Erä pipoja myyntiin!

Huhhei mikä päivä! Vaikka teki tiukkaa, yritin pysyä lupauksessani ja saada pipot myyntiin vielä tällä viikolla, sekä tietysti ennen ensi viikon reissuani. Sain aamulla loput brändilappuset ommeltua kiinni pipoihin (samalla luentoa seuraten :D) ja viittä erilaista pipoa olisi nyt verkkokaupan puolella pieni erä myynnissä ✨

Ennakkosuosikki kaikista on ehdottomasti ollut tämä Muhkupipo LUXE Lilac, jota on vielä jäljellä 1kpl 🙂

Muhkupipo LUXE Sand on myöskin mohair-merinosekoitetta

Muhkupipo Cotton Candy on 100% villaa

Muhkupipo Graphite on myöskin 100% villaa

Oma suosikkini on tämä Muhkupipo LUXE April! Näitä jäljellä vielä 2kpl, mutta lankaa löytyy tällä hetkellä varastosta myös pariin lisäpipoon 🙂

 

Mustaa oli yksi kappale, jonka ehdin myydä pakasta kaverilleni, mutta jos tämä musta kiinnostaa, niin teen sitä tilauksesta. Tiedustelut sähköpostitse info@iinesdiy.com

Jos koko mietityttää, niin villaisten muhkupipojen ”rakenne” on hieman napakampi kuin mohairvillaisten. Isommalle päälle suosittelen siis kenties tuota LUXE-versiota, vaikkakin tämä koko on saanut paljon hyvää palautetta juurikin istuvuudesta eri päihin. Hintaero perustuu siihen, että mohairpipojen materiaalit ovat hinnaltaan moninkertaiset villapipojen lankoihin. Kovin suurta katetta ei näissä siis tosiaankaan ole, mutten raaskinut nostaa hintoja enempää, koska tarjoan kuitenkin mahdollisuutta työstää sama pipo myös itse 🙂

Otan tämän urakan jäljiltä jälleen ensi viikon jälkeen vastaan myös tilaustöitä, joten jos näistä joku kiinnostaa nyt tai myöhemmin niin saa laittaa viestiä!

Kaikki myytävät pipot löytyvät siis kootusti täältä!

 

Jos neulepipon harjoittelu kiinnostaa niin näiden pipojen yksinkertaistettu ohje löytyy verkkokaupasta täältä, sekä myös tätäkin helpompi ohje peruspipoon täältä. Ohjeet sisältävät myös lankavinkit, annan tietysti ohjeen tilaajille myös täsmävinkkejä sävyjen suhteen!

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Miniloma Hanasaaressa ja kiinnostavat kotimaan kohteet x5

Kaupallinen yhteistyö: 100 syytä matkailla Suomessa & Visit Espoo

Viikonlopusta selvitty! Tai voiko näin nyt edes sanoa? Haha! Vietimme viikonloppuna aivan ihanan staycation-miniloman ja kuten viime viikolla kauhistelinkin, olimme ensimmäistä kertaa yötä ilman lasta. Kylläpäs oli outoa. Ja hiljaistakin. Loppupeleissä haettiin napero pois jo ennen aikojaan heti seuraavana aamupäivänä, koska ikävä oli meillä niin kova. Ajattelin kuitenkin hieman kirjoitella kokemuksia siitä, miten homma sitten menikään. Ehkäpä joku siellä juuri jännittelee lapsen jättämistä hoitoon ja niin, jännitinhän minä itsekin. Oikeastaan aivan liian pitkään!

Vietimme miehen kanssa vuorokauden miniloman Espoon Hanasaaressa ja näin alkuun täytyy hehkuttaa: Hanasaari on aivan upea paikka! Mies hurautti lauantaina pojan isoisälleen hoitoon puolenpäivän aikoihin, jonka jälkeen suuntasimmekin Hanasaareen. Samalla jännitti, mutta kuitenkin olin todella innoissani, koska luotin kaiken menevän hoidossa hyvin. Jos joku teistä siellä nyt tuumailee lyhyttä lapsivapaata tai muuten vain rentouttavaa lähilomaa, voin todella lämpimästi suositella Hanasaarta. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kohteessa ja olimme molemmat puolison kanssa aivan fiiliksissä! Merelliset maisemat, upea sauna- ja allasosasto, mahdollisuus pulahtaa uimaan meressä (itsehän kävin tottakai, heh), taidetta ja sijainti todella hyvien kulkuyhteyksien päässä Länsiväylän varrella. 

Kävimme heti päivällä tutkailemassa lähimaisemia ja fiilistelin meidän hotellihuonetta. Illalla suuntasimme syömään viiden ruokalajin maistelumenun hotellin Restaurant PLATS:iin ja vaikka en aikaisemmin ole ollut maistelumenujen ystävä, oli tämä aivan älytön kokemus! Tommi kehui ruokia jopa parhaimmiksi ravintolaruoiksi ikinä. Menisimme ehdottomasti uudelleen! Otimme maistelumenun ilman punaista lihaa ja saimme mm. friteerattua maa-artisokkaa, selleriä eri muodoissa, nieriää, parsakaalipyrettä, sekä paljon kauden kasviksia ja sieniä. Illalla suuntasimme (aivan ruokakoomassa) saunaosastolle iltauinnille ja itse fiilistelin uinnin jälkeen kylpytakissa ulkona nousevaa kuuta ja tähtitaivasta tovin. Niin rentouttavaa!

Tässä välissä täytyy mainita, että otimme parikin facetime-videopuhelua lapsukaisen ja isoisän suuntaan, jossa kaikki oli ok (tosin, aamulla pieni jo halusi kotiin :D). Nukahdin jo kympin maissa ja nukuin makoisat 10h yöunet. Ainiin, olen itse todella tarkka nukkumismukavuuden suhteen ja tuolla oli todella hyvä sänky! 😀 Aamulla oli melkoista herätä merelliseen maisemaan ilman kiirettä mihinkään. Kävin ennen lähtöä vielä pari kertaa pulahtamassa meressä, vaikka vielä illalla arvoin, että uskallanko. Eipä ollut edes paha! Saimme myöhäisen uloskirjautumisen ja aamupäivän chillailun jälkeen suuntasimme koko perhe napero mukaanlukien Espoon Nuuksion kupeeseen Suomen Luontokeskus Haltiaan. Noloa kyllä, mutta en itse ole vielä koskaan käynyt Nuuksiossakaan, mutta se on jo pidemmän aikaa ollut listalla pienen vaelluksen muodossa! Tällä kertaa emme olisi voineet pidemmälle vaellukselle lähteä, mutta kiersimme lapsen kanssa Haltian lähiluontoa, jossa on itseasiassa myös lapsille oma 200m luontopolku. Lisäksi Haltian kupeesta lähtee myös muita merkittyjä lyhyempiä ulkoilureittejä.

Haltiassa pääsee tutustumaan Suomen luontoon erilaisten vaihtelevien luontonäyttelyiden muodossa. Tällä hetkellä oli vahvasti teemana uhanalainen liito-orava ja näyttelyssä oli mahdollisuus ryömiä onkaloissa eri eläinten, kuten karhun ja linnun pesiin. Itse pidän valtavasti luontomuseoista ja tämä olikin erityisesti lapsen mieleen! Kävimme ensimmäisen kierroksen jälkeen ulkona ihastelemassa lähiluontoa ja yläkerrassa lounastamassa, mutta palasimme vielä kiertämään näyttelyn toiseen kertaan, koska poika oli siitä niin valtavan innoissaan! Suosittelen 🙂 Miniloman jäljiltä oli rentoutunut fiilis ja tuntui siltä kun olisi lomaillut jossain kauempanakin. Todellisuudessa olimme vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa ja siltikin koimme + näimme kaikkea uutta. Jatkossa siis ehdottomasti enemmän lähimatkailua ja staycationeita, aivan parhautta! Ja täytyy vielä mainita tuosta Hanasaaresta, että se sopii erinomaisesti myös perhe-kohteeksi, eikä vain tämmöiseen pariskunta-staycationiin.

Kotimaan matkailu on yleisesti asia, johon olen viime vuosina halunnut panostaa yhä enemmän ja varsinkin tänä vuonna haluan osoittaa tukeni kotimaisille matkailuyrittäjille valitsemalla matkakohteeksi Suomen. Mitä enemmän reissailee kotimaan rajojen sisällä, sitä enemmän olen ainakin itse ollut lumoutunut niistä helmistä, joita meiltä löytyy! Suomi on täynnä maailmanluokan nähtävää ja mikä parasta, puhtaassa luonnossa ja ilman väenpaljouksia. Luontomatkailu onkin juttu, josta itse olen erityisesti innostunut. Kotimaassa reissatessa ehtii jo viikonlopunkin aikana näkemään ja kokemaan vaikka mitä, joka tietty onkin lähimatkailun parasta antia! Itse haluan loppuvuoden aikana panostaa yhä enemmän minireissuihin, jolloin ei tarvitse lähteä edes kauas tai päivää-paria pidemmäksi aikaa kokeakseen uusia elämyksiä. Lähden itseasiassa ensi viikolla Lappiin, joten lisää kotimaan reissujuttuja tulossa pian!

Mitkä kotimaan minilomakohteet sitten kiinnostaisivat minua loppuvuodelle?

 

Kohteet on napattu 100 Syytä-sivuilta ja klikkaamalla kunkin kohteen linkkiä, pääset tarkempiin kohdetietoihin inspiroitumaan ja löytämään monia muita kotimaan matkailun helmiä! Nämä kaikki ovat kohteita, joissa en vielä itse ole koskaan käynyt (Inaria lukuunottamatta), vaikka monista olen jo pitkään haaveillutkin.

Muonio (klik!). Tämä on ollut listallani jo yli vuoden ja itseasiassa ykköskohteena paikoista, joissa en vielä koskaan ole käynyt. Toivottavasti viimeistään ensi talvena pääsisin vihdoinkin käymään Muoniossa. Faktapläjäys: Lapin länsirajalla sijaitsevassa Muoniossa on mitattu maailman puhtain ilmanlaatu! Erityisesti Muonion ulkoilu- ja retkeilymahdollisuudet kiinnostavat.

Koli (klik!). Myös Koli on kiinnostanut kauan ja itseasiassa viime keväänä aloin harkita sitä toden teolla. Kolilla pääset ihailemaan Suomen tunnetuimpaa kansallismaisemaa ja retkeilyreittejä löytyy niin kokeneille vaeltajille, kuin myös lyhyemmistä luontokävelyistä pitäville.

Lappeenranta ja Saimaa (klik!). Olen kerran käynyt Lappeenrannassa LUT:in pääsykokeissa ja jopa yöpynytkin siellä yhden yön. Valitettavasti en päässyt juurikaan kiertelemään kaupunkia, mutta sen jälkeen kun viime talvena katsoimme kaikki Sorjosen kaudet, iski melkoinen Lappeenranta-innostus! Ja varsinkin Saimaan maisemiin. Alunperin mietin kaupunkia kesälomakohteeksi, mutta sitten se jotenkin jäi. Pakko kuitenkin päästä! Ah, mielessäni on vieläkin hotellin aamupalan eteläkarjalaiset herkut! Jos erityisesti Saimaa kiinnostaa, kannattaa kurkata tämä täsmäsivu sen osalta.

Salpausselkä Geopark (klik!). Luontojutut kiinnostavat aina ja päiväretken muodossa voisi reissu Salpausselän harjupoluille olla mainio valinta. Erilaisia maastomuodostelmia on tullut tänä vuonna päntättyä melkoisesti ja olisi kiinnostavaa päästä tutkailemaan suppamaisemia ja harjuja in action. Geopark-alueella on kattavat mahdollisuudet alueen tutkailluun niin kävellen kun pyörälläkin.

Suomen pohjoisin roadtrip / Inari-Saariselkä (klik!). Tiedättekin ehkä, että Inari kiehtoo minua valtavasti ja olenkin jo viime vuodesta saakka haaveillut pohjoisen roadtripistä! (Juuri viimeksi viime viikolla kun tiirailin erämaamajoituksia juurikin sieltä :D). Saariselkä, Inari, Nuorgam, Utsjoki, Nellim, sekä sitten Urho Kekkosen ja Kevon kansallispuistot ovat paikkoja, jotka haluan ehdottomasti nähdä ja kokea!

100 Syytä-sivuston vinkkipankki auttaa löytämään itseään kiinnostavia kohteita ja aktiviteettaja, mikäli ei tiedä mistä lähtisi liikkeelle kotimaan elämysmatkan suunnittelussa! Löydät vinkkipankin täältä.

Ja heh, palatakseni aiheeseen siitä, miltä tuntui ensimmäinen yö puolison kanssa ilman lasta: Kuten tekin viestittelitte, niin totisesti me vanhemmat olimme niitä, jotka seikkaa jännittivät eniten. Nyt kun lapsen ensimmäinen yökyläily (vihdoinkin) on koettu ja ajatus lapsellekin jo tutumpi, niin kynnys tähän on jatkossa varmasti matalampi. Turhaan siis jännitettiin! Oudointa oli kuitenkin se, että saimme ensimmäistä kertaa vuosiin nauttia illallisesta pitkän kaavan mukaan ilman häiriöitä. Haha, uskokaa tai älkää, mutta tämä oli näiden reilun neljän vuoden aikana toinen (kyllä!!!) kertamme illallistamassa yhdessä ilman lasta. Edellinen kertahan oli keväällä 2017 😀 Ehkäpä täytyy pian alkaa suunnitella loppuvuodeksi uutta viikonlopun pariskuntareissua vaikkapa näihin ylempänä vinkkaamiini kohteisiin 🙂

Oletteko te käyneet Hanasaaressa?

Entäpä jossain näistä listaamistani kohteissa?

 

Olisi myös kiinnostavaa kuulla, että onko kiinnostus kotimaan matkailuun lisääntynyt teilläkin vuonna 2020? 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Nyt tiedän mikä minusta tulee isona!

Syyskuussa olen pyöritellyt mielessä paljon opintojeni suuntautumista, sekä loppuvuoden ja ensi kevään kurssivalintoja. Ensimmäiset opintoviikot menivät osin kaoottisissa tunnelmissa kun yritti parhaansa mukaan orientoitua ikuisuuden jälkeen tähän opiskelumoodiin ja näihin uusiin aiheisiin. Vaikkeivat kaikki maataloustieteiden perusopinnot ole ehkä niitä, jotka itseäni kiinnostaisivat aivan sata lasissa, on kuitenkin ihan selvä homma, että ensimmäinen vuosi on koulutusohjelmasta riippuen semmoista eri aihealueisiin ja suuntautumisalueisiin tutustumista. Tänäänkin siis luvassa opintopainotteista juttua, mutta tällä viikolla tulossa myös muita aiheita. Mutta ah, olen viimeinkin alkanut saada selkeyttä siihen, millaisen kokonaisuuden haluan opinnoistani rakentaa! 🙂

Ja toivottavasti ette käsitä väärin, opintokokonaisuudet ovat tähän mennessä olleet todella kiinnostavia ja pointti nyt ehkä oli siinä, että ensimmäisen vuoden aikana saa konkreettisen vahvistuksen siihen mikä kiinnostaa eniten ja mikä taas ei sitten yhtään. Hakiessani olin varma, että kasvintuotanto, puutarhatiede, viherala, sekä sitten myös maaperä- ja ympäristötiede ovat aihealueet, jotka todennäköisesti ovat ”juttuni” ja tämä kyllä pätee edelleen. Kun on saanut näihin aihealueisiin ensituntumaa on myös vahvistunut fakta siitä, että nämä tosiaan kiehtovat PALJON! Vaikka itselläni on kaupallinen tausta liiketaloudesta, on ekonomia-puoli (yllättävää kyllä) taas tuntunut jopa vähiten kiinnostavalta.

Päätin ottaa valinnaisia kursseja maantieteen kandista ensinnäkin siksi, että se oli alunperin ensisijainen hakukohteeni ja kyllä, maantiede kiinnostaa itseäni edelleen valtavasti. Oikeastaan luonnonmaantieteen valinnaisen kurssin myötä olen saanut henkisen varmistuksen siitä, että se on ala, johon ehdottomasti haluan opinnoissani suuntautua. Hassua sinänsä, että ajattelin (tästäkin) näin jo ennen opiskelemaan hakemista, mutta moni juttu on kivasti saanut semmoisen lopullisen vahvistuksen nyt kun on konkreettisesti päässyt opiskelemaan aiheen parissa. Joskus kun saattaa tilanne olla se, että ajattelee jonkun alan kiinnostavaksi, kunnes oikeasti syventyy siihen ja huomaa, että todellisuus on täysin eri kuin se, mitä ehkä ennen oli ajatellut (kuten nyt esimerkiksi on käynyt tuon ekonomian suhteen). Voihan näin tietty vielä käydä noiden muiden aineiden kohdalla, joista vielä tällä hetkellä olen niin varma, haha 😀

Se miksi halusin avata tätä seikkaa on, että en tällä hetkellä ole vielä aivan varma, että haenko ensi keväällä uudelleen maantieteen kandiin. Toisaalta haluaisin, mutta toisaalta koen maataloustieteellisen opinnot kiinnostavina ja suunnittelemani opintokokonaisuuden huomioiden varsin keskeisinä, enkä usko niiden menevän hukkaan, vaikka jossain vaiheessa virallista opintosuuntaa vaihtaisinkin. Jo hakuvaiheessa oli selkeä homma, että kasvi- ja puutarhatiede, sekä sitten taas maaperätiede ovat maataloustieteiden puolella oma juttuni, eikä tämä nyt ole opintojen alettua mihinkään muuttunut. Se mihin olen ehkä saanut selkeyttä on kokonaisuus, johon haluan opinnoissani keskittyä. Maantieteen puolella ei luultavasti saa yhtä perusteellista substanssiosaamista kasvi- ja maaperätieteeseen, joten nämä yhdistettynä ekologia- ja ympäristöosaamiseen (luonnonmaantieteen ohella) ovatkin semmoinen osa-alue, joka ehdottomasti tukevat jatkossa toisiaan. Alunperin tuumailin myös metsätieteen opintoja sivuaineena, mutta nyt olen ainakin toistaiseksi päättänyt unohtaa ne. Ellen sitten ota myöhemmin esimerkiksi jotain metsäekologian kursseja (tai ah, niitä sademetsäjuttuja!). Jotain yleiskursseja olisi nimittäin kiinnostavaa ottaa myös sieltä puolelta tukemaan kokonaisuutta.

Innostuinpa itseasiassa kyselemään asiaa myös eräältä proffalta maantieteen puolelta ja tämän kanta oli, että juuri kasvi- ja maaperäpuolen opinnot ovat äärimmäisen hyvä yhdistelmä luonnonmaantieteen kanssa, johon kannustikin näiden ohella jatkossakin suuntautumaan. Ja vihdoinkin on oikeastaan todella selkeä fiilis sen suhteen, että mihin tästä edetään ja että oikeassa paikassa ollaan jokatapauksessa! Vaikka maantiede ensisijaisesti eniten kiinnostikin, on oma kiinnostukseni ollut juuri mm. ekosysteemien, maaperän ja kasvipuolen syvemmässä osaamisessa (muttei kuitenkaan liian syvällisesti esim. bilsan puolelta), joten näiden suhteen on Viikin kampus ehdottomasti oikea paikka. Meillä on itseasiassa ensi kesänä ensimmäinen harjoittelu (itselläni puutarhapuolen) ja olenkin tässä jo alustavasti haaveillut harjoittelusta kasvitieteellisessä puutarhassa (ei varmaan yllätä, että olen googlaillut näitä jo mm. Tahitilta :D), koska itseäni kiinnostaa maailman eniten esimerkiksi eristyneiden valtioiden lajisto (varsinkin trooppiset kasvit ja kukat)  ja se, mitkä seikat ovat kasvilajien kehittymiseen siellä vaikuttaneet. Plus ohella myös saarivaltioiden maantiede, tulevaisuus ilmastonmuutoksen edetessä (tai matkailun radikaalisti lisääntyessä) ja yleisesti esimerkiksi Polynesialainen kulttuuri on aihe, joka kiehtoo aivan mielettömästi! Ja nämä taas sitten menevätkin enemmän maantieteen lokeroon.

Ah, ette tiedä kuinka innoissani olen aiheesta! Ja siis olen huomannut, että kun näitä eri aiheita ja vaihtoehtoja puntaroi, miettii konkreettisia kiinnostuksen kohteita (vaikka ne nyt vähän hulluilta vaikuttaisivatkin) alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan selkeä kokonaisuus ja muutenkin innostua tulevien opintojen kanssa ihan täydellä tarmolla. Nyt olen konkreettisesti huomannut sen, että kun omat kiinnostuksen kohteet ja tietyt konkreettiset aihealueet alkavat selkiytyä, on todella kattavat mahdollisuudet viedä omia opintojaan juuri sinne suuntaan. Ja se, että juuri kyseisten alojen opettajat ja proffat tukevat vinkkeineen juuri tässä oman jutun löytämisessä. Niin inspiroivaa!! Sinänsä hassua, että vaikka jo vuosia olen jossain alitajunnassani haaveillut opiskelevani juuri näitä aiheita ja toivottavasti vielä joskus tavalla tai toisella työskenteleväni niiden parissa, olen kuitenkin jostain syystä pitänyt unelmaa täysin epärealistisena ja saavuttamattomana. Ja yhtäkkiä se ei enää tunnu lainkaan utopistiselta. Varsinaisia urapohdintoja ajattelin kirjoitella myöhemmässä vaiheessa, mutta ajatuksen tasolla olen alkanut jopa haaveilla tutkimustyöstä, mutta vankan markkinoinnin kokemuksen pohjalta kiinnostavat myös viestinnän tehtävät juuri näiden aiheiden parissa.

Unelmatilanne olisi opinto-oikeus sekä maantieteeseen, että maataloustieteeseen, jolloin voisi suorittaa opintoja kummastakin niin, että kokonaisuus täydentäisi toisiaan. Alitajuisesti ajoin ehkä takaa juuri tätä kun opiskelujutut alkoivat hahmottua mielessä. Vaikka sitten hakisinkin ensi vuonna uudelleen myös mantsan puolelle, en missään nimessä heivaa Viikin opintoja, koska juurikin näiden kasvi- ja maaperäopintojen, sekä alan tutkimuksen suhteen ollaan näissä hommissa enemmänkin kuin oikeassa paikassa 🙂

 

Ja hei, kivaa alkavaa viikkoa!

Seuraavan kerran sitten muista aiheista ✨

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Yliopisto vs AMK – ajatuksia ja ensihuomioita näiden välillä

Kuvien laukku saatu / Globe Hope

Yksi ajatuksistani opiskelemaan hakiessa oli, että opiskelisin ”vähän jotain” muun elämän sivussa, mutta yhtäkkiä olenkin havahtunut siihen, että arki pyörii tätä nykyä melkolailla koulujuttujen ympärillä. Löysempiä viikkoja on toki luvassa lokakuun jälkeen tämän kurssirupeaman päättyessä ja parhaani mukaan ainakin yritän olla valitsematta mitään valinnaisia / ylimääräistä loppuvuodeksi. Miltä opiskelu sitten on tuntunut? Ensinnäkin, kesän rennompien kuukausien jälkeen ovat semmoiset selkeät arkirutiinit tuntuneet ihanilta! Ja tarkoitan tällä sitä kun joku toinen määrittelee sen missä sinun pitää olla linjoilla milloinkin, ah. Yrittäjänä melkolailla kaikki pyörii sen ympärillä, että pitäisi itse patistaa itsensä tiettyihin juttuihin ja aikatauluttaa, joten tämmöinen ulkoinen velvollisuus on tuntunut suorastaan ihanalta vaihtelulta. Kertaakaan ei ole iskenyt mitään blaah-fiiliksiä (paitsi ehkä matikan tehtävien kanssa :D), koska itsensä vuoksihan tähän oppimishommaan on lähtenytkin. Itseäni on kiinnostanut yliopisto-opintojen suhteen erityisesti se, kuinka opiskelu eroaa ammattikorkeakoulussa opiskelusta, josta itselläni on vertailupohjaa. Tänään ajattelinkin tehdä pientä vertailua näiden alkuhuomioiden perusteella, saa nähdä miten mielipiteet tästä muuttuvat vai muuttuvatko.

Ensinnäkin. Täytyy sanoa, että olen ensinnäkin ollut todella yllättynyt siitä, etten näiden ensimmäisten kolmen viikon aikana ole joutunut kirjoittamaan yhtä ainutta raporttia tai edes vielä avaamaan koko Wordiä, hah! Noh, oikeastaan en ole tainnut kyllä kirjoittaa yhtään mitään. Erilaisia verkkotestejä ja tehtäviä olenkin sitten tehnyt Moodlessa senkin edestä. Ja ne onkin kyllä hauskoja! Amkissa kun pistettiin aikanaan kirjoittamaan sivujen raportti aiheesta x jo ensimmäisellä kurssiviikolla ja sanoisinko, että ne olivat jokseenkin arkipäivää. Paaaaljon raportteja mahtui amkiin ainakin omien hatarien muistikuvieni perusteella. Aikaisemmin luulin, että myös yliopisto painottuu tähän, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut varsin väärässä 😀 Osaako joku kommentoida tätä raportti-asiaa? Onko ero tosiaan näin vai kirjoitetaanko amkissa muutenkaan enää raportteja? Vai onkohan ne jo kuopattu? Jäi häiritsemään tämä kun kysyin ystävältäni mielipidettä raportti-asiaan, eikä tämä muistanut sen koommin mitään raportti-tulvaa (opiskelimme tosin eri alaa).

Olen itse opiskelijana ja oppijana ehkä enemmän yksilötekijä. Opin helpoiten siten, että luen ja opiskelen asiat itsekseni. Toisin sanoen on itsenäinen työskentely ehdottomasti juttuni myös opiskelun suhteen, vaikkakin pidän myös keskustelutehtävistä, joissa saa hyvin jäsenneltyä omien ja muiden tietämystä aiheista. Eniten rakastan opiskelumuotoa, joka on kuuntelun, keskustelun, muistiinpanojen tekemisen ja itsenäisen lukemisen yhdistelmää. Jos on aivan pakko valita, on ryhmätyöskentely (laajat semmoiset) ehkä inhokkini ja juuri tätähän oli amk-opiskelu (ainakin ennen) täynnä. Toisaalta koen, että ryhmätyöskentelytaitojen opettelusta on ollut paljon myös hyötyä, mutta noin lähtökohtaisesti en pitänyt semmoisesta yleisestä säätämisestä, epäselvistä tehtävien jaoista ja siitä, että joutui aina jännittämään millainen ryhmä osuu eteen. Ja sillähän oli tietysti väliä jos kurssiarvosana painottui esimerkiksi ryhmätyön arvosanalle.

Itse olen ehkä ennemmin tyyppi, joka mielellään hoitaa itse omat hommansa ja ainakin näin alkuun täytyy todeta, että yliopistossa painottuu tekeminen juuri siihen yksilötekemiseen. Tämä ei tietysti tullut minään yllätyksenä, mutta positiivinen juttu kuitenkin huomata, että pidän itse juuri tästä! Itseäni henkilökohtaisesti motivoi huomattavasti enemmän panostaa lukemalla ja itsenäisesti oppimalla tehtäviin, verkkotesteihin ja tentteihin, kuin väkertämään tuntitolkulla powerpointeja johon ryhmäesitelmään, joka nyt vain on ollut ”pakko” kasata kokoon. Eikä siinä, tässähän nyt ollaan juuri siinä asian ytimessä, ammattikorkeakoulun ja yliopiston välisissä eroissa. Toinen tähtää käytäntöön, toinen taas teoriaan ja tutkimuspohjaan. Ja täytyy mainita, että amk-opinnot ovat ehdottomasti tuoneet hyviä valmiuksia työelämään juuri ryhmädynamiikan, esiintymisen ja käytännön tekemisen suhteen, eli juuri niiden seikkojen osalta, joihin ne tähtäävätkin.

Siinä mielessä en voisi koskaan sanoa, ettei opinnoista olisi ollut paljonkin hyötyä, vaikka näin oppimismetodien suhteen onkin mielenkiintoista pohtia sitä, mikä menetelmä on itselleen tehokkaampi tai mielekkäämpi. Toki aikanaan koin myös tradenomipinnot mielekkäänä ja ehdottomasti omana juttunani, vaikka nuo ainaiset ryhmätyöt ja presentaatiot välillä rassasivatkin. Työelämään siirtyminen oli AMK:in jälkeen helppo homma, koska käytännöstä, työelämätaidoista ja esiintymisestä oli opintojen kautta vankka, valmentava pohja. En toki väitä, ettei näin olisi yliopiston kohdalla, mutta toistaiseksi en itse osaa sanoa siitä mitään.

Ainakin näin lyhyen kokemukseni perusteella voisin ajatella, että yliopisto huomioi erilaiset oppimistavat kenties monipuolisemmin. Voin toki olla väärässäkin ja onhan omista AMK-vuosistani jo aikaa. Näiden ensimmäisten kurssien myötä olen kuitenkin todennut, että pääpaino oppimisessa on varsinaisen kurssimateriaalin (kirjat, oheismateriaalit, artikkelit) oppimisessa, jolloin kurssin tenttiminen pelkästään kirjaan perustuen on mahdollista kun taas AMK:issa ei kaikilla kursseilla välttämättä edes ollut kurssikirjaa ja pääpaino arvosanalle saattoi olla esimerkiksi juurikin ryhmätyö, sen esittely ja kirjallinen raportti. Jos eteen sattui huono ryhmä tai epäselvä tehtävänjako, niin se oli vähän voivoi tai tarkoitti sitä, että joudut tekemään itse enemmän. Tähän mennessä ovat näiden omien kurssieni pienet ryhmätyöt olleet lähinnä luentojen aikana tapahtuvia, keskustelumuotoisia pohdintatehtäviä, joiden tarkoitus on lähinnä käsitellä aihetta x, eikä tehtävät ole pakollisia tai vaikuta arvosanaan. Toisinsanoen siis aivan eri levelillä ja oikeastaan aika kivoja!

Mietin myös ennakkoon paljon sitä, että onko yliopistossa opiskelu vaikeampaa kuin ammattikorkeakoulussa opiskelu? Alun perusteella voisin ainakin todeta, että ei tosiaankaan! Jos joku teistä on joskus miettinyt jättävänsä välistä yliopistoon hakemisen siinä ajatuksessa, että se on jotenkin äärimmäisen vaikeaa niin kannattaa ainakin omasta mielestäni unohtaa moiset ennakkoajatukset. Sinänsä esimerkiksi ammattikorkeaan verrattuna itsenäisempää työskentelyä on yliopistossa huomattavasti enemmän ja jos käytännönläheinen lähestymistapa tuntuu itselleen teoriaa mielekkäämmältä, saattaa teoreettisempi opiskelutapa toki tuntua työläämmältä, koska konkreettinen käytäntö on minimissään. Kiteyttäisin siis, että kyse on enemmänkin opetuksen ja aihekokonaisuuksien lähtökohdista, itselleni se itsenäisyys on tärkeä juttu kun taas joku toinen voi kokea sen ahdistavana. Tietty myös koulutusohjelmissa on eroa (ja itse puhun vain tästä omasta), sekä jokaiseen koulutusohjelmaan (sekä amkissa, että yliopistossa) mahtuu niitä ikävämpiä tai haastavampia kursseja, mutta toisaalta sitten taas helpompia. Jos nyt vaikka sitten vertaan liiketalouden amk-ohjelmaan niin en nyt itse koe, että tämä nykyinen olisi kokonaisuudessaan (toistaiseksi) ainakaan yhtään sen vaikeampi. Itseasiassa jopa toistaiseksi helpompi kun ei ole tarvinnut säätää niiden raporttien ja laajojen ryhmätöiden kanssa 😀

Käytännöt vaihtelevat varmasti paljon koulutusohjelmien ja koulujen välillä, sekä moni asia on varmasti jo ehtinyt muuttua sen jälkeen kun itse valmistuin AMK:ista (esim. ehkä ne raportit?! :D). Siinä mielessä peilaankin vain niihin omiin ”vanhoihin” kokemuksiini näissä pohdinnoissa.

Kuulen mielelläni jos teillä on korjata jotain seikkaa ”tähän päivään”  tai omia mielipiteitä aiheesta! ✨

 

Ps. Tällä viikolla olen pohtinut paljon tulevaa opintokokonaisuuttani ja saanut vihdoin selkeän punaisen langan sen suhteen! Aiheesta tulossa postausta ensi viikolla 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.

Edessä jännittävä viikonloppu

Syyskuu on edennyt tähän saakka melko vauhdikkaasti ja viikot ovat tuntuneet vierähtävän suorastaan hujauksessa. Siinä missä kesäisin haluaa ottaa kaikessa vähän rennommin, kaipaankin syksylle ehkä juuri enemmän puuhasteltavaa ja juuri niitä uusia haasteita. Hommia, jotka ehkä vievät ajatuksia pois esimerkiksi siitä faktasta, ettei kohta enää tarkene lenkkeilemään ilman takkia. Villasukkia olen käyttänyt läpi kesän, mutta ehkäpä tuo kylmyys on se, mitä vähiten tulevalta vuodenajalta odotan. Toisaalta taas odotan varsin innolla tulevaa pipokautta ja täällä meillä onkin jo viikkoja ollut käynnissä taas jonkin sortin pipotehdas. Pipoja siis tulossa myyntiin pieni, noin 15 pipon erä luultavasti ensi viikolla! Tänään kuitenkin vielä kuvituksena kesäisiä kuvia elokuulta 🌻

Olen jo muutaman viikon ajan tuumaillut pientä kotimaan syyslomareissua, mutta edelleenkään en ole päässyt sen suhteen haave-asteelta eteenpäin. Moni muukin seikka on tuntunut tässä edelleen junnaavan paikallaan, mutta siihen on tämän koronahärdellin keskellä jo tavallaan tottunutkin. Lapista houkuttelisi edelleen esimerkiksi Luosto tai Inarin seutu, sitten toisaalta myös Vuokatti ja Kuusamo, joten saapi nähdä miten reissuhommat etenee. Alkaa pikkuhiljaa tuntua jo siltä, että edellisestä reissusta mihinkään on niin ikuisuus, että jo muutaman yön hotellimajoituksessa chillailu luonnon äärellä on ajatuksena jo luksustasoa! Kotona on pyöritty huhtikuun jälkeen niin ahkerasti, että pienetkin vaihtelut ympäristössä piristävät ihmeesti 😀 Ah, kävin viime viikonloppuna brunssilla Helsinkiin yöksi piipahtaneen ystäväni kanssa ja en edes muista milloin olisin viimeksi käynyt keskustassa viikonloppu-aamuna tai edes viikonloppuna! Keskustassa on tullut muutenkin käytyä nyt niin harvoin, että iski jopa jonkinlainen uutuuden viehätys, vähän kun olisi kierrellyt jossain aivan uudessa kaupungissa. Elämys sekin siis! Aloin myös haaveilla viikonlopun staycationista Helsingissä. Kivasta hotellihuoneesta, kylvystä (!!!), hyvästä ruoasta ja chillailusta. Eipä tarvitsisi kovin kauas reissata, heh.

Meidän perheessä tapahtuu muuten tällä viikolla isoja juttuja! Uskokaa tai älkää, mutta vietämme ensi viikonloppuna Tommin kanssa ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen kokonaisen vuorokauden kaksin ilman lasta. Apua! Olen samalla sekä todella innoissani, että myös todella peloissani. Toki olemme molemmat olleet reissussa erikseen ilman lasta niin, että toinen on ollut kotona, mutta kaksin emme ole juurikaan viettäneet aikaa lapsen syntymän jälkeen. Dinnerillä olemme tainneet käydä yhden vaivaisen kerran ja siitäkin jo joku kolme vuotta aikaa, haha. Vaikka tuleva jännittääkin niin toisaalta, ehkäpä tätä hetkeä on odoteltu jo tarpeeksi monta vuotta ja tietynlainen luottamus siitä, että lapsi kyllä pärjää yhden yön myös sukulaisten luona, on yksinkertaisesti vihdoinkin saatava vahvistettua.

Kuvittelisin, että juurikin ensimmäinen kerta on se pahin jättäessä lasta jonnekin yön yli hoitoon ja ehkäpä se tästä sitten jatkossa helpottuu. Ainakin pieni itse tuntuu olevan asiasta innoissaan ja olen yrittänyt päivittäin ”valmistaa” tätä tulevaan. Vuosien varrella olemme kuitenkin viettäneet niin paljon aikaa tiiviisti yhdessä, että ensiajatus jostain kaksin ilman lasta kuulostaa jopa vähän ”väärältä”. (Vähän sama hommahan meillä toisaalta sen perhepedistä luopumisen suhteen, tuntuu kamalalta ajatella, että yksi nukkuisi eri kerroksessa :D) Kun on aina tehnyt asioita yhdessä ja sitten yhtäkkiä tehdäänkin jotain ilman lasta, tuntuu kuin jotain puuttuisi. Toisaalta jokainen aikuinen kuitenkin tarvitsee myös aikuisten aikaa ja kieltämättä on se ollut meillä aivan minimissään.

Olen monesti jollain tasolla ehkä havahtunut siihen, että saatan äitinä pitää omaa lasta ehkä ns. ”pienempänä” kuin tämä oikeasti onkaan, esimerkiksi nyt tämän yöpymis-seikan ja nukkumisasian suhteen. Kyse on varmaankin jonkinlaisesta suojeluvietistä, jonka varjossa ajattelee, ettei lapsi vielä ole valmis asiaan x / y / z ja vielä liian pieni itsenäistymään tiettyjen seikkojen suhteen. Vaikka todellisuus ehkä on, että lasta nimenomaan pitäisi pikkuhiljaa rohkaista niihin ”isompien juttuihin”, yökyläilemään isovanhempien kanssa, nukkumaan omassa huoneessaan ja ottamaan jonkinlaista ”minivastuuta” arjen pienistä jutuista. Eihän 4-vuotias ole enää tietenkään mikään vauva ja moni 1-vuotiaskin saattaa yökyläillä isovanhempien kanssa. Jostain syystä tämä on kuitenkin ollut pitkään itselleni jotenkin erityisen vaikea juttu, mutta ehkäpä se tästä helpottuu! Hassua todeta, etten ole vielä kertaakaan ollut meillä kotona yötä ilman miestä ja lasta. Ja varsinkaan ilman lasta. Semmoiset ”vapaat” viikonloput jolloin lapsi on esimerkiksi yön tai pari isovanhempien luona ovat tuntuneet todella kaukaisilta, mutta ehkäpä pikkuhiljaa ollaan lähempänä tätäkin etappia.

Luultavasti jännitän tätä(kin) loppupeleissä enemmän kuin lapsi itse. Ehkä tämä laastarin vetäminen asian suhteen tekee ihan hyvää itsellenikin. Tai sitten olemme viikonloppuna puhelin kourassa ikävöimässä lasta ja kyselemässä miten toisaalla sujuu. Saapi nähdä 😀

 

   Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.