Äitiyspakkausko nolo?

Jonkin verran tulee mammaillessa selailtua erilaisia vauva-aiheisia faceryhmiä ja yksi asia joka itseäni on pistänyt netin ihmeellisessä maailmassa ihmetyttämään, on joidenkin asenne äitiyspakkauksen sisältöön, etenkin vaatteisiin. Pariin otteeseen olen törmännyt siihen kuinka esimerkiksi äitiyspakkauksen haalariin puettua vauvaa säälitään tai ihmetellään sitä miten joku kehtaa käyttää pakkauksen vaatteita ”koska ovathan ne tarkoitettu köyhille perheille, joilla ei ole varaa ostaa muita”. Missä vaiheessa se merkki edellä-ajatusmaailma ja koristautumismeininki levisi vauvoihinkin?

Itselleni äitiyspakkauksen valinta vaihtoehtoisen rahasumman sijaan oli ainakin alusta alkaen päivänselvä juttu. Saahan pakkauksella huomattavasti enemmän hyötyä kun sillä 140 euron rahasummalla, jota sen sijaan tarjotaan. Jos olisi lapsia ennestään, voisi tietysti tuo rahallinen avustus olla kannattavampi kun  suurin osa perustarvikkeista jo löytyy ennestään, mutta itse koin äitiyspakkauksen aivan ehdottomaksi ”starttipaketiksi”. Siellähän on aivan kaikki kuumemittarista aina peittoon, harjaan ja lakanoihin.. Esimerkiksi äitiyspakkauksen makuupussi on ollut meillä aivan korvaamaton ja kulkenut mukana ihan joka paikassa.

Aikamoinen (kallis) homma olisi ollut lähteä hakemaan kaupoista nuo kaikki erikseen. Omaa ostorumbaa helpotti ainakin merkittävästi ja nyt kun jälkikäteen miettii, niin eipä sitä kuitenkaan loppupeleissä ihan kamalasti tuon sisällön lisäksi vauva tarvitse! Tietysti nyt kylpyamme, vaunut ja sänky, mutta kaikki kun eivät esimerkiksi rintapumppua, vauvan pesää, leikkimattoa yms edes hommaa, eikä vauva heti alkuun edes leluja sun muita tarvitse.

Ei sillä ettei itselläni olisi varaa ostaa vauvalleni sitä haalaria, makuupussia tai vaatteita ylinpäänsä, en vain ymmärrä miksi jättäisi hyvät saadut vaatteet käyttämättä sen vuoksi että ne on saatu ”ilmaiseksi”. Itselläni ei esimerkiksi ole käynyt edes mielessä sen uuden haalarin osto kun tiedän että kaapista löytyy tuo äp:n haalari. Itselleni tietysti tärkein juttu vauvan vaatetuksessa on ehdottomasti, että vaateet ovat puhtaat, ehjät, siistit ja toki lämpimät. Se onko se body minkä merkkinen on ainakin minulle yhdentekevä, eihän se vauva ymmärrä minkä merkin paita milloinkin päällä on. Vaikka itse olenkin melko merkkitietoinen oman pukeutumisen suhteen ei tarkoita sitä että lapsikin pitäisi kasvattaa brändien perään.

Pakko kyllä mainita tähän väliin, että monet varoittelivat kuinka siihen ”vauvan koristeluun” jää koukkuun ja siis yleisesti siihen vauvanvaatteiden hamstraukseen. En kyllä ymmärrä miksei se vaihe vieläkään ole iskenyt täysillä? Ehkä jossei ole nyt kotona kamalasti käyttänyt mielikuvitusta siihen omaankaan pukeutumiseen? Toki välillä tulee valkattua sillä silmällä superkiva kokonaisuus vauvalle kaapista, mutta useimmiten kyllä mennään sen mukaan mitkä nyt löytyvät puhtaina ja ovat sopivat/mukavat/lämpimät 😀

Näiden vauvanvaatehankintojen suhteen ei voi minua ainakaan nirsoudesta
syyttää, aikalailla 98% vaatteista kun tuli hommattua käytettynä,
muutamia ihan pieniä 50-koon vaatteita ja jotain satunnaisia
random-vaatteita ostin pari uutena. Ja vaikka en rahallisesti niihin
kovin paljoa pistänytkään likoon ja luulin, että tuo vaatteiden
hamstraus olisi ollut ihan kontrollissa, niin pakko nyt jälkikäteen
myöntää että olihan niitä kyllä muutamat bodyt liikaa kun ei etukäteen
oikein osannut hahmottaa kuinka usein niitä vaatteita oikeasti
vaihdetaan 😀

Tietysti menen itsekin vauvan vaatehankinnoissa pääasiassa
se edellä, mikä näyttää omaan silmään kivalle, mutta pääasiassa kuitenkin tarve ja
käytännöllisyys ovat niitä juttuja! Nyt jälkeenpäin voin sanoa senkin,
että käytettynä on löytynyt kyllä aivan superkivoja vauvanvaatteita ja
tuo on oikeasti järkevää puuhaa kun voi pistää pieneksi menneet sitten
kiertoon ja niillä hiluilla ostaa sitten yhtä kokoa isompia. Juuri nyt
on meillä paljon myös niitä äitiyspakkauksenkin juttuja käytössä kun koot
alkavat olla melko passeleita!

Ja HUOM! Tiedän kyllä kuinka hauska sitä omaa naperoaan on pukea
söpöihin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, kyllähän niitä on aina hauska
hiplailla kun lastenvaateosastolle eksyy. Enkä missään nimessä väitä,
että merkkivaatteiden ostaminen vauvalle olisi väärin. Pointti tässä oli
lähinnä se, että missä kulkee se raja, että jokin vaate on ”liian nolo”
puettavaksi pikkuiselle, joka ei itse sen enempää vaatteiden päälle
ymmärrä kuin että olo on niissä mukava ja lämmin? En itse kyllä näkisi, että voisin jättää minkäänlaista esimerkiksi lahjaksi saatua vaatetta käyttämättä sen ulkonäön perusteella. Vaikka ihan kohtuullisilla päivärahoilla tässä ollaan, niin en kyllä todellakaan koe, että ainakaan minulla olisi varaa jättää vaikkapa nyt sitä haalaria käyttämättä vain sen perusteella, etten ehkä itse ostaisi kaupasta samanlaista.

Yksi mielenkiintoinen aihe on myös se, että käytettyjä tai käyttämättä jääneitä äitiyspakkauksen tavaroita ei saisi myydä koska ”ne on saatu ilmaiseksi” (itse kylläkin koen, että olen kyllä pakkauksesta, samoin kuin vanhempainpäivärahoistani maksanut verojen muodossa:)), sen sijaan onkin kuitenkin hyväksyttävää ottaa vastaava summa rahana ja käyttää nuo rahat haluamallaan tavalla. En vaan ymmärrä logiikkaa. Mitäs tuumaatte?

Alkuun olin äitiyspakkauksen kanssa vähän niin ja näin, ihan pikkuvauvalle kun siellä ei kuitenkaan esimerkiksi juuri sopivaa vaatetta ole, mutta nyt sitä on kyllä alkanut arvostamaan ihan eri tavalla. Aivan mieletöntä kyllä, että meillä on Suomessa moinen etuus ja vielä jokaiselle äidille. Ehdottomasti yksi juttu, josta ei omasta mielestäni saa verorahoista nipistää! Sen verran on tämänkin suhteen hifisteltävä, että harmittaa nyt jälkeenpäin että tilasin pakkauksen liian aikaisin. Olisin nimittäin niin toivonut sitä 2016-vuoden pakkauksen unilelua!! 😀

Sen sijaan että ”joudumme” pukemaan vauvat niihin äp:n vaatteisiin, pitäisi meidän olla oikeasti ylpeitä, että meillä on siihen mahdollisuus ja saamme käyttää näinkin mahtavia juttuja 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Kitupiikin kuulumiset ja vavan 5kk neuvola

Superlumista torstaita! Itse olen ottanut näistä lumipäivistä parhaani
mukaan iloa irti, nimittäin uhmannut tällä viikolla laiskuutta ja
lompsinut Bixun kanssa jo kahdesti iltalenkille lumipyryyn. Ei ole
aikoihin tullut käytyä iltalenkeillä, puhutaan siis varmaan vuosista.
Useimmin kun tulee lähdettyä koiran kanssa kahdestaan viikonloppuisin
päivällä. Illoissa on kyllä semmoinen tietty ihana tunnelma ulkoilla ja
tykkään hurjasti! Ja muutenkin nyt kun on lunta, marraskuisessa pimeässä
tihkusateessa ei ehkä (todellakaan) olisi yhtä mieluisaa pistää
menemään juoksulenkkareilla. 
Se on kuitenkin pakko sanoa, että eilen tuli koettua melkoinen
reality check kun päätin itsepäisesti lähteä aamulla uhmaamaan säätä ja
neuvolaan vaunuilla kävellen. Siinä vaiheessa ei ollut vielä mistään
aurauksista tietoakaan, joten jossei tuo menomatka (2,5km) mennyt
treenistä niin viimeistään 1,5h myöhemmin se paluumatka kun lunta on
tuprutellut vielä kivasti enemmän, eikä teiden auraamisesta edelleenkään
tietoakaan. Voin sanoa, että en meinannut oikeasti päästä tuolla lumessa
kotiin, saati sitten jyrkkiä ylämäkiä lähes umpihangessa ylös.

Oli
kyllä melkoisen märkä paita kun vihdoinkin pääsi kotiin ja päivän treeni
suoritettu. Loppuun on pakko tunnustaa, että olisin kyllä mennyt
bussilla, mutta siinä vaiheessa kun näin siinä neuvolan läheisellä
pysäkillä myös kolmet muut vaunut odottelemassa, en edes jaksanut
vaivautua kokeilemaan onneani. Ei mulle sinänsä ole mikään ongelma
köpötellä tuolla säässä kun säässä, eri juttu ”entisessä elämässä” kun
oli meikki, tukka laitettu ja jotkut kengät, joilla nyt ei
kilometrikaupalla kävelty. Nyt ei toisinsanoen ole enää mitään väliä,
usein kun tulee tuommoisille keikoille asennoiduttua siihen malliin,
että kävellen mennään. Tasan kerran ollaan itseasiassa menty Oulunkylään
neuvolaan bussilla ja se oli joskus tässä kun puhkesi sisäkumi
vaunuista, eikä yksinkertaisesti pystytty kävelemään 😀

Viimeaikoina mua on kertakaikkiaan alkanut ärsyttää oma pihiyteni! Tietty semmoinen tietynlainen säästeliäisyys on tietysti aina plussaa, mutta sitten kun se menee siihen ettei edes niitä oikeasti tarpeellisia hankintoja raaski tehdä. Tästä nyt on ollut aikaisemminkin blogissa puhetta tai siis lähinnä siitä, että mitä varten sitä ylinpäänsä säästää, jossei sitten kuitenkaan raaski ”nauttia niistä säästöjensä hedelmistä”? Eri asia tietty jos haslaisi menemään kaikki rahansa tai vinguttaisi luottoa, mutta kun on oikeasti vuosia säästänyt tiettyihin kivoihin juttuihin palkastaan ja sitten kun tulee vastaan se oikeasti järkevä käyttökohde niin pistetään sitten ne kukkaron nyörit niin perkeleen tiukalle! Hyvä esimerkki tosiaan se uuden kameran hankinta, joka on ollut aluillaan jo pienen ikuisuuden. Viime viikolla oli Rajala Pro shopin digiviikot ja niitä kameroita linsseineen aivan superalessa. Raahauduin jo liikkeeseenkin kyselemään kameroista ja sain jo päätöksenkin tehtyä, mutta… Lykkäsin ostoprosessia niin pitkään, että ale ehti loppua tuosta haluamastani mallista. Kerran ehdin klikata jutut jo ostoskoriin, mutta sitten se pihiyspiru ilmestyi jostan taas tuonne olalle ja koko homma jäi. Voi hemmetti sentään. Käytän aina päässäni samaa lomavertausta; jos samalla summalla pääsisi Tahitille niin hankinta on yksinkertaisesti liian kallis. 😀 😀
Nyt asuntoa vaihtaessa olisi tietty ollut hyvä mahis ottaa edes tonni-pari varallisuuttaan käteisenä sivuun kun kuitenkin pärähti myyntivoittoa tästä Käpylästä ja lainaakin oli maksettu pois. Asunto kun on siinä mielessä niin kätevän ovela säästökohde, että sitä varallisuutta kertyy kuukausittain aivan huomaamattaan, ainahan ne asumiskulut joutuu jokatapauksessa maksamaan, omaan pussiin tai toisen pussiin (en voisi kyllä enää toisen pussiin edes maksaa vuokraa, se vasta tuhlausta onkin nuukailijalle :D) Mutta arvatkaa raaskinko koskea kämppärahoihin!? En tietenkään, kaikki vaan seuraavaan asuntoon! Rahastoista nostamiselle kun löytyy usein tekosyitä kuten huono markkinatilanne yms, käteisvaroissa kun ei voi senkään piikkiin laittaa. Nyt jos ennuste epävakaista markkinoista jatkuu tuon Trumpin valinnan myötä, niin sitä oikeaa kohtaa myydä ei tule varmaan ikinä.
Nykyään voin siis oikeasti myöntää, että olen kertakaikkiaan saituri! Kai sitä on vaan yksinkertaisesti jäänyt jollain tapaa koukkuun siihen lohdulliseen tietoon, että on se mahdollisuus toteuttaa kivoja juttuja ja ostaa haluamansa, vaikkei raaskisikaan. Ennen oli tavoitteena säästää 3t, sitten 5t ja niin edelleen, aina se tavoite vaan kasvaa ja aiemmat säästöt tuntuvat jotenkin niin mitättömiltä. Toisaalta tässä on kyllä lähiaikoina tullutkin shoppailtua kaikenlaista, kuten se Peakin takki ynnä muuta pikkukivaa, joten kai pieni kituuttelu taas on aiheellista 😀 Onhan se tietty eri juttu olla koukussa nyt vaikka rahapeleihin kun säästämiseen, joten mitäpä tässä edes valitan. Ja btw, en muuten voittanut euroakaan lotossa tai eurojp:ssä niillä mysteerinumeroilla, voi hemmetti!
Pihistelijän paras kotilounas on tietysti semmoinen, johon voi käyttää kaikki jämäjutut! Viime viikolla innostuin erilaisista vuokajutuista, joihin heitin kaikenlaista sekalaista kaapista. Tomaattia, parsakaalia, fetaa,  papuja, pinaattia.. Uuniin vaan ja valmista! Superhelppoa siis myös 😉

Se niistä säästöjutuista sitten. Olenko huono äiti jos muistan pojan painon aina väärin? Ja joka kerta hämmennyn neuvolan puntarilla kun painoa ei ole muka tullut yhtään lisää. Nyt siis pikkuisella painoa n. 7,8kg (muistin siis että viimeksi oli jo reilu 8kg kun se oli reilu 7kg, apua!) ja pituutta reilu 64cm. Eilen saatiin taas 5kk neuvolassa rokotteet ja nuo rokotuskerrat ovat omia ihokkejani. Musta on inhottavaa se kun joutuu puristamaan toista sylissä, jotta poika pysyisi piikkien ajan kaiken huudon keskellä paikallaan. Onneksi nuo pistot kestävät vain hetken ja unohtuvat (molempien) mielistä yhtä nopeasti. Missäköhän vaiheessa alkaa saamaan niitä kiiltokuvia ja tarroja :’D Muistan pienenä kun se pieni tarra tai kiiltokuva oli niiiiiin hyvä diili rokotuksesta, niin paljon iloa noin pienestä asiasta.

Vissiin on äärimmäisen yleistä, että rokotuksista tulee vauvalle uneliaisuutta ja muita oireita. Itse en edelleenkään ole huomannut kertakaikkiaan mitään sivuvaikutuksia. Ekasta rotarokotteesta tosin tuli lähinnä helpotusta kovaan vatsaan, mutta sekin oli siis vain meidän kohdalla positiivinen juttu 😀 Outoa kuinka yksilöllistä noihinkin reagoiminen on! Itse en tänä(kään) vuonna influenssarokotetta ottanut. Oletteko te muut vauvojen äidit ottaneet?
Näihin sepustuksiin onkin sitten hyvä päättää tällä kertaa! ;D 
Onko linjoilla muita kitupiikkejä, joista nuo ajatukset kuulostavat tutuilta?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Kanelilla maustettua lattea ja talvifiiliksiä

Alkaako monella olla jo joulufiilis tämän lumen kanssa? Nythän on ainakin tänne Helsinkiin luvattu samanlaista keliä ja lumisadetta ainakin pitkälle loppuviikkoon. Mulle iski eilen pitkästä aikaa semmoinen tunne, että pakko kaivaa kaapeista jotain tuoksukynttilöitä ja pistää joku ilta palamaan. En tiedä onko syynä tähän joku alitajunnasta kumpuava juttu, tuntuu nimittäin että somessa on tullut lähiaikoina nähtyä ihan ennätyspaljon kaikkia kynttilänpolttokuvia. Niin se kai tarttuu 😀 Yleisesti kiinnostaa, että kuinka kauan tämä lumi pysyy maassa. Nimittäin jos sinne kevät-talveen saakka, niin meillä on kyllä totisesti edessä pisin luminen talvi vuosikausiin! 
Lähipäivinä on itselleni tullut varsin tutuksi esimerkiksi se kuinka horroria tuolla jäisillä teillä on mennä vaunujen kanssa. Oikeasti jopa pelottaa lähteä kotoa mihinkään vauvan kanssa kun miettii jo ennakkoon päässään vaihtoehtoisia reittejä mahdollisimman tasaisia teitä. Meidän lähellä kun on jyrkkiä mäkiä, joiden alaspääsy olisi oikeasti mission impossible. Olen meinannut lähes päivittäin kaatua jo yksin. Siihen kun iskisi vielä kombona koiran mukaan matkaan, niin liu’uttaisiin koko porukka komeasti mäet alas 😀 En ollut ennakkoon miettinyt tämmöisiä miinuskohtia vauvan kanssa. Kai se olisi helpompaa asua niin keskustassa, ettei tiet olisi jäässä tai muuten vaan jossain niin kaukana tasaisella maalla, ettei tarvitse pelätä liusuvansa autotielle. 
Yksi kauhukuva on jo alkanut tykyttää takaraivossa, nimittäin että onko mulla oikeasti edessä semmoisten nastallisten ulkoilukenkien osto!! 😀 OMG. Mitä sitä nyt ei tekisi oman ja lapsensa turvallisuuden puolesta, mutta aivan rehellisyyden nimissä en ollut koskaan ajatellut, että tähän tultaisiin. Uggseilla ei nimittäin tuolla pitkälle pötkitä. Helpotuksen asiana pitää muistaa, että enää kuukausi ja muutto. Aivan superihana ajatus, että ulkoilemaan lähtökin helpottuu huomattavasti kun asuu maantasalla.. Siitä huolimatta mua saa heittää sillä nastakengällä päähän siinä vaiheessa kun laahustan tuolla itsekin toppapuvussa (todennäköisesti siis jo ensi talvena :D).

Pakkaspäivien lempparijuttu on ollut aamukahvi kanelilla höystettynä. Eli siis yksinkertaisesti olen ripotellut latten päälle kanelia, helppoa ja hyvää. Viimeistään tästä kahvista muuten tulee ne joulufiilikset pintaan. Suosittelen testaamaan!

Käytiin viime viikolla rautakaupassa kyselemässä vähän remppajuttuja ja samalla kuikuilemassa laattojen lisäksi myös maalisävyjä. Tämä on eka kertani ikinä maaliostoksilla! En ole ikinä saanut päättää mitään kivoja maalipintoja, tänne nykyiseenkin lätkäistiin ne perinteiset valkoiset seinät. Jotenkin olen aivan innoissani näiden sävyjen kanssa! Pojan tulevassa huoneessa on tällä hetkellä joku vaaleahko tapetti ja katon rajassa boordi, jotka siis joutavat pois. Seinät olisi mielessä maalata jollain kivalla sävyllä, joka sopisi huoneeseen nyt ja tietty vielä sittenkin kun tämä itsekin jo ymmärtää huoneensa päälle.

Vaaleansininen perinteinen baby blue tai muut siniseen taittuvat ”poikavärit” ovat no-no, mutta sen puoleen eri vihreään ja turkoosiin taittuvat sävyt voisivat tulla kyseeseen! Jos itse saisin päättää, niin tuo Tiffanyn sininen olisi tietty unelma, mutta oikeasti ehkä kivoin vaihtoehto voisi olla tuo vihertävä Lido-sävy. Melko neutraali  ja tyylikäs sävy, mutta kuitenkin pojan huoneeseen passeli 🙂 Täytyypi vielä kysellä isin mielipiteitä asiaan!

Olohuoneen seinästä lähtee varmaankin myös tapetti veks ja jottei yleisilme olisi liian valkoinen (koska nythän meille tulee myös se valkoinen keittiö ja ehkä myös lattiat), on edes yhden seinän oltava joku muu kun valkoinen. Jos multa kysytään niin se on sitten joku akselilta ”aina sopiva” harmaa/beige. Voi olla että nuo kaksi keskimmäistä menisivät melko tummaksi, mutta esimerkiksi tuo Valamo voisi olla sopivan haalea. Täytyypi mallailla..

Pitkästä aikaa on tullut tehtyä smoothieitakin! Tosin aivan perussettiä, eli sitä perinteistä mansikka-banaania. Kulhoon siis pakastemansikoita, banaani, chiansiemeniä, pari lusikallista kaurahiutaleita, maitoa ja  maitorahka. Koko höskä sekaisin sauvasekoittimella ja valmista 😀

Ja tässäpä essencen lakat muistaakseni kolmantena päivänä lakkauksesta. Kesto siis oikeasti aivan priimaa! Mulla ei yleensä nimittäin pysy lakat ikinä näin hyvin, varsinkaan nykyään kun hääräilee kokoajan jotain ja kädetkin tulee pestyä sata kertaa päivässä.
Kivaa lumisateista maanantaita!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Beben 5kk kuulumiset ja kuinka meidän arki nykyään sujuukaan?

Vietimme viikonloppuna Halloweenin lisäksi myös beben 5kk syndejä! Kokoajan sitä vaan jauhaa sitä samaa kuinka aika kuluu niin nopeasti, mutta tottahan se on. Ihan älytöntä, että kuukauden päässä ollaan puolivälissä yhden vuoden rajapyykistä. Reilu kuukausi on menty huonommilla yöunilla ja kyllä se alkaa pikkuhiljaa tuntua, vaikka sinänsä ihan ok nukutaan edelleenkin ja saan kuitenkin nukuttua ekan pätkän yöstä edes 3-4h putkeen. Yhdistettynä tähän hämärään, treeneihin, kotihommiin ja kaikkeen muuhun mitä tässä nyt on, niin kylläpä on muutamana päivänä väsyttänyt! 
Pakko silti saada liikuttua vaikka olisi kuinka nuhjuinen olo, pian sitä nimittäin väsähtää entistäkin enemmän ja on sitä kyllä treenin jälkeen energisempi. Tekisi vain karhunpalveluksen jäämällä kotiin jumiin. Väsy iskee yleensä sitten iltapäivästä, vähän samaan tyyliin kun joskus töiden jälkeen väsytti. Eniten sen ehkä huomaa semmoisista asioista kuten tekstin lukeminen tai yleisesti järkevien lauseiden muodostus, tuntuu että on vaan jotenkin tosi jumissa kokoajan ;D Väitän kyllä, että suurimmaksi osaksi tästä on kyllä syyttäminen tätä syksyn pimeyttä!
Vaikka tämä meidän babylife jatkuvasti
saakin uusia haasteita, on tämä vauva-arki kuitenkin edelleen ollut ehkä
helpompaa kun mitä odotin. Ehkä siis parempi, että olin kuunnellut
kaikkia niitä ”odota vaan..”-juttuja ja asennoitunut oikeasti pahimman
mukaan. Sekin on jo suuri helpotus kun saa nukuttua putkeen öisin edes
sen muutaman tunnin ja on perustyytyväinen vauveli, joka itkee
suhteellisen harvoin. Sanoisinko, että ehkä viikon-parin välein tulee
semmoisia kausia kun on huomattavasti enemmän kiukkuisuutta ja itkua. Ne
kestää yleensä parisen päivää ja ollaan taas takaisin normaalitilassa. 
Tähän
saakka voisin sanoa, että ”helpointa” tämä vauvan kanssa elo on ollut
ehkä 2-3kk iässä kun nukuttiin superhyvin, poika oli tyytyväinen niin
kauan kun oli lähellä ja ruokaa oli saatavilla. 4-5kk ikäinen alkaa
vaatia aivan eri tavalla huomiota ja kaivata oikeasti sitä seuraa ja
ihmiskontaktia, huomaa muuten heti jos olet vieressä ja keskityt
hetkeksi johonkin muuhun! 😀 Toisaalta taas tuo alkuaika oli
haastavampaa, vauvat (tai ainakin meidän) itkevät ekat kuukaudet
huomattavasti enemmän (kuvittelin, että meidän vauva oli vähäitkuinen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna sitä itkua kuitenkin oli melko paljon) ja oli ihme jos selvittiin esimerkiksi reilun
tunnin kaupunkireissusta ilman itkuraivaria. Nykyään ollaan
huomattavasti pidempään tyytyväisenä ja tarkkaillaan ympäristöä. 
Eri
vaiheissa on puolensa, hyvät sekä huonot, joten loppupeleissä kyllä
todella hankala sanoa milloin on helppoa ja milloin vaikeutuu. Itse olen
huomannut, että kun tietyt asiat helpottuvat niin toiset asiat taas
muuttuvat haastavammiksi. Esimerkiksi nyt vaikka se pikkuvauvan
itkuisuus. Kun siitä päästään, niin alkaakin sitten uniongelmat
hulinoiden siivittämänä jne.. Ja sitten tuokin jo haastetta se, ettei baby pysy paikoillaan! Jos olisi alunperin asennoitunut tähän
vauvaelämään sillä, että aikaa riittää (myös itselleen), naama ja
hiukset ovat aina mintissä, samoin koti ja elämä vauvan kanssa on
pelkkää chillailua, niin olisi voinut iskeä melkoinen shokki. Tottahan
se on, että välillä tämä on myös sitä chillailumeininkiä, mutta
useimmiten jos haluaa saada jotain muutakin aikaiseksi (tai taloudessa
on sotkeva puoliso ja edes yksi koira :D) niin ei useinkaan!
Soseiden
maistelut etenee meillä myös vauhdikkaasti ja nyt uusina soseina
kokeiltiin juuri kukkakaalia ja parsakaalia. Tähän mennessä maisteltu
siis bataattia, perunaa, porkkanaa ja sitten paria eri hedelmäsosetta.
Edelleen nuo kasvissoseet uppoavat huomattavasti paremmin kun
hedelmäsoseet, todella erikoista! Puuron ja yleisesti viljojen
maistelunhan saa aloittaa pikkuhiljaa 5kk iässä, mutta itse ajattelin
odotella niiden kanssa ainakin vielä pari viikkoa.
Uusina juttuina on lähiaikoina on tullut kieriminen. Tai siis kun käännytään selältä vatsalteen, niin osataan (useimmiten) sitten kierähtää toiselle puolelle takaisin selälleen. Vielä ei poika ryömi, mutta siihen malliin kyllä sätkii käsillä ja jaloilla pidellen painoa vatsallaan, että varmaan ihan näinä päivinä tulee lähdettyä liikkeelle, apua! 😀

Milestone-kortit saatu Camala storesta
Näin juuri viime yönä unta, että menin jostain syystä mun ystävän luokse yöksi ja tajusin kesken kaiken paniikissa, että olen ilman poikaa! Kiirehdin sitten kotiin ja tämä oli aivan tyytyväisenä hoidossa kotona ja oli suostunut syömäänkin, Ssaa nähdä kuinka paniikissa olen siinä vaiheessa kun pieni oikeasti menee jonnekkin ekaa kertaa yökylään 😀 Ainiin ja poitsulle on puhjennut kaksi hammastakin! Syy viimeaikojen kiukkuihin ja huonoihin yöuniin on  varmasti ollut niissäkin.
Meillä on juuri meneillään tässä jumppahetki matolla, jännittää että milloin se ryömiminen alkaa 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.