Ruoka ja liikunta

Sain vihdoin ja viimein otettua itseäni niskasta kiinni tän ruoka-ja liikuntapostauksen kanssa, joten olkaa hyvät! Ja varoitus tekstinpaljoudesta 😀

Lapsena olin tosi alipainoinen nirso (nirso vieläkin). Maistoin monia ruoka-aineita vasta yläasteella (laitoin ekan kerran leivän päälle juustoa 9-luokalla, kertoo varmaan jo paljon), useimpia vasta lukiossa, kuten esimerkiksi fetaa, mozarellaa, raejuustoa, rahkaa ja kaikki nämä ovatkin nykyään yllätys, yllätys: mun suurimpia lemppareita! Maksalaatikkoa, maksamakkaraa, mustaa makkaraa, verilettuja yms en ole vielä tähänkään päivään mennessä suuhuni pistänyt ja ilmeisesti sain jotenkin luistettua siitä ala-asteen ”pakko maistaa kaikkea”-säännöstä, josta vanhemmat kaverit pelotteli jo esikoulussa, mössäämällä kaikki ällötykset jonnekkin nenäliinaan. Vihaan siis veri-ja elinruokia. Tää mun syömättömyyslista kattaa myös jauhelihan, makkarat ja leikkeleet viimeisen vajaan 10v ajalta ja muutama vuosi sitten lopetin kananugettien, kalapuikkojen ja kaiken jauhetun lihan syömisen, koska lihaa syödessäni haluan olla mahdollisimman tietoinen siitä, mitä ne sisältää, näiden ”en syö”-ruokien lista on rajaton.. Mun karkkipäivä oli lapsena jokseenkin isin kaupungilta tuoma pieni Suffeli-patukka viikossa ja sillon tällöin mukillinen vedellä lantrattua appelsiinimehua, siispä kaikki synttärikutsut sun muut lastenkekkerit olikin aina koko vuoden kohokohta, kun sai kerrankin mässäillä herkkuja ilman mitään rajaa.

En saanut koskaan karkkirahaa ja olin niiin kateellinen, kun vanhemmat kaverit sai huimia kymmenen markan setelitä karkkiostoksiin. Muistan kun säästin säästöpossusta joskus 5-vuotiaana ikuisuuden pari markkaa kasaan ja ajoin ekaa kertaa ihan itse R-Kioskille, iskin ne mun 10penniset kassalle ja kysyin, että mitä niillä saa. Irtosihan niillä semmonen Ärrän salmiakki-vadelma-mehujää ja pari autokarkkia, johan olin ylpeä! (Seuraavana vuonna hakkasin parina päivänä perhepäivähoidossa halkoja (kiva :D) ja tienasin mun ihkaensimmäisen oman 10markan setelin, joka varmaan myös oli isoin seteli jota olin koskaan ees koskenut sillon :D) Toisinsanoen mua ei koskaan totutettu siihen makeaan, joten musta ei ole vielä tähänkään päivään mennessä kuoriutunut mitään sokerihiirtä, vaikka nuorempana söinkin karkkia sillon tällöin. Sipsit ovat tosin olleet aina mun heikko kohta, mutta tän mun noin vuoden kestäneen ”sipsilakon” (eli sipsipäivä kerran viikossa, jos tekee mieli sillonkaan) jälkeen voin todeta, ettei niitäkään enää muutaman viikon tauon jälkeen tee mieli, vaikka koittaisikin pitää sipsipäivää.Tänä päivänä hampaat kiittää, kohta 24v eikä vielä yhtään reikää. Johan oon sittenkin iloinen, ettei mulle syötetty lapsena sokeria kilokaupalla!

En ole kieltänyt itseltäni mitään tiettyä ruoka-ainetta, vaikka pyrinkin useimmiten välttämään valkoista vehnää ja muita vehnätuotteita, valkoista riisiä ja sokeria, (lähinnä jogurteissa, säilykehedelmissä, mehuissa..) syön silti usein riisiä, pastaa ja perunaa, mutta pyrin vaihtamaan riisin täysjyvään tai tummaan, pastan tummaan (esimerkiksi Torinolla tosi hyviä proteiini-, ruis-, kaura- yms pastoja! Vähän kalliimpia, mutta sen arvoisia) ja tekemään lohkoperunat itse pakastealtaan valmispussien sijaan. Ruoka-aineet, joita syön rajoituksetta on mm. juustot, maitotuotteet, liha, kana, kala, vihannekset ja hedelmät.

Ennemmin otan kalorini rasvana ja proteiinina lihasta, kun taas hiilareina nuudeleista, leivästä, leivoksista yms, koska olen itse kokenut, että tämä on paras ja mieluisin tapa itselleni. Tarvitsen joka päivä ainakin sen yhden lämpimän aterian, joka sisältää reippaasti lihaa, kanaa tai kalaa yhdessä pastan, riisin tai perunan kanssa pysyäkseni kylläisenä ja muuten vaan hyväntuulisena muita ajatellen. Vähäkalorisissa jogurteissa on paljon makeutusaineita, mutta rehellisesti sanottuna maksan yleensä mielummin siitä vähäkalorisesta 40kcal/1dl jogurtista, kun 80kcal/1dl sokeripommista, josta saan vaan huonon olon ja oonkin aikamoinen tarkkailija aina jogurttiostoksilla, vaikka se tarjonta onkin yleensä aika rajallinen. Ja se jogurttihylly onkin sitten ainut paikka, jossa niitä ravintosisältöjä yleensä katson. Mun jogurtin kulutus on muutenkin nykyään niin vähäistä, että lorautan sitä yleensä aamulla rahkan sekaan sen muutaman lusikallisen mausteeksi ja seuraksi vehnäleseitä (49% kuitua). Johan pitää puuron kanssa kylläisenä aamupäivän!

Mä en koskaan lapsena ollut mitenkään varsin urheilullinen, jossei lasketa satubalettia , jossa kävin joskus 4-5vuotiaana ja ahkeraa uintia aikalailla vauva-uinnista alkaen. Liikuntaharrastusten sijaan mut pistettiin jos minkälaisiin kuvataidekouluihin- ja kerhoihin, enkä vielä tänäkään päivänä ole oppinut nauttimaan joukkuelajien ihanuuksista, kuten jääkiekosta, jalkapallosta, koripallosta, enkä oikein mistään muustakaan pallopelistä lukuunottamatta sulkapalloa, koska sitä saa pelailla kaverin kanssa kahdestaan pelkäämättä, että pallo lentää esimerkiks suoraan päähän. Mun suhtautuminen joukkuelajeihin tuli varmaan aika selväksi ja heitetään vähän lisää vettä myllyyn kertomalla, että vihasin ekoista kouluvuosista lähtien koululiikuntaa yli kaiken. Inhoan kaikkea ”pakko, pakko, pakko”-tekemistä, enkä vielä lukiossakaan saanut käännettyä mun koululiikunta-vihaa liikkumisen iloksi, vaikka kuinka yritin. Liikuntatuntien huipennus oli esimerkiks mailin/ cooperin juoksu tai vaihtoehtoisesti ”vapaat tunnit”, jolloin sai lähteä vaan kävelemään. Teinä ja vieläkin ajoittain, kun innostui liikkumaan, sai vähän väliä kuulla kotona, kuinka on niiiin anorektisen laiha ja kun paino nousi muutaman kilon, huomautettiin taas kasvaneesta vatsasta, mikä nyt ei varsinaisesti ollut tai ole vieläkään ihan kamalan kivaa, kun mikään ei tuntunut olevan hyvä.

Juoksu, kävelylenkit, uinti ja rullaluistelu ovat taas lajeja, joita oon harrastanut yläasteesta asti enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Vielä muutama vuosi sitten olin himourheilun lisäksi tosi tarkka mun syömisten kanssa, kunnes se vaan jotenkin jäi työ-ja koulukiireiden keskellä ja kuten joku saattaa tietää, kuukausien tai jopa vuoden tauon jälkeen sille rytmiin palaamiselle on aina niin suuri kynnys. Tän kaiken kiireen keskellä kärsivät myös ruokailutottumukset, koska ne ranskalaiset ja rapeat kalafileet oli aina niin helppo vaan heittää pakastealtaasta ostoskoriin ja kotona uuniin. Ja vuoden päästä tästä ei edes enää tiedostanut, että ruokavaliossa ehkä on jotain vikaa, kunnes sitten vuosi sitten, kun huomasin, ettei yhdetkään mun vanhoista farkuista enää mahtuneet jalkaan. Olin tottunut syömään töissä tauoilla aina jonkun pakaste- tai valmisruoan ja kun niitä työvuoroja oli täyteen buukattujen opintopäivien lisäksi se 4-5viikossa, olin aikalailla valmisruokahyllyn vakioasiakas.

Ja näin jälkeenpäin ymmärrän täysin hyvin, miksei sitä ”kunnon ruokaa” jaksanut kamalasti enää kotona alkaa kokkailla, noi yli 12h koulu- ja työpäivät neljäkin kertaa viikossa on kieltämättä pidemmän päälle todella kuluttavia unohtamatta tietenkään kaikkia muita arjen asioita tai kouluhommia ja kun viikossa oli hyvällä lykyllä ehkä se yksi ainut oikea vapaapäivä, jonka vietti yleensä aika mielellään vaan kotona lepäillen. Tän seurauksena paino nousi parin vuoden sisällä n. 8kg jonnekkin normaalipainon ylärajalle, joka karisi reilun puolen vuoden kuluttua siitä, kun olin alottanut uudestaan kävelyn, juoksun ja uutena harrastuksena kuntosalin kolme kertaa viikossa, yhdistettynä tietty siihen terveelliseen ruokavalioon.

En siis vuosi sitten aloittanut minkään sortin laihdutuskuuria, vaan karusti vaihdoin ruokavalion vanhaan tuttuun (juotavat jogurtit maitorahkaan, valmisruoat itse tehtyyn, kouluun ja töihin kävellen ja pyörällä bussin sijaan, pieni vaiva – suuri ero) ja otin itseäni pikkuhiljaa niskasta kiinni sen liikkumisen kanssa, mikä rutinoitumisen myötä muuttui jopa niinsanotuksi terapiaksi ja stressinpoistajaksi. Sen jälkeen, kun ruokavalion on saanut käännettyä hyvälle mallille, ei sitä syömistä oikeastaan edes ajattele, koska se suhteellisen terveellinen ruokavalio on jo niin rutiinia. Mulle ei ole koskaan ollut vaikeaa pudottaa painoa ilmeisesti vilkkaan aineenvaihdunnan, ruumiinrakenteen ja varmaan myös sen vuoksi, että mut on opetettu syömään suhteellisen terveellisesti nuoresta pitäen. Nykyään syön töissä esim. Nutrlettejä, Naturdietejä, pähkinöitä, protskupatukoita, hedelmiä yms. Mehuja, limsoja, karkkeja, jäätelöä en syö koskaan. Ei sillä, että välttelisin niitä, vaan ei yksinkertaisesti tee mieli.

Nykyään pyrin käymään juoksemassa tai reippaasti kävelemässä 2-3 kertaa viikossa ja lisäksi 3 kertaa (jokatoinen päivä) viikossa kuntosalilla, mikä tosin on nyt matkan jälkeen vähän jäänyt kiireiden vuoksi. Lisäksi teen kotona välillä kyykkyjä, nostoja käsipainoilla ja kylkiä kahvakuulalla, tosin nykyään melko harvoin, koska pyrin keskittämään lihasharjoittelun sinne salille. Välillä tulee käytyä myös uimassa pari kilometriä tai pelaamassa tunti sulkapalloa, vaihtelu virkistää!

Tästä tuli nyt aikamoinen sekasoppa, mutta toivottavasti vastasi edes melkein odotuksia. Saa kysyä, mikäli jäi jotain oleellista mainitsematta 🙂

17 vastausta artikkeliin “Ruoka ja liikunta”

  1. Mäkin oonn ihan hirveä sipsinmussuttaja! 😀 Karkkia ei tee mieli lähinnä koskaan ja kaverini ihmettelevät miksei minulla koskaan tee mieli suklaata (he ostavat vähintään yhden patukan päivässä). Mutta nyt oon löytänyt kivan vaihtoehdon sipseille: Pirkan pieni (125g) pussi pistaasipähkinöitä:) Toki siinä aika suuri osa painosta on niitä kuoria, mutta kun niitä kuorii ja napsii, niin kyllä se suolaisen himo siinä lähtee! Paljon terveellisempiäkin kuin hiilarisipsimössöt. 🙂

  2. Haha! Joo ne pirkan pistaasit on parhaita! 😀 Harmi vaan, että se pussi hujahtaa yleensä alta aikayksikön ja onhan ne pidemmän päälle melko suolasia, mutta niiin hyviä!

  3. Olen niin kateellinen sinulle tuosta lapsuuden karkittomuudestasi! Itse olen kasvissyöjä ja hirveä terveysruokaintoilija, MUTTA samalla ihan kamala suklaa addikti! Minulle ollaan syötetty lapsena juuri ihan älyttömästi makeaa ja olen varma, että sieltä se sokeririippuvuus on lähtenyt.. Poikaystävänikin ihmettelee aina kun ostan kaiken rasvattomana, makeutusaineettomana(lisäaineettomana) ja mahd. sokerittomana ja luomuna ja kotimaisena jne… Mutta sitten syön puoli levyä suklaata.. jepjep 😀

    Olen kyllä tiedostanut, että olen ihan oikeasti sokeririippuvainen, koska tupakoinnin lopetin helposti kolmen vuoden polttamisenkin jälkeen seinään, mutta sokerin syönnin lopettamisessa en onnistu koskaan!

    Luin itseasiassa muutaman artikkelinkin, jossa kerrottiin, että sokeri (etenkin suklaa) vapauttaa mielihyvää lisääviä aineita aivoissa aivan samalla tavalla kuin heroiini… Oivoi..

    No mutta anyways olen päättänyt, että minun lapseni eivät saa karkin karkkia niin kauan, ennen kuin sitä osaavat itse käydä ostamassa ansaitsemillaan rahoilla.. En ymmärrä miksi 2-vuotiaalle annetaan karkkeja, kun ei hän edes tiedä niiden olemassa olosta ilman, että vanhemmat niitä hänelle tarjoavat… Mielestäni jos jollai tapaa haluaa lahjoja niin antaa sitten rusinoita yms. hedelmäpatukoita, mutta karkit ja suklaat on kyllä meillä ehdoton NONO.. vielä kun saan itsekin lopetettua:D

    Ja olen myös katkera siitä ettei minua ikinä pistetty urheilemaan.. Vihaan myös joukkuelajeja ja koululiikuntaa..

  4. Sinun ruokavaliosi vaikuttaa kyllä hyvin terveelliseltä, etenkin tuo kaiken makean välttäminen. Ihminenhän ei oikeasti sokeria tarvitse yhtään mihinkään!

    Minulle ei lapsena ole mitenkään erityisesti tuputettu karkkia, mutta jostain olen sokerin makuun jo pienenä päässyt. Eräässä vaiheessa herkkuani oli palasokeri – söin niitä isot kasat vanhemmiltani salaa! Suklaa ei ole ollut mikään himo eli kaupasta olen vain todella harvoin ostanut suklaalevyn/patukan muuhun kuin leipomistarkoitukseen, mutta kaikkea muuta makeaa on mennyt älyttömät määrät. Viime vuosina olen tinkinyt karkista. Ostan sitä itse vain poikkeustapauksissa. Karkin sitten taas ovat korvanneet light-limut, joita tulee juotua aivan liikaa.
    Huh, olisi kyllä ruokaremontin paikka! 🙁

  5. Ihana ja motivoiva kirjoitus! 🙂 Itseäni ärsyttää se kun aina sanotaan, että kiire on joku tekosyy syödä huonosti, mutta niin se vaan menee. Ranskalaiset on niin paljon helpompija nopeampi valmistaa uunissa kuin joku kasvisruoka pilkkomisineen ja keittämisineen yms. Ja kun omat päivät ovat noin 14h mittaisia, niin valitettavasti se ruoka jää aika heikolle huomiolle. Ja niitä kiloja kertyy. 🙁 itse kaipaisin ennemminkin elämäntapa-/aikataulumuutosta. 😀

  6. Olisipa minunkin karkinsyöntiä rajoitettu pienenä 😀 Harrastin myös pienenä kilpatanssia ja harmittaa, ettei mua "pakotettu" jatkamaan sitä vaan lopetin kun halusin. Koululiikunta nyt aiheuttaa melkein kylmät väreet, inhoan kaikkia pallopelejä vieläkin. Muutenkin inhosin liikuntaa 20-vuotiaaksi asti, kunnes menin salille ja löysin kivoja lajeja.

    Itse en uskalla enää syödä nugetteja, kun epäilyttää ihan hirveesti että miten ne on valmistettu. En halua edes tietää 😀 Kalapuikotkin epäilyttää suuresti. Sokeriset, maustetut jugurtit olen vaihtanut melkein kokonaan maustamattomiin.

  7. Mulla on ihan sama juttu makean suhteen. Lapsena mun karkkipäivä oli tosiaan tyyliin yksi suffeli, kun taas jotkut kaverit saattoivat syödä saman määrän karkkia päivittäin. En tiedä, onko syynä se että lapsena söin vain vähän makeaa, mutta en nyt aikuisiässä todellakaan ole makeiden herkkujen perään. Karkkia, limukkaa tai keksejä en osta lähes koskaan (no ehkä kerran vuodessa), mutta jätskiä saatan ostaa joskus ja tykkään kyllä leipoa. En kuitenkaan todellakaan pysty syömään jäätelöä litroittain ja esim. muffinssikiintiöni täyttyy jo yhdestä. Sokerista tulee vaan jotenkin tosi paha ja alkaa tehdä mieli jotain suolaista, kuten SIPSEJÄ 😀

    Minäkään en kyllä tajua, miksi jollekin vuoden ikäiselle lapselle pitäisi antaa karkkia. Eihän sen ikäinen tajua makeasta vielä mitään! Eihän sokeria tarvitse demonisoida ihan samaan malliin kuin vanhempani tekivät:), mutta joku raja kuitenkin siihen, minkä ikäiselle niitä namuja syötetään.

    Mulla on myös samanlaiset kokemukset koululiikunnasta. Inhosin kaikkia joukkepelejä, varsinkin lentis ja koris oli ihan kamalia. Pelkäsin aina että saan pallon päähän:D ja muutenkin inhotti ne ainaiset huutojaot. Sulis ja yksilölajit oli kivoja, mutta meillä ainakin tuntien pääpaino tuntui aina olevan iänikuisessa koriksessa. Varmaan vasta joskus lukion lopussa aloin tajuta, että on mahdollista olla liikunnallinen ja hyvässä kunnossa, vaikka ei pitäisikään joukkuepeleistä.

  8. Mun ruokavalio on ollut tosi samanlainen lapsena, kuin sullakin! En saanut ikinä karkkia, sipsiä tai limuja, joten ne synttäribailut olikin pyhitetty pelkästän ahmimiselle meilkeinpä..:D

    Mutta. Nyt oon tosi kovan luokan sokerihiiri ja syytän mutsia siitä 😀 Kun se ei antanut mulle lapsuudessani karkkia, niin sitä on saatava nyt sitten. En tiedä johtuuko makeanhimoni siitä, vai mistä, mutta hemmetti. Miksi mulle ei käynyt samalla lailla kuin sulle tuon karkkiasian suhteen.

  9. Voi minäkin olen kateellinen sinulle, kun sinut on pienestä pitäen opetettu välttelemään karkkia. Minä kun olen aivan kauhea sokeri-hiiri ja karkkia on tullut syötyä pienestä pitäen… Urheilin nuorena tosi paljon ja olinkin aivan hullun laiha, mutta syömistottumukset oli aivan retuperällä. Sain yli 18v asti syödä ihan mitä tahansa, enkä lihonut koskaan, mutt nyt kun olen samaan tahtiin jatkanut tähän ikään (22v) niin johan on kiloja alkanut tulla… Olen vieläkin kaukana ylipainoisesta, mutta silti en tunne oloani mukavaksi kehossani… Tää postaus toi kivaa tsemppiä itsellekin, jos itsekin vielä onnistuisi laihtumaan! 🙂

    Kysyisin vielä, että kuinka pitkä olet ja paljonko painat? Entä paljonko painoit kun olit "lihavimmillasi"? Onko sinulla kuvia tästä ajasta? 🙂

  10. Tiesitkö, että noissa kevytjugurteissa (kuten myös limppareissa, mehuissa, karkeissa yms) on sit ahhh niin ihanaa aspartaamia plus muita makeutusaineita. Aspartaami on myrkky joka muuttaa aivojen kehitystä tuhoamalla aivosoluja. Norjan luonnontieteellisen ja teknillisen yliopiston mukaan aspartaami vaikuttaa tuhoavasti etenkin siihen osaan aivoista, jossa oppiminen tapahtuu.. Aspartaamilla ja aivokasvainten lisääntymisellä on selvä yhteys, vaikka esim. Eviran kanta on, että käyttö on turvallista..

    Luin myös kerran artikkelin, jossa eräs patologi sanoi, että ne, jotka käyttää aspartaamituotteita, niin niiden ruumiit näyttävät ruumiinavauksessa pahemmalta kuin tupakoitsijoiden :X

    Jotenkin ahdostava tieto, mutta mikäs siinä jos niitä harvakseltaan käyttää.. Itse kuitenkin käytän mieluummin sokerituotteita ja liikun sitten vaikka enemmän tai otan muusta ruoasta pois, että päivän kaloriannos pysyy normaalina. Ja onhan sekin ahdistavaa että tavallisissa purkkijugurteissa saattaa olla 20 palaa sokeria :DD

  11. Mä oon syöny karkkii lapsena ja ei yhtään reikää kyllä vaikka oon 22 jo 🙂 Aika surullista jos nykypäivänä onihme ettei yhtään reikää hampaissa 😀

  12. Heipsan!
    Osaisitkos antaa vinkkiä jogurtin ostoon, että mikä olis hyvä/kevyt/terveellinen jogurtti? 🙂

  13. Näillä "minä en ainakaan anna lapselleni karkkia" kommentoijilla ei takuulla ole itsellänsä lapsia, huvittavaa. Eipä tuo ruokavaliosi järin terveelliseltä näytä, kun ottaa huomioon että vedät jotain nutrilett ja naturdiet LAIHDUTUS valmisteita, vaikkei sinulla ole laihdutettavaa. Kuulostaa lähinnä syömishäiriöiseltä. Miksi sitten syöt niitä jos et mainaa laihduttaa etkä tarkkaile kaloreita? En tarkoita että nuo lisäainepommit pitäisi korvata suklaalla, vaan ne voi korvata myös jollain oikealla ruualla, kuten omenalla. proteeinin puutteesta tuskin kärsit kun syöt rahkaa ja lihaa päivittäin, joten mikä idea proteiinipatukoissa? Näin kuntosaliohjaajana sanoisin että moiset patukat ovat ihan turhia.

  14. Anonyymi: voiei! Luin kans joskus tosta sokeririippuvuuden verrattavuudesta huumeriippuvuuteen, mut suosittelen kokeilemaan olemaan ilman, eiköhän se elimistö tauon jälkeen opi toimimaan ilman sokeria! ehkä ! 🙂

    Tiina: höh, mutta nyt keväällä on mitä oivallisin paikka ruokaremontille! 😉

    Nanna: no joo todellakin! pitäis hommata joku semmonen palvelu, joka tois aina kotiinkannettuna terveellisen illallisen 😀

    Anonyymi: joo siks mäkään en syö nugetteja, kun mun kaveri oli jossain tehtaalla töissä ja kerto niistä kaikkea ihan kauheeta 😀 mä en oo vieläkään päässyt mun joukkuelajitraumasta 😀

    Anonyymi: haha, tää oli ihan kun mun suusta! sipsit on parhautta 😀

    AnsQ: hahaha, joo mä oon taas ihan kamala tuhlaaja, kun en lapsena saanut koskaan rahaa ja nyt kun on, niin pistää menemään ties mihin 😀 kai sitä voi noinkin käydä sen karkin kanssa 😀

    Anonyymi: etsin reilun vuoden ajalta joku aika sitten kaikki posta8ukset, joissa on kynsiä ja ne löytyy nyt oikeasta sivupalkista tunnisteista "kynsistä" 🙂

    Lindsay: tiedän tunteen! Oon 156cm ja painan kai 45-46. Silloin lihavimmillani painoin kai ööö ehkä 53kg, enkä oo koskaan painanut niin paljoa 😀 kuvia löytää kun selaa tätä blogia reilun vuoden takasinpäin. Ei niistäkään nyt tietty mitään niin kauheita dramaattisia muutoksia näy 🙂

    Anonyymi: tiedän 🙂 mua ei vaan karua kyllä, kiinnosta, koska oon kokenut, että saan sokerista vain huonon olon, joten käytän ennemmin makeutusaine-tuotteita. Ei kai niitä nyt myytäis, jos ne ois tappavia ja mistä nyt ei nykypäivänä ois löydetty jotain negatiivisia tutkimustuloksia 🙂

    ANonyymi: hehe 😀 tosi monilla kavereilla oli ainakin pienenä reikiä, tänpäiväsestä tilanteesta en tosin tiedä 🙂

    Maikko: No johan siellä oletetaan 🙂 Syön Nutrilett-smoothieita vain ja ainostaan siksi, että lyhyiden päivien 10min tauoilla ei oikein muuta ehdi, kun kiskasta semmosen, kourallisen pähkinöitä ja banaanin nassuun, mikä vastaa aikalailla perusaterian ravintosaantia, joten mikä pitäisi korvata omenalla? Kiitos kommentistasi, tiedän onneksi itse oikein hyvin, paljonko elimistöni proteiinia tarvitsee! 🙂

  15. Anonyymi: mä tiedän, mutta tässä maailmassa kaikesta voi olla jotain huonoja, paistetuista ruoista syöpää, sikapiikistä narkolepsia, lista on loputon.. siks en jaksa kehittää itelleni mitään pakkomiellettä aspartaamista, kun sitä kuitenkin syön ( vaikka nyt siinä jogurtissa) ehkä 2dl viikossa 🙂 pahemminkin vois olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.