Ensimmäinen tenttiviikko

Kylläpäs viikot taas tuntuvat menevän vauhdilla! Pidin Lapin reissussa parina päivänä pientä breikkiä työhommista, vaikka kouluhommilta ei säästynyt sielläkään. Jotenkin kuvittelin mielessäni, että olen ollut aktiivinen blogin kanssa, koska olen puuhastellut päivät pitkät vaikka mitä, mutta tajusinkin, että olen parin viime viikon aikana ollut oikeastaan aktiivisempi IG Storiesissa reaaliaikaisten juttujen tiimoilta. Vaikken toki nyt aivan päivittäin sielläkään. Tänään ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa kirjoitella arkikuulumisia ja vähän taas opintojuttujakin. Tai enimmäkseen kyllä näköjään niitä 😀

Ensimmäinen tenttiviikkoni alkoi nimittäin viime viikolla ja kurssien lopun häämöttäessä ovat juurikin opiskelut pitäneet nyt kiireisenä, jotta saisi hoidettua loput tehtävät ja lukemiset kunnialla loppuun. En edes muistanut miltä tuntuu stressata tenttejä ja sitä, ehtiikö niihin lukea tarpeeksi, mutta onhan tähän pänttäämiseen kyllä käytetty aikaa ja lukeminen jatkuu vielä. Sinänsä kyllä tuntuu, että vaikka nyt ”aikuisena” ehkä suhtautuu opiskeluun tunnollisemmin ja harvemmin skippaa esimerkiksi luentoja, on tuo opinnoista stressaaminen (ainakin vielä tässä vaiheessa) vähäisempää. Ehkä sillä on osaa, ettei nyt ole ns. ”pakko” opiskella, vaan kaikki mitä saa aikaan sillä saralla on vain itselleen plussaa, muttei kuitenkaan liian vakavaa. Okei, pientä tenttistressiä oli kuitenkin tästä huolimatta ilmassa viime viikolla, mutta se onneksi hellitti jo perjantaina.

Tietty nämä ensimmäiset tentit jännittävät vähän jo siitäkin syystä, että ensimmäiset yliopistokurssien arvosanat tulevat pian ja on hauska esimerkiksi arvioida sitä kuinka oma kiinnostus ja tietysti opiskeluun panostaminen sitten korreloi niihin. Luennoilla kun olen tähän asti roikkunut muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta todella tunnollisesti. Eniten jännittää luonnonmaantieteen kurssin arvosana, koska tentti meni mielestäni todella hyvin ja oli ehdottomasti suosikkikurssini näistä kaikista ensimmäisen periodin kursseista, vaikka nyt toki valinnainen olikin. Olin viikko toisensa jälkeen suorastaan lumoutunut kaikesta, mitä kurssilla käsiteltiin (haha), vaikka osa nyt olikin ennestään tuttua esim. pääsykokeisiin lukemisesta. Mikrotaloustieteen torstainen tentti taas olisi voinut mennä paremminkin. Tämä viikko onkin sitten onneksi rauhallisempi myös opintojen suhteen kun kahta tenttiä lukuunottamatta ei taida olla olla yhtäkään luentoa.

Alunperinhän ajattelin (ja yritin luvata itselleni), etten ota seuraavaan periodiin yhtäkään ylimääräistä valinnaista, mutta toisinhan tässä kävi. Näiden ensimmäisten viikkojen aikana totesin, että matemaattiset tehtävät (eli toisinsanoen kemian kurssi yhdistettynä matikan kertauskurssiin) veivät minulta yksinkertaisesti aivan liikaa aikaa, eikä oppiminen itselläni ole etäopetuksena kovin hedelmällistä. Tästä syystä päätin panostaa loppuajan periodista tuohon kemiaan, skipata kertauskurssin, sekä sen myötä myös tuon loppuvuoden matikan kurssin, jonne ei ole menemistä ilman vankkaa pohjaa kertauskurssista. Ensi viikolla alkaa myös pakollinen fysiikan kurssi, joten ajattelin sen olevan yhdessä matikan kanssa yksinkertaisesti liikaa, varsinkin tämän kemian laskurupeaman jälkeen.

En yleensä ikinä skippaa epämiellyttäviä asioita hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt koin sen yksinkertaisesti parhaimmaksi vaihtoehdoksi, vaikka toki tiedostan matikan häämöttävän sitten edessä taas ennemmin tai myöhemmin. Sen tilalle otinkin sitten geoinformatiikkaa ja pari maantieteen peruskurssia valinnaisiin, koska ensi periodi on melko väljä oman koulutusohjelman kurssien suhteen nyt kun skippasin matikan. Nyt kun olen innostunut noiden mantsan kurssien suhteen, olisi tavoitteena saada käytyä ainakin suurin osa peruskursseista nyt ensimmäisen vuoden aikana. Olen alustavasti jo tutkinut ensi vuoden kurssivalikoimaa noin pääpiirteittäin ja nyt jo innoissani siitä, kuinka mielenkiintoisia kursseja on valittavissa!

Tänään oli muuten tuon kemian päätöstentti ja koko kurssin arvosana tuotti vielä viime viikolla melkoista kuumotusta, haha. Uskokaa tai älkää, mutta tässä muutaman viime viikon aikana olen (heti niistä inhottavista stoikiometrisistä laskuista päästyäni) edistynyt huimasti laskemisen suhteen! Salaa olen jopa alkanut nauttia noista kemian tehtävistä, joista on tässä viikkojen varrella muodostunut jonkinlainen pelonsekaisten ja samalla ah, ymmärrän sittenkin nämä jutut-fiilisten sekoittama rutiini. Voin kertoa, ettei ole tosiaankaan itselleni tyypillistä todeta näin! Siis minä, joka olen aikaisemmin ahdistunut suunnilleen kaikesta laskemisesta talousmatikkaa lukuunottamatta.

Lähdenpä tästä nyt sitten jännittämään tuota kohta julkaistavaa kokeen tulosta ja laskemaan pisteitä arvosanaan 😀

Huhhei, semmoinen koulupläjäys! Mitäs teidän maanantaihin? 🌞

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Kuinka minusta tuli kuukausisäästäjä?

Kaupallinen yhteistyö: Nordnet

Tänään olisi taas vuorossa juttua säästämisestä. Jos tästä koronasyksystä haluaa etsiä niitä hyviä puolia niin yksi on ainakin se, että nyt kun moni asia tuntuu pysähtyneen paikalleen, olen itse ainakin aktivoitunut tavallistakin enemmän säästämisen suhteen. Pistänyt kuukausisäästösopimukset kuntoon, budjetoinut syksyä ja tulevaa talvea, sekä noin muuten vaan fiilistellyt niitä kivoja juttuja, joita varten voin säästää sitten kun ajat taas ovat vapaammat. Kirjoittelinkin viime kuussa postauksen indeksirahastoista ja raha-asioista aloitettuani pitkästä aikaa opiskelijaelämän, tänään olisi vuorossa käsitellä vuorostaan kuukausisäästämistä. Ja ah! Se onkin ehkä juuri lemppariaiheeni. Olen vuosien varrella kerryttänyt suurimman osan omista säästöistäni juurikin pitkäjänteisellä kuukausisäästämisellä. Parhaimmillaan säästämisen jopa ”unohtaa” ja muutaman vuoden kuluttua pienistä kertasummista onkin kertynyt jo mukava säästösumma.

Itseasiassa jäin itse aikanaan säästämisen pauloihin juurikin niin. Säästin muutaman vuoden kuukausittain ASP-tilin ohella rahastoihin ja vaikka sijoitusten kehitys alussa saattaa tuntuakin hitaalta (ja ehkä turhauttavaltakin), olin parin vuoden jälkeen tilanteessa, jossa olin saanut kokoon useita tuhansia euroja, eikä säästöjen realisointi tullut enää kuuloonkaan. Vaikka säästämisen aloittaessani vielä sinnikkäästi ajattelin, että säästän kohteeseen x ja nostan säästöni ulos. Yhtäkkiä oltiinkin tilanteessa, jossa ennemminkin innostuin ja inspiroiduin juuri siitä, että sen sijaan, että ehkä teen enemmän heräteostoja, pyrin suunnittelemaan rahankäyttöäni systemaattisemmin ja kohdistaa säästöt määrittelemättömiksi ajoiksi esimerkiksi kohteisiin, joista unelmoin eniten. Ensimmäinen konkreettinen suurempi säästökohde oli ensimmäisen omistusasunnon käsiraha, muutama vuosi eteenpäin aloitinkin hiljalleen alitajuisesti säästämään maailmanympärysmatkaa varten. Tällä hetkellä säästän kuukausittain pitkässä tähtäimessä esimerkiksi siihen, että voisimme jossain vaiheessa viettää taas pidemmän jakson ulkomailla. Voihan olla, että kohde vielä muuttuu, mutta tärkeintä on se, että säästäminen rullaa taustalla. Ja heh, täytyy hämmästellä taas sitä kuinka nopeasti aika kuluu! Ostin yhdessä puolison kanssa ensimmäisen omistusasuntoni jo 6 vuotta sitten ja siihen säästämisen aloittamisesta taitaa olla jo melkein 9 vuotta!

Miten sitten valita itselleen sopiva sijoituskohde?

Yksi yleisin säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvä kommentti, jota kuulen tasaisin väliajoin esimerkiksi täällä blogissa on se, että aloittaminen kiinnostaisi, muttei oikein tiedetä mihin sitä alkaisi säästää tai sijoittaa. Toki sijoituskohteen valinta on varsin oleellinen seikka koko hommassa jo senkin vuoksi, että se peilaa esimerkiksi omaa riskinsietokykyä ja siinä sivussa myös tuotto-odotusta. Fakta on, että mitä enemmän olet valmis sietämään riskiä, sitä korkeampia tuottoja sinulla on mahdollista säästöillesi kerryttää. Ja itselleen toimivan sijoituskohteen valinta nojaakin juuri tähän.

Nordnetiin on äskettäin tullut palvelu, joka ehdottaa rahastoja perustuen itse määrittelemääsi sijoitusajan pituuteen ja haluamiisi kriteereihin, kuten tuottoon, kuluihin tai vastuullisuuteen perustuen. Säästit sitten lapselle, eläkepäiville tai tavoittelet taloudellista riippumattomuutta, auttaa palvelu sinua löytämään omaan tilanteeseesi sopivia rahastoja, joista voit valita mieleisesi. Palvelu löytyy Nordnetin verkkopalvelun Kuukausisäästösopimus-sivulta. Jokainen meistä tietää, ettei arjessa monesti ole ylimääräistä luppoaikaa ainakaan liikaa, joten jos voin jossain säästää aikaa, niin ainakin säästöjen ja sijoitusten automatisoinnissa niin, että ne rullaavat automaattisesti minulle sopiviin sijoitus- ja säästökohteisiin haluamanani päivänä.

Laadin itselleni sijoitussuunnitelman keskipitkälle aikavälille ja sain seuraavanlaisen ehdotuksen:

Miten säästän itse kuukausittain?

 

Tällä hetkellä minulla on Nordnetissä 2 erilaista kuukausisäästösopimusta. Säästän 150€ muutamaan ETF-rahastoon, sekä lisäksi 200€ muihin rahastoihin, kuten viime kerralla mainitsemiini Nordnet Indeksirahasto Maailmaan, Suomeen ja USA:han kuhunkin 50€ edestä kuukaudessa. ETF-säästöeriä olen joinain kuukausina skipannut ja tehnyt merkintöjä muihin kohteisiin, mutta näitä indeksejä olen nyt viime aikoina merkinnyt myös kuukausisäästämisen ulkopuolella. Kuukausisäästämisen hyvä puoli onkin se, ettei säästösopimuksesta huolimatta ole pakko säästää. Yllättävien menojen edessä voi siirron olla tekemättäkin, koska toki sijoitettavan rahan tulisi olla aina konreettisesti ”ylimääräistä rahaa”, joka ei pääse sekoittamaan päivittäistä taloutta.

 Itselläni on aina (edellisen pankkityönikin) myötä ollut vahva käsitys siitä, että aivan liian monet säästävät sinnikkäästi vain ja ainoastaan pankkitilille, samalla kun edes pieni osa säästöistä olisi mahdollista ohjata kohteeseen, jossa tuotto-odotus on huomattavasti käyttötiliä parempi. Täytyy todeta, että olen itse äärimmäisen huono taas sitten tilisäästämisessä. Kerrytän varakassaa yritystililleni, mutta harvemmin itse systemaattisesti säästän rahaa tilille muuta kuin lähitulevaisuuden tiedossa oleviin menoihin ja hankintoihin. Tietystikään ei varakassan säästämistä tule rahastosäästämisen ohella unohtaa; paras tilannehan on toki kun nämä molemmat ovat kunnossa, eli lyhyen ja pitkän aikavälin säästäminen. Säästää voi myös aina eri aikavälillä, sekä eri kohteisiin, kuten unelmien lomamatkaan ja ohella eläkepäivien varalle.

Miksi juuri kuukausisäästäminen rahastoon?

 

Sijoituskohteiden hajautuksen lisäksi on ajallinen hajautus todella tärkeä juttu! Ja kuukausisäästämisellä päästäänkin tämän suhteen aivan asian ytimeen. Koska osakekurssit elävät jatkuvasti, on säännöllinen kuukausittainen rahastosäästäminen oivallista juuri ajallisen hajautuksen suhteen. Kun säästät automaattisesti kuukausittain, tulee pitkässä juoksussa osuuksia ostettua eri markkinatilanteessa, joka taas hajauttaa sijoituksia ajallisesti. Tällöin mahdolliset ylä- ja alamäet tasoittavat pitkässä juoksussa toisiaan, sekä merkitset myös osuuksia silloin kun markkinoilla on ”alennusmyynnit”. Pitkäjänteisessä rahastosäästämisessä realisoituu myös korkoa korolle-ilmiö, jossa säästöjesi tuotot pikkuhiljaa kerryttävät korkoa pääoman ohella. Moni rahastosäästämistä pohtiva ehkä ajattelee, että sijoittamisen aloittamiseen tarvitaan pääomaa, mutta todellisuudessa voi kuukausisäästämisen aloittaa jo 15 euron kuukausisummalla, joka on mahdollista automatisoida niin, että se veloitetaan hoitotililtäsi kuukausittain haluamanasi päivänä.

Jos teitä kiinnostaa suunnitella kuukausisäästämisen aloittamista, sekä pohtia mahdollista sijoitusaikaa- ja kohdetta, suosittelen testaamaan tuota uutta palvelua Nordnetin verkkopalvelussa. Löydät sen kohdasta Sivuni –> Kuukausisäästösopimus –> Haluan apua Nordnetiltä kun olet kirjautuneena tilillesi.

Säästättekö te kuukausittain rahastoon?

Entä mikä on teidän kuukausittainen säästösumma? 💰

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Miniloma Muotkalla + 3 asiaa, jotka opin Lapista

Majoitus saatu yhteistyönä

Majoituimme viimeiset neljä yötä Lapin reissulla Muotkassa Wilderness Hotel Muotkassa ja voi elämä kuinka mieletön paikka! Olin haaveillut Muotkasta jo parin kuukauden ajan tutkittuani Inari-Saariselkä-akselilta kivoja (rauhallisempia kohteita) syysreissuun ja kansallispuiston läheisyydestä. Yllättäen sitten havahduinkin selailemassa kuvia Muotkalta ja lähiseuduilta suunnilleen päivittäin, odotinkin tulevaa reissua todella innolla! Tämä oli toinen kertani Wilderness Hotelsin majoituksissa, viime joulukuussa majoituimme Wilderness Hotel Inariin aivan Inarijärven rannalle (postaus täällä). Voin todella lämpimästi suositella myös Inarin majoitusta, mutta jos näistä kahdesta on pakko valita niin nousi Muotkan majoitus ehdottomasti suosikikseni. Itseasiassa jopa kohteena yhdeksi suosikkipaikoikseni ikinä! Ja tämä onkin jo todella kova ranking omalla listallani 😀

Ihmisvilinää ja meininkiä ei Muotkalta juurikaan löydy, mutta jos luonnonrauha ja oma aika keskellä Lapin luontoa houkuttelee, on tämä ehdottomasti sinun paikkasi. Lähimmät kaupat löytyvät Saariselältä (noin 12km päästä), Ivalosta taas ajaa perille noin 45min. Otimme tulomatkalla taksin, paluumatkalla taas bussikuljetuksen Ivaloon, joka haki kätevästi suoraan majoituksen edestä ja kustansi muistaakseni 13€. Hyvät kulkuyhteydet löytyvät siis ehdottomasti! Olin jopa aivan unohtanut, että olen lapsena käynyt Saariselällä talvella, mutta muistikuvat ovat näin lähes 25 vuoden jäljiltä melko hatarat.

Täytyy todeta, että tämä reissu oli kaikin puolin melkoinen aktiiviloma! Tuli liikuttua luonnossa kävellen ja pyörällä, sekä koettua vaikka mitä kivaa. Ensimmäisen kerranhan kävin tällä reissulla pulahtamassa saunasta uimassa Ivalossa ensimmäisenä iltana, mutta Muotkalla jäin kylmävesiuintiin suorastaan koukkuun ja uimassa useaan otteeseen. Yksi reissun kohokohdista oli ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkan UPEA savusauna, josta pääsi näppärästi pulahtamaan tunturipuroon virkistäytymään. Ja minähän menin, oli kyllä aivan hemmetin kylmää ja on kuulemma aina, koska vesi virtaa tuntureilta.

Parina päivänä lainasimme maastopyörät ja lähdimme retkelle Kiilopäähän. Toisena päivänä teimme reilun 15km lenkin Kiilopään rinteille katsomaan maisemia, jotka olivat mielettömät. Harmiksemme osui kohdalle sateista keliä ja toiveissa olisi ollut vielä viimeisenä päivänä käydä katsastamassa pyörällä Kiilopään suunnalla Luulampi, joka jäi vähän harmittamaan edellisellä pyöräretkellä. Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee aivan kivenheiton päässä Muotkalta, joten pyöräily ja patikointimaastoja riittää enemmänkin kuin mitä loman aikana luultavasti ehtii taivaltaa. Harmittaa, ettei noiden vajaan neljän päivän aikana ehtinyt retkeillä enemmänkin, vaikka toki paljon tulikin nähtyä.

Sunnuntaina oli aurinkoista ja saimme hotellilta mukaan eräoppaan seuraksemme Pyhä-Nattaselle, joka sijaitsee noin 40minuutin ajomatkan päässä etelän suuntaan Sompion luonnonpuistossa. Ja onneksi lähdimme! Pyhä-Nattanen on ehdottomasti yksi upeimmista luonnonkohteista, joissa olen tähän asti käynyt! Teimme 7km reitin (Pyhä-Nattasen polku), joista ensimmäinen 2km oli metsäpolkua ja 2km kipuamista kiviä pitkin Pyhä-Nattasen huipulle. Tuota haastavampaa reittiä ei suositella huonokuntoisille tai missään nimessä kivien liukkauden vuoksi huonolla säällä tehtäväksi, mutta maisemat olivat kiivetessä aivan upeat. Huipulta lähtee alaspäin helpompi reitti alas, jota sitten kipusimmekin alas.

Pyhä-Nattasen maisemia on kehuttu Suomen kauneimpien joukkoon ja allekirjoitan tämän täysin. Huippu on vanhaa kalliopaasia ja rapautumiskiveä. Pyhä-Nattanen on saamelaisille pyhä paikka ja toorien on uskottu olevan jumalien koteja. Maisemat olivat aivan mielettömät! Huipulla on pystyssä vanha palovartijan tupa, jota käytetään nykyään autiotupana ja on siis avoinna retkeilijöille. Kävin kurkkimassa sisälle tupaan ja ehdin jo haaveilla siitä kuinka tunnelmallista sieltä olisi herätä aamulla ja katsoa ulos maisemia! Ehdottomasti yksi juttu lisää bucket listille!

Reissulla opin esimerkiksi nämä 3 ”Lappi-faktaa”:

 

Suomessa ei elä poroja luonnonvaraisena, vaan kaikilla poroilla on omistaja. Tämä tuli itselleni aivan uutena ja ehkä näin kaupunkilaisena vähän hölmönäkin tietona. Olin itse pitänyt itsestäänselvänä, että poroja elää myös luonnonvaraisena, mutta näin ei tosiaankaan ole. Suomessa voi periaatteessa alkaa kasvattamaan poroja ilman, että olisi saamelaisia juuria (Norjassa kuulemma taas ei), mutta käytännössä se on todella vaikeaa. Saamelaiseen perheeseen syntyvä lapsi saa jo syntyessään lahjaksi ensimmäiset poronsa (ja poromerkkinsä!), josta poronkasvatus sitten alkaa. Toki porot elävät ja kasvavat Suomessa vapaana, sekä populaatio kasvaa (ainakin käsittääkseni) luonnostaan, mutta tiettyjä rajauksia alueissa on poroaitausten muodossa. Jos joku poro eksyisi aivan muille maille, menee sen omistaja kuulemma noutamaan sen kotiin 😀 Aikomukseni on ensi vuonna opiskella syvemmin maaseudun kehittämistä koulussa, joten siitäkin näkökulmasta kuuntelin korvat höröllä kaikkea perinteisistä elinkeinoista ja porotaloudesta!

Lapissa elää ihmisiä taloissa, joissa ei ole sähköä ja tämä on jopa aivan tavallista. Mihinkäs sitä nyt sähköä tarvitsisi jos on tottunut koko elämänsä asustelemaan sähköttä? Myös tämän kuullessani iski minuun melkoinen kaupunkijuntti-fiilis, koska olin tottakai ajatellut, että nykypäivän Suomessa on sähköverkosto melkeinpä aivan ”universaali” juttu. Näin ei kuitenkaan tosiaankaan ole ja erityisesti Lapin syrjäseuduilla elää paljon ihmisiä taloissa ja mökeissä, joissa ei ole sähköjä, eikä ole koskaan ollutkaan. Ja hyvin pärjätään! Itseltäni vaatisi ehkä melkoista sinnikkyyttä ryhtyä elämään lähes sähkötöntä elämää, mutta arvostan suuresti ihmisiä, jotka sitä nykypäivänä elävät.

Tunturipuroista voi huoletta juoda vettä, joten pitkilläkään vaelluksilla ei ole hätää, vaikkei jaksaisi kantaa mukaan litrakaupalla juomavettä mukaan! Toki nyt itsekin tiesin, että tunturipurojen vesi on puhdasta, mutten nyt rehellisyyden nimissä ollut edes ajatellut asiaa sen pidemmälle. Maistoinpa kuitenkin itsekin juoda vettä suoraan purosta ja kyllä, oli melkoisen hyvää vettä jos näin voi sanoa! 😀

Kertokaa, tiesittekö te nämä?!

 

Jos vierailet Saariselällä tai lähistöllä, suosittelen nähtäväksi ainakin seuraavia kohteita: Kiilopää ja Pyhä-Nattanen! Ja majoituksena Saariselältä aivan ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkaa. Tai jos vierailet lähistöllä, soita ainakin Muotkalle ja varaa tuo savusauna! Oli jo itsessään kokemuksena aivan mieletön 🙂

Itseäni jäi näiden lisäksi kiinnostamaan mm. Suomen eteläisin saamelaiskylä Vuotso, joka sijaitsee aivan automatkan varrella Pyhä-Nattaselle. Harmittaa, etteivät kelit suosineet revontulia, mutta ehkäpä sitten taas seuraavalla kerralla. Vaikka Muotka oli näin syksylläkin aivan upea, on se kuulemma lumen tultua aivan omalla levelillään ja todellinen ”winter wonderland”. Ja se onkin vielä PAKKO kokea!

Ps. Wilderness Hotel Muotkan henkilökunta vinkkasi tarjouksesta, mikäli miniloma Muotkalla kiinnostaa teitäkin! Hintaan 349€ yövyt 1 yön aurora cabinissä (lasi-iglu) skumpalla ja 2 yötä hotellihuoneessa, aamupala sisältyy hintaan. Tarjous on voimassa 25.10 asti ja 17.11-30.11. Lisätiedot löytyy täältä!

Oletteko käyneet Saariselällä tai Muotkalla? ✨    

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Reissukuvia ja kuulumisia Ivalosta

Majoituksesta saatu media-alennus

Terkkuja Lapista! Saavuimme torstaina Ivaloon, jonne olin haikaillut takaisin viime vuodesta asti kun ensimmäisen kerran piipahdimme tänne koko perheen voimin. (Postaus viime joulukuulta löytyy muuten täältä). Olin jo pitkään suunnitellut pientä ruskareissua Lappiin ja tämmöinen neljän yön miniloma tulikin hyvään saumaan tässä melko intensiivisen työ- ja opiskelurupeaman keskellä. Saatattekin muistaa, että olen useaankin otteeseen kirjoittanut siitä kuinka erityisesti pohjoinen Lappi on alkanut viime vuosina kiehtomaan ja viime vuoden reissulla tämä vain vahvistui. Ivalosta ja Inarista löytyy jonkinlaista Lapin mystiikkaa, joka itseäni kiehtoo valtavasti ja saa luultavasti palaamaan tänne vielä useaan otteeseen.

Näiden kahden reissun perusteella täytyy sanoa, että jos kaipaa kotimaan matkalta koskematonta luontoa, rentoutumista, rauhallisuutta ja ikimuistoisia elämyksiä, suunnatkaa tänne! Itse olen vuoden sisällä nimittäin kokenut täällä aivan maailmanluokan elämyksiä, kuten avantouintia, tynnyrisaunassa saunomista, paljussa rentoutumista tähtitaivaan alla, hiihtämistä Ivalojoen päällä ja nyt viimeisimpänä sähköpyörällä seikkailua Ivalon metsissä mm. erämaajärviä bongaillen. Unohtamatta tietty lasi-iglussa yöpymistä, joka jo itsessään on aivan mieletön kokemus ja oli omalla bucket listilläni ennen viime vuotta ties kuinka kauan! Sinänsä hassua, kuinka omassa kotimaassaan voi kokea pieniä juttuja, jotka nykyään kaupunkilaisena tuntuvat olevan jotenkin (mukamas) vaikeasti saavutettavissa. Täällä taas osaa ottaa pienistäkin jutuista ilon irti 🙂

Majoituimme ensimmäisen yön Ivalossa Aurora Village Ivalossa, jossa vierailimme myös viime vuoden perhereissulla. Vaikutuin jo viime kerralla valtavasti Aurora Villagen puitteista ja palveluista, tämänkin kerran jälkeen voin vain suositella! Tekemistä ja näkemistä löytyy hurjasti ympäri vuoden ja jos jossain mieli lepää niin täällä pohjoisessa. Bongasin myös tarjouksen majoituksesta loppuvuodelle, josta löytyy lisätietoa täältä mikäli Lappiloma kiinnostaa. Aloin itse nimittäin jo haaveilla tulevani tänne taas pian uudelleen 😀

Erämaajärvet- ja purot ovat muuten ehkä siistein juttu ikinä! Voisin pysähdellä ihmettelemään niitä vaikka loputtomiin. En tiedä mikä niissä kiehtoo niin kovin!

Aurora Villageen oli muuttanut viime vuoden jälkeen myös heppoja ja pieni poni, jota kävimme moikkailemassa!

Syksyisestä Lapista löytyy paljon aktiviteetteja ja ehkä suosikkini täällä on ollut pyöräily! Tykkään noin yleisesti kovasti ulkoilla metsällä, mutta tänä vuonna on pitkästä aikaa iskenyt myös intoilu pyöräilyyn ja täältä pohjoisestahan vasta löytyykin erinomaiset apajat siihen. Vuokrattiin torstaina pienen metsäretken jälkeen sähköavusteiset fatbiket Aurora Villagesta reiluksi tunniksi ja huhhei kuinka siistiä! 😀 Olisin voinut ajella vaikka koko loppupäivän, haha! Voisin lähteä tänne uudelleen jo pelkästään aktiivilomalle, viime vuonnahan intouduin täällä hiihtämään Ivalojoen jäällä, joka oli myöskin aivan huippua.

Illalla poikettiin rantaan tunniksi saunomaan tynnyrisaunassa ja uskaltauduinpa muutamaan otteeseen pulahtamaan veteenkin. Näinä parina viime päivänä on kyllä tullut illalla tehokkaasti uni saunomisten, kylmävesiuintien ja liikkumisen jälkeen. Loppulomalle onkin listalla vielä revontulien bongaus, toivotaan että onnestaisi niiden kanssa tällä kertaa!

Huristelimme eilen Saariselän suuntaan matkan toiseen kohteeseen ja täältä tulossa matkakuulumisia myöhemmin. Vaikka vielä onkin pari yötä reissua jäljellä, on nyt jo ehtinyt (taas kerran) iskeä semmoinen haikeus kotiinpaluusta. Tietty pieni koti-ikävä on aina päällä kun reissaa ilman perhettä, mutta täällä Ivalo-Inari-akselilla vain on joku jännä juttu, joka kiehtoo. Ehkäpä voisi alkaa tässä suunnittelemaan jotain pientä joulureissua tänne?! Joulu Lapissa onkin toinen juttu, joka ollut haaveissa jo pari vuotta.

Viime viikolla tein jotain jopa historiallista ja neuloin pitkästä aikaa pipon ihan itselleni! Testasin uutta lankayhdistelmää ja tulos oli todella kiva 🙂

Seuraavaksi kirjoittelen kuulumisia täältä Saariselältä ✨

Onko teillä Lappi-innostusta havaittavissa?💙🤍

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Täydellinen sekatyöläisyys ja koronavuoden uramietteitä

Lähitulevaisuuden uramietteet ovat olleet viime viikkoina ja kuukausina paljon mielessä. Ihan jo siitäkin syystä, että koko tämä koronahärdelli on pakostikin ajanut pohtimaan omaa uraansa monelta kantilta. Ei varmasti yllätä, ettei vuosi 2020 varsinaisesti ole ollut yrittäjille mikään lottovoitto, eikä edelleenkään olla varmoja aikoja lähelläkään. Toki myös opinnot ovat vaikuttaneet ajatuksiin siitä, mitä haluan tehdä pitkässä juoksussa, mutta lopullinen idea siitä muovautuu vielä luultavasti pitkään. Oikeilla jäljillä ollaan kuitenkin! Tällä hetkellä olenkin alustavasti tuumaillut sitä, miten voisin ”sitten joskus” mahdollisesti hyödyntää omaa yrittäjätaustaani tuleviin urahaaveisiin ja voisiko esimerkiksi blogijuttuja jotenkin yhdistää niihin esimerkiksi matkailumielessä (esim luontomatkailun suhteen jos mantsajutut etenevät). No mutta nyt puhutaan jo todella pitkän aikavälin suunnitelmista ja luultavasti homma muuttuu vielä moneen otteeseen. Nämä nyt olivat randomheittoja, joita tässä on käynyt mielessä 😀 Niistähän ne ideat usein lähtevät!

Yllättävää kyllä, mutta olen tässä viime aikoina alkanut nauttia työn suhteen juuri siitä, että saan tehdä vaihtelevasti eri juttuja. Vaikka tuloni kertyvät tällä hetkellä vähän eri lähteistä ja projekteista, en koe sitä huonona juttuna, ennemminkin päinvastoin. Työn vaihtelevuus tuo ainakin itselleni mielekkyyttä, koska päivät tai viikot eivät ole samanlaisia. Samalla myös vaihtuvat itse projektit, jolloin harvemmin pääsee kyllästymään tilanteessa, jossa homma on yhtä ja samaa jopa vuosia. Juurikin tämä seikka on se, joka minua on aikanaan alkanut pitkällä tähtäimellä tympiä esimerkiksi palkkatöissä. Että työ saattaa jossain vaiheessa muuttua sellaiseksi, joka on päivästä toiseen yhtä ja samaa – jopa vuosien ajan. Ei enää minulle, kiitos!

Olen todennut sietäväni kyllä jossain määrin rutiininomaisuutta (koska ah, ihana turvallinen arki työssäkin) ja myös niitä aina samana pysyviä asioita tai tehtäviä, mutta se, ettei työ enää haasta tai tarjoa sitä tietynlaista vaihtelua on pitkässä juoksussa itselleni no-no ja alkaa jossain vaiheessa tuntua turhauttavalta. Tai sitten taas ääripäänä aivan liian hektisesti poukkoilevat ääripään kokonaisuudet, jotka eivät pahimmillaan tarjoa tarpeeksi aikaa fokusoitua siihen yhden jutun keskittymiseen kerrallaan. Ääripäästä toiseen perehtyminen nolla-ajassa kun voi olla melkoinen mahdottomuus. Varsinkin jos on tyypillistä, että ehkä haalii joskus enemmänkin tehtävää kuin ehkä oikeasti ehtisi, kuten itselläni. Näiden seikkojen väliltä onkin löydettävä se jonkinlainen kultainen keskitie ja testaamalla se monesti selviää. Tai sitten yksinkertaisesti kantapään kautta 😀

Toisaalta työelämässä arvostetaan jo nyt yrittäjähenkisyyttä, monialaista osaamista ja jonkinlaista multiosaajuutta. Onko se sitten realistista odottaa työntekijöiltä yhä vain enemmän vai ei, en kuitenkaan usko näiden seikkojen arvostuksen kasvun ainakaan olevan vähenemään päin. Tässä sitten ehkä nouseekin tärkeäksi se, että yksilöllä pitäisi vapaa-ajan puolella olla kunnianhimoa kehittää osaamistaan, oppia uutta ja olla aktiivinen projekteissa, joita hyödyntää myös päivätyön puolella. Yrittäjänä tämä tietysti eroaa sillä, että työ- ja vapaa-ajan ero on ainakin usein melko hämärä. Monet vapaa-ajallani puuhastelemat projektit ovat automaattisesti niitä, jotka liittyvät yritystoimintaani ja toisaalta, jotka vievät sitä myös eteenpäin.

Alkuvuodesta ennen koronahommaa oli suunnitelmani ollut jo kauan keskittyä töiden suhteen tänä vuonna aiempaa enemmän mm. kotimaan matkailuun ja käsityöjuttujen kehittämiseen. Silloin alkuvuodesta hakiessani hetken mielijohteesta lentoemäntäkoulutukseen tuntui siltä, että nämä kaikki olisivat suorastaan täydellinen kombinaatio. Koko palettihan meni tietysti aivan sekaisin ja suunnitelmat hetkeksi karille, ehkä juuri tästä syystä otinkin kevään tapahtumat erityisen raskaasti ammatillisessa mielessä. Viime aikoina olen kuitenkin ollut iloinen päästessäni vihdoinkin taas enemmän myös näiden aiheiden pariin, joita jo alkuvuodesta paljon suunnittelin. Ja nyt tuntuu siltä, että juuri yliopisto-opiskelut ovat täydellinen sivuhaaste tässä muun ohella. Kesän jälkeen olen saanut valtavasti intoa esimerkiksi kässähommiin, tulevien mallistojen ja ohjeiden suunnitteluun, yleisesti verkkokauppa-alustan opetteluun ja sisällöntuottamiseen. Alkuvuodestahan asetin itselleni ammatillisia tavoitteita, joihin lukeutui opetella säännöllisesti uutta jostain tietystä osa-alueesta. No, nykyään tiedän valtavasti enemmän verkkokaupan toiminnasta, analytiikasta, kehittämisestä ja sisällöntuotannosta kuin vaikkapa vielä 3 kuukautta sitten. Olen myös ollut iloinen siitä, kuinka kivasti noiden ohjeiden kanssa on lähtenyt homma rullaamaan! Selkeästi ollaan siis semmoisen aiheen äärellä, jolle on paljon kysyntää. Kunhan tilausjonoa saa purettua niin keskityn taas uusien ohjeiden työstämiseen 🙂

Se onkin sitten taas se jutun juju: Tehdä kivoja juttuja, joista saa fiiliksen siitä, että olet oikean asian äärellä ja hyvällä lykyllä myös muille hyvää mieltä tekemistäsi asioista. Itselleni parhaaksi kokonaisuudeksi on muodostunut yhdistelmä täysin toisistaan erilaisia projekteja, itsensä haastaminen ja juuri se, että sinulla on itselläsi mahdollisuus viedä hommia haluamaasi suuntaan. Mietin kässäjutun kehittämistäkin jo toista vuotta ja nyt sitten ihmettelenkin, että miksen tehnyt sitä jo aikaisemmin? Ehkäpä vuosi 2020 oli (toki kaikessa kaameudessaan) juurikin sopiva etappi pohtia kaiken muun ohella esimerkiksi tätä omaa yritystoimintaa ja sen tulevaisuutta. Ideoida uusia juttuja ja jalostaa ideat käytäntöön. Juuri nyt tuntuu niin hassulta, että vielä alle puoli vuotta takaperin olin koronan vuoksi niin lannistunut kaikesta, tulevasta ja ennen kaikkea omasta yritystoiminnastani, että olin lähellä heittää hommat lopullisesti sikseen. Sitten pidinkin jonkun sortin oman ideapajan, luin sivussa ahkerasti pääsykokeisiin, pohdin uusia ideoita ja suunnitelmia tulevaan. Ja sen tuloksena olemmekin tässä.

Opetus? Vaikka välillä tulisikin niitä rajujakin alamäkiä, älä anna periksi! Luota visioosi, ota hetki pohtiaksesi kokonaistilannetta, mieti mitä uutta voisit antaa toiminnallesi? Mikä toimii ja mikä ei? Voisitko kokeilla jotain aivan uutta? Mikä on varasuunnitelmasi? Omalla kohdallani se oli opiskelupaikka, toinen taas palkkatöihin palaaminen. Vaikka luovuin varsinaisista viisivuotissuunnitelmista jo aikapäiviä sitten, olen tänä vuonna osittain joutunut palaamaan aiheen pariin, vaikkakin enemmän ehkä semmoisen ”yksivuotissuunnitelman” muodossa.

Tulipas sekalaisesti tämmöinen randompläjäys siitä, mitä mielessä on pyörinyt! Ehkä joku teistä samaistuu fiiliksiin 🙂

 

Kumpaa tyyppiä te olette ammatillisesti? ✨

 

Mielummin yhteen kokonaisuuteen keskittyviä vai niitä, jotka mielellään tekevät useita toisistaan erilaisia juttuja?

 

 Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.