Minä ja juokseminen

Kellekään ei varmasti liene epäselvää, että rakastan juoksemista. Rehellisesti sanottuna se ei aina ollut niin, vaan lyhytkin juoksulenkki oli joskus jotenkin täyttä verta ja tuskaa. Yläasteella ja lukiossa rakastin kävelylenkkejä ja saatoin lähteä koulun jälkeen pariksi tunniksi yksikseni ulos kävelemään. Pari cd:tä ja kannettava soitin mukaan, niiden säestyksellä oli mukava vaan viettää aikaa yksikseen ja mietiskellä kaikenlaista.

Yksi vakkarireiteistä taisi olla lenkki Jyväsjärven ympäri, mutta aika vaihdellen kävelin ympäriinsä vähän kaikkialle. Jossain vaiheessa aloin harjoitella lyhyitä juoksuja, jotain siis kilometrin pätkiä, jotka silloin tuntuivat niin kamalilta! Toisaalta aloittelijana eivät kaikki jutut, kuten hengitystekniikat ehkä olleet vielä aivan päivänselviä. Pikkuhiljaa vuosien saatossa intouduin kuitenkin enemmän ja enemmän juoksemaan ja sanoisinko, että siitä kun virallisesti päätin aloittaa juoksemisen kunnolla (ehkäpä vuonna 2009), meni kuukausikaupalla kunnes homma kunnolla alkoi sujua.

Ensin juoksin semmoisia parin kilometrin matkoja, sitten pikkuhiljaa viittä kilometriä ja siitä ylöspäin. Kävin säännöllisesti kuitenkin edelleen reippailla vähintään tunnin kävelyillä, jotka tietysti nekin kohottavat kuntoa jonkin verran. Melko nopeasti kuitenkin rakastuin juoksemiseen, sen makuun kun kuitenkin pääsee nopeasti eikä enää juurikaan edes malta kävellä, vaikka yrittäisikin kävelylenkille lähteä.

Kevät on aina juoksuharrastuksen kulta-aikaa ja ajattelinkin jakaa omat vinkkini aloittelevalle juoksijalle:

 

Pikkuhiljaa hyvä tulee. Aloita siis matalalla tempolla ja lyhyillä matkoilla. Hölkäten siis ensin kilometrin-pari, ei ole mitään hyötyä vetää itseään henkihieveriin vaan parempi tehdä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Hengitystekniikka myös vaatii harjoittelua, ideanahan on pitää hengitys juostessa tasaisena, jolloin jaksaa pysähtymättä pidempiäkin matkoja kun hapensaanti on tasaista, eikä tarvitse pysähtyä haukkomaan henkeään.

Panosta hyviin varusteisiin. Tai varsinkin hyviin juoksulenkkareihin! Huonoilla, muuhun tarkoitukseen suunnatuilla kengillä ei kannata juosta, siinä vaan tekee jaloilleen hallaa. Hyvillä kengillä juokseminen tuntuu kevyeltä ja varsinkin ekojen kunnon lenkkareiden hankinnassa kannattaa konsultoida urheiluliikkeen myyjiä, jolloin löytyy kenkä oman askeleen ja jalan mukaan. En itsekään ole mikään ihan kamala hifistelijä juoksukamppeiden kanssa, mutta lenkkareihin kyllä panostan ja ne kannattaa uusia ainakin parin vuoden välein jos juoksee ahkerasti.

Haasta itseäsi. Seuraa juoksujasi jonkun appsin avulla ja pyri parempiin tuloksiin. Välillä on parempia ja välillä huonompia lenkkejä, mutta itse haastan itseäni esimerkiksi spurteilla, jolloin juoksen jonkun tietyn matkan todella kovaa ja sitten taas tasoitan vauhtia. Kehityksen huomaa kyllä selvästi kun seurailee matkojaan ja etäisyyksiä. Kun huomaa juoksevansa aina vaikkapa 6km matkoja, voi pikkuhiljaa haastaa itsensä juoksemaan 7-8 km matkoja. Itse käytän juoksujen trackaamiseen Sportstrackeriä ja Suunnon Movescountia, nykyään pääasiassa jälkimmäistä kun toimii yhdessä sykevyöni kanssa.

Viikolla käyn hölkkä/kävelylenkeillä vaunuilla ja viikonloppuisin ihan virallisesti juoksemassa. Tarkoitus olisi saada nyt aikaiseksi lähteä juoksemaan myös arkisin illalla ja eilen itseasiassa kävinkin jo. Olen pikkuhiljaa lisännyt matkaa juoksujen kanssa, alkuun noita 9-10km pätkiä ja nyt viime viikkoina ollaan päästy sinne 10-11km. Kesällä olisi tarkoitus juosta pitkästä aikaa semmoisia 12km matkoja.

Hyvä musiikki on ainakin itselläni ihan avainasemassa! En ikinä jaksaisi juosta tuntia ilman musaa. Yleensä kuuntelen oman Spotify-listan lisäksi myös Viikon suositukset-listaa, joka päivittyy aina maanantaisin ja sieltä saattaa löytää vanhoja lemppareita tai uusia hyviä biisejä. Hauskaa vaihtelua siis! Tällä hetkellä mulla ei ole mitään virallista erillistä soittolistaa treenibiiseille, mutta on kyllä aikaisemmin ollut ja pitäisi kyllä tehdä taas 🙂 Mutta anyway, hyvää musiikkia kuunnellen pitkäkin lenkki taittuu varsin rattoisasti!

Sykkeiden mittailu on itselläni nykyään arkipäivää juoksulenkeillä, aina en kävelylenkeille (eli siis vaunulenkeille) jaksa sitä ottaa mukaan. En ehkä keskittyisi heti alkuun tutkailemaan sykkeitä jos juoksu jo itsessään on uusi juttu, mutta kokeneelle harrastajalle se voi tuoda lisämaustetta.

Myös kivat juoksureitit ovat tärkeä juttu! Maailman tylsintä on juosta esimerkiksi pitkää asfalttisuoraa ja aina samaa reittiä (jonka pituuden lisäksi vielä tietää aina tarkalleen), joten vaihtelu virkstää senkin suhteen. Välillä on kiva lähteä juoksemaan jonnekin, missä ei ole vielä ikinä käynyt. Aika kuluu rattoisammin jo senkin puolesta, että voi ihmetellä uusia maisemia.

Mullakin on ehdottomasti välillä semmoisia känkkäränkkä-juoksuja kun tuntuu ettei suju ollenkaan! Juuri sunnuntain juoksu oli jotenkin täyttä tuskaa ja reilu normilenkkiin kului noin 5min pidempään kun yleensä.

Kuitenkin se aina palkitsee kun on saanut itsensä ylös, ulos ja juoksemaan! Juoksumaton ja ulkojuoksun välillä tykkään ehdottomasti enemmän ulkona juoksemisesta. Lempparini onkin ehdottomasti juosta metsässä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Huonot unet + liikunta = not happening

Noihin unihaasteisiin liittyen olen huomannut niiden heijastuvan selvästi fyysiseen jaksamiseen. Vaikka päivät muuten olisivat kivoja ja täynnä mukavaa puuhasteltavaa, niin huomaa kyllä olevansa normaalia väsyneempi! Esimerkiksi viime viikolla sain raahattua itseni ekan kerran vaunulenkille vasta keskiviikkona, alkuviikko meni jotenkin ihan koomaillessa kotona. Ei sillä että täällä nyt laiskottelemaan ehtisi. Jonkun ne kotihommatkin on tehtävä ja koirat ulkoilutettava 😀 Vaikka vaunulenkit viikolla ovat olleet ihan yhtä pitkiä kun yleensä, on jotenkin ollut ylitsepääsemätöntä saada normaali lenkki vedettyä kunnialla. Huimaa, kolottaa, blaah. Pakkohan se kuitenkin on pitää itseään liikkeessä, liian vähäisestä liikunnasta olen saanut nyt riesaksi myös ikävät niskakivut- ja jumit (sitä hierontaa tässä odotellessa, jospa vaan saisi aikaiseksi varata!) . 

Kerroin myös aikaisemmin siitä mun katastrofaalisesta joogatunnista kun
jouduin lähtemään kesken pois. No nyt se tapahtui melkein uudestaan kun
tämän viikon bikramissa taas huimasi ja oli jotenkin ylitsepääsemätöntä
päästä mihinkään asentoon. Yleensä kun nuo tunnit ovat menneet kun vettä
vaan! Syön kuitenkin täysin normaalisti ja yhtä paljon kuin ennenkin,
mutta ehkä se valvominen vaan kuluttaa niin paljon voimia. Nuo
bikram-tunnit ovat olleet kuitenkin ihan lempparijuttu viikolla ja nyt
on alkanut jo ennakkoon aina jännittää, että jaksaakohan koko
90-minuuttisen läpi. Ohjaajan mukaan niin monet jutut voivat vaikuttaa
suoritukseen ja esimerkiksi juuri huonot unet tai niiden puute. Onhan se
itsestäänselvää ettei keho toimi täysillä jos joku asia ei ole
kunnossa! Täytyy varmaan vetää joku perhepizza ennen seuravaa tuntia, niin ei voi ainakaan sanoa että olisi energianpuute 😀

Seuraavaksi aion hoitaa ruokavalion paremmalle mallille, enemmän ruokaa
ja useammin, selvästi kun keho kaipaa lisää energiaa! Ehkä sitä on ajatuksissaan syönyt liian kevyesti ja vähän. Kotona seisaalleen puuhaillessakin kun kuluu yllättävän paljon energiaa. Viikonloppuisin
olen edelleen käynyt vetämässä perinteiset juoksut, mutta viikolla
tökkii liikkuminen kyllä pahasti. Tietty voi syy olla tuossa harmaassa
säässäkin taas vaihteeksi. Yksi asia josta myös huomaan etteivät aivot
toimi ihan normaalilla tavalla on kirjoittaminen. Joutuu nimittäin
kauemmin miettimään miten muotoilla joku lause. Hah! Ennen kun tekstin
tuottaminen oli niiiiin yksinkertaista, nyt joutuu takertumaan
jatkuvasti omiin virheisiin 😀 Niiden korjaamiseen ja lauseiden uudelleen kirjoittamiseen menee oikeasti nykyään jopa enemmän aikaa kun alkuperäisen tekstin näpyttelyyn..

Eiköhän tämä taas tästä pikkuhiljaa! Salaa kyllä (tai en enää niinkään salaa) haaveilen siitä hotelliyöstä poissa kotoa unikoulun ajan. Toisaalta, enhän varmaan edes saisi unta kun heräilisin kokoajan ihmettelemään, että miksei poika ole herättänyt 😀 Jutun pointti kai oli se, että vaikka tässä pikkulapsen kanssa eläessä kuinka yrittäisi pitää itsestään edes jossain määrin huolta, niin aina se tuppaa jotenkin jäämään. Taas kerran siis tsemppi päälle sen suhteen. Parempia  unia, parempaa ruokaa, kehonhuoltoa. Ei ollut tarkoitus tehdä masistelupostausta, mutta on tässä viikossa ollut kaikkea kivaakin. Jos nyt aloittaa mainitsemalla eilen aivan mielettömän auringonpaisteen ja tänään luvassa samaa! Keinuminen on muuten naperon mielestä nykyään ehkä maailman kivoin juttu.

Aurinkoista torstaita siis!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Kotiäiti, kirjaimellisesti + pikapannarit

Muutamat viime päivät ovat olleet taas melkoista hulinaa meidän taloudessa. Ei nyt mitään sen kummempaa, mutta tiedätte varmaan. Perusjuttuja 😀 Tulipa eilen mieleen se kuinka vielä vuosi sitten ajattelin, ettei minusta ikinä tule semmosta äitiä joka vaan kyhnyttää kotona. Niin vannoin kuinka käydään vauvan kanssa monesti viikossa museoissa, lounailla, kiertelemässä kaupoissa vaikkei mitään ostaisikaan. No, aika eri tavalla on kyllä mennyt tämä arki! Hyvä jos sinne lenkille ehtii päivällä muiden juttujen ohessa.

Eihän nämä meidän kotinäpertelytkään mitään aivan pakollisia juttuja ole, mutta onhan kotona kuitenkin loppupeleissä ihan kivaa. Plus, onhan jonkun ne pyykit pestävä. (Jännä muuten miten se pyykkikori täyttyy aivan jatkuvasti vaikka tuntuu että pesee pyykkiä päivittäin!!) Kiire on melkoinen järjestelykysymys toisaalta. En voi väittää ettei kertakaikkiaan ehdittäisi asioita, mutta tietysti tehdään tiettyjä valintoja sen suhteen mitä haluaa päivän mittaan saada aikaiseksi. Niiden valintojen puitteissa ei sitten jääkään niin paljoa aikaa muille jutuille. Eiköhän sitä toisaalta ehdi vielä aivan tarpeeksi viettää aikaa muualla sitten kun palaa töihin. Sitä kyllä innolla jo odottelen, olen lähiaikoina alkanut miettimään töitä jo lähes päivittäin.

Keskustassa käydään siis ehkä kerran-pari kuussa. Jos on pakko keksiä joku asia jota syyttää tästä kyhyttämisestä niin se on talvi. Pienen lapsen kanssa asioille lähteminen on talvella kuitenkin aina jonkinmoinen operaatio ja pakko myöntää, että oli se kyllä melko helppoa kesällä! Vaikka pikkuvauvan kanssa olikin aina vaarana joku määrittämätön itkukohtaus aikaan tai paikkaan katsomatta, oli kyllä ihanaa kun lähteminen oli niin yksinkertaista ja ulkona oli helppo viettää tuntejakin. Sitä kevättä ja kesää siis odotellessa!!

Mulla on lojunut jo ikuisuuden keittiön kaapissa pressipäiviltä saatuja Fastin proteiinivalmistepusseja, joita en jotenkin ole saanut
aikaiseksi testailla, esimerkiksi nuo proteiinipannarit. Silloin kun on tehnyt
mieli lettuja tai pannareita niin on ollut himo nimenomaan niihin
perinteisiin näiden sijaan.  Etsin siis eräs päivä kaapeista jotain nopeaa välipalaa juoksulenkin jälkeen syötäväksi ja käteen osui tuo pannarijauhepussi. 
Pussin sisältö sekoitetaan kupilliseen maitoa ja paistetaan esimerkiksi kookosrasvassa, niin yksinkertaista ja nopeaa, että kuka tahansa ehtii. En tykkää siis yleensä ollenkaan
esanssisista jutuista, mutta nämä kyllä yllättivät positiivisesti. Itse yritän syödä oman lisäproteiinini lähinnä maitorahkasta ja vältellä proteiinijauheita, jotka usein ovat aikamoisia lisä- ja makeutusainepommeja. Ihan päivittäiseksi herkuksi en näitä ottaisi, mutta näppärä välipala silloin tällöin, vaihtelua niille perinteisille 🙂

Viime viikolla muuten paistoin itselleni ja pojalle banaanipannareita välipalaksi. En tietenkään näitä Leaderin vaan ihan niitä tavallisia mihin tulee banaania ja kananmunaa. Kylläpäs maistui, meille molemmille! Täytyy alkaa paistamaan taas useammin. Tungen itse aina pannareihin paistovaiheessa lisänä banaaniviipaleita tai ananaksen paloja. Reissuissa tulee syötyä aina tuommoisia pannareita ja lettuja, pieni juttu siis helpottamaan lomakaipuuta ;D

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Joogaviikkoni ja ajatuksia uudesta harrastuksesta + tarjousvinkki joogakorttiin!

Joogaharrastusta takana nyt reilu kuukausi, enkä voisi kyllä olla enempää innoissani! Siis edelleenkään 😀 Olen jauhanut tästä joogajutusta jo vaikka kuinka, mutta oli tätä uutta harrastusta innoissaan odotettukin. Vedin ensimmäisen viikon todella intensiivisenä ja kävin viikon aikana 4 erilaisella tunnilla, ostin siis tutustumiskortin jolla sai joogailla viikon rajoituksetta. Samalla näki vähän eroja noiden välillä ja jatkoa ajatellen sen, että mikä on ehkä itselleen se mieluisin juttu. Kaikki tunnit olivat hot-tunteja ja lämpötila tunneilla 30-38c. Hiki siis virtasi varsin reippaasti.
Jos joku muu harkitsee joogan aloittamista, niin tässäpä omia kokemuksiani noista eri tunneista! Nämä siis Yoga Nordicin valikoimista, jonne itse ostin tutustumiskortin. Toimipisteitä löytyy Pk-seudulta ja Turusta. Olen kyllä hurjasti tykännyt käydä tuolla 🙂

1.
kerta: Hot yoga 26. Bikram hotjooga 38c lämpötilassa. Erilaisia
tasapainoa ja lihasvoimaa harjoittavia liikkeitä, jotka kaikki tehdään
tuplana. Tunnin sisältö oli samanlainen kuin se hotjooga, jossa kävin
ihan ensimmäisen kerran silloin 2014. Ja noin yleisesti, bikramissa on
aina samat liikkeet, joista jokaisen tarkoitus on tukea toistaan ja
valmistaa keho seuraavaan liikkeeseen. Mikä yllätti itseni, oli
notkeuteni! En voi uskoa, että olen notkistunut aivan hurjasti ja kaikki
liikkeet menivät huomattavasti paremmin kuin olisin odottanut. Yksi
juttu, mitä täytyy treenata onkin tasapaino. Nuo tunnin yhden jalan
varpailla seisomiset sun muut ihme asennot ovat kyllä siihen oiva keino.
2.
kerta: Hot vinyasa flow (90min). Tunti pidetään lempeässä +30c
lämpötilassa rauhallisen musiikin rytmittämänä. Tunti keskittyi enemmän
hengitykseen ja liikkeet olivat ehkä enemmän venyttely-tyyppisiä, mutta
ehdottomasti kyllä kävi treenistä! Omaan makuuni vinyasa-tunti oli ehkä
liian nopeatempoinen. En muutenkaan pahemmin välitä tuommoisesta aivan noin
venyttelypainotteisesta treenistä. Varsinkin ensikertalaisena on todella
hankala samalla tehdä perässä täysin uusia liikkeitä ja miettiä sitä,
miten hengität. Loistavaa kehonhuoltoa jokatapauksessa, sanoisinko että
voisin jatkossa käydä vinyasassa ehkä kerran kuussa, mutta niin paljoa
en siitä innostunut, että useammin jaksaisin raahautua.
idkuva
3.
kerta: Hot power core pilates (60min). Tämä ei kylläkään ollut
joogatunti vaan pilatesjumppa, joka keskittyi pääasiassa keskivartalon
lihaksiin ja varsinkin vatsaan. Vähän enemmän jumppamainen tunti ja
keski-ikäkin oli korkeampi kun noilla muilla tunneilla. Tämä pidettiin
myös +38c lämmössä ja vaikka kyseessä oli ”vain” tunnin mittainen
sessio, niin hiki virtasi kyllä ennätyspaljon myös täällä ja huomasi
tehokkuuden. Koen kyllä, että tämmöinen core-jumppa olisi kyllä
synnyttäneenä useammin paikallaan juuri itselleni. Tuolla käytiin läpi
nimenomaan syviä lihaksia. Tunti oli siinä mielessä pettymys, että
luulin pääseväni nauttimaan hiljaisuudesta, mutta tuo olikin sitten
varsinainen huumoritunti. Toisaalta, tunnin tehokkuuteen en missään
nimessä ole pettynyt 😀 En ole siis aikaisemmin mitään pilatesta
testannut. Tässä voisi olla hyvä käydä vaikka 2-4 kertaa kuussa!

4.
kerta: Hot Yin jooga 90min. Kiinalaisiin oppeihin pohjautuvia
liikkeitä, jotka vaikuttavat kehossa alueisiin joissa on paljon
sidekudosta, kuten käsiin, jalkoihin, lantion seutuun, sekä selkään ja
selkärangan alueeseen. Liikkeissä pysytään aina 1-5min. Yin-tunti oli
enemmänkin venyttelyä ja rentoutumista. Loistavaa kehonhuoltoa
kuitenkin. Tämmöinen rentoutumistunti on kyllä kaikille välillä hyväksi,
liikkui paljon tai ei. Joidenkin liikkeiden kohdalla alkoi kyllästyttää
olla niin kauan samassa asennossa. Itselleni ehkä aavistuksen liian
rauhallinen, eikä rinnastettavaksi ehkä niinkään liikunnaksi kuten olin
jotenkin etukäteen tunnista ajatellut.


Mitkä olivat ensifiilikset? 
Olin
ensimmäisen tunnin jälkeen aivan euforiassa. Olo oli aivan superhyvä,
rauhallinen ja voisin jopa sanoa, että jollain tapaa uudistunut. Jos
lenkillä tulee normaalisti käytyä läpi kaikkia päivän tapahtumia ja omia
juttujaan, niin pääsee joogatunneilla oikeasti kertakaikkisen eroon
arjen murheista ja huolista kun keskittyy liikkeisiin ja hengitykseen.
Melkein kaikki tunnit olivat 90min mittaisia ja tuo puolitoistatuntinen
hujahtaa oikeasti todella nopsaa! Huomasin vielä seuraavana aamunakin
tuon ekan bikramin jälkeen, että on jotenkin todella hyvä ja levollinen
fiilis.

Paikatkin tulivat kyllä kohtuullisen kipeäksi tuntien jäljiltä.
Ei nyt ehkä ihan samaan tapaan kun rankan salitreenin jälkeen, mutta yllättävän
paljon kuitenkin ympäri kroppaa. Ja vielä melko yllättävistä paikoista
kun laji harjoittaa melko eri lihaksia kun mitä yleensä olen tottunut
treenaamaan. Monipuolista siis! Voisin
sanoa, että ainakin itselleni jooga on aivan nappivalinta
harrastukseksi. Nimenomaan kun sitä toivoo välillä pientä irtiottoa
siitä arjesta ja nimenomaan vähän muuta mietittävää. Aivan erinomainen
tapa saada ajatuksiaan muualle ja pitämään nupin kasassa 😉 Happy mom –
happy baby!


Mikä tunneista sitten oli eniten omaan mieleeni?
Itselleni
passaa parhaiten ehkä juuri melko fyysiset tunnit, joissa keskitytään
syvemmin itse noihin liikkeisiin ja niiden suorittamiseen oikein, eikä
aivan niin paljoa siihen hengitykseen.  Tietty hengitys on suuressa
osassa kaikilla noilla tunneilla, enemmän tai vähemmän. Myöhemmässä
vaiheessa kun tässä lajissa kehittyy, on tietysti mielenkiintoista alkaa
harjoitella myös kiinnittämällä enemmän huomiota siihen hengitykseen,
mutta että hengitysharjoituksista saa kaiken irti, on itse noiden
liikkeiden ja asanoiden oltava sen verran tuttuja, ettei ajatus harhaile
hengityksen sijaan siihen, että kuinkas tämä nyt tehtiinkään. Nyt olen
kuitenkin huomannut kehityksen tässäkin asiassa selvästi.

On
myös mainittava, että olen liikunnan suhteen varsin yksilösuorittaja ja
ajatuskin jostain ryhmäliikunnasta pistää ahdistamaan. Vihasin koko
kouluiän liikuntatunteja ja yleisesti sitä pakkoliikuntaa, mitkään
joukkuelajit kun eivät vähempää voisi kiinnostaa ja koululiikunnan myötä
lähes kaikki liikunta oli pitkään
tosi epämieluisaa, kunnes sitten jossain vaiheessa innostui enemmän
yksin liikkumisesta.

Yksi heikkouksiani on myös
tietynlainen kehonhallinta, esimerkiksi jollain tanssitunnilla en
varmasti pysyisi alkuunkaan perässä. Olen siis äärimmäisen huono ottamaan
mallia ja tekemään perässä liikkeitä joita joku toinen tekee.
Olisittepa nähneet minut joskus ekaa kertaa body combatissa kun huidoin
vaan sokkona menemään.. Varsinkin siis jos kyse on jostain
nopeatempoisesta niin olen siinä kertakaikkiaan huono. Olen kuitenkin
yllättynyt, ettei ryhmässä joogaaminen kuitenkaan aiheuta minkäänlaista
ahdistusta ja hitaita liikkeitä on kuitenkin helpompi seuratakin. Varsinkin kun bikramissa kaikki on tuplaa, joten kertausta tulee reippaasti.
Jokainen kuitenkin keskittyy tuolla tunneilla siihen omaan
suoritukseensa, joten itse en ainakaan edes ehtisi kiinnittää huomiota
vaikka siihen että joku tekee jonkun liikkeen väärin.

Millään
tapaa noilla tunneilla ei myöskään sosialisoida, koska jooga on myös
melko meditatiivista, joten periaatteessa ei edes ole väliä sillä
harrastatko sitä yksin vai kaverin kanssa. Tehokkaasti kyllä pysyy arjen
murheet pois mielestä kun keskittyy olennaiseen. Kertakaikkiaan
rakastan varsinkin noita bikram-tunteja ja kerrankin joku varsinainen
harrastus, jossa tunnen olevani oikeasti hyvä ja huomaa selvästi kehityksen. Esimerkiksi tasapainoliikkeet ovat nyt helpottuneet ihan hurjasti ja noin yleisesti saan kaikki asanat tehtyä ”loppuun asti”.

Välillä tunnit tuntuvat helpommilta kun taas välillä tosi täysillä
tunneilla tunnelma kirjaimellisesti kuumenee tappiin lämpötilan noustessa
maksimiin. Silloin vasta huomaakin tehneensä jotain ja nyt reissutauon
jälkeen kipeytyi paikatkin tasaisesti koko kropasta bikramin jälkeen.
Kertaakaan ei ole kaduttanut, että on tullut lähdettyä illalla tunnille,
päinvastoin! Aivan paras juttu!! 🙂 Hikoilen siellä aina paidan ja
hiukseni litimäriksi, sekä vettä menee vähintään litra! Tällä viikolla
salakuljetin Suunnon sykemittarin bikramiin ja sen mukaan kulutin itse
650kcal tunnilla. Kun kerroin aikaisemmin vihdoin ja viimein
ennätysvauhtia kiinteytyneestä kropasta, sekä kaikonneista nesteistä
niin tuo muutos on tapahtunut juuri joogan aloituksen jälkeen!

Tuon tammikuun alkurupeaman jälkeen olen käynyt siis vähintään kerran viikkoon hot-tunnilla. Yleensä bikram on se vakkari, mutta nyt pari kertaa on tullut tuossa core pilateksessakin käytyä. Sen jälkeen on kyllä vatsalihakset varsin kipeinä kauttaaltaan. Harmittaa, etten tietysti oikein noille aamutunneille ikinä pääse. Olisi hauska testailla myös niitä. Ehkä sitten ensi kesällä aina ennen töitä kun Tommi on kotona pojan kanssa. Katsoin juuri yksi päivä keskustan Yoga Nordicin tuntivalikoimaa ja sinne on tullut sitten viime kurkistuksen vaikka mitä uusia tunteja joita haluaisin kokeilla. Esimerkiksi vanhempi+vauvajooga! Semmoisia kun itseasiassa olen netistä yrittänyt löytääkin.

Jos jollakulla joogajalkaa kutkuttaa niin suosittelen tosi lämpimästi testaamaan. Et kyllä kadu! Jos on aiemmin treenannut säännöllisesti ja muutenkin hyvä yleiskunto, niin esim tuonne bikramiin voi mennä mielestäni ihan hyvin ilman mitään aiempaa kokemuspohjaa. Aina voi  tehdä oman jaksamisen mukaan jos rankkuus yllättääkin. Jos haluaa aloittaa kevyemmin tai ei tykkää ihan noin kuumasta (+38c) niin ainakin tuolla Yoga Nordicilla on semmoisia lempeitä versioita noista joogatunneista. Omaan mieleeni kaikki alle +38c tunnit ovat liian viileitä 😀 Itse en ole siis muualla käynyt kokeilemassa kun Tulijoogassa silloin ajat sitten ja nyt tuolla Yoga Nordicilla, mutta vinkit myös muista hyvistä paikoista tervetulleita! Kevään tavoite olisi myös kokeilla jotain muuta joogaa hot-joogan lisäksi.

Pakko myös vinkata, että tämän vuoden Cityshoppari-kortilla on tuonne Yoga Nordiciin aivan mielettömiä tarjouksia. Esimerkiksi tutustumisviikko tuohon samaan 15 euron (pilkka)hintaan, jonka itse ostin loppuvuodesta ja sitten 10 kerran kortti superedullisesti 100 eurolla (normaalisti 140e). Juurikin tuo 10 kerran kortti lähtee itselläni ostoon ensi viikon jälkeen kun edellisen kortin kerrat loppuvat 🙂 Kun käyttää peräkanaa vaikka nuo kaksi etua, niin saa jo hetkeksi joogaharrastuksen käyntiin. Yoga Nordicin pisteitä löytyy Helsingin lisäksi myös Vantaalta, Espoosta ja Turusta.

Tuolla tutustumisviikolla saat siis käydä 7 päivän ajan rajattomasti kaikilla tunneilla 15 e hintaan! Itse valitsin semmoisen viikon jolloin pääsi mahdollisimman joustavasti eri tunneille. Kun yksi tunti erikseen kustantaa 18e, niin on nuo tarjoukset tosi tuntuvia. Cityshoppari maksaa siis 24,90e ja sisältää 1000 erilaista etua tälle vuodelle. Esimerkiksi alennuskoodeja Zalandoon, Gina Tricotille, Glitteriin, Cubukseen, Rapunzel of Swedenille, Bette Boxiin, lukuisiin kauneus- ja liikuntapalveluihin, ravintoloihin yms..

Sain myös tiedon, että 200 ensimmäistä kamppissivuston kautta Cityshopparin itselleen tilanneet saavat kaupan päälle myös Viking Linen Helsinki-Tukholman risteilylahjakortin. Kannattaa siis olla nopea, lahjakortti on mahdollista saada vain tilaamalla kampanjasivuston kautta, joka löytyy täältä!
Kiinnostaisi myös kuulla teidän joogamietteitä ja mikä on teidän lempparituntinne? 🙂
Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Rakkaudesta liikuntaan

Huomenta teille! Nukuin tosi levottomat yöunet, kävin nimittäin eilen hot pilateksessa ja ainakin itsellä saattaa kroppa mennä iltaisin jotenkin aivan kierroksille noiden tuntien jälkeen. Joskus herään rankkojen tuntien jälkeen keskellä yötä outoihin kuumiin aaltoihin, varmaan aineenvaihdunta jyllää täyttä hikijumpan jäljiltä, joka siis ei ole huono asia ollenkaan. Joogatunneista oma lempparini on ehdottomasti bikram, jossa olen pyrkinyt käymään suunnilleen kerran viikkoon. Nyt en tosin päässyt mun vakkaritunnille, niin valkkasin tälle viikolle toisen tunnin. Mun pitäisikin raapustaa loppuun se varsinainen joogapostaus, jonka lupasin tehdä!

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan kehon muutoksista, joita olen
huomannut liikuntatottumusten muuttamisella. Kuntosalitreenit lopetin
joulukuun alussa ja siitä asti on tullut lisättyä juoksulenkkejä, sekä
tammikuussa aloitettua jooga. Vauvan kanssa tulee kyllä edelleen käytyä
reippailla vaunulenkeillä, mutta paljon mielummin (noin liikuntamielessä
siis) lähden juoksemaan kun kävelylenkille. Kävely on siinä mielessä
rattoisaa liikuntaa, että lenkkikaverin kanssa pitkäkin kävelylenkki
vierähtää kun vettä vaan, mutta välillä on ihana päästä sinne
lenkkipolulle ihan yksinkin omiin ajatuksiinsa, pois tästä arjesta. Tosin en kylläkään omista täällä uudella asuinseudulla ainuttakaan lenkkikaveria (pojan ja koirien lisäksi :D), Tommia nyt ei saa lenkkipolulle millään! Joogatunnit ajavat myös vähän saman asian arjesta irtauttajana. Tällä hetkellä pyrin liikkumaan semmoisen ehkä tunnin päivässä. Se voi olla reipas kävely, juoksulenkki tai sitten joogatunti. Jonkun verran olen tehnyt nyt myös jotain kotijumppajuttuja.

Kukaan teistä ei varmasti ole välttynyt jankutuksestani siitä jatkuvasta turvotuksesta, joka ei ole lähtenyt kertakaikkiaan millään. Välillä se on ollut jotenkin niin selkeää, etten ole meinannut tunnistaa itseäni peilistä kun kasvotkin ovat aivan pöhöttyneet. Jotain on kuitenkin tapahtunut tässä reilun kuukauden aikana. Turvotukset ovat nimittäin alkaneet pikkuhiljaa katoamaan ja kroppa kiinteytymään kunnolla. Vihdoinkin!! En oikein tiedä onko muutos tapahtunut siis noiden nesteiden poistuessa, onko rasva-aineenvaihdunta saanut jonkun megaboostin vai onko kyseessä näiden kahden yhteisvaikutus. Noiden nesteiden kertyminen on ollut selvästi hormonaalista, joten voipi olla että tämä on myös seurausta oman hormonitoiminnan palautumisesta pikkuhiljaa.  
En omista puntaria, joten kiloista ei ole tietoa, mutta muutos on kyllä selvästi peilistä nähtävissä! Pääasiahan on kuitenkin se miltä omassa kropassa tuntuu ja pakko kyllä myöntää, että olen nyt vajaat 9kk synnytyksen jälkeen elämäni kunnossa. Fyysisesti ainakin. En ole ikinä ollut (tai ainakaan vuosiin :D) näin notkea, vetreä ja yleisestikään yhtä aktiivinen. Työ on jotenkin syönyt energiat liikunnalta ja treenaaminen on välillä ollut arjessa semmoista pakkopullaa pitämään kropan edes jonkin verran kunnossa tasapainoksi puuduttavalle istumatyölle. Kontrastina olin raskaana elämäni huonoimmassa kunnossa fyysisesti, mutta onneksi nyt onkin sitten täysin päinvastaisesti.
Kuntosalitreeni on varmaan jossain määrin aikaisemmin edesauttanut nesteiden kertymistä ja turvotusten pysymistä. Väitän, että jokaiselle on olemassa ne juuri omalle kropalle sopivat liikuntamuodot. Vaikka itse olen jo vuosia enemmän tai vähemmän käynyt treenaamassa salilla, olen eniten pitänyt omasta kropastani silloin kun olen keskittynyt liikunnassa juuri esimerkiksi juoksemiseen. Tiedän kyllä varsin hyvin, ettei nainen saa hevillä treenattua itseään liian lihaksikkaaksi, mutta kyllä itse huomaan kropastani eron. Kroppa on nimittäin huomattavasti solakampi silloin kun keskityn treenissä aerobiseen ja jätän painoharjoittelun vähemmälle, eikä päinvastoin. Palaan varmasti kevään tullen salille, mutta ajattelin pitää voimaharjoittelun semmoisessa 2-3 kerran viikkotahdissa, jolloin treenaan aina koko kropan läpi. Toisaalta jooga ja varsinkin bikram vahvistavat lihaskuntoa jossain määrin, tietty eri tavalla kun kuntosali, mutta tällä hetkellä koen tuon itselleni mielekkäämmäksi lajiksi!

Edelleenkään en saa esimerkiksi sormuksia sormiin ja jalatkin ovat aamuisin kankeat kun rautapylväät nestekertymistä, mutta varmasti imetys on edelleen se pääsyy turvotuksiin. Toistaiseksi olen myös (taas) lykännyt ne vähentämis/lopettamisyritykset jonnekin kaukaisuuteen. Poika on lähiaikoina oppinut hörppimään mukista pieniä määriä vettä, joten jossain vaiheessa kun sujuu jo paremmin niin voi vaihtaa maitoon. Nyt on taas vaihteeksi semmoinen olo, että ei tässä mikään kiire ole 😀 Toisaalta enää muutama kuukausi siihen, että pieni täyttää 1v. Apua!!

Treenivaatteet tilasin Junkyardilta ja ovat Junkyardin XX-XY-mallistoa. Legginsit löytyvät täältä ja toppi täältä. Nuo Niken Huarachet ovat arkilenkkareista lemppareimmat ja esittelin nuo silloin viime kesänä kun ne tilasin. Löytyvät myös Junkyardin valikoimsta täältä.
Loppuun on todettava, että kaikkihan eivät välttämättä edes tykkää liikkua. Eihän liikunta ja treenaaminen ole mikään mittari sille kuinka hyvä tai reipas olet, vaan jokaisen pitäisi tehdä sitä vain oman itsensä vuoksi. Lajeja on vaikka millä mitalla ja siinä kun joku toinen nauttii rankasta salitreenistä, voi toisen intohimo olla ratsastus. Väitän kyllä, että jokaiselle löytyy kyllä laji, jonka parissa liikkuminen on oikeasti nautinto eikä pakkopullaa. En itsekään ole aina rakastanut liikuntaa. En ollut lapsena erityisen liikunnallinen vaan enemmänkin semmoinen laiha rimpula, jolle koululiikunta oli ahdistavaa pakkopullaa. 
Kaikkein eniten vihasin koulussa juuri liikuntatunteja, ahdisti liikkua ”pakosta” ja niitä lajeja, jotka eivät olisi vähempää voineet kiinnostaa. Koris, jalkapallo, jääkiekko, sähly. Yäk, ne eivät ole minua varten! Jos on pakko mainita kivoimmat, niin varmaankin yleisurheilu, sulkapallo ja ne ihanat päivät kun sai itse päättää mitä tekee eli sai vaikka lähteä itsekseen kävelylenkille. Uimistakin rakastan, mutta koulun uimatunnit oli aina ahdistavia, enkä kyllä ihan varmasti ole ainut kenen mielestä. Olen muutenkin aina ollut enemmänkin yksilösuorittaja joukkuelajien sijaan ja pikkuhiljaa löysin yksin liikkumisen kautta sitä iloa liikuntaan, pyöräilyn, uinnin ja lenkkeilyn muodossa.
Vaikka esimerkiksi kuntosali on mielestäni hauskaa ja pidän siitä kyllä sitten kun sinne salille pääsee treenien pariin, en koe että se kuitenkaan olisi itselleni varsinainen nautinto ainakaan samassa mielessä kuin vaikka juokseminen. Siksi olenkin nyt halunnut keskittyä vain niihin lajeihin, joista aidosti täysillä pidän 🙂
Mikäs on teidän lempparilaji?
Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.
 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.