Perheen pienimmän syysterveiset

Kaupallinen yhteistyö: Lindex & Indieplace

Syksy tekee tuloaan ja monelle tämä merkitsee uusia tuulia esimerkiksi harrastusten suhteen. Pojan yksi suosikkiharrastuksista on kesästä asti ollut valokuvaus, sen jälkeen kun annoin tälle käyttöön tuon vanhan digikamerani. Olenkin jakanut IG Storiesissa joitakin pienen otoksia ja ne jaksavat kyllä hämmästyttää. Jotenkin olen niin iloinen, että hän on osoittanut lukemisen lisäksi jo paljon kiinnostusta myös luoville harrastuksille, kuten kuvaamiselle ja piirtämiselle. Eikä sillä, että sillä nyt olisi loppupeleissä mitään väliä mistä pieni lapsi on kiinnostunut, mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Vanhempien panoksella on tässä kuitenkin paljon merkitystä sen suhteen mihin asioihin lasta kannustaa. Syksyn aikana olisikin tarkoitus miettiä pojalle jotakin harrastusta, joka olisi tälle päiväkodin ohella mieluinen.

Viime viikonloppuna kävimmekin heti aamutuimaan pienen kanssa pienellä ”kuvausretkellä”, joka tottakai johti leikkipuistoon, hehe. Molemmille kamerat mukaan ja bongailemaan kivoja juttuja. Käymme usein viikonloppuisin pienillä kävelyretkillä ja yleisesti ihmettelemässä kaikenlaista. Bongailemassa kiviä, puunkantoja, oravia ja lintuja, mitä milloinkin. Luonto on itselleni todella tärkeä osa elämää ja siksi haluan kannustaa myös lastani arvostamaan luontoa 🙂 Syksyn tullen varmasti myös aktivoidumme ulkoiluretkien suhteen!

Varmaan ensi vuoden aikana olisi tarkoitus miettiä jotain ”virallista” harrastusta pojalle ja olemme jo pitkään tuumailleet jalkapalloa, jota hän tykkää kovasti pelata omassa pihassa. Myös uiminen on kova juttu, mutta harmillisen vähän olemme vielä uimahallissa käyneet. Tässä olisi ehdottomasti tarkoitus aktivoitua syksyn aikana! Toistaiseksi on päiväkodissa vielä kivasti puuhasteltavaa ja aktiviteetteja päiviin, mutta koen myös liikunnan asiana, jossa vanhempien kannustuksella on osansa. Ja toki, tärkeintä on tietysti se, että lapsi itse tykkää harrastuksista, joiden pariin häntä kannustetaan ja sehän selviää vain tekemällä. Kuulin viime vuonna ystävältäni lasten tiedekerhosta ja tuumasin jo silloin, että  se on ehdoton juttu, mihin ilmoitan pojan aivan viimeistään ensi vuonna! Heh, edelleen tässä kaavailen lapsestani sitä astrofyysikkoa 😀

Syksy on yleensä aina sitä aikaa kun täydennän pojan vaatevarastoa. Ostetaan jemmaan lämpimämpiä vaatteita, uusitaan haalareita ja yleisesti valmistaudutaan siihen kerrospukeutumisen rumbaan. Itselläkin on vielä edessä uusien ulkoilu- ja kuorivaatteiden hankinta syksylle, mutta onneksi joitain syysjuttuja on jo tullut hommattua pieneksi jääneiden tilalle. Kuvan asu on syksyn uudesta Lindex Baby-mallistosta, joka on myynnissä sekä kivijalkamyymälöissä, että verkossa. Nettikaupan osalta löytyy mallistosta kokoja aina 104cm saakka ja me käytämmekin vielä näitä ”pienten puolen” vaatteita. Koko syksyn valikoima löytyy täältä.

Kaikki malliston vaatteet ovat unisex ja valmistettu joko GOTS-sertifioidusta puuvillasta tai kierrätysmateriaaleista (kuten takit, joissa on käytännön syistä mukana myös kierrätettyä keinokuitua). Muistatteko kun sitä aina pienenä manaili sitä kun äiti jankkasi vaateostoksella siitä kuuluisasta kasvuvarasta? Nyt olen havahtunut olevani itse se mamma, joka hankkii uudet vaatteet aina vähintään sitä seuraavaa kokoa sen sijaan, että ostaisi käyttöön vaatteita, jotka istuvat juuri nyt, mutta ovat jo muutaman kuukauden päästä liian pieniä.

Lastenvaatteissa materiaalit ovat itselleni todella tärkeä seikka, enkä koskaan osta lapselle muita puuvillatuotteita, kuin luomulaatuisesta tai GOTS-puuvillasta valmistettuja tuotteita. Myös kestävyys on lastenvaatteiden suhteen oleellinen vaatimus, koska vaatteiden tulee kestää ahkeraa pyykkäystä, yleistä rymyämistä ja toiveeni on toki pistää pieneksi jääneet vaatteet hyväkuntoisina kiertoon niiden jäädessä pieneksi. Pyrin ostamaan valtaosan lastenvaatteista käytettynä, mutta aina tämä ei ole mahdollista kun satut tarvitsemaan jotain tiettyä ja juuri siihen hetkeen.

 Itse olen ostanut lastenvaatteita uudesta oikeastaan vain parista eri liikkeestä ja joista toinen on juuri Lindex, joka on itselleni ollut ensisijainen liike lastenvaatteiden hankintaan. Pidän itse hurjasti Lindexin valikoimasta, hinta-laatusuhteesta ja juuri siitä, että valikoima keskittyy vastuullisempiin materiaaleihin. En ikinä raaskisi maksaa lastenvaatteista maltaita tai hankkia niitä brändi edellä. Koska lastenvaatteiden käyttöaika on melko lyhyt ja riski ruokatahroille tai muille pienille damageille suuri, en näe itse järkevänä investoida suuria summia lyhyen käyttöiän vaatteisiin. Siksi olenkin pitänyt Lindexin valikoiman hinta-laatusuhdetta oikein erinomaisena.

Tällä viikolla onkin syksy tehnyt kovalla ryminällä tuloaan, eikä ulkona enää ilman lämpimiä ulkovaatteita pärjäisikään 🙂

 

Mitä harrastuksia teidän pienillä on? 

 

Ja mitä seikkoja arvostatte lastenvaatteita hankkiessa?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Lapsen kanssa reissuun!

Ihanaa perjantaita! Miten onkaan, että aloitan postaukset jokaikinen perjantai, viikonloppu tai maanantai aina juuri toitottamalla kyseistä viikonpäivää tai alkavaa viikonloppua, haha. Syksy on alkanut tällä viikolla konkretisoitua ja laitoin keskiviikkona töihin lähtiessäni ensimmäistä kertaa pipon päähän ja ohuen villakangastakin päälle. Ja joo, olen jo varmaan muutaman viikon ajan törmännyt tuolla suunnilleen toppatakkeihin sonnustautuneisiin ihmisiin, samalla kun olen itse hiihdellyt vielä melkeinpä t-paidassa.

Lähdemme viikonloppuna tosiaan Rovaniemen kautta Pyhä-Luostolle ja olen tästä taas vaihteeksi melko innoissani. Olen varmaan jo pari viikkoa jauhanut pojalle päivittäin, että kohta mennään! En muista mainitsinko jo, että tarkoitus olisi käydä taas myös Lampivaaran ametistikaivoksella. Varasin meille itseasiassa pojan kanssa Luostolta kivan majoituksen, joten nähdään tällä kertaa viime vuoden Pyhätunturin lisäksi myös Luostotunturia. Tämä on muistaakseni neljäs kerta kun lennän pojan kanssa kahdestaan ja meidän vuoden takainen Rovaniemen lento oli jokseenkin katastrofi, muistaakseni jopa ihan kumpaankin suuntaan.

Pojalla oli tuolloin meneillään joku vaihe kun paikallaan ei maltettu pysyä ollenkaan ja ymmärrätte, että turvavöissä pysyminen nousun ja laskun aikana oli melkoista säätöä, koska tuohon asti olimme lentäneet lähinnä ”vauvapaikalla”, eli pitäneet lasta lennolla aina sylissä niissä vauvoille tarkoitetuissa turvavöissä, jotka kiinnitetään omaan. Koska meidän napero fanittaa lentokoneita ehkä maailman eniten, opetin tälle tuolloin viime vuoden Lapin lennolla, että kun turvavyön merkkivalo palaa, on tullut kapteenilta käsky olla kiltisti vöissä. Ja tadaa, noiden katastrofilentojen jälkeen ei ole enää ollut ainuttakaan ongelmaa edes pitkillä lennoilla ja pieni selvästi osaa kunnioittaa ”kapteenin käskyä” (okei, ja ehkä lieviä uhkauksia siitä, että lentokoneesta joutuu pois jos käyttäytyy huonosti, eikä kuuntele kapteenia :D).

Olen aikanaan kirjoittanut muutamaankin otteeseen ajatuksiani olettamuksesta, ettei lapsen kanssa voi matkustaa. Kuulin jo raskausaikana kyselyitä siitä, että mitäs nyt kun matkustelu loppuu kun perheeseen syntyy lapsi ja olin aina yhtä ihmeissäni. Miksi lapsen pitäisi muuttaa elämässä asioita? Tai siis miksi lapsen kanssa muka ei voisi matkustaa? Se on selvää, että lapsen kanssa reissaaminen on luonnollisesti hieman erilaista kuin ilman lasta, mutta ei se nyt missään nimessä mikään mahdottomuus ole.

Itse olen lapsena ollut perheeni kanssa kahdella maailmanympärysmatkalla, enkä ole koskaan kuullut vanhempieni päivittelevän sitä, että matkustaminen lapsen kanssa olisi ollut jotenkin hankalaa. Kun kerron uudelle ihmiselle meidän maailmanympärysmatkastamme on reaktio usein hämmästelyä siitä, että oli varmasti haastavaa tehdä maailmanympärysmatka 2-vuotiaan kanssa. Heh, no itseasiassa ei edes ollut. Jostain syystä en näe reissaamista pienen lapsen kanssa missään määrin ongelmana tai haasteena. Toki, asenne ratkaisee tässäkin ja jos noin muuten kokee matkustamisen stressaavana, on se pienen lapsen kanssa luultavasti kaksinverroin stressaavampaa.

Jännitin tietysti itsekin ensimmäisiä pitkiä lentoja lapsen kanssa, mutta näin reilun kolmen vuoden kokemuksella lapsen kanssa reissatessa täytyy todeta, että homma helpottuu ajan myötä. Kahden ikävuoden jälkeen on reissaaminen ollut huomattavasti helpompaa kuin ensimmäisinä ikävuosina nyt kun poika osaa jo eri tavalla nauttia asioista matkalla ja syödä ravintoloissa suurinpiirtein samaa ruokaa kun mekin. Pienen lapsen kanssa reissaaminen on toki aina erilaista ja vaatii varautumista erinäisiin skenaarioihin, muttei missään nimessä ole mikään este reissaamiselle. Ja tässäkin asiassa helpottuu homma sen myötä kun uskaltaa lähteä lapsen kanssa reissuun, eikä turhaan jännitä tai stressaa sitä, kuinka hankalaa se on 🙂

Ensi viikolla siis tulossa kuulumisia meidän Lapin syysreissusta 🙂

 

Kivaa viikonloppua!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kysymyksiä rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta

Tein maanantaina Instassa kyselyn, jossa saitte esittää minulle mitä tahansa kysymyksiä rahasta, säästämisestä ja taloudesta. Rahaan, sekä yleisesti säästämiseen liittyvät postaukset ovat blogissani ehdottomasti yksi suosituimmista aiheista vuodesta toiseen, joten ajattelin, että mikäs sen parempaa kuin vastailla juuri niihin teihin esittämiin kysymyksiin aiheesta. Tätä oli muuten aivan huippua tehdä, täytyy toteuttaa toistekin 🙂 Kiiiiitos siis valtavasti teille aivan erinomaisista kysymyksistä!

Tänään siis aiheena raha, säästäminen ja sijoittaminen:

 

Koetko, että sijoittamalla saa tuntuvasti paremmin säästöä kuin pankkitilillä lepuuttamalla? Kyllä ehdottomasti. Tottakai tuotto-odotus riippuu paljolti siitä, mihin sijoittaa. Korkosijoitusten tuotto-odotus on toki osakkeisiin verraten huomattavasti maltillisempi ja sijoitustuotteiden tuotto-odotukset on laskettu aina pitkällä sijoitusajalla. Tavallisilla käyttötileillä on tuotto käytännössä ei mitään ja jos tuumailee esimerkiksi useiden vuosien säästämistä, kannattaa ehdottomasti valita parempituottoinen tuote edes osalle säästöistä. Pahimmassa tapauksessa inflaatio jopa pitkässä juoksussa syö tilisäästöjä. On tärkeää kuitenkin säästää myös varakassaa yllättäviin menoihin, eikä koskaan sijoittaa rahaa, jolle on jo tiedossa konkreettinen käyttötarkoitus, kuten se perinteinen hajonnut pesukone, josta aina jaksetaan toistella näissä esimerkeissä, haha 😀 Tosin, tällä hetkellä elämme rahoitusmarkkinoilla poikkeuksellisia aikoja ja korkotuotteiden tuotot ovat tänä vuonna olleet ajoittain jopa osakemarkkinoita paremmat.

Mitä mieltä olet ”luksuslaukku on sijoitus”-sanonnasta? Heh, itselleni luksuslaukut ovat ensisijaisesti kulutustavaraa, joka ostetaan käytettäväksi. Toki, olenhan itsekin ostanut joskus aikanaan pari Vuittonin huivia ennen sitä ”massahypeä” (+hintojen nousua) ja saanut huutokaupalla myydessäni jopa hyvät voitot huiveista. En kuitenkaan henkilökohtaisesti koe, että saisin omiani takaisin merkkilaukuista, joita olen varsin ahkerasti käyttänyt vuosikausia, mutta tietyssä tapauksessa ymmärrän tämän, jos esimerkiksi ostaa jonkun erikoisemman laukun tarkoituksena enemmänkin säilöä sitä niin, että jälleenmyyntiarvo säilyy. Itse toteamani karu fakta on kuitenkin, että massatuotannon huomaa nykyään myös todella kalliissa hyödykkeissä, enkä itse koe, että nykypäivänä luksusmerkiltä X ostettu laukku vastaisi täysin laadultaan 15 vuotta sitten valmistettua. Toki varmasti löytyy monia poikkeuksiakin. Itseltäni löytyy pari 2000-luvun alkupuolella ostettua Vuittonin laukkua, joista uskoisin ehdottomasti saavani omani takaisin mikäli ne myisin, mutta en usko tilanteen olevan sama, mikäli ostaisin kyseiset laukut tänä päivänä. Eli ei, joskus ehkä samaistuin itse tähän ”luksuslaukku on sijoitus”-väittämään, mutta en enää.

Sijoitukset ja verot. Miten toimii ja täytyykö näistä itse ilmoittaa verottajalle? Käytännössä maksetaan sijoituksista verot siinä vaiheessa kun sijoituksia lunastetaan tai myydään. Poikkeuksena tietyt vakuutustuotteet, joissa on mahdollista nostaa ulos ensisijaisesti pääomaa ja ottaa tuotot ulos vasta pääoman jälkeen, jolloin verot maksetaan vasta silloin kun pääoma on nostettu ja aletaan nostamaan varsinaisia tuottoja. Noin yleisesti toimittavat pankit Suomessa automaattisesti verottajalle tiedot sijoituksista ja niiden arvoista, jolloin nämä tulee tarkastettavaksi esitäytettyyn veroilmoitukseen. En ole verotuksen asiantuntija, mutta käsittääkseni tämä ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia Suomessa toimivia sijoituspalveluiden tarjoajia? Eli käytännössä, jos myisin tänään sijoituksiani voitolla, olisi nämä tuotot huomioitu veroilmoituksessa, jonka saan ensi vuoden alussa.

Helppo säästövinkki aloittelijalle? Ehdottomasti vain aloittaa se säästäminen 🙂 Jos säästäminen mietityttää, kannattaa ensin aloittaa pienillä summilla, jotka eivät vaikuta kuukauden talouteen. Aloittelijana en lähtisi kikkailemaan esimerkiksi suorien osakkeiden kanssa, vaan valitsisin hyvin hajautetun rahaston, jolla voi helposti ”harjoitella”. Sijoittaminen nimittäin koukuttaa! Jos ei yhtään tiedä mihin rahansa laittaisi tai tiedä miten aloittaa, suosittelen käymään esimerkiksi omassa pankissa juttelemassa ja kartoittamassa se, minkä riskiluokan tuote voisi olla itselleen sopiva. Myös esim Nordnetissä on verkko-sijoitusneuvoja, jonka avulla voi päästä alkuun itselleen sopivan sijoitustuotteen kanssa. Pankkien tarjoamat omat rahastot ovat mielestäni oikein hyviä ensimmäisiksi sijoitustuotteiksi.


Miten päästä ”talouskateudesta” eroon? Termi ei ole itselleni tuttu, mutta oletan tällä tarkoitettavan tunnetta siitä, että pitäisi sijoittaa ja säästää, koska kaikilla muillakin tuntuu olevan siihen mahdollisuus? Mielestäni tässäkään asiassa ei kannata vertailla itseään muihin, jokainen säästää ensisijaisesti itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten. Ei ole oikeaa tapaa elää, kuten ei myöskään säästää tai sijoittaa. Kaikkien ei missään nimessä ole pakko sijoittaa tai säästää, vaikka aiheesta nykyään paljon enemmän puhutaankin. Silti toki itse näen, että säästäminen ja tulevaan varautuminen taloudellisesti on aina hyvä juttu. Oma vinkkini tähän on ehkä miettiä omat motiivit ja tavoitteet säästämiseen, sekä yksinkertaisesti aloittaa esimerkiksi kuukausittaisella rahastosäästämisellä, mikäli aihe kiinnostaa.

Kuinka paljon säästät kuukaudessa ja mihin? Pelkkiin rahastoihin vai myös tileille? En juurikaan säästä tilille. Varaan käyttötilille aina summan, joka vastaa kaikkia kuukauden arvioituja menoja ja vähän extraa. Yritykseni ALV-tili on toisessa pankissa ja pyrin siihen, että kun firman kassaan tulee rahaa, siirrän alvit, arvioidun normi-veron ja vähän extraa joustovarana OP:n verotilille. Maksan yrityksen arvonlisäverot kerran vuodessa, joten itselleni on selkeämpi vaihtoehto, että verot ovat erillään muista rahoista, enkä käy katsomassa verotiliä juuri ollenkaan (paitsi juuri äsken kun halusin katsoa erään seikan seuraavaan :D). Tätä en siis suosittele kenellekään, mutta koska olen hajauttanut sijoituksia myös eri pankkeihin, olen säästänyt suht. pienillä summilla myös verotililtä, vaikkakin sijoitusaika näille todennäköisesti on lyhyehkö.

Mutta! Olen varautunut mahdolliseen arvonvaihteluun siten, että siirrän aina verotilille myös extraa, joka tuo katetta tilille, mikäli verotililtä tehtyjen sijoitusten kurssit laskisivat. Tavoitteeni on, että nuo ”extrasiirrot” kattaisivat nuo summat, jotka olen sijoittanut rahastoihin, jolloin en joudu niitä lunastamaan veroja maksaessa. Näin olen myös huomannut saavani kivasti rahaa säästöön aivan huomaamattani, koska en ikinä edes muista koko verotilin säästöjä. Juuri kun aamulla kävin kurkkaamassa, oli ”verosäästöille” kertynyt neljästä eri rahastosta keskimäärin noin 3% tuotto, joka nyt ei päätä huimaa, mutta noin 4kk sijoitusajalle kuitenkin hyvä kun vertaa, ettei tililtä kerry mitään ja markkinat ovat lähikuukausina heitelleet aikalailla. Omassa pankissani säästän tällä hetkellä pienen summan vakuutuskuoreen (nyt lähikuukausina noin 100€) ja Nordnetin kautta pistän eri rahastoihin vaihdellen noin 200-500€ kuussa. Ihan järisyttävistä summista ei siis ole kyse. Lapselle säästän kuukaudessa noin 100€, joka menee 50/50 pienen käyttötilille ja hajautettuun osakepainotteiseen vakuutuskuoreen (kapitalisaatiosopimus, jossa voi muokata sijoitusjakaumaa myös kesken säästämisen ja nostoje tehdessä realisoituvat tuotot, sekä näinollen verotus vasta sen jälkeen kun kaikki pääoma on nostettu.) Anyway, kuukausittain laitan säästöön keskimäärin ehkä 300-600€.

Olet kirjoittanut ennenkin Nordnetistä ja se edelleen kiinnostaa. Mihin laittaisi siellä rahat? Kevään jälkeen olen ensisijaisesti sijoittanut Nordnetin kautta. Kesällä ostin osakkeita, mutta nyt olen pääasiassa merkinnyt rahastoja. Omia suosikkejani ovat eräs teknologia-rahasto, Kiina-rahasto, vastuullisen sijoittamisen rahasto ja Nordnet Smart 15, jota itse suosittelisin erityisesti aloittelevalle sijoittajalle.

Millä ”tuotteella” nyt aloittaisit säästämisen / sijoittamisen? Luultavasti samalla tavalla kuin aloitin aikanaan, eli säästämällä 50/50 osakepainotteiseen hyvin hajautettuun rahastoon ja ASP-tilille omaan asuntoon. Aloitin ASP-säästämisen muistaakseni 2012 ja säästin käsirahaa ensimmäiseen omistusasuntoon reilut pari vuotta noin 300€ kuussa suoraveloituksena palkkapäivänä, sekä ohessa myös rahastoihin. Jos haaveena on omistusasunto, suosittelen ihan kaikille ASP:ia!! Jos vain olisi mahdollista, avaisin meidän naperolle oman ASP-tilin ihan heti 😀

Mikä on paras tapa säästää ja helpoin tapa päästä säästämisessä alkuun? Yhdistin tähän kaksi samantyylistä kysymystä. Parhaasta tavasta en osaa sanoa, koska toki tyylejä säästää on monia ja paras tapa riippuu toki aina yksilön tavoitteesta ja monesta muusta seikasta, kuten riskinsietokyvystä ja tuottotavoitteesta. Parhaimmiksi tavoiksi mainitsisin itse säännöllisen säästämisen, eli että säästämisestä tulee rutiini ja että säästettävä summa on tasapainossa oman talouden kanssa. Helpoimmalla pääsee tekemällä kuukausisäästösopimuksen esimerkiksi hyvin hajautettuun rahastoon, jolloin säästösumma lähtee aina tililtä automaattisesti esimerkiksi palkkapäivänä, jolloin merkintöjen tai siirtojen tekeminen ei tuota ylimääräistä päänvaivaa. Myös konkreettinen tavoite säästämiselle motivoi ja suosittelen sen miettimistä, vaikka onkin ihan ok, että tavoite mahdollisesti muuttuu matkan varrella. Säästämisen konkretisoituminen on helpompi hahmoittaa ajatuksen tasolla kun pyrit johonkin konkreettiseen asiaan, kuten omaan asuntoon, maailmanympärysmatkaan tai sitten vaikka unelmiesi lepotuoliin. Tyylejä on monia 😉 Ja edelleen kartan itse termiä eläkesäästäminen, koska se jotenkin ahdistaa, enkä edelleenkään virallisesti ole eläkesäästäjä. Tavoitteeni eläkesäästämisen suhteen on edelleen asuntosijoittaminen lähivuosina.

Miten saada säästöön rahaa, kun nettona tilille tulee reilusti alle 2000€ ja toki tulee elää? Aloitin itse aikanaan sijoittamisen tienatessani nettona noin vajaat 2000€ kun aloitin työt pankissa tradenomi-opintojen loppuvaiheessa. Sanoisinko, että jo se, että säästää vähän on jo paljon. Monet aloittavat esimerkiksi 50 euron summalla, joka on hyvä siirtää sivuun heti palkkapäivänä. Tällöin tuota summaa ei tule käytettyä muuhun ja osaa suunnitella loppukuun menot sen mukaan, mitä tilille jää. Useimmissa tapauksissa tulotaso joustaa esimerkiksi 50€ säästön.Säästää voi myös esimerkiksi jokatoinen kuukausi. Toki pienten säästösummien kohdalla paras keino on olla pitkäjänteinen ja yrittää olla miettimättä sitä, ettei pienistä summista kasva suuria säästöjä, vaan ajatella säästämistä ennemminkin pitkän aikavälin juttuna ja tavallaan kuin maksaisit kuukausittain jonkin laskun.

 

Kiinnostaako aihe? Tehdäänkö tämä kysymyshaaste joskus uudelleen?

Entä paljonko te säästätte kuussa? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

DIY: Ylipolven villasukat (ohje)

Postaus sisältää affiliate-linkkejä

Ah, sain eilen vihdoin ja viimein valmiiksi nämä ylipolven-villasukat, jotka tosiaan aloitin jo puoli vuotta takaperin! Ensimmäisessä sukassa kesti tosiaan lähes kuusi kuukautta saada valmiiksi, mutta onneksi tämä toinen sentään valmistui semmoisessa reilussa viikossa. Sopivasti siis tulevia villasukkakelejä varten. Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin neuloa polven yli ulottuvat villasukat, semmoisia kun ei ole monesti kaupoissakaan tullut vastaan. Selasin nettiä eri ohjeiden suhteen ja bongasin tämän Life With Mari-blogin ohjeen sukkiin, jota muokkasin hieman oman makuni mukaan. En itse esimerkiksi henkilökohtaisesti välitä villasukista kuvioista, vaan pidän mahdollisimman simppelistä, joten jätin koristekuvioinnin suosiolla pois, sekä lyhensin resoria.

Mitä tarvitset? 3mm sukkapuikot, esimerkiksi nämä. Itse koen varsinkin sukkia neuloessa puiset puikot ehdottomasti parhaimmiksi. Valitsemaasi villalankaa, esimerkiksi kestävä Socki-lanka sopii näihin erinomaisesti. Menekki näihin oli arviolta noin 300g villalankaa, jonkin verran jäi yli. Realistinen menekki oli ehkä 250g.

OHJE:

Luo puikoille 64 silmukkaa. Jaa tasan niin, että jokaisella puikolla on 16s. Neulo 2 oikein, 2 nurin-joustinneuletta suljettuna neuleena resoriksi. Oman resorini pituus on noin 4cm. Resorin jälkeen jatka sileää neuletta noin 10cm. Tämän jälkeen neulo oikein, mutta lisää kierroksella jokaiselle puikolle 2 silmukkaa. Lisäyskierroksen jälkeen pitäisi silmukkamäärän olla 72s. Jatka sileää neuletta, kunnes on pohjekavennusten aika. Kavennukset alkavat siis pohkeen alapuolelta. Omissa sukissani on mitta resorista pohjekavennusten alkuun noin 26cm.

Pohjekavennukset: Kavennukset tehdään pohkeen taakse. 1. puikon alussa tehdään ylivetokavennus ja 4. puikon viimeiset kaksi silmukkaa neulotaan oikein yhteen. Kavennukset tehdään joka kolmannella kerroksella yhteensä 9 kertaa, eli jokaisen kavennuskerroksen välissä neulotaan kaksi kierrosta normaalisti oikein. Kun 9 kavennuskierrosta tulee täyteen, tee kavennukset jokatoisella kierroksella, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 11 silmukkaa. (Huom! Tällöin silmukoiden kokonaismäärä on 44s, kavennusten vuoksi ei puikkojen 1. ja 4. silmukkamäärä toki ole 11. Kun kokonaissilmukkamäärä on 44, tasaa silmukat puikoille 1. ja 4. niin, että myös näillä on 11 silmukkaa.) Tämän jälkeen neulo oikein sileää neuletta noin 14cm.

Kantapäät: Aloita kantalapun neulominen tasona niin, että neulot 4. puikon silmukat samalle puikolle 1. puikon silmukoiden kanssa.

1. Työn oikealla puolella nosta ensimmäinen silmukka puikolle neulomatta, neulo seuraava oikeaa, nosta taas yksi silmukka puikolla neulomatta ja jatka tätä rivin loppuun asti. Tällä tekniikalla tulee vahvistettu kantapää.

2. Työn nurjalla puolella nosta taas ensimmäinen silmukka puikolla neulomatta ja neulo loput nurin. Käännä työ ja toista vaihe yksi. Näitä kahta vaihetta toistetaan yhteensä 12 kertaa, eli 24 kerrosta.

Kantapohjan kavennukset: Aloita kerros (oikealla) jatkamalla vahvennettua neuletta, eli poimi ensimmäinen silmukka neulomatta, seuraava oikein, poimi silmukka neulomatta jne, kunnes puikolla on jäljellä 7s. Neulo seuraavat 2s oikein yhteen ja käännä työ. Neulo nurjaa, kunnes puikolla on jäljellä 7s ja neulo seuraavat 2s nurin yhteen. Käännä taas työ, jatka vahvennettua neulosta oikealla puolella (poimi 1, oikein 1 jne), kunnes puikolla on jäljellä 6 s ja neulo seuraavat kaksi oikein yhteen. Käännä jälleen työ ja neulo nurjaa, kunnes puikolla on jäljellä 6s. Neulo seuraavat 2 nurin yhteen. Jatka tätä, kunnes sivujen silmukat on kavennettu pois ja puikolla on jäljellä 10s.

Nosta kantalapun molemmilta sivuilta puikoille 13 silmukkaa ja jaa näille puikoille tasan kantalapun 10 silmukkaa. Neulo yksi kerros oikein (Marin ohjeessa neuvotaan neulomaan poimitut silmukat takakautta kiertäen oikein, itse en tosin osannut, enkä ehtinyt tutkia miten :D) ja jatka kaikilla puikoilla oikein, kaventaen kantalapun oikealta puolelta (ylhäältä päin ”sukka jalassa” katsottuna) neulomalla kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja seuraavan puikon alussa ylivetokavennus. Jatka, kunnes näillä kahdella puikolla on jäljellä 10s. Jatka sileää neuletta, kunnes pikkuvarvas peittyy.

Kärkikavennukset: Kärkikavennukset tehdään aina jalkojen reunoissa. Tee ensimmäisen puikon alussa ylivetokavennus, seuraavan puikon lopussa viimeiset 2s oikein yhteen, taas seuraavalla puikolla ylivetokavennus, seuraavalla viimeiset 2s oikein yhteen jne. Jatka, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 2s. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele. Valmista!

Omien sukkieni mittoja: Resori 6cm, mitta resorista pohjekavennusten alkuun  26cm ja pohjekavennusten lopusta kantalappuun 14cm.

Vinkki: Sukkaa kannatta sovittaa jalkaan kesken työn. Jalat ovat eri mittaisia, joten oma sukka kannattaa työstää sen mukaan, kuinka pitkän sukan haluaa tai mistä kohdin pohjekavennukset aloittaa.

Sukkaohjeiden teko noin yleisesti on melko haastavaa ja työvaiheiden ohjeistaminen niin, että myös ei-sukkaekspertti ne ymmärtää. Toivottavasti tässä kuitenkin on jotain tolkkua.

Kysykää ihmeessä, mikäli joku jäi mietityttämään 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Meidän viikonloppu

Viikonloppu oli ainakin täällä Helsingissä todella sateinen, jonka vuoksi vietimme paljon aikaa pojan kanssa kotona puuhastellen. Lauantaina kävimme pienellä kävelyllä, leikkipuistossa ja kaupassa jäätelöostoksilla. Eilen taas paketinhakureissun yhteydessä puistossa, koska en vain koskaan tohdi sanoa ei jos kerta puiston ohi mennään. (Vaikkakin se uhmiksen saaminen pois sieltä leikkipuistosta onkin usein aivan oma projektinsa.) Jäätelöjutuista postasinkin viikonloppuna storiesiin. Itseäni alkoi lauantai-iltana tehdä kamalasti mieli sitä aikaisemmin bongaamaani Oppon vhh-jäätelöä ja kysäisin pieneltä, että lähdetäänkö ostamaan kaupasta jäätelöä. Ei varmasti yllätä, että tämä oli tietysti aivan messissä. Itselleni jäätelö on ehkä niitä viimeisiä herkkuja, joita ostan ikinä. Okei, karkit kiilaavat kyllä senkin ohi, koska en osta karkkia käytännössä koskaan, jäätelöä kuitenkin joskus. Jugu on pojan suurta herkkua, mutta jäätelöä ei olla kovin usein ostettu. Ja varmasti ymmärrätte millainen elämys tuo kaupasta löytynyt soijajäätelö hänelle oli. Kävi viikonloppuna kohtuullisen monta kertaa availemassa pakastimen ovea, jospa olisin suostunut jäätelöhetkeen, hehe. Arjen pienet ilot.

Meillä kävi eilen vieraita, enkä siksi ehtinyt laittaa poikaa ajoissa päikkäreille. Välillä ollaan skipattu päiväunet viikonloppuisin siksi, ettei pieni yksinkertaisesti suostu nukahtamaan tai sitten tulee kello jo niin paljon, ettei päiväunissa yksinkertaisesti enää ole mitään järkeä yöunien kannalta. Näin kävi esimerkiksi eilen. Pyrin siihen, että päiväunet nukutaan edelleen 95% kotipäivistä, koska muuten ovat väsykiukku tai levoton meininki taattuja juttuja. Napero oli eilen jo ennen kahdeksaa aivan hulvattomalla tuulella väsymyksestä, kikatteli, hyppi sohvalla ja heitteli tyynyjä ympäriinsä, että ehdin jo tuumata, etten enää ikinä skippaa päiväunia. Ensimmäistä kertaa ikuisuuteen valvoin itse vielä hetken sen jälkeen kun olin saanut pojan puoli yhdeksän maissa unille. Ja ei, se ei ollut se jäätelö 😀

Välillä olen miettinyt näistä kotiviikonlopuista kertoessani, että olemmeko jotenkin poikkeuksellisen tylsiä viettäessämme paljon viikonloppuja ihan vain kotosalla ja tässä lähitienoolla? Jos lauantaina kirjoitin yleisesti ajatuksiani somesta ja siitä, kuinka se luo paineita olla sitä ja tätä, tehdä ja nähdä, hoksasin että olen omalla kohdallani ehkä tuumaillut asiaa juuri tästä näkökulmasta. Tiedätte, että rakastan olla kotona ja viettää viikonloppuja ilman kiirettä tai härdelliä. Varsinkin lapsen kanssa tai yleisesti äitinä tulee usein paineita siitä, että pitäisi käydä kerhoissa, kyläillä ja olla jatkuvasti jossain. Äitiys- ja hoitovapaan aikana podin ehkä jonkin sortin ahdistusta tästä ja esimerkiksi siitä, etten juurikaan sosialisoinut muiden, vieraiden äitien kanssa kerhoissa tai leikkipuistoissa. Näin jälkikäteen täytyy todeta, etten koskaan kokenut sitä omaksi jutukseni. En yksinkertaisesti keksinyt yhtään syytä, miksi olisin lähtenyt etsimällä etsimään äitikavereita, vaikka se jollekulle toiselle voi olla hyvinkin tärkeä asia. Se, mitä itse ehkä eniten kaipasin olivat juurikin ne äitiyteen liittymättömät ihmiskontaktit siinä kaiken vauva- ja taaperoarjen lomassa. Lähipiirissäni ei edelleenkään ole aivan kamalasti lapsia ja valtaosa ystävistäni ovat lapsettomia, mutta myönnän silti olevani iloinen niistä äitikavereista, joita minulla on. Ja niin, täytyy todeta etten koe jääneeni paitsi mistään, vaikken leikkipuisto- tai kerhomammaksi heittäytynytkään. Ihan näin toteamuksena, mikäli joku muu siellä kokee paineita tästä samasta asiasta.


Ei varmasti yllätä, että tein taas kerran tätä maailman parasta mustikkapiirakkaa, keto-versiona ofc. Nyt olen parina kertana testannut laittaa pohjaan mukaan pähkinävoita tai tahnoja, esimerkiksi hasselpähkinävoita ja mantelitahnaa. Erityisesti mantelitahna oli huippua. Ohje tähän keto-mustikkapiirakkaan löytyy täältä, nyt oli mukana tosin myös vadelmia 🙂

Viime viikonloppuna yritin myös tehdä keto-sipsejä, joista tietysti kärtsäsin noin 90%, joten ohjeen hiominen jatkuu 😀

Jos palataan takaisin alkuperäiseen aiheeseen, mielestäni ihaninta viikonlopuissa on juuri se, että saa olla yhdessä kotona kaikessa rauhassa. Ei ole väärin viettää aikaa tutussa ja turvallisessa. Vaikka olen viikko toisensa perään töissä ja muissa sosiaalisissa tilanteissa se, joka vastaa ”Mitä teit viikonloppuna?”-kysymykseen ”Kotona”, en jaksa potea tästä mitään huonoa omatuntoa. Miksei saisi olla kotona? Olemme välillä ihmetelleet muita tuttuja, joilla on kalentereissa lukkoon lyödyt viikonloppusuunnitelmat jopa useita kuukausia eteenpäin ja yleisesti sitä, miten muut jaksavat? Eikä siinä todellakaan ole mitään väärää, enemmänkin ehkä ajattelee asiaa omalta kantilta kun jo pari viikonloppua putkeen ohjelmaa vaatii tasapainoksi ainakin pari viikonloppua ilman mitään suunnitelmia. Toiselle meneminen ja sosialisointi antaa energiaa, toiset taas käyttävät sen ajan siihen, ettei yksinkertaisesti ole mitään menoja tai suunnitelmia. Suoraan sanoen stressaannun aina kaikista iltamenoista aivan valtavasti, varsinkin viikonloppuisin. En yksinkertaisesti tykkää nykyään olla myöhään missään ja mieluiten olisin kotona aina viimeistään viiden-kuuden aikaan illalla. Viikonlopuissa parasta on se, että ne saa viettää juuri niin rentoillen tai kotimeiningeissä kuin itse haluaa 🙂

Oletteko te koskaan tunteneet syyllisyyttä siitä, että vietätte viikonloput kotosalla? Ja heh, tästä vikasta kuvasta päätellen myös Maui oli jäätelöherkkua vailla 🙂

 

Entä pidättekö ennemmin kotiviikonlopuista ilman suunnitelmia vai aktiivisista meno-viikonlopuista?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.