Raha-asiat parisuhteessa

Eräs teistä kyseli kommenttiboksissa, että onko meillä Tommin kanssa samanlaiset näkemykset rahankäytöstä ja tästä sainkin postausidean kirjoittaa raha-asioista parisuhteessa. Oikeastaan en ole ihan kamalasti edes aihetta pohtinut, ollaan nimittäin rahojemme kanssa loppupeleissä melko itsenäisiä. Emme ole naimisissa, joten ei juridisestikaan noudateta ”kaikki on yhteistä”-periaatetta, enkä kyllä tiedä olisiko se muutenkaan meidän kohdalla kaikkein luontevin vaihtoehto, vaikka kylläkin osa omaisuudestamme onkin yhteistä, kuten nyt vaikka tämä asunto.

Ollaan raha-asioiden suhteen melko peittelemättömiä, kumpikin tietää suurinpiirtein paljonko toisella on rahaa, paljonko säästössä, milloin on seuraava palkkapäivä, paljonko toisen palkka on ja paljonko tulee veronpalautuksia, enkä usko että toisen kaapista voisi mitään sen suurempia luurankoja löytyä. Olemme siis kai raha-asioiden suhteen melko avoimia, vaikka aihe on toki semmoinen, joka saattaa jollekulle toiselle olla todella privaatti, eikä sitä kovin avata edes puolisolleen.

Olemme molemmat melko säästeliäitä ja meille on tärkeää, että rahaa jää sivuun esimerkiksi matkoihin, niihin yllättäviin juttuihin ja yleisesti niihin asioihin, joita haluamme toteuttaa ja jotka ovat meille tärkeitä. Kuten nyt vaikka tuo matkustelu. Sehän on tietty hyvä juttu, että jaamme tämän suhteen samat ajatukset. En nimittäin tiedä tulisiko siitä loppupeleissä mitään jos näkemyserot olisivat tässä asioissa kovin radikaaleja, toinen pistäisi sileäksi kaiken heti palkkapäivänä ja eläisi yli varojensa, kun toinen taas elelisi supersäästeliäästi.

Yritetään siis molemmat säästää arjen pienissä jutuissa, bongaillaan kaupassa päivän illallispohdinnan ohella esimerkiksi niitä punaisen lapun päiväystuotteita, suositaan nykyään S-ryhmää ja muita tuommoisia pikkujuttuja. Kumpikin kuitenkin huolehtii omasta säästämisestään ja vaikka yhteinen säästötili onkin joskus ollut ajatuksen tasolla, niin säästämme kummatkin erillään omilla tahoillamme.

Ainakin tähän saakka on toiminut vallan mainiosti se järjestely, että molemmat tienaavat ja käyttävät omat rahansa. Sanoisinko, että ruokaostokset hoidamme suurinpiirtein 50/50, osan kuluista (sähkö, netti yms) maksamme vuorotellen ja lisäksi meillä on tietyt omat jutut, mitä kuuluu hoitaa. T esimerkiksi hoitaa autoon liittyvät asiat ja minä taas maksan kaikki taloutemme vakuutukset. Tuo on aina toiminut meillä ja onhan se mielestäni reilua ja tasa-arvoista, että hommat hoidetaan puokkiin. Toki toinen tulee sitten vastaan joidenkin menojen suhteen esimerkiksi nyt hoitovapaan aikana, vastavuoroisuutta siis.

Yhteinen tili meiltä löytyy, se oikeastaan asuntolainan vuoksi. Meillähän on siis yhteinen asuntolaina, jota toki maksamme vastikkeen kanssa puoliksi pois. Toki yhteinen laina vaatii tietynlaista luottamusta toiseen, onhan siinä suuret rahat kyseessä ja ihmisetkin ovat erilaisia, jotkut haluavat erilaiset lainat vaikkei asialla olisikaan mitään tekemistä luottamuksen kanssa. Tokihan jo itsestään toisen kanssa yhdessä asuminen vaatii toiseen luottamista, ihan siis taloudellisestikin. Täytyy osata luottaa, että se toinen maksaa vuokran, vastikkeen tai sähkön ja muut arjen perusjutut.

Sehän on kai omien tilien lisäksi melko yleinen vaihtoehto, että siirretään yhteiselle taloustilille aina x-summa, josta maksetaan ruoka ja muut talouden menot, loput ovat sitten omia rahoja. Tuo on kyllä siitä kätevä järjestely, että helpommin pysyy hollilla siitä, paljon sitä rahaa todellisuudessa kuluu kuukaudessa esimerkiksi ruokaan, verrattuna siihen että maksetaan sekalaisesti omilta tileiltä kortilla ruokaostoksia, eikä niin tarkkaan pidetä summista kirjaa.

Ensimmäistä yhteistä asuntoa ostaessa olimme laina-asian äärellä, yhteinen vai erillinen? Olimme silloin taloudellisesti tosi eri tasoissa asunnon omarahoituksen suhteen, koska minulla olivat ASP-säästöni ja toisella taas hurjasti enemmän omaa varallisuutta aikaisempien omistusasuntojen kautta. Vaikka kuinka olisi luottamus kunnossa toiseen, niin on mielestäni tärkeää, että varsinkin suurempien summien kohdalla sovitaan asioista ihan mustaa valkoisella. Päädyimme yhteiseen lainaan, koska työni kautta saimme yhteisen lainan huomattavasti edullisemmin kuin silloin jos T olisi joutunut ottamaan erillisen ”kalliin lainan”.

Omarahoituksen suhteen kuitenkin teimme virallisen ”lainakirjan”, jossa määrittelimme molempien asuntoon pistämät ”omat rahat” ja minä ikäänkuin ”lainasin” toiselta erotuksen, jotta pankin näkökulmasta olisimme sijoittaneet 50/50. Muutenhan se olisi mennyt aivan järkyttäväksi säätämiseksi. Sitten aina asuntoa vaihtaessa on helppo vähentää jäljelle jäävästä summasta molempien ”omat rahat” ja tietää, että loput voidaan jakaa puoliksi.

Nyt kun vaihdan työpaikkaa, niin myös lainaehdot meillä muuttuvat ja syksyn mittaan varmasti onkin ajankohtaista myös kilpailuttaa asuntolainoja! Olen ollut koko ikäni saman pankin asiakas ja jännä, millainen tunneside siihen pankkiinkin syntyy. Lisäksi kun on vielä vuositolkulla ollut töissä siellä omassa pankissaan. No mutta, tottakaihan näissä asioissa menee sen mukaan mikä itselleen on taloudellisesti kannattavin vaihtoehto, asuntolainaahan maksetaan niin pitkään, että marginaalilla kyllä on pidemmässä juoksussa todellakin väliä.

Jossain vaiheessa pohdin OP:ta, mutta kuulemma se bonusjärjestelmä on niin suurta höpöhöpöä, että se vaihtoehto jotenkin epäilyttäisi, vaikka kaikki vakuutuksemme ovatkin Pohjolasta. Aktia voisi olla kiinnostava uusi pankki, samoin Hypo, josta monet ovat alkaneet nostaa asuntolainoja lähivuosina. Täytyy tässä kesän jälkeen ottaa asiakseen tuo lainojen kilpailuttaminen!

Oletteko viime aikoina kilpailuttaneet lainoja (Pk-seudulla) ja kuka on antanut parhaan tarjouksen?

Ainiin ja oletteko samanlaisia parisuhdetalouden suhteen kun mekin vai kuinka taloutenne on jaettu?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.

Elämä on tässä ja nyt + muutama sana säästeliäisyydestä

Mainitsinkin aiemmassa positiivista asennetta käsittelevässä postauksessani siitä, kuinka tämän vuoden aikana olen ottanut elämässä positiivisemman ja jopa semmoisen ”kaikki irti”-asenteen. Olen vuosia sinnikkäästi säästänyt palkastani kuukausittain. Ensin omaan asuntoon käsirahaa ja sen jälkeen pitkäjänteisesti rahastoihin, sekä suoraan, että vakuutuskuoren alle.

Tietystihän olen edelleen asuntosäästäjä, omaan pussiinhan sitä asuntolainaa tulee maksettua kuukausittain ja tavoitehan on tietysti se, että 20 vuoden kuluttua parhaimmassa tapauksessa olisi täysin lainaton! Voi sitä vapautta kun ei menisi vastiketta ja lämmityskuluja enempää asumiseen. Enää ikinä…! Olen myös haaveillut sijoitusasunnon ostamisesta pidempään, mutta sanotaanko ettei se lähivuosina ole vielä kovin ajankohtaista. Voisinkin sanoa, että sijoituskämppä lienee tavoitteenani seuraavien 5-10vuoden aikana.

Usein säästämistä aloittaessa ajattelee, että pienistä summista säästäminen on turhanpäiväistä. Esimerkiksi nyt sitten se 50 euroa kuussa. Aika pitkään saa säästää, että säästöt yltävät merkittäviin summiin. Siksi itse kuulutankin juuri pitkäjänteisen säästämisen puoleen, olen itse saanut ahkeralla säästämisellä kokoon viisinumeroisen summan ja pakko olla kyllä itsestään ylpeä!

Toki tehokas säästäminen vaatii arjessa tiettyjä uhrauksia, budjetointia ja sitä, että joutuu vähän miettimään, että tarvitseeko kaikkea maailman turhaa härpäkettä. Säästöni ovatkin tuoneet minulle taloudellista turvaa esimerkiksi juuri hoitovapaalla ja noin ylesestikin henkisellä tasolla, kun tietää että on säästöjä jos jotain tapahtuu. Pakko mainita tässä, että katsoin eilen tylsyyksissäni jotain ikivanhaa uusintaa Erilaiset äidit-ohjelmasta, jossa seitsenhenkisen perheen talous meni sekaisin pyykkikoneen hajotessa.

Ei kelvannut mikään ihan halpa pesukone, vaan oli saatava paras huippuominaisuuksin, vaikkei kumpikaan vanhemmista käynyt edes töissä. Sosiaalitoimisto kylläkin maksoi uudesta koneesta 290e 😀 Tuntuu hassulta, kuinka itse juuri säästän sitä varten, etten olisi pulassa jos juuri jotain tuommoista yllättävää tapahtuu, mutta silti en raaskisi maksaa 600 euroa pesukoneesta jos puolet halvemmallakin saa aivan hyvän.

No, se siitä kuitenkin, enkä nyt väitä että jokaisella suurperheellä olisikaan varaa kuukausittain säästää euroakaan, noita poikkeuksia löytyy aina. Toki tuossakin tapauksessa se erotusraha pesukoneeseen repäistiin jostain, joten kuvittelisi säästämisen olevan mahdollista jos vain on valmis suunnittelemaan talouttaan. Yllättävien menojen lisäksi olen säästänyt juuri omia unelmiani varten. Eräitä unelmistani ovat esimerkiksi se Samoan tai Tahitin matka ja myöhemmin myös uusi maailmanympärysmatka. Juttuja, jotka motivoivat.

Viime aikoina on myös iskenyt pieni tuhlaajakärpänen. Ei nyt sillä, että pistäisin kaikki säästöt haisemaan tai eläisin yli varojeni, mutta olen enemmänkin juuri ottanut sen asenteen, että haluan nauttia elämästä. Nähdä maailmaa. Matkustaa paikkoihin, joista olen haaveillut. Ostaa kengät, joita olen kyttäillyt nettikaupassa vuoden. Mitä hittoa, kerranhan tässä eletään! Ja sitähän varten olen säästänytkin, niitä unelmia.

Kaikilla on välillä elämässä niitä alamäkiä, pieniä vastoinkäymisiä ja vaiheita, jolloin arki on kaukana ruusuilla tanssimisesta. Se myös on pistänyt miettimään sitä, että elämä on tässä ja nyt. Ei sitten joskus myöhemmin. Siitä on otettava kaikki irti ja tehtävä asioita, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi. Rakastaa itseään ja läheisiään. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä. Itse ainakin haluan elää semmoista elämää, jonka jälkeen ei tarvitse jälkeenpäin harmitella, että miksen tehnyt asioita joita halusin tai ottanut kaikkea iloa irti pienistä asioista.

Siksi olen lähiaikoina pyrkinyt juuri opettelemaan asioista nauttimiseen. Jos ravintolassa tekee mieli herkkuannosta, otan sen, vaikka toisen saisi viisi euroa edullisemmin ja näitä tämmöisiä, tiedätte varmasti. Pieniä elämyksiä ja nimenomaan asioista ja ennen kaikkea elämästä nauttimista. Nuuka säästäjä olen edelleen, mutta toisaalta, mitä järkeä siinäkään on, että lykkää niitä unelmiaan myöhemmäksi. Jokainen päivä on tehty nautittavaksi!

Kuvituksena tosiaan uudet (jo jonkin aikaa netistä kuolaamani) Isabel Marantin nilkkurit, jotka tilasin MyTheresan kesäaleista puoleen hintaan. Jeejee! Kyytiä säästöille siis, haha! En malta odottaa, että pääsen käyttämään noita 😉

Aivan täydelliset!

 

Ps. Myöskin Ellokselle sain teille jakoon taas alekoodia ja koodi 365402 antaa -30% alen kalleimmasta tuotteesta.  Voimassa 17.7 saakka. Aiempi tilauksenihan löytyy täältä. Ellokselle tästä!

 

sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.