karu paluu arkeen

Tajusin (=muistin) vasta oikeastaan eilen, että mulla alkaa tänään kevään kurssit ja ton melko rankan viikonlopun päätteeks tää mun opintoihin paluu-innostus ei varsinaisesti oo ihan huipussaan. Lisäks katoin nyt äsken aivan sattumalta, että olin merkinnyt pari kurssia ihan päin honkia, enkä oikeesti ymmärrä miten näin on voinut tapahtua.. Kaikki aikataulut siis uusiksi. Olin eilen niin poikki, kun vihdoin illalla pääsin kotiin, etten jaksanu ees mennä suihkuun. Mulla on tällä hetkellä niska ja hartiat niin jumissa ja kipeänä, joko huonossa asennossa (tai vieraalla tyynyllä) nukkumisesta tai muuten vaan sadan kilon tavaroiden eestaas raahaamisesta, että oon nyt muutaman päivän sisään joutunut syömään oikeesti varmaan kourallisen särky-ja kipulääkkeitä, etten oikeesti alkais itkeä tän tuskan kanssa! Antauduin myös eilen pieneen hartiahierontaan siinä toivossa, että se ois auttanut ees vähän, mutta se loppu siihen, että mulla vaan valui kyyneleet silmissä, koska se kipu oli jotain aivan kamalaa. Ehkä tää tästä ajan kanssa menee ohi.. Onneks nyt jo aavistuksen parempi kun eilen! Pieni maanantain valitusvirsi jo heti alkuun.

Perjantaina junassa..

 Lauantai….

(aina koneella..)

ja meidän kitara

Meidän eilinen Hki-Jkl pendoliino oli niin täyteen buukattu, että ainoat vierekkäiset paikat mitä meille tarjottiin, oli joko koiravaunusta tai vaunusta, jossa sitten oli näköjään maailman huonoimmin eristetty tupakkakoppi, vaikka kaikkien paikkojen pitäis pendoissa olla allergia-ystävällisiä.. Mun keuhkoputki alko heti turvota umpeen siitä ihan kauheesta tupakan kärystä ja kiva konnari päästi meidät onneks business-luokkaan evakkoon. Ehkä oksettavin asia mitä tiedän, on semmonen ummehtunut tupakanhaju, varsinkin kun kyseessä on sisätilat. Kerrankin kiitokset VR:lle (vaikka sillä 27euron lipun hinnalla nyt voikin vaatia vähintään 1.luokan palvelua :D), eikä junakaan ollut tällä kertaa myöhässä kun 15min.

Ja joo, onnistuin pilaamaan mun lemppari-EMU:t Helsingin loskasilla kaduilla.. Ois varmasti ollut ihan hyvä muistaa ottaa mukaan varakengät noiden plussakelien varalta. Onneks on edelleen tulossa ne uudet Stingerit sieltä Natureshopista. Lupaan varjella niitä, kun kalleinta aarrettani ja ehkä koittaa tänään puhdistaa noita edellisiä jollain puhdistusaineella.

Nyt koululle.. onko ihan pakko? Tai no eipä varmaan.

8 Replies to “karu paluu arkeen”

  1. Anonyymi: en oo kerenny vielä vastata niihin, mut lukenut kyllä kaikki! katoin eilen, että tuolla on sitä, jee! 🙂 kiitos paljon vinkistä!

  2. Apuva eikö nuo emut ja uggit kestä vesikelejä??
    Menikö sun kengät pahankin näköiseksi. Olitko suojannu??
    Itse ostin juuri ensimmäiset ikinä hiton kalliit aidot uggit… Ja nyt en uskalla käyttää niitä:(

    Sun blogi on Ihana!!!!

  3. Anonyymi: siis vesi on sille niiden nahalle pahin vihollinen!! 🙁 olin onneks tupla-suojannu suihkeella, pitää koittaa tänään puhdistaa. mut siis ne on ihan ehdottomasti kuivien tai miinuskelien kengät!

  4. Onko tuo toinen tyttö sun sisko? 🙂 Jännä jos on, musta ette hirveesti muistuta toisianne, paitsi hiuksista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *