Vinkkini syysväsymyksen selättämiseen ja pimeän kauden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Melko kliseinen postausaihe syksyyn on jakaa vinkkejä syysväsymykseen. Itsekin varmaan olen useimpina vuosina väkertänyt kasaan postauksen juuri samaisesta aiheesta, mutta vuodesta toiseen pysyvät nämä vinkit kuitenkin melko samana ja onhan aihe taas jälleen kerran ajankohtainen. Siitä syystä laitan jälleen jakoon vinkkejä kaamosväsymyksen selättämiseen. Kokonaisvaltainen hyvinvointi kun on loppupeleissä todella monen tekijän summa, siksi ajattelin jakaa myös vinkkejäni mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Pientä syysväsyä on nimittäin flunssan ohella ollut jo ilmassa syksyisen pimeinä sadepäivinä, joten pakko myös itse ottaa omista vinkeistä vaari asap!

Liikunta virkistää mieltä ja kehoa. Olen viime viikkoina huomannut todellisen motivaation notkahduksen liikunnan suhteen. Huonompaan suuntaan siis nimenomaan. Kun ulkona sataa ja on hämärää, niin lenkille lähtö on viimeisenä mielessä ainakin omalla kohdallani. Liikunnat ovat olleet ihan minimissään viimeisen kuukauden aikana, aika ei vain ole riittänyt ja nyt tämä flunssa. En muista milloin olisi tullut näin pitkä tauko treenistä! Kunhan paranen tästä räkätaudista, niin patistan itseni juoksemaan ja joogaan, oli miten oli! Treeni ei nimittäin kaduta ikinä ja sen jälkeinen hyvä fiilis on sanoinkuvailematon. Sen nuutuneen olon nimenomaan huomaa seurauksena liikunnan vähyydestä. Itselläni kun liikunta nimenomaan tuo lisää energiaa.

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Väsyneenä tekee aina mieli ravintoköyhää mättöruokaa, joka puuduttaa oloa entisestään. Se onkin sitten aikamoinen noidankehä ja mielestäni pimeinä vuodenaikoina pitäisi erityisesti panostaa ruoan laatuun. Terveellinen ja ravintorikas ruokavalio piristää ja antaa energiaa, jonka myötä myös makeanhimo ja mättöruokahimotus vähenevät. Olen pyrkinyt suosimaan lounailla paljon esimerkiksi ravitsevia salaatteja, vaikkapa Pupun salaatit ovat yksi lounaslempparini, niissä on reippaasti lehtikaalia, proteiinia ja hyviä ainesosia verrattuna joidenkin paikkojen höttösalaatteihin. Silti on viimeaikoina noin muuten tullut syötyä vähän huonosti ja epäsäännöllisesti. Pitkiä ruokailuvälejä, välipalaksi paahtoleipää tai muuta hiilarimättöä.. Tiedostan itsekin, että syyttäminen on tässä vuodenajassa ja tarkoitus olisi pistää ruokavalio taas ojennukseen. Hyvä pointti on kuitenkin se, että töissä voi lounaan merkeissä panostaa juuri niihin salaatteihin ja terveellisempiin välipaloihin, kuten hedelmiin tai pähkinöihin. Se on jo alku!

Vitamiinit. Varsinkin C- ja D-vitamiineja suositellaan pimeinä vuodenaikoina nauttimaan reippaasti ja D-vitamiinin puutos saattaa oireilla juuri väsymyksenä. Lisäksihän kalsium tarvitsee imeytyäkseen D-vitamiinia, joten pitkittynyt puute saattaa johtaa jopa luuston haurastumiseen. C-vitamiini on antioksidantti ja myös sen puutos voi oireilla väsymyksenä ja ärtyisyytenä. Ainakin omalla kohdallani C-vitamiinin tankkaus virkistää kehoa ja mieltä, joten hedelmät, marjat ja muut vitamiinipommit tulisi pitää ruokavaliossa myös talvella! Mikäs tämän suhteen sen parempaa kuin juuri alkanut satsuma-kausi. Itse koukutun satsumiin jokaikinen syksy, ihan parasta. Voisin syödä vaikka pussin päivässä, haha. Ja nimenomaan kirpeämpiä satsumia, yleensä villitys laantuu vähän siinä vaiheessa kun tilalle tulee klementiinejä. Ensisijaisesti pyrin siis nauttimaan C-vitamiinin ruoasta, mutta D-vitamiinin juuri purkista. Edellisenä valmisteena on ollut tuo kätevä suihkittava DLUX D-vitamiinisuihke. Tänä syksynä ajattelin kuitenkin tankata deetä reilummalla annoksella purkista!

Muutkaan vitamiinit eivät ole syyskaudella pahitteeksi, itse olen juuri ottanut taas pitkästä aikaa käyttöön viherjauhekapselit. Nuo kuvan Viridianin luomulaatuiset Soul Food-kapselit sisältävät valmiin yhdistelmän eri viherjauheita, kuten spirulinaa, chlorellaa, vehnäorasta, ohraorasta, sinimailasen lehteä ja Seagreens-merilevää. Viher- ja leväjauheet ovat luonnon omia monivitamiineja ja esimerkiksi spirulina ja chlorella sisältävät todella laajan haitarin vitamiineja ja ravintoaineita. Ne myös puhdistavat elimistöä kuona-aineista, joita kerääntyy mm. juuri unenpuutteen, huonon ravinnon tai stressin myötä. Detox-vaikutuksen lisäksi viherjauheet toimivat myös erinomaisena rusketuksen tehostajana! Ei tosin ehkä se ajankohtaisin juttu juuri nyt, mutta näin myös yhtenä ominaisuutena kaiken muun ohella 😀

Uusi harrastus. Kiinnostavien ja inspiroivien asioiden tekeminen virkistää myös mieltä, oli se sitten vaikka käsityöt, juuri se liikuntaharrastus, koukuttava sarja tai hyvä kirja. Itse uppoudun aina syksyisin varsinkin tv-ohjelmiin, jotenkin ihana odottaa aina uutta jaksoa jännityksellä! Nyt aloitin katsomaan Ruotsin Miljonääriäitien uusia jaksoja Rutosin netti-tv:stä, jee! Myös uusi liikuntaharrastus on ollut mielessä syksyksi. Hot jooga on kylmällä aina ihana valinta, mutta olen myös sen ohella tuumaillut aktiivisemmin myös pilatesta. Keväällähän kävin silloin tällöin joogan ohella myös pilatestunneilla. Liikuntamuotona koin sen todella mielekkääksi, keholle hellävaraiseksi, mutta silti äärimmäisen tehokkaaksi.

Olen tykästynyt kurkumiinilatteen! Pyrin välttämään kofeiinia aamun jälkeen ja varsinkin flunssaisena (tai muuten vaan kylmissään) mielellään joisi jotain muuta lämmintä kuin iänikuista kahvia tai teetä. Nyt olenkin iltapäivisin juonut kupillisen lämmintä kurkumiinilattea maitoon tehtynä. Alkuun ajatus tuntui ällöltä; puoli lusikallista kurkimiinijauhetta kuuman maidon sekaan, mutta nyt jo tykkään tuosta ihan täysillä! Jauhe sisältää kurkuma- ja inkiväärijuuren lisäksi aromaattisia mausteita, kuten chiliä, ceylonkanelia, vaniljaa ja kardemummaa. Mielestäni maku on todella miellyttävä, vaikka alkuun epäilinkin.

Kurkumalatteahan kutsutaan myös kultaiseksi maidoksi ja todelliseksi terveysjuomaksi matchan tapaan. Kurkumiini on hyväksi nivelille ja toimii vahvana antioksidanttina taistellen mm. tulehduksia vastaan. Itselläni on ollut käytössä tuo Viridianin luomulaatuinen valmis jauhevalmiste, näppärä testailijahan voi väkertää kurkumiinilatten myös itse tuoreista raaka-aineista. Itse liputan toistaiseksi tämän helpon valmisteen nimeen. Latteen voi muuten lisätä myös lusikallisen kookosöljyä tekemään siitä vielä astetta ravitsevamman, täytyy testailla seuraavaksi. Olen itse tehnyt kurkumiinilatten tavalliseen maitoon, mutta varsinkin flunssan aikana voi lehmänmaito lisätä limantuotantoa, joten jatkossa ajattelin testailla tätä myös mantelimaitoon tehtynä. 

Suun terveys on suuressa osassa yleisessä hyvinvoinnissa ja olenkin aiemmin postaillut kuinka tärkeää itselleni on perusteellinen hampaidenpesu. Ja siinä ohessa myös se oil pulling, josta myös taas pitkästä aikaa postailin äskettäin. Pimeinä vuodenaikoina pöpöt jylläävät ja itse ainakin pyrin pitämään kaikki tulehduksia aiheuttavat bakteerit pois suusta ja yleisesti kehosta. Yksi kausiflunssa on ihan tarpeeksi! Siksi olenkin lähiaikoina patistanut itseäni juuri öljypurskuttelun kanssa ja todennut tuon aiemminkin esittelemäni Georganicsin valmiin öljyseoksen todella näppäräksi! 15min purskuttelua datailun ohella ja sillä selvä. Nyt on tullut taas jopa muistettua koko homma 😀 Pesen hampaat aina purskuttelun jälkeen ja öljy puhdistaa suun niin tehokkaasti, että purskuttelun ja sähköhammasharjalla pesun jälkeen on suu yhtä puhdas kun hammaslääkärikäynnin jälkeen!

Kunnon yöunet! Tämä on itselläni ainakin ihan ehdoton, koska jos työviikkona pötkii alle 7h yöunilla, alkaa olo olla loppuviikkoa kohden todella nuutunut. Pyrin itse nukkumaan öisin vähintään 8h, mielellään vielä vähän enemmän. Tällöin en tarvitse päiväunia ja olen heti aamusta virkeänä. Pojalla puskee parhaillaan poskihampaita, joka on vaikuttanut taas vaihteeksi yöuniin ja napero on heräillyt pitkin yötä, sekä noussut aamuisin jo ennen kuutta mölyämään. Ennenkuulumatonta siis meidän perheessä, jossa nuo miehet ovat yleensä ehdottomasti aamu-unista sorttia. Viikonloppuaamut eivät siis tällä hetkellä ole olleet meidän taloudessamme niitä pitkään nukkumisen aamuja 😀 Kaiken levon ei tarvitse olla unta, vaan myös rentoutumisella ja meditaatiolla on suuri vaikutus. Mieli lepää vaikkapa metsälenkillä tai äänikirjaa kuunnellen, pointtina kuitenkin se, että on itselleen armollinen ja ottaa aikaa myös niille hetkille, jolloin ei tarvitse miettiä arjen pakollisia juttuja. Jutun jutu onkin olla vaan välillä tekemättä sen kummemmin mitään tähdellistä.

Valo. Pimeinä päivinä olen huomattavasti väsyneempi ja pahantuulisempi kuin aurinkoisina päivinä, vaikka olisikin yöllä nukkunut hyvin. Valoisuushan vaikuttaa suoraan aivotoimintaan ja siksihän esimerkiksi kirkasvalolamppu voi olla todella järkevä hankinta talveksi! Tähän samaan kohtaan täytyy tietysti myös lisätä aina niin ihana aurinkoloma. Mikäs nyt muka piristää pimeänä vuodenaikana paremmin? Lisäksi syksyissä ja talvissa on ihanaa se kun on joku loma jota odottaa. Näin kirjoittelee siis lannistunut Iines, jolla ei tosiaan ole edellenkään mitään reissusuunnitelmia lyöty lukkoon, blaah. Eka syksy ikinä!

Onko teillä kenties lisättäviä toimivia vinkkejä energisempään syksyyn?

 

Postauksen terveystuotteet saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kehoni vuosi synnytyksen jälkeen

Reilu vuosi on hurahtanut suorastaan silmissä, mutta niinhän siitä vauvavuodesta perinteisesti sanotaankin. Tietyllä tapaa pitäisi oikeasti osata nauttia täysillä jokaisesta päivästä pienokaisen kanssa, koska se kasvu nyt yksinkertaisesti tapahtuu lähes silmissä ja aika kuluu niin valtavan nopeasti. En nyt tietenkään tarkoita, etten olisi nauttinut jokaisesta päivästä, mutta jokainen pienen lapsen äiti varmasti tietää ihan hyvin, että välillä on niitä hektisiä päiviä kun ei ihan kamalasti ehdi pysähtyä haaveilemaan ja elämään hetkessä. Ajatuksena silti ihana.

No mutta! Tarkoitus oli tässä postauksessa kirjoittaa ajatuksia omasta kehostani ja kehokuvastani reilu vuosi synnytyksen jälkeen. Kuinka palautuminen eteni, millainen kroppani on nyt ja mitä mieltä olen siitä. En jaksa latoa itsestäänselvyyksiä siitä kuinka naisen keho on niin ihmeellinen ja luotu tekemään lapsia, sehän nyt on täysin päivänselvä juttu. Toki myös se, että palautuminenkin on kovin yksilöllistä, tietysti elintavoillakin on siihen vaikutusta.

Ennen varsinaiseen aiheeseen menemistä pakko esitellä syksyn uudet treenireleet! Nuo trikoot nyt ovat vanhat (H&M), mutta crop-paita ja alempien kuvien musta tuulitakki löytyivät Peak Performancen alerekistä viime viikolla. Peak on itselleni todellinen heikkous… Varsinkin ne streetstyle-vaatteet, kuten juuri tuo tuulitakki ja muutaman vuoden vanha kevytuntsikka, joka on ollut superkovalla käytöllä. Nuo katuvaatteet kun ovat rentoja ja soveltuvat rentoon urheiluun, mutteivat silti ole kuitenkaan liian sporttisia. Eli töihinkin pystyy hyvin sateisella kelillä heittää päälle tuon vettä hylkivän tuulitakin 🙂

Haluaisin syksyksi myös uuden hupullisen Peakin kevytuntsikan, mutten vielä tiedä raaskinkok ostaa. Niitä on nimittäin tullut vaikka mitä ihania sävyjä, roosaa sun muuta. Viime talvena en oikeastaan muuta takkia käyttänytkään kun sitä Peakin luotto-untsikkaani! Sitä tuulitakkia en löytänyt netistä, mutta tuo cropattu paita on tämä!

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Itsehän nimittäin paisuin raskausaikana kun pullataikina. Toki kyllä tuli syötyäkin paljon, ensinnäkin siksi, että järkyttävän huono olo iski aina jossei saanut kunnolla ruokaa ja sitten taas liikkuminen oli viimeistään toisen kolmanneksen jälkeen todella tukalaa, lähinnä kamalien nestekertymien jälkeen. Muistan joskus viimeisinä aikoina töissä (ehkä siis joskus 7. kuulla) kun paino nousi yhden viikon aikana yhtäkkiä 4kg!

Kävin tuolloin vielä kuntosalilla ja huhheijaa, mun polvet meinasivat suorastaan räjähtää noista nesteistä kun tein seinää vasten kevyttä kyykkyä jumppapallon kanssa. Eivätkä nuo nesteet enää sen jälkeen lähteneet pois millään, vasta sitten synnytyksessä suurin osa. Pääosin kerryttämäni paino (noin 20kg) oli siis nestettä,  mutta toki myös rasvaa kertyi, enimmäkseen keskivartaloon. Lisäksi sain myös kasvoihini turvotuksen lisäksi jotain ihme ”poskiläskejä” ja myös kaksoisleukaa, jotka ovat vasta nyt alkaneet lähteä 😀

idkuva Ennen raskautta treenasin kuntosalilla noin 3-6 kertaa viikossa, lenkeillä tuli vuoden-pari käytyä vähemmän. Nyt taas on treeneissä pääpaino juurikin aerobisessa ja sen kyllä sinänsä huomaa, koska lihasmassaa on raskauden ja sen jälkeisen rankemman voimaharjoittelun puutteen seurauksena lähtenyt hurjasti. Tällä hetkellä painan noin 3kg vähemmän kuin raskauden alussa. Toki kehonkoostumus on täysin erilainen!

Lihasta on vähemmän ja rasvaa enemmän. Etenkin tuosta keskivartalon rasvasta on ollut vaikea päästä eroon ja tuntuu, että treeni on alkanut tehota vasta imettämisen lopetuksen jälkeen kun ei enää tarvitse lasta varten lisäravintoa. Vatsa ehkä pömpöttää nykyään helpommin ruokailun jälkeen, mutta syy voi olla myös heikentyneissä vatsalihaksissa. Viime kuukausina olenkin ottanut juuri vatsalihastreenit tähtäimeen. Toisaalta, vatsakin on litistynyt paljon sen jälkeen kun se keskivartalon rasvakin on vähentynyt.

Koen silti olevani melko siro rakenteeltani ja olen aina ollutkin. En ole koskaan jaksanut stressailla painostani, enkä nyt erityisemmin kokenut raskauskiloista mitään ahdistusta, päänvaivaa ne tuottivat lähinnä yleisen jaksamisen kannalta kun liikkuminen oli normaalia raskaampaa. Olen tyytyväinen kroppaani, mutta silti myönnän rehellisesti, etten olisi varmasti olisi päässyt takaisin omiin mittoihini imetyksellä ja kotona istumisella. Omalla kohdallani se nimenomaan vaati todella säännöllistä liikuntaa ja toki liikun edelleen! Enkä nyt toki laihduttaakseni, vaan pysyäkseni kokonaisvaltaisesti kunnossa. Liikunta on itselleni eniten juuri henkinen juttu. Kärsin myös kroonisista niskajumeista, joihin oikeastaan ainut hoitokeino on liikkua. Muutama päivä lepoa niin johan taas on niska kipeä ja jumissa!

Entäs sitten ne rinnat? 😀 Ajattelin jo vuosi sitten, etten varmasti kirjoittaisi niistä sanaakaan. Ikinä. Toisaalta, miksi en? Haha. Asia varmasti kuitenkin mietityttää monia. Kieltämättä kyllä vähän arvelutti, että mitä niille kävisi imetyksen jäljiltä. Lähinnä nyt siksi, että imetin ainoastaan toisesta rinnasta koko vuoden ajan ja olin jo ajatellut, että 99% varmuudella olen jatkossa jonkun sortin rintapuoli. Nyt muutama kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen en huomaa oikeastaan mitään eroa rinnoissani, molemmat ovat siis ihan samanlaiset huolimatta siitä, onko kyseessä imetysrinta vai ”se toinen”.

Toki rasva on kaikonnut rinnoista maitoa varten, mutta jossain määrin ovat rasvakertymät alkaneet palautumaan. Nykyään rintani ovat huomattavasti aiempaa pienemmät, mutta olen ainoastaan iloinen siitä! Elämä on nykyään jotenkin huomattavasti helpompaa ja vähemmän niskaa/selkääkin kuormittavaa. Liikuntakin huomattavasti mielekkäämpää. Voinkin siis näiden omien vertailukohtieni pohjalta todeta, että omalla kohdallani ei imetys juurikaan vaikuttanut rintoihin. Ainut juttu oli tuo rasvan katoaminen, mutta toisaaltahan rintoihin myös kertyy helposti rasvaa lihotessa, joten uskon tilanteen jossain vaiheessa kuitenkin palautuvan ennalleen.

Useinhan sanotaan, että raskaudesta palautuminen kestää vähintään yhtä kauan kun itse raskaus. Eli siis vähintään 9 kuukautta. Ja tottahan se on. Toki raskauskilot voivat aiheuttaa jollekulle äärimmäistä päänvaivaa ja ymmärrän kyllä. Onhan se melkoinen muutos yrittää sopeutua ensin henkisesti olemaan äiti ja vielä hyväksymään uuden erilaisen kehonsa. Itse koen, että olen täysin palautunut synnytyksestä vasta nyt vasta viime kuukausien jälkeen. Se imetyksen lopetus jotenkin kruunasi koko homman ja olo alkaa vihdoin olla astetta itsenäisempi kaiken vauvan kasvattamisen ja ruokapankkina toimimisen jälkeen.

Kyllä minuakin vähän kauhistuttaa katsoa niitä vuodentakaisia tai synnytystä edeltäviä kuvia kun ei jotenkin ollut hoksannut itse olevansa niiiin iso. Tiedättekö, kun kaikki hokevat jatkuvasti kuinka hehkeältä ja säteilevältä näytät. Huhheijaa! Fuck that shit. Siltä ei ainakaan tuntunut. Toisaalta huomaan sen nyt jälkeenpäin, että samaa tulee toitotettua niille muille raskaana oleville. Ei sitä osaa selittää mikä siinä olemuksessa on 😀

Siinä nyt täytyy vain yrittää olla itelleen armollinen, toki se terveellinen monipuolinen ravinto ja säännöllinen vaihteleva liikunta tekevät ihmeitä jo ihan henkisellä tasollakin. Aloitinkohan itse vaunulenkit rauhallisesti about 2-3 viikkoa synnytyksen jälkeen ja siitä asti ne olivat itselleni semmoinen päivän rauhoittumishetki. Vauva vaunuihin unille (viihtyi siis onneksi vaunuissa vähintään sen lenkin ajan), musat korville ja menoksi!

Tähän Mauin vauhtihirmu-kuvaan on hyvä lopettaa 😀

 

Sisältää affiliatelinkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Mietteitäni hyvinvoinnista ja positiivisesta elämänasenteesta

Mulla on parin viime kuukauden aikana ollut pieniä terveyshuolia, joista en ole jaksanut tai oikeastaan edes halunnut täällä sen koommin raportoida. Ei nyt onneksi sinänsä mitään kovin vakavaa tai pysyvää, mutta lääkärissä on tullut muutamaan otteeseen ravattua. Sen vuoksi ihan pienetkin jutut, kuten aiempi Kroatian miniloma tai tuleva Biarritzin reissu ovat kyllä ihan maailmanluokan ilonaiheita. Muutenkin pyrin arjessa keskittymään niihin pieniin kivoihin juttuihin ja pienillä jutuilla on kyllä suuri vaikutus!

Koen, että olen aina pitänyt itsestäni melko hyvää huolta, vaikka joskus nuorempana olisi tietty voinut liikkua enemmmän, syödä terveellisemmin ja ravata vähemmän baareissa, mutta semmoistahan se nyt on aika monella siellä täysikäisyyden kynnyksellä. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Monesti kun pitää vaikkapa juuri sitä terveyttä itsestäänselvyytenä.

Totuushan on kuitenkin se, että niillä omilla elämänvalinnoillaankin on kuitenkin suuri vaikutus, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ylläpitävät terveyttä, sekä tietysti ehkäisevät monia sairauksia. Eihän sekään aina tietysti riitä ja aina voi käydä huonosti, vaikka kuinka noudattaisi kaiken maailman terveellisiä elämäntapoja. Terveyttä kun ei kuitenkaan voi mitata missään maailman rahassa tai mammonassa, joten sitä pitäisi osata vaalia.

Itse pyrin liikkumaan vaihtelevasti noin viidesti viikossa. Juosten, vaunujen kanssa reippaasti kävellen tai hölkäten, joogaten, mitä nyt milloinkin huvittaa tehdä. Pääasia on se, että tekee sitä mitä rakastaa. Välillä olen pitänyt lepsumpia viikkoja kun ei vaan ole jaksanut juosta. Nyt olen hullaantunut juurikin pihajoogaan ja sain viimeinkin aloitettua myös salitreenit pitkän tauon jälkeen. Voimaharjoittelua olen toki tehnyt tässä välissä kehon omalla painolla ja juuri bikramia. En jaksa ruoan suhteen noudattaa orjallisesti mitään tiettyä ruokavaliota tai todellakaan laskea kaloreita sun muuta hömppää.

Luotan omaan kehooni ja siihen, että se kertoo kun on nälkä ja että millaista ruokaa haluaa. Herkkuja syön viikonloppuisin, mutta nyt ajattelin aloittaa pienen herkkulakon ja tällä kertaa oikeasti. Edes pari viikkoa. En kiellä itseltäni mitään, mutta pyrin pois semmoisesta turhasta viikonloppumässyttelystä, panostamaan ruokavaliossa enemmän kasviksiin ja vähentämään prosessoituja hiilareita, kuten pastaa tai nuudeleita.

En imetysaikana edes olisi voinut vähentää hiilareita tai elää millään salaattidietillä, koska keho kyllä kertoi sen, että niitä hiilihydtraatteja nimenomaan tarvittiin maidontuotantoon. Imetyksen loputtua olen kyllä huomannut selkeästi, että ruokahalu on vähän vähentynyt ja makeanhimo varsinkin kaikonnut! En kyllä ennen vauvaakaan ollut todellakaan mikään sokerihiiri.

Tietysti myös asenne ratkaisee paljon elämässä ja pyrin itse siihen, että yritän kaikkein paskimpinakin päivinä ajatella positiivisesti ja keskittyä niihin hyviin asioihin sen sijaan, että märehtisi negatiivisuutta, menneitä asioita, joihin ei enää voi vaikuttaa tai ylinpäänsä turhaa jossittelua. Jos elämänsä ja mielensä täyttää pelkillä kurjilla ja negatiivisilla asioilla, automaattisesti ajattelee, että kaikki kuitenkin menee mönkään tai suhtautuu uusiin ihmisiin (tai yleisesti ihmisiin) epäilevästi, niin voin kertoa, että elämästäsi tulee kyllä myös sen mukaista.

Jokainen on kuitenkin itse vastuussa omasta elämästään ja tekemistään valinnoista, on oma valinta millaisen elämän haluaa itselleen rakentaa. Olen itse todennut, että elämä on positiivisen ajattelutavan myötä huomattavasti kivempaa! En jaksa märehtiä menneitä ja luotan siihen, että kaikki järjestyy parhain päin. Toki nyt kaikkien elämään mahtuu ajoittain stressiä ja huolta, eikä niistä nyt aina tosiaankaan pääse eroon napsauttamalla päälle mitään positiivisuus-modea, mutta kyllä omaa ajattelutapaa on mahdollista kuitenkin muuttaa.

Muutama oma vinkkini positiiviseen ajatteluun:

Keskity hyviin asioihin. Listaa ylös asioita, joista olet kiitollinen ja jotka ovat hyvin. Useimmiten kun niitä on kuitenkin enemmän kuin niitä huonoja. Pyri ajattelemaan aina asioiden hyviä puolia, sen sijaan että menisit siihen ”pahimman mukaan”-skenaarioon.

Listaa ylös mieltä painavat huolet ja murheet. Ovatko ne sellaisia, joille voisi tehdä jotain ja saada asiat käsiteltyä? Esimerkiksi vanha riita ystävän kanssa, jonka voisi ratkaista sovinnolla? Jos on kyse ainoastaan turhasta murehtimisesta asioiden suhteen, joille ei kertakaikkisesti voi mitään, on syytä yrittää muuttaa ajattelutapaansa ja käsitellä turhat murheet lopullisesti mielestä.

Aina kun murheet (joille ei kertakaikkiaan voi tehdä mitään) tulevat mieleen, lähde vaikka lenkille tai keksi tietty hyvää mieltä tuottava asia, jota ajatella. Esimerkiksi itselläni on joskus ollut riesana iltaisin stressaaminen tai tulevien juttujen miettiminen, joka taas vaikuttaa unensaantiin. Tähän voi olla avuksi meditaatio, mindfullness tai äänikirjat, jotka auttavat keskittämään harhailevat ajatukset muualle.

Ole kiltti muille. Niin muutkin ovat kilttejä sinulle. Sen sijaan, että haastaisi riitaa täysin turhista asioista kun vaan voisi antaa olla, niin tee se. Elämä on liian lyhyt turhaan riitelyyn. Loppupeleissä se vaan tuottaa itsellesi harmaita hiuksia.

Luota siihen, että asiat järjestyvät kyllä parhaansa mukaan. Itse uskon vahvasti siihen, että kaikelle on tarkoituksensa, vastoinkäymisten ja vaikeiden aikojen tehtävä on vahvistaa, sekä kasvattaa sinua ihmisenä.

Tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Aloita unelmiin säästäminen jo heti tänään. Listaa ylös mitä haaveita sinulla on, eiväthän kaikki unelmat vaadi edes rahaa. Kun tavoitteet on selvillä, on motivaatiokin kohdillaan. Matkustele niihin paikkoihin, joista olet aina haaveillut, aloita unelmaharrastus, hanki taito josta olet aina unelmoinut, elä joka päivä täysillä. Jokaisen pitäisi täyttää elämänsä asioilla, joista nauttii. Tottakai arjessa täytyy tehdä myös niitä vähemmän ihania asiotia, mutta jos tasapainoittaa elämää myös niillä unelmilla, ei arkikaan maistu niin pahvilta.

Eipä mulla muuta. Ihanaa päivää! 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Minä ja juokseminen

Kellekään ei varmasti liene epäselvää, että rakastan juoksemista. Rehellisesti sanottuna se ei aina ollut niin, vaan lyhytkin juoksulenkki oli joskus jotenkin täyttä verta ja tuskaa. Yläasteella ja lukiossa rakastin kävelylenkkejä ja saatoin lähteä koulun jälkeen pariksi tunniksi yksikseni ulos kävelemään. Pari cd:tä ja kannettava soitin mukaan, niiden säestyksellä oli mukava vaan viettää aikaa yksikseen ja mietiskellä kaikenlaista.

Yksi vakkarireiteistä taisi olla lenkki Jyväsjärven ympäri, mutta aika vaihdellen kävelin ympäriinsä vähän kaikkialle. Jossain vaiheessa aloin harjoitella lyhyitä juoksuja, jotain siis kilometrin pätkiä, jotka silloin tuntuivat niin kamalilta! Toisaalta aloittelijana eivät kaikki jutut, kuten hengitystekniikat ehkä olleet vielä aivan päivänselviä. Pikkuhiljaa vuosien saatossa intouduin kuitenkin enemmän ja enemmän juoksemaan ja sanoisinko, että siitä kun virallisesti päätin aloittaa juoksemisen kunnolla (ehkäpä vuonna 2009), meni kuukausikaupalla kunnes homma kunnolla alkoi sujua.

Ensin juoksin semmoisia parin kilometrin matkoja, sitten pikkuhiljaa viittä kilometriä ja siitä ylöspäin. Kävin säännöllisesti kuitenkin edelleen reippailla vähintään tunnin kävelyillä, jotka tietysti nekin kohottavat kuntoa jonkin verran. Melko nopeasti kuitenkin rakastuin juoksemiseen, sen makuun kun kuitenkin pääsee nopeasti eikä enää juurikaan edes malta kävellä, vaikka yrittäisikin kävelylenkille lähteä.

Kevät on aina juoksuharrastuksen kulta-aikaa ja ajattelinkin jakaa omat vinkkini aloittelevalle juoksijalle:

 

Pikkuhiljaa hyvä tulee. Aloita siis matalalla tempolla ja lyhyillä matkoilla. Hölkäten siis ensin kilometrin-pari, ei ole mitään hyötyä vetää itseään henkihieveriin vaan parempi tehdä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Hengitystekniikka myös vaatii harjoittelua, ideanahan on pitää hengitys juostessa tasaisena, jolloin jaksaa pysähtymättä pidempiäkin matkoja kun hapensaanti on tasaista, eikä tarvitse pysähtyä haukkomaan henkeään.

Panosta hyviin varusteisiin. Tai varsinkin hyviin juoksulenkkareihin! Huonoilla, muuhun tarkoitukseen suunnatuilla kengillä ei kannata juosta, siinä vaan tekee jaloilleen hallaa. Hyvillä kengillä juokseminen tuntuu kevyeltä ja varsinkin ekojen kunnon lenkkareiden hankinnassa kannattaa konsultoida urheiluliikkeen myyjiä, jolloin löytyy kenkä oman askeleen ja jalan mukaan. En itsekään ole mikään ihan kamala hifistelijä juoksukamppeiden kanssa, mutta lenkkareihin kyllä panostan ja ne kannattaa uusia ainakin parin vuoden välein jos juoksee ahkerasti.

Haasta itseäsi. Seuraa juoksujasi jonkun appsin avulla ja pyri parempiin tuloksiin. Välillä on parempia ja välillä huonompia lenkkejä, mutta itse haastan itseäni esimerkiksi spurteilla, jolloin juoksen jonkun tietyn matkan todella kovaa ja sitten taas tasoitan vauhtia. Kehityksen huomaa kyllä selvästi kun seurailee matkojaan ja etäisyyksiä. Kun huomaa juoksevansa aina vaikkapa 6km matkoja, voi pikkuhiljaa haastaa itsensä juoksemaan 7-8 km matkoja. Itse käytän juoksujen trackaamiseen Sportstrackeriä ja Suunnon Movescountia, nykyään pääasiassa jälkimmäistä kun toimii yhdessä sykevyöni kanssa.

Viikolla käyn hölkkä/kävelylenkeillä vaunuilla ja viikonloppuisin ihan virallisesti juoksemassa. Tarkoitus olisi saada nyt aikaiseksi lähteä juoksemaan myös arkisin illalla ja eilen itseasiassa kävinkin jo. Olen pikkuhiljaa lisännyt matkaa juoksujen kanssa, alkuun noita 9-10km pätkiä ja nyt viime viikkoina ollaan päästy sinne 10-11km. Kesällä olisi tarkoitus juosta pitkästä aikaa semmoisia 12km matkoja.

Hyvä musiikki on ainakin itselläni ihan avainasemassa! En ikinä jaksaisi juosta tuntia ilman musaa. Yleensä kuuntelen oman Spotify-listan lisäksi myös Viikon suositukset-listaa, joka päivittyy aina maanantaisin ja sieltä saattaa löytää vanhoja lemppareita tai uusia hyviä biisejä. Hauskaa vaihtelua siis! Tällä hetkellä mulla ei ole mitään virallista erillistä soittolistaa treenibiiseille, mutta on kyllä aikaisemmin ollut ja pitäisi kyllä tehdä taas 🙂 Mutta anyway, hyvää musiikkia kuunnellen pitkäkin lenkki taittuu varsin rattoisasti!

Sykkeiden mittailu on itselläni nykyään arkipäivää juoksulenkeillä, aina en kävelylenkeille (eli siis vaunulenkeille) jaksa sitä ottaa mukaan. En ehkä keskittyisi heti alkuun tutkailemaan sykkeitä jos juoksu jo itsessään on uusi juttu, mutta kokeneelle harrastajalle se voi tuoda lisämaustetta.

Myös kivat juoksureitit ovat tärkeä juttu! Maailman tylsintä on juosta esimerkiksi pitkää asfalttisuoraa ja aina samaa reittiä (jonka pituuden lisäksi vielä tietää aina tarkalleen), joten vaihtelu virkstää senkin suhteen. Välillä on kiva lähteä juoksemaan jonnekin, missä ei ole vielä ikinä käynyt. Aika kuluu rattoisammin jo senkin puolesta, että voi ihmetellä uusia maisemia.

Mullakin on ehdottomasti välillä semmoisia känkkäränkkä-juoksuja kun tuntuu ettei suju ollenkaan! Juuri sunnuntain juoksu oli jotenkin täyttä tuskaa ja reilu normilenkkiin kului noin 5min pidempään kun yleensä.

Kuitenkin se aina palkitsee kun on saanut itsensä ylös, ulos ja juoksemaan! Juoksumaton ja ulkojuoksun välillä tykkään ehdottomasti enemmän ulkona juoksemisesta. Lempparini onkin ehdottomasti juosta metsässä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Huonot unet + liikunta = not happening

Noihin unihaasteisiin liittyen olen huomannut niiden heijastuvan selvästi fyysiseen jaksamiseen. Vaikka päivät muuten olisivat kivoja ja täynnä mukavaa puuhasteltavaa, niin huomaa kyllä olevansa normaalia väsyneempi! Esimerkiksi viime viikolla sain raahattua itseni ekan kerran vaunulenkille vasta keskiviikkona, alkuviikko meni jotenkin ihan koomaillessa kotona. Ei sillä että täällä nyt laiskottelemaan ehtisi. Jonkun ne kotihommatkin on tehtävä ja koirat ulkoilutettava 😀 Vaikka vaunulenkit viikolla ovat olleet ihan yhtä pitkiä kun yleensä, on jotenkin ollut ylitsepääsemätöntä saada normaali lenkki vedettyä kunnialla. Huimaa, kolottaa, blaah. Pakkohan se kuitenkin on pitää itseään liikkeessä, liian vähäisestä liikunnasta olen saanut nyt riesaksi myös ikävät niskakivut- ja jumit (sitä hierontaa tässä odotellessa, jospa vaan saisi aikaiseksi varata!) . 

Kerroin myös aikaisemmin siitä mun katastrofaalisesta joogatunnista kun
jouduin lähtemään kesken pois. No nyt se tapahtui melkein uudestaan kun
tämän viikon bikramissa taas huimasi ja oli jotenkin ylitsepääsemätöntä
päästä mihinkään asentoon. Yleensä kun nuo tunnit ovat menneet kun vettä
vaan! Syön kuitenkin täysin normaalisti ja yhtä paljon kuin ennenkin,
mutta ehkä se valvominen vaan kuluttaa niin paljon voimia. Nuo
bikram-tunnit ovat olleet kuitenkin ihan lempparijuttu viikolla ja nyt
on alkanut jo ennakkoon aina jännittää, että jaksaakohan koko
90-minuuttisen läpi. Ohjaajan mukaan niin monet jutut voivat vaikuttaa
suoritukseen ja esimerkiksi juuri huonot unet tai niiden puute. Onhan se
itsestäänselvää ettei keho toimi täysillä jos joku asia ei ole
kunnossa! Täytyy varmaan vetää joku perhepizza ennen seuravaa tuntia, niin ei voi ainakaan sanoa että olisi energianpuute 😀

Seuraavaksi aion hoitaa ruokavalion paremmalle mallille, enemmän ruokaa
ja useammin, selvästi kun keho kaipaa lisää energiaa! Ehkä sitä on ajatuksissaan syönyt liian kevyesti ja vähän. Kotona seisaalleen puuhaillessakin kun kuluu yllättävän paljon energiaa. Viikonloppuisin
olen edelleen käynyt vetämässä perinteiset juoksut, mutta viikolla
tökkii liikkuminen kyllä pahasti. Tietty voi syy olla tuossa harmaassa
säässäkin taas vaihteeksi. Yksi asia josta myös huomaan etteivät aivot
toimi ihan normaalilla tavalla on kirjoittaminen. Joutuu nimittäin
kauemmin miettimään miten muotoilla joku lause. Hah! Ennen kun tekstin
tuottaminen oli niiiiin yksinkertaista, nyt joutuu takertumaan
jatkuvasti omiin virheisiin 😀 Niiden korjaamiseen ja lauseiden uudelleen kirjoittamiseen menee oikeasti nykyään jopa enemmän aikaa kun alkuperäisen tekstin näpyttelyyn..

Eiköhän tämä taas tästä pikkuhiljaa! Salaa kyllä (tai en enää niinkään salaa) haaveilen siitä hotelliyöstä poissa kotoa unikoulun ajan. Toisaalta, enhän varmaan edes saisi unta kun heräilisin kokoajan ihmettelemään, että miksei poika ole herättänyt 😀 Jutun pointti kai oli se, että vaikka tässä pikkulapsen kanssa eläessä kuinka yrittäisi pitää itsestään edes jossain määrin huolta, niin aina se tuppaa jotenkin jäämään. Taas kerran siis tsemppi päälle sen suhteen. Parempia  unia, parempaa ruokaa, kehonhuoltoa. Ei ollut tarkoitus tehdä masistelupostausta, mutta on tässä viikossa ollut kaikkea kivaakin. Jos nyt aloittaa mainitsemalla eilen aivan mielettömän auringonpaisteen ja tänään luvassa samaa! Keinuminen on muuten naperon mielestä nykyään ehkä maailman kivoin juttu.

Aurinkoista torstaita siis!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.