Maantiedettä ja vilppiä valintakokeessa

Huhhei! Kolmen kuukauden luku-uurastus on nyt nimittäin ainakin osittain ohi. Osallistuin eilen tosiaan maantieteen valintakokeeseen, joka nosti melkoisesti ristiriitaisia tunteita – kuten nyt nämä koko kevään poikkeukselliset valintakoejärjestelyt yleisestikin. Mietin, että olisin kirjoittanut aiheesta jo eilen, mutta kävin koko loppupäivän ylikierroksilla, enkä oikein saanut koottua ajatuksiani tästä mitenkään järkevästi. Valintakokeiden järjettömyydestä ja muusta nimittäin. Näin alkuun täytyy todeta, että kertakaikkiaan maailman huonoin sauma saada päähänsä minkäänlaisia opiskeluhaaveita on tänä keväänä. Mikä tuuri siis! Valtaosa yhteishaun valinnoista on tehty todistusvalinnan kautta ja valintakokeet päädyttiin järjestämään perinteisen menetelmän sijaan etänä. Tämä taas on tuonut mukanaan keskustelua erityisesti siitä, kuinka valintakokeiden vilppiä voidaan valvoa etänä tapahtuvassa kokeessa (=kokemukseni mukaan ei mitenkään) ja kuinka todistusvalinta asettaa huonompaan asemaan ne hakijat, jotka eivät välttämättä yo-arvosanojen perusteella sijoitu muutaman parhaimman prosentin sisälle.

Mielestäni perinteinen valintakoe, jossa testataan hakijan kykyä omaksua ja soveltaa valintakoemateriaalien tietoa, yhdistettynä yo-arvosanojen pisteytykseen on toimiva ja reilu tapa tehdä opiskelijavalintoja. Harmi vaan, ettei hakijoiden osaamista päästy tänä keväänä testaamaan perinteisin keinoin. Olen itse kirjoittanut suunnilleen M:n paperit (maantieteen ainereaali E), enkä odottanutkaan pääseväni todistusväylän kautta sisään, mutta pidin hakiessani kuitenkin realistisena tulla valituksi valintakokeen pisteillä ahkeran lukemisen ja korkean motivaation avulla. Toki tiedostan, ettei tilanne ole ollut helppo korkeakouluillekaan ja soveltamista on tarvittu, mutta näin hakijan näkökulmasta tätyy todeta, ettei aivan nappiin ole mennyt.

 En halunnut aikaisemmin mainita ensisijaista hakukohdettani, mutta mitä sitä nyt enää salailemaan sen jälkeen kun eilen aiheesta IG:ssä mesosin. Hain siis Helsingin Yliopiston maantieteen kandiohjelmaan, jota olen säännöllisen epäsäännöllisesti tuumaillut jo siitä saakka kun vuonna 2006 pääsin ylioppilaaksi. Harmittaa, etten ole aikaisemmin päättänyt hakea, koska hakijamäärät ovat kasvaneet tasaisesti vuosien varrella ja samalla myös sisäänpääsy vaikeutunut. Maantiede on alana semmoinen, johon itse koen suurta kiinnostusta ja intohimoa. Luonnon ja maapallon eri ilmiöt aina trooppisista myrskyistä jääkausiin ja revontuliin ovat aina kiehtoneet, viime vuosina olen kiinnostunut yhä enemmän myös siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa luontoon ja eri ekosysteemeihin. Päätin helmi-maaliskuun vaihteessa hakea ohjelmaan ja päätin valmistautua niin hyvin, etten ainakaan voisi soimata itseäni jälkeenpäin liian vähästä lukemisesta. Siitäkin on nimittäin kokemusta ja omalla kohdallani jäi lukion jälkeen yliopistopaikka nippanappa sivusuun sen vuoksi, että jätin lukemisen suunnilleen yhteen kierrokseen hieman liian suurella itsevarmuudella. Tämän jälkeen en sitten olekaan yliopistoon edes hakenut (yhtä maisteriohjelmaa lukuunottamatta). Harmi toisaalta, vaikka välissä onkin tullut haettua tutkinto AMK:ista. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä, vaikka ehdin alkuun sitä(kin) murehtia!

Sitten niihin pääsykokeisiin! En juurikaan jännittänyt valintakoetta ennakkoon, koska olin valmistautunut todella perusteellisesti. Luin kirjat neljään-viiteen kertaan ajatuksella läpi, sekä myös kuuntelin eri osioita ja tein niistä käsin kattavat muistiinpanot, joita kertasin vielä viimeisinä päivinä. Fiilikseni oli, että osaan kirjat melkolailla ulkoa, enkä olisi omasta mielestäni voinut valmistautua paremmin. Kokeessa oli muutamia kohtia, joista olin hieman epävarma ja vääristä vastauksista annettiin miinuspisteitä. Taktiikkani oli kuitenkin pelata ”kaikki peliin”-mentaliteetilla ja pyrkiä vastaamaan ennemmin pisteitä tuovan vaihtoehdon ”nollavaihtoehdon” sijaan, siitäkin huolimatta että siitä tulisi miinusta. Valintakokeen perusteella otetaan sisään toisen vaiheen jälkeen vain 5 opiskelijaa (hakijoita siis lähes 700), joten mahdollisuuksien ollessa äärimmäisen vähäiset, en kokenut järkeväksi himmailla mahdollisten miinusten suhteen, vaan luottaa fiilikseen ja päntättyihin tietoihin. Viimeinen tehtävä oli laajin ja vaikein, tuskailin melkeinpä 80% ajasta sen kimpussa ja toivon kovasti, että pistesaldo olisi tämän tehtävän osalta hyvä. Tein parhaani ja sitähän tässä haettiinkin. Jotenkin ehkä sinisilmäisesti ajattelin, että jossei itse huijaisi, niin tuskin kukaan muukaan nyt vilppiin sortuisi. Vaikka fiilis kokeen jälkeen olikin hyvä, lannistuin lopulta jotenkin aivan täysin.

Juttelimme päivällä ystäväni kanssa pääsykokeen rakenteesta. Ystäväni puoliso haki kevään haussa lääketieteelliseen ja olimme aikaisemmin ohimennen jutelleet esimerkiksi tästä reilun viikon takaisesta lääketieteellisen (mahdollisesta) vilppi-casesta. Kerroin kysymyksistä ja totesin kokeen olleen pääosin jopa yllättävän helppo, moniin kysymyksiin olisi helpostikin päätellyt vastauksen sillä, että olisi googlettanut jonkin perustermin. Kuten ”kravun kääntöpiiri”, ”koropleettikartta” tai ”salpausselkä”, joiden pitäisi ainakin omasta mielestäni olla melkolailla perustietoa kaikille yhtään maantiedosta kiinnostuneille tai pääsykoemateriaalia lukeneille. Kuitenkin olivat esimerkiksi kaikki nämä saaneet sattumoisin Google Trendsin perusteella melkoisen piikin google-hauissa juuri valintakokeen aikana. On siis selvää, että tähänkin pääsykokeeseen suurella todennäköisyydellä osallistui vilppiä harrastavia hakijota, joka suututtaa aivan valtavasti. Miten tämä voi edes olla mahdollista? Olenko itse vain jotenkin vanhanaikainen vai onko tämmöinen huijaamalla läpi-meininki nykyään peruskauraa? Täytyy sanoa, että itse tunnollisesti kuukausia lukeneena harmittaa aivan suunnattomasti, että helposti hyödynnettävä vilppi antaa niille mahdollisuuden päästä jatkoon, jotka ovat liikkeellä huijauksen keinoin ja vievät pahimmassa tapauksessa opiskelupaikan hakijalta, joka olisi perinteisessä valintakoetilanteessa päässyt pisteytyksessä pidemmälle. Ja kyllä, tiesin itse vastaukset esimerkiksi näihin esimerkkitermeihin liittyviin kysymyksiin ilman, että olisin edes kokenut tarvetta googlata apuja. Niin ja ei, en myöskään luntannut tai käyttänyt kokeessa vilppiä. Näin jälkeenpäin olenkin miettinyt, että onko nykyään tyhmä se, joka luottaa rehelliseen peliin ja myös siihen, että muut osaavat noudattaa samoja moraalisia periaatteita? Ilmeisesti.

Näiden todistusvalintojen äärellä olen myös provosoinut itseäni lukemalla erinäisiä keskusteluita, joissa todistuksella valitut tuskailevat tulleensa valituksi, vaikkeivat olleet suunnitelleet menevänsä edes koko valintakokeeseen tai edes opiskelevansa tulevana syksynä, mutta aikovat silti ottaa paikkoja vastaan huvikseen, vaikkei ala tai opiskelu edes kiinnosta. Tottakai moni näistä on varmasti paikkansa ansainnut ja osoittanut kiinnostuksensa alaan hakemalla kyseiseen ohjelmaan, mutta onhan tämä silti hieman epämääräistä. Todistusvalinta on tänä vuonna ollut pääasiallinen valintareitti, jonka ohella todella pienellä joukolla on mahdollisuus päästä sisään pelkän valintakokeen kautta – jossa siinäkin on monissa kokeissa vilpin mahdollisuus.

Mielestäni näiden järjestelyiden avulla on juuri todellinen motiivi haettavaan alaan jäänyt täysin sivuseikaksi. Jotain valintakokeeseen osallistujien motiivista ja valmistautumisesta kertoo myös se, kuinka aivan perustermit ja yleistieto ovat pimennossa. Toivon todella, että tämmöiset seikat on otettu huomioon valintakokeen rakenteessa ja googlaajat paistavat läpi kokonaispisteytyksessä. Kuulin jopa, että nykyään tapahtuu sitä, että etätentteihin tai valintakokeisiin ryhmittäydytään suurella joukolla niin, että optimoidaan hyvät vastaukset niin, että joku taitaa esimerkiksi matikan, joku kielet ja tätä rataa. Voi elämä. Esimerkiksi eilinen pääsykoe oli tehtävien osalta vain monivalintoja, joten tehtäväosioissa ei ollut esimerkiksi mahdollisuutta päästä näyttämään ja soveltamaan osaamistaan kirjallisesti. Tuossa mainitsemassani lääketieteellisen valintakokeessa oli tehtäväkohtainen aikaraja, joka teki vilpin vähintään äärimmäisen hankalaksi, mutta samanlaisia aikarajoja ei esimerkiksi tässä eilisessä kokeessa ollut.  Huoh, olen totisesti tämän myötä menettänyt lopunkin uskoni ihmisiin. Toivottavasti aihe nousee esille tiedekunnassa ja saa aikaan mahdollisia toimenpiteitä. Tietysti jännittää myös oma pistesaldo, joten sitä odotellessa!

Ensi viikolla on edessä vielä toiset pääsykokeet, joihin olisi tarkoitus päntätä vielä ahkerasti, mutta kieltämättä karisti eilinen motivaatiota melkoisesti. Saa siis nähdä, odotukset eivät ole ainakaan kovin korkealla. Sinänsä harmittaa erityisesti se, että ei-ensikertalaisena valituksi tuleminen on omalla kohdallani jo muutenkin huomattavasti epätodennäköisempää ja nämä valintamenetelmät tekevät sen melkeinpä mahdottomaksi. Viime viikkoina on puhuttu paljon opiskelupaikkojen lisäämisestä ja toiveena olisikin, että lisäyksiä tulisi jo alkavan syksyn paikkoihin. Itse elättelenkin tällä hetkellä toiveita siitä, että paikkojen lisäys mahdollistaisi jonkinlaista kompensaatiota näiden hieman poikkeuksellisten valintakriteerien ohella.

 

Onko joku teistä hakenut tänä keväänä kouluun? Mitä mieltä olette poikkeuksellisista valintakriteereistä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Toukokuun ristiriitaisia fiiliksiä ja opiskeluhaaveita

Hei pitkästä aikaa! Kuten joku on ehkä saattanut huomata, on blogin postaustahti ollut viime viikkoina hieman hajanainen ja normaalia harvempi. Kuten tänään avaudin instafeedissäni, olen potenut pientä kriisiä tämän vallitsevan tilanteen tiimoilta ja tulevaisuuden epävarmuudesta. Toki nämä samaiset ajatukset ovat olleet matkassa jo parin kuukauden aikana, mutta nyt pian kolmen perheen kanssa intensiivisesti vietetyn kuukauden ja kotiympyröissä hengailun jälkeen on kieltämättä alkanut iskeä pieni lamaantuminen ja kaipuu normaaliin arkeen. Kun päivät pyörivät samojen juttujen ympärillä täällä kotona, on monesti tuntunut siltä, ettei tänne blogiin ole ollut juurikaan mitään tähdellistä kirjoitettavaa, inspiraatio nollissa ja kuvaaminen mahdotonta kotona, joka on päivästä toiseen pommin jäljiltä, vaikka kuinka ahkerasti siivoilisi. Tällä hetkellä tympii kotona olo ja kotitöiden rumba melkoisesti, kuinka luksusta olisikaan päästä lähtemään töihin kodin ulkopuolelle ja näkemään muita ihmisiä! Vaikka noin yleisesti viihdynkin hyvin kotona, perheen kanssa ja myös itsekseni, on sosiaalisten suhteiden kaipuu iskenyt pahimman kerran. Ja juuri niin, että kaipaisi ihmisten näkemistä kasvotusten tylsien Whatsapp-viestien sijaan. Onhan tässä vierähtänyt jo kolme kuukautta siitä kun olen nähnyt ystäviä tai (suomalaisia) aikuisia kasvotusten.

Ajattelin ensin, että kirjoittelenko tästä aiheesta vasta myöhemmin kesällä (vai ollenkaan), mutta päädyin kuitenkin alustavasti avaamaan ajatuksiani opiskeluhaaveista jo nyt. Eniten ehkä siksi, että aihe on pyörinyt mielessäni kuluneiden viikkojen aikana suurimman osan ajasta ja keskittyminen mihinkään muuhun on osoittautunut todella vaikeaksi. Tässäpä siis yksi syy siihen, miksi postaustahti blogissa on ollut lähiaikoina hieman harvempi. Toinen syy on tietysti myös ollut tuo ylempänä mainitsemani, että meidän lähes identtisistä päivistä alkaa olla hyvin vaikeaa ammentaa uusia ideoita, mutta ehkäpä niitäkin taas tulee mieleen kun tilanne tästä (sitten joskus) normalisoituu.

Päädyin siis maaliskuussa osittain hetken mielijohteesta hakemaan opiskelemaan ja olenkin nyt pian parin kuukauden ajan lukenut pääsykokeisiin, lähiviikkoina enemmissä määrin kun parin muunkin hakemani koulutusohjelman valintakoemateriaalit julkaistiin. Päivittäin olenkin käyttänyt lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen useita tunteja, joten välillä onkin tuntunut, ettei kodin- ja lastenhoidon ohella oikein muuhun aikaa riitäkään ja luetut aiheet ovat tulleet ihan yöuniin asti. Edessä onkin vielä reilun viikon lukurutistus ennen etä-valintakokeita.

Sinänsä hassua, koska opiskelu ei ole jostain syystä kiinnostanut minua vuosiin. Varsinkaan kaupalliset maisteriohjelmat, kunnes sitten aivan lähikuukausina olen löytänyt hurjasti motivaatiota mahdollisiin opiskeluihin oivallettuani talven reissussa, että mikä minua oikeasti kiinnostaisi opiskelumielessä. En muista mainitsinko aikanaan edes blogissa kun hain muistaakseni keväällä 2015 LUT:in kauppatieteiden maisteriohjelmaan, johon en siis tuolloin päässyt. En muista harkitsinko tuolloin hakevani uudestaan, mutta hakemattomuudesta voi päätellä, ettei jostain syystä yksinkertaisesti kiinnostanut. Jossain vaiheessa tutkin aktiivisemmin eri maisteriohjelmia, mutta nuo kauppatieteiden maisterit eivät jostain syystä ole kiinnostaneet ollenkaan, vaan fiilis on enemmänkin nyt ollut se, että haluaisi opiskella jotain aivan muuta ja uutta alaa. Oikeastaan taisin joskus viime vuoden puolella ensimmäisen kerran puolittain vitsillä miettiä, että olisipa hauska opiskella jotain aivan uutta.

En vielä tässä vaiheessa halua avata hakukohteitani tai muutakaan tähän liittyvää sen koommin, koska olen kriiseillyt melkoisesti asiaa mm. koronatilanteen vuoksi muuttuneiden valintakoekäytänteiden suhteen ja sitä, onko esimerkiksi todistusvalinta omalla kohdallani uhka vai mahdollisuus. En voi enää tulla valituksi ensikertalaisten kiintiöstä koska olen jo aiemmin suorittanut kotimaisen korkeakoulututkinnon ja ensikertalaiskiintiö pitää sisällään kuitenkin enemmän aloituspaikkoja kuin ei-ensikertalaiskiintiö. Tässä viikkojen varrella on kuitenkin tullut plärättyä tilastoja läpi melko perusteellisesti ja onneni on toisaalta juuri siinä, että ensikertalaiskiintiön ulkopuolella on usein myös huomattavasti pienempi määrä hakijoita, vaikkakin hakijamäärät ovat tänä vuonna olleet aiempia vuosia suuremmat. Todistusvalinnan kohtalo siis jännittää tällä hetkellä valtavasti, varsinkin siitä syystä, että tämän vuoden ”korona-haussa” on (ainakin näissä opinto-ohjelmissa joihin itse hain) todella minimaaliset mahdollisuudet tulla valituksi valintakokeen kautta ja toki kokonaisuus riippuu aina siitä, millaisilla todistuksilla muut hakijat ovat liikkeellä. Tietysti harmittaa, jossei valinta osu kohdalleni, mutta olen yrittänyt asennoitua tulevaan mahdollisimman neutraalisti. Tai siltä osin kun se tässä tilanteessa ja avoimen tulevaisuuden tiimoilta nyt on mahdollista 😀 Mutta kerron asiasta varmasti vielä myöhemmin kun olen saanut luku-urakan pakettiin tai uutisia tältä rintamalta!

Se miksi halusin avata asiaa täällä on, että samaisista syistä voi olla, ettei blogi vielä päivity aivan päivittäin, mutta toivottavasti päästään pian taas aktiivisempaan tahtiin olosuhteiden muututtua. Näillä näkymin palaan blogin pariin aktiivisemmin viimeistään parin viikon kuluttua! 🙂

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Kuukausisäästäminen lapselle – Miksi säästän lapselleni ja mihin?

Kaupallinen yhteistyö: Nordnet

Lapselle säästäminen ja lapsen tulevaisuuden pesämunan kartoittaminen on asia, jonka itse koen äitinä äärimmäisen tärkeäksi. Tästä syystä olenkin säästänyt omalle lapselleni jo pian neljän vuoden ajan pieniä summia kuukausittain, tähtäimenä pitkän aikavälin sijoittaminen ja kiva säästösumma lapselle käytettäväksi sitten aikuisuuden kynnyksellä johonkin harkittuun (ja toivottavasti yhdessä päätettyyn) kohteeseen, kuten esimerkiksi autokouluun, vaihto-oppilasvuoteen tai ensimmäisen omistusasunnon omarahoitusosuuteen.

Toki täysi-ikäistynyt lapsi saa itse päättää mihin rahansa ja säästönsä käyttää, siksi se onkin ollut myös ajoittain pienenä pelkonani, mutta onneksi tässä on ruhtinaallisesti aikaa motivoida lasta säästämisen tärkeydestä. Itselleni ei lapsena säästetty systemaattisesti, mutta jostain koin jo pienenä pankki-ja raha-asioiden hoidon jollain tapaa tärkeänä. Tullessani äidiksi pidinkin lapselle säästämistä aivan päivänselvänä asiana. Toiveeni onkin lähivuosina käydä asteittain pienen kanssa läpi jonkin sortin talouskasvatuksen alkeita, opettamalla rahan arvoa, säästämisen merkitystä ja vastuullista rahankäyttöä lapselle sopivassa muodossa. Olenkin jo miettinyt, että miten toteutan tämän käytännössä? Omassa lapsuudessani harjoittelin säästöpossun kolikoiden avulla miettimään, että mitä penneillä tai markoilla saa. Käteisen käytön vähetessä siirtyy varmasti tämäkin uusiin uomiin, onko teillä vinkkejä aiheeseen? 🙂

Tällä hetkellä säästän siis pojan lapsilisästä puolet tilille, johon minulla on puolison kanssa yhteiskäyttöoikeus ja puolet rahastoon poikimaan tuottoa pitkässä juoksussa. Koen hajauttamisen tärkeäksi myös lapselle säästämisessä ja siksi olen halunnut siirtää osan säästösummasta ainakin toistaiseksi myös tilille. Rahastokohteeksi on kuitenkin valikoitunut korkeariskinen ja osakepainotteinen vaihtoehto säästäajan pituuden vuoksi. Tavoitteena on ollut lähes 20 vuoden sijoitusaika, jolloin osakkeiden tuotto on pitkällä välillä suurella todennäköisyydellä huomattavasti suurempi kuin matalariskisemmissä vaihtoehdoissa, varsinkin tässä tapauksessa kun säästäminen on kuukausittaista, jolloin ajallinen hajautus toteutuu tehokkaasti, myös näinä talouden jännitysmomenttiaikoina.

Aikaisemmin olen sijoittanut lapselle yhteen valittuun sijoituskohteeseen (eli yhteen rahastoon), mutta nyt keväällä olen päättänyt hajauttaa sijoituksia valitsemalla toiseksi sijoituskohteeksi vastuullisen rahaston. Tämä syystä, että koen vastuullisuuden tärkeäksi aiheeksi myös kasvatuksen suhteen ja toivon sen olevan läsnä myös laittaessani lapsen rahoja poikimaan tuottoja. Olen viime vuosina sijoittanut pääasiassa Nordnetin online-sijoituspalvelun kautta ja tykästynyt erityisesti laajaan rahastovalikoimaan. Nordnetin rahasto-haun kautta voit suodattaa vastuulliset matalan hiiliriskin rahastot tai suodattaa pois tiettyjä toimialoja, kuten tupakka-, torjunta-aine-, sota-, tai hiilivoimateollisuutta ja näin ollen löytää helpommin omaan arvomaailmaan sopivia rahastovaihtoehtoja. Voit lukea lisää vastuullisesta sijoittamisesta täällä.

Itseäni kiinnostaa sijoitusmielessä erityisesti teknologia ja bioteknologia, näiden saralta ajattelin tehdä valinnan myös lapsen toisen rahaston osalta. Rahastosäästäminen onkin erityisen mainio vaihtoehto lapselle säästäessä, koska pitkällä aikavälillä realisoituu korkoa korolle-ilmiö tehokkaasti. Kuukausittainen rahastosäästäminen ei vaadi suuria alkupääomia tai suurta kuukausittaista säästösummaa, vaan alkuun pääsee jo 15€ kuukausisummalla, joka veloittuu automaattisesti hoitotililtäsi valittuna merkintäpäivänä ja helpottaa myös säästämisen ”muistamista”. Jos säästäminen lapselle kiinnostaa, löytyy siihen kattavasti lisätietoa ja apua säästämisen aloittamiseen Nordnetin sivuilta täältä. Rahastosäästäminen tai alkusijoitus rahastoon onkin mielestäni myös aivan loistava syntymäpäivä- tai ristiäislahja kummi- tai sukulaislapselle! Voit avata asiakkuuden Nordnetille verkossa verkkopankkitunnuksilla tunnistautuen.

Itse vertailen potentiaalisia sijoituskohteita myös Morningstarin ratingin (tähdet) perusteella, jossa rahastot on sijoitettu paremmuusjärjestykseen tuoton, riskiluokan ja kulujen mukaan. Tässä rajattu kategorioiksi uusi teknologia ja bioteknologia! Voit tehdä samanlaisen suodatuksen myös ETF-valikoiman osalta.

Toistaiseksi olen kokenut, että lapsilisän siirtäminen säästöön on ollut helppoa. Pieneen lapseen ei (ainakaan toistaiseksi) kulu suuria summia rahaa ja tästä syystä olenkin kokenut, että säästämisen aloittaminen aikaisin, eli heti syntymän jälkeen on ollut tärkeää ja myös ajankohtana otollista. Pyrin minimoimaan arjen menoja ostamalla lastenvaatteet ja tarvikkeet käytettyinä, yleensä parissa isommassa erässä pitkin vuotta, joten vaatteisiin ei kulu rahaa läheskään kuukausittain. Välillä tulee kuukausia, jolloin jätän säästämisen väliin esimerkiksi suuremman hankinnan edessä, mutta noin yleisesti pyrin siihen, että esimerkiksi koko talouden ruokaostokset ja muut hankinnat tehdään meidän vanhempien tuloista, ei lapsilisästä. Asiasta voi toki olla montaa mieltä ja osa mieltää asian niin, että jos lapsilisästä on mahdollista säästää ja sijoittaa, on se ”ylimääräistä” rahaa, jonka tarve koetaan kyseenalaisena. Itse koen kuitenkin asian niin, että raha joka säästetään, on poissa muista talouden menoista ja päivittäisestä kuluttamisesta, johon sen saisi helposti kulumaan nopeasti.

Noudatan siis lapsenkin säästämisen kohdalla samaa taktiikkaa kuin myös omassa säästämisessä, eli säästöt laitetaan ensin sivuun ja arjen perustarpeiden jälkeen tulevat ”ylimääräiset hankinnat” tehdään vasta sen jälkeen. Sen rahan, jonka käyttäisin omista tuloistani säästämisen lisäksi ”johonkin kivaan”, käytän siis lapsen arjen menoihin, joka taas mahdollistaa lapsilisän eriyttämisen säästämiseen. Ainakin vielä näin toistaiseksi lapsen ollessa pieni. Oma näkemykseni onkin, ettei lapsilisän säästäminen kerro välttämättä mitään tulotasosta, vaan enemmänkin menojen suunnittelusta ja pyrkimyksestä vähentää juuri niitä menoeriä, joita kenties itse pitää turhina tai ylimääräisinä. Mutta tässähän ei ole oikeaa tai väärää, koska jokainen tekee luonnollisesti päätöksen siitä, mihin rahansa käyttää ja säästääkö vai ei. Itse koen säästämisen kuitenkin hyvin tärkeänä asiana erityisesti juuri lapsen tulevaisuuteen varautumisen näkökulmasta.

Säästättekö te lapselle epäsäännöllisesti tai kuukausittain? Tilille vai rahastoon?

Entä onko vinkkejä lapsen ”talouskasvatukseen” näin digitaalisen rahan aikana? 💰

 

 

Ps. Blogissa on tässä kuussa ollut hieman harvempi postaustahti, palailen tähän ja syihin hieman myöhemmin!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Poikkeusarki on tuonut mukanaan hyviäkin asioita

Viikkoja kestänyt poikkeusaika vetelee ainakin suurella todennäköisyydellä pian loppuaan, askel kerrallaan tietysti. Ovathan nämä menneet viikot olleet tavallisesta poikkeavia ja ajoittain vähän turhauttaviakin, mutta toisaalta myös ehkä niitä, joita jää normaalin arjen tempossa kaipaamaan ja muistelee ehkä vielä vuosienkin päästä juurikin ”poikkeuksellisena”. Tai kuka tietää, ehkä arki ei palaudukaan täysin entiseksi, vaan jatkaa tilanteesta muokkautuneena aivan uuden äärellä? Koen, että perhe-elämä ”karanteenilaisena” ei aina ole ollut sieltä helpoimmasta päästä kun arki pyörii yhdessä lähes vuorokauden jokainen hetki, eikä omaa rauhaa tai aikaa yksinololle juurikaan ole. Tämä on ehkä niitä seikkoja, jotka vain perheelliset ymmärtävät. Alkääkä ymmärtäkö väärin, en tarkoita etteikö perheen kanssa vietetty aika olisi ihanaa, mutta näinä viikkoina on korostunut erityisesti oman rauhallisen ajan tärkeys.

Kuinka luksuksena pidänkään jatkossa edes niitä muutamaa tuntia, jotka voin viettää täysin yksin täydessä hiljaisuudessa vaikka kirjaa lukien. Kyllä, sitä omaa aikaa olen kieltämättä kaivannut. Ajoittain on pinna ollut todella kireällä tismalleen samanlaisten päivien toistuessa kerta toisensa jälkeen yhdistettynä jonkinlaiseen tulevaisuuden epävarmuuteen, joka on juurikin vaatinut sitä ”päivä kerrallaan”-elämistä. Pointin ei pitänyt olla näissä kääntöpuolissa vaan nimenomaan hyvissä jutuissa, joita olen näinä aikoina pitänyt arvossa.

Mitä hyviä juttuja on poikkeusaika tuonut arkeen?

 

Kunto on noussut kohisten. Lenkkeiltyä on tullut nimittäin oikeastaan melkein päivittäin ja huhtikuun aikana lenkkeilin hurjat 150 km! Vaikka kuntosalille onkin jo ikävä, olen kyllä viihtynyt hyvin myös lenkkeilyn ja kotitreenin parissa, jälkimmäisen suhteen olen kokeillut myös aivan uusia juttuja, kuten hyppynaruhyppelyä.

Terveellinen ruokavalio. Vaikkei ehkä uskoisi, on viime viikkoina tullut syötyä normaalia terveellisemmin, huolimatta siitä että myös herkkuja on kyllä myös tullut ostettua melkoisesti. Kasvisten määrä ruokavaliossa on kasvanut kuitenkin lähiviikkoina huomattavasti ja olenkin käyttänyt kokatessa ennätyspaljon lehtikaalia,  pinaattia ja monia muita vihreitä, sekä kotimaisia kasviksia. Juonut selleri- ja viherjuomia, sekä tehnyt oikeastaan päivittäin monipuolisia aamupalasmoothieita. Myös helpot arkiruoat ja lounaat ovat astuneet kuvioihin. Suosikkejani ovat olleet esimerkiksi uunijuurekset yrtti-valkosipulimarinaadiksi, sekaan olen heittänyt keitettyjä linssejä ja couscousia, tosi hyvää!

Kiireettömyys. Mihinkään ei ole ”pakko” mennä tai lähteä, joka tuntuu ihanalta (okei, vaikka olenkin yrittänyt ottaa lenkkeilystä semmoista ns. pakollista rutiinia, ettei menisi ihan kotona hengailuksi). Päivät kuluvat usein melko rennoissa merkeissä. Kiireen karsiminen oli jo alkuvuodesta yksi suurimmista tavoitteistani ja olen iloinen, että tämä on toteutunut!

Yhdessäolo perheen kanssa. Emme ole koskaan viettäneet perheenä yhtäjaksoisesti näin pitkää aikaa yhdessä (ainiin paitsi kylläkin maailmanympärysmatkalla vajaat 3kk :D). Itselleni on ollut suuri helpotus, että tilanne on mahdollistanut sen, että olemme voineet olla yhdessä puolison kanssa hoitamassa lasta kotona koronakriisin pahimman vaiheen yli.

Puuhastelut kotona, kuten omiin projekteihin syventyminen. Otin pitkästä aikaa Helsingin Sanomien digilehden tilauksen ja olenkin lukenut päivän näköislehden oikeastaan joka päivä. Parhautta on tiedepalsta ja tottakai myös mielipideosasto, heh. Olen yrittänyt ottaa viikkoihin erinäisiä projekteja tai uusia juttuja, oli kyse sitten uuden käsityöjutun kokeilusta tai rikkaruohojen kitkemisestä meidän pihasta.

Meikittömyys. Meikkasin edellisen kerran joskus noin 2,5kk sitten ja nyt alkaa tuntua jotenkin todella kaukaiselta ajatukselta kaikki meikkaamiseen ja ehostautumiseen liittyvä näiden rentoiluviikkojen jälkeen. Toisaalta on välillä tuntunut, että olisi kivakin laittautua jonnekin lähtemistä varten, mutta sitten taas on ollut aivan ihanaa, ettei ole paineita siitä, että pitäisi laittaa meikkiä tai välttämättä edes hiuksia sen koommin. En myöskään ole itse tyyppi, joka jaksaisi meikata vain huvikseni kotiin, joten homma on yksinkertaisesti vain jäänyt, enkä ole tainnut ”ikinä” olla näin kauaa meikittä putkeen. Saa nähdä jatkuuko ”meikittömyyshaaste” nyt pitkin kesää!   

 

 Allekirjoitatteko samoja juttuja? 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Vinkkini ihon suojaamiseen auringolta ja uuden sukupolven aurinkotabletit

Kaupallinen yhteistyö: Hankintatukku

Kesä tekee hiljalleen tuloaan ja se, mitä itse tällä hetkellä odotan ehkä eniten (näistä rantakuvista huolimatta) on rauhallinen kesä täällä kotosalla. Eikä haittaa ollenkaan, vaikka alkushokeissa hetken harmittelinkin peruuntunutta tyttöjen reissuamme Los Angelesiin, jonne oli tarkoitus lähteä muutaman viikon kuluttua. Olen hyvillä mielin asennoitunut siihen, ettei hetkeen reissailla mihinkään, enkä jaksa turhaan surkutella asiaa. Reissaamaan kun ehtii varmasti sitten joskus myöhemminkin. Mutta onneksi meillä on kesä täällä Suomessakin!

Pitkäaikaiset lukijat ehkä tietävätkin, että olen erityisesti kahden valmisteen suurkuluttaja; aurinkokapseleiden ja hiusvitamiinien. Kumpiakin käytän kuuriluontoisesti tai lähes säännöllisesti vuosi toisensa jälkeen. Aurinko- ja rusketuskapseleita käytän ennen aurinkolomia, niiden aikana ja jälkeen suojatakseni ihoa auringolta sisältäpäin, edistääkseni rusketuksen muodostamista ja sen kestoa reissun jälkeen. Reissujen lisäksi aloitan aurinkokapseleiden käytön Suomessa keväällä, viimeistään näin toukokuun nurkilla, mutta monesti jo maalis-huhtikuussa UV-säteilyn voimistuessa. Näin ”vakiokäyttäjänä” ja lähestulkoon kaikkia markkinoilla olevia tuotteita kokeilleena täytyy sanoa, että huomaan ehdottomasti itse eron sen välillä, käytänkö aurinkokapseleita vai en.

Tähän disclaimerina on mainittava, ettei tuntien auringonpalvonta tai liiallinen suoralle auringonsäteilylle altistuminen (varsinkaan ilman suojaa) ole missään nimessä suositeltavaa, enkä halua postauksellani kannustaa ketään tähän, vaan oikeastaan juurikin kannustaa ihon tehokkaaseen suojaamiseen vaarallisilta säteiltä. Olen jo vuosia sitten vähentänyt auringonottoa huomattavasti ja käytän aina korkeaa aurinkosuojaa (yleensä SK30) myös Suomessa. Silti toki nautin suuresti ulkoilusta ja auringosta hengailusta, kunhan suojaushommat on kunnossa ja erityisesti kohtuullisuus mielessä, eikä vietä pitkiä aikoja suorassa auringonvalossa. Ja toki myönnän, että pidän maltillisesti päivettynyttä ihoa kauniina.

Miten itse suojaudun auringolta ja vaarallisilta UV-säteiltä? 🌞

 

Käytän aina auringossa riittävää suojakerrointa (SK30-50), jonka lisäksi pyrin suojaamaan tiettyjä alueita myös vaatteilla. Herkille iho-alueille, kuten kasvoille ja dekolteelle käytän erityissuojaa ja peitän ne usein esimerkiksi rannalla sarongilla.

Vältän oleskelua auringossa pitkiä aikoja, varsinkaan keskipäivän aikaan. Nykyään maltan istuskella auringossa vain hetken ja suosin ennemmin varjossa hengailua.

Sisäisesti pyrin vahvistamaan ihoa syömällä kuuriluontoisesti valmistetta, joka auttaa lisätoimena suojaamaan ihoa auringolta ja pidentämään rusketuksen kestoa. Tyypillisesti aloitan aurinkokapseleiden käytön keväisin maalis-toukokuun välillä UV-säteilyn voimistuessa.

Auringossa vietetyn päivän jälkeen kosteutan ihoa aina reippaasti, reissussa käytin paljon aloe veraa, jota suositellaan erityisesti after-sun-käyttöön.

Riittävää nesteytystä ei tule myöskään unohtaa!

Aurinkokapseleilla voi esimerkiksi olla seuraavia vaikutuksia:

-Suojata ihoa auringon vaikutuksilta ja palamiselta

– Auttaa herkkää ihoa sietämään auringonvaloa ja ehkäisemään aurinkoihottumaa

– Edistää ruskettumista ja pidentää sen kestoa vahvistamalla pigmentin muodostumista

– Tehostaa ihon omia suojamekanismeja auringon UV-säteilyä vastaan

Vivania Beauty Sun-aurinkotabletti on Vivania-kauneustuoteperheen uutuustuote ja uuden sukupolven aurinkotabletti. Suomessa tuotettu valmiste sisältää keratiinihydrolysaattia, beetakaroteenia, sinkkiä, kuparia ja B2-vitamiinia. Vivania Beauty Sun auttaa saamaan kauniin rusketuksen, suojaa ihoa auringon vaikutuksilta, sekä pidentää rusketuksen kestoa ja edistää ihon terveyttä. HUOM! Valmisteen tarkoitus ei ole korvata muita suojatoimenpiteitä, vaan toimia lisänä riittävän suojakertoimen ja vaatteilla suojaamisen lisäksi, lähinnä ihoa sisältäpäin tukien.

Valmisteen sisältämä Melaline – keratiinihydrolysaatti on tuotettu ranskalaisten mustien lampaiden villasta. Se sisältää tyrosiini-aminohappoa ja melaniinia, joka on ihoon luontaisesti auringossa muodostuva pigmentti, joka suojaa ihoa ultraviolettisäteiltä. Kun iho ei altistu auringolle on keratiinihydrolysaatilla hiusten omaa pigmenttiä palauttava ja tummentava vaikutus. Beetakaroteeni, sinkki, kupari ja B2-vitamiini taas tukevat ihon terveyttä, sekä normaalia pigmentoitumista. Lisätietoa tuotteesta löydät valmistajan sivuilta täältä.

Aloitin Vivania Beauty Sun-aurinkotablettien käytön tammi-helmikuun vaihteessa ennen reissuamme. Tavallisesti suositellaan valmisteen käytön aloitus noin 2-4 viikkoa ennen auringolle altistumista. Valmisteen hiusten pigmenttiä tummentava vaikutus tuli itselleni aivan uutena juttuna ja hassua kyllä, mietin juurikin reissuun lähtiessämme ja siellä ollessa tyvikasvuni tummaa sävyä! Selitys siis ehkä olikin tässä kuurissa 😀

UV-säteily Cookinsaarilla oli äärimmäisen voimakasta ja vietin viikon aikana melko vähän aikaa rannalla, mutta onnistuin siitä (ja kolmen päivän influessasta ja sänkypotilaana olosta) huolimatta saamaan viikossa kivan rusketuksen, vaikka suojasinkin ihoni aina suojakertoimella 50 ja lisäilin rasvaa säännöllisesti päivän mittaan. Viimeistään Uudessa-Seelannissa huomasin, että rusketus ei lähtenyt haalistumaan pois, kuten käy monesti siirtyessä kuivemman ilman paikkaan. Eikä näin itseasiassa käynyt edes palattuamme Suomeen, jossa reissurusketukset karisevat itselläni monesti parin viikon kuluessa kotiinpaluusta. Itse siis huomasin selkeimpänä juurikin rusketuksen pidentyneen keston. Tällä hetkellä onkin uusi kuuri näitä menossa huhtikuussa pidetyn parin viikon tauon jälkeen. Omat kokemukseni tästä uutuudesta ovat siis varsin positiiviset! Tuotetta myyvät useat tavaratalot, esimerkiksi Sokos.

Muista Hankintatukun tuotteista ovat suursuosikkini muuten Evonia-sarjan hiusvitamiinit, jotka ovat jo vuosia olleet eniten käyttämiäni lisäravinteita hiusten kunnon ja kasvun edistämiseen. Ehdoton suositus niille!

 

 

Ovatko aurinkotabletit teillä käytössä keväisin ja kesäisin? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.