6kk vauvan ruokailu ja lemppariherkut

Tällä viikolla on blogissa selvästi aiheena vauvan ruokailujutut. Niistä kaiken maailman vauvan ruokaongelmista ja imetyssekoiluista nimittäin päästäänkin sitten onnistuneempiin ruokajuttuihin, eli siihen mitkä ruoat meidän pojalle parhaiten uppoavat. Kiinteiden ruokien harjoittelu alkoi reilun 4kk iässä ja sillä tiellä (varsin maltillisella semmoisella) ollaan nyt edelleen vajaat 2kk myöhemmin. Paljon makuja nyt kuitenkin käyty tähän mennessä läpi ja sehän on kai pääasia!
Sosekokeilut alkoivat siis itsetehdyillä kasvissoseilla, bataatilla, porkkanalla, perunalla. Sitten kukkakaalia, parsakaalia, joita jäädytin jääpalamuotteihin joista on aina helppo sulattaa vähän kerrallaan sen verran kun syö tai yhdistellä eri makuja. Viikon jälkeen suunnilleen tuli kuvioihin myös hedelmäsoseet, ekana mangosose. Jostain kumman syystä nuo kasvissoseet olivat suurempi menestys kun makea hedelmä, jossain vaiheessa en taas sitten osannut sanoa mistä poika oikeasti pitää ja mistä ei kun ruokailun onnistuminen oli aina vähän tuuripeliä, joskus kelpasi varsin hyvin joku ihan randomjuttu ja joskus taas sitten ei ollenkaan edes semmoinen ”takuuhyvä”, josta olin tämän ajatellut pitävän.
Noin 5kk tienoilla oltiin päästy siihen, että ruokailukertoja soseiden kanssa oli aikalailla 1-3 päivässä, välillä ei ollenkaan. Hankalin juttu noiden kanssa oli alkuun hahmoittaa, että milloin on se sopiva aika soseilulle. Vauva kun ei saa olla liian nälkäinen, toisaalta ei myöskään liian kylläinen ja muutenkin sopivan hyvällä tuulella, muutoin koko homma menee itkuksi ja muutenkin pienelle varsin kurjaksi kokemukseksi. Lisäksi meidän poikaa joutuu aina vähän lämmittelemään tuon ruokailuhn suhteen, eka sitä suuta nimittäin pidetään aina niin perkeleen supussa, kunnes saa vähän sosetta suuhun ja maistaa, että ainiin, tätähän piti syödä!

Jos poika aluksi oli enemmän ”suolaisten” kasvissoseiden ystävä, niin nyt on tainnut mieli muuttua! Tähän mennessä suurin herkku nimittäin on ollut tuo Muksun päärynäsose, oikeastaan ensimmäisiä joita aivan selvästi oikein halusi lisää ja olisi syönyt enemmänkin. Jess! Noihin Muksuihin ei ole lisätty sokeria, joka on meillä ihan ehdoton juttu. Tietty hedelmissä nyt on itsessäänkin jonkin verran sokeria, mutta noin yleisesti. Poika taitaa siis tykätä mahdollisimman pehmeistä mauista, myös mössätty banaani on herkkua (tai yleensä). Hedelmäsoseissa olen suosinut alusta saakka purkkikamaa tuota banaanimössöä lukuunottamatta, koska on yksinkertaisesti niin paljon helpompaa kun alkaa itse väkertämään sosetta jostain tuoremangosta. 
Aluksi olin jotenkin myös niiden kasvissoseiden kanssa ehdoton, että ”ei purkkikamaa” ja sillä meiningillä on kyllä menty tähänkin asti, mutta sen verran mieli on muuttunut, että varmasti sorrun kyllä jossain vaiheessa niidenkin kanssa purkkimeininkiin. Onhan se nyt vähän helpompi vaikka nyt sitten reissuun ottaa mukaan tuommoinen valmispurkki kun huonosti säilyvä itse kyhätty sose! Pääasiassa kuitenkin tarkoitus totuttaa poika sitten ihan samoihin ruokiin kun mitä itsekin syömme tai miettiä omat kokkailut sen mukaan, että poikakin voi niistä syödä.
Viime viikolla aloitimme myös puuron. Nuo viljat kai ovat vähän kaksipiippuinen juttu, jotkut kun saavat neuvolassa suositukset aloittaa kaurapuuron ja muita viljoja 5kk iässä, jotkut taas 6kk iässä. En nyt osaa sanoa mikä näistä on se ”oikea” suositus, ilmeisesti siis niitä suositellaan välttämään mahdollisimman pitkään, jotta lapsen vatsa olisi kehittynyt tarpeeksi käsittelemään viljoja. Me menimme tässä kultaista keskitietä ja aloitimme kaurapuurokokeilut reilun 5,5kk iässä. Nyt meillä on pyrkimys aina syödä pieni maitoon turvotettu puuro aina aamuisin ja iltaisin tai edes jompana kumpana.

Ja pakko sanoa, että olen kovin hämmästynyt. Nimittän puuro uppoaa ja on kova sana! Sain testiin tuota Muksun ensipuuroa, jolla myös kokeilumme alkoi ja olen kokenut meillä ainakin toimivaksi. Puurojauhe sekoitetaan veteen tai vauvan käyttämään maitoon ja ready to rock! Välillä pistän sekaan vielä jotain hedelmäsosetta, niin johan uppoaa. Varmaan tuon paketin jälkeen alan pikkuhiljaa kokeilla ihan tavallista kaurapuuroa, mutta aloitteluun tuo jauhe on ollut varsin näppärä ja bebekin tykkää 🙂
Virallinen täysimetyssuositushan on jonnekin sinne 6kk nurkille, jonka jälkeen ”pitäisi” alkaa tarjoamaan myös niitä muita ruoka-aineita. Kai tämä tarkoittaa myös niitä vähän säännöllisempiä ruoka-aikoja ja muutenkin enemmän systematiaa tuon ruokailun suhteen. Vielä viime viikkoon asti mentiin vähän fiiliksen mukaan ja soseita tuli syötyä vähän milloin sattuu, mutta nyt pikkuhiljaa olen pyrkinyt aloittamaan selkeämpiä rytmejä edes suurinpiirtein tiettyinä kellonaikoina. Edelleenkään noita ei missään suurissa määrin mene, mutta yritän olla stressaamatta ja pitää sitä pariakin lusikallista per ruokailukerta voittona. Parempi sekin kun ei mitään. Näissä ei ehkä juuri pitäisi vertailla kehenkään muuhun, koska maito kuitenkin on edelleen noin pienellä se tärkein juttu ja hiljaa hyvä tulee. Olen lohduttautunut ajatuksella, että harjoitteluahan tämä vielä on. 
Nyt yritän siis tehdä niitä ruokarytmejä pikkuhiljaa niin, että aamupuuro syödään aina 9-10 aikoihin, soselounas (yleensä ”suolainen”) sitten 11-13 välillä, iltapäivällä ehkä joku hedelmäsose-välipala ja illalla sitten klo ehkä klo19 tienoilla iltapuuro. Ja joka aterian kruunaa tietty maito! Vettä ei olla vielä kertaakaan juotu, mutta varmaan sekin pitäisi kohta aloittaa? Hyvä sauma opetella sitä nokkamukia!
Vielä en ole uskaltanut antaa mitään kunnon syötävää kuten maissinaksuja, sormiruokaa tai edes sitä jauhamatonta omaa kaurapuuroa, vaan melko maltillisesti pysytty näissä varmoissa jutuissa. Pikkuhiljaa siis. 
Mitkä ovat olleet teidän vauvoilla suurinta herkkua? Onko soseiden aloitus ollut menestys vai lähtenyt käyntiin hitaan puoleisesti, kuten meillä? 😀
Muksu-tuotteet saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Ajatuksia imetyksen lopettamisesta ja niitä homman ”huonoja puolia”

Luvassa taas imetysjuttuja, joten todellakin ymmärrän ettei aihe varmaankaan kaikkia kiinnosta. Tässä tapauksessa suosittelen skippaamaan tämän postauksen! 

Imetyksen lopettaminen tai ainakin vähentäminen on nimittäin viime aikoina pyörinyt paljon mielessä, vaikkei asia vielä aivan ajankohtainen olekaan. Tästä aiheesta kirjoittaminen on ollut mielessä jo kauan, mutta nyt pikkuhiljaa alkoi tuntua, että kertakaikkiaan tarvitsee jonkun kanavan purkaa näitä tuntemuksia. Mies tai lapsettomat ystävät eivät nimittäin ymmärrettävästi aivan samalla tapaa osaa asettua siihen kokeneen rooliin näissä jutuissa.

Poika täyttää reilun viikon päästä puoli vuotta ja tarkoitus olisi viimeistään helmikuussa alkaa pikkuhiljaa imetystä vähentämään. En ehdottomasti halua ennen Seychellien reissua sitä tehdä, mutta tämän jälkeen alkavatkin sitten pikkuhiljaa nuo vierottamishommat tai näin olen siis ainakin ajatellut. Tietty mieli voi aina muuttua, mutta jossei esimerkiksi tutti tässä lähiaikoina pikkhiljaa ala kelpaamaan, niin on noille tuleville lennoille kyllä pakko olla jotain kättä pidempää eli mielessä on tietty muukin kun tuo käytännöllisyys mukana kulkevan vauvanruoan kanssa..

Sen jälkeen kun pojalle tuli kuukausia sitten se totaalikieltäytyminen tuttipullon suhteen, ollaan menty pelkällä rintaruokinnalla kunnes kuvioihin tuli silloin 4kk jälkeen ne kiinteät. Pidin kiinteiden aloitusta jonkinlaisena turvasatamana ja odotukset olivat korkealla kun oli kuullut muiden samanikäisten vetävän soseita jo puolikin purkkia kerrallaan. Samalla ajattelin kiinteitä koko perheen yhteisenä juttuna, mutta aika yksin kyllä loppupeleissä olen tässä soserumbassa ollut. Nekään eivät tosiaankaan ole olleet mikään varsinainen menestys, riippuu vähän päivästä mikä kelpaa ja missä määrin. Tällä hetkellä en siis soseidenkaan verukkeella oikein voisi maidon määrää vähentää, koska soseita kuluu edelleen niin pieniä määriä. Tietyt jutut ehkä maistuu vähän paremmin kun toiset, mutta silti niitä aina yritän päivittäin tarjota edes vähän. Monesti on ihan vaan käytännön syistä (lue: olisi helpompaa) heivata kiinteät taas ja aloittaa uudestaan 6kk kohdalla, mutta sinnikkäästi ollaan kuitenkin jaksettu niitä harjoitella.
Pääpiirteittäin tuo imetys edelleen hyvää mieltä tai lähinnä  siksi kun huomaa kuinka maailman tärkein juttu se on pojalle. Siksi ajatuskin lopettamisesta tuntuu todella pahalta kun miettii kuinka tärkeän turvan ja ison jutun sitä samalla veisi toiselta pois. Siksihän ne soseetkaan eivät kelpaa kun on sitä maailman parastakin ruokaa saatavilla 😀 En ajatellut ennen vauvaa, että imettämiseen voisi ikinä tulla minkäänlaista tunnesidosta, mutta on se kyllä jännä kuinka ajatukset muuttuvat. Tosin itselläni se tunneside on kytköksissä eniten siihen kun tietää ja näkee kuinka suuri juttu se oikeasti pikkuiselle on. Kaikesta tästä huolimatta on koko homma alkanut aiheuttaa vähän ristiriitaisia tunteita. Välillä sitä ajattelee, ettei halua lopettaa ja välillä haluaisi mahdollisimman pian siirtyä muihin ruokintatapoihin.

Koko tämä imetysjuttu ei muutenkaan ole ollut mikään kovin ongelmaton
homma. Poika nimittäin alkoi jo synnytyssairaalassa hylkimään toista
rintaa, joten yhden rinnan tekniikalla on menty tässä jo kohta puoli
vuotta… Yritin kaikkeni sen toisen kanssa, mutta kertakaikkiaan mikään
ei auttanut. Jo sairaalassa yritettiin useamman kätilön kanssa,
neuvolassa pariin otteeseen eri terkkarien kanssa, eri asentoja. Kukaan
ei keksinyt mikä siinä on. Jonkin aikaa sain jossain vaiheessa homman
toimimaan huijaustekniikalla vaihtamalla samassa makuuasennossa rinnan
toiseen, useimmiten vauva kyllä huomasi tämän, mutta joskus sain
toimimaan. Ei se vika ollut siinäkään, ettei maitoa olisi toisesta
tullut, enemmän ehkä oli ergonomiasta kiinni, toinen puoli jotenkin vain
tuntui vauvasta luonnollisemmalta ja jossain välissä annoin periksi
huijauksenkin kanssa kun yhden rinnan taktiikalla on kuitenkin pärjätty
tähän asti antamatta kertaakaan korvikemaitoa. Pumppaan edelleen sitä toista rintaa joka hemmetin päivä just in case, jottei se maidontuotanto lopullisesti hiipuisi, mutta pikkuhiljaa alkaa koko pumpun näkeminenkin jo nostattaa verenpainetta!
Lopetusajatukset ovat alkaneet pyöriä mielessä tässä ehkä viimeisten parin kuukauden aikana. Ensin tuli hampaita ja ei hemmetti se sattuu kun vauva puree!!! Tästä ongelmasta tosin on pikkuhiljaa päästy kun poika on ilmeisesti alkanut vähän tiedostaa tuota puremistaan ja sitä, että se tekee kipeää. Omalla kohdalla inhottavaa on, etten edes voi kunnolla vaihdella rintaa vaan yhdellä on mentävä, vaikka kuinka olisi verille purtu, yäk. Toinen asia, joka itseäni häiritsee on jatkuva turvotus. Luulin sen turvotuksen loppuvan vauvan syntymään, mutta voi kuulkaa! Olen nyt jo vuoden kärsinyt päivittäisistä turvotuksista ja raajojen puutumisesta. Jokaikisenä aamuna kun nousen ylös sängystä, ovat jalkani niin puutuneet nestekertymistä, etten meinaa alkuun pysyä kunnolla jaloillani. Tietty suurin osa turvotuksista hävisi synnytykseen, mutta koen kyllä että niitä nesteitä edelleen on kyllä enemmän kun suurella osalla edes loppuraskaudesta. Ja silloinhan vasta turvonnut olinkin. Sen olen todennut, ettei mikään niksi auta, koska syy nesteiden kertymiseen on puhtaasti hormonaalinen. Ei auta vaikka liikkuisi, joisi 5 litraa vettä, söisi kevyesti. Kokeiltu!

 Kuvien liina on Minä & sinä Imetyspiilo

Olen jo tottunut esimerkiksi tuohon jalkajuttuun, mutta päivittäin täytyy olla varovainen esimerkiksi vauvan nostamisen kanssa, ensin täytyy makuulta noustessa odottaa että veri alkaa kiertämään jaloissa ennenkö nostan vauvan syliin etteivät jalat lähde alta ja niin edespäin. Sormukset eivät myöskään tietysti mahdu sormiin ja kuten loppuodotuksessa, on sitä nestettä edelleenkin joka puolella. Huomaan, että kasvot ovat edelleen tosi turpeat, jopa huulet ja nenä ovat turvoksissa. Eniten ehkä kuitenkin vatsa, jalat, kaula.. Eihän se vaarallista tietysti ole, mutta enemmänkin epämukavaa! Varsinkin kun tätä nyt on jatkunut jo näin kauan. Pikkuhiljaa kieltämättä alkaa tulla semmoinen fiilis, että haluaisi sen oman täysillä toimivan kropan takaisin.

Toinen juttu on imetyshormoneista johtuva jatkuva pöhnä ja muutenkin tunteiden vuoristorata, saattaa edelleen alkaa itkettää liikutuksesta jos luen vaikka jostain blogista vauvajuttuja tai muuta hellyyttävää. Pakko sanoa, että ei kyllä sitä tyypillisintä minua. Se jatkuva koomailu ja rajoittunut aivotoiminta onkin sitten toinen juttu 😀 Se rintaruokinnan sitovuus on nyt lähikuukaudet ollut varmaan pienin näistä niinsanotuista ”ongelmista”. Vauvan kanssa kun on pystynyt ihan hyvin tekemään kaikkea yhdessä, ottamaan tämän mukaan ja vauva pärjää tässä vaiheessa kyllä pari tuntia aivan hyvin ilman äitiä, pidempiä aikoja ei nyt ollakaan oltu erossa.

Kuitenkin koen, että imettämällä on päässyt niin paljon helpommalla. Siksi tuo lopetus ja yleisesti vähentäiminen pelottaakin. Olisi niin paljon helpommat lähtökohdat olla esimerkiksi osaimettäjä, jolloin niitä rintaruokintakertoja voisi karkeasti vaan korvata pullolla, mutta kun pullo ei kelpaa niin siinäpä sitten aloitetaan koko opettelu nollista. Tietty parin kuukauden päästä voi olla täysin eri tilanne kun kiinteääkin varmaan menee jo ihan eri määriä ja ehkä se pullokin voi siinä vaiheessa kelvata paremmin. Tai sitten nokkamuki tai muu ratkaisu. Ja sama ongelma juttu tutin kanssa, useimmat vauvat kun tarvitsevat edes jonkun turvatutin, oli se nyt sitten se äiti tai ihan virallinen huvitutti. Olen taas vaihteeksi yrittänyt opetella sitä tuttia luonnonkumisella tässä lähiaikoina, tosin huonolla menestyksellä.

Useamman kerran olen jotenkin ajatuksissani ajautunut kaupassa sinne vauvaosastolle ja tiiraillut niitä korvikepurkkeja sillä silmällä, että kuinka helppo vaan olisi ostaa purkki ja aloittaa harjoittelu. Sitten tulen taas toisiin aatoksiin. Edelleen tämän puolen vuoden jälkeen pelkään leimautumista huonoksi äidiksi näiden kaikkien lopetusajatusten kanssa. Ärsyttää! Ja syytän siitä koko tätä imetyshaloota. Mun mielestä vauvan ruokinnan pitäisi olla jokaisen oma juttu, tietty imetys on aina se paras vaihtoehto, mutta liiallinen imetysihannointi ainakin omalla kohdalla on johtanut siihen, että on alitajuisesti alkanut ajatella että olisi jotenkin huonompi jossei nyt syystä tai toisesta halua taaperoimettäjäksi ryhtyä.

Kysyisinkin, että onko siellä ketään kuka olisi ollut samanlaisessa tilanteessa? Kuinka olette lähteneet vähentämään imetyskertoja vauvan kanssa, joka ei ole pulloa huolinut? Karkeasti vain opetelleet uudestaan pullon kanssa vai ajatelleet, että kyllä se pullo kelpaa siinä vaiheessa kun on nälkä eikä muuta tarjolla?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Äitiyspakkausko nolo?

Jonkin verran tulee mammaillessa selailtua erilaisia vauva-aiheisia faceryhmiä ja yksi asia joka itseäni on pistänyt netin ihmeellisessä maailmassa ihmetyttämään, on joidenkin asenne äitiyspakkauksen sisältöön, etenkin vaatteisiin. Pariin otteeseen olen törmännyt siihen kuinka esimerkiksi äitiyspakkauksen haalariin puettua vauvaa säälitään tai ihmetellään sitä miten joku kehtaa käyttää pakkauksen vaatteita ”koska ovathan ne tarkoitettu köyhille perheille, joilla ei ole varaa ostaa muita”. Missä vaiheessa se merkki edellä-ajatusmaailma ja koristautumismeininki levisi vauvoihinkin?

Itselleni äitiyspakkauksen valinta vaihtoehtoisen rahasumman sijaan oli ainakin alusta alkaen päivänselvä juttu. Saahan pakkauksella huomattavasti enemmän hyötyä kun sillä 140 euron rahasummalla, jota sen sijaan tarjotaan. Jos olisi lapsia ennestään, voisi tietysti tuo rahallinen avustus olla kannattavampi kun  suurin osa perustarvikkeista jo löytyy ennestään, mutta itse koin äitiyspakkauksen aivan ehdottomaksi ”starttipaketiksi”. Siellähän on aivan kaikki kuumemittarista aina peittoon, harjaan ja lakanoihin.. Esimerkiksi äitiyspakkauksen makuupussi on ollut meillä aivan korvaamaton ja kulkenut mukana ihan joka paikassa.

Aikamoinen (kallis) homma olisi ollut lähteä hakemaan kaupoista nuo kaikki erikseen. Omaa ostorumbaa helpotti ainakin merkittävästi ja nyt kun jälkikäteen miettii, niin eipä sitä kuitenkaan loppupeleissä ihan kamalasti tuon sisällön lisäksi vauva tarvitse! Tietysti nyt kylpyamme, vaunut ja sänky, mutta kaikki kun eivät esimerkiksi rintapumppua, vauvan pesää, leikkimattoa yms edes hommaa, eikä vauva heti alkuun edes leluja sun muita tarvitse.

Ei sillä ettei itselläni olisi varaa ostaa vauvalleni sitä haalaria, makuupussia tai vaatteita ylinpäänsä, en vain ymmärrä miksi jättäisi hyvät saadut vaatteet käyttämättä sen vuoksi että ne on saatu ”ilmaiseksi”. Itselläni ei esimerkiksi ole käynyt edes mielessä sen uuden haalarin osto kun tiedän että kaapista löytyy tuo äp:n haalari. Itselleni tietysti tärkein juttu vauvan vaatetuksessa on ehdottomasti, että vaateet ovat puhtaat, ehjät, siistit ja toki lämpimät. Se onko se body minkä merkkinen on ainakin minulle yhdentekevä, eihän se vauva ymmärrä minkä merkin paita milloinkin päällä on. Vaikka itse olenkin melko merkkitietoinen oman pukeutumisen suhteen ei tarkoita sitä että lapsikin pitäisi kasvattaa brändien perään.

Pakko kyllä mainita tähän väliin, että monet varoittelivat kuinka siihen ”vauvan koristeluun” jää koukkuun ja siis yleisesti siihen vauvanvaatteiden hamstraukseen. En kyllä ymmärrä miksei se vaihe vieläkään ole iskenyt täysillä? Ehkä jossei ole nyt kotona kamalasti käyttänyt mielikuvitusta siihen omaankaan pukeutumiseen? Toki välillä tulee valkattua sillä silmällä superkiva kokonaisuus vauvalle kaapista, mutta useimmiten kyllä mennään sen mukaan mitkä nyt löytyvät puhtaina ja ovat sopivat/mukavat/lämpimät 😀

Näiden vauvanvaatehankintojen suhteen ei voi minua ainakaan nirsoudesta
syyttää, aikalailla 98% vaatteista kun tuli hommattua käytettynä,
muutamia ihan pieniä 50-koon vaatteita ja jotain satunnaisia
random-vaatteita ostin pari uutena. Ja vaikka en rahallisesti niihin
kovin paljoa pistänytkään likoon ja luulin, että tuo vaatteiden
hamstraus olisi ollut ihan kontrollissa, niin pakko nyt jälkikäteen
myöntää että olihan niitä kyllä muutamat bodyt liikaa kun ei etukäteen
oikein osannut hahmottaa kuinka usein niitä vaatteita oikeasti
vaihdetaan 😀

Tietysti menen itsekin vauvan vaatehankinnoissa pääasiassa
se edellä, mikä näyttää omaan silmään kivalle, mutta pääasiassa kuitenkin tarve ja
käytännöllisyys ovat niitä juttuja! Nyt jälkeenpäin voin sanoa senkin,
että käytettynä on löytynyt kyllä aivan superkivoja vauvanvaatteita ja
tuo on oikeasti järkevää puuhaa kun voi pistää pieneksi menneet sitten
kiertoon ja niillä hiluilla ostaa sitten yhtä kokoa isompia. Juuri nyt
on meillä paljon myös niitä äitiyspakkauksenkin juttuja käytössä kun koot
alkavat olla melko passeleita!

Ja HUOM! Tiedän kyllä kuinka hauska sitä omaa naperoaan on pukea
söpöihin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, kyllähän niitä on aina hauska
hiplailla kun lastenvaateosastolle eksyy. Enkä missään nimessä väitä,
että merkkivaatteiden ostaminen vauvalle olisi väärin. Pointti tässä oli
lähinnä se, että missä kulkee se raja, että jokin vaate on ”liian nolo”
puettavaksi pikkuiselle, joka ei itse sen enempää vaatteiden päälle
ymmärrä kuin että olo on niissä mukava ja lämmin? En itse kyllä näkisi, että voisin jättää minkäänlaista esimerkiksi lahjaksi saatua vaatetta käyttämättä sen ulkonäön perusteella. Vaikka ihan kohtuullisilla päivärahoilla tässä ollaan, niin en kyllä todellakaan koe, että ainakaan minulla olisi varaa jättää vaikkapa nyt sitä haalaria käyttämättä vain sen perusteella, etten ehkä itse ostaisi kaupasta samanlaista.

Yksi mielenkiintoinen aihe on myös se, että käytettyjä tai käyttämättä jääneitä äitiyspakkauksen tavaroita ei saisi myydä koska ”ne on saatu ilmaiseksi” (itse kylläkin koen, että olen kyllä pakkauksesta, samoin kuin vanhempainpäivärahoistani maksanut verojen muodossa:)), sen sijaan onkin kuitenkin hyväksyttävää ottaa vastaava summa rahana ja käyttää nuo rahat haluamallaan tavalla. En vaan ymmärrä logiikkaa. Mitäs tuumaatte?

Alkuun olin äitiyspakkauksen kanssa vähän niin ja näin, ihan pikkuvauvalle kun siellä ei kuitenkaan esimerkiksi juuri sopivaa vaatetta ole, mutta nyt sitä on kyllä alkanut arvostamaan ihan eri tavalla. Aivan mieletöntä kyllä, että meillä on Suomessa moinen etuus ja vielä jokaiselle äidille. Ehdottomasti yksi juttu, josta ei omasta mielestäni saa verorahoista nipistää! Sen verran on tämänkin suhteen hifisteltävä, että harmittaa nyt jälkeenpäin että tilasin pakkauksen liian aikaisin. Olisin nimittäin niin toivonut sitä 2016-vuoden pakkauksen unilelua!! 😀

Sen sijaan että ”joudumme” pukemaan vauvat niihin äp:n vaatteisiin, pitäisi meidän olla oikeasti ylpeitä, että meillä on siihen mahdollisuus ja saamme käyttää näinkin mahtavia juttuja 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Kitupiikin kuulumiset ja vavan 5kk neuvola

Superlumista torstaita! Itse olen ottanut näistä lumipäivistä parhaani
mukaan iloa irti, nimittäin uhmannut tällä viikolla laiskuutta ja
lompsinut Bixun kanssa jo kahdesti iltalenkille lumipyryyn. Ei ole
aikoihin tullut käytyä iltalenkeillä, puhutaan siis varmaan vuosista.
Useimmin kun tulee lähdettyä koiran kanssa kahdestaan viikonloppuisin
päivällä. Illoissa on kyllä semmoinen tietty ihana tunnelma ulkoilla ja
tykkään hurjasti! Ja muutenkin nyt kun on lunta, marraskuisessa pimeässä
tihkusateessa ei ehkä (todellakaan) olisi yhtä mieluisaa pistää
menemään juoksulenkkareilla. 
Se on kuitenkin pakko sanoa, että eilen tuli koettua melkoinen
reality check kun päätin itsepäisesti lähteä aamulla uhmaamaan säätä ja
neuvolaan vaunuilla kävellen. Siinä vaiheessa ei ollut vielä mistään
aurauksista tietoakaan, joten jossei tuo menomatka (2,5km) mennyt
treenistä niin viimeistään 1,5h myöhemmin se paluumatka kun lunta on
tuprutellut vielä kivasti enemmän, eikä teiden auraamisesta edelleenkään
tietoakaan. Voin sanoa, että en meinannut oikeasti päästä tuolla lumessa
kotiin, saati sitten jyrkkiä ylämäkiä lähes umpihangessa ylös.

Oli
kyllä melkoisen märkä paita kun vihdoinkin pääsi kotiin ja päivän treeni
suoritettu. Loppuun on pakko tunnustaa, että olisin kyllä mennyt
bussilla, mutta siinä vaiheessa kun näin siinä neuvolan läheisellä
pysäkillä myös kolmet muut vaunut odottelemassa, en edes jaksanut
vaivautua kokeilemaan onneani. Ei mulle sinänsä ole mikään ongelma
köpötellä tuolla säässä kun säässä, eri juttu ”entisessä elämässä” kun
oli meikki, tukka laitettu ja jotkut kengät, joilla nyt ei
kilometrikaupalla kävelty. Nyt ei toisinsanoen ole enää mitään väliä,
usein kun tulee tuommoisille keikoille asennoiduttua siihen malliin,
että kävellen mennään. Tasan kerran ollaan itseasiassa menty Oulunkylään
neuvolaan bussilla ja se oli joskus tässä kun puhkesi sisäkumi
vaunuista, eikä yksinkertaisesti pystytty kävelemään 😀

Viimeaikoina mua on kertakaikkiaan alkanut ärsyttää oma pihiyteni! Tietty semmoinen tietynlainen säästeliäisyys on tietysti aina plussaa, mutta sitten kun se menee siihen ettei edes niitä oikeasti tarpeellisia hankintoja raaski tehdä. Tästä nyt on ollut aikaisemminkin blogissa puhetta tai siis lähinnä siitä, että mitä varten sitä ylinpäänsä säästää, jossei sitten kuitenkaan raaski ”nauttia niistä säästöjensä hedelmistä”? Eri asia tietty jos haslaisi menemään kaikki rahansa tai vinguttaisi luottoa, mutta kun on oikeasti vuosia säästänyt tiettyihin kivoihin juttuihin palkastaan ja sitten kun tulee vastaan se oikeasti järkevä käyttökohde niin pistetään sitten ne kukkaron nyörit niin perkeleen tiukalle! Hyvä esimerkki tosiaan se uuden kameran hankinta, joka on ollut aluillaan jo pienen ikuisuuden. Viime viikolla oli Rajala Pro shopin digiviikot ja niitä kameroita linsseineen aivan superalessa. Raahauduin jo liikkeeseenkin kyselemään kameroista ja sain jo päätöksenkin tehtyä, mutta… Lykkäsin ostoprosessia niin pitkään, että ale ehti loppua tuosta haluamastani mallista. Kerran ehdin klikata jutut jo ostoskoriin, mutta sitten se pihiyspiru ilmestyi jostan taas tuonne olalle ja koko homma jäi. Voi hemmetti sentään. Käytän aina päässäni samaa lomavertausta; jos samalla summalla pääsisi Tahitille niin hankinta on yksinkertaisesti liian kallis. 😀 😀
Nyt asuntoa vaihtaessa olisi tietty ollut hyvä mahis ottaa edes tonni-pari varallisuuttaan käteisenä sivuun kun kuitenkin pärähti myyntivoittoa tästä Käpylästä ja lainaakin oli maksettu pois. Asunto kun on siinä mielessä niin kätevän ovela säästökohde, että sitä varallisuutta kertyy kuukausittain aivan huomaamattaan, ainahan ne asumiskulut joutuu jokatapauksessa maksamaan, omaan pussiin tai toisen pussiin (en voisi kyllä enää toisen pussiin edes maksaa vuokraa, se vasta tuhlausta onkin nuukailijalle :D) Mutta arvatkaa raaskinko koskea kämppärahoihin!? En tietenkään, kaikki vaan seuraavaan asuntoon! Rahastoista nostamiselle kun löytyy usein tekosyitä kuten huono markkinatilanne yms, käteisvaroissa kun ei voi senkään piikkiin laittaa. Nyt jos ennuste epävakaista markkinoista jatkuu tuon Trumpin valinnan myötä, niin sitä oikeaa kohtaa myydä ei tule varmaan ikinä.
Nykyään voin siis oikeasti myöntää, että olen kertakaikkiaan saituri! Kai sitä on vaan yksinkertaisesti jäänyt jollain tapaa koukkuun siihen lohdulliseen tietoon, että on se mahdollisuus toteuttaa kivoja juttuja ja ostaa haluamansa, vaikkei raaskisikaan. Ennen oli tavoitteena säästää 3t, sitten 5t ja niin edelleen, aina se tavoite vaan kasvaa ja aiemmat säästöt tuntuvat jotenkin niin mitättömiltä. Toisaalta tässä on kyllä lähiaikoina tullutkin shoppailtua kaikenlaista, kuten se Peakin takki ynnä muuta pikkukivaa, joten kai pieni kituuttelu taas on aiheellista 😀 Onhan se tietty eri juttu olla koukussa nyt vaikka rahapeleihin kun säästämiseen, joten mitäpä tässä edes valitan. Ja btw, en muuten voittanut euroakaan lotossa tai eurojp:ssä niillä mysteerinumeroilla, voi hemmetti!
Pihistelijän paras kotilounas on tietysti semmoinen, johon voi käyttää kaikki jämäjutut! Viime viikolla innostuin erilaisista vuokajutuista, joihin heitin kaikenlaista sekalaista kaapista. Tomaattia, parsakaalia, fetaa,  papuja, pinaattia.. Uuniin vaan ja valmista! Superhelppoa siis myös 😉

Se niistä säästöjutuista sitten. Olenko huono äiti jos muistan pojan painon aina väärin? Ja joka kerta hämmennyn neuvolan puntarilla kun painoa ei ole muka tullut yhtään lisää. Nyt siis pikkuisella painoa n. 7,8kg (muistin siis että viimeksi oli jo reilu 8kg kun se oli reilu 7kg, apua!) ja pituutta reilu 64cm. Eilen saatiin taas 5kk neuvolassa rokotteet ja nuo rokotuskerrat ovat omia ihokkejani. Musta on inhottavaa se kun joutuu puristamaan toista sylissä, jotta poika pysyisi piikkien ajan kaiken huudon keskellä paikallaan. Onneksi nuo pistot kestävät vain hetken ja unohtuvat (molempien) mielistä yhtä nopeasti. Missäköhän vaiheessa alkaa saamaan niitä kiiltokuvia ja tarroja :’D Muistan pienenä kun se pieni tarra tai kiiltokuva oli niiiiiin hyvä diili rokotuksesta, niin paljon iloa noin pienestä asiasta.

Vissiin on äärimmäisen yleistä, että rokotuksista tulee vauvalle uneliaisuutta ja muita oireita. Itse en edelleenkään ole huomannut kertakaikkiaan mitään sivuvaikutuksia. Ekasta rotarokotteesta tosin tuli lähinnä helpotusta kovaan vatsaan, mutta sekin oli siis vain meidän kohdalla positiivinen juttu 😀 Outoa kuinka yksilöllistä noihinkin reagoiminen on! Itse en tänä(kään) vuonna influenssarokotetta ottanut. Oletteko te muut vauvojen äidit ottaneet?
Näihin sepustuksiin onkin sitten hyvä päättää tällä kertaa! ;D 
Onko linjoilla muita kitupiikkejä, joista nuo ajatukset kuulostavat tutuilta?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kanelilla maustettua lattea ja talvifiiliksiä

Alkaako monella olla jo joulufiilis tämän lumen kanssa? Nythän on ainakin tänne Helsinkiin luvattu samanlaista keliä ja lumisadetta ainakin pitkälle loppuviikkoon. Mulle iski eilen pitkästä aikaa semmoinen tunne, että pakko kaivaa kaapeista jotain tuoksukynttilöitä ja pistää joku ilta palamaan. En tiedä onko syynä tähän joku alitajunnasta kumpuava juttu, tuntuu nimittäin että somessa on tullut lähiaikoina nähtyä ihan ennätyspaljon kaikkia kynttilänpolttokuvia. Niin se kai tarttuu 😀 Yleisesti kiinnostaa, että kuinka kauan tämä lumi pysyy maassa. Nimittäin jos sinne kevät-talveen saakka, niin meillä on kyllä totisesti edessä pisin luminen talvi vuosikausiin! 
Lähipäivinä on itselleni tullut varsin tutuksi esimerkiksi se kuinka horroria tuolla jäisillä teillä on mennä vaunujen kanssa. Oikeasti jopa pelottaa lähteä kotoa mihinkään vauvan kanssa kun miettii jo ennakkoon päässään vaihtoehtoisia reittejä mahdollisimman tasaisia teitä. Meidän lähellä kun on jyrkkiä mäkiä, joiden alaspääsy olisi oikeasti mission impossible. Olen meinannut lähes päivittäin kaatua jo yksin. Siihen kun iskisi vielä kombona koiran mukaan matkaan, niin liu’uttaisiin koko porukka komeasti mäet alas 😀 En ollut ennakkoon miettinyt tämmöisiä miinuskohtia vauvan kanssa. Kai se olisi helpompaa asua niin keskustassa, ettei tiet olisi jäässä tai muuten vaan jossain niin kaukana tasaisella maalla, ettei tarvitse pelätä liusuvansa autotielle. 
Yksi kauhukuva on jo alkanut tykyttää takaraivossa, nimittäin että onko mulla oikeasti edessä semmoisten nastallisten ulkoilukenkien osto!! 😀 OMG. Mitä sitä nyt ei tekisi oman ja lapsensa turvallisuuden puolesta, mutta aivan rehellisyyden nimissä en ollut koskaan ajatellut, että tähän tultaisiin. Uggseilla ei nimittäin tuolla pitkälle pötkitä. Helpotuksen asiana pitää muistaa, että enää kuukausi ja muutto. Aivan superihana ajatus, että ulkoilemaan lähtökin helpottuu huomattavasti kun asuu maantasalla.. Siitä huolimatta mua saa heittää sillä nastakengällä päähän siinä vaiheessa kun laahustan tuolla itsekin toppapuvussa (todennäköisesti siis jo ensi talvena :D).

Pakkaspäivien lempparijuttu on ollut aamukahvi kanelilla höystettynä. Eli siis yksinkertaisesti olen ripotellut latten päälle kanelia, helppoa ja hyvää. Viimeistään tästä kahvista muuten tulee ne joulufiilikset pintaan. Suosittelen testaamaan!

Käytiin viime viikolla rautakaupassa kyselemässä vähän remppajuttuja ja samalla kuikuilemassa laattojen lisäksi myös maalisävyjä. Tämä on eka kertani ikinä maaliostoksilla! En ole ikinä saanut päättää mitään kivoja maalipintoja, tänne nykyiseenkin lätkäistiin ne perinteiset valkoiset seinät. Jotenkin olen aivan innoissani näiden sävyjen kanssa! Pojan tulevassa huoneessa on tällä hetkellä joku vaaleahko tapetti ja katon rajassa boordi, jotka siis joutavat pois. Seinät olisi mielessä maalata jollain kivalla sävyllä, joka sopisi huoneeseen nyt ja tietty vielä sittenkin kun tämä itsekin jo ymmärtää huoneensa päälle.

Vaaleansininen perinteinen baby blue tai muut siniseen taittuvat ”poikavärit” ovat no-no, mutta sen puoleen eri vihreään ja turkoosiin taittuvat sävyt voisivat tulla kyseeseen! Jos itse saisin päättää, niin tuo Tiffanyn sininen olisi tietty unelma, mutta oikeasti ehkä kivoin vaihtoehto voisi olla tuo vihertävä Lido-sävy. Melko neutraali  ja tyylikäs sävy, mutta kuitenkin pojan huoneeseen passeli 🙂 Täytyypi vielä kysellä isin mielipiteitä asiaan!

Olohuoneen seinästä lähtee varmaankin myös tapetti veks ja jottei yleisilme olisi liian valkoinen (koska nythän meille tulee myös se valkoinen keittiö ja ehkä myös lattiat), on edes yhden seinän oltava joku muu kun valkoinen. Jos multa kysytään niin se on sitten joku akselilta ”aina sopiva” harmaa/beige. Voi olla että nuo kaksi keskimmäistä menisivät melko tummaksi, mutta esimerkiksi tuo Valamo voisi olla sopivan haalea. Täytyypi mallailla..

Pitkästä aikaa on tullut tehtyä smoothieitakin! Tosin aivan perussettiä, eli sitä perinteistä mansikka-banaania. Kulhoon siis pakastemansikoita, banaani, chiansiemeniä, pari lusikallista kaurahiutaleita, maitoa ja  maitorahka. Koko höskä sekaisin sauvasekoittimella ja valmista 😀

Ja tässäpä essencen lakat muistaakseni kolmantena päivänä lakkauksesta. Kesto siis oikeasti aivan priimaa! Mulla ei yleensä nimittäin pysy lakat ikinä näin hyvin, varsinkaan nykyään kun hääräilee kokoajan jotain ja kädetkin tulee pestyä sata kertaa päivässä.
Kivaa lumisateista maanantaita!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.