Julkaistu

Vuosien tuomaa varmuutta ja ajatuksiani naiseudesta

Kaupallinen yhteistyö: Vuokkoset

Täytin tällä viikolla 32 vuotta ja vaikka en enää vuosiin ole juhlinut syntymäpäiviäni mitenkään erityisemmin, havahdun kuitenkin vuosi toisensa jälkeen pohtimaan ikää ja asioita, jotka muuttuvat sitä myötä kun vuosia kertyy lisää. Kuulostaa oudolta todeta, etten oikeastaan pelkää ”vanhenemista”. Olen elänyt parhaimmat vuoteni juurikin viimeisten viiden vuoden sisällä ja tavallaan elämä on kohdallani tietyllä tavalla alkanut täydessä mittakaavassaan vasta kolmenkympin hujakoilla, samalla kun on tullut pohdittua elämän suuria kysymyksiä. Kuten sitä mitä elämältään haluaa ja ennen kaikkea koen, että viimeisten vuosien varrella on kehittynyt henkisellä tasolla.

Vuosi toisensa jälkeen huomaan myös kuinka suhtaudun itseeni, sekä omaan kehooni yhä hyväksyvämmin ja lempeämmin. Nykyään on entistä tärkeämpää pitää itsestään huolta kokonaisvaltaisesti ja ennen kaikkea olla kiitollinen, esimerkiksi siitä, että on suhteellisen terve ja on saanut mahdollisuuden tulla äidiksi. Terveys ja vaikkapa hedelmällisyys olivat parikymppisenä asioita, joita ei juurikaan edes joutunut pohtimaan, koska nuorena niitä piti jokseenkin itsestäänselvinä seikkoina. Nuorempana sitä jollain kumman tavalla tunsi olevansa voittamaton, kuin olisi ollut jollain tapaa monen ikävän asian tavoittamattomissa.

Minulle naiseus merkitsee itsevarmuutta, oikeutta päättää omasta elämästään, vartalostaan, sekä vahvuutta. Seikkoja, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä läheskään kaikkialla maailmassa. Yhteiskunnassa, jossa naisten asema on merkittävästi noussut nykyiselleen vasta reilun sadan viime vuoden aikana. Tämä jos jokin tuntuu aivan pöyristyttävältä ajatukselta. Valitettavasti ei tilanne edelleenkään monessa kolkassa ole lähelläkään sama, kuin vaikkapa meillä Pohjoismaissa, asia jonka välillä tuppaa arjen tohinassa unohtamaan. Siksi on itsellenikin tärkeää pyrkiä kannustamaan muita naisia unelmiensa toteuttamiseen ja hyppyihin epämukavuusalueelle, koska kyllä, meistä on todellakin siihen.

Onko tyttönä ja naisena kasvaminen sitten helppoa, edes meillä Pohjoismaissa? Vaikka elämmekin yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista, koen silti itse, että tyttönä ja naisena kohtaat läpi elämän erilaisia odotuksia, joita yrität täyttää ja mielestäni tämä pätee jossain määrin edelleen. Odotetaan, että tytöt ovat kilttejä, hyviä koulussa ja myöhemmin täydellisiä äitejä, kuten kaikki muutkin. Poikiin kun taas pätee enemmänkin se perinteinen ”Pojat on poikia”-mentaliteetti.

Itse olen pienestä saakka tiennyt, ettei minusta ole sen perinteisen kotiäidin rooliin, joka sivuuttaa oman uransa kodin tähden. Vaikka olet äiti, olet kuitenkin ennen kaikkea yksilö, jolla on omat tarpeensa. Omalla kohdallani on ikä tuonut erityisesti varmuutta ja rohkeutta olla juuri semmoinen kuin olen. Aihe, jossa olen ehkä itse kokenut naisena haasteita, on juurikin liittynyt rooliini äitinä. Oletuksiin, että kun olet äiti, et saisi ehtiä tai jaksaa pitää huolta itsestäsi. Oma näkemykseni on, että oma kokonaisvaltainen hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää erityisesti silloin kun tehtäväsi on huolehtia myös muista. Äitiys ja itsestään huolehtiminen eivät todellakaan sulje toisiaan pois.

Aikalailla tasan vuosi sitten painiskelin pahan burnoutin kanssa, joka äityi lopulta siihen pisteeseen, että olin kuukauden kesälomalta palatessani jopa vielä enemmän poikki kuin ennen lomaani. Sain useita kommentteja liittyen siihen, että miksi vein lapsen reiluksi viikoksi hoitoon ollessani itse kotona. Tuossa hetkessä tuntui lähes välttämättömältä saada levättyä blogijuttujen ohella ja tuntuihan se pahalta saada syyllistäviä sanoja henkilöiltä, jotka eivät voineet tietää taustoja. Kenellä on loppupeleissä oikeus kritisoida valintoja, joita vaikkapa toinen äiti tekee?

Elämä ja asioiden taustat eivät loppupeleissä ole välttämättä niin mustavalkoisia, kuin miltä näyttävät. Toisaalta, aina löytyy ihmisiä, jotka ovat elämässä eri tilanteessa, toisenlaisista lähtökohdista tai muuten vain erilaisia. Viime vuoden tapahtumista oppineena päätin huolehtia myös omasta jaksamisestani enemmän, joka on meidän perheessämme tarkoittanut tukiverkon vähäisyyden vuoksi jaettua omaa aikaa myös vanhempien kesken. Ei ole itsekkyyttä huolehtia omasta jaksamisestaan, olit sitten äiti tai et. Pidän enemmänkin vastuuttomana sitä, ettei sitä tee. Toisten valintojen kunnioittaminen, sekä äitien ja naisten erilaisuuden huomioiminen ovat asioita, joille kaipaan itse vielä tietynlaista solidaarisuutta. Sitä, että rohkaistaan ja tuetaan toisiamme, olimmepa sitten samanlaisia tai erilaisia.

Mitä pidän itse todella positiivisena asiana, on avoin keskustelu, jota viime vuosina on käyty esimerkiksi kuukautisiin, hedelmällisyyteen ja erilaisiin hormonaalisiin häiriöihin liittyen. Aiheista keskustelu ei ole enää yhtä tabu, kuin vielä vaikkapa kymmenen vuotta takaperin, mikä on valtava edistysaskel. Näiden naiseutta ja äitiyttä pohtivien ajatusten lomassa halusin myös sivuta aihetta kotimaisuus, ekologisuus ja kuukautiset. Mitä tekemistä näillä on keskenään?

Vuokkosten valikoimaan on tämän vuoden aikana tullut toivottuja tuotteita, nimittäin täysin biohajoavia Bio 100% -kuukautissiteitä ja pikkuhousunsuojia, sekä Vuokkoset Organic-tamponit. Täysin biohajoavat Bio 100% -tuotteet on valmistettu luomupuuvillasta ja kloorittomasta selluloosasta. Organic-tamponit taas ovat luomupuuvillaa ja täysin kompostoitavissa. Tuotteet ovat joutsenmerkittyjä ja kehitetty yhteistyössä Allergia-, Iho- ja astmaliiton kanssa. 

En itse vielä muutama vuosi takaperin edes ajatellut, että myös kuukautissiteiden suhteen voisi tehdä ekologisempia valintoja. Aivan huippua huomata, että myös näiden suhteen on menty ympäristöyställisempään suuntaan, kotimaisuutta unohtamatta. Tässä onkin eräs vinkki, kuinka tehdä pieni ympäristöteko joka kuukausi. Oletteko te jo bonganneet nämä kaupassa?

 

Mitä naiseus teille merkitsee? Oletteko kohdanneet odotuksia, äitiydessä tai naisena? 💕🦄

 

Ihanaa viikonloppua!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Matkakuulumisia ja maailmankaikkeuden mysteereitä

Pian on aika palata lomamoodista takaisin tavalliseen arkeen, huomenna aamulla nimittäin lennämme jo takaisin Suomeen. Loma on tehnyt terää, mutta toisaalta olen jo monta päivää haikaillut takaisin kotiin. Viimeiset neljä päivää olemme viettäneet Kamarin rantakylässä, joka on ollut kivaa vaihtelua alun Oian etapille. Kahdessa eri kohteessa majoittuneena on saanut Santorinista hieman kattavamman kuvan. Tänään kävimme bussilla tutkailemassa pääkaupunkia Firaa. Teen vielä myöhemmin erillisen postauksen omista Santorini-vinkeistäni 🙂

Eilen vietimme Viivin kanssa 32v-synttäreitäni, mitenkäs muuten kuin syömällä matkan ensimmäiset pizzat ja jälkkäriksi jäätelöä (kerroinhan, että täällä jos jossain on ketodietille tullut pahimman kerran lomapaussi, jatkuu taas kotona :D). Illalla pötköttelimme altaalla, pimeällä rannalla ja hotellin baarissa katselemassa tähtitaivasta, sekä tutkimassa kantaamme siihen, että onko vuoden 1969 Apollo 11-lento pahimman luokan salaliittoteoria tai poliittinen huijaus ja sitä, että mikseivät kiinalaiset ole vielä toistaiseksi käyneet miehitetyllä lennolla kuussa (tai ylinpäänsä kukaan muukaan kymmeniin vuosiin)? Kyllä, salaliittoteoriat ovat avaruusjuttujen ohella yksi mielenkiinnon aiheistani, haha.

Olen kesän aikana lukenut useammankin kosmologia-aiheisen kirjan ja taas vaihteeksi koukuttunut pahimman kerran maailmankaikkeus-mysteerien tuumailuun. Voisin lukea aiheesta vaikka päivät pitkät. Eilen tuumailin koko päivän mm. avaruuden laajenemista, multiversumeita, pimeää ainetta ja ankeilin tajutessani, ettei maailmankaikkeuden suuriin mysteereihin todennäköisesti saada vastauksia vielä aikoihin, jos koskaan. Muistan kun odotin pienenä aina tohkeissani sitä, että milloin muualta löydetään elämää tai milloin ihminen pääsee avaruuteen kuuta kauemmas. Olin aina varma, että aivan lähitulevaisuudessa elettäisiin ratkaisun hetkiä. Toivottavasti edes jälkimmäinen toteutuisi lähivuosina.

Ekana iltana täällä Kamarissa bongasin rantakadulta erään tytön kaukoputken kanssa, joka tarjosi eurolla kurkistusta Jupiteriin. Minähän tottakai maksoin heti toisena iltana kun illallisen jälkeen ohitimme tämän, koska tähtien ja planeettojen tiirailu on ihan lempparihommaani, varsinkin matkoilla. Tunnin päästä olin jo selailemassa netistä kaukoputkia ja tähtikiikareita, ihan pakko nimittäin ostaa vihdoinkin!! Ja Jupiter kuineen oli aika hieno, vaikkakin melkoisen pieni kaukoputken linssissä 🙂 Olen aina rakastanut tähtitaivaan tutkimista ja lähiaikojen (tai ehkä kaikkien aikojen) kauneimmaksi tähtitaivaaksi täytyy mainita Moorealla juurikin Viivin kanssa viime vuodenvaihteessa ihailemamme tähtitaivas! Tyynenmeren tähtitaivas on jotain niin upeaa ja Moorealla bongailimme myös kaukaisen galaksin, jota ensimmäisinä iltoina luulimme pilven haituvaksi.

Tulipas nyt syvällisiä maailmankaikkeuden mietteitä! Istuskellaan vielä viimeiset hetket tässä huoneemme terassilla, täytyy myös bongailla vielä tähtiä ennen unia 🙂

Muita avaruus- ja tähtifaneja? 💫

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Santorinin auringonlaskuja ja ajatuksia Oiasta

Jätimme eilen taaksemme Oian ja saavuimme tänne Kamariin, jossa yövymme loppuajan reissusta. Neljän Oiassa vietetyn päivän jälkeen oli toisaalta kiva saada vaihtelua ja toisaalta myös päästä karkuun turistimassoja, jotka alkoivat kieltämättä jo ahdistaa. En muista milloin olisin ollut matkakohteessa, jossa olisi ollut yhtä vilkkaasti tunkeilevia turisteja kuin Oiassa – en varmaan koskaan 😀 Tai paikassa, jossa jokaikinen kadun kulma täyttyy parhaiden kuvauspaikkojen valtaajista jo tunteja ennen auringonlaskua. Oia oli todella kaunis, mutta tietyllä tapaa oli tuo ryysis ja täydellisten auringonlasku-spottien metsästäminen jo vähän liikaa meidän makuumme.

Yövyimme tosiaan eräässä ”cave housessa”, joita erityisesti Oiassa vuokrataan paljon. Ilmeisesti majoituksessa oli hometta, koska heräsin noina jokaisena kolmena yönä järkyttävään allergiseen reaktioon ja syyhyäviin silmiin. Ensimmäisen yön jälkeen otin varulta allergiatabletit jo valmiiksi yöpöydälle ja jouduin jokaisena yönä ottamaan allergialääkkeen. No, kerta se ensimmäinen kun tulee tämmöistä vastaan reissuissa. Luultavasti melko yleinen ilmiö noissa luolakämpissä. Loppupeleissä on reissuilla tullut todella vähän mitään sen kummempia pettymyksiä majoitusten suhteen, mutta täytyy myöntää tuon Oian majoituksen olleen pienoinen pettymys. Ottaen huomioon, että maksoimme kolmen yön majoituksesta yli 1000€, jolla jo luulisi saavansa vastinetta rahoilleen. Jos siis yöpyy Oiassa, maksaa todennäköisesti majoituksissa pääasiassa siitä sijainnista, eikä niinkään fasiliteeteista.

Näiden ensimmäisten päivien aikana on päässyt kunnolla lomamoodiin, olen myös tietoisesti jättänyt blogin täällä hieman vähemmälle ja pyrkinyt keskittymään ihan vain chillailuun. Kotona tekee työjuttuja helposti viikon jokaisena päivänä, mutta uudessa ympäristössä on osannut ottaa rennommin. Olemme pyrkineet siihen, ettemme aikatauluta lomaamme, vaan menemme fiiliksen mukaan ilman kiirettä ja painetta siitä, että pitäisi tehdä, nähdä ja suorittaa. Päivät ovat pyörineet lähinnä rentoilun ja ruokailun ympärillä. Vielä toistaiseksi ei ole tullut fiilistä, että Santorinille olisi ehdottomasti pakko päästä joskus uudelleen, vaikka onkin ollut lomakohteena kiva. Toisaalta täytyy joskus tehdä uusi Kreikan visiitti perheen kanssa jo ihan pelkästään kreikkalaisen ruoan tähden!!! Ruoat ovat nimittäin olleet täällä aivan mielettömän hyviä. En muista milloin olisin viimeksi fiilistellyt reissussa ruokia yhtä paljon kuin täällä.

Santorinin (tai tarkemmin sanottuna juurikin Oian) auringonlaskua kutsutaan maailman kauneimmaksi ja toki tämä väittämä kiinnosti meitäkin. Onko Santorinin auringonlasku oikeasti se maailman kaunein..? Majoituksessamme oli käytössämme sunset terrace, joka kuului yksinomaan meille ja viereisen luolahuoneen asukkaille, joita ei tosin kertaakaan terassilla näkynyt ja saimme hengailla siellä kaksin auringonlaskua odottelemassa. Olimme ajatelleet, että saisimme katsella merelle laskevaa aurinkoa rauhassa edes omalta terdeltämme, mutta ei. Varmaan sadan turistin lössi nimittäin valtasi terassimme edustan jo hyvissä ajoin ja ympärillä pörräsi droneja tuon tuosta. Ajatus rauhallisesta ja hiljaisuuden keskellä seuratusta auringonlaskusta oli todellisuudessa enemmänkin sitä, että yritti itse saada kaiken metelin keskellä kuvan, jossa ei olisi näkynyt kymmenen turistin päätä 😀

Minä ja muutama muu..

Meidän tekemämme analyysin tulos: Auringonlasku oli kyllä kaunis, mutten menisi kutsumaan sitä kauniimmaksi, kuin mitä monissa muissakaan paikoissa. Kauniita auringonlaskuja näkee niin Suomessa, Kaliforniassa, kuin Portugalissakin, enkä itse kutsuisi näistä yhtäkään toistaan kauniimmaksi. Toisin sanoen, Santorinin auringonlasku ei ollut mielestäni sen kauniimpi kuin vaikkapa viime syksynä Pyhätunturilla näkemäni, vaikkakin ymmärrän kyllä viehätyksen Oian idyllisen kylän taakse laskevasta auringosta. Mutta! Nouseva kuu oli täällä aivan mieletön! Perjantaina istuimme ennen puolta yötä erään ravintolan terassilla syömässä jälkkäriä ja höpöttelemässä bongattuamme hitaasti vuorten takaa nousevan punertavan kuun, joka oli kyllä ehdottomasti hienoimpia näkemiäni juttuja! Harmi, etten saanut kuusta oikein kuvaa muuta kuin IG Storiesiin.

 

Loppureissun aikana olisi tarkoitus koluta Kamaria ja luultavasti piipahtaa myös pääkaupungissa Firassa ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Santorini: Kuvankaunis Oia kuvien takaa

Terkkuja Santorinin saarelta! Saavuimme aikaisin eilen aamulla Oian kylään ja siitä eteenpäin olemmekin ihmetelleet äärimmäisen kauniita maisemia. (Ja ehkä myös käyneet syömässä, en pääse yli kuinka hyvää ruokaa täällä on!!) Olen jo vuosia haaveillut kesäreissusta Kreikan saaristoon, mutta jostain syystä ei Kreikka ole koskaan kuitenkaan ollut matkakohteiden top-listallani. Jotenkin olin kuvitellut maisemien olevan samanlaista about kaikilla Kreikan saarilla, mutta tässä lähiviikkoina olenkin oppinut, että monet postikorttien ja Kreikan turismin mainokset valkosinisine kupolimaisemineen ovatkin juuri täältä Santorinin Oiasta.

Santorinia sanotaan Kreikan kauneimmaksi saareksi, enkä kyllä ihmettele. Vaikka saaren luonto onkin todella kivistä ja karua, ovat maisemat todella satumaiset. Yövymme siis ensimmäiset kolme yötä täällä Oiassa ja loppuajan rantakohteessa Kamarissa. Oia on majoitusten suhteen todella kallis, varsinkin jos haluaa yöpyä lähellä ”menomestoja” ja maisemia. Tosin olimmekin hieman myöhään liikkeellä varausten kanssa, mutta maksamme esimerkiksi tästä meidän Oian pienestä hotellistamme noin 300€/yö ja sanoisinko, että hotellin yleinen taso on noin 3 tähden luokkaa kun tuolla hinnalla asuisi monessa muussa paikassa jo helposti 5 tähden hotellissa. Kurkin jossain vaiheessa myös Airbnb:n tarjontaa ja jossei budjetti tule vastaan, niin täällä kyllä riittää ihania majoituksia henkeäsalpaavilla näköaloilla. Santorinilla riittää turisteja ja maisemien kuvaajia, joten myös hotellien hinnat (tai siis erityisesti täällä Oiassa) ovat sen mukaiset.

Ensimmäisiä huomioita Santorinilta ja Oiasta:

 

Turisteja on todella paljon. Siis oikeasti PALJON!! Monet Välimeren risteilyalukset pysähtyvät Santorinille ja kuskaavat vierailijat juurikin tänne Oiaan. En muista oikeastaan, että olisin nähnyt missään paikassa näin paljoa turisteja. Erityisen paljon on näkynyt amerikkalaisia. Pahin ruuhka-aika on päivällä ja erityisesti illalla kun ihmiset tulevat katsomaan auringonlaskua. Varsinkin auringonlaskun aikaan on väenpaljous jokseenkin jopa raivostuttavaa, koska liikkuminen kapeilla teillä on todella hankalaa. Ehkäpä turismin suhteen on rauhallisempaa kesän jälkeen?

Oian ”ydinkylä” on pientä mukulakivitietä, eikä autoja ole ollenkaan. Olin aluksi ihmeissäni kun hotellistamme kerrottiin, että meitä tullaan noutamaan ”meeting pointista”, koska Oiassa ei ole tien nimiä tai numeroita. Perille päästyämme selvisi, ettei sisälle kylään tosiaan pääse muuten kuin kävelemällä ja täällä onkin normaali näky, kuinka hotellien henkilökunta käppäilee mukulakiviteitä matkalaukut olallaan turistit perässä kohti majapaikkaa.

Jalat tulevat täällä kyllä hapoille, koska portaita riittää! Oia ei todellakaan ole oikea paikka mikäli etsii liikkumisen suhteen helppoa kohdetta, koska mukulakiviportaita pitkin kiipeämistä ja kapuamista täällä tulee tehtyä melko reippaasti. Esimerkiksi lastenrattaiden kanssa olisi täällä oikeastaan täysin mahdotonta liikkua. Jos suuntaa pienen lapsen kanssa Oiaan, on kantoliina tai -reppu aivan ehdoton.

Ruoka on aivan mielettömän hyvää. Rakastan kreikkalaista ruokaa noin muutenkin, mutta tottakai täällä paikan päällä mennään aivan uudelle levelille ruoan suhteen. Tsatsiki, kreikkalainen fetasalaatti, kreikkalainen jogurtti,  meriruoka ja erilaiset filotaikinasta tehdyt leivokset. Nam! Voisin ehdottomastin tulla uudestaan tänne Oiaan chillaus-lomalle ihan jo pelkästään ruoan vuoksi.

Kaikki kuvaa, siis aivan kaikki. En muista milloin olisin nähnyt yhtä paljon kameroiden, selfie-stickien ja go pro-kameroiden kanssa heiluvia ihmisiä, koska kaikki täällä haluavat kuvata maisemia. Mietin itse eilen aamulla, että pitäisikö pitää vuorokauden sometauko kuvaamisesta, mutta loppupeleissä en tietenkään voinut vastustaa kauniiden maisemien kuvaamista. Ehkäpä siis ensi viikolla Kamarissa 😀 Se täytyy sanoa, että vaikka itse onkin bloggaajana tottunut kuvaamiseen, tuntuu tuo kuvaamisrumba täällä jopa jokseenkin rasittavalta. Saat jatkuvasti olla väistelemässä kuvaavia ihmisiä ja välillä on hankala jopa päästä kapeilla kujilla eteenpäin kun joku päättää tungoksen keskellä pysähtyä ottamaan kuvia.

 

Eilisestä oppineena täytyy todeta, että jos haluaa välttää pahimpia ruuhkia, on paras aika kierrellä Oiaa myöhään iltapäivästä.

 

Onko siellä Oiassa tai Santorinilla käyneitä? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Arjen helpompaa maksamista

Kaupallinen yhteistyö: Pivo

Vaikka yleensä pyrinkin olemaan mukana ajankohtaisissa ilmiöissä, nolottaa hieman myöntää, että olen kunnolla tutustunut kaverimaksamiseen vasta tämän vuoden aikana. Ja huhhei, jopas on arki helpottunut maksamisen osalta. Itse en nimittäin pidä käteisen ja tilinumeroiden kanssa säätämisestä sitten ollenkaan. Väittäisin, ettei kovin moni varmasti muista ulkoa loputtoman pitkää IBAN-tilinumeroansa ja onhan se ”mikä sun tilinumero nyt olikaan?”-rumba kieltämättä jo hieman vanhanaikaista. Täytyy myös myöntää, etten nykyään kanna käteistä mukana oikeastaan koskaan (yhtä ruttaantunutta kymppiä lukuunottamatta, joka lojuu lompakossani aivan hätävarana). Miksi siis tehdä asioista vaikeaa jos mahdollista hoitaa ne helpomminkin?

Kesä on piknikkeilyn, juhlien ja illanistujaisten aikaa yhdessä ystävien kanssa. Monet kestittelyt ja yhteiset lahjat maksetaan monesti kimppaan, jakaen kulut jälkeenpäin muiden kesken. Olen itse tyyppi, joka ennemmin toimii itse kulujen maksumiehenä ja jakaa nämä jälkikäteen, kuin alkaisi kuittien kera selvittelemään, että kuka maksaa kellekin ja kuinka paljon. Tiedättekö, koska jokainen on halunnut osallistua maksamalla jotain pientä. Oli sitten kyseessä hotellimajoitus, lennot, mökkiruoat tai vaikka yhteinen synttärilahja ystävälle, maksan sen mielummin itse kokonaisuudessaan ja pyydän muita maksamaan minulle sitten jälkikäteen.

En siis kertakaikkiaan halua tehdä asioista vaikeita tai alkaa tekemään monimutkaisia laskuselvityksiä. Kun on useita osallistujia, on kaverimaksaminen ehdottomasti helpoin tapa toimia. Riittää kun puhelinnumerot ovat tiedossa, niin rahan maksaminen, pyytäminen tai kulujen jako hoituu hujauksessa ilman tilinumeroiden kaivamista. Vaikka tietyllä tavalla tuntuu joskus haikealta, ettei käteistä liiku nykyään käytännössä ollenkaan, on tämä toisaalta myös helpotus. En usko, että monikaan tahtoisi saada enää kaverin lounasrahoja kirjaimellisesti käteisenä? No, kieltämättä en minä ainakaan.

Pivo on kotimainen helpon maksamisen sovellus, joka on ilmainen kaikkien pankkien asiakkaille. Pivo helpottaa arkea esimerkiksi juuri kätevän kaverimaksamisen avulla, jonka kautta maksat tai pyydät muilta rahaa tilillesi pelkän puhelinnumeron avulla. Helppoa! Itse olen todella huono pyytämään kavereilta velkoja tai muistuttelemaan rahojen siirtämisestä, joita ollaan jääty auki vaikka ravintolaillasta, koska jotenkin koen sen nolona. Siksi tykkäänkin itse Pivon Pyydä-ominaisuudesta, jolla voit helposti ja sen kummemmitta selittelyittä laittaa kaverillesi puhelinnumeron avulla pyynnön maksaa summan x vaikkapa edellisviikon illallisesta. Itse pidän Pivosta erityisesti siksi, että se on omanlainen, eli jokaisen Pivo on kovin erilainen, käyttäjästä riippuen. Eli, juurikin sinunlainen 🙂

Pivoon on vastikään tullut myös toivottu Jaa-ominaisuus, jolla voit helposti jakaa kulut tasan useamman henkilön kesken. Pivosta löytyy myös erilaisia sovelluksia, kuten Kotipizza ja Cityshopper (joka on muuten maksuton OP:n omistaja-asiakkaille), jotka tekevät sovelluksen käyttämisestä vieläkin monipuolisempaa. Pivo käyttää myös Siirto-maksua, joka tarkoittaa, että Nordean ja Osuuspankin tilien väliset maksut siirtyvät tilille aina reaaliajassa.

Mihin tilanteisiin koen Pivon erityisesti mahtavana omassa arjessani?

 

Illanistujaiset ja illalliset ystävien kanssa tai perheen kanssa. Esimerkiksi reissussa olemme todenneet, ettei laskujen jakaminen seurueen kesken todellakaan ole mikään itsestäänselvyys – välillä ei siihen edes suostuta. Tällöin olemme itse yleensä harrastaneet matkoilla käteisrumbaa, joka on usein melkoista säätämistä kun jokainen yrittää kaivella sopivaa rahaa pöytään. Varsinkin ulkomailla helpottaa maksaa yhdestä laskusta, jolloin muut ruokailijat voivat helposti siirtää summat takaisin maksajalle kaverimaksuna.

Valmistujaislahjat ja muut muistamiset. Lahjaostokset menevät perinteisesti niin, että yksi käy ostamassa lahjan ja muut osallistuvat jälkeenpäin. Mikä olisikaan helpompaa, kuin laittaa lahjan oston jälkeen maksupyyntö kaikille osallistujille esimerkiksi Whatsapp-ryhmän puhelinnumeroiden avulla? Mutkatonta kaikille, ilman tilinumeroita, käteistä ja ylimääräistä säätämistä.

Perheen sisäiset kulut. Jaamme taloudessamme oikeastaan kaiken puoliksi puolison kanssa. Käymme paljon ruokaostoksilla erikseen ja käytämmekin aktiivisesti nopeaa kaverimaksamista juurikin perheen välisten siirtojen tekemiseen. Laskujen jakaminen, yhteiset hankinnat ja kauppaostokset ovat ehkä ne yleisimmät, joissa siirrämme rahaa toisillemme helposti kaverimaksun avulla.

Lentojen ja majoitusten varaus. Toimin usein matkojen varaajana ja maksumiehenä. Varauksen jälkeen on kätevää laittaa matkakumppanille summa maksupyyntönä Pivon kautta tai jakaa matkakulut tasan isomman matkaporukan kesken jaa-ominaisuudella.

Näen kaverimaksamisen erityisen kätevänä myös reissussa kun tulee maksettua vuorotellen paljon lounaita, illallisia, kahvieväitä, pieniä ostoksia tai vaikkapa aurinkotuolien vuokria rantsussa.

Onko teissä aktiivisia Pivon käyttäjiä?

 

Suosittelen itse lämpimästi kokeilemaan! Sovelluksen lataaminen onnistuu maksutta esimerkiksi täältä.

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.