja. Eihän nyt mikään ole niitä kiinnostavampaa!! Nykyään minut myös viedään aina pois Xboxin napin luota (jota nyt vaan on niin viihdyttävää painaa päälle ja pois). Kuulin äidin ja isin suunnittelevan jotain kaappeja, että saisivat muka nuo minun viihdykkeet piiloon..

Näitä asioita pelkään: En oikeastaan pelkää mitään, mutta nykyään vierastan uusia ihmisiä. Tai siis hetken. Varsinkin miehiä! Jos joku uusi ihminen tulee äkkiseltään lähelle, niin tulee itku. Toisaalta harmitus menee aina poiskin yhtä nopeasti kun tulikin ja viihdyn hyvin muidenkin kuin äidin ja isin sylissä.

 

Siinäpä muutama kysymys, enempää en sitten keksinytkään, joten ajattelin raapustaa loppuun muita juttuja. Välipalaherkkuja meidän perheessä ovat smoothiet, joita aina välillä napsitaan aterioiden väliin. Kaikkein näppärin vaihtoehto varsinkin silloin jos lähtee piipahtamaan asioilla kaupungilla, smoothie lähtee aina mukaan käsilaukkuun kun sen saa syötyä niin helposti melkeinpä missä vaan. Smoothieiden osalta suosimme aina luomua ja viimeaikoina meidän kaapista on löytynyt noita Ella’s Kitchenin luomusmoothieita*. Kaikkein eniten tykkään näiden ulkoasusta, jotenkin superpiristävä.

Näistä muuten ostin joku aika sitten semmoista kookosta sisältävää White one-smoothieta ja se oli niiiiiin kertakaikkisen hyvääääääää! Olin aivan yllättynyt. Usein kun smoothieista löytyy ne aika peruslaadun maut; banaania, mangoa, mansikkaa, päärynää, mutta se White One oli kyllä melkoinen erikoisuus ja oikein hyvällä tavalla. Ja maistui kyllä vallan mainiosti minun lisäkseni myös pojalle. Täytyy taas hamstrata kun menee ostoksille isompaan kauppaan ja ostaa itselleenkin välipalaksi ;D Pitäisi myös ostaa smoothieille semmoisia pehmeitä suuttimia, löytyisiköhän ihan Prismasta tms?

Loppuun eräs vinkki! Jos jollakulla on edessä vauvantarvikkeiden hankinta, niin suosittelen piipahtamaan Ikeassa. Ehkä parhaimmat hankinnat vauvan käyttötavaroiden suhteen ollaan nimittäin tehty sieltä, uskokaa tai älkää! Ihan loistavia ovat esimerkiksi nuo Börja-lusikat, joita ollaan ostettu kolme pakettia. Juuri viimeksi ostin taas yhden paketin kun lusikoita nyt menee jatkuvasti. Kaikkein helpoiten onnistuu syöttäminen tuolla kapealla lusikalla. Aloitimme ruokailut Ainun pehmeällä ensilusikalla, mutta nyt myöhemmin ovat nuo hurjan hyviä. Samoin tuo nokkamuki on ollut hyvä vedenjuonnin harjoitteluun, tosin yleensä kelpaa paremmin juurikin mukina ilman nokkaa.

Viimeisin Ikea-löytö on muoviset ruokalaput/essut, joita myydään kahden kappaleen settinä muistaakseni 1,99e. Aivan supernäppärä kun muovin voi pestä jokaisen ruokailun jälkeen ja se on melkeinpä heti kuiva seuraavaalle aterialle. Kankaisten ruokalappujen kanssa jotenkin ärsytti se kun niitä sai pyykätä kokoajan ja aina oli kaikki likaisena! Ihan kun Iksussa olisi ollut myös semmoisia hihallisia todellisia ruokasuojia samaa matskua. Ennen tätä olen kyllä todennut tosi hyviksi esimerkiksi Ikean lasten/vauvojen petivaatteet, lelut, harsojakin sieltä yhdessä vaiheessa ainakin löytyi. Jokaisen vanhemman ostosparatiisi, siis näidenkin juttujen kohdalla! Mitä sieltä ei löydä, tuskin edes tarvitsee ;D

*-merkityt saatu blogin kautta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Onnellisuus on pienissä asioissa

Eilen illalla mut valtasi semmoinen tietynlainen levollisuus. En tiedä mistä tietynlainen sentimentaalisuus ilmestyi täysin tavalliseen torstai-iltaan, mutta hautauduin jo yhdeksän maissa tyyny- ja peittovuoreni alle yksinkertaisesti vaan miettimään kaikkea. Yleisesti itselläni ”asioiden miettiminen” ennen nukkumaanmenoa on välillä jopa ongelma, joskus kun mieli lähtee harhailemaan vähän enemmän kun edes oli tarkoitus, eikä sitä unta tahdo saada silmään tuntienkaan pyörimisen jälkeen. Joskus tuommoinen kertakaikkinen ei minkään tekeminen on oikeasti hyväksi, miettiä vaan tuntemuksiaan ja keskittyä siihen hetkeen. 
Telkkari kiinni, valot pois, mukava pyjama päälle ja lämpimän peiton alle piiloon. Vaikka se uni ei eilen(kään) heti silmät ummistettuani tullut, niin ei sillä niin väliä. Ehdin siellä maailman parhaimmassa sängyssä loikoillessa mietiskelemään vaikka mitä. Olla kiitollinen kaikista asioista jotka ovat hyvin, siitä että on maailman ihanin pikku perhe, katto pään päällä. Vaikka välillä ottaakin päähän se, ettei mukamas ehdi hoitamaan edes pakollisia juttuja tai saa aina ihan niin hyvun nukuttua kun tahtoisi, niin nehän nyt ovat loppupeleissä aivan yhdentekeviä asioita. 
Meidän aamu tänään.. Pahoitteluni järkystä iPhone-kuvanlaadusta!

Olen jo kauan sitten pyrkinyt itse pois semmoisesta turhasta valittamisesta. Jossei ole tarjota johonkin asiaan parannusehdotusta tai yleisesti valittamisella ei saa mitään aikaan, ei kannata edes aloittaa. Miksi käyttää aikaansa valittamiseen tai ylinpäänsä negatiivisten juttujen miettimiseen jos sen ajan ja energian voi käyttää kivojen asioiden läpikäymiseen. Toki nyt itsekin kirjoitan tänne välillä myös niistä ei-niin-kivoista jutuista, mutta juuri sen vuoksi olenkin blogin perustanut. Jokaisella pitäisi olla tietysti joku kanava käsitellä niitä mieltä painavia juttuja, eihän sekään ole oikein että antaa ikävien asioiden kasvaa sisällään jäävuoren kokoiseksi. Mutta joskus kannattaa miettiä, että onko oikeasti tarpeen vaivata päätään niillä pienillä kurjilla jutuilla, jotka oikeasti ovat korjattavissa. 
Pahan aamukahvin voi korjata keittämällä uuden pannullisen ja sitä rataa. Rikkinäistä ja yksinäistä sielua ei taas niinkään. Mielestäni kuitenkin se suurempikin tyytyväisyys lähtee pienistä jutuista. Kun kykenee iloitsemaan ja olemaan onnellinen pienistä asioista, sekä olemaan välittämättä niistä oikeasti turhista pienistä epäkohdista, ollaan jo hyvällä mallilla! Kun niitä ihania onnen juttuja on yhä enemmän, huomaakin yhtäkkiä että valtaosa elämän asioista on juurikin niitä ihania juttuja. Kivat asiat tavallaan valtaavat tilan niiltä ikäviltä. Eipä silloin enää edes jaksa kiinnittää huomiota niihin muutamiin ärsyttäviin asioihin. Mielestäni onnellisuus lähtee siis pienistä asioista.
Ihanaa perjantaita!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

Talvipäivän vaunulenkkeilyä

Yhteistyössä Jollyroom.fi kanssa
Uusilla rattailla on nyt rullailtu eteenpäin muutama viikko ja olisi tarkoitus kertoa näistä vielä vähän kokemuksia. Aikaisemman esittelypostauksen aktiivisen perheen North 13.5 Maxi Jogger 2017-yhdistelmävaunuista löydät täältä. Edelleen olen kyllä ollut kovin tyytyväinen ja liikkumiseen nuo ovat niin paljon näppärämmät kun edelliset kiinteäpyöräiset yhdistelmät!

Viime viikonloppuna saatiin iloita auringonpaisteesta, mutta sen koommin ei sitten olekaan tainnut sitä aurinkoa näkyä. Eiköhän ne aurinkoiset kevät-talvipäivät vielä saada maaliskuulle. Tällä viikolla on on ollut täällä joku ihme JKL-memorial ja muistelin juuri kuinka ihana oli talvisin lähteä lenkkeilemään tai luistelemaan Jyväsjärven jäälle! Joku vuosi yritin samoihin fiiliksiin Töölönlahdella, mutta eihän se nyt ollut läheskään sama juttu 😀 Muistelut nyt sikseen. Näillä tamineilla kävimme siis kyläilemässä pikkuisen ”pappalassa”.

Näillä rattailla on  nyt käyty asioilla, lenkkeilty lumella, jäällä,
sohjossa ja kaikissa tilanteissa menneet ihan hienosti. Ei kyllä ole
millään tapaa ollut ikävä niihin entisiin tai sitten niihin
matkarattaisiin, joita pääasiassa olenkin asioilla esimerkiksi
keskustassa käyttänyt. Meillä on farmariauto, mutta noiden kasaus
pienempäänkään autoon ei kyllä olisi ongelma. Olin eilen kiertelemässä
keskustassa ja näillä on kyllä superhelppo liikkua kaupunkiympäristössä, todellinen helpotus kyllä kun ei tarvitse tuskailla.

Pakko mainita, että kun viimeksi oli puhe tuosta istuinsuunnasta, niin sehän muuten onnistuu ratas-osassa myös noin perinteisesti lapsen kasvot omiasi päin. Arvelin alkuun, että istuin voisi kiinnittyä myös noin päin ja niinhän se menikin. Nyt olen siis käyttänyt noita ihan noin perinteisesti päin. En tosin tiedä, voiko vauvallekin hurjilla juoksulenkeillä tulla pahoinvointia jos istuu selkä menosuuntaan? Tai siis että onko se syynä miksi monissa juoksurattaissa on juurikin istuin toisinpäin kun perinteisisssä? Eipä ole aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi!

Tuota vaunu-osaahan me ei enää käytetä, mutta onnistuu kyllä näihin vaunuihin ottaa. Vaunukoppa myydään Jollyroomilla siis erillisenä jos haluaa nämä yhdistelmävaunut jo ihan pikkuvauvalle. Tai niinhän se varmasti kannattaakin jos on hankinta mielessä, ettei kaksia eri vaunuja tarvitse hommata 🙂 Jollyroomilta löytyy yhdistelmävaunuista kyllä paljon muitakin vaihtoehtoja.

Bixu on aina jotenkin tosi ujona kaikissa kuvissa ja vaikka muuten aina katsoisi päin, niin sillä sekunnilla kun jostain tulee kamera niin ei sitten suostu millään katsomaan päin! Niin kävi tietysti tälläkin kertaa. Maui taas on niin  adhd, että kaikki kuvat noin muuten sitten aina tärähtävät 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Ajatuksia ajankäytöstä

Lähiaikoina olen miettinyt tarkemmin omaa ajanhallintaani ja sitä mihin sitä aikaa eniten oikein kuluu. Se sai muistelemaan ”vanhoja aikoja” kun kaikki päivät ja illat olivat vain niille omille jutuille. Varmaan yleisin juttu, jota tuleva äiti kuulee ystäviltään on se ”nauti siitä omasta ajasta vielä kun voit”. Itse ainakin kuulin sitä viimeisen raskauskolmanneksen aikana ehkä jokatoiselta ihmiseltä. Tottahan tuo tietysti on, mutta harvemmin sitä omaa aikaa osasi samalla tavalla arvostaa silloin kun ei vielä ollut äiti. Toisaalta pakko olla rehellinen ja myöntää, etten enää edes muista millaisia vapaapäivät tai illat yleisesti olivat ennen. Tai siis että mihin sitä aikaa sai kulutettua? Nykyään kun on niin automaattista, että päivät on omistettu pikkumiehelle ja tietysti myös illat ruokailujuttujen, nukuttamisten yms muodossa. Ja siis yleisesti tämä elämä aikalailla 24/7. Kuulostaa varmasti lapsettoman korvaan aivan karmealta ajatukselta, mutta sitä se ei kyllä ole!

Onhan se täysi totuus, että yhdessäkin lapsessa riittää kyllä hoitamista ja  oma aika on kyllä kortilla, mutta jotenkin kaikissa mom brain-huuruissa sitä luppoaikaa ei edes samalla tavalla osaa kaivata. Välillä tuntuu, että ne tunnin-parin omaa aikaa-breikit ovat aivan tarpeeksi ja ehtii iskeä jo järkky ikävä toista! 😀 Vauvavuosi on varmasti parisuhteellekin se rankin kun vauva vaatii äidin huomiota ympäri vuorokauden, eikä oikein muulle riitä aikaa edes ajatuksen tasolla. Tietysti ajatuksena olisi ihanaa viettää viikonloppuna vaikka leffailta miehen kanssa ja katsoa se leffa oikeasti alusta loppuun ilman keskeytystä. Useinkaan se ei vain ole mahdollista, mutta on kyllä paljon juttuja joita vauvankin kanssa voi tehdä. Pyöriä ja puuhailla sängyssä tai olkkarin lattialla samalla telkkaria katsoen, ulkoilla, käydä ravintoloissa, keskustassa kiertelemässä (juuri kun itse eilen kehuskelin kuinka hyvä olen tässä, hah ;D), monet jutut ovat nimittäin ajan mittaan helpottuneet huomattavasti kun vauva ei ole enää se tunnin välein nälkäänsä itkevä aikapommi, jonka kanssa sai kaupungilla pelätä, että milloin ne hermot menee.

Sitä tulevaa uhmaikää tässä siis odotellen! Tällä hetkellä eletään siis monen asian osalta melko helppoa vaihetta kun pieni on pitkiä aikoja tyytyväinen vain sillä, että on lähellä, masu täynnä ja saa ihmetellä kaikkea kivaa ympärillään. Ja mitä tulee niihin epätoivon hetkiin jatkuvien yöheräilyiden ynnä muiden suhteen, niin itseäni helpottaa se ajatus, että aika auttaa. Eikä mekään enää (tai siis taas vaihteeksi) missään huonossa jamassa niiden suhteen olla. Kyllähän lapsi jossain vaiheessa alkaa nukkua niitä kokonaisia öitä, oli se sitten vuoden iässä tai jo puolivuotiaana. Meillä syynä jo pitkään katastrofaalisiin yöuniin on jo kuukausia jatkunut hampaiden tulo. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa kuinka paljon syödään tai ei olla syöty kiinteitä ruokia, nälkään kun harvemmin selvästi heräilee tuo meidän napero. Välillä helpottaa hetkeksi, kunnes taas uusi hammasrumba alkaa. Ekat alahampit puhkesivat reilun 4kk iässä muistaakseni, nyt on hampaita puhjennut 5 kpl ja lisää on tulossa! Tietysti sekin ajatus helpottaa, ettei niitä hampaita loputtomiin voi ilmaantua ja tulisivathan ne jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Kuulemma joillain lapsilla hampaat voivat oireilla kuukausi toisensa jälkeen.

Helmikuussa oli aivan liian vähän päiviä, koska kuukauteen ei mahtunut meidän pikkuisen ”synttäripäivää”! No mutta, leikitään että nyt on vielä helmikuun loppu. Meidän pikkuinen tänään nimittäin jo 9kk ♥

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.