7 Paljastusta

Huomenta! Vaikka tänään paistaakin ainakin Helsingissä aurinko, ollaan näissä asukuvissa hieman harmaammissa meiningeissä. Päätin tänään muuten olla radikaali ja puin päälleni kesähameen. Vielä, syyskuun puolivälissä! Jo on aikoihin eletty! Täytyyhän sitä ottaa kaikki mahdollinen irti näistä ihanista keleistä. Keskiviikon kunniaksi olisi kuitenkin taas vaihteeksi paljastuspostauksen vuoro, hehe. Skrollaa siis alemmas paljastuksiin!

Olen pojan syntymästä saakka käyttänyt nännivoidetta huulirasvana. Nyt olenkin ollut ihan pulassa kun varastojen Mamilanit ja muut loppuivat.. HAHA! Kun kesällä työmatkalla paljastin, että esittelemäni huulivoide on muuten nännivoide, meinasi pojilla mennä viinit väärään kurkkuun (ilmeisesti too much information, enkä sikäli lainkaan ihmettele..). Nykyään kyselevät aina kun laitan töissä huulirasvaa, että onko tuo nyt taas se nännivoide 😀 I know, kuulostaa todella ällöttävältä, mutta todellakin toimii! Jos äitiyspakkauksen nännivoiteelle ei tule sellaisenaan, säästä huulivoiteeksi. On tosi hyvä ja riittoisa. Päivän mammaniksi, olkaa hyvät!

En ole nyppinut kulmakarvojani oikeasti vuosiin. Ensin en vain jaksanut ja sitten totesin, että pidän niistä itseasiassa eniten juuri ”naturel”. En tiedä johtuuko nuoruusvuosien nyppimisestä vai mistä, mutta kuten monilla, eivät omanikaan enää kasva miksikään varsinaisiksi puskiksi. Hajakarvatkin ovat melko vaaleita ja huomaamattomia, joten kyllä, olen täysin tyytyväinen kulmiini ihan näinkin. Hyvä vaan kun pääsee helpolla.

Rakastan olla ilman alusvaatteita. Öisin nukun pelkät unishortsit jalassa ja jos hengailen kotona, olen aina ilman rintsikoita. Ahdistaa kaikki semmoinen kiristävä ja hiertävä. Kesäisin hengailen myös meidän pihassa melko ahkeraan pelkässä bikinien alaosassa ja Tommi muistaa kyllä ahkeraan aina muistuttaa ja huomauttaa, että ”Varo nyt, joku näkee! Laita vaatteita!”. Oikeastaan on ihan sama, vaikka joku nyt näkisi. Eipä se maailma siihen kaadu 😀

Pelasin nuorena tosi paljon tietokonepelejä. Toisinsanoen olin kai aika pelinörtti. Kavereiden kanssa kovisteini, kotona pelihullu ja lukutoukka, haha. Nuorena lemppareitani oli Pleikkarilla Rayman ja Crash. Ala- ja yläasteella mulla oli Gameboy jota pelasin varsinkin matkoilla aina. Koneella pelasin Tomb Rideria ja muutamaa muuta peliä, mutta pahin oli The Sims!! Siihen mulla oli varmaan viisi lisäosaa ja saatoin oikeasti pelata jopa koko päivän. Aivan sairasta. Se oli vaan niin koukuttavaa! Vitsi mitä draamoja niihin perheisiin sai aikaiseksi, haha!

Jostain syystä mua vähän rasittaa puhua puhelimessa. Tai siis suoraan sanottuna on välillä todella raskasta jos huomaa, että joku soittaa kokoajan (esimerkiksi äidit you know) kun kyseessä harvemmin on mikään oikeasti akuutti asia ja ollaan ehkä juuri edellisenä päivänä juteltu. Pahin on kun joku on soittanut tuntemattomasta numerosta ja takaisin soittaessa ei tiedä kuka sieltä vastaa (omalla kohdallani aina joku pankkiiriliike :D). Pankki- ja virastopuhelut, sekä muut tämän sortin jutut ovat tietty ok, mutta luulen saaneeni jonkun sortin trauman ekoista pankkivuosista kun asiakaslistojen soittelu oli säännöllistä hommaa. Se oli ihan kamalaa! En itse mielellään enää ikinä työskentelisi puhelintyössä. Tämä on vain oma mielipiteeni ja olen sitä itseasiassa tehnytkin vakuutusyhtiön korvauspalvelussa, jossa puheluita tuli päivässä ihan reippaasti, joten tiedän kyllä mistä puhun. Oli ihan kamalaa kun ei koskaan tiennyt tuleeko luurin toisesta päästä huutoa, itkua vai kiitosta. Pidän itseasiassa usein puhelinta äänettömällä, paitsi silloin kun odotan vartavasten jotain puhelua. Pystyn keskittymään paremmin asioihin kun tiedän, että saan olla häiriöittä. Ja ennemmin muutenkin hoidan asiat esimerkiksi sähköpostitse, jos siis mahdollista.

Pahoin pelkään, että minusta on viime vuosina saattanut muuttua jollain asteella erityisherkkä (en olisi voinut ikinä uskoa, että sanon tämän :D). Aikaisemmin pidin tuota diagnoosia vähintään hieman kyseenalaisena, yhdessä vaiheessa tuntui olevan jopa jonkin sortin trendivillitys olla erityisherkkä ja itsekin myönnän ehkä hieman naureskelleeni tälle ”diagnoosille”. Eikä siinä, tottakai heitäkin varmasti löytyy. Parin viime vuoden aikana olen huomannut, että minusta on tullut yhä herkempi tietynlaisille ärsykkeille. Melulle, tietyille rasittaville äänille (esimerkiksi syömisen äänet tai koiran nuoleminen ovat pahimmat), jotka saattavat häiritä siihen pisteeseen asti, etten enää voi kuunnella. Lisäksi tietyt pahat hajut ja muut asiat semmoisia, jotka saavat minut jotenkin ihme tiloihin, etten pysty keskittymään. Yleinen kaoottisuus ja semmoinen härdelli on myös asia, jota en kestä. Tai siis pakkohan sitä pienen lapsen äitinä on kestää, mutta välillä joudun vetämään muutamaan kertaan syvään henkeä.

Mulla on pari ystävää, joiden kanssa jaetaan toisillemme Whatsapissa tosi kaksimielisiä ja pervoja kuvia / videoita. Haha! (Ja HUOM! EMME ITSESTÄMME!! :D) Todellakin siis täysin huumorimielessä, mutta tiedättekö kun jotkut tyypit eivät vaan ymmärrä ihan kaikkea huumoria ja mielestäni täytyy elämässä olla kyllä ripaus myös kunnon huumoria. Se on ehdottomasti rikkaus, että on ystäviä, jotka jakavat samanlaisen huumorintajun!

Hame / Weekday

Paita / Forever 21

Tennarit / Nike SB

Camokuosinen takki / Soniush

Ja ps. Eminem on mun mielestä aina ollut ihana 😀

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

Arjen simppelit säästövinkkini

En ole hetkeen tainnut kirjoitella säästämisestä tänne blogiin. Kai olen mukamas ollut niin kiireinen omien säästömietteideni kanssa, etten ole oikein muuta ehtinyt miettiäkään 😉 Tänään kuitenkin tulee muutos asiaan ja ajattelin listailla muutamia yksinkertaisia säästövinkkejä arkeen. Kaikki ovat jo kuulleet niistä perinteisistä ”syö töissä omia eväitä”, ”älä osta take-away-kahveja” ja sitä rataa, joten yritin tällä kertaa välttää niitä. Osa näistä vinkeistäni voivat toki olla melko itsestäänselviä ja kertausta aiempaan, mutta toivottavasti myös niitä uusia niksejä!

Siirrä rahaa säästöön heti kun palkka tulee. Tai siis tietysti sen jälkeen kun olet maksanut laskut ja budjetoinut tilille muut kuukauden pakolliset menot aina ruoasta asumiskuluihin sun muuhun. Säästämisen avainjuttu onkin juuri siinä, että säästäminen sujuu kuin itsestään. Vähän kun maksaisit pois laskun, joka kuitenkin ohjautuu rahana omaan pussiisi. Palkkapäivänä maksan kaikki erääntyvät laskut, siirrän lainanlyhennyksen, vastikkeen ja päivähoitomaksun omat osuuteni yhteiselle tilillemme, kartoitan muita loppukuun menoja ja tuumailen, paljonko jätän tilille käyttövaraa. Loput siirränkin sitten säästöön, heti. Muuten tilillä lojuvalle rahalle keksii kyllä melkoisen monta käyttökohdetta ennen seuraavaa tilipäivää..

Tehokkain säästökohde on huomaamaton, jossa raha on ”piilossa” tai edes hieman suojassa niiltä extempore-shoppailuvillityksiltä. Itse olen kokenut rahastot tähän ehdottomasti parhaimmiksi vaihtoehdoiksi, lisäksi on säästöjen päälle kertynyt vuosien saatossa kivasti korkoa, joka taas kasvaa jatkuvasti korkoa korolle ja niin edespäin. Silti sijoitusten realisointi on yksinkertaista ja nopeaa, jos siihen päätyy. Rahat tulevat tilille lunastuksen jälkeen päivässä-parissa. Mikäli haluat ehdottomasti säästää tilille, voisiko nettipankista piilotettu tili olla hyvä vaihtoehto? Tai säästötili toisessa pankissa, johon sinulla ei ole verkkopankkitunnuksia? Vinkki: S-bonusten kanssa poikivat säästöt ovat näppärä idea, keskittämällä kertyy bonuksista lisäksi kivasti passiivista säästöä rahan muodossa. Jos siis olet hc-bonushaukka, kuten minä. Eli voisiko kuukausittainen S-tilille siirtäminen olla hyvä vaihtoehto, jos rahat kummittelevat omalla käyttötilillä.

Konkreettiset tavoitteet ja säästökohteet motivoivat. Haaveilit sitten unelmien lomamatkasta, merkkilaukusta tai ekasta omistusasunnosta, määrittele selkeä kohde, mikäli säästäminen muuten on hankalaa. Itselläni on useita potentiaalisia käyttökohteita säästöilleni, mutta ennen kaikkea säästän ”ihan muuten vain”, koska ikinä ei voi tietää minne elämä vie tai mitä haluat toteuttaa. Siksi säästämisen aloittamisen suhteen ei kannata jahkailla, vaikka selkeä kohde ei olisikaan vielä mielessä. Jos tavoite on matkustaa unelmakohteeseen, voit vaikka nimetä säästötilisi kohteen nimellä tai palauttaa haaveen mieleesi aina silloin kun säästösiirron tekeminen palkkapäivänä kirpaisee. Anyway, tee se siirto!! Kun haluat jotain kovasti, auttaa se motivoimaan myös säästämisessä. Eivät ne säästöt minnekään katoa, ennemmin ne sieltä käyttötililtä hupenevat aivan huomaamattaan turhiin arjen hetken mielijohteen pikkuostoksiin. Säästäminen ja sijoittaminen myös koukuttaa. Innostus vain kasvaa sitä mukaa kun säästöjä alkaa kertyä enemmän kasaan.

Käteiset säästöpossuun. Tässäpä muuten ehkä tuorein oma säästövinkkini, joka on osoittautunut varsin tehokkaaksi. Koko homma lähti itseasiassa siitä kun keväällä ja kesällä nostin euroja reissuille, jotka sitten jostain ihmeen syystä ”unohtuivat” lompakkooni, kunnes loppukesästä kaivelin kukkarosta useita kymppejä. Käytin näitä ruokaostosten maksamiseen ja sitten vaihtorahat jemmaan aina säästölippaaseen. Nykyään käteistä pyörittelee käsissään niin harvoin, että olen kokenut tämän melko helpoksi keinoksi saada rahaa sivuun. Nostaa silloin tällöin setelin ostoksiin ja loput sitten lippaaseen. Itse en ainakaan mielellään maksa mitään käteisellä, joten eipä sieltä lipastosta tule koskaan mitään otettuakaan. Tavoitteena olisi saada muutamia satasia kokoon säästölippaaseen ja viedä sitten talletusautomaatin kautta tilille. Tämä ei liity suoranaisesti säästämiseen, mutta äitiyslomalla kauppasin aika paljon turhaa tavaraa kaapeista Facebook-kirppiksillä. Myös tällöin hillosin saadut myyntihilut säästöpossuun ja taisin muutaman kuukauden aikana saada kerrytettyä näistä useita satasia ja niillä ostinkin sitten pojalle kaikenlaisia vauvantarvikkeita.

Jos sinulla on asuntolainaa, voit säädellä lainan summaa. En tosin tiedä onko tätä joustopalvelua kaikissa pankeissa? Lainan lyhennyssummaa voi siis muuttaa haluamakseen, korot on kuitenkin aina maksettava. Kaikkiaan lyhennyksistä voi ainakin meillä joustaa 10% lainan summasta. Tämä siis meinaa, että jos tulee akuuttia menoa, voi lyhennyksen summaa säätää pienemmäksi, jolloin jää rahaa säästöön. Ennemmin tietysti jemmailen tuota joustovaraa niiden pahojen päivien varalle, mutta toinen vaihtoehto on tietysti huijata itseään säätämällä lyhennyksen esimerkiksi 100€ suuremmaksi ja myöhemmin maksaa pari kuukautta pienempää. Säästöä jokatapauksessa kumpaankin suuntaan, omaan pussiisihan lyhennyksetkin menevät, eivät tosin niin helposti realisoitaviksi säästöiksi.

Jos tarkoitus on säästää, älä lähde kauppoihin kiertelemään. Okei, tämä on aika klisee, mutta toimii oikeasti! Itse sain shoppailun aikoinaan katkaistua juuri sillä, etten enää lähtenyt kiertelemään töiden jälkeen Zaraa ja muita vaatekauppoja. Jotenkin itsestään vähensin myös nettikauppojen selailua ja jotenkin pikkuhiljaa shoppailuinto vain väistyi niiden oikeasti turhien hankintojen osalta. Nykyään harkitsen yleensä muutamaan otteeseen uutta ostaessa, että tarvitsenko tätä ihan oikeasti? Ja loppupeleissä olenkin päätynyt ostamaan niitä juttuja, jotka tosiaan ovat jääneet vuosikausiksi kovaan käyttöön. Tilanteet, joissa sallin itselleni kunnon shoppailun, on matkoilla, jolloin olen säästänyt juuri sitä tarkoitusta varten. Olen kuitenkin huomannut, että myös tällöin harkitsen nykyään todella tarkkaan ja harvemmin ostan mitään todella turhaa.

Ja loppuun: Kun olet säästämisen jälkeen jättänyt tilillesi sen tietyn summan, jolla pitää selviytyä kaikista kuukauden kuluista, voit heräteostosta tuumeillessasi miettiä, kuinka monen päivän ruoat saisit samalla summalla ostettua? Itse en yksinkertaisesti jätä tilille ”shoppailuvaraa”, vaan siirrän sen osuuden heti alkuun säästöön. Näin rahaa ei ole budjetoitu alunperinkään mihinkään ylimääräiseen. Joustovaraa jätän toki aina, koska aina ilmestyy jostain lasku tai ylimääräinen meno, jota et muistanut tai johon et ollut varautunut.

Ja ps. Ei elämä saa kuitenkaan olla pelkkää säästämistä. Itsensä palkitseminen ja hemmottelu on täysin sallittua silloin tällöin! Esimerkiksi herkkusmoothie tai omenapiirakan pala viikossa pitää arjen mielekkäänä 😉 Panosta siis myös niihin pieniin juttuihin, jotka tekevät sinut iloiseksi.

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Luova luonne: Voimavara vai rasite?

Luovat tyypit. Stereotyyppisesti tulee luovasta ihmisestä mieleen boheemi taiteilijapersoona, joka elää vailla huolta ja suhtautuu kaikkeen vähän ”sådär”. Varmasti jokainen tietää jonkun luovan taiteilijasielun, mutta täällä ilmoittautuu yksi lisää. Pari viime vuotta olen elänyt jonkinlaista itsetutkiskelun vaihetta. Voisin todeta, että olen sen myötä oppinut paremmin ymmärtämään itseäni. Miksi olen semmoinen kuin olen ja miksi teen asioita kuten teen? Olen aina ollut luonteeltani melko luova, mutta voisin todeta, että jossain kahdenkympin ikäetapin jälkeen elin useita vuosia vaihetta, jolloin luovuus oli ehkä vähemmän esillä. Kunnes nyt viime vuosina se on taas päässyt tavallaan ”valloilleen”.

Useimpia lapsia kannustetaan liikuntaan ja ilmaisemaan itseään sitä kautta, mutta itse kuulun niihin, joilla urheilu oli lapsena melko vieras käsite uimaharrastusta lukuunottamatta. Omalla kohdallani laitettiin kaikki paukut taiteellisiin, luoviin harrastuksiin ja lukemiseen. En edes muista mitä käsitöitä en olisi lapsena tehnyt. Olin vuosia kuvataidekoulussa, jossa maalasimme, teimme keramiikkaa, valmistimme omat kamerat, joilla kuvasimme, kokeilimme erilaisia painatustöitä, taidegrafiikkaa, vierailimme museoissa ja vaikka mitä kivaa. Kotona sitten piirtämisen lisäksi neuloin ja virkkasin ihan alaluokilta lähtien. Muoti ja pukeutuminen on ollut intohimoni niin kauan kuin muistan. Pikkutyttönä rakastin pukea Barbie-nukkeja ja pukeutua myös itse ties mihin rimpsuvaatteisiin ja koruihin. Luovuus on enemmän tai vähemmän ollut aina osa minua.

Myös kirjoittaminen on lukemisen ohella ollut aina tärkeä osa elämääni. Ellen ole kirjoittanut päiväkirjaa, kirjoitin tarinoita. Blogi onkin ollut näille luonnollinen jatkumo jo kohta kymmenen vuoden ajan. Toisinsanoen, itselleni luontainen keino ilmaista itseäni on tekemällä jotain luovaa. Unelmoida, pohtia, tuoda ajatuksiani julki ja tehdä jotain konkreettista omin käsin. Olisi outoa, jos se otettaisiin pois. Olen aina ollut haaveilija ja pohdiskelija. Nuorempana saatoin upota tunneiksi omiin ajatuksiini, tarinoihin joita mielessäni pyöri, vähän kun olisin katsonut pääni sisällä itse ohjaamaani elokuvaa. Sinänsä hassua, etten oikeastaan ole kertonut tästä edes kenellekään, vaikka haaveilija ja pohdiskelija olenkin aina ollut. Tämä on varmasti myös syy siihen, miksi ainakin itse tarvitsen tietyn kapasiteetin omaa aikaa. Minulle on elintärkeää saada ajatella asioita omassa rauhassa, käydä läpi tapahtumia ja myös sitä unelmointia.

Mitä itse olen kohdannut, on tietynlainen epäluulo luovaa luonnetta kohtaan. Tai siis eiväthän kaikki ole luovia, kuten eivät ole myöskään sataa muuta asiaa. Henkilö, joka ei tarvitse sitä omaa ”hengähdystaukoa” omien ajatuksiensa ja ideoidensa parissa, ei välttämättä osaa ajatella asiaa semmoisen henkilön näkökulmasta, jolle tämä on elintärkeää. Kaikkein kamalin olisi tilanne, jossa sinun pitäisi yrittää olla erilainen vain sen tähden, että toinen ihminen sitä vaatisi ollakseen sinuun tyytyväinen. Vaikka olenkin äiti, tarvitsen silti ajoittain sitä hetken aikaa, jolloin olen vain yksin ajatuksieni kanssa.

Itse olen tottunut siihen, että mikäli en haaveile lomamatkasta, niin sitten jostain muusta projektista. Jatkuvasti on jotain meneillään ja usein työstänkin useampaa juttua tai projektia samaan aikaan, sekä tulevat jutut jo valmiiksi mielessä. Sanoisinko, että luovalle ihmiselle työ ei ole vain työtä, vaan intohimo, jota tehdään sen vuoksi, että tunnetaan tietynlaista paloa asiaa kohtaan. Siksi ehkä myös toisaalta olen se henkilö, joka stressaantuu helposti, tarvitsee niitä irtiottoja ja lepoa, koska jatkuva tekeminen ja ajattelu saa helposti ylikierroksille, josta on vaikeaa päästä irti.

Mitä tulee näihin piirteisiin, voisin ehkä heittää arvalla, että monet asiat täsmäävät esimerkiksi moneen bloggaajaan. Luova tekeminen, itsensä toteuttaminen, omaehtoinen työskentely. Väittäisinkin, että itseni kaltaiselle tyypille esimerkiksi blogin pitäminen on ehkä parhaita itsensä toteuttamisen muotoja. Uskonkin, että moni bloggaaja voi allekirjoittaa nuo aiemmat kappaleet. Meidän bloggaajien joukosta löytyy varmaan ennätyspaljon niitä luovia, päämäärätietoisia ajattelijoita, joilla on kunnianhimoa saavuttaa omia unelmia ja tavoitteita. Ja mitä tulee kaikkiin kristallihommiin ja muihin näihin ”hihhulujuttuihin”, joihin olen uskonut lapsesta saakka, niin arvelisin että juuri luonteeni vuoksi olen ollut avoin kaikelle valtamassasta poikkeavalle, erilaiselle ja erikoiselle. Rakastan ajatella ”mitä jos”. Mitä jos maailmassa kaikki tapahtuu suurempaa tarkoitusta varten? Mitä jos ei? Entä jos onkin olemassa suurempi merkitys kaikelle? Mitä tavoitetta kohti me ihmiskuntana ja maailman pieninä kappaleina kuljemme?

Tuo vihreä mekko on muuten se Acnen neule, jonka löysin Köpiksestä 2nd handinä. Onneksi ostin! Tällä oli muistaakseni hintaa joku vajaa satanen, mutta kunto on erinomainen ja tämä on aivan loistava turvavaate talvea ajatellen 🙂

Tässä muutamia oman elämäni ”tunnusmerkkejä”, joista ainakin itse tunnistan luovan puoleni:

 

Käyt aivan kokoajan pääsi sisällä läpi ajattelutyötä, ideointia ja tulevien asioiden suunnittelua. Itselläni tämä ajatuksenjuoksu on jossain määrin välillä jopa kuluttavaa, koska päässä pyörii jatkuvasti ajatuksia meneillään olevan ja tulevan suhteen. Kun saat yhden projektin valmiiksi, olet ideoinut mielessäsi jo ainakin pari lisää. Olen monesti kirjoittanut täällä pitkäaikaisista uniongelmistani, jotka ovat olleet läsnä about aina. Mielessä pyörii usein niin paljon ajatuksia, että illalla niistä eroon pääseminen voi olla vaikeaa. Tähän olen saanut apua juuri meditaatiosta ja mielikuvaharjoittelusta. Välillä liiallinen ajattelu saattaa jopa johtaa ahdistumiseen tai sitten toisessa ääripäässä se, ettet saa esimerkiksi hektisessä arjessa edes hetkeä sitä omaa ”ajatteluaikaa”.

Tehdessäsi jotain mitä rakastat, hämärtyy käsitys ajasta. Kun pääsen esimerkiksi blogitekstin suhteen kunnon flow’hun, saatan kirjoittaa jopa pari tuntia putkeen näppis sauhuten, kunnes sitten havahdun, että hups hei, tässähän vierähti melkoinen tovi. Luovilla tyypeillä se usein kertoo intohimosta  tehtävää asiaa kohtaan. Siihen tavallaan uppoaa jokaisella solullaan.

Luova tekeminen on keino rauhoittua ja rentoutua. Ei tule varmasti yllärinä, että neulominen on juuri tällä hetkellä ehkä paras keinoni tähän, haha! Myös liikunta on minulle keino rentoutua, mutta ennen kaikkea kuitenkin kasata ajatuksiani. Käyn aina juoksulenkillä läpi tapahtumia, tulevaa ja ties mitä. Eli ideointi ja ajattelu on käynnissä myös silloin. Ja vaikka luovuus itsestään onkin enimmäkseen sitä energiaa antavaa, tarvitsee itsensä toteuttamisen jälkeen myös sitä omaa aikaa ja lepoa.

Herkkyys. Jos minua ei tunne kunnolla, saattaa helposti saada kuvan kovasta kuoresta ja luonteesta. Vaikka olenkin luonteeltani todella jämpti, suorasanainen ja tyyppi, joka pistää asiat ojennukseen, olen sen kuoreni alla todella herkkä. Murehdin helposti, pelkään loukkaavani muita ja olen todella herkkä esimerkiksi surullisille tarinoille, joista saatan mennä täysin pois tolaltani. Tiedättekö jos näen telkkarissa surullisen luonto-ohjelman tai koskettavan elokuvan. Kyynelkanavat aukeavat kuin vesihanat! Olen pyrkinyt pois turhasta stressaamisesta, mutta toisaalta sitten luonteen herkkyydestä on melko vaikeaa päästä eroon. Ja pitäisikö siitä edes päästä?

Vahva intuitio. Tämä liittyy varmasti vahvasti juuri herkkyyteen. Aistin jatkuvasti asioita, olen aina perillä siitä mitä ympärillä tapahtuu ja millä mielellä ympärillä olevat ihmiset ovat. Herkkä ihminen helposti ”imee itseensä” ympärillä olevia asioita, ihmisten mielentiloja ja ehkä pahimmassa tapauksessa ottaa niistä taakan omille harteilleen. Tiedättekö, jos olet tilanteessa, jossa vallitsee kireä ilmapiiri, tietyllä tavalla imet itseesi sen negatiivisen energian ja seurauksena tunnet itsesi ahdistuneeksi. Koen, että ihmistuntemus on minulla vahva ominaisuus ja nimenomaan ensivaikutelma usein kertoo paljon uudesta ihmisestä. Harvemmin tämä vaikutelma muuttuu tuohon henkilöön syvemmin tutustuessa. Tässäkin tapauksessa huomaa, kuinka hyvin intuitio usein pitää paikkansa. Vaikka olen aina ollut intuitiivinen, vasta viimeaikoina on syvemmin alkanut ymmärtää sitä puolta itsestään.

Sitten vielä lopuksi täytyy mainita luovan tyypin pahin vihollinen: Se ajoittainen luovuuden puute, joka tuntuu melkeinpä siltä, kun olisit käyttänyt ideavarastosi loppuun. Itse kärsin tästä ajoittain, ehkä pari kertaa kuukaudessa. Ahdistun jos tuntuu siltä, etten vain keksi blogiin kiinnostavaa sisältöä, tuntuu siltä että koko viikko on menty höttöpostauksilla ja tätä rataa. Kunnes se inspiraatio taas tuumailutauon jälkeen kumpaakin jostain. Kun olen kriiseillyt tai stressaillut jostain blogiin liittyvästä asiasta, on puolison mielipide ollut usein: ”No lopeta blogi jos se stressaa”. Mutta mitäs sitten jos luopuisin rakastamistani asioista noin helpolla? Millä sitten täyttäisin sen luovuuden tyhjän aukon, joka jäisi jäljelle? Ja kyllä, rakastan tehdä juuri tätä. Vaikka joka päivä ei keksisikään räjähdysmäisen kiinnostavia aiheita tai mielipiteitä, ei maailma kai siihen kaadu. Se on sitä elämää, eikä aina tarvitse olla luova.

Tunnistaako joku näistä itsensä? Luovia sielunsiskoja kuulolla?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

DIY: Beige cropped-neule 100% villaa

Näin leppoisan sunnuntain kunniaksi olisi piiitkästä aikaa vuoro neuleohjeelle. En olekaan hetkeen saanut mitään uutta suurempaa projektia valmiiksi, mutta viimeisin oli tämä beige cropped-neule, jonka viimeistelin kuukausi takaperin. Tällä samaisella ohjeella onkin nyt työn alla myös se musta neulemekko, joka on taas vaihteeksi ollut hieman jäissä.. Katsotaan saanko valmiiksi ennenkö sukkahousukelit koittavat. Jokatapauksessa, olen tähän lyhyehköön neuleeseen todella tyytyväinen. Istuu jopa paremmin kuin mitä tekovaiheessa olisin ajatellut. Samainen ohje lähtee siis ehkä toteutukseen myös jatkossa!

Työstin tätä beigeä neuletta enemmän tai vähemmän näppituntumalta, tarkoituksena oli nimittäin saada melko tyköönistuva ja aavistuksen vaajaamittainen simppeli neule. Useiden resorineuleiden jälkeen halusin tällä kertaa ehdottomasti vaatteen, jossa resorit olisivat ”viimeistelemättömät”, eli ei lainkaan joustinneutetta pääaukon resoria lukuunottamatta. Ja hei, taas kerran työ, joka on todella helppo toteuttaa 🙂

Hetken mielijohteesta päätin sekoittaa villalankaan ohutta silkki-mohairlankaa, jota sitten loppupeleissä tulikin tähän kolmessa eri sävyssä. Tuo toinen lanka ei ole mikään pakollinen juttu tosiaankaan, mutta olen itse huomannut, että ohuilla langoilla saa kivasti ”sitä jotain” muuten yksivärisiin töihin 🙂 Melko edullisista langoista sopii tähän mainiosti esimerkiksi Dropsin höttönen Kid – Silk-sekoitus, jota menee arviolta 2-3 kerää tämmöiseen lyhyeen neuleeseen. Toki tuon toisen langan voi jättää poiskin, jos haluaa todella simppelin yksivärisen ilman mitään sen kummempia sävyhömpötyksiä.

Näissä kuvissa näkyy tuo silkkisen tehostelangan tuoma sävy, joka menee aavistuksen liukuvärjäyksen tyyliin kolmessa sävyssä..

Ohje: Luo 120 silmukkaa 6mm puikoille. Neulo suljettuna neuleena sileää (aina oikeaa) neuletta kainaloon saakka. Oman paitani mitta helmasta kainaloon on 36 cm. Tämän jälkeen jaa silmukat kahteen, etu- ja takakappaleeksi, toinen osa langalle odottamaan.

Takakappale: Neulo noin 18cm sileää neuletta ja päättele keskimmäiset 30 silmukkaa pääntieksi. Sen jälkeen jatka vielä 2cm ja päättele myös hartioiden silmukat. Takakappale on valmis!

Etukappale: Poimi silmukat puikolle ja neulo sileää neuletta noin 16cm ja päättele keskimmäiset 30 silmukkaa pääntieksi. Neulo vielä hartioita noin 4cm ja päättele myös loput silmukat.

Hihat: Luo 30s. Hihat neulotaan siis tasona, ei suljettuna. Jokatoinen kerros oikeaa, jokatoinen nurjaa. Luo noin joka 8. kerroksella rivin alkuun ja loppuun yksi silmukka lisää. Jatka kunnes hiha on halutun pituinen. Itse tein hihasta noin 49 cm mittaiset. Päättele hiha todella löyhästi, ettei hihansuu jää kiristämään.

Parsi osat kokoon. Pääaukon resori: Poimi päänaukosta silmukoita pyöröpuikoille. Neulo joustinneuletta 2 oikein, 2 nurin muutama kerros. Päättele.

Suuri suositus muuten tälle langalle! Monikäyttöinen villalanka, joka on todella helppo ja mukava neuloa. Tästä voisi tehdä vaikka mitä. Kyseessä on tämä Dale Garnin Lanolin Wool sävyssä beigemeleerattu. Tämä paita taisi syntyä ihan hujauksessa, muistaakseni noin viikon työstin tätä. Neuleeseen meni muistaakseni noin 5-6 kerää, yksi kerä kustantaa 3,60€ eli kyseessä on jälleen kerran melko edullinen työ tehdä. Oma kappaleeni on aikalailla kokoa xs. Mikäli haluat tästä reilumman, lisää silmukoita ja jos taas haluat lisää mittaa helmaan tai hihoihin, lisäile ohjeeseen senttejä.

Mitäs tuumaatte? Innostuitko kokeilemaan?

 

 

Osa kuvista Jutta. Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Luonnollisen kauneudenhoidon must-haves

Pari viikkoa takaperin postailin Instaan muutamista luonnonkosmetiikan suosikkituotteistani ja ajattelinpa esitellä ne täällä blogissakin, vaikka useimpia näistä olenkin hehkuttanut jo useampaan otteeseen.. Kaikki tuotteet löytyvät siis lempparini Naturellen valikoimista 🙂

Uusina tuttavuuksina olen ottanut käyttööni Lilfox Miamin ihonhoidon tuotteita. Aikaisemmin olen käyttänyt Lilfoxilta superihanaa Prickly Pear-heleyttävää kauneusnektari-kasvoseerumia, joka on ihan mieletön! Brändinä miamilainen Lilfox on melko boheemi ja tuotteet melko erikoisia moniin muihin luonnonkosmetiikan brändeihin verrattuna. Eksoottisia nimiä, raaka-aineita ja ah, tietysti kristallit.

Kasvomistinä olen käyttänyt Aphrodite Rose Toning Mistiä, joka sopii erityisesti herkälle ja ikääntyvälle iholle. Ruusun kukkaisvesi kosteuttaa ja heleyttää ihoa. Tätä voi käyttää myös meikin kiinnittämiseen. Itse olen nyt jo vuoden ollut niin koukussa kasvomisteihin, että olen aamulla pulassa jos joudun jättämään suihkimisrituaalin väliin 😀 Jokatapauksessa, tykkään tästä hurjasti!

Toinen juttu, jonka mistien lisäksi on koukuttanut minut, ovat seerumimaiset, roll-onina levitettävät silmänympärysöljyt- ja seerumit. Selvästi ne ovat joku nouseva juttu, todella näppärä idea nimittäin. En ole kevään jälkeen muita käyttänytkään, nuo silmänympärysten roll-onit ovat nimittäin niin helppoja ja nopeita käyttää levitystavan ansiosta. Lilfox Kalahari- silmänympärysseerumi häivyttää tummia silmänalusia, virkistää silmänympärysihoa ja pehmentää pieniä juonteita. Kosteuttava seerumi on öljypohjainen ja todella kosteuttava, muttei silti jätä herkkää silmänympärysihoa rasvaiseksi. Esimerkiksi Koran silmänympärysöljyyn verrattuna on tämä huomattavasti kevyempi tuote.

Cleopatra Restorative Milk & Honey Beauty Mask -kauneusnaamio on todella virkistävää vaihtelua muihin käyttämiini kasvonaamioihin. Viime viikkoina olenkin innostunut sheet mask-intoilun jälkeen taas myös tämmöisistä perinteisistä kasvonaamioista, naamiorituaali on jotenkin todella rentouttava juttu arki-iltoihin. Tämä Cleopatra-naamio on ylistys muinaisen Egyptin kuningattaren Kleopatran kauneusrutiineille.

Jauhemainen ja ruokalusikallinen jauhetta sekoitetaan pieneen määrään vettä, jolloin syntyy moussemainen naamio. Kookosmaitoa, ruusukvartsijauhetta, hunajaa ja ranskalaista ruususavea sisältävä naamio kosteuttaa, puhdistaa ja kirkastaa ihoa. Naamio saa vaikuttaa iholla 20-40min, jonka jälkeen se huuhdellaan pois lämpimällä vedellä. Iho on naamion jäljiltä todella puhdas ja heleä. Tykkään! Tämä soveltuu erityisesti kuivalle iholle, Lilfoxilta löytyy naamioita myös muille ihotyypeille.

Aivan paras hedelmähappokuorinta on ilman epäilystäkään tämä Juice Beautyn Green Apple Peel Full Strength, johon tutustuin viime talvena. Siis aivan mieletön tuote! Iho on tämän jäljiltä oikeasti kuin photoshopattu. Ja jos mieskin huomaa selkeästi eron, on sen oltava totta! AHA-hedelmähapot kuorivat ihoa tehokkaasti, tehoaineet tasoittavat ihonsävyä, suojaavat vapailta radikaaleilta ja tuotteen sisältävä A-vitamiini tasoittaa ihon juonteita. Melkoinen monitoimikuorinta siis. Tämä on itseasiassa yksi Naturellen bestseller-tuotteista.

Ah, RMS Beautyn hehkunapit ovat niin ihania! Näillä kahdella sävyllä pärjää ympäri vuoden, nappeja voi nimittäin myös sekoittaa keskenään, mikäli haluaa tummemmasta napista jonkin vaaleamman sävyn. Tummaa Buriti Bronzeria käytän siis voidemaisena aurinkovoiteena, pääasiassa poskipäille. Vaaleampaa Master Mixeriä taas käytän korostukseen, esimerkiksi kulmaluulle, poskipäiden ylle.. Välillä teen näistä myös heleyttävän seoksen, jota käytän koko kasvoille tuomaan hehkua ja heleytystä. Ovat muuten myös todella riittoisia!

Tässäpä sävyt vielä iholla..

Peiteaineena olen viime talvesta saakka käyttänyt vain ja ainoastaan tätä Hynt Beautyn Perfecting Concealeria, joka on yksinkertaisesti aivan huippu. Ja jota olen suitsuttanut täällä blogissa varmaan kymmeneen kertaan. En ole ainut tätä hehkuttava, kuulin tämän olevan ihan yleisesti todella kehuttu luonnonkosmetiikan peiteaine, jonka peittävyys on ihan omaa luokkaansa. Allekirjoitan ehdottomasti! Olen todennut, että peiteaineista juuri nämä ”nappiversiot” ovat riittoisampia, sainhan joskus muinoin Make Up Storen Cover All Mixin kestämään aivan ikuisuuden, vaikka käytin aina sitä samaa sävynappia. Noihin nappeihin tottuneelle on tämä siis erinomainen luonnonkosmetiikan vastine, jonka sävystä medium pidän jopa paljon enemmän kuin tuosta MUS:in sävystä.

Perinteisistä kasvoöljystä olen monesti hehkuttanut Oils of Heavenin monipuolisia luomulaatuisia öljyjä. Olen käyttänyt näitä muistaakseni neljää eri sorttia ja tykännyt kaikista. Näissä ei ole mitään ylimääräistä höttöä, vaan pelkästään rikkaita luonnonöljyjä, jotka sisältävät runsaasti ravitsevia rasvahappoja ja antioksidantteja. Öljyt ovat todella riittoisia ja hinta-laatusuhde on näissä kohdillaan. Vain pieni määrä riittää ravitsemaan kasvojen ihoa tehokkaasti. Yhtä öljyä lukuunottamatta kustantavat OOH!-öljyt 22€, joka on melko pieni hinta verraten esimerkiksi monien synteettisten brändien öljyihin, jotka sisältävät paljon turhia täyteaineita ja höttöä. Omat suosikkini ovat olleet tämän Baobab-öljyn lisäksi erityisesti Marula- ja Moringaöljyt. Ehkä Marula on ollut näistä suurin suosikki!

Mikäli et vielä ole siirtynyt kynsilakoissa luonnollisempaan, kehoitan tekemään sen NYT! Itse vaihdoin viime vuonna kynsilakat perinteisistä 5/7-free lakkoihin, enkä ole tainnut sen jälkeen kertaakaan lakkailla muilla kuin luonnollisilla tuotteilla. Suosikkimerkkini lakoista on ehdottomasti Intensae. Merkin lakat ovat hurjan kestäviä, todella peittäviä jo yhdellä kerroksella ja sävyt ovat aivan ihania. Omissa kynsissä hologrammimainen suosikkini Pluto <3 5/7-free lakat eivät sisällä kynsilakoissa yleisimmin käytettyjä haitallista kemikaaleja, kuten parabeeneja, formaldehydihartsia, formaldehydia, tolueenia tai eläinperäisiä ainesosia.

Siinäpä suosikkejani. Rentouttavaa lauantaita!

Onko joku näistä jo teille tuttu?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä. Tuotteet saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.