Avainsana: raskaus

Oletteko kuulleet niinsanotuista isyyspakkauksista? Senhän olisi tarkoitus olla isän ”hassutteluversio” äitiyspakkauksesta (tai ehkä oikeampi termi on jonkinlainen isän selviytymispakkaus haha) ja itse kyhäilin juuri parin viikon ajan Tommille yllätykseksi pientä isyyspakkausta. Tutkiskelin netistä mitä äidit yleensä tunkevat isyyspakkauksiin ja yleisenä sisältönä oli esimerkiksi korvatulpat, kuulosuojaimet, erilaiset kirjat, kossu/viina yms yms.. Mikä nyt vaan ikinä sitten sopiikaan omaan daddy packiin 😀 Tällä viikolla sitten viimeinkin lopullisesti kokosin pakkauksen kun sain viimeisetkin tavarat haalittua kasaan..

Omaan isyyspakkaukseen tungin:

Vapaudu vaipanvaihdosta-kortti, netistä tulostettuna ja vielä oikein laminoituna. Ei haittaa nyt vaikka kuinka sotkeentuisi haha! Kortissa tosin lukee, että se on kertakäyttöinen. Eihän tässä nyt mitään lopullista vapautusta voi jaella 😉

Kumihanskoja. In case of niskapaska you know.. 😀

Vauva- Omistajan opas-kirja. Miehille tarkoitettu ”vauvakirja” joka on toteutettu vähän samaan tyyliin kun auton käyttömanuaali. Tilasin netistä Adlibriksestä.

I love dad-body+myssy. H&M.

Xbox-body. Tilasin eBaystä. Näitä löytyi jollain hakusanalla ”xbox baby vest” yms.

Vihreän born to go surfing with my dad-bodyn sain ystävältä lahjaksi ja sekin oli pakko tunkea tänne, niin hieno!

Olut. No koska vaan ja viinaa meiltä löytyykin seisomasta jos iskee aivan todellinen epätoivon hetki 😀

Olin jo niin malttamaton yllätyksen annon kanssa, etten enää jaksanut miettiä lisää sisältöä vaikka olisihan tuonne saanut vielä vaikka kuinka paljon tavaraa tungettua!

Lisäksi etsin kissojen ja koirien kanssa Jokereiden tutteja, joita ei löytynyt mistään muualta kun joukkueen omasta nettikaupasta, josta itse postarit ovat saman verran kun niiden tuttien hinta, joten jouduin siitä luopumaan. Tommi ei myöskään välitä korvatulpista, joten jätin myös ne pois vaikka olisivatkin muuten varmasti olleet aika oivalliset. 

Oletteko itse kyhäilleet isyyspakkauksia ja mitä olette niihin tunkeneet? 😀

En olisi ikinä uskonut, että eteen tulisi se päivä kun luen elämäni ensimmäisen Vauva-lehden, mutta nyt täytyy myöntää että saa vetää rastin seinään tämänkin asian suhteen! Muutama kyseinen lehti tuli nimittäin saatua ystäväpariskunnalta ja tottahan se on, että jostainhan noitakin juttuja ihan tosissaan täytyy lukea edes vähän ja onhan niistä oikeasti saanut vaikka mitä vinkkejä, haha!

Mistä tämä koko asia nousi mieleeni oli joku aika sitten luettu kyseisen lehden pääkirjoitus odotuksen peloista ja tuo juttu olisi oikeasti voinut olla minun kirjoittamani. Itselläni nimittäin pieni pelko takaraivossa on varjostanut aikalailla alusta saakka ja osittain sen vuoksi odotin melko pitkään koko raskauden julkistamisen kanssa, en tehnyt mitään ensimmäisiä hankintojakaan kun vasta 6. kuun tienoilla kun mielessä oli todella pitkään ajatuksia kuten ”jos jotain meneekin pieleen” tai ”jos kaikki ei olekaan kunnossa”. Mahdotontahan elämässä on ennakoida ylinpäänsä mitään, mutta eihän se perusolettamuskaan saisi olla se, että odottaa jotain pahaa tapahtuvan? Vähän kun ajattelisi ettei ansaitsisi sitä kaikkea iloa ja onnea?

Älkää käsittäkö väärin etten iloitsisi ja olisi äärimmäisen onnellinen pienestä, mutta pieni pelko ja huoli on silti ollut matkassa kokoajan, vaikkei sille sinänsä mitään varsinaista aihetta olekaan. Ilmeisesti tämän tyyppinen stressaaminen kuitenkin on melko yleistä? Esimerkiksi itse synnytystä en jännitä tai stressaa (ainakaan vielä) ollenkaan, koska se tulee mitä on tullakseen, eikä sitä synnytystä nyt oikein enää voi sivuuttaakaan. Jännitys onkin koskenut lähinnä tätä odotusta. Pelkoa ei ole tosiaan parantanut se, että olen joutunut ravaamaan kaikenmaailman ylimääräisissä ultraäänissä ja tutkimuksissa, eikä oikeastaan varhaisultran ja np-ultran jälkeen ole ollut yhtäkään rutiinitarkastusta, jossa kaikki olisi ollut ”täydellisen kunnossa”, paitsi nyt tietysti neuvolakäynnit.

Nykyään saan jo melkein paniikkikohtauksen ultraäänitutkimuksista, joissa on ollut nyt syynissä siis vauvan symmetrisesti pieni koko joka on siis melkolailla normaalien mittojen alakäyrällä, mutta siellä käyrällä kuitenkin. Se on ollut tiedossa jo rakenneultrasta saakka, että vauva nyt vain on pieni. Ahdistavinta on se kuinka asiaa on käsitelty siihen tyyliin, että pikkuisessa olisi jotain vikaa vain sen vuoksi että se on pieni. Olen pariin otteeseen aikaisemmin käynyt yksityisellä erikoislääkärillä hakemassa toista näkökulmaa, koska olen huomannut että kunnallisella on jotenkin todella vaikea saada mitään juuta tai jaata mihinkään, kaikkea vertaillaan vaan siihen laskettuun aikaan ja käyriin (jotka eivät tietysti ota huomioon että ihmisiäkin on erilaisia, kuten minä 157cm!), eikä oikein osata tai uskalleta sanoa mitään omaa järjellistä mielipidettä asioihin, vaan kerrotaan juuri mitä taulukko sanoo. 

Ette arvaa kuinka monet kymmenet itkut on tullut itkettyä kaikkien noiden käyntien jälkeen kun kaikki tilanteet on käsitelty sen pahimman skenaarion mukaan ja istuttu kätilön kanssa pöydässä ja selattu kansiota eri kromosomihäiriöistä tyyliin ”vaikkei tämän päiväisten mittojen perusteella olekaan mitään mikä nyt viittaisi että mikään olisi vialla tai näiden mittausten perusteella et olisi tänne tutkimuksiin edes joutunut, mutta tässä nyt kuitenkin nämä tutkimukset joita silti voidaan tehdä. Ainiin ja onhan tässä keskenmenoriski, joka on suurempi kun todennäköisyys siitä että mitään ylinpäänsä olisi pielessä” tai että ”järkihän sen sanoo, ettei sulle voi tulla mitään jättiläisvauvaa, mutta nämä mitat nyt vaan ovat pienemmät kun mitä taulukon keskivertolukemat sanovat ja pienemmät mitat voivat viitata eri asioihin”.

Hyvähän se tietysti on, että Suomessa seulotaan ja tutkitaan tarkasti, mutta lähinnä se miten kaikki muu joka ei täysin täsmää siihen mitä taulukko sanoo, käsitellään ”epänormaalina” eikä mihinkään uskalleta ottaa kantaa kokonaisarvion vaan niiden taulukkomittausten pohjalta. Olen huomannut, että varsinkin tuolla neuvolasysteemissä kaikki menee niin by the book kun olla voi. Tyyliin täytetään kaavake ja kun kaksi tai enemmän kohtaa täyttyvät niin ohjataan potilas eteenpäin rutiininomaisesti, eikä järjellä ole siinä välttämättä mitään tekemistä. Lisäksi on ahdistavaa, että kaikki selventävät seikat täytyy itse onkia lääkäreistä ja kätilöistä, kuten ”olenko joku superpoikkeus kun edes joudun tänne syyniin” (et, koska se on todella yleistä..) tai ”viittaako semmoinen nyt johonkin poikkeavaan että vauva nyt vaan on symmetrisesti pienempi, ottaen huomioon että äitikin on” (ei..). Kai lääkäreilläkin kehittyy joku tietty kyynisyys siinä vaiheessa kun potilasta pukkaa kunnallisella kun liukuhihnalta ja otetaan sitten vaan ne faktat faktoina eikä mitään ylimääräistä. Eihän se potilas useimmiten ole alan ammattilainen tai tiedä, että milloin on oikeasti syytä huoleen.

Itse olen saanut mielenrauhan vasta sen jälkeen kun on saanut siellä yksityisellä erikoislääkärillä sen toisen kannan asiaan ja suorat sanat, ”ettei tässä ole mitään epänormaalia tai poikkeavaa, täysin normaali vauva, mutta vaan vähän pienempi!” Täytyyhän sitä johonkin aina tehdä vertaukset, mutta eihän kaikkia ihmisiä ikinä voi luokitella niiiden keskivertolukujen mukaan. Itse olen käynyt Femedassa kolmella eri erikoislääkärillä ja ollut aina todella tyytyväinen palveluun ja hoitoon. En voi muuta kun suositella! En ymmärrä miten itselläni on käynyt niin huono tuuri juuri noiden kunnallisen kokemusten kanssa, ehkä suhtautuisin siihenkin eri tavalla jos olisin ollut koko tämän ajan ”keskivertotapaus”.

On tässä kieltämättä käynyt mielessä myös pieni itsesyytös, että onko minussa jotain vikaa jonka vuoksi vauvakin on pienempi? Olen pyrkinyt pitämään itsestäni parasta mahdollista huolta koko tämän ajan ja ehkä turha edes lähteä tuolle linjalle miettimään, että kukaan pitäisi pienuutta omana syynäni. Mutta löytyyhän niitäkin äitejä jotka vetävät röökiä koko raskauden ja viis veisaavat vaikka siitä syystä saisivat vaikka nyt sitten pienikokoisemman vauvan. Itse en vain pystyisi elämään moisen asian kanssa!

Kävin jälleen parina viikkona Kättärillä kasvukontrollissa ja istuin tunnin anturoissa kuuntelemassa vauvan sydänkäyrää. Enää en tosin ole jaksanut ottaa samanlaista stressiä noista vaikka aikamoista piinaahan ne käynnit silti aina on. Se nyt on ollut tiedossa, että pikkuinen nyt vaan on siro, eikä siinä ole mitään sen kummempaa. Nyt on vaan ollut ideana seurata että jatkuuko kasvu kuitenkin edelleen normaalisti ja jatkuuhan se. Vasta viimeisimmällä kerralla osui eteen ensimmäistä kertaa oikeasti sympaattinen lääkäri, joka kerrankin (!!!) sanoi heti alkuunsa että tämä on ihan selvä juttu eikä alunperinkään olisi ollut mitään syytä huoleen, eihän sitä oikeastaan suoraan oltu missään vaiheessa sanottu. Lääkäri käänsi asian vielä positiiviseksi, että ei ainakaan tarvitse sen suhteen jännittää synnytystä, että olisi jättiläisvauva, tämähän on vaan hyvä juttu! (:D) Ja kylläpä helpotti!

Meillä on ollut laskettu aika alusta asti vähän hämärän peitossa. Varhaisultran perusteella se nimittäin on viikkoa aikaisemmin kun kierron perusteella. Itsestäni on alusta saakka tuntunut, ettei vauva varmasti tule syntymään vielä silloin kun sen pitäisi tuon lasketun ajan mukaan johon noita mittauksiakin verrataan, mutta saa nähdä miten käy! Lähiaikoina on alkanut yhä enemmän odottamaan että saisi vaan pienen jo tähän maailmaan ja loppuisi tämä stressailu. Toisaalta olen kunnolla vasta nyt ihan tuon viimeisimmän kontrollikäynnin jälkeen rentoutunut koko tämän asian suhteen ja hyvä niin. Asia ahdisti tosi pitkään enkä halunnut aiheesta edes täällä aikaisemmin puhua.

Toki joku voisi ajatella asiaa niin, että olen ”onnekas” kun olen päässyt tarkempiin tutkimuksiin joissa on varmistettu että kaikki on kunnossa ja seurattu kehitystä. Voihan toiselle olla suuri piina se, ettei oikeasti tiedä varmaksi mitä noiden ”perustutkimusten” eli niiden kahden kunnallisen tarjoaman uä-tutkimuksen ulkopuolella tapahtuu. Nyt nopeasti laskin, että olen tässä odotuksen aikana käynyt ainakin kahdeksassa eri ultrassa, osan tosin yksityisellä. Toisaalta näistä kahdesta vaihtoehdosta olisin itse ehdottomasti valinnut tuon normaalin tien ilman lisäsyynejä ja ylimääräistä huolta.

Tuore äitiyslomalainen täällä kirjoittelee, moimoimoi! Istuskelen tässä ihmeissäni aamukahvilla ja mietin, että mitäs nyt sitten! Eilen oli tosiaan viimeinen työpäivä ja oikeastaan olo oli töistä lähtiessä vähän sama kun olisi tavalliselle parin viikon lomalle lähtenyt. Jotenkin sitä ei vieläkään tunnu tajuavan, ettei töihin ole menemistä kun vasta ensi vuonna. Toisaalta tuntuu suurelta helpotukselta kun ei ole edessä oikeastaan mitään velvoitteita moneen viikkoon, eihän sitä ole aikaisemmin näin pitkään kotona lomailtukaan 😀 Täytyy nyt ensin lepäillä muutama päivä, siivoilla ja järjestellä kotona. Sen jälkeen voikin sitten alkaa kehittelemään jotain puuhaa ettei käy aika ihan pitkäksi. Sen olen ainakin päättänyt, että myöhään en aio nukkua ettei mene rytmit aivan sekaisin. Ylös viimeistään kahdeksan-yhdeksän maissa ja hääräilemään!

Lisää listausta muuten pukkaa myös oirepäiväkirjan puolelle! Nimittäin nyt on alkanut aivan järkyttävä käsien ja sormien kipu. Nukkuminen ja kaikki käsillä puuhastelu on aivan tuskaa kun sormet ovat aivan voimattomat, kipeät ja yöllä vielä aivan puutuneet. Aamulla huomasin ulkona, että esimerkiksi koiran flexin lukon kanssa temppuilu on näillä käsillä oikeasti täyttä tuskaa. Tottakai olen jo googlettanut tämän(kin) vaivan ja on aivan normaalia, mutta silti tosi inhottava vaiva! Onneksi niistä iskiaskivuista on nyt edes toistaiseksi päästy eroon. Jess!

Lisäksi mun ripset ovat lyhentyneet varmaan puolella. Aluksi luulin että niissä on vaan kasvukausi vaihtumassa, mutta sitten aloin ihmettelemään kun ripsiväri levittyy viikko toisensa jälkeen niin huonosti ja tulos on ruma. Ihan superärsyttävää! Olenkin ihmetellyt jo viime syksystä saakka kun alaripset ovat jotenkin lyhentyneet hurjasti ja ovat muutenkin tosi hauraat entiseen verrattuna. Vaikken ole mitään ripsiseerumeita käyttänytkään viime syksyn jälkeen, ovat omat ripset aina olleet todella pitkät ja vahvat. Ennen tätä siis.. Eron aiempaan huomaa kyllä tosi selkeästi. Tämänkin tosin tiesi google kertoa olevan ilmeisen normaali vaiva 😀

Tänään 33+5

Jos vielä pari kuukautta sitten kehuskelin kuinka olo on kaikinpuolin hehkeä ja pirtsakka, niin nyt alkaa olla jo vähän eri ääni kellossa. Aivan suoraan sanottuna on jo useamman viikon ollut tukalat oltavat kun liikkuminen on jo hankalaa, joka paikka on turvonnut ja naamakin näyttää pöhöttyneeltä. Tai siis ei vain näytä vaan ON! Ennen mulla ei ollut silmäpusseja ikinä, nyt nuo Vesa Keskiset ovat ihan jokapäiväinen kaveri 😀 

Varsinkin näiden viimeisten työviikkojen aikana alkoi jo olla aivan masentunut olo kun kaiken muun väsyneen olon lisäksi katsoi peilistä takaisin juurikin se pöhöttynyt haamu rasvaisilla hiuksilla! Ihan totta! Juuri sitä kun tässä vielä kaipasikin hehe. Onhan tässä painoakin tullut jo joku 13kg josta varmasti suuri osa nestettä, mutta onhan se iso kuorma kantaa päivittäin ”normaalin” painon päälle kaikkien näiden muiden vaivojen lisäksi. Tai ylinpäänsä superiso painonnousu jos miettii lähtöpainoa.

En tietysti valita, koska kaikki tämä on aivan varmasti kaiken arvoista, mutta onhan se täysi tosi ettei varmasti kovin moni säteile loppuun saakka Naantalin aurinkona ja tunne oloaan oikeasti kaikinpuolin ihanaksi. Tai siis kai niitäkin löytyy? Ei tosin täältä päin Käpylää ainakaan 😀 Onneksi kuitenkin suhteellisen helpolla päästy tähän saakka ja suurin osa ajasta mennyt vaivojen ja oireiden suhteen helpolla. Eiköhän tässä moni muukin asia helpotu nyt kun pääsee ottamaan vähän rennommin kotona ja puuhailemaan kivoja juttuja. 

Eiköhän tämä lomailu tässä konkretisoidu viimeistään ensi viikolla. Siihen saakka jatketaan tätä ihmettelyä 😀

Ainiin! Ajattelin vinkkailla teille myös Ninnin Lifestyle & Living-verkkokaupasta, jonka ystäväni on pistänyt pystyyn. Tuolla valikoimissa on tuotteita, jotka kuuluvat Ninnin omiin suosikkeihin ja joiden takana seisoo, kuten esimerkiksi Fake Bake-itseruskettavat. Itse olen kuullut noista itseruskettavista vain hyvää, suureksi harmikseni en tosin voi niitä nyt testailla vaikka haluaisinkin. Kannattaa käydä kurkkimassa jos kiinnostaa! 🙂

Hyvää lankalauantaita! Meillä ei vietetä Pääsiäistä kovin erikoisissa merkeissä kuten nyt ei oikeastaan muitakaan juhlapyhiä. Tosin eivät ne pyhätkään tunnu enää samoilta kun ”ennen vanhaan” kun tuntuu että kaupatkin ovat kokoajan auki. Eipä ainakaan tule sitä perus paniikkia että on hamstrattava ylisuuri määrä ruokaa varastoon ja oikeasti aina liikaa.

Kävin eilen salilla tekemässä tunnin kevyen jalkatreenin ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että nämä salitreenit alkavat varmaan olla tässä. Parin viikon aikana on nimittäin huomannut hengästyvänsä paljon aikaisempaa nopeammin ja vaikka tekisi liikkeitä, kuten nyt vaikkapa hauista pelkällä semmoisella rautatangolla. Ennen kun lisäsin siihen 10kilolla painoja, nyt mennään ihan pelkällä tangon painolla. Pääasia kai että tekee edes jotain. Jalkatreeneissäkin tulee nykyään tehtyä puolet liikkeistä vain oman kehon painolla tai sitten todella kevyellä tangolla.

Nyt huomasin tosiaan, että syke nousi pelkässä todella hitaassa crosstrainer-treenissä tosi helposti sen yli 150. Outoa! Ennen kun sai oikeasti huitoa kunnolla menemään, että sai pulssin kunnolla yli tuon. Kai se veren määrä on sitten lisääntynyt lähiviikkoina todella paljon. Viimeistään viikon-parin päästä on kyllä luovuttava jo noistakin varsin lällytreeneistä ja keskityttävä pelkästään niihin kävelylenkkeihin. Pahin nyt varmasti olisi jäädä paikoilleen ja olla tekemättä mitään. 

Nuo turvotuksetkin ovat kokoajan pahentuneet niin että välillä (lähinnä aamuisin) kävely tai siis yleinen tepastelu kotona (:D) oikeasti sattuu jalkoihin, samoin kämmenien yhteen puristaminen. Je ei muuten unohdeta niitä silmäpusseja aamuisin. Huhhuijaa nimittäin! Vaikka nuo aamut ovat yleensä pahimmat, niin onneksi reipas vedenjuonti ja yleinen puuhastelu auttavat muutamassa tunnissa edes jonkin verran.

Se aikaisemmin jonkin aikaa piinannut makeanhimo on muuten hellittänyt viime viikkoina ja nykyään jopa ällöttää taas normaaliin tapaan kaiken sokerisen ajattelu. Ainut asia jota oikeasti tekee mieli ovat omatekoiset mustikka-valkosuklaamuffinit! Niitä voisi syödä vaikka joka päivä! Olen laatinut pientä to-do-listaa mammalomalle ja pari juttua listalla on uusien ruokien ja leivonnaisten kokeilu, kerrankin kun on edes hetken oikeasti aikaa tehdä asioita. Täytyy alkaa keräilemään listaan kaikkea hyvää mitä täytyy testailla 😉 Pitää laatia tarkempaa loman to-do-listaa sitten myöhemmin!

var uri = ’https://impfi.tradedoubler.com/imp?type(img)g(22198006)a(1854317)’ + new String (Math.random()).substring (2, 11);
document.write(’’);

 

Postaus sisältää kaupallisen linkin.

Tänään jäljellä 4. Työpäivää nimittäin! Jouduin aikaistamaan mammiksen alkamista ja tänään tulikin soiteltua ympäriinsä ja säädettyä noiden päivien kanssa. No miksi sitten näin? Alunperinhän mammiksen piti alkaa vasta reilun parin viikon kuluttua. Kuulin viikonloppuna aivan sattumalta 1.4 voimaantulevasta lakimuutoksesta, jonka myötä äitiyslomalle 1.4 jälkeen jäävälle kertyy vuosilomia vain 6kk vapaan ajalta. En ollut moisesta kuullutkaan, eikä ollut kyllä kovin moni muukaan palkanlaskenta mukaanlukien. 

Kun eroa oli vain viikko siihen että loma olisi oikeastikin alkanut ja tarkoituksenahan oli muutenkin pitää loppuun lomapäiviä, niin jälkeenpäin olisi varmasti alkanut ensi vuonna harmittamaan ettei tullut haettua muutosta noihin päiviin kun kuitenkin ihan tuntuvista lomista kyse.. Olisi voinut olla tuskaiset 9kk sinnitellä ensi vuonna suunnilleen parin viikon lomalla 😀 No mutta, meinasi jo iskeä pieni paniikki kun tajusi että maaliskuuhan loppuu tosiaan ensi viikolla ja tässä on vielä pääsiäinenkin välissä! 

Kai tässä täytyy alkaa suunnittelemaan, että mitä kaikkea sitä sitten ensi viikon jälkeen puuhailisi. Yksi juttu joka on ollut mielessä jo ikuisuuden on lipastojen järjestely ja tavaroiden siirtäminen, onhan vauvalle nyt oltava tarpeeksi tilaa omille vaatteille ja tarvikkeille. Tähän asti ne ovat vaan lojuneet kasseissa ympäriinsä odottamassa lomaa kun ei kertakaikkisesti ole ollut aikaa järjestellä tavaroita muun arjen keskellä. Ensi viikolla sitten pesukone pauhaamaan vauvanvaatteista ja kaapit kuntoon!

Lähiviikkoina olen bongaillut uudenveroisia ja loistokuntoisia vauvanvaatteita läheisten alueiden Facebook-kirppiksiltä. Tämäkin nyt varmasti on melko kaksipiippuinen juttu ja jonkun mielestä lähes tuomittava rikos, mutta itse en koe että vauvanvaatteisiin syntyisi mitään sen kummempia tunnesiteitä ja muutaman viikon käytössä pysyviä vaatteita on omasta mielestäni aivan turha ostaa kaikkia uutena! Sitäpaitsi kierrättäminen näissä on muillakin tavoin melko järkevä ratkaisu. 

Äitiyspakkauksen sisällön lisäksi olen ostanut uutena ihan vain muutamia vaatteita, loput on tutuilta ja tosiaan noista ryhmistä ostettuja. Varmasti vielä muutamia perusvaatteita täytyy hamstrata nurkkiin sitten kun saan nuo pestyä ja kartoitettua tilannetta. Eikös pikkuvauvan pitäisi aikalailla selvitä kun löytyy niitä perusvaatteita vähintään kolmet per vaate? 😀 Meille on tulossa niin miniminivauva, että varmaan senkin vuoksi pakko lähteä vielä kaupoille kun kaikki äitiyspakkauksenkin vastasyntyneen vaatteet ovat varmasti aivan liian reiluja.

Mitään varsinaista hifistelymoodia ei noiden vaatteiden suhteen ole vielä iskenyt ja ehkä ihan hyvä, varmasti nekin alkaa kiinnostaa enemmän siinä vaiheessa kun vaatteiden käyttöikä on edes vähän pidempi kun se pari viikkoa. Eihän sitä tosin tiedä millainen innostus sitä iskee noiden vaatteiden kanssa siinä vaiheessa kun on enemmän aikaa kierrellä kaupoissa ja kun itse vauva syntyy. Nyt tuntuu että kaikki ajatukset ovat vielä pyörineet tässä arjessa ja töissä. En malta odottaa ensi viikkoa!! Ihan älytöntä, nyt alkaa vasta oikeasti tajuamaan että kohta ei ole vuoteen töihin menemistä haha!

Ovatko muut kuulleet tuosta lakimuutoksesta ja miten olette itse järjestäneet vauvanvaatehankinnat? Kaikki uutena, kaikki käytettynä vai sekä että? 🙂