Keskiviikko

Aloha (taas kerran)! Mun ois tehny mieli alottaa tää taas vaihteeks kertomalla kuinka en enää ikinä halua tulla kotiin, kuinka ihanaa täällä on ja kuinka mahtavaa on olla lomalla, mutta eiköhän se oo jo tullut kaikille ihan tarpeeks selväks. Tänään meinasin rantsun jälkeen hurauttaa tonne yhteen megaisoon ostariin. Oon koko matkan odottanut, että pääsen pitkästä aikaa Victoria’s Secretille, mun kaikki vanhat PINK-collarit on jo ihan nuhjusia eli aika taas hamstrata seuraavaks pariks vuodeks 😀 Ne vaan on niin parhaita! Pakko lisäks ostaa varastoon mun yhtä lemppari-hajuvettä sieltä ainakin sata pulloa. (Onneks on vielä 4päivää aikaa miettiä mitä vanhaa roinaa heitän menemään matkalaukusta, esim. puolet mun alkkareista on jo suosiolla lentäny roskiin, vaikkei ne nyt sinäänsä mitään painakkaan :D)

Sain lisäks eilen jonkun luovuuden puuskan ja aloin työstämään sitä lemppari matkakohteet-postausta, johon ajattelin listata kaikki kivoimmat ja myös ei-niin-kivat paikat. Jos tää mun luovuus siis jatkuu ja saan sen joskus valmiiks.

Kirjotin joskus, että mulla oli joskus kamalan suuret odotukset Jo Nesbon kirjoja kohtaan ja olin tähän mennessä alottanut lukemaan kolme eri Nesbota ja jättänyt jokaisen kesken. En ikinä jätä kirjoja kesken! Sain just kuitenkin luettua loppuun vihdoin ekan Nesbon ja pakko sanoa, että ainakin kyseinen kirja (Snömannen, en tiedä suomalaisen version nimeä) oli aivan huippu! (Oon tosi ylpeä itsestäni, koitan saada ne loputkin mun kirjahyllyssä lojuvat yksilöt joskus finaaliin..) En tiedä miks, mut oon kaikkien kirjojen suhteen aina ihan kamalan tunteellinen. Jos joku kirja on hyvä, niin mä syvennyn siihen niin että unohdan kaiken muun aivan totaalisesti. Purskahdan hyvän kirjan päätteeks poikkeuksetta AINA itkuun, koska liikutun niin paljon, mikä mua vaivaa?! En voi koskaan alottaa uutta kirjaa suoriltapäin edellisen jälkeen, koska tarviin ainakin sen pari tuntia aikaa, että ”pääsen yli” siitä edellisestä ja saan rauhassa pohtia. Eniten oon tähän mennessä itkenyt Liza Marklundin Studio Sexin jälkeen ja viime viikolla kun luin loppuun Mankellin uusimman (ja vikan, Den orolige mannen) Wallander-kirjan, olin ihan itkun partaalla varmaan 3 tuntia, varmaan ihan sen lopun ja myös ihan vaan senkin takia, että se oli vihonviimeinen Wallander 🙁 Onks kukaan muu koskaan tunteellinen kirjojen suhteen vai oonkohan kenties vaan vähän liian herkkä? Mua alko itkettää jo kun kirjotin tätä.

Tästä ”aamukahvi partsilla koneen kanssa” on jo tullut niin rutiini mulle, kelpais joka aamu 😀

4 vastausta artikkeliin “Keskiviikko”

  1. Oi vitsi, oon niin kateellinen tolle auringonpaisteelle ja sun rusketukselle! Tääl on niiin synkkää ja sateista, tarttis kyllä vähän lämpöö luille. 😀 Kenen kanssa muuten oot reissussa? 🙂

    -Jonna

  2. Kelpais kyllä mullekki tollaset bikinikelit! Täällä kyllä aurinko paistaa, mut saa olla villapaita päällä ja villikset jalassa ja silti palelee. Jos vaikka toisit sen lämmön mukanas tänne Suomeen 🙂

  3. Kun katselee näitä parin viime postauksen kuvia, etenkin noita maisemaotoksia niin ei tarvitse kauheasti ihmetellä kun sanot ettet himoitse takaisin Suomeen ; D
    Jotenkin ei oikein tule tähän vuodenaikaan iskettyä bikineitä päälle kun ottaa kuvia blogiin, kumma juttu : DD

    Have fun !

    t: oon lukenut blogiasi pidemmän aikaa mutta en ole saanut suutani auki mutta nytpäs sain, khihi !- girl 91 : D

  4. Anonyymi: olin mun perheen kanssa, tosi masentavaa tulla takas pohjoseen. HALUN TAKASIN!! voin kertoo että tää rusketus on tod.näk jo viikon päästä historiaa 😀

    Anonyymi: joo niin kelpais mullekkin, kamala olla takas pohjoisessa 🙁 oon just 4 pitkähihasta päällä ja silti palelee..

    tane:kiva kun kommasit nyt! 🙂 mulle tuli tänään itku kun tulin takas kylmyyteen, haluan takasin!!

Vastaa käyttäjälle tane Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.