Vauvan baby blue-asu ja ARVONTA!

Toteutettu yhteistyössä Jollyroom.fi:n kanssa

Vauvan päivän asut ovat yksi juttu, joiden kanssa on pitänyt skarpata täällä blogissa. Varsinkin kun harvemmin tulee niihin omiinkaan asuihin nyt panostettua ja vaikka tulisi, niin haasteena onkin sitten se kuvaaminen.. Usein kuitenkin tuntuu, että päivät jotenkin hujahtaa niin vauhdilla, ettei pojan asuista ehdi näpsiä kuvia.

Vaatteet myös likaantuvat aina niin tiuhaan tahtiin, että täytyisi melkein olla aina kameran kanssa hollilla heti pukemisen jälkeen 😀 Noin yleisesti noudatan tietysti pojan vaatetuksen suhteen mukavuus edellä-periaatetta ja yleisestä käytännöllisyyttä. Suosin siis vaatteita, jotka on helppo pukea ja joissa pojan on helppo liikkua, sekä yleisesti mukava olla. Juuri siis puuvillaiset trikoovaatteet ovat yllättäen kovassa huudossa!

Talvella myös sukkahousut ovat ihana asia! Ne sukat kun revitään jalasta ihan koko ajan.. Lämpimiä kelejä odotellessa, ulkovaatteiden pukeminen on nimittäin täällä meillä aina semmoista tappelua, että odottelee kieltämättä innolla sitä kun voi vaan nostaa beben rattaisiin ja läksiä ovesta ulos, hah!

Vauvan vaatetuksesta on kovasti pyydetty postausta ja yritän viimeistään nyt kevään tullen siis saada enemmän postausta aiheeseen liittyen. Nyt sain kuitenkin aiheen tiimoilta järkkäillä arvontaa, nimittäin tässä postauksessa myös arvontaa Jollyroomin lastenvaatteiden valikoimista!

Sain Jollyroomilta paketin Tiny Treasuren luomupuuvillasta valmistettuja vauvanvaatteita. Meidän pikkuiselle valikoitui nämä vaatteet baby bluen sävyssä, mutta settejä löytyy myös tyttömäisemmissä sävyissä. Puin pikkuherralle kokonaisuudessaan tuon Dino-setin päälle, mutta näitähän voi myös hauskasti yhdistellä. Mielestäni on muuten näppärää, että vauvanvaatteista löytyy noita valmiita settejä! Hyvä valinta esimerkiksi lahjaksi tai muuten vain jossei jaksa miettiä sen koommin sopivia asukokonaisuuksia 😀

Nuo Tiny Treasuren bodyt ovat kivan ”hippimäisiä” tuolla inkkariteemalla ja sopivat kivasti kevääseen. Nuo bodyt myydään 4kpl setteinä (kuvasta puuttuu neljäs, ihan perus-harmaa body) ja collegehousuja 2kpl setteinä.

Ja sitten siihen arvontaan!

Nimittäin nyt myös yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa kaikki nämä samat kuvissa näkyvät tuotteet, joko sinisenä tai vaaleanpunaisena. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jotain (ainakin siis, että ”mukana” :D) ja että kumman värisenä vaatteet ottaisi, vaaleansinisenä vai vaaleanpunaisena. Osallistua voit sunnuntaihin 30.4 saakka, jonka jälkeen arvon voittajan. Liitäthän mukaan myös sp-osoitteesi, jotta saan yhteyden voittajaan 🙂

 

Arpaonnea!!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 71 kommenttia.

Eroahdistusta ilmassa

Kirjoittelin joku aika taaksepäin meidän levottomista öistä. Ja nehän jatkuu edelleen! Tilanne on viimeaikoina päässyt jotenkin täysin eskaloitumaan, koska mukaan on tullut lisämausteena vauvan eroahdistus. Eroahdistusta on jossain määrin ollut jo aikaisemmin, mutta nyt sekin on saanut aivan uuden käsityksen. Näihin aikoihin kun lapsi (viimeistään) alkaa ymmärtämään olevansa äidistä erillinen yksilö ja sen myötä iskee ahdistus peliin kun vauva alkaa pelätä, että vanhempi hylkää tämän ellei ole jatkuvasti aivan vieressä.

Itse olen huomannut eroahdistuksen selkeimmin siitä, että en saa enää nukutettua tai edes siirrettyä poikaa omaan sänkyyn nukkumaan tämän nukahdettua. Kun poika nukahtaa viereen, yritän (tai yritin ennen :D) siirtää tämän varovasti pinnasänkyyn nukkumaan. Yleensä tuo onnistui aina näppärästi siihen seuraavaan heräämiseen saakka (eli siis ehkä 30min), mutta nyt jo useamman viikon on pieni herännyt joka kerta kun siirrän tämän pinnasänkyyn.

Heti alkaa aivan mahdoton raivoaminen, joka ei hevillä laannu. Ellei ota viereen. Olen nimittäin huomannut, että vieressä nukkuessa uni sitten onkin varsin levollista. Ja vaikka heräilyitä jatkuvasti onkin, se on lähinnä semmoista ulinaa ja kitinää, jonka myötä kuitenkin nukahdetaan nopeasti uudelleen (sitten kun saa rintaa..).

Eroahdistus on lähinnä siis tarkoittanut sitä, että sekin oma aika, joka minulla oli aikaisemmin pojan nukkuessa, on nyt mennyttä. Joudun nykyään nimittäin kököttämään päikkäritkin toisen vieressä sängyssä. Onpahan tullut luettua kirjoja, haha! Tosin olen huomannut viime aikoina myös niiden päikkäreiden lyhentyneen ja ollaan menty ehkä semmoisilla 30min unilla. Usein varma keino on lähteä ulos vaunuilemaan, silloinhan poika yleensä takuuvarmasti nukahtaa ja jos käy hyvä tuuri, niin jää vielä hetkeksi vaunuihin unille kun palataan takaisin kotiin.

Ainiin! Ja soseiden syönti on mennyt (taas) jotenkin aivan mahdottomaksi. Poika saattaa syödä lusikallisen pari, jonka jälkeen kieltäytyy totaalisesti syömästä, tätä on ollut ehkä parisen viikkoa. En tiedä onko siellä joku hammas juuri tulossa läpi, joka vaikuttaa soseiden maistumiseen vai mitä ihmettä.. Melkoisen itsepäisesti pidetään suu kiinni lusikalle ja tämä alkoi aivan yhtäkkiä 😀

Unikouluhan on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, mutta eipä sitä ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa. Aina nimittäin tulee joku situation, hampaat, nyt tämä eroahdistus ja sitten homma siirtyy. En kyllä tiedä voisiko unikoulu juuri olla apukeino tähän? Onhan kohta pääsiäisen pyhät tulossa ja oiva mahdollisuus hoitaa samalla unikoulu pois alta.

Toisaalta en koe tilannetta mitenkään aivan mahdottomaksi, aina se perinteinen ajatus helpottaa paljon: Tämä menee ohi ajan kanssa.. Tällä hetkellä kun on kuitenkin tiedossa ehdoton deadline unikoululle ja imetyksen vähentämiselle/lopettamiselle. Toukokuu! Itsehän palaan kesäkuun alussa töihin, joten on sanomattakin selvää, että hommalle on tultava loppu siihen mennessä. Maito kun ei yli 1v ikäiselle ole enää se pääasiallinen ravinto, joten toukokuussa 1v synttäreiden kolkuttaessa voikin sitten rauhallisin mielin alkaa siirtyä hiljalleen pois rintamaidosta. Eniten kuitenkin arveluttaa se, kuinka paljon se nesteen määrä vähenee kun maidon antaminen suurina määrinä loppuu.

Kyselisinkin teiltä vinkkejä, että miten siirryitte pois rintamaidosta/korvikkeesta 1v kynnyksellä ja paljonko vauvanne joi siirtymän jälkeen mukista vettä/perinteistä maitoa?

Onko muillakin eroahdistusta ilmassa? Entä onko teillä siihen hyväksi koettuja vinkkejä?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Asiat jotka tulevat tutuksi vauvan kanssa

No, otsikko varmasti kertoo oleellisen postauksen sisällöstä. Rehellisyyden nimissä mua itseäni raivostuttaa tämmöiset ”kuule, et sinä nyt vaan tajua näitä juttuja kun sulla ei ole lapsia”-pätemiset, mutta oli vaan pakko! On niitä juttuja nimittäin vaan tullut vastaan, joita ei vain aikaisemmin ole tarkemmin ajatellutkaan. Tai siis osannut ajatella niitä tilanteita äidin näkökulmasta. Tässäpä muutamia ”vain äitinä tiedät”-juttuja, joita tuli mieleeni..

Se kun olet juuri nukahtamassa illalla ja käännät vaikkapa kylkeäsi, jolloin sänky narahtaa, peitto kahisee liian äänekkäästi tai muuten vain esimerkiksi aivastat tai yskäiset ja tietysti vauva herää! Eli se tunne kun tajuat, ettet ihan vielä pääsekään unten maille. Yöllä herääminen ei ole edes yhtä paha kun iltaisin silloin kun olet juuri nukahtamassa, varsinkin jos olet aivan superväsynyt. Käy itselleni ainakin sanoisinko kerran viikossa.. Nyt poika on kylläkin nukkunut pääasiassa vieressä, joten helpottaa vähän tätäkin asiaa! Kuinka osaakaan kuitenkin arvostaa sitä kun saa katsoa illalla edes 15min telkkaria omassa rauhassa. TAI kun se herääminen jääkin vaan yksittäiseen uniseen huutoon ja toinen nukahtaakin heti uudelleen. Huh!

Se kun ei oikeasti ehdi tai muista syödä. Ekoina kuukausina muistan kuinka vauva kiukustui aina juuri silloin kun olin itse alkamassa syömään, en ymmärrä kuinka sattuikaan aina tismalleen samaan aikaan. Siis ihan aina! Nykyään päivisin on niin paljon muistettavaa, että muutamakin tunti hujahtaa supernopsaa ja tajuaa, että hemmetti kello on jo kohta neljä enkä ole vielä syönyt kunnon lounasta. Eikä mikään salaattilounas paljoa anna energiaa kun meuhkaa täällä ympäriinsä tuntitolkulla, tuntuu että on koko ajan hakemassa/viemässä jotain pikkujuttuja täällä kotona eestaas.

No se kun ei itse enää edes välitä niistä pienistä pukluläikistä omissa vaatteissaan. Mitäpä nyt pienistä! Onneksi pukluista on päästy jo eroon, mutta tilalle ovat tulleet sose- ja kaikki muut mahdolliset tahrat. Tahroista huolimatta samat releet päälle seuraavana päivänä. Eilen huomasin mun juoksutrikoissa jotain ihme sosetahroja ja muistin sitten huomanneeni ne jo aikaisemmin viikolla, en silti jaksanut laittaa pesuun vaan ajattelin, että laitetaan nyt vielä kerran jalkaan, haha.

Multitasking. Tietty moni saattaa olla multisuorittaja jo ennestäänkin, mutta viimeistään nyt tekee sataa asiaa samaan aikaan ja jotenkin asia nousee aivan uudelle levelille. Eilen esimerkiksi pesin hampaita samaan aikaan kun tein puuroa ja purin puhtaita astoita koneesta. Erona edelliseen, että nykyään joku näistä operaatioista saattaa jäädä kesken ja tajuaa, että tekee neljää juttua muttei kuitenkaan saa yhtäainutta valmiiksi.. Tuntuu, että kaikissa pikkujutuissakin kotona menee ihan ikuisuus! Nykyään saa ehkä enemmän kuitenkin aikaan kun esimerkiksi 6kk sitten, mutta tuntuu silti että yhden kotihomman suorittamiseen menee huomattavasti kauemmin kun ennen.

Se kuinka yhtäkkiä on täysin normaalia raportoida muille asioista, joista ei ennen olisi tullut kuuloonkaan puhua. Imetys, vauvan vatsantoiminta, synnytys, mitä näitä nyt on… Koska tietysti kaikkia kiinnostaa (NOT). Voin rehellisesti sanoa, että ennen omakohtaista kokemusta ei olisi ihan kamalasti kiinnostanut keskustella näistä aiheista kenenkään kanssa, toisaalta nyt en edes tiennyt niistä niin paljoa, että olisin saati sitten osannut tai tiennyt, että niistä saa ihan keskusteluun asti asiaa. Tarkemmin ajateltuna ei olisi esimerkiksi 2v sitten tullut kuuloonkaan kysyä kenenkään synnytyksestä ja siitä miten se meni. Jotenkin ajatteli ennen, että synnytys kun synnytys, sama juttu esimerkiksi imettämisen kanssa, eipä sitä ajatellut että siihenkin voi liittyä kaiken maailman haasteita. Parhaani mukaan ainakin yritän välttää liiaksi näistä aiheista hölöttämistä lapsettomien ystävien kanssa, ellei siis tietysti erikseen kysy.

Mombrain. Kun ajatus nyt ei vaan kulje, muisti ei pelaa ja sitä rataa.. Oli nyt sitten valvomisesta tai hormoneista johtuvaa, niin tämä varmasti tulee kaikille? Voisin sanoa, että olen onneksi jo vähän päässyt tästä yli, mutta ajoittain tulee semmoisia jaksoja kun on (esim juuri valvomisesta) jotenkin pää niin jumissa, ettei mitään rajaa. Huomaan myös edelleen, että olen hajamielisempi ja keskittymiskyky asioihin on edelleen huono. Ah, odotan niin innolla sitä kun saan taas omat aivoni (joskus) takaisin..

Tietysti myös se kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Kaikkihan sitä jauhoivat jo odotusaikana, mutta voin itse kyllä täysin allekirjoittaa väittämän. Vielä 2kk ja meidän vauvavuosikin on jo hujahtanut ohi, apua! Poika täytti nimittäin eilen jo 10kk. Olen tällä viikolla ollut vuoden kotona ja kun eilen aloin tarkemmin ajatella, niin enää reilut pari kuukautta kotona ja sitten töihin. Sehän on yksi hujaus, kun kerta tämä vuosikin on mennyt ennätysvauhtia. Apua!

Pikkuisen kasvaessa varmaan tulee eteen uusia asioita, mutta moisia olen tähän mennessä tuumaillut. Luulisin ainakin, että nämä ovat melko yleisiä seikkoja?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.