Lihaton viikonloppuherkku: nachogratiini soijasta

Soijasta tehdyn nachovuoan ohje oli joskus yksi blogin googlatuimmista jutuista. Jossain välissä laitoin vanhoja postauksia rankalla kädellä piiloon ja samassa taisi tuo ohjekin hautautua jonnekin jemmaan.. Kunnes nyt ajattelin nostaa sen taas tänne! Sen verran herkkua nimittäin oli viimeksi pari viikkoa taaksepäin, kun pitkästä aikaa tein nacho gratinaa 🙂

 

Lihattomaan nachovuokaan tarvitset:

 

Nachoja, aikalalla yksi semmoinen iso pussillinen yhteen vuoalliseen

Tummaa soijarouhetta, 4-5dl

Vettä, noin 5-6dl (voi lisätä, jos näyttää siltä, että soija imisi vielä nestettä)

Valkosipulia ja sipulia

Pussillinen tacomaustetta (siis se j-lihalle tarkoitettu)

Loraus tomaattipyreetä tai -murskaa

Kasvisliemikuutio

Jalapenoja

Tomaatti

Suolaa + pippuria

 

Juustokastikkeeseen:

 

Pussillinen juustoraastetta

Maitoa (noin 5dl)

Hyppysellinen vehnäjauhoja ja voita

1.Ruskista sipuli, valkkari ja pilkottu tomaatti pannulla. Lisää joukkoon vesi, aavistus suolaa, pippuria ja kasvisliemikuutio, anna kuution hajota nesteeseen. Tämän jälkeen lisää soijarouhe sekaan ja anna seoksen turvota matalalla lämmöllä hetki, noin 10min.

2.Kun soija on imenyt kaiken nesteen, voit lisätä joukkoon oman maun mukaan tomattipyrettä ja pussillisen tacomaustetta. Annetaan maustua hetki, jonka jälkeen voi joukkoon lisätä oman maun mukaan jalapenoja, tietty ne voi ripotella päälle vasta vuokaankin.

3.Kaada seos vuokaan ”nachopedin” päälle. Näiden päälle kaadetaan juustokastike. Sen ohje löytyy esimerkiksi täältä. Itse vihaan tuon juustokastikkeen tekemistä! Jotenkin onnistun juoksuttamaan sen jokatoisella kerralla! Muistakaa siis, ettei kannata lisätä juustoa vielä liian kuumaan maitoon.. Oikeasti haastava homma varsinkin induktioliedellä.

4.Sitten uuniin 175c asteeseen noin 20 minuutiksi tai kunnes juusto näyttää päällä valmiilta.

Nauti ranskankerman ja omatekoisen guacamolen kanssa! Guacamolen ohjehan löytyy täältä 🙂

 

Jos haluaa tästä extratulisen, niin voi soijaseokseen paistaa mukaan tujumpaakin chiliä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Paras guacamole ikinä

Se joka ei ole koskaan tehnyt itse guacamolea tai pahimmassa tapauksessa koskaan edes maistanut semmoista, suorastaan käsken nyt kipin kapin kauppaan ostamaan aineksia! Tässäpä näppärä ja edes vähän terveellisempi herkkuvaihtoehto vaikkapa nyt pyhille. Guacamolesta on nimittäin moneksi ja mikä parasta, se on myös aivan todella hyvää (ja koukuttavaa)! En ole itse ikinä ostanut niitä kaupan valmis-guacamoleja enkä kyllä suosittele ketään muutakaan. Niissähän ei avokadoakaan ole käytännössä ollenkaan, jotenkin raivostuttavaa että semmoista edes saa kaupata guacamolena? Vai saakohan edes enää?

Viimeistään siinä vaiheessa kun on tutustunut itse tehdyn maailmaan, niin ei enää paluuta ole. Itse koukutuin kunnolla guacamoleen Kalifornian reissulla 2013 kun ostettiin Wholefoodsista siellä tehtyä semmoista tuore-guacamolea ja sitä tuli kyllä sitten ostettua purkkikaupalla. Sen jälkeen olen ostanut sitä jokaisella jenkkireissulla, aina kun on löytynyt Wholefoods. Aivan superhyvää! Tosin nykyään vielä enemmän lemppari on semmoinen juustodippi mitä siellä myydään.. Sitä ei oikein voi kotonakaan helposti tehdä 😀

Tämänkin suhteen on vähän makuasia millaisesta tykkää. Joku saattaa haluta maksimoida korianterin, toinen limen kun taas kolmas jättää jonkun aineksen kokonaan pois. Joihinkin versioihin tulee myös tomaattia, mutta itse en taas tomaattisesta guacamolesta niin välitä. Mielestäni kyllä seuraavat kolme ainesta ovat pakollisia täydelliseen guacamoleen: lime, korianteri ja ripaus chiliä. Nyttemmin olen närästyksen vuoksi vähentänyt chilin käyttöä, mutta lime ja korianteri on ja pysyy ehdottomasti!

Täydelliseen guacamoleen tarvitset:

4-5 avokadoa, semmoista esikypsytettyä joka antaa pehmeänä vähän periksi painaessa. Jos avokado on liian raaka, ei tästä tule mitään!

Maun mukaan limeä, itse käytän suunnilleen puolikkaan limen mehun

Korianteria, puolikas ruukullinen suunnilleen, joskus olen laittanut kokonaisenkin, riippuen vähän kuinka suuren satsin tekee

Chiliä, itse olen käyttänyt tuorechiliä. Esimerkiksi semmoiset ruokakaupoissa myytävät ”yleischilit” ovat ihan hyviä tähän, ei mitään överitulisia, mutta silti kivasti potkua.

Pari kynttä valkosipulia on myös oleellinen ainesosa, rakastan muutenkin valkosipulia ruoanlaitossa. Pieneksi vaan kynnet ja ainesten sekaan!

Valmistus nyt on varsin yksinkertaista. Ainekset vaan sekaisin kulhoon, itse möyhin ne yleensä haarukalla. Jos avokadot ovat optimaalisen kypsiä, niin ei niitä tarvitse ihan kamalalla käsivoimalla survoa. Mössäämisen jälkeen puristan sekaan limen. Mausteet heitän lopuksi: suolaa, ihan vähän sokeria tuomaan täyteläisempää makua ja hyppysellinen mustapippuria! Hetkeksi maustumaan jääkaappiin ja sitten onkin valmista syötäväksi.

Näistä aineksista on tehty täydellinen guacamole 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Weeruskan brunssi

Nyt jatkuu sitten ne brunssijutut! Seuraavaksi olisi vuorossa tämän hetken ehdottomin lempparini brunsseista, nimittäin Weeruska Alppilassa. Sinne kun tulee mentyä kerta toisensa jälkeen. Ennen asuin Weeruskan naapurissa ja ravasin siellä ainakin kerran viikossa. Käpylässä asuessa tulikin sitten pitkä tauko, kunnes noin vuosi sitten alkoi tuo brunssi ja olin kerrasta myyty. Nykyään tulee aikalailla sen vuoksi käytyä useammin taas. Voisin sanoa, että tuolta löytyy ihan kaikki mitä brunssilta yleisesti odotan!

Itseasiassa joku aika sitten en tiennyt,  että brunssi voisi mennä paremmaksi.. Kunnes Weeruskan brunssille ilmestyi pehmiskone! Ihan älytöntä 😀 No mutta kuitenkin, sanoisinko että tämä brunssi on aivan loistava myös kasvissyöjille. Viimeksi katsoin, että lämmin-tuotteista puolet ovat lihattomia ja salaattejakin löytyy tosi reippaasti. Oikeastaan tuolla on kyllä kaikille kaikkea, samoin puitteet ovat varsin lapsiystävälliset ja kesällähän Weeruskassa on mukava käydä vaikka Lintsireissun yhteydessä.

 

Olen maistanut tuolla ensimmäisen kerran kukkakaali-wingsejä ja ne on kyllä niin hyviä! Siis semmoisia uppopaistettuja kukkakaaleja, joita syödään wings-kastikken kanssa. Välillä tarjolla on myös semmoista jännää uunibataatin tyyppistä (en nyt oikein keksi sille sanaa), joka myös vie noista kasvisruoista kielen mennessään. Viimeksi oli myös falafeleja.

Lisäksi tarjolla on mm. Clippersin laaja teevalikoima, karjalanpiirakoita, croissantteja, leipää, muistaakseni Nutellaa (nam), pekonia, lihapullia, munakasta,perunamuussia, smoothieta, kakkuja, hedelmiä ja lisäksi paistopiste, jossa saa tehdä itse vohveleita! Ja sitten tietty myös nyt se pehmiskone ja nompparelleja 😀 Jotain saattoi myös unohtua!

Brunssin menu on aina ennakkoon Weeruskan kotisivuilla ja tosiaan brunssi katetaan vain sunnuntaisin. Nyt näyttäisi olevan Välimeren brunssi seuraavaksi, kuinka taas tekisikään mieli, vaikka justiinsa viime sunnuntaina kävin!! Muistaakseni hintaa brunssilla on jotain reilut 20e, on kuitenkin jokaisen euron arvoinen. Itselläni tuo ainakin pitää aina iltaan asti nälkää. Ja ei ole sponsoroitu postaus todellakaan. Kaikki testaamaan! 😀

Jos olette käyneet, mitäs tuumasitte? Mikä on teidän lemppari-brunssi?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Pullantuoksuinen sunnuntaipostaus

Hellurei! Onni on kellojen kääntämisessä, sain nimittäin sunnuntai-aamuun suunnilleen tunnin verran omaa aikaa kun heräsin viikonloppuun nähden jo laittoman aikaisin ennen kahdeksaa kukkumaan. Läppäri kainaloon ja kahvit tulille, aah! Rakastan sitä tunnetta kun pääsee aamulla hiljaisuudessa avaamaan koneen ja hörppäämään täydellistä lattea. Olohuoneen katto tuli eilen vihdoin ja viimein melkein valmiiksi.  Johan näitä maalailuita ollaankin täällä muutaman miehen (ja tietysti yhden apu-naisen) voimin hoidettu ja nyt voisi vihdoinkin sanoa, että ollaan voiton puolella. Korkea viistokatto puupaneelia ei ehkä ole maalattavana kohteena mikään kaikkein ihanteellisin, mutta kuka leikkiin ryhtyy.. Seuraavaksi päästään ehkä minun lempihommaani, eli valkkailemaan olkkarin ja pojan huomeeen seinien maaleja. Joku erikoisempi tekstuurimaali olisi kyllä ihana!
Pommitinkin jo aikaisemmin tällä viikolla somea korvapuustikuvillani ja ilmeisesti aika monille syntyi pullahimo sen jälkeen. Voin vaan kuvitella, olin jo itse kärvistellyt korvapuustihimojen kanssa jo hetken ja yritin toissaviikonloppuna tuoda jotain helpotusta ostamalla kaupasta pussin Gifflareita. Mutta eihän ne kuitenkaan ole lähellekään sama asia kun itseleivotut korvapuustit.. Jotenkin kieltämättä hassu ajatus, nimittäin minä leipomassa korvapuusteja! Oikeastaan olen melko hyvä leipuri, joten en tiedä miksen useammin leivo juttuja. En kai ole niin kovin makeiden juttujen perään kuitenkaan. Jotenkin sitten päädyin alkuviikosta hamstraamaan kaupasta pullatarvikkeita ja tuumasin, että kai sitä täytyy yhdet pullat kymmeneen vuoteen vääntää. Edellisestä korvapuusti-kerrasta nimittäin oli oikeasti se 10v aikaa!
Voin kertoa, että olivat kyllä melko hyviä. Ja itseasiassa onnistuin näissä varsin hyvin ottaen huomioon, etten ole mikään pullakonkari todellakaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä nuukailin liikaa voin kanssa ekassa pellillisessä, toinen nimittäin onnistui huomattavasti paremmin noin ulkonäönkin puolesta. Nyt onkin sitten napsittu pullia pakastimesta pitkin viikkoa, en vaan kertakaikkisesti voi vastustaa! Toivon todella ettei tästä herännyt mikään kipinä alkaa puuhastelemaan korvapuusteja joka viikko. Voin kertoa, että sen tavan myötä painaisin vuoden päästä ehkä 200kg.

 

Olen joskus miettinyt, että mikä tekee hyvän leipurin? Tai siis itse miellän olevani hyvä leipomaan siksi, että leipomani asiat onnistuvat. Mutta tietenkin ne onnistuvat kun seuraan ohjeita! En ymmärrä voiko silloin muka mennä joku pieleen? Jos hyvä leipuri on semmoinen, kenen ei tarvitse jokaikinen kerta googlettaa niitä ohjeita ja tarkastaa rasvan tai jauhojen määrää ainakin viittä kertaa, niin siinä tapauksessa en kyllä todellakaan ole lähelläkään hyvää leipuria. Muistaakseni olen kerran epäonnistunut leipomisoperaatiossa (tai siis ainakin sillein kunnolla, että voisi virallisesti todeta, että nyt oikeasti meni pikkaisen pieleen…) Olin silloin 9v ja yritin tehdä jotain ihme appelsiininkuorikakkua. Oikeasti kyllä ainakin yritin seurata niitä ohjeita, mutta pieleen meni.
Laitan kyllä täysin iän piikkiin ja siihen, etten välttämättä ollut ymmärtänyt jotain tärkeää vaihetta, haha! Muistan kun vaan tuijotin sinne uuniin ja se perhanan kakku ei vaan kohonnut. Oli vaan taikinaliejua. Siitä on jo 20v aikaa, joten kovin tarkkaan en muista, mutta kieltämättä aloin nyt miettimään, että paistoinkohan sitä yksinkertaisesti vaan malttamattomana pikkutyttönä liian vähän aikaa. No, jokatapauksessa muistan kyllä hyvin sen kun raastoin sitä appelsiinin kuorta ja voin kertoa, että sen perusteella miten se raastaminen sujui (siis raastoin ne kaikki valkoisetkin osat muistaakseni), en usko että kyseinen kakku olisi muutenkaan ollut mikään maailman suurin menestystarina. Ehkä sen olikin tarkoitus epäonnistua! Sitävastoin tykkäsin ala-asteella tehdä pannaria, paistaa lettuja ja semmoista murotaikinavuokaa, jossa oli useimmiten omenaa tai luumua. Vitsi kun oli hyvää!
 Jos haluaa onnistua leipomisessa (etkä siis ole mikään taikinataikuri) niin asiat missä nyt ei vaan voi lähteä sooloilemaan on a) raaka-aineet b) työvaiheet! Jos korvapuustiohjeessa lukee, että tarvitset vehnäjauhoja, silloin et vaan voi tunkea sinne niitä ruis- ta grahamjauhoja yrittäessäsi soveltaa. Tai korvata voita ruokaöljyllä. Tai olla kohottamatta taikinaa, koska ei sillä varmasti ole merkitystä. On sillä! Jos seuraat niitä ohjeita, todennäköisesti onnistut, eikä tarvitse miettiä sitä mikä meni pieleen (eli se kun jätit hiivan pois ja ajattelit, että ei yhdellä aineksella ole niin väliä haha!). Meillä ei ollut kotona raesokeria ja myönnän miettineeni kaupassa, että mitä jos vain jättäisin sen pois.. Mutta eiväthän korvapuustit ole mitään ilman sitä! Niinpä lähti raesokerikin ostoskoriin.
idnosto
 Mikäli joku kaipailee ohjetta, niin käytin ensimmäistä googlettamaani ohjetta, joka nyt sitten oli tämä ja kopioin sen tähän:
 
Pullataikina:
½ l maitoa tai laktoositonta maitojuomaa
50 g hiivaa
1-2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n.14 dl Myllyn Paras Emännän Puolikarkea Vehnäjauhoja (n. 900 g)
100 g voita
Väliin: 
50-100 g voi- tai margariinisulaa
½-1 dl (fariini)sokeria
1-2 rkl kanelia
Voiteluun ja päälle:
 munaa
raesokeria
Valmistusohje 

 

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja muna. Lisää vehnäjauhot vähitellen, aluksi vatkaten, jotta ilmaa sitoutuu taikinaan. Alusta taikina hyvin vaivaten. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppupuolella. Laita taikina peitettynä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan.
Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, ota se leivinpöydälle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Jaa taikina kahdeksi palaksi ja kaaviloi kumpikin suorakaiteen muotoon (n. 30 x 50 cm). Levitä taikinalevyille sulaa / notkeaa rasvaa ohueksi tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Kierrä levyt tiukalle rullalle, jätä saumat alaspäin.
Leikkaa rullat 3-5 cm:n paloiksi vinoittain leikaten niin, että joka toinen leikkaus on vinoon toiseen suuntaan ja joka toinen on vinoon toiseen suuntaan.-> / / . Paina jokainen pala keskeltä alas peukalolla niin, että pullaan muodostuvat korvat. Anna kohota kaksinkertaisiksi lämpimässä paikassa. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria.
Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 10 min kauniin värisiksi.

 

Sunnuntai (varsinkin tämmöinen sään puolesta todella ankea semmoinen) on hyvä leipomispäivä. Ehkäpä joku saa tästä postauksesta idean leipoa korvapuusteja, nami! Itselläni on seuraavaksi leivontalistalla karjalanpiirakat. Ne itse tehdyt kun ovat niin hyviä ettei mitään rajaa!

 

Ps. Kurkatkaa myös eilinen kotipostaus ja Elloksen -40% alekoodi joka voimassa vielä tänään!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Superhelppo pestokana vol 2

Aikaisemmin talvella postailin todella helposta ruokavinkistä arkeen, fetalla täytetystä pestokanasta. Lähiaikoina olen pariin otteeseen tehnyt vieläkin yksinkertaisempaa arkikanaa, ohje tosin on tässä melko samanlainen, mutta vieläkin yksinkertaisempi. Taisin Snapchatissä jokunen viikko taaksepäin tätä vilauttaa ja ajattelin jakaa ruokavinkin myös täällä, vaikka mikään kovin kummoinen ruoka nyt ei olekaan kyseessä. 
Valmistelut hoituvat aikalailla viidessä minuutissa, eli todellinen arjen säästäjä ja laiskimuksen illallinen. Meiltä löytyy usein jääkaapista esimerkiksi jämiä pestosta ja parmesanista, sekä usein myös kirsikkatomaatteja eli hyvä ruoka käyttää pois niitä lojuvia purkin pohjia.

Tähän tarvitsee siis paketin broilerin fileitä, pestoa, parmesania ja halutessaan tomaatteja. Tuohon vuokaanhan voi lisätä muitakin kasviksia uuniin, mistä ikinä nyt tykkääkään ja sopii peston kanssa. Broccolia, porkkanaa.. Itse tykkään nykyään käyttää broilerin minuuttipihvejä, niistä saa harvemmin kuivia ja paketissa on kivan paljon pikkupihvejä. 
Pihvit pyöritellään lasivuoassa öljyssä, suolassa ja pippurissa tasaisesti. Tämän jälkeen lisätään pihvien päälle vuokaan ihan reippaasti pestoa ja pyöritellään tasaisesti pesto kaikkiin pihveihin molemmille puolille.

Peston jälkeen ripotellaan fileiden päälle parmesanjuustoa oman maun mukaan ja kylkeen tomaatteja.

Sitten vuoka uuniin noin 45-60 minuutiksi 175c. 

Itse söin muistaakseni villiriisin kanssa, mutta sopii hyvin monen kanssa. Esimerkiksi uunikasvisten, pastan, lohkperunoiden 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.