Uusi tukkani ja asiaa hiustenpidennyksistä

Hellurei! Meillä vietetään lauantaita maailman kohmeisimmissa merkeissä. Olen muutaman päivän kärsinyt orastavasta kurkkukivusta ja eilen kurkku sitten kipeytyi illalla niin paljon, etten saanut kunnolla edes syötyä viikonloppuherkkujani, kertoo siis varmasti jotain tilanteen vakavuudesta (:D). Yö menikin sitten pojan heräillessä yskimään ja itkemään, eli olemme nyt sitten molemmat virallisesti flunssapotilaina. Eipä ihmekään, että pää on ollut aivan juntturassa muutaman päivän..

Kuten aikaisemmassa luonnollisuus-postauksessa mainitsinkin, olen pyrkinyt kaikenlaisesta ylimääräisestä härpäkkeestä eroon – siis yhtä lukuunottamatta. Hiustenpidennyksissä aion pitäytyä ainakin toistaiseksi, kunnes oma tukkani ehkä vihdoinkin vuoden – parin päästä yltää edes olkapäiden yli. Jotenkin koen, että iso tukka on vain ”minua”, asia jonka kanssa tunnen itseni itsevarmaksi (perus Leijona, hehe). Olo on aivan erilainen pidennysten kanssa kuin omalla lyhyellä lirutukalla, vaikka edelleen onkin suunnitelmissa kasvattaa sitä omaa tukkaa niin, etten enää pidennyksiä tarvitsisi. Viime viikolla laitettiin siis vihdoinkin takaisin sinetit ja jälleen kerran totesimme kampaajani kanssa, että tukka elpyy kovaa vauhtia katkeiluista! Tällä hetkellä oma tukkani on suunnilleen leukaan saakka, pisimmät ehkä olkapäille, eli kasvatus on hidas projekti.

Monesti hiustenpidennyksistä ajatellaan, että ne tuhoavat tehokkaasti oman tukan. No, omalla kohdallani en tätä kyllä allekirjoita ja sanoisinko, että ne omat kokemukseni ovat melkeinpä päinvastaisia. Vuosien varrella olen kokeillut melkein kaikkia pidennystekniikoita ja omalla kohdallani pidennykset ovat ehkä jopa edistäneet oman tukan kuntoa. Ainakin itse joudun fiksaamaan omaa tukkaa huomattavasti enemmän, joka taas kuluttaa latvaa ja altistaa hiuksen rasitukselle. Pidennykset föönaan ja fiksaan about kerran viikkoon kiharruspuikolla ja oikeastaan se riittää, muulloin annan niiden kuivua itsekseen laineille. Tällöin siis pääsee oikeastaan pelkällä suolasuihkeella ja oma hius säästyy mekaaniselta rasitukselta. Olen todennut, että oma tukkani on ok tasan sen yhden päivän kun sen on fiksannut, seuraavana päivänä tilanne on taas täysin länä ja omaa tukkaa saisi olla muotoilemassa joka päivä uudelleen.

Harjaan hiukset läpi aina aamuin illoin. Yöksi laitan tukan letille tai nutturalle ja siloittamiseen käytän öljyä tai hiusseerumia. Itselläni eivät teippipidennykset esimerkiksi ole ikinä päässeet rastoittumaan tyvestä, eivätkä esimerkiksi sinetit katkoneet tukkaa. Toki, ehkä suurin tekijä tässä onkin kampaajan ammattitaito ja pidennysten laatu. Osa teipeistä on semmoisia, jotka jämähtävät tukkaan purkan lailla ja toki myös liian paksut ja painavat sinetit voivat olla omalle hiukselle rasitteeksi. Esimerkiksi omalla kohdallani pilkotaan sinetit ainakin puoleen osaan, joskus jopa kolmannes- tai neljännesosaan, jolloin niiden rasitus omalle tukalle on huomattavasti pienempi. Olen muutenkin todella tarkka hiusteni suhteen ja voisin sanoa, että tässä reilun 10v kokemuksella tiedän myös pidennyksistä melkeinpä kaiken. Sen, mikä on itselleni parasta tukkaa, miten hiuksia hoidetaan ja myös, että usein pidennyshiuksilla menee pari pesua aikaa ”asettua kunnolla”.

Myös leikkauksella on niin suuri vaikutus siihen, kuinka luonnollisilta pidennykset näyttävät. Itse rakastan rikottua ja ”revittyä” leikkausta, juuri viime viikolla totesin kampaajalleni Qhairin Marialle, että hän on aivan paras leikkaamaan pidennyksiä muotoon ja juuri ”häivyttämään” oman hiuksen ja pidennyksen rajaa. Itse olen jo pari vuotta suosinut lähinnä sinettejä. Ensinnäkin siksi, että ne ovat kaikkien hiustenlähtö- ja katkeilukriisien jälkeen olleet ehkä luonnollisimmat, sekä huolettomien sotkunutturoiden ystävänä olen todennut, että teipit eivät ole ehkä se kaikkein huomaamattomin vaihtoehto jos suosii pitää hiuksia kiinni korkealla nutturalla. Teippejä voisin harkita joskus tuuhennoksena sitten kun oma tukka on kasvanut, niillä saa nimittäin nopeasti kivasti massaa tukkaan.

Pidennyshiuksista on tullut myös kokeilua ties mitä. Luottohiukseni on yleensä Rapunzelin ensinnäkin siksi, että se on suhteellisen halpaa, sävyjä löytyy todella paljon ja tukka on omaan makuuni tarpeeksi ”höttöistä”, joka helposti uppoaa oman tukan sekaan. Itse useimmiten ostan juuri sitä Rapunzelin Original-tukkaa, joka joidenkin mielestä on aivan kamalaa. Omasta mielestäni taas parasta! Usein raahaan ostamani hiukset mukaan kampaajalle ja ollaan viime kerrat sävytetty blondi pidennyshius tyvestä tummemmaksi, jotta istuu omaan juurikasvuuni. Tällä kertaa ostin myös yhden paketin raidallista pidennystukkaa. Yleensä minulle laitetaan 1-2 pakettia, huollon hintaa kysellään myös usein ja sanoisinko, että keskimäärin pidennyksiin menee noin 200€ 2-3kk välein. Nyt olin esimerkiksi itse poistanut sinetit valmiiksi. Laadukkaammasta tukasta on B*Longin Pro ollut aivan superhyvää, jos siis kampaajan kautta ostaa. Sain teille muuten jakoon alekoodin Rapunel of Swedenille: Koodi IINESAUGUST antaa tilauksista -10% alennuksen 25.8 saakka.

Muita, jotka kannattavat isoa tukkaa? Ja mitä tuumaatte uusista hiuksista? Olen itse supersupertyytyväinen!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

My skincare routine

Ihonhoidostani kysellään silloin tällöin ja olenkin aina välillä aiheesta postaillut. Kesällä kirjoitin postauksen esimerkiksi siitä, miten luonnonkosmetiikka on vaikuttanut ihooni. Mikäli aihe kiinnostaa, löytyy postaus täältä! En kuitenkaan ole ainakaan muistaakseni tehnyt postausta ihonhoidostani ihan step-by-step. Tai jos olen, niin tehdään nyt sitten päivitetty versio. Ihonhoito on nimittäin asia, johon nykyään panostan paljon aikaa ja vaivaa. Jos on pakko säästää aikaa, teen sen ennemmin meikkaamisesta kuin ihonhoidosta.


Olin ennen todella huono puhdistamaan kasvojani. Vuosikaudet vierähti niin, että pesin meikit oikeastaan pelkällä vedellä ja jotenkin jopa kasvoveden käyttö tuntui liian vaivalloiselta. Kuinka laiska voikaan olla? Haha, jos tuo menneisyyden minä näkisi tähän päivään, pyörtyisi varmaan kaikista rituaaleista. Ehkä sitä sitten oli ennen enemmän aikaa meikata kun itse ihonhoitoon kului vähemmän aikaa? Vesipesu + joku melko tavanomainen kosteusvoide (esim Nivea Soft 5€, haha), niillä mentiin. Jossain vaiheessa astuivat kuvioihin öljyt ja kasvoseerumit. Onkohan siitä vuosi- pari aikaa kun aloin käyttää silmänympärysvoidetta päivittäin. No mutta, onneksi sitä havahtui asiaan kolmenkympin kynnyksellä, silloin ehtii vielä hienosti päästä vauhtiin!

Puhdistus ja toner

Nykyään puhdistan kasvoni aina ja vielä todella perusteellisesti. Pesen meikit aina hellävaraisella luonnonkosmetiikan puhdistusaineella, useimmiten kaksoispuhdistuksella, jossa ensin liuotan meikin iholta öljymäisellä puhdistustuotteella ja seuraavaksi pesen ihohuokoset puhtaaksi meikistä, sekä epäpuhtauksista vaahtoavalla puhdistusaineella. Jos pesen vain yhden kerran, pyyhin kasvot usein vielä misellivedellä läpi vanulapun kera, koska puhdistettavaa jää yleensä aina sen yhden pesukerran jälkeen !! Eräs luonnonkosmetiikan suosikkimerkkejäni on Whamisa ja voin todeta, että kyllä, se on juuri niin hyvä kun sanotaan. Kaikki sarjaa kokeilleet, keiden kanssa olen keskustellut Whamisasta ovat totaalisen rakastuneita, minä mukaanlukien. En ole koskaan aikaisemmin löytänyt miltään muulta merkiltä yhtä montaa suosikkituotetta, semmoisia siis joita haluaa ostaa yhä uudelleen ja uudelleen. Kaksoispuhdistuksessa käytän tällä hetkellä Whamisan Cleansing Oilia liuottamaan meikin ja perään pesen kasvot Whamisan vaahtoavalla Foam Cleansing Creamillä, joka on ihanan täyteläinen. Kaksoispuhdistuksen jälkeen iho on todella puhdas!

Aamuisin saatan tyytyä vesipesuun, mutta herättyäni suihkin ihan ensimmäisenä kylmällä vedellä pesun jälkeen kasvoille suihkutettavaa kasvomistiä virkistämään. Kasvosuihke on muuten myös näppärä pitää jääkaapissa, virkistää ihanasti aamulla! Viimeisimpänä olen käyttänyt Kora Organicsin laventeli-mistiä. Mistin jälkeen taputtelen kasvoille sormin toneria, johon olen jäänyt täysin koukkuun. Paras tuote ikinä on Whamisan Deep Rich Toner ja joskus aikaisemmin olen postannutkin 7 skin methodista, jossa toneria taputellaan kasvoille seitsemän kertaa. Ihan aina en jaksa (tai ehdi) ihan seitsemää kertaa, mutta sen jälkeen iho on kyllä todella kosteutettu, eikä juurikaan tarvitse esimerkiksi kosteuttavaa seerumia. Usein teen taputtelun noin 2-3 kertaa, jonka jälkeen teen muita hommia ja annan tonerin imeytyä kunnolla. Tämä iso pullo on muuten myös äärimmäisen riittoisa!

Kuorinta

Kuorinta on ihonhoidon perusta heti puhdistuksen jälkeen! Vuoden sisällä olen löytänyt kaksi kuorintatuotetta, jotka ovat ehdottomasti ylitse muiden: Juice Beautyn hedelmähappokuorinnan, sekä nämä Whamisan Peeling Finger Mitt – kuorivat ”hanskalappuset”. Molemmat todella erinoimaisia tuotteita, joita voin suositella lämmöllä. Kiireessä nämä Whamisan ovat näppäriä, koska kuorinta hoituu hetkessä käymällä kasvot läpi pyörivin liikkein tuolla ”hanskalla”, ilman minkäänlaista vaikutusaikaa. Ihoa saattaa aluksi hieman pistellä, mutta kuorinnan jälkeen iho on todella heleä. Näille ehdottomasti plussa toimivuuden lisäksi myös helppoudesta ja nerokkuudesta. Lisäksi lappuset puhdistavat samalla tehokkaasti ihohuokoset.

Jos joku teistä etsii todella laiskan naisen kasvokuorintaa ja nimenomaan hellävaraista semmoista, suosittelen lämpimästi näitä 🙂

Seerumit ja öljyt

Ah, lempparini! Olen sanonut tämän ainakin tuhat kertaa, mutta rakastan öljyjä! Ja tietysti myös ihoni, joka suorastaan janoaa niitä ja kaikenlaista kosteutusta. Synteettiset öljyt ovat ehdoton no-no, enkä enää suostuisi käyttämään muita kun puhtaita ja ravitsevia luonnon öljyjä. Näistä olen löytänyt tänä vuonna todella monta älyttömän hyvää tuotetta, joiden myötä iho on ollut aivan mielettömän hyvässä ja heleässä kunnossa.

Harmi vaan, mutta oikeastaan en edes osaa sanoa, mikä näistä öljyistä on kaikkein paras, koska kaikki ovat aivan täydellisiä ja varmasti olen näistä jokaista hehkuttanut ”maailman parhaaksi”, haha. Whamisan Facial Oil ja Oils of Heavenin luomu-marulaöljy ovat molemmat todella huippuja luonnonkosmetiikan öljyjä. Yulin Modern Alchemist taas hieman ylellisempi seerumaisempi öljy, todella ravitseva öljyn tavoin ja samalla jättää ihon todella heleäksi. Jos näistä kaikista olisi pakko valita se paras, olisi valinta ehkä Yuli, mutta toki myös hintavin. Jos ei halua pihistellä ihonhoidossa, suosittelen ehdottomasti panostamaan luonnonkosmetiikan selektiivisiin kasvoseerumeihin! Esimerkiksi tämä Modern Alchemist sisältää yli 27 bioaktiivista ihoa monipuolisesti hoitavaa ja elvyttävää uutetta, joten eipä ihme, että tuote oikeasti on aivan loistava.

Kora Organicsin silmänympärysöljyä hehkutin jo keväällä ja pakko hehkuttaa edelleen. Todella loistava keksintö ja tätä käyttäessä on silmänympärysihon kuivuus kadonnut tyystin. Öljy on pienessä roll-on-purkissa, mutta voi luoja kun tämä on riittoisa! Tuote on tosiaan ollut minulla aikalailla päivittäisessä käytössä toukokuusta lähtien, eikä ole vielä edes puolillaan. Hyvin riittää siis, vaikka aika reippaasti tällä lotraankin. Näistä kuvista on kulunut itseasiassa yli kuukausi, mutta öljy ei edelleenkään ole vielä edes puolillaan.

 Kasvonaamiot ja hemmottelu

Naamiot ovat parasta, varsinkin sheetmaskit! Kasvojen sheet maskeistä lemppareitani ovat edelleen Whamisan naamiot. En oikeastaan edes tietä kummista tykkään enemmän, Whamisan geeli– vai levänaamiosta, mutta molemmat ovat kuitenkin täyttä priimaa! Iho on 30 minuutin jälkeen kuin olisi käynyt kasvohoidossa. Pyrin hemmottelemaan ihoa sheet maskillä edes kerran – pari kuussa, mutta joskus intoudun näihin myös kuuriluonteisesti useammin.

Silmänympäryksille käytettävät naamiot ovat juttu, josta olen vasta viimeaikoina innostunut. Olen käyttänyt kesän ajan noita Talikan Eye Therapy -lappuja silmänympäryksille. Laput sisältävät silmänympärysihoa kosteuttavaa seerumia, joka häivyttää pieniä juonteita, tummia silmänalusia ja laskee turvotusta. Lappuja voidaan käyttää 3-4 kertaa. Loistava esimerkiksi huonosti nukutun yön jälkeen, esimerkiksi jääkaappiviileänä!

Kosteusvoide

Ennen panostin kosteusvoiteisiin, mutta nykyään suosin niistä melkeinpä mahdollisimman yksinkertaisia tuotteita, joita voi käyttää sekä päivä-, että yövoiteena. Nivea Softiin en vielä sentään ole palannut, mutta muutamia kuivan ihon todella toimivia ravitsevia kosteusvoiteita olen löytänyt. Nykyään panostan kuitenkin enemmän ihonhoidossa niihin hoitavia ihmeaineita sisältäviin seerumeihin. Aivan ehdoton suosikkini on ollut Whamisan Double Rich Lotion, joka on aivan täydellinen. Sen loputtua siirryin testaamaan tätä Whamisan Nourishing Creamia, joka on erityisesti suunniteltu päivä- ja yövoiteeksi. Myös tämä on todella hyvä, ehkä aavistuksen tuhdimpi kuin Double Rich. Ehkä ihan aavistuksen kevyempi versio Double Richistä on Kora Organicsin Hydrating Moisturizer, joka on myös hyvä ja imeytyy hujauksessa!

 

Onko joukossa teidän suosikkeja? Panostatteko ihonhoitoon?

 

Tuotteet saatu blogin kautta. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

DIY: Neulottu villahame jämälangoista

Ehdinkin jo aikaisemmin esitellä IG:ssä neulomani raidallisen villahameen. Nyt vihdoin sain kuvatkin otettua, joten olisi vihdoin vuorossa pientä postausta hameesta. Itse olen jo kauan pähkäillyt, että mihin ihmeeseen voisin käyttää kaikki tekemistäni virityksistä jääneet jämälangat? Eka tuumailin, että tekisin niistä pipoja, mutta ajatus jäi hautumaan pidemmäksi aikaa. Kunnes nyt muutama viikko takaperin sain päähäni, että haluan ehdottomasti tehdä villahameen syksyksi! Ryhdyin sitten googlailemaan mahdollisimman yksinkertaisia ohjeita ja sain inspiksen tästä Kalastajan Vaimon jo vuosia sitten postaamasta monivärihameesta. Hitto, tähän voisi hyvin yhdistää myös ne jämälangat!

Ohje on varsin yksinkertainen ja tämän kanssa voi muutenkin olla varsin huoleton. Hame neulotaan koko työn ajan tuplana kahdella eri langalla. Yritin suunnitella lankojen värit edes niin, että ne jollain kantilla sointuisivat yhteen. Onneksi valtaosa jämälangoistani onkin melko hempeitä sävyiltään 😀

Tämmöisen lankasaaliin haalin siis kokoon jämäkeristä. Loppupeleissä jäi näistä tosin vielä ylikin..

Ohje: Luo 120s ja neulo aina oikeaa suljettuna neuleena. Neulottuasi muutaman sentin, lisää pikkuhiljaa noin 10 silmukkaa, eli niin että kokonaismäärä on 130s (alkuperäisessä linkkaamassani ohjeessa 140s). Neulo lankoja vaihdellen niin kauan, kunnes hame on halutun pituinen ja kavenna pikkuhiljaa alkuperäiseen silmukkamäärään. Itse kavensin loppua kohden vyötäröä ihan reippaasti (aloitin siis helmasta kun hoksasin, että haluan yrittää kaventaa vyötäröä kohden), sanoisinko, että viimeiset 5-10cm kavensin pois yhteensä noin 15s kokonaissaldosta. Pääteltäessä oli silmukoita siis noin 115. Oman hameeni pituus on noin 42 cm.

Hame odottelee vielä kuminauhan ompelemista vyötärölle. Tai siis kunhan saisin ensin aikaiseksi käydä semmoisen ostamassa 😀 Voin todeta, että itselleni tuo 120s s-kokoinen malli on ehkä aavistuksen väljä. Sanoisinko, että jos tekisin uudelleen, niin varmasti 110s voisi olla passeli, varsinkin kun tein itse tämän 6mm pyöröpuikoilla. Tarkoituksena olisi tehdä joskus vielä tämmöinen toinen hieman rajatummalla sävyvalikoimalla ja sekoittamalla juuri myös jotain hapsulankaa, kuten tuossa linkkaamassani ohjeessa oli. Ainiin ja nyt on juuri tekeillä myös tähän sointuva villapaita tuosta beigestä langasta 🙂

Mitäs tuumaatte?

Onko teillä muuten muita näppäriä käyttöideoita jämälangoille?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on yksi kommentti.

Uhmisjuttuja ja kotiäitinäkö pääsee helpolla?

Minulla on ollut jo pitkään mielessä kirjoittaa eräästä aiheesta, nimittäin kotiäitiydestä. Aihe muistui itseasiassa taas mieleeni töissä lomilta palattua ja lomakuulumisia kerratessa kun totesin työkavereilleni, että melko totuus on, että töissä on jopa ”helpompaa” kuin lapsen kanssa kotona ”lomaillessa”. Ja hei, olin juuri se mamma, joka 4kk vauvan syntymän jälkeen toitotti nimenomaan sitä, kuinka paljon helpommalla kotona pääsee töihin verrattuna. Toki lapsi kasvaa ja sitä myötä tulee uusia ihania asioita, mutta myös erilaisia haasteita. Arki taaperon kanssa on ”hieman” eri juttu kuin viettää päivät lähinnä sängyssä loikoillen (eli imettäen tunteja) samalla pläräämällä puhelinta kyllästymiseen saakka tai sarjojen katsomista. Ainiin ja ne ihanat vaunulenkit.

Yhteistyössä Lindex (=kuvien vaatteet saatu, sisältää kaupallisia linkkejä)

Myönnän, että elämä oli tuolloin vauvavuotena oikeasti useimmiten melko huoletonta. Ainakin jos vertaa tuota arkea pienen uhmiksen kanssa kaupassa tai lenkkipolulla taisteluun, täysien lattialle heitettyjen ruokalautasten siivoamista ja mitä näitä nyt on. Nämä nyt ovat juttuja, jotka lähinnä pistävät naurattamaan kun toinen raivoaa niin tosissaan, mutta jokainen uhmismamma kyllä varmasti tietää mitä tarkoitan, haha. Ja korostan, että tottakai niitä hyviä ja ihania puolia on enemmän, mutta asioilla on aina ne kaksi puolta, eikä kotimammailu aina todellakaan ole helppoa. Ainakaan siis kaikilla. Heräsin tänään jo viiden maissa kukkumaan ja jostain ajauduin pohdiskelemaan, että mikä äitiydessä on parasta. Sitä ei oikein osaa selittää, mutta se lämmin tunne, joka leviää rintaan kun edes mietit omaa lastasi. Kun tämä nukahtaa kainaloosi, haluaa halata tai pusutella, kun kutittelette, tanssitte yhdessä tai heräätte aamulla koko perhe toistenne vierestä. Se on maailman parasta. Ja se, kuinka kaikkein huonoimpanakin päivänä muistat, että mikä on oikeasti tärkeää. Mikään ei saa niin hyvälle mielelle kun oman lapsen kanssa oleminen. Ne ajoittain hankalat kiukuttelut ovat siihen verrattuna aivan mitätön juttu.

Sitten meidän uhmisjuttuihin! Meillä on nimittäin taas lähipäivinä ollut ihme rageiluita. Viikonloppuna poika oli tosi kiukkuisella tuulella. Poskihampaita on ilmeisesti puskenut viimeaikoina, joka on tuonut kiukkua ja myös vienyt ruokahalua. Päikkäreiden jälkeen tarjosin omenaviipaleita, joita hän selvästi halusi (omppu suurinta herkkua), mutta sitten taas ei. Omenat lentelivät ympäri terassia, kunnes tämä tuli toisiin aatoksiin, paiskasi terassin oven kiinni ja meni omppulautasen kanssa YKSIN istumaan terassille. Perushomma. Haha! Ja tämmöiset eipäs – juupas -jutut on nykyään niin tuttuja. Jos tarjoat jotain, ei se missään nimessä kelpaa, mutta jos hän itse keksii ottaa, niin onkin ok 😀 Ei voi koskaan tietää! Ja siis missään asiassa ei missään nimessä saa auttaa tai avustaa! Joskus ollaan niin isoa poikaa ja lukitaan itsensä omaan huoneeseen, kunnes sitten 10 sekunnin päästä tuleekin jo kamala hätä, heh. Äärimmäisen itsepäinen tyyppi on jokatapauksessa kyseessä, vanhempiinsa selkeästi tullut! Ja tosiaan, ne täydet ruokalautaset lentävät meillä edelleen lattialle, päivittäin. Ei ikinä tarhassa, mutta kotona kyllä. Kellään muilla ollut tätä…? Mikä avuksi? Tuntuu, että ollaan kokeiltu kaikki keinot.

Eräs juttu, josta on pitänyt mainita jo ikuisuuden ajan, on kiitollisuus päivähoidon henkilökuntaa kohtaan. Ihan totta, he tekevät aivan mieletöntä työtä, eivät pienestä hätkähdä ja jaksavat aina olla kärsivällisiä, vaikka riehuvia uhmiksia olisi sen yhden sijaan vieressä viisi. Mielestäni lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien työ on aivan liian aliarvostettua siihen nähden, millaista työtä he tekevät. Samaa voisi sanoa esimerkiksi sairaanhoitajista. Ovat aivan ihania lapsillemme, joista pitävät päivittäin hyvää huolta, vaikkei lapsi olisikaan oma. Keksivät ihania aktiviteetteja, huumoria ja ovat oikeasti kiinnostuneita hoitolapsista. Tai tämä käsitys on ainakin meidän kohdallamme ja koen, että olemme todella onnekkaita. Myönnän, etten tiedä olisiko minusta tuohon työhön, hoitamaan päivän ajaksi vilkkaita pikkulapsia ja siitä sitten kotiin oman lapsen luokse, joten siitäkin syystä haluan antaa ison hatunnoston heille.

Nuo Niken Air Force Onet ostin muuten pienelle keväällä Portugalista, mun piti esitellä ne jo joskus ajat sitten, mutta unohdin. Yritän selkeästi leipoa tästä lapsesta toista Nike-fania. Kuvassa myös pienen syysvaatteita, jotka tilasin jokunen viikko takaperin Lindexin verkkokaupasta blogin kautta saamallani lahjakortilla.

Keltaiset hauvatrikoot ovat nämä ja tilasin myös saman setin paidan. Molemmat ovat pehmeää luomupuuvillaa. Collegepaita on taas tämä ja on hurjan pehmeää materiaalia. Vuori on todella mukavan tuntuinen ja lämmin! Bongasin myös, että Lindexin verkkokaupassa on vielä 19.8 saakka tarjous lastenvaatteista ja kaikki lasten tuotteet osta 3, maksa 2 koodilla kids18. Oman tilailuni jälkeen on tuonne tullut vaikka mitä kivaa, mutta esimerkiksi nämä tilaamani autohousut ovat kovin juttu ikinä meillä!! 😀 Koko lastenvaatevalikoima löytyy täältä!

Reilu vuoteni kotona äitiys- ja hoitovapaalla oli ehdottomasti elämäni tärkein (ja ihanin) vuosi. Oman lapsen vauvavuosi ja ensimmäiset kehitysaskeleet ovat asioita, joita ei ikinä saa takaisin ja vaikka luulin olevani juuri se tyyppi, joka vannoo palaavansa töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä, niin eihän se nyt ihan niin tietysti mennyt. Omalla kohdallani reilu vuosi oli se rajapyykki kun alkoi tulla seinä vastaan kotirutiinien suhteen. Vaikka kotona olikin tietysti ihanaa, tarvitsen itse arjessani erilaisia haasteita ja virikkeitä. Voin suoraan todeta, että päivittäin toistuvat kotityöt ja aina uusien leikkien, sekä harrastusten keksiminen ei vain ole minun juttuni. Huomasin nimittäin, että myös lapsi alkoi turhautua kotona, vaikka paljon asioita teimmekin. Todella temperamenttisen ja voimakastahtoisen pojan äitinä ei aina pääse kovin helpolla, mutta toki arki on kasvattanut meitä vanhempiakin hurjasti. Kotiäideille nostan todella hattua, koska se käy taaperon kanssa oikeasti kokopäivätyöstä, mikä tuli taas tässä parin ensimmäisen lomaviikon aikana todettua.

Lapset ovat erilaisia, kuten myös me äidit. Luonteemme eivät tee kenestäkään sen huonompaa ja ainakin toivon, että jokainen tietää rajansa, halunsa ja tekee päätökset sen mukaan. Tarkoitan tässä lähinnä työhönpaluuta sun muuta. Omalla kohdallamme koimme, että päiväkodin aloitus oli juuri oikea päätös viime vuoden syksynä. Poika oli tuolloin vähän vajaa 1,5v. Arkemme helpottui, poika oli tyytyväisempi kun sai ryhmästä seuraa ja uusia virikkeitä. Toiset lapset viihtyvät paremmin kotona, nauttivat rauhasta ja toiset taas ovat niitä hyperaktiivisia, jotka haluavat uutta ja jännittävää jokainen hetki, jolloin toistuvat rutiinit ja samat virikkeet turhauttavat.

Ja hei, teidän lukijoiden joukossahan on tarhahenkilökuntaa, jos teillä on vinkkailla kivoista ideoista, joilla voisi kiittää tarhatätejä, niin vinkkejä otetaan vastaan!

 

Saa jakaa teidän uhmis-kommelluksia!! 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

”Mun työ on rankempaa kun sun työ!”

Toivoin, etten sanoisi tätä vielä viikkoihin, mutta nyt lähipäivinä on kieltämättä hiipinyt itsellänikin mieleen ekat syksyn ajatukset. Apua!! Mitään syystakkeja tai neuleita en (todellakaan) ala vielä aikoihin kaivamaan esille, mutta kieltämättä on villasukkia tullut pidettyä kotona jalassa näinä viileämpinä päivinä. Olen niin iloinen noista helteistä, itse ottaisin ehdottomasti mielummin joka vuosi tämmöisen kesän, kuin sen villasukat jaloissa-kesän, joka on tullut todettua ihan liian monena vuonna. Ehkä tässä elokuussa nyt vietetään sitä ”Suomen perinteisempää kesää”, joka kieltämättä tuntuu jotenkin todella viluisalta noiden +30c- jaksojen jälkeen!

Olen pyrkinyt ottamaan nyt välillä käyttöön yhden blogivapaan päivän viikossa, usein juuri viikonloppuna. IG:n päivityskin jäi viikonloppuna melko minimiin, mutta olisi melko turha stressailla moisista seikoista. Ihminen, joka ei tee somea työkseen, ei ehkä tiedä sitä tunnetta kuinka somen päivittämisestäkin voi tietyllä tavalla tulla stressaavaa. Ei sillä, että se nyt olisi mitenkään ajatuksellisesti ”rankkaa puuhaa”, mutta palataan taas samaan aiheeseen siitä, että pitkässä juoksussa luova työ on oikeasti kuluttavaa. Välillä tarvitsee sitä aikaa kun et joudu miettimään, suunnittelemaan tai kirjoittamaan mitään. Vähän sama kun raksamies kaipaa fyysisen työpäivän päätteeksi sitä, että loikoilee sohvalla, haha 😀

Olen käynyt paljon keskusteluja esimerkiksi fyysistä /  seisomatyötä tekevien kanssa siitä, että voiko a) toimistotyö istuen b) luova ajattelutyö olla lainkaan kuormittavaa. Välillä sitä ei nimittäin oikein tunnuta ymmärtävän. Jokainen työ kuormittaa jollain tavalla, mutta nimenomaan eri tavalla. Olen itse työskennellyt joskus ikiajat sitten esimerkiksi hotellin aamiaisella, lounaspaikassa ja vuosia eri tehtävissä kaupoissa, joissa seistään ja juostaan ympäriinsä päivät pitkät. Kyllä, jalat siinä ovat päivän mittaan tohjona ja olo tietysti väsynyt, mutta täysin eri tavalla kun ajatustyön jäljiltä.

Esimerkiksi työtehtävät pankissa saattavat joidenkin mielestä vaikuttaa ulospäin leppoisalta istumahommalta. Istut nätisti tuolissa ja näytät asiakkaille diagrammeja sijoitustuotteiden odotetuista tuotosta, noin esimerkiksi. Jep, kauempana tästä ajatuksesta ei voitaisi olla. En ole itse törmännyt millään työpaikkallani niin paljon työuupumukseen sairastuneihin, kuin pankissa! Asioita, jotka oikeasti kuluttavat loppuun ovat liian korkeat tavoitteet (ja se kun niihin ei ikinä pääse, vaikka yrittäisi parhaansa), jatkuva kiire, sisäinen paine siitä, että täytyisi tehdä vieläkin enemmän, sadan asian muistaminen ja se, että kaiken tämän ohella täytyy kuitenkin pistää parastaan asiakaspalvelun suhteen ja tottakai olla tarkkana lukuisten muiden asioiden suhteen. Mutta, vaikka itse koin esimerkiksi työn pankin konttorissa vuosia taaksepäin vaativana, oli se myös opettavaista, eivätkä työt koskaan seuranneet kotiin tai ajatuksiin sen jälkeen kun suljin työpaikan oven.

Ja nyt jos vertaisin esimerkiksi pankkicasea tehtäviini kaupassa ja harjoitteluitani hotellissa, oli työ todella erilaista juuri sen vuoksi, että henkinen kuormittavuus on näissä kuin yö ja päivä. Kaupassa on helppo miettiä omia juttujaan, kuunnella musiikkia, sama homma tuossa toisessa fyysisessä työssä. Et joudu ratkomaan vaativia asioita ja tekemään ajatustyötä, joka on aivoille haastavaa. Toki, kyllähän fyysinen työkin haastaa. Mutta sehän tässä onkin, että kaikissa töissä on juuri se oma haasteensa ja omasta mielestäni on merkki tietämättömyydestä arvostella toista työtä vähemmän rankaksi vain sen tähden, ettei ole sitä kokeillut.

Olin usein todella poikki 10v sitten viikonlopun Glitter-päivien jälkeen, mutta lähinnä fyysisesti. Noiden työpäivien jälkeen oli ihana köllähtää sohvalle ja tehdä esimerkiksi blogijuttuja. Kun vertaa sitten esimerkiksi enemmän ajattelua ja aivotyötä vaativaa hommaa, ei se tarvittu lepo olekaan välttämättä fyysistä, vaan nimenomaan henkistä. Kun ajattelet aivan kokoajan, yksinkertaisesti tarvitset joskus tauon ajattelusta. Jatkuvasti ei nimittäin voi olla luova ja keksiä uutta. Luovuus kärsii siinä, että aivot joutuvat kuormitukselle liiasta ajattelusta, ideoinnista tai kirjoittamisesta. Vähän sama kun keho joutuu rasitukselle tekemällä 10h vuoron vanhustenhoidossa, varastotyössä tai missä ikinä, missä tarvitaan fyysisyyttä.

Työelämässä käydään jatkuvaa taistelua siitä, että kenen työ on rankinta. Ja usein fyysiset työt ovat niitä, joiden tekijät ilmoittautuvat ”rankimman työn tekijöiksi”. Enkä nyt tietenkään väitä vastaan. En ole nimittäin ihminen, joka väheksyisi toisen tekemää työtä, oli se sitten mitä tahansa. Jokainen työ on arvokasta ja palvelee sitä omaa osa-aluettaan. Sanoisin myös, että jokaisella on myös oikeus todeta ja sanoa ääneen työnsä ”rankkuudesta”, teit sitten sitä fyysistä tai kevyeltä näyttävää toimistotyötä. Esimerkiksi sairaanhoitajat tekevät fyysistä työtä, johon liittyy suuri vastuu potilaista ja sinun täytyy olla skarppina. Mutta jos 40v automekaanikkona työskennellyt Pertti tekee johtopäätöksen, ettei esimerkiksi toimistotyö tai esimerkiksi blogityö voi olla ”rankkaa” kertoo yksinkertaisesti vain tietämättömyydestä. Aina se, mitä silmillä näkee ei ole koko totuus.

Kerron muutaman esimerkin vaikkapa blogityöstä: Käytät viikossa aikaa valokuvaamiseen, kuvien siirtoon ja editointiin about 7h, tekstin tuottamiseen about 15h, somen päivittämiseen 5h, sähköpostitteluun 5h ja uusien juttujen ideointiin niin paljon tunteja, ettei niitä ole edes mahdollista laskea. Aina aamusta iltaan, öisin ja heti herättyäsi. Itselläni tuo ajatustyö on aika paljon kytköksissä myös päivätyöhöni, jonka ideointityötä käyn läpi lähes jatkuvasti. Moni unohtaa sen, ettei esimerkiksi bloggaajan työ ole vain sitä, että istut alas ja tuherrat tekstin kokoon, jonka jälkeen lähdet lööbailemaan kivaan kahvilaan. Se on jatkuvaa luomista, itsensä brändäämistä, sisällöntuottamista (ja myymistä), verkostoitumista, vuorovaikutusta ja montaa muuta asiaa. Esimerkiksi bloggaaja on käytännössä töissä aina, koska jos tämä on itselle intohimo ja suuri pala elämää, ei sitä tuosta vain napsaista katkaisimesta pois päältä. Ja toki, tämä on oma valinta, kuten jokaisen muunkin kohdalla. En missään nimessä väitä, että oma työni olisi niin paljon rankempaa kuin jonkun toisen, mutta haluan korostaa, että rasittavuutta on erilaista. Vähän sama juttu kun yksitoikkoinen ja muuttumaton manuaalityö voi rasittaa sillä, että lamaannuttaa työntekijän haasteiden puuttumisella. Voi sekin käydä rasitteeksi.

Paita / H&M

Hame / Weekday

Kengät / Isabel Marant

Yhtälailla luova työ käy työstä ja ainakin itse veikkaan, että moni Pertti olisi melko hukassa jo parin päivän jälkeen, kun työt eivät lopukkaan siihen kun kuittaat kellokortin klo 16 tai kun päivität somea sängystä ennen nukkumaanmenoa. Tai, että heräät kuudelta avataksesi läppärin ja alat tuumailemaan. Mutta onni onkin se, että töitä ja tekijöitä löytyy niin eri muottiin! Jos mielessäsi käy tuomita jotain, mistä et yksinkertaisesti tiedä, mieti uudestaan 🙂

Oletteko samaa mieltä? Millä tapaa koette oman työnne rankaksi?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.