Keto-ohje: Vähähiilariset sämpylät

Lupailin aikaisemmin julkaista ohjetta keto-sämpylöihin ja unohdin viime viikolla koko homman. Viikko takaperin tosin julkaisin chia-tuorepuuron ohjeen, joten ettei menisi aivan ruokaohjeiden jakamiseksi, niin ehkä näin kerta viikkoon on passeli väli resepteille. Tässäpä siis vähähiilarista leipomisinspistä viikonlopulle!

Tein näitä (todella helppoja) ketosämpylöitä pari viikkoa sitten ja siihen asti olin syönyt tämän vajaan parin kuukauden ketoilun aikana vain siellä Santorinin herkkulomalla ja huh kuinka oudolta tuntuikaan syödä leipää! Pidän leivästä, mutta en ole koskaan ollut kuitenkaan mikään leivän suurkuluttaja. Ennen ketodiettiä ostin kaupasta todella harvoin leipää, mutta toki se silloin tällöin uppoaa. Olen itse enemmänkin esimerkiksi näkkäreiden ystävä ja täytyykin yrittää kaivella jos löytyisi joku ohje esimerkiksi siemennäkkileipään, jota voisi kokeilla tai muokata keto-ystävälliseksi. Seuraavaksi olisi myös tarkoitus testata tehdä sämpylöitä keto-hamppareihin. Tämä postauksen sämpylöiden ohje on napattu Keto Kickstart- Keto reseptejä – kirjasta. Jätin alkuperäisestä ohjeesta pois ksantaanikumin (1/2 tl), koska edes Ruohonjuuri ei tiennyt kyseisestä ainesosasta ja ajattelin, että antaapi olla. Tällä ohjeella syntyy noin 8 sämpylää.

Ainekset:

 

230g juustoraastetta

100g Philadelphia-tuorejuustoa

1/2tl psylliumia

120g mantelijauhoja

1 rkl hamppujauhoja (itse käytin hampunsiemenrouhetta)

2 tl leivinjauhoja

1 kananmuna

hyppysellinen suolaa

Ohje: Sekoita kaikki muut ainekset kulhossa ja laita sulamaan mikroon, kananmunaa lukuunottamatta. Kun ainekset ovat aavustuksen sulaneet, sekoita huolellisesti. Anna jäähtyä hetki ja lisää mukaan kananmuna. Laita taikina jääkaappiin noin 15-20 minuutiksi. Esilämmitä uuni noin 180 asteeseen. Muotoile taikina sämpylöiksi ja paista uunin keskitasolla noin 20-30min, kunnes sämpylät ovat saaneet hieman väriä pintaan. Herkuttele lämpimänä voin kanssa! 🙂

Oletteko jo testanneet keto-sämpylöitä? Lähteekö resepti toteutukseen?

 

Jos teillä on vinkkailla muista ohjeista keto-leipään niin otan mielelläni ohjeita vastaan 🙂

 

Kivaa viikonloppua 💕

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kesän kirppislöytöjä ja vinkkejäni second hand-shoppailuun

Kaupallinen yhteistyö: Pivo

Vielä muutamia vuosia takaperin olin maailman surkein kirppishaukka. En löytänyt mitään kivaa, koskaan. Viime vuosina on tilanne kääntynyt oikeastaan päinvastoin, nykyään löydän lähes säännöllisesti aivan loistavia juttuja kirpputoreilta! Ja vitsi sitä fiilistä, joka tulee kun teet niitä superkivoja löytöjä. Olen tehnyt ostoksia Facebook-kirppareilta, kirpputoriliikkeistä ja myös ihan niiltä perinteisiltä kirpputoreilta. Kirppistrendi on viime vuosina noussut aivan eri tavalla suosioon ja mielestäni kierrätysmuotivillitys on parhaimpia muotivillityksiä ikinä!

Miksi suosin käytettynä tai kierrätettynä ostamista?

 

Haluan suosia hidasta muotia, kestäviä materiaaleja, välttää pikamuotiketjujen massatuotantokappaleita ja antaa kodin tuotteelle, joka kenties muuten olisi pahimmassa tapauksessa joutanut kaatopaikalle. Usein 2nd hand-vaihtoehdot ovat vieläpä huomattavasti kestävämpiä, laadukkaammista materiaaleista ja tietysti myös kappaleina persoonallisempia, joita ei aivan jokaiselta välttämättä löydy.

Itse etsin kirppareilta usein esimerkiksi..

 

– Lastenvaatteet. Pojan vaatteet ostan oikeastaan kaikki käytettynä, koska en koe järkevänä panostaa nopeasti kasvavan lapsen vaatteisiin niin, että ostaisin kaiken uutena. Usein yhdellä tai kahdella taaperolla kiertäneet vaatteet ovat vielä erinomaisessa kunnossa. Vanhat vaatteet pistän taas itse kiertämään 🙂 Valtaosan olen ostanut Facebook-kirppiksiltä ja parilta vakkari-myyjältä.

– Sisustustuotteita. Kaikki korit, säilytysrasiat ja kipot ovat heikkouteni, bongailen nimittäin aina juuri näitä ja usein sorrun ostamaan kipon tai toisenkin, vaikka nyt en rehellisesti sanoen välttämättä semmoista tarvitsisi. Jokaisessa kipossa ja kupissa on kuitenkin säilytyksessä jotain, rakastan organisoida pientavaroita juuri säilytysrasioihin 😀 Noh, kippojen ja kuppien lisäksi olen ostanut kirpputoreilta simpukka-amppelit, ryijyn, pata-alusen, villaisen torkkupeiton ja kukkaruukkuja. Ainiin ja tietty vuosia takaperin Facebook-kirppikseltä Artekin ruokapöytämme, jonka täydensin Torista löytyneillä tuoleilla. Artekin ruokailuryhmä onkin ehkä kaikkien aikojen suosikkilöytöni, enkä luultavasti luovu siitä koskaan, heh.

-Nahka- ja mokkahameet. Ja no, hameet yleisesti. Nämä ovat ehkä parhaimpia löytöjä, joita olen viime vuosina kirppareilta tehnyt. En ole halunnut ostaa nahkahameita uutena ja pari vuotta takaperin bongasin kirpparilta aivan täydellisen nahka- ja mokkahameen, jotka ovat olleet monipuolisesti yhdisteltävissä erilaisiin asuihin. Vaatekappaleet, jotka kestävät aikaa (ja kulutusta) ovat ehdottomasti bongaamisen arvoisia. Juuri elokuun alussa löysin tuon ensimmäisten kuvien lyhyemmän kotimaisen vintage-nahkahameen, joka on täydellinen!

-Neuleita. Käsin neulotut villapaidat ja oversized-villatakit ovat mielestäni melko helppoja löytää kirpputoreilta ja toki myös kestävä hankinta! Villapaidan neulominen on työläs homma ja villaneuleista saa usein maksaa paljon, mutta kirppareilta löytää helposti villaneuleita pieneen hintaan.

Yleisesti kiinnitän kirpparishoppailussa huomiota erityisesti: Tuotteen laatuun, materiaaleihin ja siihen, tuleeko tavaralle käyttöä? Kirppareilla on myynnissä myös paljon huonolaatuista tavaraa ja houkutus voi tulla löytöihin, joille ei loppupeleissä tule paljoa käyttöä. Vaikka tuote olisi halpa, jätän sen silti ehdottomasti ostamatta, mikäli en sitä oikeasti tarvitse tai arvioin, ettei sille tule käyttöä. Joitakin hyviä kirppislöytöjä olen pistänyt myös kiertämään myymällä itse kirpputorilla ja hyvänlaatuisilla, laadukkaista materiaaleista valmistetuilla tuotteilla on aina myös hyvä jälleenmyyntiarvo!

Olen aikaisemmin kirjoitellut Pivosta arjen kaverimaksamisessa ja verkkomaksamisessa. Kotimainen maksusovellus on myös kirpparihaukan paras kaveri. Pivo käy nimittäin mainiona ja turvallisena maksuvälineenä kirpputoreilla ja Facebook-kirppareilla, ilman käteistä tai pitkiä IBAN-tilinumeroita. Pivolla voit siirtää rahaa toiselle pelkän puhelinnumeron perusteella Siirto-maksuna, jolloin maksu välittyy reaaliaikaisesti Osuuspankin ja Nordean tileille.

Mikä parasta, soveltuu Pivo kaikkien pankkien asiakkaille ja mukautuu käyttäjänsä tarpeisiin, koska Pivo on omanlainen. Lisäksi toimii Pivo turvallisena ja helppona maksuvälineenä jo useissa verkkokaupoissa, joka nopeuttaa ja turvaa verkkomaksamista kun maksajan korttitietoja ei koskaan luovuteta myyjälle tai kolmansille osapuolille. Pivosta löydät myös useita lisäsovelluksia, kuten CityShopparin, Kotipizzan, TableOnlinen sovellukset, sekä mahdollisuuden lisätä Pivoon opiskelijakorttisi tai ostaa paikallisliikenteen bussilippuja.

Mitä juttuja olen kesän aikana löytänyt kirpparilta?

 

Kerroinhan, että erinäiset säilytysrasiat, kipot ja kupit ovat ehdottomasti heikkouteni kirppareilla! Kesällä löysin tuon kristallikulhon (=sokerikon?) muistaakseni neljällä eurolla ja oli täysin selvä homma, että siitä tulee uusi säilytyskippo koruilleni. Noita kristallikippoja on muuten kirppareilla aika paljon myynnissä, tekisi mieli ostaa vielä toinen. Tuon pienen sydämen muotoisen puisen rasian ostin muistaakseni eurolla ihan vain siksi, että se oli niin söpö. Hauska esimerkiksi sormusten säilytykseen tai muille ”pienille aarteille”.

Koreja jahtaan myös aina! Kesällä aloin bongailla myös kivoja vintage-kukkaruukkuja, mutta toistaiseksi olen löytänyt vain yhden, tuon taustalla olevan punaruskean. Säilytyskoreja olen ostanut pari pojan huoneeseen. Niille kun varmasti tulee tarvetta kun alkaa kertyä kaikenlaista keräilytavaraa. Tuo kullan sävyinen ”säilytyskattila” oli jotenkin niin random, mutta silti niin hauska, etten voinut jättää sitä ostamatta. Toistaiseksi olen säilyttänyt siellä esimerkiksi tarot-kortteja piilossa pojalta, joka tykkää heitellä kortit aina ympäriinsä 😀

Näiden simpukka-amppelien bongaamisesta olin aivan tohkeissani kesällä. Sopivat nimittäin aivan täydellisesti meille kotiin. Jäi hieman harmittamaan, etten ostanut vielä kolmatta tämmöistä ja olenkin yrittänyt bongailla näitä lisää.

Tämä kotimaista tekoa oleva vintage-nahkahame on ehkä suosikkini kesän löydöistä! Muistaakseni maksoin hameesta 15€ ja olin niin iloinen tämän oltua oikeaa kokoa! Kirppiksellä on aina arpapeliä sen suhteen mitä eteen sattuu tulemaan ja karuinta on se kun löytää jotain aivan mieletöntä, mutta tietysti aivan väärässä koossa. Seuraavaksi pitää varmaan hankkia ompelukone ja alkaa kustomoimaan kirppislöytöjä 😉

 

Löytyykö sinulta jo Pivo? Voit ladata sovelluksen maksutta sovelluskaupasta Pivon sivujen kautta täältä

 

Mitä te bongailette kirppareilta?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Muutama ajatus tältä viikolta

Ajattelin tänään kirjoitella hieman kuulumisia, tämä viikko on nimittäin ollut aivan huippu tähän asti ja olen pikkuhiljaa päässyt vauhtiin myös työjuttujen kanssa. Heräsin tänään myös ekaa kertaa aikoihin ilman herätyskelloa jo ennen kuutta, joten rytmit taas korjattu (vaikka kyllä, väsytti :D). Mikä myös ihanaa, olen saanut myös pojan viime aikoina vaivattomammin ylös aamuisin, joka on oikeasti poikkeuksellista.

Meidän pieni on nimittäin yleensä varsin aamu-uninen, joka tosin usein tuntuu pätevän vain arkiaamuihin. Viikonloppuisin on kumma kyllä niin paljon mukavampaa nousta jo ennen kahdeksaa, kun taas viikolla ei tunnu saavan tätä millään ylös, vaikka kunnon yöunet nukkuukin. Parin viime viikon aikana on poika herännyt muutamaan otteeseen itsekseen jo seitsemän jälkeen, joka on oikeasti poikkeuksellista. Tästä tulikin mieleen, etten ole vieläkään ehtinyt julkaista jo ajat sitten lupaamaani taaperon uni-postausta! Täytyy vaikka ensi viikolla palata siihen syvemmin. Kuvituksena meidän viikon takaista pika-visiittiä Porvooseen. Meidän piti koko kesän ajan mennä käymään Porvoossa, mutta jostain kumman syystä homma jäi. Viime viikolla kävimme osteopaatilla, jonne Tommi oli varannut ajan myös minulle ja ehdimme käydä oman hoitoni jälkeen pojan kanssa kävelemässä vanhassa kaupungissa.

Teen tällä hetkellä viikossa kolmen kokonaisen työpäivän verran töitä blogin ulkopuolella, joka tarkoittaa tietysti pientä priorisoimista blogisisällön suhteen, vaikka viikossa kivasti jääkin aikaa myös omille kanaville. Siispä haluan keskittyä erityisesti sisältöön, joka teitä aidosti kiinnostaa, koska en missään nimessä halua unohtaa blogia tai keskittyä vain pelkkään höttö- tai yhteistyösisältöön. Saa siis ehdottaa, mikäli teillä on mielessä postauksia tai aiheita, joita toivoisitte? Lisää käsitöitä, sijoittamista/säästämistä tai ihan vain perusarjen kuulumisia?

Olen lähiaikoina vastannut paljon kysymykseen siitä, miksi aloitin blogin? Eilen tein materiaalia erääseen tulevaan valmennukseen ja ajauduin miettimään asiaa taas syvemmin. Bloginihan täytti tämän vuoden alussa jo hurjat 10 vuotta, mutta voisin silti sanoa, että melko samalla polulla mennään edelleen tämän suhteen. Jos palataan tuohon kysymykseen blogin synnystä, kaipasin itse elämääni kanavaa, johon jakaa ajatuksiani, mielipiteitäni ja ennen kaikkea vuorovaikuttaa. Tottakai maailma on näiden vuosien aikana muuttunut ympärillä ja toki minä myös, mutta voisin silti todeta blogini pysyneen melko samoissa uomissa. Sellaisena kuin olen halunnutkin; Avoimena ja parhaani mukaan aitona.

Vaikka en täällä tietysti kaikkea elämäni sisältöä jaa, haluan silti olla realisti ja käsitellä asioita semmoisina kuin ne ovat. Itse vieroksun sisältöä, johon ei saa minkäänlaista tarttumapintaa tai joka on tietyllä tapaa vieraantunut todellisuudesta, ainakin siis siitä todellisuudesta, joka itselleen on arkipäivää. Siispä olen itse pyrkinyt parhaani mukaan tuomaan blogiin sitä aitoa elämää ja arkea, vaikkei kaikki sisältö nyt ajanpuutteen vuoksi aina aivan reaaliaikaista olekaan. Olen itse jo pitkään ollut sitä mieltä, että eniten kiinnostaa oikea elämä, ajatukset ja ennen kaikkea samaistuttavuus. Jos itseäni ei kiinnosta sisältö, jossa tuodaan ilmi sitä kuinka lavastettua sosiaalinen media ja sen sisältö nykyään on, en usko myöskään seuraajiani kiinnostavan. Itse uskon vahvasti siihen, että teennäisyys vieraannuttaa seuraajat.

Itse en halua olla mukana korostamassa sosiaalisen median teennäisyyttä tai ajatella, että pitäisi olla tiettyyn muottiin sopiva. Miksei vain voisi olla oma itsensä ja tehdä asioita tavalla, joka on itselleen luontevaa? Olen aikaisemminkin kirjoittanut blogissani siitä, etten usko blogien katoavan tai menettävän täysin suosiotaan. Tottakai erinäiset trendit tulevat ja menevät, tietyt sovellukset ja alustat valtaavat markkinaa toisilta, mutta en jaksa uskoa kirjallisen sisällön menettävän asemaansa. Onhan tästä jo nähty merkkejä kun monet perinteiset ilmiöt ovat tehneet paluuta vastakaikuna tälle jatkuvalle kehitykselle, jota erityisesti teknologian parissa on nähty. Itse ainakin olen old school 4 life, myös bloggaamisen suhteen ja jos kävijätilastoja katsoo, ei ilmiö ole laskusuuntainen vaan oikeastaan päinvastoin.

Olipas sekalaisia ajatuksia tänään. Toivottavasti saitte edes jotenkin kiinni ajatuksistani 🙂

 

Oletteko te kiinnittäneet huomiota tähän old school-ilmiöön ja vanhojen juttujen paluuseen?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Mitä kuuluu ketodietille 8 viikon jälkeen?

Lupasin raportoida myöhemmin ketodietin etenemisestä ja ajattelin, että tänään olisi sen aika. Mikäli et ole lukenut aikaisempaa postaustani, jossa käsittelen aihetta hieman laajemmin ketogeenisen ruokavalion aloituksen jälkeen, löytyy se täältä. Tällä viikolla tulee täyteen 2kk ketoilua, vaikkakin olen pariin otteeseen olosuhteiden pakosta tässä välissä ”sortunutkin”. Santorinin lomalla kreikkalaisten ruokaherkkujen keskellä ja muutama viikko takaperin Linnanmäellä, jossa en vain voinut vastustaa poppareita, pehmistä ja beyond meat-hampparia, ehh.. 😀

Noh, eipä ole kuitenkaan kovin vakavaa ja yksittäisten hairahdusten jälkeen olen taas palannut ”normaaliin”. Se on kyllä sanottava, että ainakin vielä tässä vaiheessa menee kroppa vielä tyystin sekaisin hiilareista, vatsa turpoaa palloksi ja esimerkiksi Santorinin matkan jälkeen olin aivan varma, että olen kerryttänyt lomakiloja ainakin kymmenen 😀 Mutta paluu takaisin ketogeeniselle on näinä molemmilla kerroilla ollut helppoa, enkä Santorinin reissun jälkeen edes saanut ”ketoflunssaa” tai oikeastaan muitakaan ”aloitusoireita”. Tosin, noudatin matkalla osittain ketoa niin, että usein söin aamiaiseksi ja lounaaksi keton mukaisesti, eli ehkäpä kroppa jollain tapaa pysyi siinä mukana.

Kuten olen ehkä aikaisemminkin maininnut ja kuullut myös myös teiltä seuraajilta, en koe joutuneeni luopumaan ketodietin aikana mistään. Toki välillä on tehnyt aivan hulluna sipsejä, ranskalaisia tai normaalia pizzaa, mutta olen kehitellyt paljon ketoystävällisiä reseptejä, jotka ovat olleet aivan huippuja! Leiponut keto-mustikkapiirakkaa (ohje täällä), tehnyt keto-tacoja (ohje täällä), paistanut keto-lettuja (ohje täällä), keto-sämpylöitä (ohje tulossa!) ja jopa keto-pizzaa (ohje myös tulossa). Kaiken kaikkiaan koen, että tämä ruokavalio toimii omalle keholleni täydellisesti ja olen niiin iloinen, että päädyin kokeilemaan ketogeenistä ruokavaliota alun haasteista huolimatta. Olen aina tiedostanut, että itselleni toimii parhaiten rasvapainotteinen ja vähäsokerinen ruokavalio, mutta tietysti täytyy painottaa, että jokainen keho on erilainen ja se joka sopii minulle, ei tietysti välttämättä ole toimivaa kaikille.

Alun vaikeuksien ja ”hiilarivajareiden” jälkeen meni reilu viikko, kunnes keho alkoi tottua vähähiilariseen ruokavalioon, jonka jälkeen olo normalisoitui pikkuhiljaa. Jos ketogeenisen ruokavalion kokeilu kiinnostaa, täytyy olla realisti sen suhteen, ettei tuloksia tai muutosta näy heti. Ensimmäiset viikot ovat usein haastavia (varsinkin se ensimmäinen) ja alkuhaasteiden keskellä saattavat monet todeta, ettei ruokavalio yksinkertaisesti sovi itselleen. Tietty näin voi ollakin, mutta alkukankeus johtuu usein yksinomaan siitä, että runsashiilihydraattiseen ruokavalioon tottunut elimistö reagoi, koska on tottunut käyttämään energianaan glukoosivarastoja ja yhtäkkiä niitä ei olekaan käytettävissä. Kuten mikä tahansa elämäntavan tai ruokavalion muutos, vaatii myös tämä aikaa.

Sanoisinko, että näiden parin viimeisen viikon aikana (nyt kun hairahduksista on selvitty), olen huomannut selkeitä merkkejä itse ketoosista. En ostanut mitään virallisia tikkutestejä, joilla on mahdollista mitata ketoaineita syljestä, koska aivan niin syvälle en ole tähän mennyt, vaan käyttänyt mittarina lähinnä kehoani. Jo heinäkuussa, muutaman viikon ketogeenisen noudattamisen jälkeen olin kirjoittanut muistiin seuraavaa: ”Ketodietin aikana on olo ollut erittäin hyvä. Ruokailun jälkeen en koskaan kärsi turvotuksesta, ähkystä tai muistakaan vatsaoireista, eikä aikaisemmin tuiki tavallisista aamupöhötyksistä ole tietoakaan. Verensokeri on tasainen, enkä ole saanut niitä tavallisia nälkä- tai heikotuskohtauksia verensokerin heitellessä.”

Samoin kokemuksin mennään edelleen ja ehkä parasta ketogeenisessä on se, ettei verensokeri heittele ja näläntunne pysyy pitkään. En esimerkiksi itse tullut aikaisemmin kovin kylläiseksi salaatista tai kasviksista ja vaadin, että joka aterialla on aina oltava jokin hiilihydraatin lähde, koska ”muuten ei nälkä lähde”. Sitten olinkin jo syömässä toistamiseen parin tunnin päästä ja myös pitkin iltaa, koska verensokeri heitteli itselläni ainakin paljon ja nälkäkiukut tai heikotuskohtaukset olivat arkipäivää. Nyt taas en ole kärsinyt niistä ollenkaan ja kasvispainotteinen, vähähiilihydraattinen ruoka pitää nälän poissa todella tehokkaasti. Syön yleensä kolmesti päivässä, enkä koe tarpeelliseksi napostella aterioiden välissä. Joskus saatan napata iltapalaksi esimerkiksi palan leipäjuustoa tai pähkinöitä (suosikkini pähkinöistä ovat parapähkinät ja mantelit!).

Kävin pitkästä aikaa kuntosalilla puntarilla noin 2 viikkoa keton aloittamisesta, ihan silkasta mielenkiinnosta, koska tiesin nesteitä poistuneen melko reippaasti kuurin aloitettuani. Parin viikon aikana olikin karissut nesteitä vajaan 4kg edestä, tämän tosin olin huomannut muutenkin kehostani ja olostani. Ketogeeniseen siirtyessä onkin tavallista, että paino tippuu alussa jonkin verran juuri siitä syystä, että nesteet poistuvat. Tämä ei siis ole laihtumista, vaan merkki siitä, etteivät hiilihydraatit kerää kehossa nesteitä itseensä. Tuon jälkeen ei painoa ole juurikaan pudonnut, joka varmasti johtuu siitä, että olen harrastanut aktiivisesti lihaskuntoa kolmesti viikossa, joka on kerryttänyt lihasmassaa. Ja toisekseen, päätavoitteeni ketodietille ei ole painonpudotus, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Treeni

 

Kolmen viikon ketoilun jälkeen: Treenaaminen ja liikkuminen on jatkuvasti helpompaa alkuviikkojen pienen voimattomuuden jälkeen. Ainoa asia, jota en vielä toistaiseksi pysty tekemään ilman hiilareita, ovat korkeasykkeiset juoksulenkit. Reippaat kävelylenkit ja hölkkä ovatkin salitreenin lisäksi olleet sopivaa liikuntaa näiden viikkojen aikana, sekä myös lempeää kehonhuoltoa.

Nyt: Olen jo jonkin aikaa pystynyt täysin normaalitehoiseen treeniin salilla ja juostessa. Itseasiassa tuntuu, että olo on jopa huomattavasti energisempi myös liikunnan suhteen, kuin ennen ketoa. Kestävyys on kohdallani ehdottomasti parantunut ja olen viime viikkoina siirtynyt kuntosalin osalta myös huomattavasti haastavampaan treeniohjelmaan. Ja vaikka vetäisin kovan salitreenin, en koe sen jälkeen kuluttaneeni kaikkia energiavarastoja (glukoosi) tyhjäksi, vaan selkeästi keho käyttää tasaisesti rasvavarastoja energiana myös treenin aikana ja jälkeen. Jos nyt mietin niitä alun treenikertoja kun jaksaminen oli todella koetuksella hiilarivajareiden kanssa, niin tilanne on nyt täysin päinvastainen. Jos siis liikkuu paljon, vaatii tämä pientä kärsivällisyyttä ja alkuun hidastempoisempaa liikuntaa.

Ruokavalio

 

Aloitan aamuni rasvakahvilla (ohje täällä), mikäli en jaksa tehdä ihan tuota perinteistä bullet proofia, kaadan kahvini sekaan lusikallisen MCT-öljyä ja kapryylihappoa. Aamiaiseksi syön arkena usein chiavanukkaan, jonka ohjeen postasinkin juuri viime viikolla, löytyypi täältä. Jos on aikaa, paistan 1-2 munaa pannulla, jotka syön tomaatin ja kurkun kera, joskus laitan mukaan vähän fetaa tai leipäjuustoa. Ja tosiaan, keton myötä olen alkanut syödä paistettua kananmunaa ensimmäistä kertaa 25-vuoteen saatuani lapsena ruokatraumat paistetusta ja keitetystä munasta, heh. Lounaaksi ja päivälliseksi syön yleensä kasvispainotteisen aterian, jonka kokkaan joko kylmäpuristetulla oliiviöljyllä tai voilla. Esimerkiksi salaattia, uunikasviksia esimerkiksi kanan, kalan tai tofun kanssa. Lemppareitani arkiruoista ketodietin aikana on ollut uunissa kypsennetty kukkakaali, parsakaali tai lehtikaali vaikkapa lohen kanssa. Ja nyt viime viikot olen pääasiassa syönyt lisukkeena höyrytettyä kukkakaalia. Kotimaista tomaattia ja kurkkua syön oikeastaan joka aterialla.

Aivan parasta on myös uunifetapasta kesäkurpitsasta tehdyn pastan kanssa! Useimmiten ei nälkä iske aterioiden välillä, mutta jos syön välipalan, niin olen syönyt pähkinöitä, palan leipäjuustoa tai vaikkapa kurkkutikkuja tsatsikilla. Koska liikun paljon, kuuluu ruokavaliooni myös jonkin verran marjoja (vadelmat ja mustikat), vaikka ne suurissa määrin ovatkin periaatteessa ketodietillä ”kiellettyjä”. Olen todennut, että pieni määrä marjoja ruokavaliossa sopii omalle keholleni parhaiten. Hedelmiä en ole ketodietin aikana syönyt lainkaan ja niistä luopuminen olikin alkuun pieni shokki. Sen sijaan tulee vihreitä kasviksia syötyä nykyään enemmän, kuin varmaan koskaan aikaisemmin elämäni aikana.

Vakkari-aamiainen 

Mitä tulee jatkoon, aion ehdottomasti ainakin toistaiseksi jatkaa ketogeenistä ruokavaliota. Olo on ollut todella hyvä, joten toistaiseksi en näe syytä, miksi vaihtaisin takaisin vanhaan. Ketodietin myötä olen saanut aivan uutta inspistä ruoanlaittoon, eikä aterioiden kokkailu ole aikaavievää. Tuskin jatkan ketolla ikuisesti, mutta joitakin oppeja aion soveltaa ruokavaliossa varmasti jatkossakin, vaikka ketodietti loppuisikin.

Jos täytyy vielä tähän loppuun kiteyttää, olen energiatasojen kohenemisen lisäksi huomannut, että aineenvaihduntani toimii tehokkaammin, heräilen öisin vähemmän ja myös kognitiivinen suorituskyky on ehdottomasti parantunut.

 

Onko teidän joukossa ketodietin aloittamista harkitsevia?

 

Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne ja vastailen mielelläni kysymyksiin 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Perustulolla potkua työllisyyteen?

Kirjoitin lyhyesti ajatuksiani perustulosta viime kevään eduskuntavaalien yhteydessä. Lähinnä näkölkulmasta, kuinka perusturva voisi olla tehokas apu kannustamaan suomalaisia yrittäjyyteen. Kuten varmasti moni muukin, oli oma suhtautuminen perustuloon vuosia takaperin todella jyrkkä ja hämmästynyt. Mitä, rahaa kaikille tekemättä mitään. Miksi? Ja mitä hyötyä siitä muka voisi olla? Noh, tällöin en juurikaan ollut perehtynyt aiheeseen (tai siis ollenkaan) ja vuosien varrella on suhtautumiseni perustuloon ehdottomasti muuttunut. Ja kyllä, nykyään kannatan ehdottomasti perustuloa.

Luin pari viikkoa takaperin Johann Harin kirjan Mielen yhteydet- Masennuksen todelliset syyt– kirjan, josta mainitsin täälläkin. Ja jos täytyy mainita joku kirja, jota suosittelen aivan kaikille, niin ehdottomasti tuo! Kirja käsitteli aiheena mielialahäiriöiden lisäksi myös monialaisesti työelämää, sekä sivuttiin myös perustuloa. Ajatukset olivat todella samankaltaisia sen kanssa, mitä itse olen päässäni pyöritellyt. Kuten, että varmasti monessa tapauksessa työ on vahvasti taustalla monen masennuksessa tai ahdistuneisuudessa. Siispä päätin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa, koska työhyvinvointi on tärkeä aihe, joka on aina kiinnostanut minua valtavasti.


Kuinka monelle seuraava kuulostaa tutulta? Tehdään työtä, joka ei haasta, palkitse tai tunnu ehkä edes miltään kantilta ”tärkeältä”. Kiireen ohella on boreout nykyään yleinen ilmiö. Tehdään työtä, joka itsessään tuottaa ahdistusta tai nimenomaan ei tuota elämässä niitä ilon ja onnistuneisuuden tunteita, joita työn pitäisi tuottaa silloin kun teet mielekkäitä asioita, joilla on jokin tarkoitus. Olen itsekin aikanaan tehnyt todella prosessinomaista työtä, jota tehdessä monesti mietin työpäivän aikana, että miksi edes teen tätä samaa päivästä toiseen? Tuntuu, että nykyään on enemmän sääntö, kuin poikkeus, ettei työn ole tarkoituskaan olla kivaa ja inspiroivaa, vaan tasapaksua puurtamista. Sunnuntaina tunnetaan ahdistusta maanantaista ja maanantaina odotetaan jo epätoivoisesti perjantaita. Useimmat meistä viettävät suuren osan elämästään tehden töitä, joten eikö se aika (ja elämä!) pitäisi käyttää asioihin, jotka tuovat enemmän, kuin ottavat? Ei arjen pitäisi olla viikonloppujen ja lomien odottamista.

Alanvaihto saattaa pelottaa, koska kilpailu työpaikoista on kovaa ja no, koska raha. Eipä sitä tyhjästäkään nyhväistä rahaa elämiseen. Myös omalla kohdallani oli kynnys ryhtyä yrittäjäksi todella korkea,  mutta näin vajaan vuoden jälkeen täytyy sanoa, että yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni. Olen itse saanut viime joulukuusta lähtien starttirahaa ja omalla kohdallani se oli ehdottomasti yksi niistä syistä, jonka vuoksi uskalsin lähteä päätoimiseksi yrittäjäksi. Starttirahan hakeminen tai saaminen ei kyllä todellakaan ole mikään helppo homma. Byrokratiaa riittää ja monesti mietin, että onko tämä tarkoituksella tehty näin perkeleen hankalaksi? No, loppupeleissä siis sain myönteisen päätöksen ja siitä saakka olenkin joka kuukausi tehnyt netissä maksatushakemuksen ja saanut tililleni 500€. Tuo summa onkin ollut tänä vuonna ”turvani”, joka on lievittänyt paljon huolta taloudellisten seikkojen suhteen. Vaikkei muutamilla satasilla kovin leveästi elä, on summa kuitenkin jotain ja varsinkin psykologisesti asia, joka on tuonut turvan tunnetta ja kannustanut, koska starttirahassa ei ole tulorajaa. Olisinko koskaan uskaltanut ryhtyä yrittäjäksi ilman starttirahaa? EN välttämättä.

Heh, näin ollen olen tehnyt itselleni tämmöisen melko suppean empiirisen tutkimuksen perustulosta, tavallaanhan starttiraha on kovin samanlainen systeemi, joskin vain aloittaville yrittäjille suunnattu. Mitä tästä on seurannut? Olen luonut itselleni työpaikan, jota vieläpä rakastan. Vaikka yrittäjyys onkin aikaavievää, on se silti mahdollistanut enemmän aikaa mielekkäille asioille, perheelle ja ennen kaikkea ei ole tuntunut merkityksettömältä puurtamiselta. Tärkeintä työssä on ehdottomasti se, että pidät siitä mitä teet, koska työ säteilee niin moneen muuhun elämän osa-alueeseen. Kuinka moni muu uskaltaisi toteuttaa itseään, tavoitella mielekkäitä juttuja jos sama olisi mahdollista kaikille? Tunnetusti motivoituneet työntekijät saavat enemmän aikaan ja uskon, että ihmisryhmä, jotka mielummin olisivat loputtomiin ”tekemättä mitään”, kuin tekisivät töitä, on melko marginaalinen, varsinkin siis jos jokaiselle annettaisiin mahdollisuus tehdä itselleen mielekkäitä asioita tai yrittää, ilman rangaistuksia tai karensseja.

Nimittäin tottakai myös tekemättömyys lamaa ja aiheuttaa erinäisiä ongelmia yksilötasolla. Jokaisen pitäisi saada kuulua yhteisöön, jossa kokee itsensä arvostetuksi ja osaksi joukkoa. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat monissa tapauksissa seurausta työhön liittyvistä seikoista. Työuupumuksesta, stressistä, epäinspiroivasta työstä tai työttömyydestä. En edes halua miettiä, paljon verorahoja käytetään hoitamaan sairauksia ja oireita, jotka voitaisiin edes osittain ennaltaehkäistä sillä, että edistettäisiin työn mielekkyyttä, toimivaa johtajuutta, säännöllistä palautteenantoa ja realistisia tavoitteita. En nyt ehtinyt kaivella mitään statistiikkaa suomalaisten työikäisten sairauspoissaolojen syistä, mutta omalla näppituntumalla veikkaisin, että jollain tavalla stressiperäiset syyt tulevat tilastoissa melko pian akuuttien flunssatautien perässä.

Itseäni on yhä enemmän alkanut risoa terveydenhuollon suhteen se, ettei meitä monestikaan (ehditä tai osata) ajatella kokonaisuutena, vaan pyritään hoitamaan oiretta. En väitä, että toimintatapa aina olisi näin, mutta monissa tapauksissa varmasti. Sen sijaan, että mentäisiin oireen syihin tai henkilön elämäntilanteeseen tai elämäntapoihin, on helpompi määrätä lääkeresepti ja toivoa, että tilanne paranee sillä, vaikka todellisuudessa esimerkiksi kuormittava elämäntilanne harvemmin hellittää, ellei itse kuormituksen aiheuttaja poistu. Ja jos puhutaan vaikkapa työssä uupuneista tai masentuneista, kuinka monessa tapauksessa pitkät sairauslomajaksot ovat parempi vaihtoehto kuin se, että tilanteen aiheuttajiin pyrittäisiin vaikuttamaan? Sosiaalisesta työyhteisöstä erottaminen voi olla monelle jopa pahempi vaihtoehto.

Oma näkemykseni on, että kannustamalla ja antamalla yksilölle enemmän mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja mielekkään työn tekemiseen, johtaisi uusiin innovaatioihin, kannustaisi yrittäjyyteen ja toisi juuri sitä talouskasvua, jota meillä Suomessa kaivataan. Näen, että tämä voisi erityisesti edistää naisten työllistymistä yrittäjinä, esimerkiksi pitkien hoitovapaiden aikana tai jälkeen. Ja tottakai pitkässä juoksussa varmasti säästää suuren siivun terveydenhuollossa. Jos yksilöllä olisi mahdollisuus tehdä enemmän valintoja ja kieltäytyä työstä, joka tekee onnettomaksi, olisi myös työnantajien pakko puuttua tilanteeseen muokkaamalla työolosuhteita ja puuttumalla epäkohtiin. Nykyään kun pelataan paljolti työnantajien korteilla peliä, jossa heikoimmat ja eri mieltä olevat pelataan ulos.

 

Tässäpä omia mielipiteitäni aiheesta. Kiinnostaisi kuulla mitä mieltä te olette aiheesta? Kyllä vai ei perustulolle?

 

 

Ja ennen kaikkea: Mitä te tekisitte, mikäli saisitte kuukausittain vastikkeetonta perustuloa esimerkiksi 600 euroa? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.