Loppukesän pikameikki luonnonkosmetiikalla

postauksen tuotteet saatu / sisältää affiliate-linkkejä

 

Vuosi 2020 on ollut ainakin omalla kohdallani tähän saakka vahvasti meikitön. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin (siis aikuisiällä, öhöm) viettänyt yhtä paljon meikittömiä päiviä. Niitä on nimittäin kertynyt varmasti vähintään 95% luokkaa kaikista vuodenpäivistä nyt elokuuhun mennessä. Haha! Eikä siinä mitään, meikittömyyshän on parasta ikinä. Viime viikkoina olen kuitenkin pitkästä aikaa intoutunut meikkaamaan kevyesti, ihan vain omaksi ilokseni. Raskaat silmämeikit ovat ainakin itselläni olleet jo pitkään mennen talven lumia ja vuosi toisensa jälkeen pidän yhä enemmän kevyistä, simppeleistä meikeistä. Semmoisista, joihin tarvitsee vain muutaman tuotteen ja joka vie aamusta aikaa enintään sen kymmenisen minuuttia. Lash lift on muuten pelastanut itselläni nyt viime aikoina paljon ja tuonut kivaa freesausta meikittömäänkin ilmeeseen, mutta muutamia kertoja olen ihan intoutunut laittamaan ripsariakin! Viime viikolla tein pitkästä aikaa rajauksen yläluomelle, mutta totesin senkin olevan vähän liikaa tähän luonnollisuuteen totuttautuneena 😀

Päätin tehdä pitkästä aikaa tämmöisen meikkipostauksen, vaikkei tässä nyt kai mitään kovin kummallista olekaan, haha. Innostuin nimittäin aivan täysin näistä uusista Lily Lolon meikeistä ja 100% Puren hohtovoiteesta, että halusin eilisen alemaininnan lisäksi tehdä näistä vielä ihan oman postauksensa tarkempien kokemusten kera. Olen meikkaajana todella simppeleiden juttujen kannattaja ja pyrin siihen, että tulos on luonnollinen ja tarvitsen mahdollisimman vähän tuotteita. Tässä samassa haluan esitellä myös pari muuta luonnonkosmetiikan meikeistä! Ja hei, osa näistä postauksen tuotteista on tarjouksessa sunnuntaihin saakka kestävillä Luonnonkosmetiikkapäivillä. Kurkkaa tarjoustiedot tuotteiden yhteydestä 🙂

En ole juuri koskaan ollut ahkera meikkivoiteen käyttäjä, vaan suosinut enemmänkin sävyttäviä kasvo- ja BB-voiteita. Monesti käytän arkimeikissä Vita Liberatan Beauty Bluria, joka on aivan täydellinen, mutta tällä kertaa päädyin pelkkään kosteusvoiteeseen ja pohjustamaan iholle hehkua 100% Puren All Over Glow-hohtovoiteella, jota levitin koko iholle. Hehkutinkin tätä jo aiemmassa postauksessa ja jos etsit laadukasta heleyttävää tuotetta, on tämä täydellinen valinta. Voiteen voi sekoittaa myös meikkivoiteeseen, käyttää korostamiseen tai vaikkapa voidemaisena aurinkopuuterin korvaajana poskipäille. Monikäyttöinen tuote siis. Itselläni on tästä sävy Deeply Sun Kissed, mutta voidetta löytyy myös vaaleampi sävy. Hohtovoide on tarjouksessa House of Organicin Luonnonkosmetiikkapäivillä lauantaina 15.8 hintaan 26€ (norm. 39,90€).

Peitevoiteena on käytössäni Hynt Beautyn Duet Perfecting Concealer, jonka olen todennut parhaimmaksi luonnonkosmetiikan peitevoiteeksi ikinä. Itselläni on napista sävy medium. Tuote on todella riittoisa ja peittää kevyesti ihon pienet virheet, sekä tummat silmänaluset. Aina kun joku kysyy suosituksia hyvästä luonnonkosmetiikan peitevoiteesta, hehkutan tätä!

Pohjan ja peiteaineen jälkeen levitän aina ripsivärin. Olen jo vuosia etsinyt sitä täydellistä luonnonkosmetiikan ripsiväriä, koska jos jonkin asian suhteen olen nuuka, niin juuri ripsarin. Ripsiväreistä valitsen useimmiten aina tuuheuttavan version. Myös koostumuksen on oltava juuri täydellinen, ei liian kuiva, muttei liian juokseva. Muuten menee hermo 😀 T. Ripsiperfektionisti. Testasin nyt ensimmäistä kertaa Lily Lololta Big Lash Mascaraa ja vitsi, tykästyin tähän hurjasti! Tuote todella toi ripsiin tuuheutta, pysyi hyvin tunnin helteessä köpötellyn kävelylenkin ajan varisematta ja oli vaivaton pestä pois.

Alaripsien kanssa olen alkanut laiskaksi ja monesti vain sutaisen niihin vähän väriä 😀

Viimeistelin meikin Lily Lolon mineraaliaurinkopuuterilla, jossa on muuten aivan täydellinen hehku ja pigmentti! Itselläni tästä sävy Bondi bronze, mutta löytyy myös vaaleammassa sävyssä. Levittämiseen käytin saman merkin bronzer-sivellintä, joka on tarkoitettu juurikin aurinkopuuterin levittämiseen. Lily Lolon mineraaliaurinkopuuteri on tarjouksessa tänään torstaina Luonnonkosmetiikkapäivillä hintaan 15€ (norm. 20,90€) ja bronzer brush sunnuntaina 16.8 hintaan 12€ (norm. 16,90€).

Olen edelleen äärimmäisen huono käyttämään huulipunia, mutta huulirasva-addiktiostani en pääse mihinkään, haha. Yleensä suosin tuotteita, jotka tuovat kevyttä kiiltoa ja ennen kaikkea kosteutusta. Vähän siis kuin huulikiillon ja -voiteen yhdistelmiä. Tämmöisistä on suosikkini jo pitkään ollut BYBI Beautyn Plumper, joka kevyesti kihelmöiden tuo aavistuksen turvotusta ja plump-efektiä huulille, sekä samalla kiiltoa ja kosteutta. Tykkään tästä hurjasti! Sopii värittömänä tuotteena erinomaisesti juuri päivittäiseen käyttöön tai kevyeen meikkiin. BYBI:n Plumper lisättiin toiveestani myös Luonnonkosmetiikkapäivien tarjouksiin ja löydät sen alesta huomenna perjantaina 14.8 hintaan 10€ (norm. 14,90€).

Luonnonkosmetiikkapäivät ovat käynnissä vielä sunnuntaihin asti ja päiväkohtaisia tarjouksia pääset kurkkaamaan alta:

Tänään torstaina

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

 

Saan ainakin muutaman kerran vuodessa teiltä kyselyitä, että onko sille Lumenen vanhalle heleyttäjälle löytynyt korvaajaa ja nyt voin siis kertoa, että ON VIHDOINKIN! 😀

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Luonnonkosmetiikkapäivien suosikkini

Kaupallinen yhteistyö: House of Organic

House of Organicillä alkoivat tänään perinteiset Luonnonkosmetiikkapäivät ja poiminkin tämän kunniaksi yhteen omia luonnonkosmetiikan suosikkejani vinkatakseni tärpeistä myös teille. Nyt on nimittäin hyvä sauma täydentää syksyksi varastoa laadukkaasta luonnonkosmetiikasta hyvään hintaan tai kokeilla uusia tuotteita, mikäli semmoisille sattuu tarvetta olemaan. Löydät myös nämä kaikki oman postaukseni tuotepoiminnat tarjoushinnoin ke-su, sekä hurjasti muitakin suosittuja tuotteita. Kokosin yhteen vanhoja ikisuosikkejani ja myös uusia kiinnostavia tuotteita, joten nyt siis niihin!

BYBI Beauty on yksi ylivoimaisista suosikeistani mitä tulee luonnonkosmetiikkaan. Sarjasta löytyy useampikin tuote, joita ostan yhä uudelleen ja uudelleen, koska ne ovat yksinkertaisesti parhaita. Suosikkejani ovat BYBI:ltä esimerkiksi Mega Mist-kasvosuihke, kasvoöljy, huulia kevyesti turvottava Plumper-huulivoide ja booster-seerumit. Niistä olen rakastunut erityisesti Blueberry Boosteriin ja Bakuchiol Boosteriin.

Blueberry Booster on kylmäpuristettu mustikansiemenöljy, joka on muuten valmistettu mehuteollisuuden sivutuotteena syntyvästä mustikan ylijäämästä. Öljy ravitsee ja suojaa ihoa älylaitteiden ja auringon sinisen valon säteilyltä. Tykkään! Bakuchiol Booster taas on näin vaatimattomasti sanottuna yksi luonnonkosmetiikan parhaimmista tuotteista ikinä! Oikeasti! Kaikki tätä testaavat rakastuvat tuotteeseen. Öljy sisältää bakuchiolia, joka on luonnollinen versio A-vitamiinista, joka vähentää ihossa väsymyksen ja ikääntymisen merkkejä. Olen käyttänyt tätä usemman purkin ja täytyy sanoa, että toimii oikeasti. Iltaisin käytettynä on iho aamulla kuin uudesti syntynyt. Vahva suositus! Blueberry Booster on tarjouksessa perjantaina 14.8 hintaan 17€ (norm. 24,90€) ja samoin Bakuchiol Booster hintaan 13€ (norm. 17,90€).

Viimeisimpänä olen käyttänyt BYBI:ltä uutta Night Nutrition-yövoidetta. Rakastan noin yleisesti yövoiteita ja täytyy kehua myös tätä. Olin innoissani kun kuulin, että BYBI on vihdoinkin laajentanut myös ihovoiteisiin. Night Nutrition on ravitseva, mutta kuitenkin hyvin imeytyvä ja loppupeleissä koostumukseltaan melko kevyt. Sopii mielestäni myös niille, jotka kammoksuvat liian paksuja yövoiteita. BYBI Beautyn Night Nutrition-voide on tarjouksessa torstaina 13.8 hintaan 28€ (norm. 37,90€).

Kasvoöljyistä olen jo pitkään ollut kiinnostunut testaamaan YOU & OIL Beauty Shoteja ja erityisesti 100% Botoksiöljyä. Siis kyllä, luitte oikein! Öljy lupaa botoxin kaltaiset vaikutukset luonnollisesti. Öljy sisältää luonnon omia yhdisteitä, jotka ehkäisevät ilmeryppyjä aiheuttavien lihasten impulsseja, silottaa ihoa ja kiinteyttää. Tämä lähti heti testiin! 100% Botoksiöljy on tarjouksessa tänään keskiviikkona 12.8 hintaan 12€ (norm. 16,90€).

Tiedätte varmaankin jo kymmenvuotisen koukutukseni heleyttäviin tuotteisiin ja arvatkaa! Olen vihdoinkin löytänyt luonnonkosmetiikan täydellisen version sille vuosien takaiselle Lumenen ”alkuperäiselle” tummemmalle heleyttäjälle, jota ei ole saanut enää vuosikausiin! Ah! 100% Puren All Over Glow-hohtovoide, jota löytyy kahdessa sävyssä. Itselläni tästä tummempi (deeply sun kissed), joka osoittautui passeliksi sävyksi. Voide antaa iholle kaunista auringon hehkua, voidetta voi käyttää sellaisenaan, kosteus- tai meikkivoiteeseen sekoitettuna. Tästä tuli heti lempparini! Tuote on tarjouksessa lauantaina 15.8 hintaan 26€ (norm. 39,90€).

Elokuun UV-säteily on vielä vahvaa ja aurinkovoiteet ovat olleet edelleen ahkerassa käytössä. Olen jo vuosia käyttänyt Alga Mariksen luonnollisia aurinkosuojia ja todennut ne yksinkertaisesti ylivoimaisiksi. Tuotteista suosikkini on tämä aurinkovoidespray SK30 , jonka koostumus on todella ohut ja äärimmäisen hyvin levittyvä. Ei jätä ihoa lainkaan tahmaiseksi tai valkoiseksi (kuten osa luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista) ja tuntuu kuin ei olisi aurinkovoidetta ollenkaan. Tämä on tarjouksessa tänään keskiviikkona 12.8 hintaan 18€ (norm. 26,90€).

Syksyn tullen kaipaa oma ihoni tehohoitoa vartalovoiteen muodossa. Vartalovoit ovatkin itselläni ahkerassa käytössä syksyisin ja talvisin. Nyt on varastossa Flow Cosmeticsiltä ravitsevaa Hemp Butter-yleisvoidetta, jonka kotimainen hamppuöljy pehmentää ihoa ja suojaa kuivumiselta, sekä toisena Organic Shea Body Butteria, joka soveltuu erinomaisesti juuri kuivalle iholle, käsille ja jaloille. Hemp Butter on tarjouksessa sunnuntaina 16.8 hintaan 18€ (norm. 23€) ja Shea Body Butter lauantaina 15.8 hintaan 14€ (norm. 18€).

Muita maininnan arvoisia tuotteita ja tarjouksia:

 

100% Pure kasvonaamiot tänään keskiviikkona 12.8 hintaan 4€ (norm. 7,90€)

Acorelle Summer Mist -luonnollinen vartalotuoksu. (Tämä on ihana!!) Tarjouksessa sunnuntaina 15.8 hintaan 12€ (norm. 19,90€).

Evolve Daily Defence kosteuttava kasvosuihke tarjouksessa torstaina 13.8 hintaan 19€ (norm. 24,90€)

Lily Lolo Big Lash Mascara. Huippu! Tarjouksessa tänään keskiviikkona 12.8 hintaan 13€ (norm. 16,90).

HURRAW!-huulivoiteet. Tarjouksessa perjantaina 14.8 hintaan 4€ (norm. 5,90€).

+ Lisäksi paaaljon muuta mm. BYBI:ltä, Evolvelta, Lily Lololta, Flow Cosmeticsiltä, Whamisalta ja monilta muilta luonnonkosmetiikan brändeiltä!

House of Organicin luonnonkosmetiikka-ale on käynnissä sunnuntaihin asti, eli 12-16.8. Verkkokaupassa on päivittäin vaihtuvia tarjouksia näiden mainitsemieni lisäksi ja tarkemmat tarjoustiedot eri päiville voit kurkata esimerkiksi alta:

Koottu kuvasto tarjouksista löytyy täältä!

Keskiviikon tarjoukset

Torstain tarjoukset

Perjantain tarjoukset

Lauantain tarjoukset

Sunnuntain tarjoukset

 

Jos löydät useamman päivän tarjouksista mielekkäitä tuotteita, on tilaukset mahdollista yhdistää kassalla koodilla YHDISTÄ. Koodi alkaa toimimaan torstaina 13.8, jolloin saat ensimmäisen tilauksen jälkeen ilmaisen toimituksen muihin tilauksiin ja kaikki tuotteet toimitetaan sinulle yhtenä pakettina.

 

Löytyykö alesta teidän suosikkejanne? ✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Maanantain kuulumisia

Maanantain ja uuden viikon kunniaksi ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia. Vietimme viikonloppua rauhallisesti kotona (ylläri). Kävin treenaamassa, lenkillä, ajoimme Riihimäelle näkemään miehen sukulaisia, tilasin ekaa kertaa about vuoteen mäkkärimätöt kotiin ja mitäköhän vielä. Aika perus viikonloppu siis! Ihan parasta kuitenkin. Hengailtiin terassin keinussa, istuttiin naperon kanssa viettämässä kesäiltaa meidän terassilla aurinkotuoleissa, hypittiin jättitrampalla aikamoisen monta kertaa ja nautittiin ennen kaikkea näistä elokuun lämpimistä kesäpäivistä vielä kun ehtii. Ja onneksi pitäisi ehtiä jos vain sääennusteisiin on luottamista, jee! Omasta mielestäni juuri loppukesä on parasta aikaa omassa pihassa hengailulle ja chillailuun, koska ainakin meidän piha on aina juuri silloin parhaimmillaan kuin mikäkin viidakko 😀

Viime viikkoina on ollut mielenpäällä useampi asia, kuten pian alkavat opinnot, pari meneillään olevaa projektiani ja noh, elämä. Se, että onko tulevaisuuteni tosiaan tällä Helsingissä ja mikäli ei niin missä? Sain viime viikolla apteekivisiitillä jonkin sortin lievän paniikkikohtauksen kun samaan aikaan juuri ennen sulkemisaikaa kanssani apteekissa oli vähän epämääräistä porukkaa, tilanne vähän eskaloitui (ainakin päässäni) ja mielessäni alkoi pyöriä ties mitä kauhukuvia näistä tyypeistä nostamassa jotain maailmanluokan mekkalaa. Lähdin ulos apteekista, kävelin läheiseen ruokakauppaan (samalla väistellen ties mitä sakkia) ja lähes itkien whatsappasin kaupasta Tommille, että voitko tulla hakemaan minut autolla kotiin. Tuossa hetkessä pyöri mielessäni vain, että en enää jaksa tätä.

Saan todella harvoin paniikkikohtauksia, mutta silloin kun saan, liittyvät ne juuri tilanteisiin, joissa olen esim. junassa, sporassa tai muussa suljetussa tilassa, jossa on arvaamattoman oloista porukkaa. Näitä tilanteita tulee vähän väliä vastaan täällä Helsingissä. Asumme todella rauhallisella alueella, mutta koska osa palveluistamme ovat lähimmän juna-aseman tienoilla, on siellä lähes pakko asioida ajoittain. Ja tilanne, eli semmoinen yleinen levottomuus on valitettavasti samanlainen monessa paikassa Helsingissä ja PK-seudulla, sekä tietysti monissa kasvukeskittymissä. Keväällä oli helpottavaa elellä täällä kotosalla aivan omassa kuplassa kun harvemmin tuli käytyä missään, mutta jotenkin on tämä sama juttu taas iskenyt kesän tullen vasten kasvoja. Tietty myös se, että haluanko kasvattaa lastani Helsingissä? Ja niin, tämä aihe on viime aikoina ollut paljon pinnalla blogissa ja haluan selventää, ettei tässä nyt mistään Helsinkivastaisuudesta ole kyse, vaan enemmänkin juuri siitä, että olen huomannut kaipuuta rauhallisempiin maisemiin. Mikään muutto nyt tuskin on ajankohtaista aivan lähitulevaisuudessa, mutta kuitenkin.

Opintoni alkavat parin viikon päästä ja olen niistä todella innoissani! Toki ensimmäinen vuosi hieman jännittää. Kurssien sisällöt, perusopinnot sun muut, koska tiedän jo aiempien opiskeluvuosieni kautta, että ensimmäinen vuosi on todella vahvasti sitä, että käytään alasta perusteet, tutustutaan myös niihin itselleen ei-ehkä-niin-kiinnostaviin opintosuuntauksiin ja vasta toisena lukuvuotena päästään itse asiaan, eli oman suuntausalan mukaisiin opintoihin. Olen tässä jo valmiiksi pähkäillyt pääni puhki mm. sivuaineen valintaa, vaihtomahdollisuuksia ja ties mitä. Ajattelinkin tehdä näistä jossain välissä aivan oman postauksensa. Saa nyt nähdä, että pääsenkö vielä syksystä edes kampukselle asti vai päätetäänkö opetus järjestää täysin etänä tämän tilanteen johdosta. Alkukesästä odotin innolla mahdollista lähiopetusta, mutta toisaalta olen myös ihan orientoitunut ajatukseen siitä, että syksy tullaan viettämään etäopintojen parissa.

Käyn tällä viikolla noutamassa keskustassa vanhan videokameran kasetin, jonka vein sinne digitoitavaksi pari viikkoa sitten. Jännittää niin paljon mitä tuolta lähes 20vuotta vanhalta kasetilta paljastuukaan, apua! Ehkäpä kehtaan jakaa instaan jotain parhaimpia (tai korjaan, noloimpia) paloja. En malta odottaa kasetin sisältöä! Innostuin muutenkin kaivelemaan viime viikolla järkkärinkin esille pitkästä aikaa ja kuvailemaan muutakin kuin sekalaisia iphone-otoksia, kuten olen nähnyt about koko kevään ja kesän, haha.

Tällä viikolla on tarkoitus edistää erästä omaa projektiani, joka on tässä lähipäivinä hieman junnannut muiden hommien lomassa, hoitaa kaikkea pientä rästihommaa ja viimeistellä muutamia valmistuneita pipoja. Yläkerta on odotellut siivousurakkaa jo aivan liian kauan, joten ehkäpä saisin sen tällä viikolla jossain vaiheessa hoidettua! 😀

 

Mitäs teidän maanantaihin ja viikonloppuun? 🌸

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Matkailun vuosi 2020? Forget it, nyt pysytään Suomessa!

Elokuu on alkanut kieltämättä jotenkin ristiriitaisin fiiliksin. Ensinnäkin valehtelisin jos väittäisin, ettei tuleva syksy mietitytä mahdollisen tulevan uuden aallon suhteen, varsinkin näiden viime päivien jälkeen. Muutenkin tuntuu, että moni asia on kesän aikana junnannut paikallaan, joka on aiheuttanut jonkinlaista kärsimättömyyttä. En missään nimessä halua tehdä blogistani tämmöistä koronapäiväkirjaa (kuten ehkä keväällä siihen suuntaan mentiin), enkä muutenkaan koe olevani mikään hysteerinen koronapelkoinen, mutta kieltämättä olen ollut jo usean viikon ajan huolissani ihmisten välinpitämättömyydestä, kieltämättä myös hieman vihainen.

Käytin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa julkista liikennettä puoleen vuoteen ja reaktioni oli jotenkin järkyttynyt. Kukaan ei välitä. Siis mistään. Ihmiset tönivät, poukkoilevat ja kävelevät päin kun viimeistä päivää. Noiden kahden lähijunalla kuljetun keskustamatkan jälkeen päätin, etten hetkeen astu jalallani junaan, ellei nyt ole hoidettavana jotain aivan välttämättömiä asioita. Eilen päätin sitten ajaa pyörällä Kallioon ja takaisin tapaamaan Juttaa (ekaa kertaa puoleen vuoteen, apua!), vain siksi että ajatus junasta nyt ihmisten toimistolle paluun jälkeen ahdisti. Olihan se aikamoinen matka kieltämättä ja ajoin eilisen aikana yhteensä 30 kilometriä, haha 😀 Saa nähdä miten hoidan ensi viikon pakolliset menot keskustaan! Ehkäpä innostun taas pyörällä, vaikka siinä matkan varrella ehdinkin muutamaan otteeseen tuumata, että mihin helvettiin ryhdyinkään. Selässä about 10kg kiloinen reppu ja takana vielä aamun 8 kilsan juoksulenkki. Okei, ei ehkä näin.

Eikä nyt varmasti yllätä, että olen jo parin kuukauden ajan seurannut tilannetta säännöllisesti mm. päivän Hesarin lukujen varjossa ja ollut jo pitkään sitä mieltä, että tartuntalukemat lähtevät aivan varmasti taas pian nousuun. Samalla olen myös ollut järkyttynyt siitä, kuinka moni on nähnyt tarpeelliseksi tässä tilanteessa lähteä ulkomaille puhtaasti lomamatkalle ja viis välittää vapaaehtoisista karanteeneista kotiinpaluun jälkeen. Osallistua joukkotapahtumiin, käydä baarikierroksilla ja elää muutenkin kuin mitään ikinä ei olisi tapahtunutkaan. Ihmisten ajattelemattomuus on juurikin se, joka edesauttaa tilanteen ajautumista huonoille urille ja luulisi, että se kevään jälkeen olisi meille jokaiselle selvä juttu. Ilmeisesti ei kuitenkaan. Voisin heittää tähän muutaman mielipiteen ihmisten itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä, mutta en lähde sille tielle.

Juuri tällä viikolla vertailin HS:n taulukon tartuntalukemia eri Euroopan maissa, jossa Suomi loisti yläpäässä pienimmillä tartuntaluvuilla väestöön suhteutettuna. Tällä hetkellä mahdollisuus saada tartunta täällä on suhteellisen pieni, mutta tilanne ei ehkä hetken päästä ole enää yhtä hyvä. Varsinkin jos porukka ravaa reissuissa viis karanteeneista välittäen, eikä ajatustakaan siitä, että voisi tehdä sen edes muiden vuoksi. Meistä jokaisen on helppo ajatella, etten minä ole tartuttaja, mutta siinä samalla voi juurikin kuka tahansa meistä olla oireeton tartuttaja ja täten myös potentiaalinen taudin levittäjä. En itse suostuisi tai keväällä suostunut karanteeniajan sisällä tapaamaan edes Ruotsista tulevia läheisiäni.

Jo keväällä päätin, että loppuvuosi 2020 kuluu todennäköisesti ilman yhtään ulkomaan matkaa. Tuolloin tuumailin, että jos tilanne syksyllä sallii, saattaisin harkita lyhyttä matkaa Pohjoismaiden sisällä Islantiin, Norjaan tai Tanskaan. Eipä mennyt aikaakaan kun nämäkin karsiutuivat pois listalta uusien tartuntojen myötä, eikä nyt edes harmita. Kuka nyt haluaisi riskeerata mitään tässä tilanteessa? Tai toivottavasti ei ainakaan kovin moni? Kuka tietää, ehkä koko ensi vuosikin kuluu täysin reissaamatta? Niin pitkälle en kuitenkaan vielä edes halua miettiä. Tietysti kaipaan matkailua ja haaveilen jopa päivittäin vanhojen reissujen perään miettien paikkoja, joita haluan nähdä ”sitten joskus”. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe, että oma into matkustaa menisi suuremman asian edelle. Reissata kyllä ehtii tulevaisuudessakin.

En ole koko tämän vallitsevan tilanteen aikana kokenut, että minun olisi ”pakko päästä johonkin”. Vaikka rakastan matkailua, ei se mielestäni ole ketään kohtaan reilua juuri nyt ja ajattelin näin jo aikaisemmin kesällä ennen näitä viimeisimpiä tapahtumia. Poislukien tietysti kotimaan matkailun. Itse en halua olla oman matkakuumeeni vuoksi vaarantamassa omaa, läheisteni tai kenenkään muunkaan terveyttä. Alkukesästä kirjoittelinkin, etten myöskään koe tarpeelliseksi olla eturintamassa matkustamassa mihinkään tilanteessa, joka on edelleen monelta osin erittäin tulenarka. Ja toki, tilanne oli vielä kesä-heinäkuun vaihteessa hyvin erilainen ja myös rajoitettuun ulkomaan matkailuun suhtauduttiin jo huomattavasti myönteisemmin. En tuomitse niitä, jotka matkailurajoitusten vapauduttua varasivat matkoja sallittuihin kohteisiin. Päinvastoin, ymmärrän täysin ihmisten fiilikset ankean kevään jälkeen kun matkailua vihdoin avattiin. Monihan meistä ajatteli tuolloin, että pahin on ohi ja uskaltautui varailemaan reissuja ns. turvallisiin kohteisiin. Tilanne kuitenkin elää ja moni asia on jo toisin. En itse olisi henkilökohtaisesti uskaltanut kesällä ulkomaille, enkä uskalla nytkään.

Toivoisin, että yhä useampi voisi unohtaa ulkomaan matkailun edes loppuvuoden ajaksi. Ainakin nyt tämän kesäkauden jälkeen. Kiltit, jossei ole aivan pakko reissata, älä tee sitä. Tai jos niin, kunnioita myös meitä muita, kanna vastuusi ja pysyttele se 14 päivää karanteenissa, vaikka se ikävältä tuntuisikin. Edes meidän muiden vuoksi, mistä tahansa maasta sitten palaatkin. Vaikka kohdemaa täyttäisikin sallitun matkailun puitteet, saattaa maa kuitenkin sallia matkailua myös korkean riskin maissa, joka taas mahdollistaa altistumisen kohteessa näiden matkailjoiden kautta. Ja luultavasti juuri tämä on osasyynä uusien tartuntamäärien kasvuun. Näen henkilökohtaisesti jo pelkästään lentoasemat ja lennot itsessään riskinä, reissasit sitten mihin tahansa. Jos itse saisin päättää, suositeltaisiin kahden viikon karanteenia jälleen aivan kaikille ulkomailta palaaville (hyvin mahdollista, että tähän tuleekin pian muutos!). Itseäni jännitti aivan tarpeeksi jo junamatka Jyväskylään 😀

Kesän aikana olen itsekin rohkaistunut vihdoinkin elämään normaalimmin. Käynyt esimerkiksi (aamuisin kun siellä ei hyvällä lykyllä ole lisäkseni ketään) meidän hiljaisella lähi-kuntosalilla, jonne kannan mukanani aina käsidesin ja pesen muutenkin käteni about viidesti treenin aikana ja työnnän vesipulloni tiskikoneeseen pestäväksi jokaisen treenin jälkeen. Kulkenut muutaman kerran julkisilla, käynyt pari kertaa kirjastossa, muutaman kerran ravintoloissa ja kahvilassa. Tuntenut hyvää mieltä siitä, että poikamme on kesän aikana iloinnut ikäistensä seurasta päiväkodissa keväällä kotona vietettyjen kuukausien jälkeen. Nyt olen myös vihdoinkin itse nähnyt asteittain ystäviäni aivan liian pitkän tauon jälkeen. Ihan jo puhtaasti siksi, että kökötin käytännössä kokonaiset kolme kuukautta kotona karanteenin omaisissa oloissa ja kyllähän se kieltämättä jo alkoi ahdistaa. Kevään tilanne kolkuttaa kuitenkin edelleen jatkuvasti takaraivossa, pyrin välttämään ihmisjoukkoja, turhia kontakteja ja muutenkin pitää parhaani mukaan maalaisjärjen mukana arjessa. Kyllähän se harmittaa jos tilanne etenee siihen, että rajoituksiin palataan ja syksy jatkuu samanlaisen kotona kököttämisen parissa kuin kevätkin. Itse olen elätellyt toivoa syksyn jo perinteeksi muodostuneesta Pyhä-Luoston reissusta, mutta tällä hetkellä en jotenkin uskalla suunnitella edes sitä sen pidemmälle.

Itseäni harmittaa suuresti se, mitä koronapandemia on tehnyt juuri matkailusektorille ja useilta kotimaisilta matkailualan toimijoilta on vedetty matto jalkojen alta turistiliikenteen tyrehtyessä. Toki tässäkin on aina monta puolta. Ulkomaan matkailun tyrehtyminen uudelleen asettaa jälleen kerran lentoliikenteen hankalaan asemaan ja tarkoittaa yhä uusia lomautuksia ilmailualalle täällä Suomessakin. Toisaalta taas ulkomailta tuodut tartunnat riskeeraavat kotimaista matkailua, joka on kesän aikana vihdoinkin vilkastunut ja asettaa kotimaisen turismin jälleen kerran ahdinkoon, jonka seuraukset voivat olla taloudellisesti kevättäkin vakavammat. Tästä huolimatta aion itse (varovaisin mielin ja tilannetta seuraten) panostaa juurikin siihen kotimaan matkailuun, tietysti sillä oletuksella, ettei myös Suomen sisäistä matkailua määritellä riskiksi.

En kuitenkaan halua manailla tästä mitään katastrofia ja toivonkin, että varhaisella reagoinnilla ja toimenpiteillä saadaan tilanne kuriin, eikä jouduta takaisin kevään poikkeusoloihin. Kieltämättä syksy kuitenkin mietityttää monelta osin. Nyt on ehkä siis hyvä aika panostaa niihin positiivisiin juttuihin, joista rakentaa turvaa syksyn varalle 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Platonin luolavertaus ja mitä se kertoo tästä päivästä?

Kuukausia takaperin, koronamylläkän ollessa pahimmillaan keskustelimme eräs viikonloppu Tommin kanssa Platonin luolavertauksesta ja aina siitä lähtien onkin mielessäni ollut saada tämä postaus pohdintoineen ulos. Tuolloin keväisenä lauantai-iltana pohdimme sitä, kuinka vertaus kiteyttää edelleen monen nykymaailman vitsauksen ja on tulkittavissa yleismaailmallisesti monen arkiseen ajatukseen tai poliittisiin näkemyksiin. Ja kyllä, joudun tuottamaan teille pettymyksen, koska emme (valitettavasti) useinkaan juttele keskenämme filosofisista tai sivistyneistä asioista, vaan enemmänkin kategorian ”Millä äänellä Bixu puhuisi jos olisi ihminen?”-sarjan juttuja. Haha.  Luolateoriaa ajauduin kuitenkin pohtimaan useana päivänä tuon illan jälkeen, vaikka näin jälkeenpäin saakin sen helposti rinnastettua melkeinpä mihin tahansa tässä maailmassa. Tuumailin asiaa erityisesti siltä kantilta, että a) onko maailman kehityksen huono suunta ollut konkreettisesti havaittavissa jo Platonin aikana b) kuinka hämmästyttävän tarkasti vanha teoria voidaan rinnastaa moneen tänä(kin) päivänä yhä enemmän relevanttiin asiaan ja c) kuinka totta teoria on ainakin näin omasta mielestäni ja kertoo ihmisten ajatusmaailmasta. Platon saisi varmasti slaagin jos pystyisi jollain konstilla aikamatkaamaan nykymaailmaan! Pohdinkin siis tässä postauksessa omia tulkintojani luolateoriasta.

Luolavertaushan kuuluu ytimekkäästi selitettynä näin:

 

Joukko vankeja on lapsuudestaan saakka kahlittu luolan perälle niin, että heidän selkänsä on luolan suuaukkoon päin. Myös heidän päänsä on kahlittu niin, että he näkevät vain luolan peräseinän.  Heidän takaan palaa tuli, jonka edessä olevalta korokkeelta heille esitetään heijastuksia, jotka piirtyvät kallion peräseinämään heidän eteensä. He näkevät ulkopuolen todellisesta maailmasta vain kallion seinämän heijastukset. Varjoja eläimistä, kasveista, tulesta ja vangeista itsestään. Tämä on ainoa todellisuus ja maailma, jonka he tietävät.

Yksi vangeista vapautetaan ja päästetään kulkemaan luolasta kohti suuaukkoa. Nuotion tuli sokaisee hänen silmänsä ja ensimmäistä kertaa elämässään hän myös näkee, mitä luolan seinämään piirtyneet heijastukset todellisuudessa ovat. Asiat ja muodot, joita hän näkee, tuntuvat epätodellisimmilta kuin ne varjot, joita hän on koko elämänsä aikana tottunut pitämään todellisena maailmana. Astuessaan ensimmäistä kertaa auringonvaloon, hän ei hetkeen kykene sokaistuneena näkemään mitään. Hiljalleen silmät tottuvat valoon ja vanki alkaa nähdä, ensin varjoja, sitten kirkkaampia asioita ja esineitä. Ensimmäistä kertaa elämässään hän erottaa värejä. Lopulta hän näkee myös auringon ja ymmärtää sen merkityksen vuorokauden, vuodenaikojen kierrossa ja kaikessa ympärille luodussa.

Vanki valaistuu maailmasta ja todellisesta todellisuudesta. Hänen ensimmäinen ajatuksensa on pelastaa toverinsa luolasta, jotta myös he kokisivat samanlaisen valaistumisen. Hän kuitenkin epäröi, koska vangitut luolatoverit eivät todennäköisesti haluaisi vapautua, koska heidän todellisuutensa luolassa on se maailma, jota he pitävät ainoana ja oikeana. Lisäksi tulisi vapautuneen vangin luolaan palatessaan totuttautua uudelleen pimeään, joka tarkoittaisi, ettei hän hetkeen näkisi kunnolla, eikä kykenisi enää näkemään kunnolla kallion seinämään heijastuvia varjoja. Tällöin luolatoverit saattaisivat hänet naurunalaiseksi ja voisivat kieltäytyä vapautumisesta. Todennäköisesti myös pitäisivät hänen väitteitään ”todellisesta maailmasta” aivan hulluina.

Tarina ei kerro mitä vapautuneelle luolaihmiselle kävi? Rakastuiko hän todelliseen maailmaan? Vai ahdistuiko hän ulkopuolisen elämän monimutkaisuudesta, paineista tai ulkopuolisuudesta? Kaipasiko hän takaisin tuohon yksinkertaiseen elämään varjojen todellisuudessa?

Tulkintoja teoriasta on monia ja tässä omiani:

 

Yksi omista tulkinnoistani onkin, että lähes kaikki kehitys, oli kyseessä sitten taloudellinen tai teknologinen, ovat näennäisesti tie parempaan. Kehityksellä luvataan ratkaista ongelmia, teknologialla tuoda ihmisiä yhteen ja lopettaa nälänhätä globaalisti. Kehittää tekoälyä, joka ehkä tulevaisuudessa kykenisi ihmistä tehokkaampaan innovointiin ja korvaisi ihmisiä myös työelämässä. Vaikkakin lopputulos onkin usein umpikuja, josta paluu vanhaan on mahdoton, vaikka se jälkeenpäin tuntuisikin paremmalta vaihtoehdolta. Yksinkertaisesti jo siksi, että tietää nyt liikaa ”paremmasta” ja toisaalta nykyajan hyödykkeistä luopuminen nyt on äärimmäisen vaikeaa. Juuri eilen illalla pohdin esimerkiksi nuoruusvuosiani ilman sosiaalista mediaa ja älypuhelimia. Kyllä elämä näin jälkeenpäin mietittynä oli tuolloin hitaampaa, jossain määrin elämänlaatukin parempaa. Vai tuntuuko se vain jälkeenpäin siltä? Että kaikki menee huonompaan, vaikka jokaisella aikakaudella on aina ne omat haasteensa. Ihmiselle on luontaista etsiä ja kehittää uutta. Pyrkiä aina yhä edellistä parempaan ja enempään. Onko tämä siis luontaista ahneutta?

Vaikkapa nyt sitten kapitalismi kuvaa tätä mainiosti. Nykymaailmassa kaikki pyörii enemmän tai vähemmän rahan ympärillä. Raha, joka on täysin keksitty (ja toki todelliseen tarpeeseen, eli vaihtotalouden jälkeen helpompaan kaupankäyntiin kehitetty) on käsite, joka määrittää nykymaailmassa kaiken. Missio on menestyä ja rikastua. Pyrkiä talouskasvuun. Ja mitäs sitten tapahtuu? Koittaako todella se parempi maailma, ilman ongelmia tai pahaa oloa? Käytännössä koko globalisoituva maailma on sidottu rahaan, oli se sitten käteistä isoäidin kukkarossa tai näkymätöntä bittien muodostamaa virtuaalirahaa rahoitusmarkkinoilla, jota ei konkreettisesti tavallaan edes ole olemassa. Kuvastaako varjojen maailma siis juuri tätä eri instituutioiden luomaa todellisuutta, jota mekin pidämme niin tavallisena, että osa meistä ei edes osaa kuvitella elämää oravanpyörän ja eri instituutioiden ulkopuolella? Olemme yleisöä, joille esitetään nukkenäytöksiä politiikasta ja rahoitusmarkkinoista, jotka taas vahvistavat juuri tätä kuvaamme ympäröivästä maailmasta. Epäilijöitä pidetään hulluina skeptikkoina ja salaliittoteorioiden junailijoina. Ja ei, en ole itse edes kapitalismin vastainen, mutta asian pohtiminen on mielenkiintoista 🙂

Jos voisimme elää vuoden elämää esimerkiksi 50 000 vuoden taakse, palaisimmeko vielä takaisin nykypäivään? Monet ylellisyydet, terveydenhuolto ja muut nykymaailman seikat varmasti houkuttelisivat jos niistä olisi valmiiksi tietoinen. Ihminen kun on pohjimmiltaan melko mukavuudenhaluinen, eikä näihin totuttuaan hevillä ylellisyyksistä luopuisi. Mutta entäs sitten ne yksinkertaisemman elämän edut? Onko kehitys pitkässä juoksussa todella palvellut ihmiskuntaa? Toki monenlainen raakuus on kadonnut maapallolta parin viime vuosisadan aikana, massakuolemia aiheuttaneita epidemioita on selätetty, terveydenhuolto on kehittynyt, jonka myötä elintaso ja ihmisten eliniänodote ovat nousseet ryminällä. Siinä samalla on pintaan noussut kuitenkin uusia ongelmia, ihmisten sisäinen paha olo kasvanut ja olemme etääntyneet toisistamme, vaikka teknisesti ottaen asia onkin aivan päinvastoin. Ilmastonmuutos, talouskriisit ja edelleen myös nälänhätä ovat kaikki nykypäivän ongelmia. Olemmeko siis loppupeleissä plussalla vai miinuksella kehityksen myötä? Olivatko luolaelämään ja varjojen todellisuuteen koko elämänsä tottuneet vangit todella onnettomampia kuin me, yhteiskunnan paineisiin, rahan pyörittämän maailman ja jatkuviin katastrofeihin tai pelkoihin kyynistyneet? Onko tämä kaikki seurausta entropian kasvusta, koska teoriassa epäjärjestys kasvaa, mutta se ei maailmankaikkeuden mittakaavassa voi vähentyä? Tämähän tarkoittaisi sitä, ettei lisääntyvää epäjärjestystä vastaan edes oikeastaan voisi taistella. Kaoottisuus aivoissamme lisääntyy samaa tahtia kun fyysinen sekasorto ympärillämme maailmassa, jossa luodaan hetki hetkeltä lisää tavaraa ja hyödykkeitä täyttämään tyhjiöitä, ratkaisemaan yhä lisääntyviä pulmiamme. Pulmia, joita ei vielä hetki sitten edes ollut olemassa.

Todellisen elämän esimerkkinä voisin mainita vaikkapa Pohjois-Korean loikkarit, joka riskeeraavat elämänsä loikkaamalla diktatuurista Etelä-Koreaan vapautumisen ja todellisen elämän toivossa. Todellisuudessa pieni osa heistä katuu loikkaustaan ja jopa palaa takaisin kotimaahansa, koettuaan nykymaailman raakuuden ja elämän kovien odotusten iskeytyessä vasten kasvoja. Joidenkin mielestä on nukketeatteri sittenkin turvallisempi valinta. Ainakin jos on kasvanut siihen tottuneena. Nykymaailma ei ole helppo paikka, mutta jokainen voi ottaa askelia tehdäkseen siitä enemmän omanlaisen. Odotukset ovat valtavia, aivan jo pelkästään työelämässä. Töihin kun ei enää haeta niitä hyviä tai kilttejä yksilöitä. Toki, sinun tulee olla hyvä tyyppi, mutta myös kielitaitoinen, yrittäjähenkinen ja korkeasti koulutettu multiosaaja. Usein vaatimusten lista on pitkä ja muistuttaa lähinnä kuvausta epätodellisesta superihmisestä. Voin vain kuvitella esimerkiksi näiden loikkareiden tuntemukset jos tulet paikasta, jossa eletään kehityksen tasolla kymmeniä vuosia menneisyydessä ja olet ollut täysin pimennossa siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Etelänaapurin yksi urakeskeisimmistä yhteiskunnista ei ehkä ole se helpoin paikka totutella ”vapaaseen elämään”.

Voisiko tarinan tulkita myös niin, että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs ja itsekeskeinen, jolle omien heikkouksien näyttäminen on suuri kolaus itsetunnolle. Kukapa nyt tarkoituksella asettaisi itsensä naurunalaiseksi silläkään verukkeella, että se avartaisi monen kuvan maailmasta? Vai haluaako vapautunut säästää toverit mahdolliselta järkytykseltä siitä, ettei heidän todellinen maailmansa olekaan todellinen, koska vapautumisen ja valaistumisen jälkeen paluu menneeseen on luonnollisesti mahdotonta, josta seuraa shokki oman maailmankuvansa romahtamisesta. Kumpi sitten loppupeleissä on pienempi paha? Saako lampun henkeä enää takaisin sisään kun sen kerran vapauttaa?

Luolavertauksesta on moneen ja sitä voi käyttää vertauksena vaikka mihin. Tässä omia (ehkä jopa hieman sivuraiteille lähteneitä) ajatuksiani siitä.

 

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän tulkintojanne! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.